Pelottaako naisen värikäs historia miehiä?

Sori, mutta ei ne sun jonkun pieleen menneen miesvalinnan takia sinua hyljeksi. Itseä ei häiritsisi pätkääkään, jos on joskus jonkun luuserin kanssa epäonnekseen seurustellut. Osaapahan arvostaa nykyään parempia miehiä. Toivottavasti olet tehnyt selväksi, että se menneisyyden elämä ei tosiaankaan enää houkuttele. 

Että joo. Joku muu "vika" sinussa on. Ei menneisyytesi joka nyt ei edes miltään kovin railakkaalta kiinnosta... Ehkä jätät meille kertomatta jotain.

Sori, ap, mutta tyylisi on liian tunnistettava. Riippumatta aiheesta aloitat tekstin aina samalla tavalla, sitten toteat kuinka olet päätellyt jotain ja lopuksi muka-ihmettelet asiaa,

0/5.

Yksikään kumppani joita minulla on vuosien mittaan ollut, ei ole ollut tarvetta selitellä tai puhua existään. 

Miksi siis sinulla on? Vai onko taustalla jotain sellaista minkä tiedät tulevan esiin väkisinkin jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 31-vuotias yhden lapsen sinkkuäiti, ja kiinnostuneita miehiä pyörii ympärillä ihan kiitettävissä määrin. Olen nätti ja naisellinen, lempeä ja ystävällinen, hymyilevä, korkeasti koulutettu ja muutenkin asioista (nykyään) hyvin huolta pitävä aikuinen nainen. Etenkin eronneet isät tai perheen perustamista toivovat 30-40 -vuotiaat miehet lähestyvät minua melko matalalla kynnyksellä.

Ongelmana kuitenkin on, että aina tutustumisvaiheessa nuo miehet jostakin syystä perääntyvät, enkä tiedusteluista huolimatta ole saanut vastausta siihen, mistä tämä johtuu. Olenkin päätellyt, että asian täytyy liittyä jotenkin menneisyyteeni, sillä usein juuri siitä puhumisen jälkeen miehet vetäytyvät ja hiljenevät. Minulla on siis taustalla mm. mielenterveysongelmia ja vaikeita ihmissuhteita, joihin on liittynyt esim. rikollisuutta (ei minun taholtani). Olen päässyt noista ongelmista yli ja elänyt vakaata elämää jo vuosia, mutta ilmeisesti tällainen tausta on kuitenkin monelle "kunnolliselle" miehelle täydellinen turn-off. Onko täällä miehiä, jotka voisivat selittää logiikkaa tämän ilmiön taustalla? Osaan kyllä olla onnellinen ilman parisuhdettakin, mutta olen jo vuosien ajan kuitenkin kaivannut jotakin suoraselkäistä miestä rinnalleni. Pitäisikö minun vain jatkossa olla taustastani epämääräisempi ja olla kertomatta näistä asioista? Tiedän, että olisin todella rakastava ja huomioon ottava kumppani jollekin, mutta nykyisessä tilanteessa en saa koskaan edes mahdollisuutta osoittaa näitä piirteitäni toiselle.

Kukaan ei halua seurustella mielenterveysongelmaisen kanssa.

Kukaan ei halua seurustella naisen kanssa jolla on mtiään rikoksia menneisyydessä.

Erittäin harva haluaa seurustella naisen kanssa jolla on lapsi toisen miehen kanssa.

Erittäin harva mies haluaa seurustella naisen kanssa jolla on ollut puoli kylää miehiä ennen häntä

Vierailija kirjoitti:

Ton jutun perusteella ei kyllä kiinnostaisi. Mutta tosiaan jos exä oli vain talousrikollinen niin se hieman muuttaa asioita. Silti tulee mieleen että olet villit aikasi viettänyt ja nyt tahdot vain tyyliin seuraa kunnollisesta miehestä, ei kuulosta kovin romanttiselta tai intohimoiselta.

