Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut ihmiset ovat hylkiöitä, esim. minä?
02.12.2018 |
Olen aina hyväkäytöksinen ja toiset huomioon ottava, mutta vaikka kohtelen muita hyvin, niin silti minua aina hyljeksitään, jätetään ryhmän ulkopuolelle ja minulle ollaan ilkeitä. Sellaista se on aina ollut koko elämäni ajan. Se ainakin on täysi vale, kun sanotaan, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Minä huudan metsään kohteliaisuuksia ja saan vastaukseksi vain pilkkaa, ivaa ja hyljeksintää.
Kommentit (280)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no tämä yks kuspää onnistui eristämään minut aika täydellisesti tutuista ihmisistä, joten olihan siinä osallisena aika monta hangaround jäsentä. Mutta teki tosiaan varovaiseksi muita ihmisiä kohtaan, varmaan liiankin kanssa.
Tuo on ikävää eikä edes kovin harvinaista. Sama ilmiö kuin epäluottamuksessa kumppania kohtaan, jos edellinen kumppani on ollut uskoton. Toisen ihmisen teot laitetaan oletuksena uusienkin ihmisten tuleviksi teoiksi ja sen vuoksi suhtaudutaan kaikkiin varovaisesti. Valitettavasti tuo ennakkoluuloinen asenne kalahtaa yleensä vain omaan nilkkaan, koska toinen ihminen saa kaverinsa ja ystävänsä muualtakin kuin ennakkoluuloisista ihmisistä.
Se nyt vaan ei ole oma valinta, että on tullut kaltoinkohdelluksi ja on sen takia ennakkoluuloinen.
Ei olekaan, mutta ei tilanne miksikään muutu, jos ei edes yritä muuttaa. Moni potentiaalinen ystävyys menee ohi.
Jep. Kun se mennyt ei muutu, siinä eläminen vaan pilaa nykyhetkenkin. On omassa päässä aina hylkiö, menee uusiin tilanteisiin valmiiksi epäluuloisena ja vihaisenakin. Sitten saa samaa takaisin, ja jostakin syystä hämmästyy.
En allekirjoita tätä. Yksinäinen ihminen kyllä avaa toiveikkaana sydämensä hetkeksi, mutta se loksahtaa nopeasti uudelleen kiinni, kun vastassa onkin samaa torjuntaa kuin aina aiemminkin.
Kaikki kohtaavat torjuntaa. Suurin osa ihmisistä ei ole kiinnostunut suurimmasta osasta ihmisiä. Torjunta on siis aivan normaalia. Pitää vaan kohdata niin paljon ihmisiä, että löytyy muutama, joiden kanssa synkkaa.
Oletko ollut korkeakouluopinnoissasi tilanteessa, jossa joku esittää ryhmälle vitsinä, että hän voi tehdä parityön kanssasi, kun kurssin vetäjä kysyy kuka työskentelee kenenkin kanssa? Tätä tarkoittaa alhainen sosiaalinen status jossain ryhmässä. Sinuun suhtaudutaan pelkkänä vitsinä eikä tunteitasi oteta huomioon. Ei ole mukava kokemus.
Kävin korkeakoulun sijaan yliopiston. Ja olisin nauranut mukana, vaikka vitsi olisi vähän huonokin, en märehtisi asiaa loputtomiin. Entä sitten jos ei ole suosittu jossakin ryhmässä, jotakin on tainnut tehdä jos on kaikille pelkkä vitsi. Tai sitten on ollut juuri siinä ryhmässä taitamaton vitsiniekka, sellaistakin sattuu. Kuka tuollaisia juttuja viitsii muistella, ja miksi? Ja mitä siitä saa?
Ylipiston, joka ei ollut korkeakoulu? Mielenkiintoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no tämä yks kuspää onnistui eristämään minut aika täydellisesti tutuista ihmisistä, joten olihan siinä osallisena aika monta hangaround jäsentä. Mutta teki tosiaan varovaiseksi muita ihmisiä kohtaan, varmaan liiankin kanssa.
Tuo on ikävää eikä edes kovin harvinaista. Sama ilmiö kuin epäluottamuksessa kumppania kohtaan, jos edellinen kumppani on ollut uskoton. Toisen ihmisen teot laitetaan oletuksena uusienkin ihmisten tuleviksi teoiksi ja sen vuoksi suhtaudutaan kaikkiin varovaisesti. Valitettavasti tuo ennakkoluuloinen asenne kalahtaa yleensä vain omaan nilkkaan, koska toinen ihminen saa kaverinsa ja ystävänsä muualtakin kuin ennakkoluuloisista ihmisistä.
Se nyt vaan ei ole oma valinta, että on tullut kaltoinkohdelluksi ja on sen takia ennakkoluuloinen.
Ei olekaan, mutta ei tilanne miksikään muutu, jos ei edes yritä muuttaa. Moni potentiaalinen ystävyys menee ohi.
Jep. Kun se mennyt ei muutu, siinä eläminen vaan pilaa nykyhetkenkin. On omassa päässä aina hylkiö, menee uusiin tilanteisiin valmiiksi epäluuloisena ja vihaisenakin. Sitten saa samaa takaisin, ja jostakin syystä hämmästyy.
En allekirjoita tätä. Yksinäinen ihminen kyllä avaa toiveikkaana sydämensä hetkeksi, mutta se loksahtaa nopeasti uudelleen kiinni, kun vastassa onkin samaa torjuntaa kuin aina aiemminkin.
Kaikki kohtaavat torjuntaa. Suurin osa ihmisistä ei ole kiinnostunut suurimmasta osasta ihmisiä. Torjunta on siis aivan normaalia. Pitää vaan kohdata niin paljon ihmisiä, että löytyy muutama, joiden kanssa synkkaa.
Oletko ollut korkeakouluopinnoissasi tilanteessa, jossa joku esittää ryhmälle vitsinä, että hän voi tehdä parityön kanssasi, kun kurssin vetäjä kysyy kuka työskentelee kenenkin kanssa? Tätä tarkoittaa alhainen sosiaalinen status jossain ryhmässä. Sinuun suhtaudutaan pelkkänä vitsinä eikä tunteitasi oteta huomioon. Ei ole mukava kokemus.
Minusta tuo menee jo enemmän vittuilun puolelle kuin torjunnan. Fakta vaan on, että elämässään kohtaa niin vittuilua kuin torjuntaakin. Mitä vanhemmaksi elät, sitä enemmän joudut kaikenlaista ikävää kohtaamaan. Niihin tapahtumiin ei vaan voi jäädä kieriskelemään vaan on mentävä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no tämä yks kuspää onnistui eristämään minut aika täydellisesti tutuista ihmisistä, joten olihan siinä osallisena aika monta hangaround jäsentä. Mutta teki tosiaan varovaiseksi muita ihmisiä kohtaan, varmaan liiankin kanssa.
