Lue keskustelun säännöt.
Jos on monta poikaa ja yksi tyttö, jääkö tyttö ulkopuolelle?
29.11.2018 |
Meillä on 4 poikaa (7v, melkeen 6v, 3v, 2v) ja pieni tyttövauva. Olen miettinyt siitä asti, kun saimme tietää odottavamme tyttöä, että kun tyttö kasvaa, jääkö hän porukan ulkopuolelle. Huolivatkohan pojat tyttöä leikkiseurakseen? Vai tuleeko tytöstä yhtä yksinäinen, kuin hän olisi ainut lapsi. Sukulaisperheessä on 3 poikaa ja tyttö, ja siellä tyttö leikkii enimmäkseen yksin, ja joskus päiväkodista tulleiden vieraiden kanssa. Nuo neljä poikaa on meillä ihan parhaat ystävät, tekevät kaiken yhdessä. Olisi sääli, jos tyttö jäisi sisarusrakkauden ulkopuolelle. Miten teillä on mennyt?
Kommentit (19)
Välillä leikin poikien kans, välill yksin.
Leikin veljeni kans siskoksia pienempänä.
T. Usean veljen keskellä kasvanut tyttö, nyt parikymppinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikien kaa leikittii pikkuautoilla, kotista, legoilla leikittii, leikittii piilosta yms mitä nyt keksittii. Ainoastaa barbeilla leikin yksin
Minä olen esikoistytär, jolla on kolme veljeä. Vanhin veljistäni on 2 vuotta nuorempi ja hän oli aivan mahdottoman villi. Koko lapsuuteni ajan hän oli häiriköimässä ja pelleilemässä. Isä oli aika ankara kasvattaja ja äiti täydellinen lepsuilija. Minulla oli omat kaverini kodin ulkopuolelta ja olin kiinnostunein kouluttautumisesta.
Kahden rauhallisemman nuoremman veljen kanssa minulla oli sellainen kunnollinen isosisko-pikkuveli -suhde ja aikuisenakin olemme olleet paljon yhdessä.
Minulla on onnekseni realistinen käsitys perhe-elämästä, joten en missään tapauksessa halunnut isoa lapsikatrasta itselleni. Myöskään miehiä en katso ylöspäin, vaan olen kaikessa tasa-arvon kannattaja. Olen hankkinut itselleni ammatin, jossa asiantuntijatyössä miehille ja naisille maksetaan sama palkka. Kotiorjaa minusta ei saa tekemälläkään. Onneksi mieheni ajattelee asioista hyvin pitkälti samalla tavalla.
Yksi ystävistäni on ison perheen kuopus ja ainoa tytär. Hänen prinsessaleikkinsä ovat melko huvittavia. Uskon niiden johtuvan aika paljon tuosta perheen prinsessaksi joutumisesta, viiden veljen jälkeen. Sääliksi käy :D
Vierailija kirjoitti:
No minä olen lapseton, mutta kasvoin kolmen veljen kanssa. Ei siis yhtään siskoa. Tulin toimeen kyllä kaikkien kanssa eikä ollut mitenkään ulkopuolinen olo koskaan. Saattaa tosin osaksi johtua siitä, että vanhemmat antoivat veljien leikkiä "tyttöjen" leikkejä kanssani. On monta valokuvaa, kun meillä kaikilla on prinsessamekot päällä ja oikein ylpeinä seisotaan rivissä ja hymyillään. Minutkin otettiin "poikien" leikkeihin mukaan, en muista että olisi koskaan jätetty ulkopuolelle.
Olitko esikoinen, kuopus vai siltä väliltä? Se vaikuttaa asiaan. Jos olet sisarussarjan puolivälissä, pääset porukkaan mukaan paremmin kuin esim. kuopuksena.
Ei tietenkään jää. Meillä 3 poikaa ja koskaan eivät ole mitään negatiivista tytöistä sanoneet ja aina ovat ottaneet tytöt tasa-arvoisena leikkeihin. Nuorin on tyttö ja koulussakin opettajat kiitelleet miten täydellisen ihanasti meidän pojat suhtautuu tyttöihin :)))))))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika suuri todennäköisyys on jäädä ulkopuoliseksi. Sama juttu on siskoporukan ainoalla veljellä.
Uskallan ainakin oman kokemukseni perusteella väittää, että tyttö ei varmaan tule jäämään ulkopuolelle. Sukupuolta enemmän ikäerot aiheuttavat haasteita, koska vanhempien lasten leikit vaativat enemmän kuin ihan pienten.
Isoveljeni on kaksi vuotta vanhempi, pikkuveljeni viisi vuotta nuorempi. Me isot sisarukset leikimme keskenämme, kunnes pikkuveli alkoi pysymään mukana (ehkä n. 5-6 -vuotiaana). Veljeni kinasivat enemmän keskenään kuin minä kummankaan kanssa, koska heidän kommunikaationsa tökki ikäeron vuoksi paljon.
