Maalaiset, minkä takia asutte maalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupungissa on jotenkin ahdistavaa. Isomman kaupan kassajonossa on jo kestämistä. Työmatka on vaihdellut 30-700 km.

Mun kokemuksen mukaan mitä kaupunkilaisemmassa ympäristössä ihminen asuu, sitä vähemmän hän käyttää isoja kauppoja. Landella asuvat kaverini käyvät aina viikonloppuisin isoissa kaupoissa eli ajavat puoli tuntia suuntaansa jonnekin cittariin tai prismaan jonottamaan. Keskustassa asuvana voi enemmän käydä ulkona syömässä ja ostaa lähikaupoista ja erikoiskaupoista kaikki tarpeelliset

Jaa, mielenkiintoista, että menevät jonottamaan. Nimittäin pienemmillä paikkakunnilla on vähemmän ihmisiä ja vähemmän jonoa kaupoissa, siis. Toki, jos menee jonnekin ison kaupungin Prismaan tai Cittariin, asia on eri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupungissa on jotenkin ahdistavaa. Isomman kaupan kassajonossa on jo kestämistä. Työmatka on vaihdellut 30-700 km.

Mun kokemuksen mukaan mitä kaupunkilaisemmassa ympäristössä ihminen asuu, sitä vähemmän hän käyttää isoja kauppoja. Landella asuvat kaverini käyvät aina viikonloppuisin isoissa kaupoissa eli ajavat puoli tuntia suuntaansa jonnekin cittariin tai prismaan jonottamaan. Keskustassa asuvana voi enemmän käydä ulkona syömässä ja ostaa lähikaupoista ja erikoiskaupoista kaikki tarpeelliset

Tuo pitää tosiaan paikkansa vain ihan ydinkeskustoissa. Ja niistäkin esim. isomman perheen omaavat usein lähtevät automarketteihin hintasyistä. Mutta kyllä Helsingissäkin keskustan ulkopuolella ihan yhtä lailla ihmiset käy Prismoissa, Citymarketeissa jne.

Vierailija kirjoitti:

Ap. voisi myös kertoa mitä tarkoittaa "maalla".

Ööö...olisiko "ei kaupungissa"?

t. ei ap

Rauhallisempi arki, tuntee naapurit mutta eivät asu ihan seinän takana, oma rauha, luonto lähellä, voi pitää eläimiä ilman että ne häiritsee ketään, hiljaisuus, vuorokauden normaali rytmi (pimeys yöllä). Yrittäjä, työhuone kotona + keikkoja 50–300 km säteellä 1-2 krt/viikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä 39, maatilallinen. Asun työpaikalla. Viihdyn erinomaisesti. Työkaverit (lehmät) on mitä parhaimpia, ihmisiä näkee kun lähtee kotoa. Täällä on kaikki mitä tarvitsen.

Tässä on ero maaseudun ja kaupungin välillä: Kaupungissa harva lähettää täysinpalvelleita työkavereitaan teuraaksi.

No jos yritit olla hauska, ei uponnut minuun. Lehmät on arvokkaita ja rakkaita, mutta joskus heidänkin aikansa lähteä tulee. Teen työtäni sydämellä, en vitsaile tuollaisista.

Ehkä juuri tämän takia onkin hyvä että työkaverini on eläimiä, muistutit taas miksi en pidä ihmisistä juurikaan.

Maalla on tilaa, hiljaista ja kaunista. Talomme on unelmatalo järven rannalla. Luonto on lähellä ja ympäristö puhdasta. Muutin tänne kaupungista, enkä kaipaa sieltä kuin tiuhaan kulkevaa julkista liikennettä. En tykkää shoppailla, kahvit juon mielummin kotona (sitä järvimaisemaa katsellen). Elokuvat katselen mielummin myös kotisohvalta. Kulttuuririennoissa ja ravintolassa syömässä voi käydä lähikaupungissa. Ruokakaupat ovat työmatkan varrella. Lapsille on ihan riittävästi harrastuksia kirkonkylällä. Olen onnellinen, että he kasvavat turvallisessa ja rauhallisessa ympäristössä. Paikallinen koulu on tosi hyvä ja luokkakoot pieniä.

