Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolisoiden aikaa vievät harrastukset lapsiperheissä
Meillä on kauhea kina miehen kanssa siitä, miten vähäinen vapaa-aika ja lomat pitäisi jakaa niin, että aikaa jäisi molempien tärkeäksi kokemille jutuille, yhteiselle perheajalle ja kotihommille. Arki ja pikkuharrastukset eivät ole ongelma, vaan se, että mies haluaisi käyttää omaan tärkeään harrastukseen 20-30 vuorokautta (3-7 päivän putkissa) vuoden mittaan. Mä olen hampaita kiristelleen suostunut tähän, mutta sillä ehdolla että saan jotain kivaa vastineeksi. Ja ainoa kiva mitä haluan, on matkustaminen perheen kanssa. Olen sanonut, että kun vastavuoroisesti matkustellaan 20-30 vuorokautta vuodessa perheen kanssa, niin homma on bueno ja molemmat saa mitä haluaa. Mies ei ymmärrä ollenkaan. On sitä mieltä, että jos hän saa omaan harrastukseen 20-30 päivää, niin siitä vastineeksi voi lähteä perhereissuille 7-10 päivää vuodessa.
Joku tässä ei mun mielestä täsmää. Onko miehen ehdotus teistä tasapuolinen?
Tiedän, että matkusteluun kuluisi jonkin verran enemmän rahaa, mutta molemmat saisi sen mitä eniten elämässä tällä hetkellä arjen vastapainoksi tahtovat.
Onko muissa perheissä tällaisia keskusteluja? Käyttääkö teidän miehet omiin menoihinsa enemmän kuin te vaimot aikaa ja onko se teille ok?
(Työreissuja en tähän laske ja niitäkin miehellä muutamia viikkoja vuodessa, mutta se asia erikseen. Toki vaikuttaa siihen, etten niin iloinen ole siitä, että sen lisäksi haluaisi harrastaa vielä melkein kuukauden vuodesta itsekseen.)
Ja vastaus jo etukäteen, että miehen harrastus on sellainen johon minä en pysty enkä halua osallistua eikä mieheni minua mukaan haluaisikaan.
Kommentit (149)
Eli apn mies kokee siis perheloman suunnilleen rangaistukseksi kun ei saa valita matkakohdetta täysin oman mielen mukaan jne. Uskomatonta että edes harkitset hyväksyväsi tuon.
Perheloma tarkoittaa ainakin meillä erityisesti lasten mukaan valittua paikkaa ja ohjelmaa. Mieskin kyselee nimenomaan lapsilta mitä nämä haluavat. Tietenkään lapset eivät saa päättää kaikkea mutta esim vuodesta toiseen olemme käyttäneet yhdessä lapsia vesileikkupuistossa tai mikä tuo lie onkaan. Miehen kanssa inhoamme väkijoukkoja, auringossa löhöämistä, likaisia uima-altaita, surkeaa ylihinnoiteltua kioskiruokaa. Mutta nautimme lasten ilosta. Ja siksi olemme molemmat tuolla iloisina ja pidetään kuitenkin hauskaa koko porukalla.
Eli jos mies väittäisi että perheloma on häneltä "lahja" vaimolle ja lapsille niin ei tarvisi tulla enää mukaan. Mutta saisi luvan viettää sitä aikaa lasten kanssa vaikka kotona. Ja jos harrastukset ja työ menee aina perheen ohi menettäisi kyllä aika täysin kiinnostuksen koko mieheen.
Nyt olisi hyvä aika herättää mies tajuamaan ettei hänen kuulu olla mikään vapaamatkustaja perheessä vaan täysipäinen ja osallistuva vanhempi. Ja kun mies selittää että jätti tänäkin vuonna 2 viikon työmatkaa menemättä niin voit vastata että sinäkin jätit 30 vuorokautta harrastematkapäiviä ja 20 työmatkavuorokautta pitämättä. Eli merkitystä ei ole sillä mitä jättää pitämättä vaan sillä kuinka paljon on oikeasti pois perheensä luota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on kohtuutonta. Onneksi meillä ei kummallakaan ole niin aikaa vieviä harrastuksia. Perheaika molemmilla prioriteettilistan kärjessä. Lasten harrastuksia 2 iltana viikossa ja molemmilla aikuisilla yhdet säännölliset harrastukset. Lasten harrastusajat hyödynnetään käymällä yhdessä sillä aikaa lenkillä. Lomat vietetään pääsääntöisesti yhdessä. Omien kavereiden kanssa mökkeilyä tai pieniä reissuja ehkä 2-3 molemmilla vuodessa.