Itse eron jälkeen tahdoin vain kevyttä tapailua ja yhdessäoloa, ei mitään draamaa tai arjen ankeutta. Sulla on ollut mt ongelmia ja lapsikin kuvioissa, kuulostaa liian hankalalta itselle. En luultavasti tapailisi ellen ihastuisi todella kovin.

Minulle se olisi suurinta romantiikkaa, kun olisi luotettava kumppani, jonka kanssa jakaa asioita. Olen hyvin lempeä ja hellä, mutta minulla se romanttisuus ilmenee pieninä arjen huomioina, ei välttämättä minään erityisinä kynttiläillallisina tms.

Tuolta se on kyllä vaikuttanutkin, että tapailemilleni miehille tilanteessani on vähän liikaa painolastia. Vaikka hoidankin asiani nykyään mallikkaasti, nuo menneisyyden tapahtumat näyttävät vaikuttavan paljon siihen, mitä miehet minusta ajattelevat.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kai alitajuisesti voidaan liittää ns. kevytkenkäisyyteen, joka taas aiheuttaa pelon ns. aisankannattajaksi joutumisesta.

Juuri näin!

Miehillä on äärettömän suuri pelko siitä että he joutuvat aisankannattajaksi. 

Perhettä ei todellakaan haluta perustaa naisen kanssa jolla on "värikäs" historia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sinun tarvitse mainita noita taustoista. Problem solved.

Olen rehellisyyden ja avoimuuden kannalla, ja mielestäni salaisuudet eivät muutenkaan kuulu vakaviin suhteisiin. 

Ap

Ei se historia sinänsä haittaa, mutta se haittaisi, jos sä alkaisit jo tapailuvaiheessa tilittämään mielenterveysongelmistasi ja entisistä kriminaalimiehistäsi. Mikset sä näytä sitä nykyistä minääsi, tee vaikutus omalla persoonallisuudellasi, ja jätä nämä avautumiset siihen vaiheeseen kun se tapailukumppani tuntee sut paremmin. En mä ainakaan halua tapailla sellaista ihmistä, joka alkaa ekoilla ja tokilla treffeillä purkamaan traumaattista menneisyyttään. Kai siinä vaiheessa tapailua on positiivisempiakin puheenaiheita?

Vierailija kirjoitti:

Toihan on ihan sama ku vaikka sut oltais raiskattu, ja mies sanois et se on sun vika. :DDD

Kuulostaa TODELLA lapsellisilta miehiltä, kyvyttömiltä tyyliin oikeeseen elämään tai tajuamaan että ihmisillä on eri kokemuksia, ja jotkut kokemukset tulee, vaikkei niitä olis edes PYYTÄNYT.

jos miehen äo on tota tasoa, niin suosittelen oikeesti jättämään ne miehet oman onnensa nojaan. ei kukaan järkevä mies ihmettele, jos maailmassa tapahtuu asioita riippumatta itsestään.

Kukaan ihminen ei halua ehdon tahdoin ongelmia elämäänsä.

Jo pelkästään YH on sellainen että ei kiitos. Miksi haluaisin jotain toista miestä sekoilemaan perheeni eläään (olettaen että meistä tulisi perhe) ja miksi hoitaisin toisen miehen lasta?

Miehelle toisen miehen lapsen hoitaminen tuo vahvasti mieleen aisurina olemisen ja sen käen toiminnan. 

Onneksi lähestyt asiaa siitä suunnasta mistä pitääkin, viallisista miehistä jotka ovat vellihanuri pelkureita.

Jätä ne siat! Ansaitset parempaa

Yh, duunari, rikollisuus, mtongelmat, ...

Ihmettelet viel miksi kunnon miehet kaikkoaa? Tuolla on naimattomia, lapsettomia ja kunnollisia naisia pilvin pimein.

Elämä on kasvamista ja kriiseistä selviytymistä.

Tänään et ole sama ihminen kun olit eilen. Ihminen jalostuu kokemusten ja vastoinkäymisten myötä.

