Lue keskustelun säännöt.
Voidaanko ikinä päästä tämän yli?
27.11.2018 |
Tein abortin vasten miehen tahtoa. Lapsi oli vakavasti sairas, ja eliniäniodoite alle vuosi, jos selviäisi rakkaudesta. Miehen moraaliin ei abortit sovi. Kokemus oli minulle rankka, surullinen ja hirveä. En haluaisi tähän tuomitsevia kommentteja (olen pahimmat kuullut jo omalta mieheltä). Päätin kuitenkin keskeyttää raskauden, koska kaikki lääkärit olivat sitä mieltä, aivan kaikki. Äidinvaisto sanoi toista, järki toista. Meillä on jo 3 lasta.
Tästä tuli riita viikko sitten. Keskeytyksestä on kuukausi. Mies palasi aiheeseen kun poltin lapselle kynttilää (uskovaisena tämä on minulle vielä normaalia rankempaa). Mies sanoi että miksi suren tappamaani lasta, sanoin että mies ei olisi lasta hoitanut vaan minä kuten nykyisiäkin (olisi ollut vammainen joka tapauksessa ja kolmessa on jo suuri työ). Mies sanoi että hoidan vaimon velvollisuudet muutenkin surkeasti, enkä arvosta häntä. Vaimon velvollisuudet oli liikaa, ja aivan refleksinomaisesti löin ja nipistin miestä (en ole ikinä ollut väkivaltainen) mies löi takaisin ja kaaduin lattialle. Veti minut sieltä ylös, sanoi jotain ja lähti ulos.
Ollaan nukuttu eri huoneissa, ei olla puhuttu sanaakaan. Minulla ei ole ketään kenelle voisin puhua. Olen niin yksin ja aivan maassa.
Voidaanko me ikinä selvitä tästä? En ikinä kuvitellut eroavani. En haluaisi olla mieheni silmissä murhaaja.
Kommentit (52)
Miksi haluat jatkaa tuollaisen miehen kanssa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia todellakin teille. Ehkä aika auttaa. Käsiksi ette kuitenkaan kumpikaan olisi saaneet ettekä enää saa käydä.
Sinulla oli oikeus tehdä niinkuin teit. Miehesi joko pääsee ajan kanssa siitä yli, tai sitten hän katkeroituu ja ajattelee sinusta kurjasti. Sinun ei kuitenkaan kuulu joutua loppuelämääsi kuuntelemaan hänen ikäviä kommenttejaan sinusta. Et ole mikään murhaaja vaan ihminen joka ajatteli omaa jaksamistaan, ja myös sitä mitä se olisi muulle perheelle tehnyt.
Minä en ainakaan tuommosta ukkoo kauaa kattelis jos ei ala asenne parantumaan. Voi olla vielä järkyttynyt tapahtumista, mutta niin olet sinäkin ja tarvitsisit hänen tukeaan syyllistämisen sijaan. Voimia <3
Et sinä lasta yksin tehnyt. Ketään et murhannut. Miehen siitiöt happanevat vanhetessaan joten vammaisen lapsen saaminen todennäköisempää. Jos eliniänodote kovin lyhyt ja täynnä kärsimystä niin ...?
Henkinen väkivalta ei kuulu rakkauteen. Jatkuva lärpätys tekee hullux.
Ehkä olisi mennyt kesken joka tapauksessa. Kriisit aina pistää miettimään.
En pidä uskonnoista. Enkä kotiväkivallasta. Hyvä mies ei lyö ei sanoilla ei nyrkeillä.
Jumalan silmin kaikki on yhtä arvokkaita ja kaikki pääsee taivaaseen eli lepoon. Elämässä tulee tilanteita mutta jatkuva taakka sen ei tarvitse olla.
Solmut aukee, tavalla tai toisella.
Ero. En voisi olla miehen kanssa, joka ei tue minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista! Kyyneleet silmissä niitä luen. 💟
Ap
Et ole murhaaja! Kaikki lääkärit suosittelivat aborttia, olisi ollut todella itsekeskeskeistä jatkaa raskautta. Lapsi olisi voinut kärsiä kovin ja jos jossain vaiheessa olisi kuollut, minkälainen se olisi ollut. Kuullut kauhutarinoita kuolemista, kun Suomessa säästellään/ei saa antaa kipulääkkeitä tai sellaisia mitkä ovat todella tuskaisia, vaikka olisi kaikki lääkkeet saatavilla.
Teit oikein! Miehesi on väärässä, syyttää sua aivan turhaa. Abortti on tehty, sille ei voi enää mitään. Jos mun mies haukkuisi mua ja mun lyönnin jälkeen löisi takaisin, se olis aikalailla siinä. Etenkin, jos hän ei pyytäisi anteeksi. Ja en todellakaan kannata väkivaltaa, mutta jos miehesi haukkuu sua, kun myös sä olet menettänyt lapsesi, sä olet se kuka kärsinyt abortista fyysisesti, syyttää sua murhasta ja mitä kaikkea, vähemmästäkin sitä saa hepulin.