Ap käytkö viikolla iltaisin harrastamassa niin että lapset ovat isänsä kanssa? Jos et niin ehkä nyt olisi aika pyytää että yhtenä iltana viikosta mies hoitaa kaiken lapsiin ja kotiin liittyvän asian. Perusteluna voit käyttää myös sitä että on niin mukava olla yksin lasten kanssa kotona. Lisäksi voisit varata jonkun viikonlopun lähiaikoina niin että mies on koko viikonlopun lasten kanssa ( sinä menet vanhemmille, siskolle, kaverille tai vaikka halpaan hotelliin jonnekin muualle).
Meillä mies hoiti paljon lapsia mutta ei tajunnut kuinka rankkaa oli kun hän kävi joskus iltaisin kavereiden kanssa saunaillassa (meillä parilla lapsella rankat pitkäaikaissairaudet joiden takia nukkuivat todella huonosti). Kerran kävin itse syömässä illalla kaverin kanssa. Kymmenen aikaan mies soitti että voisinko tulla kotiin. Mies oli aivan poikki kun oli nukuttanut lapsia kaksi tuntia ja aina kun yksi nukahti toinen huusi jne. Kerroin että ihan sama se on minulla kun mies on saunaillassa paitsi että mies tulee kotiin vasta puolen yön jälkeen. Meni monta vuotta että mies ei mennyt saunailtoihin. Jouduin jo vinkata sitten että lapset on kasvaneet ja pärjään kyllä aina joskus illan yksinkin...
Eli ap huolehdi että mies kokeilee myös mitä on olla muutama päivä yksin lasten kanssa kotona... se opettaa. Paitsi jos mies vie lapset mummolaan /jättää suurimman osan töistä tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Ap käytkö viikolla iltaisin harrastamassa niin että lapset ovat isänsä kanssa? Jos et niin ehkä nyt olisi aika pyytää että yhtenä iltana viikosta mies hoitaa kaiken lapsiin ja kotiin liittyvän asian. Perusteluna voit käyttää myös sitä että on niin mukava olla yksin lasten kanssa kotona. Lisäksi voisit varata jonkun viikonlopun lähiaikoina niin että mies on koko viikonlopun lasten kanssa ( sinä menet vanhemmille, siskolle, kaverille tai vaikka halpaan hotelliin jonnekin muualle).
ap huolehdi että mies kokeilee myös mitä on olla muutama päivä yksin lasten kanssa kotona... se opettaa. Paitsi jos mies vie lapset mummolaan /jättää suurimman osan töistä tekemättä.
Olen niin poikki etten jaksa käydä iltaisin paljon missään. Joskus harvoin käyn jossain. Mies kyllä tekee kotitöitä ja hoitaa lapsia siinä missä minäkin (paitsi tietenkin vähemmän vuodessa kun on työreissuja), mutta ongelma on varmaan ollut myös se, etten oo luottanut hänen kykyynsä huolehtia ja oon ottanut itselleni enemmän vastuuta lapsista.
Miehen silmiä avaisi varmaan hyvin se, että olisi aina silloin tällöin viikonlopun pois. Tai että oikeasti olisin jonkun pidemmän pätkän pois, esim viikon silloin tällöin. Nyt mä olen jatkuva resurssi täällä kotona iltaisin ja viikonloppuisin. Ilman arvostusta. Ja ilman, että mulle kuuluisi edes yhtä paljon kuin hänelle. Hänen mielestään hän ansaitsee vaan enemmän vapaa-aikaa kuin mä eikä millään ymmärrä sitä että minäkin haluaisi kivoja asioita elämääni yhtä paljon. Hän ei vaan millään ymmärrä. Millä vääntää se rautalangasta että parisuhteessa MOLEMMAT tarvitsevat?
Aloita vähitellen. En tiedä, mistä oikeasti pidät, joten nämä ovat vain esimerkkejä:
Varaa kevättalvelle (tammi-helmikuu)viikonloppureissu Viroon. Pe-su, kylpylä, shoppailua, rentoutumista. Yksin tai ystävän kanssa.
