Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistushäiriöisen omaiset!
K
03.12.2018 |
Olen omainen. Aviomiehellä diagnosoitiin yleistynyt ahdistushäiriö ja pari vähäisempää ongelmaa pari vuotta sitten. Diagnoosia edelsi useiden vuosien mittainen erilaisten mysteerioireiden kavalkadi. Ongelmia oli liikunta- ja tukielimissä, ruuansulatuksessa, näkö- ja kuuloaistissa. Oli kipuja ja toimintahäiriöitä.
Aluksi oireita hoidettiin juurisyinä. Kipeitä lihaksia ja niveliä hierottiin, silmälaseja vaihdeltiin, korvia rassattiin, aloitettiin ibs-ruokavalio. Kaikki tepsi tasan niin pitkään kunnes mies ”kyllästyi” aina siihen uusimpaan villitykseen ja kehitti uuden teorian siitä mikä hänen tilanteessaan auttaisi parhaiten. Rahaa ja aikaa paloi.
Kun tuo ahdistuneisuus kaivettiin esiin, mieskin ensin näennäisesti helpottui. Aloitti ensin lääkityksen, sitten terapian heti kun aika järjestyi. On lääkettä (pregabalin) syönyt reilun vuoden, terapiassa käynyt miltei vuoden. Hoito on siis kestänyt ilmeisesti verraten lyhyen aikaa.
Voisin kirjoittaa romaanin näkyvimmistä ja omaakin elämää haittaavista oireista, mutta koska tila on rajoitettu, sanottakoon vain että niitä riittää ja ne ovat näkyviä.
Ongelmana nyt alkaa olla se, että epäilen että mies vedättää, minua, terapeuttiaan, ja ennen kaikkea itseään. Olen miehen pyynnöstä vilkaissut läpi mitä terapeutti on hänestä OmaKantaan kirjoittanut. Asiat ovat sellaisia mistä miehen kanssa on keskusteltu jo vuosikaudet. Miehen vastaukset terapeutille ovat myös ”harjoiteltuja”, sellaisia joihin mies tietää saavansa positiivista vastakaikua.
Koen siis että terapia ja lääkitys eivät tehoa. Teenkö väärin jos otan yhteyttä terapeuttiin? Olen mieheltä jo lupaa kysynyt, eikä se kuuleman häntä haittaa, mutta epäilen että myöntyy vain miellyttääkseen minua. Haluaisin siis terapeutilta kysyä missä hänen mielestään ollaan menossa, ja mitä on odotettavissa jatkossa. Lisäksi kaipaisin häneltä tietoa siitä onko jotain mitä minä voisin tehdä edistääkseni miehen tilan kohenemista. Jos mieheltä noita asioita kysyn, kaikki kulkee jonkin puppugeneraattorin läpi ja saan vain vastauksen minkä mies kuvittelee minun haluavan.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Lintsaako hän joistain hommistaan näihin syihin vedoten? Eli vedättää.
Ei ole kyse mistään lintsaamisista, vaan elämää haittaavista fyysisistä ja psyykkisistä oireista jotka eivät näytä helpottavan. Kun apua haetaan, mies ikäänkuin valehtelee, kertoo oireistaan sillä tavalla kuin kuvittelee vastapuolen haluavan niistä kuulla. Ei siis kerro koko totuutta, vaan jonkin villin teorian minkä on kehitellyt, tai vastavuoroisesti vähättelee oireitaan. Ei siis saa apua oikeisiin eikä kuviteltuihin ongelmiin. Ne jää päälle, sitten mies miettii vaan niitä koko ajan ja ahdistuu lisää siitä miettimisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko mies miellyttäjä?
Minä ottaisin yhteyttä terapauttiin. Mieshän on antanut siihen luvan.
Tuskin puolisona voit kovinkaan paljon tehdä toisen auttamiseksi näissä asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Siis onko mies miellyttäjä?
Minä ottaisin yhteyttä terapauttiin. Mieshän on antanut siihen luvan.
Tässä se ongelma just on. Kaipaisin siis muiden omaisten kokemusta asiasta. Kun en tiedä kuuluuko asiaan että omaiset osallistuu, ja että onko se hyvä asia. Lisäksi kun epäilen ettei mies oikeasti halua että jutustelen terapeutille, vaan sanoo vain niin kun kuvittelee että sen haluan kuulla.