Tuo on ikävää eikä edes kovin harvinaista. Sama ilmiö kuin epäluottamuksessa kumppania kohtaan, jos edellinen kumppani on ollut uskoton. Toisen ihmisen teot laitetaan oletuksena uusienkin ihmisten tuleviksi teoiksi ja sen vuoksi suhtaudutaan kaikkiin varovaisesti. Valitettavasti tuo ennakkoluuloinen asenne kalahtaa yleensä vain omaan nilkkaan, koska toinen ihminen saa kaverinsa ja ystävänsä muualtakin kuin ennakkoluuloisista ihmisistä.
Se nyt vaan ei ole oma valinta, että on tullut kaltoinkohdelluksi ja on sen takia ennakkoluuloinen.
Ei olekaan, mutta ei tilanne miksikään muutu, jos ei edes yritä muuttaa. Moni potentiaalinen ystävyys menee ohi.
Jep. Kun se mennyt ei muutu, siinä eläminen vaan pilaa nykyhetkenkin. On omassa päässä aina hylkiö, menee uusiin tilanteisiin valmiiksi epäluuloisena ja vihaisenakin. Sitten saa samaa takaisin, ja jostakin syystä hämmästyy.
En allekirjoita tätä. Yksinäinen ihminen kyllä avaa toiveikkaana sydämensä hetkeksi, mutta se loksahtaa nopeasti uudelleen kiinni, kun vastassa onkin samaa torjuntaa kuin aina aiemminkin.
Kaikki kohtaavat torjuntaa. Suurin osa ihmisistä ei ole kiinnostunut suurimmasta osasta ihmisiä. Torjunta on siis aivan normaalia. Pitää vaan kohdata niin paljon ihmisiä, että löytyy muutama, joiden kanssa synkkaa.
Hylkiöön tulee jokin stigma. Itseäni kiusasi lapsena vanhempi sisareni ja äitini. Kaikin tavoin antoivat ymmärtää etten ole oikein minkään arvoinen. Yritin tulla sitten väärällä tavalla näkyväksi ja pyysin siis hyväksyntää, jota en saanut. Tästä johtuen olen aina ja joka tilanteessa kärsimässä huijarisyndroomasta. Kasvoissani kai lukee, että älä ota minua ihmisenä, älä ota tosissasi. Puhu pahaa, ymmärrä väärin ja levitä juttua. Terapia kai auttaisi?
Olen vain jotenkin niin syvästi asennoitunut siihen, että minua saa kohdella huonosti.
Kuulostat minulta, kiva tietää että on muitakin aiheetta kaltoin kohdeltuja.
Vierailija kirjoitti:
Kuka tuollaisia juttuja viitsii muistella, ja miksi? Ja mitä siitä saa?
Traumatisoitunut ihminen, jonka elämä on sarja vastaavanlaisia tilanteita lapsuudesta aikuisuuteen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no tämä yks kuspää onnistui eristämään minut aika täydellisesti tutuista ihmisistä, joten olihan siinä osallisena aika monta hangaround jäsentä. Mutta teki tosiaan varovaiseksi muita ihmisiä kohtaan, varmaan liiankin kanssa.
Tuo on ikävää eikä edes kovin harvinaista. Sama ilmiö kuin epäluottamuksessa kumppania kohtaan, jos edellinen kumppani on ollut uskoton. Toisen ihmisen teot laitetaan oletuksena uusienkin ihmisten tuleviksi teoiksi ja sen vuoksi suhtaudutaan kaikkiin varovaisesti. Valitettavasti tuo ennakkoluuloinen asenne kalahtaa yleensä vain omaan nilkkaan, koska toinen ihminen saa kaverinsa ja ystävänsä muualtakin kuin ennakkoluuloisista ihmisistä.
Se nyt vaan ei ole oma valinta, että on tullut kaltoinkohdelluksi ja on sen takia ennakkoluuloinen.
Ei olekaan, mutta ei tilanne miksikään muutu, jos ei edes yritä muuttaa. Moni potentiaalinen ystävyys menee ohi.
Jep. Kun se mennyt ei muutu, siinä eläminen vaan pilaa nykyhetkenkin. On omassa päässä aina hylkiö, menee uusiin tilanteisiin valmiiksi epäluuloisena ja vihaisenakin. Sitten saa samaa takaisin, ja jostakin syystä hämmästyy.
En allekirjoita tätä. Yksinäinen ihminen kyllä avaa toiveikkaana sydämensä hetkeksi, mutta se loksahtaa nopeasti uudelleen kiinni, kun vastassa onkin samaa torjuntaa kuin aina aiemminkin.
Kaikki kohtaavat torjuntaa. Suurin osa ihmisistä ei ole kiinnostunut suurimmasta osasta ihmisiä. Torjunta on siis aivan normaalia. Pitää vaan kohdata niin paljon ihmisiä, että löytyy muutama, joiden kanssa synkkaa.
Kaikki eivät kohtaa samaa määrää torjuntaa. Jos olet käynyt peruskoulun, niin olet varmasti huomannut, että osa ihmisistä saa koko ajan heistä kiinnostunutta seuraa, toiset eivät juuri koskaan.
Olen käynyt peruskoulun, en vaan enää käy sitä. Ei siis tarvitse hahmottaa maailmaa sen perusteella, millaista oli peruskoulussa. Suosittelen sinullekin jotakin peruskoulun jälkeistä koulutusta.
Esimerkiksi ilkeät, väkivaltaiset ja sosiaalisesti kömpelöt ihmiset kokevat torjuntaa. Sitä torjuntaa vähentää silloin oman käytöksen muuttaminen.
Ryhmädynamiikan muodostuminen pysyy jossain määrin samana peruskoulun jälkeen, vaikka avoin syrjintä saakin usein myöhemmissä vaiheissa hienovaraisempia muotoja. Usein ryhmissä joku vain suljetaan ulkopuolelle, jotta ryhmän sisäinen yhtenäisyys lujittuisi. Sitä varten ei tarvitse erityisesti mokailla, riittää ettet vain jostain syystä tarpeeksi miellytä jotain ryhmässä hallitsevassa asemassa olevaa.
Kukaan ei kiellä muodostamasta itse ryhmää, jossa on ko hallitsevassa asemassa oleva. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ryhmät ja niihin kuuluminen eivät ole elämän tarkoitus eikä sisältö. Hyvät ja läheiset ihmissuhteet ovat yleensä ihan muita kuin ryhmiä. Jos et ole itse voinut valita ryhmääsi, valitse muut ihmiset, jotka ovat elämässäsi tämän ryhmän ulkopuolella. Monet antavat ryhmille ihan käsittämättömän suuren merkityksen, vaikka tosiasiassa hyvä ihmissuhde on aina kahden yksilön välinen. Silloinkin, kun nämä yksilöt kuuluvat samaan ryhmään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no tämä yks kuspää onnistui eristämään minut aika täydellisesti tutuista ihmisistä, joten olihan siinä osallisena aika monta hangaround jäsentä. Mutta teki tosiaan varovaiseksi muita ihmisiä kohtaan, varmaan liiankin kanssa.