Otan osaa sun suruun. Älä missään nimessä syytä itseäsi! Teit oikein! Jos miehen kanta jatkuu vielä, kannattaa varmaan alkaa puhumaan hänelle erosta. Kerrot omat mielipiteet ja jos hän ei kunnioita sun surua yhtään, on aivan turha jatkaa suhdetta. On todennäköisesti sulle katkera aina.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi ei voi kokea tilannetta sinun näkökulmastasi. Kaikki on hänelle helpompaa. Hänen ei olisi tarvinnut kantaa vaikeavammaista lasta, selitellä päätöstään lääkärille toisen perään, synnyttää lasta, eikä kertomasi mukaan juuri huolehtiakaan siitä. Helppohan se on miehesi asemassa vastustaa aborttia ja syyttää murhaajaksi. Et ole murhaaja. Saatoit säästää lapsen kovilta kärsimyksiltä ja säästit ainakin perheesi paljolta. Mitä kukaan olisi voittanut siinä, että olisit synnyttänyt lapsen, joka olisi elänyt kärsien maksimissaan vuoden ja vienyt teiltä kaikki voimat, hajottanut kenties perheenne. Ja sitten olisitte kuitenkin joutuneet luopumaan hänestä ja tekemään (vielä aborttia paljon isomman) surutyön.
Kyllä mies taisi pyytää lyömistä anteeksi. En muista sen jälkeistä hetkeä. Muuta kuin että nosti minut ylös ja veti hiukset kasvoilta, pyysi kai anteeksi ja lähti.
En ole pystynyt puhumaan hänelle, en ole pystynyt pyytämään anteeksi. Pitäisi hakea hänelle artikkeleja abortin jälkeisistä tunteista, mutta en jaksa. Tuntuu, että hän pitkittää asiasta ylitse pääsemistäni. Rehellisesti, en taida ikinä päästä tästä yli. Olo on kamala ja itkettää. Tuntuu etten ansaitse terveitä lapsiani, kun en antanut sairaan syntyä. Ajatukset ovat mustia, ja mies pahentaa oloani, jopa hänen ajatteleminen. Haluaisin, että mies pyytäisi anteeksi, halaisi ja ymmärtäisi, en usko että niin tulee käymään.
Mies sanoi aiemmin ettei enää uskalla tehdä kanssani lapsia, koska olen tuuliviiri joka ei huomioi hänen mielipidettään millään tavalla. Sanoin etten halua enää yhtäkään lasta hänen tai kenenkään muun kanssa. Jo silloin teki mieli raapia häntä (en ole aiemmin ollut tällainen, ehkä haluaisin kaataa koko pahan oloni hänen päälleen, kun muitakaan ei ole..).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu että olisi ollut helpompi pitää lapsi. Tiedän, että mies olisi tukenut minua. Jos olisimme menettäneet lapsen luonnollisesti, mies olisi silittänyt ja lohduttanut, itkenyt kanssani. Tiedän, että hän on oikeassa. Äidinvaistoni oli oikeassa. Elämän ei kuuluisi päättyä näin.
Olemme sanoneet kaikille, että sain keskenmenon. Siitä saatu sympatia on erilaista ja valheella saatua..
Toivon, että edes jouluna voisimme lasten takia leikkiä onnellisia.
Ap
Tsemppiä! Aika moni on päätynyt samaan ratkaisuun, koska lapsen kuolema olisi ollut pian edessä joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni teit aivan oikein. Jos lapsen abortoiminen on kamalaa, niin miten hirveää olisi ollut synnyttää lapsi tietäen että hän kärsii ja tulee varmasti myös kuolemaan myöhemmin. Siinä vaiheessa kun lapsi olisi kuollut, minkälaisessa henkisessä kunnossa sinä olisit ollut, kun ne muutkin lapset pitää hoitaa? En näe siinä vaihtoehdossa mitään muuta kuin ylimääräistä kärsimystä kaikille, ei mitään järkeä.
Miksi et heivaa ukkoo pellolle? Tommonen ilmapiiri myrkyttää teitä kaikkia...
Ihme äijä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono provo. EI kukaan lääkäri kerro tarkkuudella eliniän odotetta noin.
3 lasta muka jo !! Sehän on enemmän kuin tarpeeksi. Vai kuinka monta ajattelitte yhdessä miehenne kanssa yhteiskunnan laittaa elättämään ?
Vierailija kirjoitti:
Et sinä lasta yksin tehnyt. Ketään et murhannut. Miehen siitiöt happanevat vanhetessaan joten vammaisen lapsen saaminen todennäköisempää. Jos eliniänodote kovin lyhyt ja täynnä kärsimystä niin ...?
Henkinen väkivalta ei kuulu rakkauteen. Jatkuva lärpätys tekee hullux.
Ehkä olisi mennyt kesken joka tapauksessa. Kriisit aina pistää miettimään.
En pidä uskonnoista. Enkä kotiväkivallasta. Hyvä mies ei lyö ei sanoilla ei nyrkeillä.
Jumalan silmin kaikki on yhtä arvokkaita ja kaikki pääsee taivaaseen eli lepoon. Elämässä tulee tilanteita mutta jatkuva taakka sen ei tarvitse olla.
