Mitkä alat sopivat heikkolahjaisille?

Kannattaa väitellä filosofian tohtoriksi muinaiskirkkoslaavista.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on muustakin kuin "lahjoista". Parasta on kun lapsi osaa laittaa ruokaa ja siivota jälkensä. Jos on omatoiminen ja itseluottamusta, pärjää paremmin kuin uusavuttomat. Voit aloittaa pitämällä taloussulkeiset eli aivan perusasioita itsenäistymisestä.

Jos osaa pelata, ei voi olla aivan pöpi, vaikka sen vaikutelman helposti saakin.

Meidän ”pöpi” tekee vain itselleen maistuvaa ruokaa ja kantaa sen huoneeseensa, jossa sitten pelaa kaiken vapaa-aikansa Counter Strikeä kärkihyökkääjänä.

Tiskejä laittaa koneeseen vasta kun on huomautettu asiasta kolmesti.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei seiskan oppilas ole heikkolahjainen, vaan keskiverto. Kannattaa miettiä, mikä häntä kiinnostaa aidosti. Missä kouluaineissa hän on ollut vahvimmillaan?

Ei häntä kiinnosta mikään muu kuin tietokoneella pelaaminen.

Sekoitat heikkolahjaisuuden ja laiskuuden.

Mikä saisi laiskan reipastumaan?

Assburger kirjoitti:

80-luvulla oli paljon töitä, joihin pääsi ilman mitään koulua.

Sinne menivät ne, jotka eivät koulussa pärjänneet tai joita koulu ei kiinnostanut.

Rakennusaputyöt, teollisuudessa sekalaisia tuotantopuolen töitä, siivoojilta ei vaadittu koulutusta...

Automaatio ja parempi logistiikka on kaikenlaiset hanslankarin hommat hävittänyt.

Ei erityisammattikoulu taida työllistää opiskelijaa. Tuon takia en itse halunnut sinne ja olin ihmeissäni, kun minulle sitä ehdotettiin, vaikka minulta mukautettiin vain matematiikka ja myöhemmin yläasteella fysiikka matemaattisten tehtävien takia.

En vain usko, että olisin sopeutunut erityiskouluun tavalliset koulut käyneenä osittain erityisluokkaa käyden. Porukkaa siellä on taatusti monenlaista, on kehitysvammaista, kuuroa ja liikuntavammaista opiskelijaa.

Joissain erityisammattikouluilla on mahdollisuus opiskella datanomiksi ja merkonomiksi, enkä usko heikkolahjaisen kykenevän noihin ammatteihin edes erityiskoulussakaan. Ehkä joku liikuntavammainen opiskelija voi hyötyä esteettömästä opiskelupaikasta ja kuuro siitä, että henkilökunta osaa viittomakieltä.

Ihan oikeassa olinkin sen suhteen, ettei nuo erityisammattikoulun käyneet tahdo oikein työllistyä, vaikka olisi saanut kuinka hyvät paperit sieltä. Onko ne edes samalla viivalla tavallisten ammattikoulujen kanssa?

Itse tunnen yhden erityisammattikoulun käyneen kehitysvammaisen, jolla on lievä autismikin, joka on nyt 24-vuotias. Opiskeli Luovilla siivousalaa. Työkeskuksessa hän näyttää tekevän töitä. Oli myös jonkun aikaa työpajallakin valmistuttuaan ammattikoulusta.

Opiskeluaikoina häneltä helpotettiin joitain kohtia koulutuksessa ja on jopa jätetty kokonaan poiskin. Ei tällainen tullut kuuloonkaan tavallisessa ammattikoulussa ravintolaa-alaa opiskellessa raaka-aineiden mittaamisen suhteen. Itse oli otettava niskasta kiinni ja alkaa hahmottamaan, miltä 200 g tai 1 kg näyttää vaa'an näytöllä. Kuvamuistini auttoi tähän.

Kyseisen nuoren naisen mukaan siellä erityisammattikoulussakaan ei ollut hirveämmin apua tarjolla ja hän itse tarvitsee työtä tehdessä jonkun toisen ihmisen katsomaan, että miten menee.