Tuo on ikävää eikä edes kovin harvinaista. Sama ilmiö kuin epäluottamuksessa kumppania kohtaan, jos edellinen kumppani on ollut uskoton. Toisen ihmisen teot laitetaan oletuksena uusienkin ihmisten tuleviksi teoiksi ja sen vuoksi suhtaudutaan kaikkiin varovaisesti. Valitettavasti tuo ennakkoluuloinen asenne kalahtaa yleensä vain omaan nilkkaan, koska toinen ihminen saa kaverinsa ja ystävänsä muualtakin kuin ennakkoluuloisista ihmisistä.
Se nyt vaan ei ole oma valinta, että on tullut kaltoinkohdelluksi ja on sen takia ennakkoluuloinen.
Ei olekaan, mutta ei tilanne miksikään muutu, jos ei edes yritä muuttaa. Moni potentiaalinen ystävyys menee ohi.
Jep. Kun se mennyt ei muutu, siinä eläminen vaan pilaa nykyhetkenkin. On omassa päässä aina hylkiö, menee uusiin tilanteisiin valmiiksi epäluuloisena ja vihaisenakin. Sitten saa samaa takaisin, ja jostakin syystä hämmästyy.
En allekirjoita tätä. Yksinäinen ihminen kyllä avaa toiveikkaana sydämensä hetkeksi, mutta se loksahtaa nopeasti uudelleen kiinni, kun vastassa onkin samaa torjuntaa kuin aina aiemminkin.
Kaikki kohtaavat torjuntaa. Suurin osa ihmisistä ei ole kiinnostunut suurimmasta osasta ihmisiä. Torjunta on siis aivan normaalia. Pitää vaan kohdata niin paljon ihmisiä, että löytyy muutama, joiden kanssa synkkaa.
Oletko ollut korkeakouluopinnoissasi tilanteessa, jossa joku esittää ryhmälle vitsinä, että hän voi tehdä parityön kanssasi, kun kurssin vetäjä kysyy kuka työskentelee kenenkin kanssa? Tätä tarkoittaa alhainen sosiaalinen status jossain ryhmässä. Sinuun suhtaudutaan pelkkänä vitsinä eikä tunteitasi oteta huomioon. Ei ole mukava kokemus.
Kävin korkeakoulun sijaan yliopiston. Ja olisin nauranut mukana, vaikka vitsi olisi vähän huonokin, en märehtisi asiaa loputtomiin. Entä sitten jos ei ole suosittu jossakin ryhmässä, jotakin on tainnut tehdä jos on kaikille pelkkä vitsi. Tai sitten on ollut juuri siinä ryhmässä taitamaton vitsiniekka, sellaistakin sattuu. Kuka tuollaisia juttuja viitsii muistella, ja miksi? Ja mitä siitä saa?
Ylipiston, joka ei ollut korkeakoulu? Mielenkiintoista.
No ennen vanhaan oli tekninen korkeakoulu, kauppakorkeakoulu taideteollinen korkeakoulu ja sitten Helsingin yliopisto. En ainakaan itse ajatellut käyväni korkeakoulua koska opiskelin Helsingin Yliopistossa.-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no tämä yks kuspää onnistui eristämään minut aika täydellisesti tutuista ihmisistä, joten olihan siinä osallisena aika monta hangaround jäsentä. Mutta teki tosiaan varovaiseksi muita ihmisiä kohtaan, varmaan liiankin kanssa.
Tuo on ikävää eikä edes kovin harvinaista. Sama ilmiö kuin epäluottamuksessa kumppania kohtaan, jos edellinen kumppani on ollut uskoton. Toisen ihmisen teot laitetaan oletuksena uusienkin ihmisten tuleviksi teoiksi ja sen vuoksi suhtaudutaan kaikkiin varovaisesti. Valitettavasti tuo ennakkoluuloinen asenne kalahtaa yleensä vain omaan nilkkaan, koska toinen ihminen saa kaverinsa ja ystävänsä muualtakin kuin ennakkoluuloisista ihmisistä.
Se nyt vaan ei ole oma valinta, että on tullut kaltoinkohdelluksi ja on sen takia ennakkoluuloinen.
Ei olekaan, mutta ei tilanne miksikään muutu, jos ei edes yritä muuttaa. Moni potentiaalinen ystävyys menee ohi.
Jep. Kun se mennyt ei muutu, siinä eläminen vaan pilaa nykyhetkenkin. On omassa päässä aina hylkiö, menee uusiin tilanteisiin valmiiksi epäluuloisena ja vihaisenakin. Sitten saa samaa takaisin, ja jostakin syystä hämmästyy.
En allekirjoita tätä. Yksinäinen ihminen kyllä avaa toiveikkaana sydämensä hetkeksi, mutta se loksahtaa nopeasti uudelleen kiinni, kun vastassa onkin samaa torjuntaa kuin aina aiemminkin.
Kaikki kohtaavat torjuntaa. Suurin osa ihmisistä ei ole kiinnostunut suurimmasta osasta ihmisiä. Torjunta on siis aivan normaalia. Pitää vaan kohdata niin paljon ihmisiä, että löytyy muutama, joiden kanssa synkkaa.
Kaikki eivät kohtaa samaa määrää torjuntaa. Jos olet käynyt peruskoulun, niin olet varmasti huomannut, että osa ihmisistä saa koko ajan heistä kiinnostunutta seuraa, toiset eivät juuri koskaan.
Olen käynyt peruskoulun, en vaan enää käy sitä. Ei siis tarvitse hahmottaa maailmaa sen perusteella, millaista oli peruskoulussa. Suosittelen sinullekin jotakin peruskoulun jälkeistä koulutusta.
Esimerkiksi ilkeät, väkivaltaiset ja sosiaalisesti kömpelöt ihmiset kokevat torjuntaa. Sitä torjuntaa vähentää silloin oman käytöksen muuttaminen.
Ryhmädynamiikan muodostuminen pysyy jossain määrin samana peruskoulun jälkeen, vaikka avoin syrjintä saakin usein myöhemmissä vaiheissa hienovaraisempia muotoja. Usein ryhmissä joku vain suljetaan ulkopuolelle, jotta ryhmän sisäinen yhtenäisyys lujittuisi. Sitä varten ei tarvitse erityisesti mokailla, riittää ettet vain jostain syystä tarpeeksi miellytä jotain ryhmässä hallitsevassa asemassa olevaa.
Kukaan ei kiellä muodostamasta itse ryhmää, jossa on ko hallitsevassa asemassa oleva. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ryhmät ja niihin kuuluminen eivät ole elämän tarkoitus eikä sisältö. Hyvät ja läheiset ihmissuhteet ovat yleensä ihan muita kuin ryhmiä. Jos et ole itse voinut valita ryhmääsi, valitse muut ihmiset, jotka ovat elämässäsi tämän ryhmän ulkopuolella. Monet antavat ryhmille ihan käsittämättömän suuren merkityksen, vaikka tosiasiassa hyvä ihmissuhde on aina kahden yksilön välinen. Silloinkin, kun nämä yksilöt kuuluvat samaan ryhmään.
