Mitkä alat sopivat heikkolahjaisille?
Nuoreni tulevaisuus huolettaa. Hän pääsi peruskoulusta seiskan päättötodistuksella ja nyt toisen asteen jatko-opinnoissa on nihkeää ja jatkuvaa neuvottelua kuukausittain opinto-ohjaajan kanssa.
Hänelle eivät auta järkipuheet. Pakko myöntää, että hän on heikkolahjainen eikä luultavasti valmistu nykyisestä opinahjostaan.
Minkälaisia alavaihtoehtoja suosittelisin hänelle? Tärkeintä olisi se, että hän saisi edes jotain töitä ja kantaisi kortensa kekoon itsensä elättämiseksi.
Kommentit (150)
Jep, nykyään ei kyllä ne oikeasti heikot ja laajemmista oppimisvaikeuksista kärsivät tahdo pärjätä normaalissa ammattikoulussa, eikä lukiosta nyt kannata edes haaveilla. Amis on nykyään myös vaativampi ja sielläkin on paljon teoriaopintoja. Seiskan keskiarvo on ihan ok, eikä siihen heikkolahjaiset pysty.
Mullaki oli seiskan todistus peruskoulusta, mutta olen kuitenkin menestynyt DI nyt 32-vuotiaana. Peruskoulun luokkaopetus ei sopinut alkuunkaan. Sen sijaan yliopistossa on hyvin paljon itsenäistä opiskelua, joka sopi paremmin. Di-tutkinnon keskiarvo on 4,2.
M32
lähäri, sinne on erittäin helppo päästä voi itsekin olla nykyään ihan sekopää
Kansanedustaja, ministeri, puoluesihteeri.
Kannattaa haleutua Sanoma konsernin Vauva -lehden Aihe vapaa -palstan moderaattoriksi. Ei tarvi muuta kuin vaaleanpunaiset silmälasit ja unelmahöttöön uskomista. Ei odoteta omaavan aivoja.
Vierailija kirjoitti:
lähäri, sinne on erittäin helppo päästä voi itsekin olla nykyään ihan sekopää
Vaikka lähihoitajaksi opiskellaan ammattikoulussa, niin luulisi silti tuollaisen ammatin vaativan hoksottimia lääkelaskuineen. Pelottava ajatuskin, jos minua hoitaisi huumeongelmista kärsivä henkilö tai heikkolahjainen, joka ei osaa edes ohjeiden mukaisesti tehdä työtehtäviä ja toimia itsenäisesti.
Lääkelaskut toivon mukaan pitää päästä läpi, vaikka olisi lukihäiriö tai matematiikassa vaikeuksia. Oma serkkuni, jolla on myös matematiikan oppimisvaikeuksia ja lukihäiriö kuten minullakin, opiskelee lähihoitajaksi. On näyttänyt pärjäävän hyvin opinnoissa ja luultavasti tulevassa työssäkin.
Itse hallitsen peruslaskut sekä prosenttilaskut ja muut yksinkertaiset laskukaavat matematiikkaan liittyvistä oppimisvaikeuksista huolimatta. Minua itsenäkin kiinnostaisi sosiaalinen ala, mutta en usko pärjääväni lääkelaskuissa. Tulee niin mieleen peruskoulu, jolloin tahdoin vain luovuttaa, jos raja tuli vastaan matematiikassa. Nuoriso-ohjaajan ammatti voisi olla yksi vaihtoehto eikä olisi pelkoa lääkelaskuista. Kuitenkin olen itsenäinen ja toimintakykyinen työntekijä.
Minun tapauksessa voi olla myös niin, ettei tyttömäinen ulkoluku (olen itsekin nainen) sovi minulle, mihin koulu nykyään paljonkin panostaa soveltuvuuden ja käytännönläheisyyden jäädessä vähemmälle. Kielten opiskelussa tämä tuntuisi paremmalta kuin hiljaisuudessa istuminen kirjaa lukien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei seiskan oppilas ole heikkolahjainen, vaan keskiverto. Kannattaa miettiä, mikä häntä kiinnostaa aidosti. Missä kouluaineissa hän on ollut vahvimmillaan?