Näin aikuisena olen ehkä enemmän ulkopuolinen, koska muutin toiselle puolen Suomea ja veljeni asuvat yhä kotipaikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskallan ainakin oman kokemukseni perusteella väittää, että tyttö ei varmaan tule jäämään ulkopuolelle. Sukupuolta enemmän ikäerot aiheuttavat haasteita, koska vanhempien lasten leikit vaativat enemmän kuin ihan pienten.
Isoveljeni on kaksi vuotta vanhempi, pikkuveljeni viisi vuotta nuorempi. Me isot sisarukset leikimme keskenämme, kunnes pikkuveli alkoi pysymään mukana (ehkä n. 5-6 -vuotiaana). Veljeni kinasivat enemmän keskenään kuin minä kummankaan kanssa, koska heidän kommunikaationsa tökki ikäeron vuoksi paljon.
Näin aikuisena olen ehkä enemmän ulkopuolinen, koska muutin toiselle puolen Suomea ja veljeni asuvat yhä kotipaikkakunnalla.
Aivan eri tilanne, ei voi verrata aloittajaan. Sinä olit syntymärjestyksen ja ikäerojen vuoksi paremmassa asemassa kuin aloittajan tytär. Isoveljellesi ei ollut muita yhtä varteenotettavia kavereita perheessänne. Aloittajan perheessä pojilla on kaverit toisistaan.
Kiitos vastauksista. Meillä on vaikea vielä sanoa, miten tulevaisuudessa menee näiden kanssa, kun tyttö on vasta 2kk vanha. Tällä hetkellä pojat rakastavat siskoa, haluavat koko ajan sylitellä pikkuista. Mutta uskon että tälläistä olisi ollut vaikka vauva olisi ollut poika. Varmaan ekat puolitoista vuotta meneekin hyvin. Mutta entä sitten, kun tyttö kasvaa ja haluaakin tehdä tyttöjen juttuja. Jännittää, jääkö hän niiden kanssa ihan yksin vai haluavatko pojatkin olla mukana hänen leikeissään. Toinen vaihtoehto sitten on että tyttö kasvaa mukaan poikien leikkeihin ja häneltä jää tyttömäiset jutut tekemättä...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Meillä on vaikea vielä sanoa, miten tulevaisuudessa menee näiden kanssa, kun tyttö on vasta 2kk vanha. Tällä hetkellä pojat rakastavat siskoa, haluavat koko ajan sylitellä pikkuista. Mutta uskon että tälläistä olisi ollut vaikka vauva olisi ollut poika. Varmaan ekat puolitoista vuotta meneekin hyvin. Mutta entä sitten, kun tyttö kasvaa ja haluaakin tehdä tyttöjen juttuja. Jännittää, jääkö hän niiden kanssa ihan yksin vai haluavatko pojatkin olla mukana hänen leikeissään. Toinen vaihtoehto sitten on että tyttö kasvaa mukaan poikien leikkeihin ja häneltä jää tyttömäiset jutut tekemättä...
Ap
En vaan ymmärrä tätä poikien ja tyttöjen leikkeihin jaottelua. Leikkikööt lapset millä haluavat.
Mulla on lauma veljiä ja ainakin omalla kohdallani seuraus asiasta oli se, että minua nostettiin jalustalle ja lellittiin.
Olin myös yksilö ja nimeltä kutsuttu, kun taas veljeni olivat ”pojat”.
Lapsena leikin joko yksin, veljieni tai naapurinlasten/kavereiden kanssa, ja usein oli myös kaveri yökylässä.
Minua myös kuskattiin enemmän kavereille kuin veljiäni, luultavasti juuri tuosta johtuen kun olin ainoa sukupuoleni edustaja sisaruslaumassa ja veljillä oli toisensa.
Nyt aikuisena ollaan todella läheisiä keskenään, niin veljet kuin minäkin heidän kanssaan.
Sellaiset välit kuin parhailla ystävilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos tyttö ei halua tehdä tyttöjen juttuja? Entä sitten jos jää tyttömäiset jutut tekemättä? Ei siihen kukaan kuole.
Ihmiset on erilaisia, niin pojat kuin tytötkin.
Pojille tosin siskoista on hyötyä. Tutkimusten mukaan siskon kanssa kasvaneet pojat osaavat paremmin sanoittaa tunteensa ja muutenkin ymmärtää erilaisia tunteita paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos tyttö ei halua tehdä tyttöjen juttuja? Entä sitten jos jää tyttömäiset jutut tekemättä? Ei siihen kukaan kuole.
Ihmiset on erilaisia, niin pojat kuin tytötkin.
Pojille tosin siskoista on hyötyä. Tutkimusten mukaan siskon kanssa kasvaneet pojat osaavat paremmin sanoittaa tunteensa ja muutenkin ymmärtää erilaisia tunteita paremmin.
Tämän huomaa kyllä.
Oman kokemuksen mukaan miehet, joilla on isosisko on hyviä ja empaattisimpia, ymmärtävät naista.