Maaliskuussa Tukholmaan. Kulttuuria, shoppailua, mikä ikinä kiinnostaakin. Yksin tai ystävän kanssa.
Huhti-toukokuussa esimerkiksi Amsterdam on ihana, mutta niin myös monet muut Keski-Euroopan kaupungit, osta pitkä viikonloppuloma itsellesi yksin tai kaverin kanssa.
Kesällä sinusta on jo luontevaa lähteä viikoksi yksin reissuun. Tiedät, että mies pärjää lasten kanssa ja lapset pärjäävät ilman sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap käytkö viikolla iltaisin harrastamassa niin että lapset ovat isänsä kanssa? Jos et niin ehkä nyt olisi aika pyytää että yhtenä iltana viikosta mies hoitaa kaiken lapsiin ja kotiin liittyvän asian. Perusteluna voit käyttää myös sitä että on niin mukava olla yksin lasten kanssa kotona. Lisäksi voisit varata jonkun viikonlopun lähiaikoina niin että mies on koko viikonlopun lasten kanssa ( sinä menet vanhemmille, siskolle, kaverille tai vaikka halpaan hotelliin jonnekin muualle).
ap huolehdi että mies kokeilee myös mitä on olla muutama päivä yksin lasten kanssa kotona... se opettaa. Paitsi jos mies vie lapset mummolaan /jättää suurimman osan töistä tekemättä.
Olen niin poikki etten jaksa käydä iltaisin paljon missään. Joskus harvoin käyn jossain. Mies kyllä tekee kotitöitä ja hoitaa lapsia siinä missä minäkin (paitsi tietenkin vähemmän vuodessa kun on työreissuja), mutta ongelma on varmaan ollut myös se, etten oo luottanut hänen kykyynsä huolehtia ja oon ottanut itselleni enemmän vastuuta lapsista.
Miehen silmiä avaisi varmaan hyvin se, että olisi aina silloin tällöin viikonlopun pois. Tai että oikeasti olisin jonkun pidemmän pätkän pois, esim viikon silloin tällöin. Nyt mä olen jatkuva resurssi täällä kotona iltaisin ja viikonloppuisin. Ilman arvostusta. Ja ilman, että mulle kuuluisi edes yhtä paljon kuin hänelle. Hänen mielestään hän ansaitsee vaan enemmän vapaa-aikaa kuin mä eikä millään ymmärrä sitä että minäkin haluaisi kivoja asioita elämääni yhtä paljon. Hän ei vaan millään ymmärrä. Millä vääntää se rautalangasta että parisuhteessa MOLEMMAT tarvitsevat?
Tässä iso ongelma on se, että jos nainen ei luota miehen kykyyn pitää lapset hengissä, ei ole muuta mahdollisuutta kuin sitoa itsensä niihin lapsiin 24/7. Ja jos ei edes mikään muu kiinnosta naista kuin lasten kanssa vietetty aika. On silloin aika vaikea ruveta tyhjästä keksimään joku oma harrastus tai löytää ystävä, jonka kanssa voisi lähteä vaikka risteilylle viikonlopuksi. Varsinkin kun on henkisesti kovin kiinni lapsissa.
Ymmärrän tavallaan, että joku itsekkäämpi mies kokee tällöin, että vaimo haluaakin olla koko ajan lasten kanssa (koska niinhän hän haluaakin), joten mitä vikaa siinä on jos hän tekee sillä välin jotakin, mikä tuottaa iloa hänelle itselleen. Vaimo tietysti toivoisi koko perheen olevan yhdessä niissä lasten ympärille kehitetyissä puuhissa, mutta miehen mielestä sellainen elämä pelkästään on tylsää.
Tasapainon löytäminen näissä tapauksissa on usein aika toivotonta. Eron jälkeen kumpikin yleensä vasta tajuaa, mikä hommassa meni pieleen.
Jos oman puolisin ja lasten kanssa lomailu on hältä uhraus niin neuvottelisin sellasen diilin, että lähden itsekseni lomille ja mies hoitaa sillä aikaa lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos oman puolisin ja lasten kanssa lomailu on hältä uhraus niin neuvottelisin sellasen diilin, että lähden itsekseni lomille ja mies hoitaa sillä aikaa lapset.