Jollei löydä paikkaa koskaan mistään ryhmästä (edes omasta perheestä), on myös läheisten kahdenkeskisten suhteiden muodostaminen haastavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no tämä yks kuspää onnistui eristämään minut aika täydellisesti tutuista ihmisistä, joten olihan siinä osallisena aika monta hangaround jäsentä. Mutta teki tosiaan varovaiseksi muita ihmisiä kohtaan, varmaan liiankin kanssa.
Tuo on ikävää eikä edes kovin harvinaista. Sama ilmiö kuin epäluottamuksessa kumppania kohtaan, jos edellinen kumppani on ollut uskoton. Toisen ihmisen teot laitetaan oletuksena uusienkin ihmisten tuleviksi teoiksi ja sen vuoksi suhtaudutaan kaikkiin varovaisesti. Valitettavasti tuo ennakkoluuloinen asenne kalahtaa yleensä vain omaan nilkkaan, koska toinen ihminen saa kaverinsa ja ystävänsä muualtakin kuin ennakkoluuloisista ihmisistä.
Se nyt vaan ei ole oma valinta, että on tullut kaltoinkohdelluksi ja on sen takia ennakkoluuloinen.
Ei olekaan, mutta ei tilanne miksikään muutu, jos ei edes yritä muuttaa. Moni potentiaalinen ystävyys menee ohi.
Jep. Kun se mennyt ei muutu, siinä eläminen vaan pilaa nykyhetkenkin. On omassa päässä aina hylkiö, menee uusiin tilanteisiin valmiiksi epäluuloisena ja vihaisenakin. Sitten saa samaa takaisin, ja jostakin syystä hämmästyy.
En allekirjoita tätä. Yksinäinen ihminen kyllä avaa toiveikkaana sydämensä hetkeksi, mutta se loksahtaa nopeasti uudelleen kiinni, kun vastassa onkin samaa torjuntaa kuin aina aiemminkin.
Kaikki kohtaavat torjuntaa. Suurin osa ihmisistä ei ole kiinnostunut suurimmasta osasta ihmisiä. Torjunta on siis aivan normaalia. Pitää vaan kohdata niin paljon ihmisiä, että löytyy muutama, joiden kanssa synkkaa.
Kaikki eivät kohtaa samaa määrää torjuntaa. Jos olet käynyt peruskoulun, niin olet varmasti huomannut, että osa ihmisistä saa koko ajan heistä kiinnostunutta seuraa, toiset eivät juuri koskaan.
Olen käynyt peruskoulun, en vaan enää käy sitä. Ei siis tarvitse hahmottaa maailmaa sen perusteella, millaista oli peruskoulussa. Suosittelen sinullekin jotakin peruskoulun jälkeistä koulutusta.
Esimerkiksi ilkeät, väkivaltaiset ja sosiaalisesti kömpelöt ihmiset kokevat torjuntaa. Sitä torjuntaa vähentää silloin oman käytöksen muuttaminen.
Ryhmädynamiikan muodostuminen pysyy jossain määrin samana peruskoulun jälkeen, vaikka avoin syrjintä saakin usein myöhemmissä vaiheissa hienovaraisempia muotoja. Usein ryhmissä joku vain suljetaan ulkopuolelle, jotta ryhmän sisäinen yhtenäisyys lujittuisi. Sitä varten ei tarvitse erityisesti mokailla, riittää ettet vain jostain syystä tarpeeksi miellytä jotain ryhmässä hallitsevassa asemassa olevaa.
Kukaan ei kiellä muodostamasta itse ryhmää, jossa on ko hallitsevassa asemassa oleva. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ryhmät ja niihin kuuluminen eivät ole elämän tarkoitus eikä sisältö. Hyvät ja läheiset ihmissuhteet ovat yleensä ihan muita kuin ryhmiä. Jos et ole itse voinut valita ryhmääsi, valitse muut ihmiset, jotka ovat elämässäsi tämän ryhmän ulkopuolella. Monet antavat ryhmille ihan käsittämättömän suuren merkityksen, vaikka tosiasiassa hyvä ihmissuhde on aina kahden yksilön välinen. Silloinkin, kun nämä yksilöt kuuluvat samaan ryhmään.
Jollei löydä paikkaa koskaan mistään ryhmästä (edes omasta perheestä), on myös läheisten kahdenkeskisten suhteiden muodostaminen haastavaa.
Varmasti, mutta on paljon helpompaa olla kiinnostavaa seuraa yhden ihmisen silmissä kuin viiden. Koska niillä viidellä voi olla ihan erilainen käsitys kiinnostavasta kuin sillä yhdellä ja vieläpä niin, että kaikilla viidelläkin on vain yksi yhdistävä tekijä, mikä muodostaa heistä porukan. Jos joltain puuttuu se tekijä, ei kuulu porukkaan, mutta hän saattaisi tulla oikein hyvin toimeen yhden porukan jäsenen kanssa, koska hänen kanssaan olisi paljon muutakin yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no tämä yks kuspää onnistui eristämään minut aika täydellisesti tutuista ihmisistä, joten olihan siinä osallisena aika monta hangaround jäsentä. Mutta teki tosiaan varovaiseksi muita ihmisiä kohtaan, varmaan liiankin kanssa.
Tuo on ikävää eikä edes kovin harvinaista. Sama ilmiö kuin epäluottamuksessa kumppania kohtaan, jos edellinen kumppani on ollut uskoton. Toisen ihmisen teot laitetaan oletuksena uusienkin ihmisten tuleviksi teoiksi ja sen vuoksi suhtaudutaan kaikkiin varovaisesti. Valitettavasti tuo ennakkoluuloinen asenne kalahtaa yleensä vain omaan nilkkaan, koska toinen ihminen saa kaverinsa ja ystävänsä muualtakin kuin ennakkoluuloisista ihmisistä.
Se nyt vaan ei ole oma valinta, että on tullut kaltoinkohdelluksi ja on sen takia ennakkoluuloinen.
Ei olekaan, mutta ei tilanne miksikään muutu, jos ei edes yritä muuttaa. Moni potentiaalinen ystävyys menee ohi.
Jep. Kun se mennyt ei muutu, siinä eläminen vaan pilaa nykyhetkenkin. On omassa päässä aina hylkiö, menee uusiin tilanteisiin valmiiksi epäluuloisena ja vihaisenakin. Sitten saa samaa takaisin, ja jostakin syystä hämmästyy.
En allekirjoita tätä. Yksinäinen ihminen kyllä avaa toiveikkaana sydämensä hetkeksi, mutta se loksahtaa nopeasti uudelleen kiinni, kun vastassa onkin samaa torjuntaa kuin aina aiemminkin.
Kaikki kohtaavat torjuntaa. Suurin osa ihmisistä ei ole kiinnostunut suurimmasta osasta ihmisiä. Torjunta on siis aivan normaalia. Pitää vaan kohdata niin paljon ihmisiä, että löytyy muutama, joiden kanssa synkkaa.
