Jos parisuhdemallissa nainen olisi aina ollut pitempi ja vantterampi ja mies pienempi, olisiko evoluutio muokannut naisesta kookkaamman sukupuolen?
Selvästi huomaa että pitkässä juoksussa parien valinta on kasvattanut sukupuolten kokoeroa. Kivikaudella uros ja naaras eivät kooltaan juuri poikenneet toisistaan.
Patriarkaatti on vääristänyt evoluution kulun.
Esim pakanayhteiskunnissa, esim juuri pohjoismaisissa yhteisöissä, ei isoa kokoeroa tunnettu, mikä se on tänä päivänä kristinuskon jälkeen, koska muinaissuomalaiset olivat hyvin matriarkaattisia heimouskomuksiltaan ja jumaliltaan, vallitsi enemmän tasa-arvo sukupuolten kesken, sekä arjessa että jumalten suhteen, lähi-idässä ja sitä kautta tännekin vähän aikaa sitten kantautuneessa kristinuskossa taas on aina pidetty nainen orjana ja alisteisena mieheen nähden ja suosittu kokoeron kasvattamista, puolisoksi halutaan heiveröinen nainen ja häntä isompi mies, muu on häpeällistä.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä näin.
Se toki olisi edellyttänyt sitä, että naisella olisi ollut jokin syy valita itseään pienempi ja heikompi mies.
Ison ja vahvan miehen ihannointi tulee tietenkin siitä, että iso ja vahva mies on parhaiten pystynyt hankkimaan ravintoa, tarjoamaan suojaa jne.
En usko että naiset on eläneet miesten kanssa perheinä kuten nykyään, sillon elettiin laumassa, perhe ei ollut mikään ydinperhe. Molemmat sukupuolet hankkivat ravintoa. Ja ei tarvitse kun katsoa muita nisäkkäitä', naaraathan siellä kaiken työn tekevät perheensä eteen, miehiä ei näy mailla halmeilla tai keskittyvät vain toisilleen pullisteluun tai makoiluun, vaikka oisivat kookkaampiakin.
Vierailija kirjoitti:
Baarissa joudun usein filipiiniläisten miesten piirittämäksi. En tiedä syytä. Ehkä se on tuo, että olen kohtuullisen kookas nainen, ajattelevat varmasti, että meille tulisi sopusuhtaista jälkeläisiä. Olen tietysti otettu tuollaisesta huomiosta, mutta en osaa kuvitella seurustelevani itseäni 20 cm lyhyemmän miehen kanssa.
Olen saanut tarjouksen ryhtyä sijaissynnyttäjäksi, tapahtui ulkomailla. Kyseessä oli noin 150 cm pitkä mies, joka halusi ystävystyä kanssani. Aluksi ihmettelin tätä kuviota, hän siis kuljetti minua joka paikkaan autollaan ja vei syömään ja osteli drinkkejä ym. ilman mitään vaateita. Muutaman päivän kuluttua hän esitteli minut tyttöystävälleen, joka oli noin 145 cm pitkä. Silloin he ehdottivat, että haluaisinko ryhtyä sijaissynnyttäjäksi. Olen aika roteva ja pitkä nainen. Halusivat kuulemma jälkeläisestään isokokoisemman. Olisivat siis maksaneet siitä hyvin ja kaikki kulut.
Olisivat varmasti olleet hyvät vanhemmat lapselleni, mutta tiedän, että en olisi raaskinut luopua lapsesta sitten kuitenkaan.
Vähän kävi sääliksi tuota tyttöystävää, kun heillä ei ilmeisesti ollut mitään lapsettomuusongelmaa, ainoastaan pienikoisuus, joka häiritsi heitä.
Eikös muinaisten aikojen pitänyt olla aikaa, jolloin miesten patriarkka oli kauheimmillaan ja siksi elettiin luolissa ilman älypuhelimia? Nyt taas feminismin myötä menee hyvin. En oikein pysy mukana tässä.
Ehkä näin.
Se toki olisi edellyttänyt sitä, että naisella olisi ollut jokin syy valita itseään pienempi ja heikompi mies.
Ison ja vahvan miehen ihannointi tulee tietenkin siitä, että iso ja vahva mies on parhaiten pystynyt hankkimaan ravintoa, tarjoamaan suojaa jne.