Näillä tällaisilla äideillä ei ole hauskaa siellä lomalla ilman lapsia. Sehän se on se ongelma, joka synnyttää kuvatunlaisen tilanteen. Äiti on niin kiinni lapsissa ettei edes halua olla heistä erossa. Siksi toivoo ettei mieskään olisi kiinnostunut mistään muusta. Mukavinta olisi olla koko perhe yhdessä. Valitettavasti kaikki miehet eivät innostu sellaisesta elämästä, jossa omat kiinnostuksenkohteet sivuutetaan lasten puuhapuiston vuoksi.
Jos vuoden aikana mies on vapaalla poissa kotoa 20-30 vuorokautta ja työmatkojen takia 30-40 vuorokautta, niin kai sitä jokainen täysipäinen perheenisä yrittäisi ehdottaa jotain reissua tai lomaa perheen tai ainakin lasten kanssa?? Omat lapseni ovat kyllä hieman vanhempia, mutta en kyllä ole koskaan osannut laskea heidän kanssaan vietettyä aikaa "hyvitykseksi" jostain, ei ole tullut edes mieleen. Perheen yhteisestä lomasta nyt puhumattakaan... Käsittämätöntä!
Silloin kun lapset olivat pieniä, saattoi joku leikkipuistokeikka tai vaunulenkki taantua "kotityöksi" ("Laitako ruuan sillä välin kun vien lapset ulos...?") mutta kyllä se pääosin oli lasten kanssa vietettyä aikaa.
Ja kun kävin teinien kanssa kaupunkilomalla kesällä ja vaimo oli vanhemmillaan, nyt pitäisi sitten päästä kavereiden kanssa kaljoittelemaan Prahaan. (Jos totta puhutaan, niin pääsisin vaimon puolesta kyllä, kun siellä on salibandyn MM ja pari joukkuekaveria on siellä paraikaa... En vain halua käyttää lomapäiviä ja rahaa moiseen... Menen mielummin kaupunkilomalle teinien kanssa, kun ne vielä asuvat kotona ja suostuvat minun kanssani lähtemään)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos eroatte ja jaatte huoltajuuden niin lapset on joka toinen viikko.Joka toinen viikko on sitten sitä omaa aikaa.
Näin tekee moni uraperhe,hirveenä sokkina tulee kuinka vähä sitä omaa aikaa perheellisenä jää kun uraakin pitäs saada tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oman puolisin ja lasten kanssa lomailu on hältä uhraus niin neuvottelisin sellasen diilin, että lähden itsekseni lomille ja mies hoitaa sillä aikaa lapset.
Näillä tällaisilla äideillä ei ole hauskaa siellä lomalla ilman lapsia. Sehän se on se ongelma, joka synnyttää kuvatunlaisen tilanteen. Äiti on niin kiinni lapsissa ettei edes halua olla heistä erossa. Siksi toivoo ettei mieskään olisi kiinnostunut mistään muusta. Mukavinta olisi olla koko perhe yhdessä. Valitettavasti kaikki miehet eivät innostu sellaisesta elämästä, jossa omat kiinnostuksenkohteet sivuutetaan lasten puuhapuiston vuoksi.
Vähän on kummallista, jos isää ei kiinnosta yhteinen perheaika. Lapset kasvaa kuitenkin koko ajan, eikä sitä perheaikaa voi enää myöhemmin viettää. Aikamoinen paukapää mieheksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitähän saa mihin tahansa harrastukseen kulutettua tuhottomasti aikaa. Tai sit kohtuudella. Kyllä 50/50 on täysin kohtuullinen vaatimus. Jos ei halua antaa sulle kun sen 7 pvää, niin sit vähentäköön myös omasta ajastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap käytkö viikolla iltaisin harrastamassa niin että lapset ovat isänsä kanssa? Jos et niin ehkä nyt olisi aika pyytää että yhtenä iltana viikosta mies hoitaa kaiken lapsiin ja kotiin liittyvän asian. Perusteluna voit käyttää myös sitä että on niin mukava olla yksin lasten kanssa kotona. Lisäksi voisit varata jonkun viikonlopun lähiaikoina niin että mies on koko viikonlopun lasten kanssa ( sinä menet vanhemmille, siskolle, kaverille tai vaikka halpaan hotelliin jonnekin muualle).
ap huolehdi että mies kokeilee myös mitä on olla muutama päivä yksin lasten kanssa kotona... se opettaa. Paitsi jos mies vie lapset mummolaan /jättää suurimman osan töistä tekemättä.