Kaikki eivät kohtaa samaa määrää torjuntaa. Jos olet käynyt peruskoulun, niin olet varmasti huomannut, että osa ihmisistä saa koko ajan heistä kiinnostunutta seuraa, toiset eivät juuri koskaan.
Olen käynyt peruskoulun, en vaan enää käy sitä. Ei siis tarvitse hahmottaa maailmaa sen perusteella, millaista oli peruskoulussa. Suosittelen sinullekin jotakin peruskoulun jälkeistä koulutusta.
Esimerkiksi ilkeät, väkivaltaiset ja sosiaalisesti kömpelöt ihmiset kokevat torjuntaa. Sitä torjuntaa vähentää silloin oman käytöksen muuttaminen.
Ryhmädynamiikan muodostuminen pysyy jossain määrin samana peruskoulun jälkeen, vaikka avoin syrjintä saakin usein myöhemmissä vaiheissa hienovaraisempia muotoja. Usein ryhmissä joku vain suljetaan ulkopuolelle, jotta ryhmän sisäinen yhtenäisyys lujittuisi. Sitä varten ei tarvitse erityisesti mokailla, riittää ettet vain jostain syystä tarpeeksi miellytä jotain ryhmässä hallitsevassa asemassa olevaa.
Kukaan ei kiellä muodostamasta itse ryhmää, jossa on ko hallitsevassa asemassa oleva. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ryhmät ja niihin kuuluminen eivät ole elämän tarkoitus eikä sisältö. Hyvät ja läheiset ihmissuhteet ovat yleensä ihan muita kuin ryhmiä. Jos et ole itse voinut valita ryhmääsi, valitse muut ihmiset, jotka ovat elämässäsi tämän ryhmän ulkopuolella. Monet antavat ryhmille ihan käsittämättömän suuren merkityksen, vaikka tosiasiassa hyvä ihmissuhde on aina kahden yksilön välinen. Silloinkin, kun nämä yksilöt kuuluvat samaan ryhmään.
Jollei löydä paikkaa koskaan mistään ryhmästä (edes omasta perheestä), on myös läheisten kahdenkeskisten suhteiden muodostaminen haastavaa.
Varmasti, mutta on paljon helpompaa olla kiinnostavaa seuraa yhden ihmisen silmissä kuin viiden. Koska niillä viidellä voi olla ihan erilainen käsitys kiinnostavasta kuin sillä yhdellä ja vieläpä niin, että kaikilla viidelläkin on vain yksi yhdistävä tekijä, mikä muodostaa heistä porukan. Jos joltain puuttuu se tekijä, ei kuulu porukkaan, mutta hän saattaisi tulla oikein hyvin toimeen yhden porukan jäsenen kanssa, koska hänen kanssaan olisi paljon muutakin yhteistä.
Jos muut pyörivät porukassa ja itse olet porukan ulkopuolella, niin et yleensä pääse tutustumaan kehenkään tästä porukasta yksilötasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no tämä yks kuspää onnistui eristämään minut aika täydellisesti tutuista ihmisistä, joten olihan siinä osallisena aika monta hangaround jäsentä. Mutta teki tosiaan varovaiseksi muita ihmisiä kohtaan, varmaan liiankin kanssa.
Tuo on ikävää eikä edes kovin harvinaista. Sama ilmiö kuin epäluottamuksessa kumppania kohtaan, jos edellinen kumppani on ollut uskoton. Toisen ihmisen teot laitetaan oletuksena uusienkin ihmisten tuleviksi teoiksi ja sen vuoksi suhtaudutaan kaikkiin varovaisesti. Valitettavasti tuo ennakkoluuloinen asenne kalahtaa yleensä vain omaan nilkkaan, koska toinen ihminen saa kaverinsa ja ystävänsä muualtakin kuin ennakkoluuloisista ihmisistä.
Se nyt vaan ei ole oma valinta, että on tullut kaltoinkohdelluksi ja on sen takia ennakkoluuloinen.
Ei olekaan, mutta ei tilanne miksikään muutu, jos ei edes yritä muuttaa. Moni potentiaalinen ystävyys menee ohi.
Jep. Kun se mennyt ei muutu, siinä eläminen vaan pilaa nykyhetkenkin. On omassa päässä aina hylkiö, menee uusiin tilanteisiin valmiiksi epäluuloisena ja vihaisenakin. Sitten saa samaa takaisin, ja jostakin syystä hämmästyy.
En allekirjoita tätä. Yksinäinen ihminen kyllä avaa toiveikkaana sydämensä hetkeksi, mutta se loksahtaa nopeasti uudelleen kiinni, kun vastassa onkin samaa torjuntaa kuin aina aiemminkin.
Kaikki kohtaavat torjuntaa. Suurin osa ihmisistä ei ole kiinnostunut suurimmasta osasta ihmisiä. Torjunta on siis aivan normaalia. Pitää vaan kohdata niin paljon ihmisiä, että löytyy muutama, joiden kanssa synkkaa.
Oletko ollut korkeakouluopinnoissasi tilanteessa, jossa joku esittää ryhmälle vitsinä, että hän voi tehdä parityön kanssasi, kun kurssin vetäjä kysyy kuka työskentelee kenenkin kanssa? Tätä tarkoittaa alhainen sosiaalinen status jossain ryhmässä. Sinuun suhtaudutaan pelkkänä vitsinä eikä tunteitasi oteta huomioon. Ei ole mukava kokemus.
Tossahan oli mehukas tilaisuus servata. Olisi vaan todennut vaikka, että sori tuottaa pettymys, mutta haluan tehdä parityön jonkun kanssa, joka on simpanssia älykkäämpi. Kymmalle sitten oltais naurettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tuollaisia juttuja viitsii muistella, ja miksi? Ja mitä siitä saa?
Traumatisoitunut ihminen, jonka elämä on sarja vastaavanlaisia tilanteita lapsuudesta aikuisuuteen asti.
Ja sellaisena jatkuukin, jos ei hae apua traumoihinsa. Ikävä kyllä maailmassa on niin paljon ihmisiä, ettei kenenkään tarvitse jäädä yrittämään ystävyyttä traumatoisoituneen, epäluuloisesti muihin suhtautuvan simpukan kanssa vaan voi valita sellaistakin seuraa, jossa toiset ovat ihan normaaleja, normaaleilla ihmissuhdetaidoilla ja normaalilla itsetunnolla varustettuja. Suurin osa ihmisistä EI ole mitään huippusuosittuja, joiden ympärillä pyöri satoja perskärpäsiä, vaan ihan tavallisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no tämä yks kuspää onnistui eristämään minut aika täydellisesti tutuista ihmisistä, joten olihan siinä osallisena aika monta hangaround jäsentä. Mutta teki tosiaan varovaiseksi muita ihmisiä kohtaan, varmaan liiankin kanssa.
Tuo on ikävää eikä edes kovin harvinaista. Sama ilmiö kuin epäluottamuksessa kumppania kohtaan, jos edellinen kumppani on ollut uskoton. Toisen ihmisen teot laitetaan oletuksena uusienkin ihmisten tuleviksi teoiksi ja sen vuoksi suhtaudutaan kaikkiin varovaisesti. Valitettavasti tuo ennakkoluuloinen asenne kalahtaa yleensä vain omaan nilkkaan, koska toinen ihminen saa kaverinsa ja ystävänsä muualtakin kuin ennakkoluuloisista ihmisistä.