Ap on tehnyt ehkä vääriä valintoja aikoinaan, mutta niistä on opittu. 

Eikö olisi kuitenkin hienoa jakaa aikaansa tuollaisen ihmisen kanssa, joka ei kaikista pikkuasioista rutise?

On varmasti perspektiiviä, eikä turhia odotuksia arkielämästä.

Nykyisin ei nuoret miehet osaa arvostaa naisia, karvoineen päivineen, vaan uneksitaan jostain prinsessoista.

Pelätään jotain hemmetin exiä, ihan kuin eivät pystyisi "naarastaan" puolustamaan.

Ihmetellään miksi ei voi saada kaunista naista, samaan hengenvetoon väristään pelosta ja päivitellään kakolan kavereita.

Totuus on, että kauneimmat naiset menee karskeimpien kundien mukaan, oppivat ehkä myöhemmin arvostamaan nössöjä.

Oppikaa itse arvostamaan elämää nähneitä naisia, lapsineen ja karvoineen kaikkineen.

Tai vetäkää käteen ja nyyhkyttäkää hiljaa peiton alla....yksin.

Ap, me ollaan samikset. Mulla on niin paljon vientiä, että en tiedä mistä valita. Ei kukaan ole päin naamaa sanonut mun historiasta. Oikeastaan se ei ole ole olennaista. 

Vierailija kirjoitti:

Oppikaa itse arvostamaan elämää nähneitä naisia, lapsineen ja karvoineen kaikkineen.

Tai vetäkää käteen ja nyyhkyttäkää hiljaa peiton alla....yksin.

Surkeat vaihtoehdot sinulla, nyyhkyttäminen yksin peiton alla tai joku elämänkoululainen.

FYI tarjolla on paljon muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Ap, me ollaan samikset. Mulla on niin paljon vientiä, että en tiedä mistä valita. Ei kukaan ole päin naamaa sanonut mun historiasta. Oikeastaan se ei ole ole olennaista. 

Eniten itseäni mietityttää, miksi en valinnut ihan tavallista suomalaista perusmiestä. Ei siis kiinnosta muiden mahdolliset mielipiteet asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on kasvamista ja kriiseistä selviytymistä.

Tänään et ole sama ihminen kun olit eilen. Ihminen jalostuu kokemusten ja vastoinkäymisten myötä.

Ap on tehnyt ehkä vääriä valintoja aikoinaan, mutta niistä on opittu. 

Eikö olisi kuitenkin hienoa jakaa aikaansa tuollaisen ihmisen kanssa, joka ei kaikista pikkuasioista rutise?

On varmasti perspektiiviä, eikä turhia odotuksia arkielämästä.

Nykyisin ei nuoret miehet osaa arvostaa naisia, karvoineen päivineen, vaan uneksitaan jostain prinsessoista.

Pelätään jotain hemmetin exiä, ihan kuin eivät pystyisi "naarastaan" puolustamaan.

Ihmetellään miksi ei voi saada kaunista naista, samaan hengenvetoon väristään pelosta ja päivitellään kakolan kavereita.

Totuus on, että kauneimmat naiset menee karskeimpien kundien mukaan, oppivat ehkä myöhemmin arvostamaan nössöjä.

Oppikaa itse arvostamaan elämää nähneitä naisia, lapsineen ja karvoineen kaikkineen.

Tai vetäkää käteen ja nyyhkyttäkää hiljaa peiton alla....yksin.

Mitä ihmettä, ei todellakaan kauneimmat naiset pyöri edes nuorena rikollisten kanssa. :D Useimmat kauniit naiset seurustelee nuorena niiden luokan tai työpaikan tai kaveri/harrastusporukan suosituimpien miesten kanssa. Siis niiden komeiden ja sosiaalisten hymypoikien kanssa, ei suinkaan niiden antisosiaalisten rikollisten kanssa. Ne rikollisiin lankeavat ovat sellaisia lähiön wt-prinsessoja joita normaalit miehet eivät edes halua vaikka naama olisi kuinka kaunis.