Olen niin poikki etten jaksa käydä iltaisin paljon missään. Joskus harvoin käyn jossain. Mies kyllä tekee kotitöitä ja hoitaa lapsia siinä missä minäkin (paitsi tietenkin vähemmän vuodessa kun on työreissuja), mutta ongelma on varmaan ollut myös se, etten oo luottanut hänen kykyynsä huolehtia ja oon ottanut itselleni enemmän vastuuta lapsista.
Miehen silmiä avaisi varmaan hyvin se, että olisi aina silloin tällöin viikonlopun pois. Tai että oikeasti olisin jonkun pidemmän pätkän pois, esim viikon silloin tällöin. Nyt mä olen jatkuva resurssi täällä kotona iltaisin ja viikonloppuisin. Ilman arvostusta. Ja ilman, että mulle kuuluisi edes yhtä paljon kuin hänelle. Hänen mielestään hän ansaitsee vaan enemmän vapaa-aikaa kuin mä eikä millään ymmärrä sitä että minäkin haluaisi kivoja asioita elämääni yhtä paljon. Hän ei vaan millään ymmärrä. Millä vääntää se rautalangasta että parisuhteessa MOLEMMAT tarvitsevat?
Ensimmäkin, ala luottaa mieheen. Kyllä hän oppii huolehtimaan lapsistaan, varsinkin jos sitä kuitenkin jollain tasolla tälläkin hetkellä tekee.
Mene vaikka tylsään leffaan, jossa sitten tyynesti nukut koko ajan. Tai kuumakivihierontaan tms. rentoutushoitoon, jossa on sallittua nukkua ja rentoutua? Tuohon lisäksi vaikkä käynti kirjastossa tai pieni iltakävely. Jos sinulla on joku sopiva kaveri lähistöllä, kysy pääsisitkö hänen luo päikkäreille illalla ja jätät miehesi lasten kanssa. Sitten toistat kerran viikossa, aina. Jossain vaiheessa olet koko viikonlopun poissa, esimerkiksi kylpylässä ihan vain nukkumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oman puolisin ja lasten kanssa lomailu on hältä uhraus niin neuvottelisin sellasen diilin, että lähden itsekseni lomille ja mies hoitaa sillä aikaa lapset.
Näillä tällaisilla äideillä ei ole hauskaa siellä lomalla ilman lapsia. Sehän se on se ongelma, joka synnyttää kuvatunlaisen tilanteen. Äiti on niin kiinni lapsissa ettei edes halua olla heistä erossa. Siksi toivoo ettei mieskään olisi kiinnostunut mistään muusta. Mukavinta olisi olla koko perhe yhdessä. Valitettavasti kaikki miehet eivät innostu sellaisesta elämästä, jossa omat kiinnostuksenkohteet sivuutetaan lasten puuhapuiston vuoksi.
Vähän on kummallista, jos isää ei kiinnosta yhteinen perheaika. Lapset kasvaa kuitenkin koko ajan, eikä sitä perheaikaa voi enää myöhemmin viettää. Aikamoinen paukapää mieheksi.
Sen mitä olen tuttavapiiriäni seurannut, ei se niin kummallista näytä olevan. Pikemminkin aika tavallista. Kun äidit ei pidä kiinni omista harrastuksistaan lasten syntymän jälkeen, miehet näyttävät tulkitsevan sen niin, että se on naisten oma valinta olla lasten kanssa illat, joten siinähän ehtii itse ihan hyvin tennikseen ja futistreeneihin sillä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oman puolisin ja lasten kanssa lomailu on hältä uhraus niin neuvottelisin sellasen diilin, että lähden itsekseni lomille ja mies hoitaa sillä aikaa lapset.
Näillä tällaisilla äideillä ei ole hauskaa siellä lomalla ilman lapsia. Sehän se on se ongelma, joka synnyttää kuvatunlaisen tilanteen. Äiti on niin kiinni lapsissa ettei edes halua olla heistä erossa. Siksi toivoo ettei mieskään olisi kiinnostunut mistään muusta. Mukavinta olisi olla koko perhe yhdessä. Valitettavasti kaikki miehet eivät innostu sellaisesta elämästä, jossa omat kiinnostuksenkohteet sivuutetaan lasten puuhapuiston vuoksi.