Se nyt vaan ei ole oma valinta, että on tullut kaltoinkohdelluksi ja on sen takia ennakkoluuloinen.
Ei olekaan, mutta ei tilanne miksikään muutu, jos ei edes yritä muuttaa. Moni potentiaalinen ystävyys menee ohi.
Jep. Kun se mennyt ei muutu, siinä eläminen vaan pilaa nykyhetkenkin. On omassa päässä aina hylkiö, menee uusiin tilanteisiin valmiiksi epäluuloisena ja vihaisenakin. Sitten saa samaa takaisin, ja jostakin syystä hämmästyy.
En allekirjoita tätä. Yksinäinen ihminen kyllä avaa toiveikkaana sydämensä hetkeksi, mutta se loksahtaa nopeasti uudelleen kiinni, kun vastassa onkin samaa torjuntaa kuin aina aiemminkin.
Kaikki kohtaavat torjuntaa. Suurin osa ihmisistä ei ole kiinnostunut suurimmasta osasta ihmisiä. Torjunta on siis aivan normaalia. Pitää vaan kohdata niin paljon ihmisiä, että löytyy muutama, joiden kanssa synkkaa.
Kaikki eivät kohtaa samaa määrää torjuntaa. Jos olet käynyt peruskoulun, niin olet varmasti huomannut, että osa ihmisistä saa koko ajan heistä kiinnostunutta seuraa, toiset eivät juuri koskaan.
Olen käynyt peruskoulun, en vaan enää käy sitä. Ei siis tarvitse hahmottaa maailmaa sen perusteella, millaista oli peruskoulussa. Suosittelen sinullekin jotakin peruskoulun jälkeistä koulutusta.
Esimerkiksi ilkeät, väkivaltaiset ja sosiaalisesti kömpelöt ihmiset kokevat torjuntaa. Sitä torjuntaa vähentää silloin oman käytöksen muuttaminen.
Ryhmädynamiikan muodostuminen pysyy jossain määrin samana peruskoulun jälkeen, vaikka avoin syrjintä saakin usein myöhemmissä vaiheissa hienovaraisempia muotoja. Usein ryhmissä joku vain suljetaan ulkopuolelle, jotta ryhmän sisäinen yhtenäisyys lujittuisi. Sitä varten ei tarvitse erityisesti mokailla, riittää ettet vain jostain syystä tarpeeksi miellytä jotain ryhmässä hallitsevassa asemassa olevaa.
Kukaan ei kiellä muodostamasta itse ryhmää, jossa on ko hallitsevassa asemassa oleva. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ryhmät ja niihin kuuluminen eivät ole elämän tarkoitus eikä sisältö. Hyvät ja läheiset ihmissuhteet ovat yleensä ihan muita kuin ryhmiä. Jos et ole itse voinut valita ryhmääsi, valitse muut ihmiset, jotka ovat elämässäsi tämän ryhmän ulkopuolella. Monet antavat ryhmille ihan käsittämättömän suuren merkityksen, vaikka tosiasiassa hyvä ihmissuhde on aina kahden yksilön välinen. Silloinkin, kun nämä yksilöt kuuluvat samaan ryhmään.
Jollei löydä paikkaa koskaan mistään ryhmästä (edes omasta perheestä), on myös läheisten kahdenkeskisten suhteiden muodostaminen haastavaa.
Miks mikään ei enää ole vaikeaa? "Haastava"?! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no tämä yks kuspää onnistui eristämään minut aika täydellisesti tutuista ihmisistä, joten olihan siinä osallisena aika monta hangaround jäsentä. Mutta teki tosiaan varovaiseksi muita ihmisiä kohtaan, varmaan liiankin kanssa.
Tuo on ikävää eikä edes kovin harvinaista. Sama ilmiö kuin epäluottamuksessa kumppania kohtaan, jos edellinen kumppani on ollut uskoton. Toisen ihmisen teot laitetaan oletuksena uusienkin ihmisten tuleviksi teoiksi ja sen vuoksi suhtaudutaan kaikkiin varovaisesti. Valitettavasti tuo ennakkoluuloinen asenne kalahtaa yleensä vain omaan nilkkaan, koska toinen ihminen saa kaverinsa ja ystävänsä muualtakin kuin ennakkoluuloisista ihmisistä.
Se nyt vaan ei ole oma valinta, että on tullut kaltoinkohdelluksi ja on sen takia ennakkoluuloinen.
Ei olekaan, mutta ei tilanne miksikään muutu, jos ei edes yritä muuttaa. Moni potentiaalinen ystävyys menee ohi.
Jep. Kun se mennyt ei muutu, siinä eläminen vaan pilaa nykyhetkenkin. On omassa päässä aina hylkiö, menee uusiin tilanteisiin valmiiksi epäluuloisena ja vihaisenakin. Sitten saa samaa takaisin, ja jostakin syystä hämmästyy.
En allekirjoita tätä. Yksinäinen ihminen kyllä avaa toiveikkaana sydämensä hetkeksi, mutta se loksahtaa nopeasti uudelleen kiinni, kun vastassa onkin samaa torjuntaa kuin aina aiemminkin.
Kaikki kohtaavat torjuntaa. Suurin osa ihmisistä ei ole kiinnostunut suurimmasta osasta ihmisiä. Torjunta on siis aivan normaalia. Pitää vaan kohdata niin paljon ihmisiä, että löytyy muutama, joiden kanssa synkkaa.
Oletko ollut korkeakouluopinnoissasi tilanteessa, jossa joku esittää ryhmälle vitsinä, että hän voi tehdä parityön kanssasi, kun kurssin vetäjä kysyy kuka työskentelee kenenkin kanssa? Tätä tarkoittaa alhainen sosiaalinen status jossain ryhmässä. Sinuun suhtaudutaan pelkkänä vitsinä eikä tunteitasi oteta huomioon. Ei ole mukava kokemus.
Tossahan oli mehukas tilaisuus servata. Olisi vaan todennut vaikka, että sori tuottaa pettymys, mutta haluan tehdä parityön jonkun kanssa, joka on simpanssia älykkäämpi. Kymmalle sitten oltais naurettu?
Olin tuolloin aika herkillä läheisen kuoleman takia. Oli aika vaikeaa jo kerätä itsensä kasaan joka päivä kokoon mennäkseen luennoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tuollaisia juttuja viitsii muistella, ja miksi? Ja mitä siitä saa?
Traumatisoitunut ihminen, jonka elämä on sarja vastaavanlaisia tilanteita lapsuudesta aikuisuuteen asti.