Voisiko tauko suhteessa tehdä teille molemmille hyvää? Selkeyttäisi ajatuksia ja ehkä purkaisi roolivinoumia. Et ole vastuussa miehesi tervehtymisestä, vaan omasta hyvinvoinnistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi vastata miehesi puolesta, mutta itse kokisin epämukavaksi, jos puoliso alkaisi kahdestaan neuvotella terapeuttini kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tauko suhteessa tehdä teille molemmille hyvää? Selkeyttäisi ajatuksia ja ehkä purkaisi roolivinoumia. Et ole vastuussa miehesi tervehtymisestä, vaan omasta hyvinvoinnistasi.
Tauko nyt ei ainkaan tule kysymykseenkään. Ja kuinka en olisi vastuussa myös mieheni hyvinvoinnista? Minusta on itsekästä ajatella että lähtisin heti nostelemaan kun on vähän vaikeeta, kyllä kai yksi parisuhteen tarkoitus on että tuetaan toisiamme silloin kun ollaan vähän heikommalla voinnilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse mt-kuntoutuja ja ollut suhteessa mielenterveysongelmista kärsivän kanssa. Suhde voi toimia vain silloin, jos ongelmista kärsivä on oikeasti motivoitunut tekemään itsensä kanssa paljon töitä. Minun puolisoni ei ollut, joten suhteen seurauksena minullekin puhkesi masennus. Lähde ajoissa, jos olosi on kovin vaikea.
K kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tauko suhteessa tehdä teille molemmille hyvää? Selkeyttäisi ajatuksia ja ehkä purkaisi roolivinoumia. Et ole vastuussa miehesi tervehtymisestä, vaan omasta hyvinvoinnistasi.
Tauko nyt ei ainkaan tule kysymykseenkään. Ja kuinka en olisi vastuussa myös mieheni hyvinvoinnista? Minusta on itsekästä ajatella että lähtisin heti nostelemaan kun on vähän vaikeeta, kyllä kai yksi parisuhteen tarkoitus on että tuetaan toisiamme silloin kun ollaan vähän heikommalla voinnilla?
Riippuu tilanteesta. Et välttämättä itsekään näe sitä juuri nyt kovin selvästi. Tuntuuko suhteesi parisuhteelta vai hoitosuhteelta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi vastata miehesi puolesta, mutta itse kokisin epämukavaksi, jos puoliso alkaisi kahdestaan neuvotella terapeuttini kanssa.
Samoin minä. Siksi epäröin. Toisaalta tuntuu, ettei tilanne muutoin ala selkiytyä, koskaolen täysin miehen puheiden varassa hänen voinnistaan, ja kuten sanoin, hänellä on taipumusta muokata puheitaan vastapuolta miellyttääkseen. Kuuluu ilmeisesti taudinkuvaan.
K kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi vastata miehesi puolesta, mutta itse kokisin epämukavaksi, jos puoliso alkaisi kahdestaan neuvotella terapeuttini kanssa.
Samoin minä. Siksi epäröin. Toisaalta tuntuu, ettei tilanne muutoin ala selkiytyä, koskaolen täysin miehen puheiden varassa hänen voinnistaan, ja kuten sanoin, hänellä on taipumusta muokata puheitaan vastapuolta miellyttääkseen. Kuuluu ilmeisesti taudinkuvaan.
Voisitko mennä käynnille mukaan yhdessä puolisosi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
K kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi vastata miehesi puolesta, mutta itse kokisin epämukavaksi, jos puoliso alkaisi kahdestaan neuvotella terapeuttini kanssa.
Samoin minä. Siksi epäröin. Toisaalta tuntuu, ettei tilanne muutoin ala selkiytyä, koskaolen täysin miehen puheiden varassa hänen voinnistaan, ja kuten sanoin, hänellä on taipumusta muokata puheitaan vastapuolta miellyttääkseen. Kuuluu ilmeisesti taudinkuvaan.
Voisitko mennä käynnille mukaan yhdessä puolisosi kanssa?
Tätäkin olen ehdottanut, mutta siihen ei miehen mukaan terapeutti olisi suostuvainen. Asia mikä tuntuu yhtä aikaa täysin järkeenkäyvältä (enhän minä se potilas ole), mutta myös todella oudolta (oon ymmärtänyt että terapiassa olisi hyväksi läheisten tuki).
http://www.drbuttar.com/neurontin-and-lyrica-are-a-death-sentence-for-n…
"Neurontin and its newer more potent version, Lyrica, are widely used for off-label indications that are an outright flagrant danger to the public. These blockbuster drugs were approved for use even though the FDA had no idea what they actually did in the brain. A shocking new study shows that they block the formation of new brain synapses1, drastically reducing the potential for rejuvenating brain plasticity – meaning that these drugs will cause brain decline faster than any substance known to mankind."
