Lue keskustelun säännöt.
USKALLATKO TUNNUSTAA: Oletko vuokraloukussa?
Käsi sydämelle
29.11.2018 |
Vuokraloukuksi sanotaan tilannetta, jossa ihmisellä kuluu vuokraan niin paljon rahaa, että hän ei pysty säästämään omaa osuutta asuntolainaa varten.
Ajan saatossa vuokraloukku vain kiristää otettaan, koska vuokrat ja asuntojen hinnat nousevat ja siksi pitäisi pystyä säästämään yhä enemmän vielä vaikeamassa tilanteessa.
Vuokralainen ehtii maksaa elämänsä aikana vuokraisännälle noin neljä sijoitusasuntoa - saamatta itse senttiäkään itselle.
Kommentit (59)
En ole, koska en halua omistusasuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä. Tienaan täyden palkan, jopa kaikilla ikälisillä, mutta saan siitä huolimatta asumistukea. Ja asun vielä alueella jossa on edulliset vuokrat.
Ehkäpä muutan asuntovaunuun :)
En ole, vuokra on halpa (700e puoliksi miehen kanssa eli 350e/hlö) ja meillä jää paljon ylimääräistä rahaa kun ei haaveilla omakotitalosta.
En ole koskaan elämässäni asunut vuokralla.
Suoraan vanhempien luota omistusasuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Yli puolet palkasta menee asumiskustannuksiin. Jyväskylässä vesi on kalliimpaa kuin kulta. Nostaa kivasti vuokraa.
En ole. Opiskelen vielä ja saan asumistukea, joten saan keikkatyöni palkkaa jonkin verran säästöön. Mutta jos eläisin eri tavalla, ostelisin tavaroita, matkustelisin yms, ei tämä olisi laisinkaan mahdollista. Ja minulla myös lapsi joka vie runsaasti varoja. Olen kuitenkin varma, että saan opintojemi loppuun mennessä (2v) säästettyä tarpeeksi rahaa ostaakseni asunnon jos niin haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo ole mikään loukku. Eihän elämäntilanne ja asunnot aina pysy samoina. Vuokra-asuminen mahdollistaa joustavan muutoksen ja muuttamisen.
En ole missään loukussa. Kaupungin asunnossa kantakaupungissa ( Hki ) vuokra on tammikuusta lähtien 698e.
Kaksio parvekkeella. Vuokra nousi 3e.
En missään nimessä halua omaa asuntoa. Tässä eletään miehen ja kissan kanssa onnellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen. Yli puolet palkasta menee asumiskustannuksiin. Jyväskylässä vesi on kalliimpaa kuin kulta. Nostaa kivasti vuokraa.
Meillä kuului vuokraan. Jvan asunnossa. Mikä oli vähän hassua, kun kaverin perheellä taas ei kuulunut. Vuokra oli kuitenkin sama. Ja asuimme siis samalla paikkakunnalla molemmat Jvan asunnoissa. 300 m välimatkaa.
En tunne miksikään loukuksi tilannettani:
Asumme saunallisessa rivarikaksiossa. Vuokra on 320 e/kk. Jos asunnossa ilmaantuu jotain korjattavaa, riittää soitto vuokranantajalle. Aina hän on asiat hoitanut. Olemme myös itse huolehtineet asunnosta hyvin, sillä emme halua "palkita" hyvää vuokranantajaa rikkomalla hänen omaisuuttaan. Kuten kovin moni näkyy tekevän.
Emme halua omaa asuntoa. Kalliiksi se tulisi kaikkine remontteineen ja yhtiövastikkeineen ym. lukemattomine kuluineen.
Voimme myös halutessamme muuttaa vaikka toiselle puolelle Suomea, kun haluamme. Ei ole ongelmana kaupata asuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunnusta tai myönnä olevani; isompi riski olisi nyt ostaa asunto, johon tarvitsisin melko paljon velkaa. En usko asuvani samalla suunnalla loppuikääni, vaan töiden perässä joudun luultavasti muuttamaan... Asuntoa on huono ottaa mukaan. Ja ei ole mitään takuuta, että saisin edes osan kauppahinnasta takaisin myöhemmin...