Ja sellaisena jatkuukin, jos ei hae apua traumoihinsa. Ikävä kyllä maailmassa on niin paljon ihmisiä, ettei kenenkään tarvitse jäädä yrittämään ystävyyttä traumatoisoituneen, epäluuloisesti muihin suhtautuvan simpukan kanssa vaan voi valita sellaistakin seuraa, jossa toiset ovat ihan normaaleja, normaaleilla ihmissuhdetaidoilla ja normaalilla itsetunnolla varustettuja. Suurin osa ihmisistä EI ole mitään huippusuosittuja, joiden ympärillä pyöri satoja perskärpäsiä, vaan ihan tavallisia ihmisiä.
Terapia ei poista traumoja, vaikka helpottaakin elämää niiden kanssa. Tuo kommenttisi kertoo ainoastaan sinun puutteellisista empatiakyvyistäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no tämä yks kuspää onnistui eristämään minut aika täydellisesti tutuista ihmisistä, joten olihan siinä osallisena aika monta hangaround jäsentä. Mutta teki tosiaan varovaiseksi muita ihmisiä kohtaan, varmaan liiankin kanssa.
Tuo on ikävää eikä edes kovin harvinaista. Sama ilmiö kuin epäluottamuksessa kumppania kohtaan, jos edellinen kumppani on ollut uskoton. Toisen ihmisen teot laitetaan oletuksena uusienkin ihmisten tuleviksi teoiksi ja sen vuoksi suhtaudutaan kaikkiin varovaisesti. Valitettavasti tuo ennakkoluuloinen asenne kalahtaa yleensä vain omaan nilkkaan, koska toinen ihminen saa kaverinsa ja ystävänsä muualtakin kuin ennakkoluuloisista ihmisistä.
Se nyt vaan ei ole oma valinta, että on tullut kaltoinkohdelluksi ja on sen takia ennakkoluuloinen.
Ei olekaan, mutta ei tilanne miksikään muutu, jos ei edes yritä muuttaa. Moni potentiaalinen ystävyys menee ohi.
Jep. Kun se mennyt ei muutu, siinä eläminen vaan pilaa nykyhetkenkin. On omassa päässä aina hylkiö, menee uusiin tilanteisiin valmiiksi epäluuloisena ja vihaisenakin. Sitten saa samaa takaisin, ja jostakin syystä hämmästyy.
En allekirjoita tätä. Yksinäinen ihminen kyllä avaa toiveikkaana sydämensä hetkeksi, mutta se loksahtaa nopeasti uudelleen kiinni, kun vastassa onkin samaa torjuntaa kuin aina aiemminkin.
Kaikki kohtaavat torjuntaa. Suurin osa ihmisistä ei ole kiinnostunut suurimmasta osasta ihmisiä. Torjunta on siis aivan normaalia. Pitää vaan kohdata niin paljon ihmisiä, että löytyy muutama, joiden kanssa synkkaa.
Oletko ollut korkeakouluopinnoissasi tilanteessa, jossa joku esittää ryhmälle vitsinä, että hän voi tehdä parityön kanssasi, kun kurssin vetäjä kysyy kuka työskentelee kenenkin kanssa? Tätä tarkoittaa alhainen sosiaalinen status jossain ryhmässä. Sinuun suhtaudutaan pelkkänä vitsinä eikä tunteitasi oteta huomioon. Ei ole mukava kokemus.
Kävin korkeakoulun sijaan yliopiston. Ja olisin nauranut mukana, vaikka vitsi olisi vähän huonokin, en märehtisi asiaa loputtomiin. Entä sitten jos ei ole suosittu jossakin ryhmässä, jotakin on tainnut tehdä jos on kaikille pelkkä vitsi. Tai sitten on ollut juuri siinä ryhmässä taitamaton vitsiniekka, sellaistakin sattuu. Kuka tuollaisia juttuja viitsii muistella, ja miksi? Ja mitä siitä saa?
Ylipiston, joka ei ollut korkeakoulu? Mielenkiintoista.
Kääntäen: Amk ei ole yliopisto, eikä ed korkekoulukaan, jos sieltä valmistuu väkeä, joka 15v sitten olisi valmistunut ammattikoulusta tai kauppaoppilaitoksesta yms. Ei akateemista tutkimusta tai akateemista opetusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no tämä yks kuspää onnistui eristämään minut aika täydellisesti tutuista ihmisistä, joten olihan siinä osallisena aika monta hangaround jäsentä. Mutta teki tosiaan varovaiseksi muita ihmisiä kohtaan, varmaan liiankin kanssa.
Tuo on ikävää eikä edes kovin harvinaista. Sama ilmiö kuin epäluottamuksessa kumppania kohtaan, jos edellinen kumppani on ollut uskoton. Toisen ihmisen teot laitetaan oletuksena uusienkin ihmisten tuleviksi teoiksi ja sen vuoksi suhtaudutaan kaikkiin varovaisesti. Valitettavasti tuo ennakkoluuloinen asenne kalahtaa yleensä vain omaan nilkkaan, koska toinen ihminen saa kaverinsa ja ystävänsä muualtakin kuin ennakkoluuloisista ihmisistä.
Se nyt vaan ei ole oma valinta, että on tullut kaltoinkohdelluksi ja on sen takia ennakkoluuloinen.
Ei olekaan, mutta ei tilanne miksikään muutu, jos ei edes yritä muuttaa. Moni potentiaalinen ystävyys menee ohi.
Jep. Kun se mennyt ei muutu, siinä eläminen vaan pilaa nykyhetkenkin. On omassa päässä aina hylkiö, menee uusiin tilanteisiin valmiiksi epäluuloisena ja vihaisenakin. Sitten saa samaa takaisin, ja jostakin syystä hämmästyy.
En allekirjoita tätä. Yksinäinen ihminen kyllä avaa toiveikkaana sydämensä hetkeksi, mutta se loksahtaa nopeasti uudelleen kiinni, kun vastassa onkin samaa torjuntaa kuin aina aiemminkin.
Kaikki kohtaavat torjuntaa. Suurin osa ihmisistä ei ole kiinnostunut suurimmasta osasta ihmisiä. Torjunta on siis aivan normaalia. Pitää vaan kohdata niin paljon ihmisiä, että löytyy muutama, joiden kanssa synkkaa.
Kaikki eivät kohtaa samaa määrää torjuntaa. Jos olet käynyt peruskoulun, niin olet varmasti huomannut, että osa ihmisistä saa koko ajan heistä kiinnostunutta seuraa, toiset eivät juuri koskaan.
Olen käynyt peruskoulun, en vaan enää käy sitä. Ei siis tarvitse hahmottaa maailmaa sen perusteella, millaista oli peruskoulussa. Suosittelen sinullekin jotakin peruskoulun jälkeistä koulutusta.
Esimerkiksi ilkeät, väkivaltaiset ja sosiaalisesti kömpelöt ihmiset kokevat torjuntaa. Sitä torjuntaa vähentää silloin oman käytöksen muuttaminen.