Vuosi lääkkeen lopetuksesta itselläni ja edelleen oireita aivoissa. Pregabalin on sama kuin lyrica, ei missään nimessä ahdistukseen, terapian perusidea on synnyttää uusia synapsiyhteyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
K kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
K kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi vastata miehesi puolesta, mutta itse kokisin epämukavaksi, jos puoliso alkaisi kahdestaan neuvotella terapeuttini kanssa.
Samoin minä. Siksi epäröin. Toisaalta tuntuu, ettei tilanne muutoin ala selkiytyä, koskaolen täysin miehen puheiden varassa hänen voinnistaan, ja kuten sanoin, hänellä on taipumusta muokata puheitaan vastapuolta miellyttääkseen. Kuuluu ilmeisesti taudinkuvaan.
Voisitko mennä käynnille mukaan yhdessä puolisosi kanssa?
Tätäkin olen ehdottanut, mutta siihen ei miehen mukaan terapeutti olisi suostuvainen. Asia mikä tuntuu yhtä aikaa täysin järkeenkäyvältä (enhän minä se potilas ole), mutta myös todella oudolta (oon ymmärtänyt että terapiassa olisi hyväksi läheisten tuki).
Vaikea uskoa, koska ainakin minulle on aina psykiatrisella poliklinikalla sanottu että puoliso voi mielihyvin osallistua hoitoneuvotteluihin, jos vain haluaa.
Vierailija kirjoitti:
K kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
K kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi vastata miehesi puolesta, mutta itse kokisin epämukavaksi, jos puoliso alkaisi kahdestaan neuvotella terapeuttini kanssa.
Samoin minä. Siksi epäröin. Toisaalta tuntuu, ettei tilanne muutoin ala selkiytyä, koskaolen täysin miehen puheiden varassa hänen voinnistaan, ja kuten sanoin, hänellä on taipumusta muokata puheitaan vastapuolta miellyttääkseen. Kuuluu ilmeisesti taudinkuvaan.
Voisitko mennä käynnille mukaan yhdessä puolisosi kanssa?
Tätäkin olen ehdottanut, mutta siihen ei miehen mukaan terapeutti olisi suostuvainen. Asia mikä tuntuu yhtä aikaa täysin järkeenkäyvältä (enhän minä se potilas ole), mutta myös todella oudolta (oon ymmärtänyt että terapiassa olisi hyväksi läheisten tuki).
Vaikea uskoa, koska ainakin minulle on aina psykiatrisella poliklinikalla sanottu että puoliso voi mielihyvin osallistua hoitoneuvotteluihin, jos vain haluaa.
Niin... Miellyttämisen halu, valehtelu ja oireiden vääristely.... Mutta onkohan odotettavissa kuinka pahasti takapakkia tämän lähes olemattoman edistymisen kanssa, jos otan yhteyttä siihen terapeuttiin tavalla tai toisella?
K kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
K kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
K kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi vastata miehesi puolesta, mutta itse kokisin epämukavaksi, jos puoliso alkaisi kahdestaan neuvotella terapeuttini kanssa.
Samoin minä. Siksi epäröin. Toisaalta tuntuu, ettei tilanne muutoin ala selkiytyä, koskaolen täysin miehen puheiden varassa hänen voinnistaan, ja kuten sanoin, hänellä on taipumusta muokata puheitaan vastapuolta miellyttääkseen. Kuuluu ilmeisesti taudinkuvaan.
Voisitko mennä käynnille mukaan yhdessä puolisosi kanssa?
Tätäkin olen ehdottanut, mutta siihen ei miehen mukaan terapeutti olisi suostuvainen. Asia mikä tuntuu yhtä aikaa täysin järkeenkäyvältä (enhän minä se potilas ole), mutta myös todella oudolta (oon ymmärtänyt että terapiassa olisi hyväksi läheisten tuki).
Vaikea uskoa, koska ainakin minulle on aina psykiatrisella poliklinikalla sanottu että puoliso voi mielihyvin osallistua hoitoneuvotteluihin, jos vain haluaa.
Niin... Miellyttämisen halu, valehtelu ja oireiden vääristely.... Mutta onkohan odotettavissa kuinka pahasti takapakkia tämän lähes olemattoman edistymisen kanssa, jos otan yhteyttä siihen terapeuttiin tavalla tai toisella?
Mahdollisesti puolisosi saattaa reagoida lopettamalla terapian, mutta onko sillä mitään käytännön merkitystä, jollei se vaikuta tuottavan tuloksia?
Voittehan miehen yksilöterapian lisäksi käydä ainakin muutamia kertoja pariterapiassa. Suosittelen samaa terapeuttia.