Ei häntä kiinnosta mikään muu kuin tietokoneella pelaaminen.
Sekoitat heikkolahjaisuuden ja laiskuuden.
Hei, mäkin olin seiskan oppilas yläasteella! Vihasin koulua. Mun piti kypsyä noin 10 vuotta että opiskelu alkoi kiinnostamaan. Nyt huomaankin olevani melko fiksu, vaikka olen aina luullut olevani tyhmä :) Opiskelen yliopistossa. Edelleen välillä laiskottaa koska en ole tottunut näkemään vaivaa koulun eteen, eli homma on kyllä ahkeruudesta kiinni eikä lahjoista. Niin ja minäkin pelasin mieluummin kuin opiskelin. Kyllä sunkin mukulasta varmaan vielä jotain tulee, toivotaan että heräisi todellisuuteen vähän aiemmin kuin minä. Vaikka ei näin 25 vuotiaanakaan vielä myöhäistä ole. Hanttihommia siihen asti että alkaa koulu maistumaan.
Heikkolahjainen(ei enää ole diagnoosi) tarkoittaa 75-85 ÄO:ta.
Peruskoulusta suoriutuminen ilman vahvoja tukitoimia seiskan keskiarvolla ei viittaa heikkolahjaisuuteen.
Vai että "ammattikoulu nykyään vaativampi kuin ennen"...
Oli minun aikanani amiksessa(80- luvun lopussa 3- vuotinen sähköpuolen linja)fysiikkaa, kemiaa, matematiikkaa, äidinkieltä, englantia, ruotsia...
Voin kertoa, että politiikassa heikkolahjaisuus nähdään vahvuutena. Olen itse diagnosoidusti typerä, mutta silti minusta on ollut jotain hyötyä ja näytän kivalta tilastoissa, kun katsotaan puolueen jäsenmäärää. On ollut myös siinä mielessä hyödyllistä, että opettajat antavat yleensä lisäpisteitä aktiivisuudesta, erityisesti yhteiskuntaopissa puoluetoiminta nähdään isona plussana. Vakavasti, jos on oikeasti isoja ongelmia oppimisen kanssa, on olemassa luovi ja Valma. Luovilla opiskelu painottuu enemmän käytännön työhön ja valma on käsittääkseni valmentava koulutus.
Vähän riippuu kunnasta, onko kouluja ja mitä koulutuksia niissä on tarjolla. Myös kymppiluokka on vaihtoehto. Onko lapsellasi edes todettu mitään ongelmia oikeasti vai onko vaan laiska?
80-luvulla oli paljon töitä, joihin pääsi ilman mitään koulua.
Sinne menivät ne, jotka eivät koulussa pärjänneet tai joita koulu ei kiinnostanut.
Rakennusaputyöt, teollisuudessa sekalaisia tuotantopuolen töitä, siivoojilta ei vaadittu koulutusta...
Automaatio ja parempi logistiikka on kaikenlaiset hanslankarin hommat hävittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Hei, mäkin olin seiskan oppilas yläasteella! Vihasin koulua. Mun piti kypsyä noin 10 vuotta että opiskelu alkoi kiinnostamaan. Nyt huomaankin olevani melko fiksu, vaikka olen aina luullut olevani tyhmä :) Opiskelen yliopistossa. Edelleen välillä laiskottaa koska en ole tottunut näkemään vaivaa koulun eteen, eli homma on kyllä ahkeruudesta kiinni eikä lahjoista. Niin ja minäkin pelasin mieluummin kuin opiskelin. Kyllä sunkin mukulasta varmaan vielä jotain tulee, toivotaan että heräisi todellisuuteen vähän aiemmin kuin minä. Vaikka ei näin 25 vuotiaanakaan vielä myöhäistä ole. Hanttihommia siihen asti että alkaa koulu maistumaan.
