Naiset jotka ovat äitejä vs. naiset jotka eivät ole synnyttäneet

Voi olla myös äiti vaikkei olisi synnyttänyt

Mun lapseni on täyttämässä 18, ja tässä kohtaa olen sitä mieltä, että samat muutokset olisivat tapahtuneet iän myötä ihan riippumatta siitä, onko lasta vai ei. 

Olen äiti ja minua kiinnostaa enemmän miehet, jotka ovat isiä, hyviä isiä lapsilleen, kuin lapsettomat miehet. Äitiys kehittää monipuolisesti. Lisää lapsia en tahdo, joten olisi vain plussaa, jos mieskin olisi  saanut lapsimääränsä täyteen. Lapsettoman miehen en odottaisi ymmärtävän yhtä hyvin minua ja kokemuksiani. Olisi todennäköisemmin myös persoonana itsekkäämpi, koska erilaiset elämänkokemukset.

Olen aikoinaan seurustellut sekä lapsettomien, että lapsia saaneiden naisten kanssa. Ei niissä kahden kesken ollessa mitään eroa ole ollut. Eri asia tietysti, jos lapset ovat olleet paikalla ja nainen on äiti-moodissa.

Olisin aikoinaan itse asiassa odottanut, että lasten saaminen muuttaisi naisia enemmän. Näköharha varmaan johtui näkemistäni paljon itseäni vanhemmista naisista.

Itsevarmuus lisaantyy,ku taytyy olla toisesta vastuussa ja opettaa toista

no äitiyden myötä musta on tullut herkempi, eli itken herkemmin. En pysty kattoa tai lukea mitään uutisia lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, kuolemista tms.. Sitten toisaalta taas vahvempi, leijonaemo on musta kuoriutunut. Uskallan sanoa herkemmin mielipiteeni ja kulkea sitä tietä mikä koen oikeaksi vaikka se ei olisikaan helpompi. Tasapainoisempi, mua ennen ahdisti se etten ollut saanut lapsia. Ikäkriisiä (30v) pukkasi ja olin ihan hukassa elämässäni. En tiennyt mitä haluan jne.. Nyt tuntuu ettei mulla oo mikään kiire enää mihinkään koska mulla on edes se yksi lapsi. Seksistä nautin enemmän, vaikka kroppa on muuttunut raskauden ja synnytyksen myötä, niin se ei oo mua haitannut. Rakastan vartaloani vaikka en mikään missi olekkaan ja muutama kilo on ylipainoa. Elän terveellisemmin, laitoin ruokavalion ja liikunnan kuosiin just ennen raskautta, koska halusin näyttää ja opettaa tulevalle lapselle terveelliset elämäntavat. Oon satsannut enemmän parisuhteeseen koska meillä ollut tosi vaikea vauva-aika, en pidä miestäni itsestäänselvyytenä enkä sitä että parisuhde vaan on, se vaatii työtä, joka ikinen päivä! Osoitan puolisolleni joka ikinen päivä että rakastan häntä ja olen kiitollinen hänestä.

Tässä nyt siis jotain mitä tuli mieleen..

N31

Vierailija kirjoitti:

no äitiyden myötä musta on tullut herkempi, eli itken herkemmin. En pysty kattoa tai lukea mitään uutisia lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, kuolemista tms.. Sitten toisaalta taas vahvempi, leijonaemo on musta kuoriutunut. Uskallan sanoa herkemmin mielipiteeni ja kulkea sitä tietä mikä koen oikeaksi vaikka se ei olisikaan helpompi. Tasapainoisempi, mua ennen ahdisti se etten ollut saanut lapsia. Ikäkriisiä (30v) pukkasi ja olin ihan hukassa elämässäni. En tiennyt mitä haluan jne.. Nyt tuntuu ettei mulla oo mikään kiire enää mihinkään koska mulla on edes se yksi lapsi. Seksistä nautin enemmän, vaikka kroppa on muuttunut raskauden ja synnytyksen myötä, niin se ei oo mua haitannut. Rakastan vartaloani vaikka en mikään missi olekkaan ja muutama kilo on ylipainoa. Elän terveellisemmin, laitoin ruokavalion ja liikunnan kuosiin just ennen raskautta, koska halusin näyttää ja opettaa tulevalle lapselle terveelliset elämäntavat. Oon satsannut enemmän parisuhteeseen koska meillä ollut tosi vaikea vauva-aika, en pidä miestäni itsestäänselvyytenä enkä sitä että parisuhde vaan on, se vaatii työtä, joka ikinen päivä! Osoitan puolisolleni joka ikinen päivä että rakastan häntä ja olen kiitollinen hänestä.

Tässä nyt siis jotain mitä tuli mieleen..

N31

Hassua! Minulla on vähän samansuuntaisia kokemuksia. Ja ne saavutin iän myötä ilman lapsia.

Olen ollut niin nuori saadessani lapseni, että en oikein edes tiedä mikä on iän tuomaa muutosta ja mikä taas on sen syytä/ ansiota, että olen äiti.

Ja mikä taas sen syytä,että jäin hyvin nuorena leskeksi.

Vierailija kirjoitti:

Itsevarmuus lisaantyy,ku taytyy olla toisesta vastuussa ja opettaa toista

Itsevarmuus voi lisääntyä yhtä lailla ilman lapsia, ihmisenä kasvun tai elämän erilaisten kokemuksien myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsevarmuus lisaantyy,ku taytyy olla toisesta vastuussa ja opettaa toista

Itsevarmuus voi lisääntyä yhtä lailla ilman lapsia, ihmisenä kasvun tai elämän erilaisten kokemuksien myötä.

Niin voi, mutta lapset tekee sen varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsevarmuus lisaantyy,ku taytyy olla toisesta vastuussa ja opettaa toista

Itsevarmuus voi lisääntyä yhtä lailla ilman lapsia, ihmisenä kasvun tai elämän erilaisten kokemuksien myötä.

Niin voi, mutta lapset tekee sen varmasti.

Ei kaikille.

Prioriteettini elämässä ovat muuttuneet ja ulkonäkökeskeisyyteni on vähentynyt. Ennen olin ehkä luonteeltani heikompi ja minulla oli suuri tarve miellyttää muita, vaikka itse jäinkin sen vuoksi usein toisten jalkoihin. Lasten myötä koen olevani kypsempi, vahvempi ja rohkeampi - olen mm. uskaltanut irrottaa elämästäni ne ihmiset, jotka lähinnä käyttivät kiltteyttäni hyväkseen ja tuottivat minulle vain pahaa mieltä. En myöskään jaksa enää jatkuvasti miettiä, mitä muut ajattelevat minusta. Raskauksien ja synnytysten jälkeen olen oppinut arvostamaan vartaloani uudella tavalla, olemaan vähän armeliaampi puutteideni suhteen ja tämän myötä olemaan seksuaalisestikin avoimempi.

Kuten joku sanoikin, kaikki muutokset ovat sellaisia, jotka olisivat varmaan tapahtuneet ilmankin lapsia, iän myötä. Mutta itselleni lasten saaminen oli se selkeä käännekohta.

Paskalla ne mammatkin käy.