Lue keskustelun säännöt.
Ystävät hylkäsivät sinkuksi jääneen
27.11.2018 |
Tuntuu luettunakin pahalta tuollainen syrjiminen, saati sitten jos itse olisi samassa tilanteessa. Nainen on naiselle susi, pelkää miehensä vientiä vai mikä siinä on, että sinkku ei kelpaa seuraksi ja häntä ei edes haluta kylään!?
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/1d73ec84-f160-438c-a142-ef3c65373c40
Kommentit (57)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsi sydämelle, antaisitko miehesi mennä auttamaan sinkkunaiskaveriasi muutossa jos se olisi miehelle ok?
Ööö? Millaisia ihmisiä ootte haalineet ympärillenne, jos tällaista tarvitsee edes miettiä? Tietysti ”antaisin”. Lainausmerkeissä sen takia, että lupaa ei tarvitse anoa, ei puolin eikä toisin.
Mulla ainakin on sellaisia _ystäviä_, että eivät vehtailisi mieheni kanssa missään tilanteessa. Ystävät eivät niin tee, ”kaverit” varmaan saattavat tehdäkin. Samoin miehen kanssa on luotto kohdillaan, ei tarvitse pelätä turhaan. Jos joku haluaa pettää, niin hän kyllä löytää siihen keinot ja mahdollisuudet, siinä ei kyttäämiset ja käskyt paljoa paina.
Ja joo, ”keneenkään ei voi luottaa 100% ja mitä vaan voi käydä” :D Mutta turha päätään on sellaisella vaivata, elämä käy turhan hankalaksi. Voihan sitä vaikka kuollakin seuraavalla sekunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsi sydämelle, antaisitko miehesi mennä auttamaan sinkkunaiskaveriasi muutossa jos se olisi miehelle ok?
Antaisin. Jos on pettääkseen, jättääkseen, jne hänellä on siihen tavattoman monta muutakin mahdollisuutta.
Miten usein mies saisi nähdä tuota kaveria kaksin, jos olisi hyvä syy, esim mies auttaisi naista tietokoneongelmissa kerran viikossa? Olisiko ok vs auttaisi pariskunnan naista?
Se olisi ihan ok. Miehelläni on naispuolisia ystäviä, joita tapaa viikottain. Millä vuosituhannella te oikein elätte? :D Ystävyyssuhteita solmitaan ihmisten kanssa, toiset nyt vaan saatuu olemaan sukupuoleltaan naisia ja toiset miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsi sydämelle, antaisitko miehesi mennä auttamaan sinkkunaiskaveriasi muutossa jos se olisi miehelle ok?
Antaisin. Jos on pettääkseen, jättääkseen, jne hänellä on siihen tavattoman monta muutakin mahdollisuutta.
Miten usein mies saisi nähdä tuota kaveria kaksin, jos olisi hyvä syy, esim mies auttaisi naista tietokoneongelmissa kerran viikossa? Olisiko ok vs auttaisi pariskunnan naista?
Se olisi ihan ok. Miehelläni on naispuolisia ystäviä, joita tapaa viikottain. Millä vuosituhannella te oikein elätte? :D Ystävyyssuhteita solmitaan ihmisten kanssa, toiset nyt vaan saatuu olemaan sukupuoleltaan naisia ja toiset miehiä.
No, ainakaan omilla kavereillani ei ole kellään toista sukupuolta olevia ystäviä joiden kanssa kumppani viettäisi kahdenkeskistä aikaa viikottain. Onko tämä yleistäkin?
Yksinäinen Johanna, jolla nyt kuitenkin on useita ihmisiä, joille lähettää viestejä ja joista kourallinen (5?) vastaa, että kylään voi tulla aina. Joista seuraa löytyisi, jos Johanna ei olisi niin ehdoton, ettei lapset vaan ole mukana. Johannalle jolle seura kelpaa vain viikolla ja joille 3 uutta tuttavuutta, ei ole mitään arvostettavaa. Onhan he vain”tuttavia”.
Johanna itse on liian väsynyt tekemään omat ruoat ja käymään kaupassa, mutta Johannan perheellisen kaverin pitäisi tulla tekemään Johannalle ruoat, kunhan ensin on tehnyt ruoat niille omille lapsille ja miehelle ja käynyt kaupassa heitä varten. Vai olisiko Johanna tykännyt enemmän, että ensin hänen ruokansa ja ostoksensa ja sitten vasta se ystävän oman perheen ruoka ja kaupassa käynti? Johannasta oli vissiin väärin kun hänen eläkkeellä oleva äitinsä joutui kysymään hänen kuulumisiaan ja auttaa häntä, eikä hänen töissä käyvät perheelliset ystävänsä. Heillä kun sitä aikaa olisi vaikka kuinka paljon auttaa näitä Johannoita. Varsinkin kun noita sinkku Johannoita alkaa olla jo aika paljonkin monen ympäristössä.
Nyt Johannaa itkettää,koska on tulossa yksinäinen joulu. Johannaa ei kiinnosta viettää joulua eläkkeellä olevan äitinsä kanssa. Haluaisikohan, että joku Johannan perheellisistä ystävistä kutsuisi hänet koko jouluksi valmiiseen joulupöytään?
Johanna on käynyt kaksilla treffeillä. Eipä osunut heti ensimmäisellä oikein, joten Johanna päätti kokeilla vielä toisenkin kerran. Sekin epäonnistui. No, nyt voi sitten sanoa, että kahden treffien kokemuksella tinderistä ei ainakaan seuraa löydy.
