Pelottaako naisen värikäs historia miehiä?

Rupesin seurustelemaan 18 vuotta sitten suloisen tytön kanssa, jolla ei itsellä ollut mitään ongelmia, mutta perheellä ja suvulla oli mt- ja väkivaltaongelmia. Ajattelin silloin sinisilmäisesti että kukaan ei ole vastuussa kuin itsestään eikä ketään pidä tuomita perheensä tai taustansa perusteella. Köpösti kävi.

Sillä on aivan väistämätöntä, että perheen ja suvun menneisyys tulee ennemmin tai myöhemmin esiin kaikessa. Jopa asiat, jotka itse sanot, värittyvät väkivaltasovinismin viitekehyksen kautta, ja saat tehdä todella töitä tällaisen naisen kanssa esimerkiksi oikeudesta tehdä kotitöitä. Esimerkiksi jos sanon että "en jaksa mennä tänään kauppaan, menisinkö huomenna" muuttuu vastaanottajan mielessä merkitykseltään lauseeksi "en jaksa mennä kauppaan. Melkein parempi akan mennä ettei nyrkki ala laulaa. Ja tuo sitä kaljaa."

Onneksi antoi kenkää lopulta minulle, asiat ovat niin paljon muuttuneet paremmiksi tämän puolen vuoden aikana. Ei väkivaltaa, räjähtelyjä, mieletöntä vihaa tai omien sanojen muuttamista täysin päälaelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 31-vuotias yhden lapsen sinkkuäiti, ja kiinnostuneita miehiä pyörii ympärillä ihan kiitettävissä määrin. Olen nätti ja naisellinen, lempeä ja ystävällinen, hymyilevä, korkeasti koulutettu ja muutenkin asioista (nykyään) hyvin huolta pitävä aikuinen nainen. Etenkin eronneet isät tai perheen perustamista toivovat 30-40 -vuotiaat miehet lähestyvät minua melko matalalla kynnyksellä.

Ongelmana kuitenkin on, että aina tutustumisvaiheessa nuo miehet jostakin syystä perääntyvät, enkä tiedusteluista huolimatta ole saanut vastausta siihen, mistä tämä johtuu. Olenkin päätellyt, että asian täytyy liittyä jotenkin menneisyyteeni, sillä usein juuri siitä puhumisen jälkeen miehet vetäytyvät ja hiljenevät. Minulla on siis taustalla mm. mielenterveysongelmia ja vaikeita ihmissuhteita, joihin on liittynyt esim. rikollisuutta (ei minun taholtani). Olen päässyt noista ongelmista yli ja elänyt vakaata elämää jo vuosia, mutta ilmeisesti tällainen tausta on kuitenkin monelle "kunnolliselle" miehelle täydellinen turn-off. Onko täällä miehiä, jotka voisivat selittää logiikkaa tämän ilmiön taustalla? Osaan kyllä olla onnellinen ilman parisuhdettakin, mutta olen jo vuosien ajan kuitenkin kaivannut jotakin suoraselkäistä miestä rinnalleni. Pitäisikö minun vain jatkossa olla taustastani epämääräisempi ja olla kertomatta näistä asioista? Tiedän, että olisin todella rakastava ja huomioon ottava kumppani jollekin, mutta nykyisessä tilanteessa en saa koskaan edes mahdollisuutta osoittaa näitä piirteitäni toiselle.

Kukaan ei halua seurustella mielenterveysongelmaisen kanssa.

Kukaan ei halua seurustella naisen kanssa jolla on mtiään rikoksia menneisyydessä.

Erittäin harva haluaa seurustella naisen kanssa jolla on lapsi toisen miehen kanssa.

Erittäin harva mies haluaa seurustella naisen kanssa jolla on ollut puoli kylää miehiä ennen häntä

"Kukaan ei halua seurustella mielenterveysongelmaisen kanssa."

Väärin. Itse olen "mt-ongelmainen" (mikä edelleenkin nykyään tunnutaan näkevän todella negatiivisena asiana, vaikka asia ei ole niin mustavalkoinen) nuori nainen, vasten omaa tahtoani aikoinaan sairastunut masennukseen ja syömishäiriöön ja silti olen avoliitossa ihanan miehen kanssa. Sairauteni eivät tarkoita, ettenkö voisi olla kiltti, muuten tasapainoinen ja hyvä ihminen. Minulla on sairauksia, mutta ne eivät määrittele minua ihmisenä. Ne näkyvät arjessa tietyillä tavoilla, mutta olen niin paljon muutakin kuin diagnoosini ja valtaosan ajasta olen kuten kuka tahansa muukin. Jollakin on jokin fyysinen sairaus joka ei tee hänestä automaattisesti huonoa kumppania, en ole mielenterveyspotilaana yhtään eri asia. 