Oikeastaan kysymys kuluu, miksi en asuisi maalla?

Tykkään kun on rauhallista ja hiljaista eikä mitään tapahdu. Kiva seurata talvisin pihapiirin lintuja ja muita luonnonilmiöitä. Pidän myös puutarhanhoidosta. Vaikka asun maalla niin kauppaan ym on kävelymatka kuitenkin. Olen 28v, ammatiltani kokki ja työmatka on noin 40km suuntaansa. Meiltä on lähimpiin kaupunkeihin hyvät kulkuyhteydet sekä omalla autolla että bussilla.

Pisin työmatkani 37km ja lyhin 2km sivu. Toimistotöitä tein ainakin 25v, äitiyslomat+hoitovapaa välissä. Viimeksi tein toisen alan työtä ja työmatka 17km. Lähestyn 60 v enkä tiedä löydänkö enää töitä. Mutt pärjään kyllä.

Mies on lähempänä eläkeikää ja hänellä menee enemmän aikaa työmatkoihin kuin minulla, kun pitää ajella edestakaisin työn vuoksi. Hän ei ikinä muuta ainakaan kerrostaloon, tuskin rivariinkaan. Itse voisin kokeilla jompaakumpaa. Kaupat yms. on 2km säteellä enkä halua ihan korpeen ikinä. Jos joskus menetän ajokortin, hommaan sähköavusteisen polkupyörän, jolla pääsen muutaman km päähänkin ja takaisin.

Puolison työn vuoksi. Hoitoalalla olen.

Ahdistaa jos ihmisiä on enemmän kuin kolme lähettyvillä. Täällä voin tehdä melkein mitä huvittaa, ympärillä 30 hehtaaria omaa maata. Työmatka on ainoa huono puoli, 20 km ja se on vähän täällä maaseudulla, tiedän. Mutta haluaisin pyöräillä sen ja se on mulle vähän liian pitkä matka varsinkin kun tie ei ole mikään paras mahdollinen. Siihen liittyen on nämä pakolliset auton kulut jotka ovat aivan järjettömät ja vievät ison osan tuloista maaseudulla.

Olen yli 40-vuotias nainen, työmatkaa yhteen suuntaan n.15km. Olen asunut jonkin aikaa kaupungissa mutta muutin maalle takaisin. Ei ole ruuhkia, auton saa parkkiin helposti ja on tilaa hengittää. Ihmiset ovat maalla välittömämpiä.

Tähtitaivas.

Luulitteko te kaupungissa näkevänne tähtiä? Minäkin luulin. Ne kiehtoivat. Ja tähtitorni onneksi oli (ja on edelleen) Kaivopuistossa, pimeän meren äärellä. Mutta hädin tuskin näkyy vähän linnunradan muotoa ja useita kokonaisia tähdistöjä jää näkemättä.

Maalla on aivan toista.

Helsingin tienoolla kyllä Nuuksio on melko pimeä, maaseutumainen taivas. Samoin Suomenlinnassa. Että sikäli Suokki kelpaisi Nuuksion tienoon ohella asuinpaikaksi, jos lähellä kaupunkia haluaa olla.

Eikä se valosaaste nyt Helsingin ongelma yksin ole. Yleensä kaupungin.

Puolison työn vuoksi (maajussi). Oma työmatka 16km. Oma auto pakollinen, ei pääse bussilla. Voisin asua kaupungissakin, tosin asumisneliöt olisivat jotakin muuta kuin nykyiset 160.