Toisaalta myös esikoispojat on yleensä kunnollisia ja vastuullisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Meillä on vaikea vielä sanoa, miten tulevaisuudessa menee näiden kanssa, kun tyttö on vasta 2kk vanha. Tällä hetkellä pojat rakastavat siskoa, haluavat koko ajan sylitellä pikkuista. Mutta uskon että tälläistä olisi ollut vaikka vauva olisi ollut poika. Varmaan ekat puolitoista vuotta meneekin hyvin. Mutta entä sitten, kun tyttö kasvaa ja haluaakin tehdä tyttöjen juttuja. Jännittää, jääkö hän niiden kanssa ihan yksin vai haluavatko pojatkin olla mukana hänen leikeissään. Toinen vaihtoehto sitten on että tyttö kasvaa mukaan poikien leikkeihin ja häneltä jää tyttömäiset jutut tekemättä...
Ap
Kyllä isosisarukset on pienintä kohtaan sen verran empaattisia ja hössöttävät, että leikkivät varmasti mielellään pienen kanssa petseillä yms.
Moni poika ja mies oikeasti nauttii välillä leikkiä ns. tyttöjen leikkiä ja eläytyvät niihin ihan mielissään.
Turvesuo kirjoitti:
Poikien kaa leikittii pikkuautoilla, kotista, legoilla leikittii, leikittii piilosta yms mitä nyt keksittii. Ainoastaa barbeilla leikin yksin
Minä taas leikin veljeni kanssa barbeilla. Niin leikkivät muutkin tuntemani tytöt veljiensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos tyttö ei halua tehdä tyttöjen juttuja? Entä sitten jos jää tyttömäiset jutut tekemättä? Ei siihen kukaan kuole.
Ihmiset on erilaisia, niin pojat kuin tytötkin.
Pojille tosin siskoista on hyötyä. Tutkimusten mukaan siskon kanssa kasvaneet pojat osaavat paremmin sanoittaa tunteensa ja muutenkin ymmärtää erilaisia tunteita paremmin.
Miksi vihaat ja halveksit tyttöjen juttuja? Olisiko sekin mielestäsi hyvä asia, jos pojalta jäisivät poikien jutut tekemättä?
Työille on siskoista vielä enemmän hyötyä kuin pojille. Tytöt joilla on siskoja, ovat onnellisempia, empaattisempia, henkisesti tasapainoisempia, tekevät vähemmän rikoksia, osaavat puhua tunteistaan ja ymmärtävät tunteita paremmin kuin sellaiset naiset, joilla ei ole siskoa. Aloittajan perhe jää ilman näitä hyötyjä, koska perheessä on noin suuri poikaenemmistö.
Luonnekysymys. Minulla on siskoja ja veljiä ja läheisin olin lapsena isoveljeni kanssa. Ei vaan jutut natsanneet siskojen kanssa yhteen.
Meillä myös yksi tyttö ja useampi poika. Ei ole tyttö kyllä jäänyt ulkopuolelle. Tuntui, että oli melkein hurjapäisin porukasta pienempänä. Kumpparit rapalälliä täynnä ja korkeimmalla puussa roikkui ja sammakonkutua taskut täynnä.
Toki prinsessamekko piti olla ja nukkeja. Itse siis halusi, ei äiti tyrkyttänyt. Mutta leikit meni hyvin sovussa. Välillä pojat leikki kahvikekkereitä bioniclejen kanssa tai joidenkin monsterihirviöiden tytön leikeissä ja välillä tytön barbienuket taisteli tulisesti jossain vihollista vastaan.
Kun ikää tuli, tyttö pelasi simsejä ja assasinds creediä yhtä lailla. Pojat taas katsoivat tytön kanssa my little ponyja.
Ainoa hankaluus tytölle tuli murrosiässä, kun tuli poikien kanssa yleisesti niin hyvin toimeen ja tyttökaverit oli kateellisia tai muuten vain myrtsinä,kun tämä meidän poikaporukassa lapsuutensa kasvanut tyttö tiesi niin paljon peleistä yms. ja sai pojista eri tavalla juttukavereita. Mutta toisaalta pojilla oli se etu, että osasivat jutella hyvin tyttöjen kanssa. Tuosta vain takataskusta tempaisivat täydellisten naisten päähenkilöiden nimet.
Aikuisina ovat edelleen hyvissä väleissä ja soittelevat toisilleen aika usein. Joten ei jäänyt tyttö ulkopuolelle, vaan sulassa sovussa leikkivät ja kasvoivat aikuisiksi.
No minä olen lapseton, mutta kasvoin kolmen veljen kanssa. Ei siis yhtään siskoa. Tulin toimeen kyllä kaikkien kanssa eikä ollut mitenkään ulkopuolinen olo koskaan. Saattaa tosin osaksi johtua siitä, että vanhemmat antoivat veljien leikkiä "tyttöjen" leikkejä kanssani. On monta valokuvaa, kun meillä kaikilla on prinsessamekot päällä ja oikein ylpeinä seisotaan rivissä ja hymyillään. Minutkin otettiin "poikien" leikkeihin mukaan, en muista että olisi koskaan jätetty ulkopuolelle.