Mieheni antaa leikki-ikäiselle kaikessa periksi

Hei vaan.

Tiedän että tämä on tavallaan positiivinen ongelma, mutta minulla on tullut mitta täyteen. 

Mieheni antaa ihan kaikessa periksi kohta 4v tyttärellemme. Minulla on aikaisemmista suhteista paljon lapsia, jopa kaksi täysi-ikäistä, hänelle tämä meidän yhteinen on ensimmäinen. 

Mieheni on mitä rakastavin, huomaavaisin ja ihanin ihminen, mutta ehkä jopa siitä syystä, hän ei ikinä osaa sanoa EI lapsellemme. 

Siitä johtuen tytöstä on kehkeytymässä hirveä tyranni, joka surutta hakkaa isompiaan ja temppuilee joka asiassa. 

Olen koettanut pitää lapselle (ja isälle) rajoja, ja selittänyt selittämästä päästyäni, että rajaton lapsi on turvaton lapsi. Ja että jos käytöstapoja ei opeteta nyt, ei niitä varmasti opita sitten teininäkään. 

Osa opeista menee perille, osa taas ei. Nyttemmin ollaan tapeltu enimmäkseen nukuttamisen kanssa. Olisin halunnut opettaa lapsen nukahtamaan itsenäisesti omaan sänkyyn jo 1-2 vuotiaana, mutta isänsä ei ollut siihen valmis. Hän halusi nukutella lasta vieressä makoilemalla ja höpöttelemällä vuodenvaihteeseen asti. Annoin periksi, minä hölmö. 

Nyt ollaan tammikuusta asti sitä itsenäistä nukahtamista harjoiteltu, mutta takapakkia tulee koko ajan isän myönnytysten takia. Esim. Iltasadun jälkeen sängyssä keksitään vielä oma tarina. Sitten toinen. Sitten kolmas.. rajat vaan venyy.

Lapsi vaatii isää uudestaan ja uudestaan sängyn luokse, milloin milläkin verukkeella. Isän pitää tehdä sänkyyn maja, etsiä lempipehmo, tuoda uusi kirja. Ja isä menee ja tekee joka kerta.

Kun on minun nukutusvuoro, tyttö tappelee vastaan paljon vähemmän, koska tietää että en anna periksi, vaan pidän sovitusta kiinni. Ehdotin jo, että ehkä minun pitäisi hoitaa nukutus sen aikaa, että asiat alkaa sujumaan (nukutetaan ja tehdään iltapuuhat vuoroilloin) mutta se ei kuulemma käy, kun hänkin haluaa osallistua. 

Eli tämän pitkän räntin lopuksi: Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?