Ollaan kolmekymppinen pariskunta. Meillä on lypsykarjatila ja sen lisäksi koiria, kissoja ja kanoja. Asutaan kahdestaan 300 neliön kokoisessa talossa metsän keskellä. En ole näin syrjästä kotoisin, mutta en vaihtaisi enää tätä rauhaa mihinkään! Työpaikka on tässä ja kaikki harrastukset. Meillä on täällä mm. puutyöpaja, pieni kuntosali, mun käsityöhuone, kirjasto. Maatilalla toki töitä riittää, mutta työtahtiin pystyy paljon vaikuttaa itse eikä ole kukaan hengittämässä niskaan. Me vaan viihdytään omassa rauhassa, käydään kyllä säännöllisesti lähikaupungissa ja kauempanakin viettämässä iltaa mm. ravintoloissa ja keikoilla. Ettei meistä tuu ihan mökkihöperöitä :)

täällä on koti. täällä on puutarha, metsät, marjapaikat, sieniapajat, vesistöt, rauha, hiljaisuus, pimeys, talviset hiihtoladut ja revontulet. täällä on kaikki mitä onneen tarvitaan. täällä on ihmisen hyvä olla, ja koiran. kuolisin ikävään jos joutuisin kaupunkiin. olen eläkkeelle jäänyt entinen lypsykarjatilan emäntä.

Täällä todellakin sielu lepää. Nautin luonnossa olosta, marjastamisesta ja sienestämisestä, metsissä kulkemisesta. Ne kaikki löytyy täältä. Ei tarvitse kuin astua portista ulos, niin edessä on loputtomat lenkkeily- ja hiihtomaat. Parasta on, kun saa istua ilman huolenhäivää omalla pihalla ja kuunnella kevätlintujen laulua tai katsella kirkasta tähtitaivasta ja sen revontulia.

En ole koskaan ollut laumasielu enkä kaipaa jatkuvasti ihmisiä ympärilleni. Mieleeni ei ole kuntosalit eikä kahvilat, en välitä enkä muista riennoista. Mielummin vaikka hoidan puutarhaa, hyörin kasvihuoneella tai luen kirjaa. Koko elämä rullaa mukavan leppoisasti eteenpäin - villeintä elämässäni on tämän palstan lukeminen ja sehän passaa minulle paremmin kuin hyvin.

Työmatkaa on tilanteesta riippuen 5-20 kilometriä, vaikka toisinaan työt tulee hoidettua omalla kotiverstaalla. Yhteen kaupunkiin on 30 kilometriä, toiseen kaupunkiin samaiset 30 kilometriä mutta eri suuntaan. Kylältä saan kaiken tarvittavan arkeen, ja enemmänkin. Kaupungissakin olen asunut ja kaiken sen kokenut, mutta ei ollut elämä siellä minun makuuni. Liikaa ihmisiä, liikaa meteliä, liikaa saastetta. Toiset tykkää, toiset ei - ja se on ihan täysin ok.

Kaupungissa on aivan järkyttävää asua, onneksi pääsin pois. Vituttaa ruuhka ja ihmispaljous kaupassa, sekä naapurit lähellä, kerrostaloasuminen ja pienet okt-tontit, julkinen liikenne on sietämätöntä kestettävää ja liikenne on meluisaa. Ulkoilu on vastenmielistä asfaltilla ja muutenkin rakennetussa ympäristössä. Muiden jatkuva huomioon ottaminen ja ajattelu ärsyttää.

Maalla saa asua rauhassa, isolla puutarhatontilla, jossa kukaan ei näe vaikka kirmaisi alasti pitkin pihoja. Kukaan ei valita jos tekee mieli remontoida, imuroida tai vaikka laulaa keskellä yötä. On hiljaista, rauhallista ja luonto tulee ihan lähelle kun asuu täällä keskellä metsää. Luontoon pääsee yksinkertaisesti astumalla ovesta ulos. Ja mikä parasta, ei ole naapureita lähimaillakaan!

N30v, it-ala, 20min työmatka omalla autolla (tai kotoa käsin)