Ohjaajat kuulemma syytteli opiskelijoita sellaisista asioista, joille he eivät voineet mitään. Siellä oli kuulemma "Toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset" - meininki eli jos lukihäiriöinen tai kuulovammainen opiskelija sanoi päähän koskevan ja sanoi, että koittaa levätä, jospa se auttaisi, niin ohjaaja totesi siihen ok. Mutta jos tuttu tai joku muu hänenlainen olisi sanonut vastaavaa, olisi ohjaajan reaktio: "Höpöhöpö, silloin mennään lääkäriin, jos tuollaiset asiat vaivaa.". Siellä koulussa siis autistinen tai kehitysvammainen opiskelija sai paskaa niskaan yhdestäkin virheestä, kun taas jonkun muun vamman/häiriön kanssa elävä sai kaiken anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Keittiöhommat - varsinkin yläasteen ruokalan emäntä...

Oletko ihan tosissasi? Emännällä on paljon vastuuta ja hänellä pitää olla kyky hallita kokonaisuuksia. Hän vastaa siitä, että useat sadat ihmiset saavat joka päivä ruokansa ajallaan, myös erityisruokavaliolla olevat. Suurimmissa kouluissa on jopa toistatuhatta oppilasta ja henkilökunnan jäsentä. Onnea vaan heikkolahjaiselle siihen hommaan!

Keittiöapulaisenkin työ on monelle oikeasti heikkolahjaiselle liian vaikeaa, koska ohjeiden seuraaminen ei suju heiltä. Luulen, että siinä palaa moni puuro pohjaan. Esimerkiksi köksässähän nämä laittavat ruokaan kaksi desiä suolaa, kun pitäisi laittaa kaksi teelusikallista, tai tarttuvat uunivuokiin paljain käsin ja silpovat sormiaan veitsillä ja saksilla. 

T. Ope

Uskomattoman typerää tulla tähän(kin) keskusteluun "vitsikkäästi" länkyttämään, miten poliitikot ovat heikkolahjaisia ja vihreät arvostavat heikkolahjaisuutta ja niin edelleen. Eikö riitä, että voitte muissa ketjuissa ilmaista, että että ole vihreitä ja ette tykkää poliitikoista? 

Heikkolahjaisuus on todellinen ja oikea ongelma, joka tarkoittaa sitä, että ihmisen on todella vaikea selvitä nykyelämästä. Heikkolahjaisista ei tule poliitikkoja. He ovat niitä, jotka eivät edes ymmärrä, mikä on puolue tai tiedä, missä vaaleissa äänestävät, jos äänestävät. He ovat niitä, jotka ottavat sen pikavipin, koska heillä ei ole mitään käsitystä, onko 30 prosentin korko paljon vai vähän. He ovat niitä, joita on helppo höynäyttää ja jotka eivät osaa käyttää ehkäisyä tai suunnitella talouttaan. Heikkolahjaisuus on käytännössä vammaisuutta. Monelta heikkolahjaiselta puuttuu esimerkiksi ymmärtävä lukutaito. Monet ovat niin heikkoja, etteivät edes osaa pyytää apua. Useimmat heikkolahjaiset ovat arkoja ihmisiä, jotka yrittävät viimeiseen asti peittää sen, että eivät tajua. He eivät aina edes tajua, mitä pitäisi yrittää tajuta.    

Heikkolahjaiset ovat suuri väliinputoajaryhmä. Jos älykkyysosamääräsi on 68, saat eläkettä ja yhteiskunnantukea kehitysvammadiagnoosin myötä. Jos se onkin 75, et saa apua, vaikka olet aivan yhtä kujalla.

Jos oppilaan keskiarvo on seitsemän, hän ei ole heikkolahjainen, ellei sitten koulun arviointikäytänteissä ole jotain todella pahasti vialla. Sekin on toki mahdollista. Nykyään annetaan numeroita ihan kannustusmielessä.