No siinä mielessä olen, että en pysty mitään säästämään, mutta eipä tuo nyt kummoinen loukku ole kun en omistusasuntoa halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tulevaisuudessa. Muutin toiseen kaupunkiin, missä voin laittaa rahaa muuhunkin, kuin vuokraan. Tosin realistisempaa on, että asun itse lopun elämää vuokralla ja ostan lapselleni sitten asunnon, kun hän päättää, minne ja mitä lähtee opiskelemaan. En näe mieltä alkaa maksamaan tässä iässä mitään asuntolainaa itselleni, sijoitan sen rahan ennemmin lapseeni. Mutta teoriassa niin ei enää käy.
Juuri pääsin eroon omasta. Ei koskaan enää omistusasuntoa.
Jos ei vuokran jälkeen jää rahaa säästöön, eivät käytettävissä olevat tulot mitenkään voi riittää vastaavan omistusasunnon lainan hoitamiseen + muihin asumiskuluihin.
Nopeasti laskemalla 2,5% korolla ja 20 vuoden takaisinmaksuajalla (annuiteettina) vuokraisännän pitää saada liki 7% vuokratuotto, ennen kuin toteutuisi hokema "sama raha menee vuokraan kuin lainaankin". Kaksioiden vuokratuotot pyörivät 3%:ssa, perheasunnoilla hieman vähemmän.
Tottakai omistusasuminen kannattaa pitkällä tähtäimellä, mutta mitään "vuokraloukkua" ei ole olemassa. On vain liian korkeat asumiskustannukset tuloihin nähden tai muuten vääränlaiset kulutustottumukset. Jos nämä korjaamalla omarahoitusta ei kerry, ei omistusasuminen siinä elämäntilanteessa, niillä tuloilla vain ole mahdollista.
Minua lähinnä askarruttaa, että mitä tunnustamista tai uskaltamista tuossa on. Voisitko avata otsikkoasi tai siis sen alkua vähän?
On harhaluulo uskoa lujasti ja sinisilmäisesti siihen, että oman (omistus) asunnon arvo pysyy vakaana ja samana myös tulevaisuudessa. Vielä hurjempaa on uskoa, että sen arvo tulisi tulevaisuudessa olemaan korkeampi kuin nyt. En ymmärrä miksi vuokra-asumiseen suhtaudutaan usein jotenkin luusereiden touhuna; kuten sellaisten, joilla olisi varmasti elämänhallinta ja taloustiedot lähellä nollaa...
Olen loukussa, mutta en niinkään vuokraloukussa, vaan riskinkantokyvyn loukussa.
Minä en saa, enkä voisi ottaa vaikka saisinkin, lainaa oman asunnon ostamiseen, koska riskinkantokykyni ei yksinkertaisesti riitä siihen, että korot nousevat, tulee deflaatio tai devalvaatio, asuntojen hinnat laskevat vaikka mulla on vielä lainaa, tulee putkirikko tai kosteusvaurio tai edes taloyhtiön normaali 30-vuotisremppa, puhmattakaan, että jos itselle sattuu jotain eikä pystykään enää täyspäiväisiin töihin - pahimmassa tapauksessa on vielä liian sairas ryhtyäkseen myymaan asuntoa ja joka tapauksessa siihen kuluu yleensä kuukausikaupalla aikaa, jolloin maksut pyörii kuitenkin.
Olen pienituloinen, tämä tilanne ei oikeasti muuttuisi miksikään, vaikka saisinkin sen 10-20% sunnon hinnasta säästettyä. Olisin silti 20 vuotta keikkumassa juuri sillä rajalla, että saan lainani maksettua, JOS mitään ei satu. Streddiä lievittää se, että vuokranantaja kantaa nämä riskit puolestani, eikä mun tarvi miettiä 20 vuotta selviytymistä, vaan ainoastaan kuukausi kerrallaan.
Jep olen. Tienaan 3000€/kk bruttona, mutta kahden lapsen elättämiseen ja 1000€:n vuokraan pk-seudulla menee niin paljon rahaa ettei säästöön jää paljon mitään.