Ryhmädynamiikan muodostuminen pysyy jossain määrin samana peruskoulun jälkeen, vaikka avoin syrjintä saakin usein myöhemmissä vaiheissa hienovaraisempia muotoja. Usein ryhmissä joku vain suljetaan ulkopuolelle, jotta ryhmän sisäinen yhtenäisyys lujittuisi. Sitä varten ei tarvitse erityisesti mokailla, riittää ettet vain jostain syystä tarpeeksi miellytä jotain ryhmässä hallitsevassa asemassa olevaa.
Kukaan ei kiellä muodostamasta itse ryhmää, jossa on ko hallitsevassa asemassa oleva. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ryhmät ja niihin kuuluminen eivät ole elämän tarkoitus eikä sisältö. Hyvät ja läheiset ihmissuhteet ovat yleensä ihan muita kuin ryhmiä. Jos et ole itse voinut valita ryhmääsi, valitse muut ihmiset, jotka ovat elämässäsi tämän ryhmän ulkopuolella. Monet antavat ryhmille ihan käsittämättömän suuren merkityksen, vaikka tosiasiassa hyvä ihmissuhde on aina kahden yksilön välinen. Silloinkin, kun nämä yksilöt kuuluvat samaan ryhmään.
Jollei löydä paikkaa koskaan mistään ryhmästä (edes omasta perheestä), on myös läheisten kahdenkeskisten suhteiden muodostaminen haastavaa.
Varmasti, mutta on paljon helpompaa olla kiinnostavaa seuraa yhden ihmisen silmissä kuin viiden. Koska niillä viidellä voi olla ihan erilainen käsitys kiinnostavasta kuin sillä yhdellä ja vieläpä niin, että kaikilla viidelläkin on vain yksi yhdistävä tekijä, mikä muodostaa heistä porukan. Jos joltain puuttuu se tekijä, ei kuulu porukkaan, mutta hän saattaisi tulla oikein hyvin toimeen yhden porukan jäsenen kanssa, koska hänen kanssaan olisi paljon muutakin yhteistä.
Jos muut pyörivät porukassa ja itse olet porukan ulkopuolella, niin et yleensä pääse tutustumaan kehenkään tästä porukasta yksilötasolla.
No sitten etsii itselleen kavereita sen porukan ulkopuolelta. Ja ihan oikeasti...ei kaikki porukat ole sellaisia, joissa vietetään aina vain juuri ko porukalla vapaa-aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tuollaisia juttuja viitsii muistella, ja miksi? Ja mitä siitä saa?
Traumatisoitunut ihminen, jonka elämä on sarja vastaavanlaisia tilanteita lapsuudesta aikuisuuteen asti.
Ja sellaisena jatkuukin, jos ei hae apua traumoihinsa. Ikävä kyllä maailmassa on niin paljon ihmisiä, ettei kenenkään tarvitse jäädä yrittämään ystävyyttä traumatoisoituneen, epäluuloisesti muihin suhtautuvan simpukan kanssa vaan voi valita sellaistakin seuraa, jossa toiset ovat ihan normaaleja, normaaleilla ihmissuhdetaidoilla ja normaalilla itsetunnolla varustettuja. Suurin osa ihmisistä EI ole mitään huippusuosittuja, joiden ympärillä pyöri satoja perskärpäsiä, vaan ihan tavallisia ihmisiä.
Terapia ei poista traumoja, vaikka helpottaakin elämää niiden kanssa. Tuo kommenttisi kertoo ainoastaan sinun puutteellisista empatiakyvyistäsi.
Väitinkö jossain, että terapia poistaisi trauman?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no tämä yks kuspää onnistui eristämään minut aika täydellisesti tutuista ihmisistä, joten olihan siinä osallisena aika monta hangaround jäsentä. Mutta teki tosiaan varovaiseksi muita ihmisiä kohtaan, varmaan liiankin kanssa.
Tuo on ikävää eikä edes kovin harvinaista. Sama ilmiö kuin epäluottamuksessa kumppania kohtaan, jos edellinen kumppani on ollut uskoton. Toisen ihmisen teot laitetaan oletuksena uusienkin ihmisten tuleviksi teoiksi ja sen vuoksi suhtaudutaan kaikkiin varovaisesti. Valitettavasti tuo ennakkoluuloinen asenne kalahtaa yleensä vain omaan nilkkaan, koska toinen ihminen saa kaverinsa ja ystävänsä muualtakin kuin ennakkoluuloisista ihmisistä.
Se nyt vaan ei ole oma valinta, että on tullut kaltoinkohdelluksi ja on sen takia ennakkoluuloinen.
Ei olekaan, mutta ei tilanne miksikään muutu, jos ei edes yritä muuttaa. Moni potentiaalinen ystävyys menee ohi.
Jep. Kun se mennyt ei muutu, siinä eläminen vaan pilaa nykyhetkenkin. On omassa päässä aina hylkiö, menee uusiin tilanteisiin valmiiksi epäluuloisena ja vihaisenakin. Sitten saa samaa takaisin, ja jostakin syystä hämmästyy.
En allekirjoita tätä. Yksinäinen ihminen kyllä avaa toiveikkaana sydämensä hetkeksi, mutta se loksahtaa nopeasti uudelleen kiinni, kun vastassa onkin samaa torjuntaa kuin aina aiemminkin.
Kaikki kohtaavat torjuntaa. Suurin osa ihmisistä ei ole kiinnostunut suurimmasta osasta ihmisiä. Torjunta on siis aivan normaalia. Pitää vaan kohdata niin paljon ihmisiä, että löytyy muutama, joiden kanssa synkkaa.
Oletko ollut korkeakouluopinnoissasi tilanteessa, jossa joku esittää ryhmälle vitsinä, että hän voi tehdä parityön kanssasi, kun kurssin vetäjä kysyy kuka työskentelee kenenkin kanssa? Tätä tarkoittaa alhainen sosiaalinen status jossain ryhmässä. Sinuun suhtaudutaan pelkkänä vitsinä eikä tunteitasi oteta huomioon. Ei ole mukava kokemus.
Tossahan oli mehukas tilaisuus servata. Olisi vaan todennut vaikka, että sori tuottaa pettymys, mutta haluan tehdä parityön jonkun kanssa, joka on simpanssia älykkäämpi. Kymmalle sitten oltais naurettu?
Olin tuolloin aika herkillä läheisen kuoleman takia. Oli aika vaikeaa jo kerätä itsensä kasaan joka päivä kokoon mennäkseen luennoille.
Propsit sulle, että kumminkin menit.
Itselläni vaan toimii suojamekanismina se, että jos joku veetuilee noin selkeästi itselle tai jollekkin toiselle, niin tulee sanottua vähintään samalla mitalla takaisin.
Alue: Aihe vapaa
Ryhmädynamiikan muodostuminen pysyy jossain määrin samana peruskoulun jälkeen, vaikka avoin syrjintä saakin usein myöhemmissä vaiheissa hienovaraisempia muotoja. Usein ryhmissä joku vain suljetaan ulkopuolelle, jotta ryhmän sisäinen yhtenäisyys lujittuisi. Sitä varten ei tarvitse erityisesti mokailla, riittää ettet vain jostain syystä tarpeeksi miellytä jotain ryhmässä hallitsevassa asemassa olevaa.