Vähän on kummallista, jos isää ei kiinnosta yhteinen perheaika. Lapset kasvaa kuitenkin koko ajan, eikä sitä perheaikaa voi enää myöhemmin viettää. Aikamoinen paukapää mieheksi.
Sen mitä olen tuttavapiiriäni seurannut, ei se niin kummallista näytä olevan. Pikemminkin aika tavallista. Kun äidit ei pidä kiinni omista harrastuksistaan lasten syntymän jälkeen, miehet näyttävät tulkitsevan sen niin, että se on naisten oma valinta olla lasten kanssa illat, joten siinähän ehtii itse ihan hyvin tennikseen ja futistreeneihin sillä aikaa.
Missä 50-luvulla nuo isät elävät? Lapsethan ovat mitä mainiointa seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Aloita vähitellen. En tiedä, mistä oikeasti pidät, joten nämä ovat vain esimerkkejä:
Varaa kevättalvelle (tammi-helmikuu)viikonloppureissu Viroon. Pe-su, kylpylä, shoppailua, rentoutumista. Yksin tai ystävän kanssa.
Maaliskuussa Tukholmaan. Kulttuuria, shoppailua, mikä ikinä kiinnostaakin. Yksin tai ystävän kanssa.
Huhti-toukokuussa esimerkiksi Amsterdam on ihana, mutta niin myös monet muut Keski-Euroopan kaupungit, osta pitkä viikonloppuloma itsellesi yksin tai kaverin kanssa.
Kesällä sinusta on jo luontevaa lähteä viikoksi yksin reissuun. Tiedät, että mies pärjää lasten kanssa ja lapset pärjäävät ilman sinua.
Tämä kuulostaa aika ihanalta. Ainoa ongelma on se, että minulla ei ole ystäviä joiden kanssa lähteä reissuun ja yksin en tykkää reissata (tai no en ole kokeillutkaan). Ehkä mun pitäis kokeilla joku 1-2 yön reissu yksin niin näkisin onko musta siihen.
Olen siis kotini orja, koska mies ei lähde mun kanssa kaksin reissuun eikä halua lasten ja mun kanssakaan.
Mun ei olis vaikea olla pois kotoa 4-7 päivää erossa lapsista jos saisin miehen tai jonkun kaverin mukaan, mutta sellaista ei nyt ole. Siis ihan niin kiinni lapsissa en ole, vaikka miehen huoltamiskykyä epäilenkin ja tietyt perusasiat hänellä ei lasten kanssa kunnossa.
En oikein keksi hyvää vaihtoehtoa toteuttaa tuota reissaamista. Täytyy kai vaan opetella yksin. Tai kokeilla niitä matkaseuranhakupalstoja.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oman puolisin ja lasten kanssa lomailu on hältä uhraus niin neuvottelisin sellasen diilin, että lähden itsekseni lomille ja mies hoitaa sillä aikaa lapset.
Näillä tällaisilla äideillä ei ole hauskaa siellä lomalla ilman lapsia. Sehän se on se ongelma, joka synnyttää kuvatunlaisen tilanteen. Äiti on niin kiinni lapsissa ettei edes halua olla heistä erossa. Siksi toivoo ettei mieskään olisi kiinnostunut mistään muusta. Mukavinta olisi olla koko perhe yhdessä. Valitettavasti kaikki miehet eivät innostu sellaisesta elämästä, jossa omat kiinnostuksenkohteet sivuutetaan lasten puuhapuiston vuoksi.
Vähän on kummallista, jos isää ei kiinnosta yhteinen perheaika. Lapset kasvaa kuitenkin koko ajan, eikä sitä perheaikaa voi enää myöhemmin viettää. Aikamoinen paukapää mieheksi.
Sen mitä olen tuttavapiiriäni seurannut, ei se niin kummallista näytä olevan. Pikemminkin aika tavallista. Kun äidit ei pidä kiinni omista harrastuksistaan lasten syntymän jälkeen, miehet näyttävät tulkitsevan sen niin, että se on naisten oma valinta olla lasten kanssa illat, joten siinähän ehtii itse ihan hyvin tennikseen ja futistreeneihin sillä aikaa.