Jos en olisi nykyiselle miehelleni diagnooseistani kertonut, olisi mennyt kauan ennen kuin hän olisi ne huomannut. Lääkkeen ja hoidon ansiosta olen useimmiten iloinen, energinen ja rauhallinen tapaus. Monesti mielenterveysongelmien taustalla on herkkä ja monellakin osa-alueella lahjakas, syvällinen ihminen ja tuo pätee itseenikin. Vaikka minulla on huonoja päiviä, pystyn myös antamaan paljon ja kokemukseni ovat kasvattaneet minusta ihmisenä vahvan jonka maailma ei romutu pienestä. Olen todella välittävä ja rakastava, hyväsydäminen ihminen joka ei koskaan tekisi kärpäsellekään pahaa.

Te, jotka ajattelette noin kovin mustavalkoisesti mt-ongelmaisista, avaisitte silmänne ja antaisitte mahdollisuuden sellaiselle ja voitte yllättyä positiivisesti. Mielenterveyden ongelmat ovat nykyään osa yhä useamman ihmisen arkea, ne eivät aina päälle näy eikä niistä sattuneesta syystä aina uskalleta puhua, mutta niistä kärsii useampi kuin ehkä kuvittelette. Kuka tahansa voi sairastua, jopa te itse tai se joskus mieleltään täysin terve kumppani. Kysymys teille; toivoisitteko, että teitä arvosteltaisiin ihmisenä vain koska olette sairastuneet ja mahdollisuutenne normaaleihin asioihin kuten parisuhteeseen mitätöitäisiin sen vuoksi? 

Kiitos todella kauniista näkökulmastasi ja kirjoituksesta, löysin tuosta paljon samaistumiskohtia. Olen onnellinen puolestasi, kun olet löytänyt rinnallesi arvoisesi kumppanin <3

Ap

Kiitos itsellesi ja tsemppiä, kyllä sieltä vielä se joku sinullekin löytyy, joka osaa arvostaa ja rakastaa sinua vaikeasta taustasta huolimatta! <3 Nykypäivänä tässä hyvin pinnallisessa yhteiskunnassa tuntuu olevan vaikeaa löytää tosirakkautta, ihmiset helposti arvostavat enemmän ulkonäköä, statusta ja muita pinnallisia asioita, mutta fiksujakin yksilöitä löytyy jotka oikeasti osaavat katsoa toista ihmistä ihmisenä eivätkä määrittele sinua vain tiettyjen asioiden perusteella. 

Voi että, liikutuin tästä kovasti. Olet sielultasi hyvin kaunis ihminen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ap valitettavasti nuo asiat on aika turn-off monen miehen mielestä. 

Miksi et vain nauti elämästäsi täysillä yksin? Nyt on vuosi 2018, miksi kukaan haluaa välttämättä jonkun miehen? 

Yksinään on ihanaa, voi tehdä juuri kaikkea mitä haluaa eikä tarvitse kysyä toisen mielipidettä. 

Miten vuosi 2018 liittyy ihmisen ihan luonnollisiin tarpeisiin; läheisyys ja rakkaus? Ihminen usein luonnostaan kaipaa rakkautta, läheisyyttä ja jonkun kenen kanssa jakaa elämänsä. Ps. oikean kumppanin kanssa voi tehdä juuri kaikkea mitä haluaa. 

Minulla on onneksi paljon läheisyyttä ja rakkautta elämässäni, vaikka kumppania ei olekaan. Meillä on lapseni kanssa hyvin lämpimät välit, ja myös ystäväpiirini on läheinen ja luotettava. Tietty se erityinen romanttinen, intiimi läheisyys puuttuu, mutta olen iloinen näistäkin asioista, mitä minulla jo on.

Ap

Muut ihmissuhteeni ovat lämpimiä, läheisiä ja tasapainoisia. Mieheltä odotan samaa, kuin mitä itse tarjoan: tukea, lojaalisuutta, huomioon ottamista, hellyyttä ja rakkautta. Olen yrittänyt miettiä tuota asiaa, että toiminko jotenkin alitajuisesti vähän vinoutuneesti tässä. Asia on hankala, sillä eihän eksästänikään olisi päällepäin uskonut ollenkaan, millainen ihminen hän lopulta oli. Hän pystyi huijaamaan minun lisäkseni koko lähipiiriäni ja asiat olivat jo aivan liian pitkällä, kun totuus paljastui.

Jotenkin kylmäävä olo tuli tätä lukiessa. Tunsin joskus erään henkilön, jonka suusta olisi tullut juurikin tällaista tekstiä.  Häntäkin ympäröivät ihmiset olivat kaikki hyviä. Hänen ongelmansa oli se, miten hän toimi, jos ei asiat menneet niinkuin hän itse halusi. Tämä ei todellakaan johdu sinusta. En halua lyödä lyötyä. Kerroin vain siksi, että minun elämästäni tuli hetkeksi aika kauheaa kun huomasin, että hän oli vain käyttänyt minua välineenä. Olin aina se, joka kuunteli. Hän oli äärimmäisen lämmin ihminen, mutta jos jokin asettui hänen tielleen, ei olisi samaksi ihmiseksi tuntenut.