Jos todella epäilyttää, että lapsi on heikkolahjainen, hänet on tutkittava. Diagnoosi on silloin laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Ihmisen kannalta on parempi, jos äo keikahtaa kehitysvamman puolelle, koska silloin hänestä pidetään huolta. Hän on oikeutettu ehkä tuettuun asumiseen, eläkkeeseen jne. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo heikkolahjaisia menee nykyään muuten nimellä laaja-alaiset oppimisvaikeudet ja siihen on apua saatavilla. Jos on seiskan keskiarvo, kyse on todennäköisemmin keskittymisvaikeuksista tai jostain lievrmmistä

vaikeuksista.

Ei saa apua helpommin tuolla diagnoosilla. Nuori jää helposti väliinputoajaksi, vaikka olisi opiskellut ammattiin erityisopetuksessa. Kehitysvammadiagnoosissa on se etu, että yhteiskunta huolehtii niin hyvin ja on kuntoutukset, työkyvyttömyyseläkkeet, työkokeilut jne.

Kun heikkolahjaisuutta ei luokitella kehitysvammaisuudeksi, vaan normaaliksi, mutta vähäiseksi älykkyydeksi, kun taas kehitysvammaisen älykkyysosamäärä on vieläkin pienempi. Heikkolahjainen on siis rajatapaus (normaalin ja kehitysvammaisen rajoilla), jolloin psykologin testeissä jotkut osa-alueet voivat osoittautua kehitysvammaisen tasoksi, jotkut (hyvin) heikoksi ja jotkut voi olla normaalia tasoa, jopa ikätason ylittäviä.

Kyseessä ei ole pelkästään puheeseen, tarkkaavaisuuteen tai vaikeuksista oppia kieliä/matematiikkaa, vaan paljon isommista asioista, joka vaikuttaa myös henkilön kykyyn huolehtia itsestään jokaisella elämän osa-alueella.

Onko jotain merkkejä joista henkilö voisi itse päätellä ja todeta olevansa heikkolahjainen? Onko mukautetusti suoritettu peruskoulu varma todiste siitä?

Vierailija kirjoitti:

Onko jotain merkkejä joista henkilö voisi itse päätellä ja todeta olevansa heikkolahjainen? Onko mukautetusti suoritettu peruskoulu varma todiste siitä?

Vaikea lukihäiriö voi johtaa kielten yksilöllistämiseen, vaikka oppilas olisikin muuten normaalilahjainen eli päättelykyvyltään normaali. Samoin vaikea dyskalkulia, joka voi johtaa matematiikan yksilöllistämiseen, voi esiintyä omana oppimisvaikeutenaan, joka ei merkitse yleistä heikkoutta. Toki nämä oppimisvaikeudet voivat esiiintyä myös yhdessä alhaisen älykkyyden kanssa.

Pitäisin kyllä lähes satavarmana merkkinä heikkolahjaisuudesta sitä, että peruskoulu on suoritettu kokonaan yksilöllistetysti. Osa heikkolahjaisista kahlaa kyllä peruskoulun läpi ilman yksilöllistämisiä. Arvonat ovat silloin armovitosia ja kannustavia kutosia. 

Hyvin heikko koulumenestys voi toki johtua myös psyykkisistä ja sosiaalisista syistä, vaikeasta käytöshäiriöstä, keskittymishäiriöstä tai lintsaamisesta tai näiden yhdistelmästä. 

Olenkohan minä heikkolahjainen, kun matematiikka, maantieto, fysiikka ja kemia, käsityö ja kotitalous ovat kaikki olleet aina vitosia? Viimeksi matikan kokeesta 0 pistettä. Kielet 10, yhteiskuntaoppi 9, historia 8, musiikki 7 jne. Yleisarvosana joku 7-8. Minulla on vaikea laaja-alainen hahmotushäiriö ja keskittymishäiriö. En voi hankkia esimerkiksi ajokorttia varmaan ikinä. Kirjoitin jo tuolla aiemmin, anteeksi ne mauttomat vitsit poliitikoista. Tietysti se nyt jotain vaatii, jos tosissaan yrittää jotain. Jos vain pyörii mukana, ei siihen paljon älyä vaadita. :D