Pitääkö tämä(kin) vääntää ratakiskosta? Jos toinen vanhempi täyttää vapaa-aikansa tenniksella, futistreeneillä ja kalastusreissuilla, ei siinä ole kyse siitä, että toisenkin pitäisi saada mennä miten haluaa. Se, mikä siinä on outoa, että joku on päättänyt hankkia lapsia, eikä kuitenkaan halua olla niiden lasten kanssa. Tennistä on kiva pelata kavereiden kanssa, mutta silti voi olla myös mukava mennä lasten kanssa uimahalliin.
Vaikka tämä olisi yleistä (sinun tuttavapiirissä), ei se tee siitä käytöksestä sen järkevämpää. Aika yleistä tuntuu olevan myös kesämökin hankkiminen, ja sitten siellä ehditään olemaan kaksi viikkoa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos vuoden aikana mies on vapaalla poissa kotoa 20-30 vuorokautta ja työmatkojen takia 30-40 vuorokautta, niin kai sitä jokainen täysipäinen perheenisä yrittäisi ehdottaa jotain reissua tai lomaa perheen tai ainakin lasten kanssa?? Omat lapseni ovat kyllä hieman vanhempia, mutta en kyllä ole koskaan osannut laskea heidän kanssaan vietettyä aikaa "hyvitykseksi" jostain, ei ole tullut edes mieleen. Perheen yhteisestä lomasta nyt puhumattakaan... Käsittämätöntä!
Silloin kun lapset olivat pieniä, saattoi joku leikkipuistokeikka tai vaunulenkki taantua "kotityöksi" ("Laitako ruuan sillä välin kun vien lapset ulos...?") mutta kyllä se pääosin oli lasten kanssa vietettyä aikaa.
Ja kun kävin teinien kanssa kaupunkilomalla kesällä ja vaimo oli vanhemmillaan, nyt pitäisi sitten päästä kavereiden kanssa kaljoittelemaan Prahaan. (Jos totta puhutaan, niin pääsisin vaimon puolesta kyllä, kun siellä on salibandyn MM ja pari joukkuekaveria on siellä paraikaa... En vain halua käyttää lomapäiviä ja rahaa moiseen... Menen mielummin kaupunkilomalle teinien kanssa, kun ne vielä asuvat kotona ja suostuvat minun kanssani lähtemään)
Tää onkin mielenkiintoinen, että vaikka mun mies on paljon pois kotoa, niin haluaa silti paljon omaa aikaa eikä koe olevansa mitään velkaa perheelle tai halua olla perheen kanssa lomilla. Arkena on kyllä ihan hyvin lasten kanssa. Ehdotin viime kesänä että olisi lähtenyt teinin kanssa kaksin viikoksi harrastuksensa pariin, mutta ei sekään käynyt. Ei kai kiinnostanut sellainen vaihtoehto.
Mun mies ei ole koskaan miettinyt siltä kannalta että mitä minä tai lapset lomalla haluaisimme vaan lomailut pitäisi olla sellaisia kuin hän ne haluaa ja kaikki muu on uhrautumista. Ja uhrautumista hän ei kauheasti haluaisi lomallaan harrastaa.
Ei hän hyvästä sydämestään halua antaa muille mitään kun on vapaa-aika kyseessä. Se on hänelle niin arvokasta ja pitäisi mennä niinkuin hän haluaa.
Ihanaa kuulla että on toisella tavalla perhettään/vaimoaan huomioivia ja oikeasti haluavat ajatella muutakin kuin omaa napaa.
Alue: Aihe vapaa
Ulkopuolisen on paha mennä sanomaan miten vapaa-aika perheessä tulisi jakaa, mutta kaiken A ja O on että asiasta sovitaan yhdessä ja niin että molemmat tuntevat että saavat jotain, ei niin että yksi sanelee ja toinen saa vaan tyytyä.
Meillä vapaat suunnitellaan lasten koululomien mukaan. Yksi viikko lomaa yhdessä kesällä koko perhe, muuten ollaan me vanhemmat vuorotellen lomalla. Meillä aikuisilla on molemmilla omia harrastuksia, esim. mieheni metsästää mikä vaatii oman aikansa nyt syksyllä.
Omituisinta minusta on tuo että miehesi aikataulujen suunnittelu ei näytä lähtevän perheen ja parisuhteen tarpeista, vaan ensin suunnittelee omat menonsa ja niistä ei näköjään voi joustaa, sitten "suostuu" lähtemään lomareissulle perheen kanssa.