Vierailija kirjoitti:

Yksikään kumppani joita minulla on vuosien mittaan ollut, ei ole ollut tarvetta selitellä tai puhua existään. 

Miksi siis sinulla on? Vai onko taustalla jotain sellaista minkä tiedät tulevan esiin väkisinkin jossain vaiheessa.

Menneisyyden tapahtumat ovat vaikuttaneet mm. omiinkin raha-asioihini, joista maksan hintaa vielä tänäkin päivänä. Pärjään hyvin taloudellisesti, mutta hirveästi ylimääräistä rahaa ei ole hyväpalkkaisesta työstä huolimatta. Onneksi tilanne on jo voiton puolella eikä jatku enää kauan. Tietenkin haluan olla tällaisista asioista rehellinen, se kun vaikuttaisi esim. yhteisiin asuntohaaveisiin.

Ja ei, en tuo näitä asioita esille ensitreffeillä vaan sitten, kun tapailua on jo jonkin aikaa takana ja mietitään suhteen vakiinnuttamista. Siinä vaiheessa nämä miehet vain kaikkoavat.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Nyt vain tuntuu, että minut tuomitaan historiani perusteella enkä saa edes mahdollisuutta näyttää, millainen olen nykyään.

- Siis what?? Siis sinä?? Siis olitko sä itse rikollinen, vai oliko se sun exä rikollinen? :D Siinä on vähän eroa.. Miten se, jos vaikka sun exä oli rikollinen, liittyy siihen mitä SÄ oot?? :D

Ehkä joissain tapauksissa tyhmä, jos oot jatkanu suhdetta rikollisen kanssa, sen sijaan jos oot lopettanu suhteen ku totuus on valjennu sulle, niin sillonhan sä oot vaan fiksu ihminen, joka on törmänny idiootteihin?

oikeesti sun viesteissä ei oo mitään järkeä. järki käteen.

Näin se vain vaikuttaa menevän, että tämä virhearvioni määrittelee myös minua joidenkin miesten mielestä. En tiedä miksi ja siitä syystä asiaa täällä ihmettelenkin.

Ap

Voi olla. Elämä on tosi kieroa. Olisi pitänyt koittaa jo kouluaikana pysyä niiden suosittujen joukossa ja etsiä sieltä ystäväpiiristä sopiva mies. Sitten koko elämä olisi ollut sopivan keskiluokkaista. Halusin kuitenkin jotain muuta. En välttämättä nyt ylenpalttista jännitystä, mutta se tuli kaupan päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt vain tuntuu, että minut tuomitaan historiani perusteella enkä saa edes mahdollisuutta näyttää, millainen olen nykyään.

- Siis what?? Siis sinä?? Siis olitko sä itse rikollinen, vai oliko se sun exä rikollinen? :D Siinä on vähän eroa.. Miten se, jos vaikka sun exä oli rikollinen, liittyy siihen mitä SÄ oot?? :D

Ehkä joissain tapauksissa tyhmä, jos oot jatkanu suhdetta rikollisen kanssa, sen sijaan jos oot lopettanu suhteen ku totuus on valjennu sulle, niin sillonhan sä oot vaan fiksu ihminen, joka on törmänny idiootteihin?

oikeesti sun viesteissä ei oo mitään järkeä. järki käteen.

Näin se vain vaikuttaa menevän, että tämä virhearvioni määrittelee myös minua joidenkin miesten mielestä. En tiedä miksi ja siitä syystä asiaa täällä ihmettelenkin.

Ap

Ehkä sun ei kannattaisi miettiä niitä miehiä sitten? Vai kadutko menneisyyttäsi? Minä en kadu mitään, sepä se. Mitäs sitä elettyä elämää katumaan.

Mikä on, ettei prätkähiiret kiinnosta, vai etkö enää kelpaa?