Vierailija kirjoitti:

Olenkohan minä heikkolahjainen, kun matematiikka, maantieto, fysiikka ja kemia, käsityö ja kotitalous ovat kaikki olleet aina vitosia? Viimeksi matikan kokeesta 0 pistettä. Kielet 10, yhteiskuntaoppi 9, historia 8, musiikki 7 jne. Yleisarvosana joku 7-8. Minulla on vaikea laaja-alainen hahmotushäiriö ja keskittymishäiriö. En voi hankkia esimerkiksi ajokorttia varmaan ikinä. Kirjoitin jo tuolla aiemmin, anteeksi ne mauttomat vitsit poliitikoista. Tietysti se nyt jotain vaatii, jos tosissaan yrittää jotain. Jos vain pyörii mukana, ei siihen paljon älyä vaadita. :D

Sinulla on useampi vakava oppimisvaikeus, mutta en usko, että olet heikkolahjainen.  Sinulla on kuitenkin myös vahvuuksia. Luultavasti sinulla on päättelykykyä ja kielellistä lahjakkuutta. Ymmärrät myös, miten yhteiskunta toimii ja käsität syy- ja seuraussuhteita. Saatat olla päättelysuoritukseltasi normaali. Luultavasti papereissasi lukee näistä. Jos siellä ei mainita laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, et ole heikkolahjainen. Fakta kuitenkin on, että vaikeutesi rajoittavat elämääsi ja estävät sinua saamasta kaikkia lahjojasi käyttöön.

Äikänopeksi

Mää en tee mitään. Ryyppään niin pitkän kun päätän tapppaa itteni.

Vierailija kirjoitti:

Yritysjohtaja

Siinä tarvitaan kyllä jo jonkin sortin pätevyyttä, mutta ministeriksi sensijaan ihan omiaan.

Vierailija kirjoitti:

Mullaki oli seiskan todistus peruskoulusta, mutta olen kuitenkin menestynyt DI nyt 32-vuotiaana. Peruskoulun luokkaopetus ei sopinut alkuunkaan. Sen sijaan yliopistossa on hyvin paljon itsenäistä opiskelua, joka sopi paremmin. Di-tutkinnon keskiarvo on 4,2.

M32

Nykyajan yliopistossa ja ilmeisesti amk:ssakin on todella paljon ryhmätöitä (joita melkein kaikki inhoavat). Vaatii tietynlaista luonnetta, että jaksaa opintojen ja ehkä osa-aikatöiden lisäksi järjestellä yhteisiä tapaamisaikoja ryhmäläisten kesken. 

Vaikeaa löytää kun kukaaan suostu edes mnaa lukuttamaan

Kehitysvammaisella ja heikkolahjaisella on eroja. Kehitysvammainen yleensä tiedostaa vammaisuutensa ja ottaa avun vastaan, kun taas heikkolahjainen ei näe rajoitteitaansa.

Tästä esimerkkinä samassa kylässä asuva mies, jolla on diagnosoitu heikkolahjaisuus. Tai ainakin testien mukaan kognitiiviset taidot ovat siellä rajamailla.

Tässä on oikeasti kyse muustakin kuin alhaisesta äo:sta. Hänellä on vaikeuksia hahmottamisessa, selviää selkeistä tehtävistä, matematiikka ei suju, ei edes yhteen- ja vähennyslaskutkaan. Suoritti alussa normaalin opetuksen heikoin arvosanoin (vitonen ja joskus sai edes kutosen) kunnes opettajilla alkoi soimaan hälytyskellot ja tutkimukset aloitettiin, myöhään tosin.

Kyseinen mies opiskeli yläasteen jälkeen valmentavalla linjalla ja sitten erityisopetuksen puolella kiinteistönhoitajaksi. Keskeytti kaksi kertaa opinnot ja sai potkut aiemmista kouluista myöhästelyjen takia. Hän ei hahmota ollenkaan aikaa.