Noin yleisesti ottaen ahdistuneisuushäiriön oireisiin ei kuulu vedättäminen.Kuulostaa enemmänkin joltain somatoformiselta häiriöltä, jonka liitännäisenä ahdistuneisuushäiriö. Googlaa hieman, jos et tiedä kyseistä diagnoosiluokkaa.
Minusta parisuhteen kannalta tärkeää olisi, että diagnoosi olisi oikea ja mies itse ymmärtäisi tilanteen. Muuten on aika vaikeaa ja puoliso helposti ottaa hoivaavan roolin.
Mitä mies itse sanoo, kun kerrot, että hän ei mielestäsi kohtaa ongelmiaan täysin rehellisesti? Ehdottomasti kerro tarpeestasi pariterapiaan ja jos mies ei edelleenkään halua, käy yksin eri terapeutilla.
Vierailija kirjoitti:
K kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
K kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
K kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi vastata miehesi puolesta, mutta itse kokisin epämukavaksi, jos puoliso alkaisi kahdestaan neuvotella terapeuttini kanssa.
Samoin minä. Siksi epäröin. Toisaalta tuntuu, ettei tilanne muutoin ala selkiytyä, koskaolen täysin miehen puheiden varassa hänen voinnistaan, ja kuten sanoin, hänellä on taipumusta muokata puheitaan vastapuolta miellyttääkseen. Kuuluu ilmeisesti taudinkuvaan.
Voisitko mennä käynnille mukaan yhdessä puolisosi kanssa?
Tätäkin olen ehdottanut, mutta siihen ei miehen mukaan terapeutti olisi suostuvainen. Asia mikä tuntuu yhtä aikaa täysin järkeenkäyvältä (enhän minä se potilas ole), mutta myös todella oudolta (oon ymmärtänyt että terapiassa olisi hyväksi läheisten tuki).
Vaikea uskoa, koska ainakin minulle on aina psykiatrisella poliklinikalla sanottu että puoliso voi mielihyvin osallistua hoitoneuvotteluihin, jos vain haluaa.
Niin... Miellyttämisen halu, valehtelu ja oireiden vääristely.... Mutta onkohan odotettavissa kuinka pahasti takapakkia tämän lähes olemattoman edistymisen kanssa, jos otan yhteyttä siihen terapeuttiin tavalla tai toisella?
Mahdollisesti puolisosi saattaa reagoida lopettamalla terapian, mutta onko sillä mitään käytännön merkitystä, jollei se vaikuta tuottavan tuloksia?
Niin. Tuota olen pohtinut. Terapia ei tunnu auttavan, mutta toisaalta olen lukenut ettei sen tehoa välttämättä heti huomaa, vaan että voi mennä käsittämättömän pitkäkin aika. Sen vuoksi heitin tämän tänne, kun ajattelin josko paikalla olisi muita samassa tilanteessa olevia.
Olen kyllä kallistumassa siihen suuntaan että laitan sille terapeutille s-postilla tiedustelun kuinka hän suosittelisi tässä tilanteessa etenemään.
Vierailija kirjoitti:
Voittehan miehen yksilöterapian lisäksi käydä ainakin muutamia kertoja pariterapiassa. Suosittelen samaa terapeuttia.
Noin yleisesti ottaen ahdistuneisuushäiriön oireisiin ei kuulu vedättäminen.Kuulostaa enemmänkin joltain somatoformiselta häiriöltä, jonka liitännäisenä ahdistuneisuushäiriö. Googlaa hieman, jos et tiedä kyseistä diagnoosiluokkaa.
Minusta parisuhteen kannalta tärkeää olisi, että diagnoosi olisi oikea ja mies itse ymmärtäisi tilanteen. Muuten on aika vaikeaa ja puoliso helposti ottaa hoivaavan roolin.
Mitä mies itse sanoo, kun kerrot, että hän ei mielestäsi kohtaa ongelmiaan täysin rehellisesti? Ehdottomasti kerro tarpeestasi pariterapiaan ja jos mies ei edelleenkään halua, käy yksin eri terapeutilla.
Käytin ehkä väärää sanaa kuvaamaan sitä mitä mies tekee. Ei siis tietoisesti valehtele, mutta pyrkii kaunistelemaan asioita koska pelkää ja välttelee konfliktitilanteita. Ja sun ideas kuulostaa hyvältä. Pitää lähteä selvittämään kuinka tuon parhaiten toteuttaisi.
Alue: Aihe vapaa
Lintsaako hän joistain hommistaan näihin syihin vedoten? Eli vedättää.