Solmut aukee, tavalla tai toisella.
Vaimoko saa lyödä miestä, kuten tässä tapauksessa. Vaimo aloitti lyömisen. Minusta se on aivan yhtä väärin.
Noihin sun väkivaltaisiin tunteisiin voi löytyä syy sun surusta. Etenkin, kun et saa käsitellä ja surra rauhassa eikä miehesi ole sun kanssa suremassa vaan syyttelee sua.
Mä itse menetin lähimmäisen ja jossain vaiheessa musta tuli aivan kamala. Haastoin riitaa tuntemattomien kanssa, kaahasin autolla kuin hullu, olin ilkeä lähinnä kaikille muille paitsi omalle perheelleni jne. Jossain vaiheessa opin tunnistamaan sen tunteen, että se on tulossa ja tajusin sen johtuvan purkamattomista tunteista. Kun annoin surun tulla, puhuin asiasta, vihan tunne katosi.
Sullekin tekis hyvää puhua asiasta. Ei ole järkevää valehdella noin tärkeästä asiasta. Etenkin, kun miehesi syyttää sua murhaajaksi. Saisit erilaisia näkökulmia asiaan ja uskoisin, että useimmat olisivat tehneet sun kanssa saman ratkaisun. Nyt kieriskelet syyllisyyden tuskassa etkä kestä itsesi. Onko sulla ketään ystävää keneen voisit luottaa oikeasti ja keskustella asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä lasta yksin tehnyt. Ketään et murhannut. Miehen siitiöt happanevat vanhetessaan joten vammaisen lapsen saaminen todennäköisempää. Jos eliniänodote kovin lyhyt ja täynnä kärsimystä niin ...?
Henkinen väkivalta ei kuulu rakkauteen. Jatkuva lärpätys tekee hullux.
Ehkä olisi mennyt kesken joka tapauksessa. Kriisit aina pistää miettimään.
En pidä uskonnoista. Enkä kotiväkivallasta. Hyvä mies ei lyö ei sanoilla ei nyrkeillä.
Jumalan silmin kaikki on yhtä arvokkaita ja kaikki pääsee taivaaseen eli lepoon. Elämässä tulee tilanteita mutta jatkuva taakka sen ei tarvitse olla.
Solmut aukee, tavalla tai toisella.
Vaimoko saa lyödä miestä, kuten tässä tapauksessa. Vaimo aloitti lyömisen. Minusta se on aivan yhtä väärin.
Ei saa lyödä, mutta pitää ottaa huomioon, että ap on kantanut lapsen, päätynyt aborttiin lääkärien suosituksesta, kokenut abortin ja mitä mies tekee? Syyttää vaimoaan murhaajaksi ja ilkeilee vielä kuukauden päästäkin! Mies käyttää henkistä väkivaltaa vaimoonsa, joka on menettänyt lapsensa myös, vaikkakin abortin myötä.
Minkälainen mies tekee niin? Ja vielä lyö takaisin vaimoaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä lasta yksin tehnyt. Ketään et murhannut. Miehen siitiöt happanevat vanhetessaan joten vammaisen lapsen saaminen todennäköisempää. Jos eliniänodote kovin lyhyt ja täynnä kärsimystä niin ...?
Henkinen väkivalta ei kuulu rakkauteen. Jatkuva lärpätys tekee hullux.
Ehkä olisi mennyt kesken joka tapauksessa. Kriisit aina pistää miettimään.
En pidä uskonnoista. Enkä kotiväkivallasta. Hyvä mies ei lyö ei sanoilla ei nyrkeillä.
Jumalan silmin kaikki on yhtä arvokkaita ja kaikki pääsee taivaaseen eli lepoon. Elämässä tulee tilanteita mutta jatkuva taakka sen ei tarvitse olla.
Solmut aukee, tavalla tai toisella.
Vaimoko saa lyödä miestä, kuten tässä tapauksessa. Vaimo aloitti lyömisen. Minusta se on aivan yhtä väärin.
Ei saa lyödä, mutta pitää ottaa huomioon, että ap on kantanut lapsen, päätynyt aborttiin lääkärien suosituksesta, kokenut abortin ja mitä mies tekee? Syyttää vaimoaan murhaajaksi ja ilkeilee vielä kuukauden päästäkin! Mies käyttää henkistä väkivaltaa vaimoonsa, joka on menettänyt lapsensa myös, vaikkakin abortin myötä.
Minkälainen mies tekee niin? Ja vielä lyö takaisin vaimoaan?
Lyönti on väärin molemmilta. Miehen mielestä abortti on murha. Hän on erittäin pettynyt ja järkyttynyt vaimoonsa, koska kokee että hänen lapsensa on murhattu, kysymättä hänen mielipidettään. Siinä vaimo teki ison virheen. Lapsi on molempien, ei vain äidin. Se usein unohtuu.
Miehellä on siis lapsen isänä täysi oikeus tunteisiinsa.
Voimia ❤️❤️
Suosittelen teille terapiaa yhdessä ja erikseen.