Työelämään hän ei ole ollenkaan päässyt, koska tarvitsisi tukea ja neuvoa työssään. Sitä ei heikkolahjainen diagnoosilla saa, kun taas kehitysvamma-diagnoosilla saa tuen tavalliseenkin työpaikkaan. Eipä heru työkyvyttömyyseläkettäkään. Vanhemmat pahoin pelkää, ettei pojalle löydy yhteiskunnassa paikkaa.

Tämä nuori mies ei ymmärrä rahan arvoa ja luottanut, että vanhemmat jeesaa, kun tulee muistutuslaskuja ja karjukirheitä pikavipeistä. Luottotiedot on kyllä saanut pitää ja se, mikä asia on saatu kuntoon, on edunvalvonta. Edunvalvojan saamiseen ei sentään tarvitse kehitysvammaa, vaan riittää, ettei hallitse rahan käyttöä syystä tai toisesta.

Hänellä on liian epärealistiset käsitykset itsestäänsä. Sanoi joskus yläasteella haluavansa yliopistoon, koska saisi sitten parempaa palkkaa. Kun hänelle kerrottiin rajoitteistaansa, niin hän suuttui. Sanoi joskus osaavansa espanjaa, vaikka sitäkin on vain kuullut muutaman sanan. Ei siis osaa arvioida taitojen tasoa, onko ne alkeellista, hyvää vai loistavaa tasoa, vaan toteaa osaavansa, vaikka olisi vielä nollassa. Hän jopa yritti ajokorttiakin ja jossain vaiheessa piti todeta, että annetaan olla. Vikahan oli tietenkin opetuksessa ja opettajissa, kun ei tullut korttia taskuun. Samaa syyttelyä hän harjoitti epäonnistuessaan ammattikouluissa.

Ite koin olevani tyhmä silloin kun olin teini-iässä... sanoin sen kotonakin ääneen ja vanhemmat ei tykänneet. :) Enkä tiennyt yhtään mitä haluaisin tehdä.

Olin laiska opiskelija ja menin sieltä mistä aita on matalin. Tämä johtui ihan siitä, että koin ettei arvosanat nousseet edes silloin kun sitä oikeasti yritin eli käytännössä opiskelin koulun jälkeen koko illan ja kesät/vklp vietin kotona. Sain samat numerot kokeista vaikka olisin lukenut vasta edellisenä iltana pari tuntia ja käytin loput ajasta pelaamiseen... Peruskoulun k.a oli jotakin 7 luokkaa kasiluokalla, mutta tsemppasin ysillä ja nostin sen 8.2 hirveällä rääkillä (liikunta ja ruotsi oli aina 6 ihan sama miten aktiivinen olin, liikasta 8 sai vain ne jotka harrasti liikuntaa vapaa-ajalla)

Lukiossa mulla taisi olla just joku 7 k.a. kirjoitukset meni samaa luokkaa... Kyllä sillä pääsi ihan hyvin AMK opiskelemaan,vaikka ala jolle päädyin ei kiinnostanut. Kiinnostuin oikeasti alasta vasta valmistumisen jälkeen kun pääsin töihin.

Että joo, toiset käy hitaalla ja elää pitkään haaveillen. Onneksi nykyään arvosanoja voi korottaa jälkikäteen ja opiskella aikuisena.

Pelaamiseen kyllästyy kyllä jossain välissä siinä määrin että siitä tulee "vain" harrastus. Työtä siitä ei tule, jos ei koodaus ja ohjelmointi kiinnosta/ole taiteellinen tai hyvä avaruudellinen hahmotuskyky.

Entäs jos ei oppinut joukko-opin avulla matematiikkaa peruskoulussa tai käyttämään jakokulmaa mutta osaa laskea päässään jakolaskut desimaalien tarkkuudella?

Sairaanhoitajaksi näyttää sopivan kuka vain. Eikös siltä alalta ole psykologiset testitkin poistettu?

T: sairaalassa vieraillut