Itseäni vaivoin laiskuus oppimisvaikeuksien lisäksi peruskoulussa. Mielelläni pelasin tietokoneella kuin luin koulukirja. En jopa edes halunnut jatko-opiskellakaan, vaan totesin meneväni töihin ennemmin. Äiti kuitenkin vastusti ajatusta.
Nyt ammattikoulut käyneenä olenkin tullut taas siihen ajatukseen, että ehkäpä haluaisin opiskellakin toisen ammatin. Aluksi olin ammattikoulussa siinä ajatuksessa, etten enää ikinä opiskele. No, nyt se mieli onkin muuttunut ja olen näyttänyt ajatukselleni avointa ovea. Jospa siis haen tulevassa yhteishaussa ja selvitän mahdollisuuksia oppisopimukseen. Olisi vain pitänyt tuota oppisopimusta aiemmin miettiä, jos sellaisesta mahdollisuudesta olisi kerrottu.
Oppimisvaikeuksiset ihmiset saattavat olla ennemmin toiminnan ihmisiä kuten minäkin olen. Kukaan ei ikinä osaisi aavistaa, että minulla on oppimisvaikeuksia, joka vaikeuttaa matematiikan oppimista eikä ulkolukukaan sovi minulle. Vaikutan monien silmissä ns. normaalilta seuratessani aktiivisesti politiikkaa netin kautta eikä ulkonäössäni ole mitään kummallista, vaan ihan ns. normaalitkin lähestyy minua.
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa, että politiikassa heikkolahjaisuus nähdään vahvuutena. Olen itse diagnosoidusti typerä, mutta silti minusta on ollut jotain hyötyä ja näytän kivalta tilastoissa, kun katsotaan puolueen jäsenmäärää. On ollut myös siinä mielessä hyödyllistä, että opettajat antavat yleensä lisäpisteitä aktiivisuudesta, erityisesti yhteiskuntaopissa puoluetoiminta nähdään isona plussana. Vakavasti, jos on oikeasti isoja ongelmia oppimisen kanssa, on olemassa luovi ja Valma. Luovilla opiskelu painottuu enemmän käytännön työhön ja valma on käsittääkseni valmentava koulutus.
Vähän riippuu kunnasta, onko kouluja ja mitä koulutuksia niissä on tarjolla. Myös kymppiluokka on vaihtoehto. Onko lapsellasi edes todettu mitään ongelmia oikeasti vai onko vaan laiska?
Ainakin Vihreissä, Vasemmistoliitossa ja Kokoomuksessa heikkolahjaisuus nähdään vahvuutena.
Monet tehdastyöt sopivat heikkolahjaisille, eikä tarvita erityistä koulutusta.
Mua on kovasti kosiskeltu persuihin, vaikka tietävät kyllä hyvin miten rajoittunut olen. Tai ehkä juuri siksi. Ei ole edes vitsi. Siitä diagnoosista vielä, minulla on siis ADHD ja oppimisvaikeuksia aika monissa aineissa. Jos lapsellasi on keskittymisvaikeuksia eikä hänellä ole mitään lääkitystä, ei varmasti suju opiskelu. Käytä lääkärissä. En jaksa koko ketjua lukea mutta oletan ettet ole niin tehnyt kun käytät vanhentuneita termejä etkä muutenkaan taida tietää mistä puhut. Entä lukihäiriö?
35
Tuo heikkolahjaisia menee nykyään muuten nimellä laaja-alaiset oppimisvaikeudet ja siihen on apua saatavilla. Jos on seiskan keskiarvo, kyse on todennäköisemmin keskittymisvaikeuksista tai jostain lievrmmistä
vaikeuksista.
Nykyään aidosti heikkolahjaiset kyllä jäävät helposti koulutuksen ulkopuolelle. Meidän kunnassa jopa siivoojat tarvitsevat 7 keskiarvon ja sitä huonommalla ei pääse oikeastaan minnekään, kun opintoihin sisältyy vieraita kieliä, matematiikkaa, kemiaa...kaikki on nykyään vaativampaa.