Johanna järjestää synttärit ja tuparit, jonne todellakaan ei lapsia kaivata. Eikä sinne iltalenkille todellakaan niitä lapsia kaivata mukaan, eikä uimaan varsinkaan, puhumatta iltateelle. Ei vaikka lapset leikkisivät siinä sivussa, sillä Johanna tarvitsee jakamatonta huomiota. Valitettavasti Johannan ystävä ovat liian vastuuntuntoisia lapsiaan kohtaan eivätkä jätä heitä yksin kotiin, vaan joutuvat kieltäytymään aikuisen Johannan tapaamisesta.Ryhmätapaamiset kun eivät poista yksinäisyyden tunnetta Johannalta, niin Johanna on mielummin yksin, kun ystäviensä kanssa, jos heillä on lapset mukana.
Nyt Johanna on päättänyt kuinka perheelliset pitävät häntä kakkosluokan kansalaisena. Ei heistä kukaan ole koskaan suoraan niin sanonut, mutta Johanna tietää, että se on totta, koska tuntuuhan hänestä siltä. Suomessa on miljoona sinkkua, mutta Johanna kokee olevansa ainoa lajiaan.
Johannan onni on, että hänellä on sentään suuri whats app kaveriryhmä, jolle voi valittaa asiasta ja toimittaja kaverikin, joka kirjoittaa hänestä jutun.
Yksinäisen elämä on kyllä yksinäistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsi sydämelle, antaisitko miehesi mennä auttamaan sinkkunaiskaveriasi muutossa jos se olisi miehelle ok?
Antaisin. Jos on pettääkseen, jättääkseen, jne hänellä on siihen tavattoman monta muutakin mahdollisuutta.
Miten usein mies saisi nähdä tuota kaveria kaksin, jos olisi hyvä syy, esim mies auttaisi naista tietokoneongelmissa kerran viikossa? Olisiko ok vs auttaisi pariskunnan naista?
Se olisi ihan ok. Miehelläni on naispuolisia ystäviä, joita tapaa viikottain. Millä vuosituhannella te oikein elätte? :D Ystävyyssuhteita solmitaan ihmisten kanssa, toiset nyt vaan saatuu olemaan sukupuoleltaan naisia ja toiset miehiä.
No, ainakaan omilla kavereillani ei ole kellään toista sukupuolta olevia ystäviä joiden kanssa kumppani viettäisi kahdenkeskistä aikaa viikottain. Onko tämä yleistäkin?
Muista en mene mitään sanomaan, mutta itselläni on ollut miespuolisia ystäviä jo alle kouluikäisestä saakka. Nykyäänkin itselläni on miespuolisia ystäviä useampiakin. Eiköhän se ole ihmisestä kiinni sukupuolesta riippumatta, että miten toista katsoo. Katsooko ihmisenä vai vain tietyn sukupuolen edustajana vai ottaako ihmisen persoonana riippumatta sukupuolesta.
itsesääli kakkaa tuo juttu, mun kaverit ja uskovaiset vielä hylkäsivät kun joudun psykoosiin ja sairalaan pakkohoitoon. sinnehän ne uskovat yleensä hylkää uskontoverinsa,, lääkäreiden pakkohoitoon ja pillerien orjaksi, itse karkasin sieltä sitten niin etten syönyt pillereitä....niin ja päsin pois sieltä eläimellisesti karsinasta. ssen jälkeen ystäviä ei ole ollutkaan eli 15 vuoteen vaikka tervehdyinkin itsekseen ilman lääkkeitä.....tosin sitten alkoi kyllä maistumaan keppanakin
jos on terve nainen niin pakkoko sitä on ruinata jotain kaveria itselleen, etsi itse ja löydä elämäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Hädässä ystävä tunnetaan”
Mä en eronnut mutta sairastuin. 1 ystävä jäi, muut alkoi ottaa etäisyyttä (mukaanlukien sisarukset ja vanhemmat).
Ei haittaa, jäi sentään yksi. Niitä muita en sit ilmeisesti koskaan edes tuntenutkaan.
Johannan olisi hyvä katsoa peiliin ja etsiä syytä sieltä näkyvästä tyypistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin vuosi sitten ja kyllä ne parisuhteissa olevat ystävät ja jopa omat sisarukset vähentivät yhteydenpitoa. Ei kutsuta kylään eikä soitella. Paras ystäväni sanoi että kanssani on nyt vaikea olla kun tietää että olen sinkku ja voisin halutessani tehdä mitä vain. Ja hän on siis tästä minulle kateellinen. Olen löytänyt uusia ystäviä muista yksinhuoltajista ja lapsettomista sinkuista.
Toisaalta aika karua.
Vierailija kirjoitti:
Käsi sydämelle, antaisitko miehesi mennä auttamaan sinkkunaiskaveriasi muutossa jos se olisi miehelle ok?
Kyllä antaisin, mutta itse en taas tykkäisi siitä, että mies ja hänen kaverinsa sopivat keskenään kuinka minä menen hänen kaverinsa luokse lyhentämään verhot, auttamaan joulusiivouksen tai päällystämään tämän sohvaan.
Jos mies ja ystäväni ovat keskenään niin hyviä ystäviä, niin silloin ystäväni kysyy suoraan mieheltäni, mutta minä en lupaa toisia ihmisiä auttamaan muita, vaikka he olisivat kummatkin ystäviä tai toinen olisi puolisoni.
Ja itse loukkaantuisin, jos kaverini loukkaantuisi asiasta. Kyseessä oli ihan puhdas hyväksikäyttö, joka aiheutti kitkaa todennäköisesti tuolle pariskunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista, jos asia tosiaan on noin. Yksinäisyys on riipivää ja ikävää, ihmisen on kamala olla yksin.
Mietin kuitenkin sitä, että pitikö tämä Johanna yhteyttä ystäviinsä myös ennen eroa, vai olettiko että muut vain ovat häntä varten aiempaa enemmän, kun ero tulee? Itselläni on muutamia olkapää-kavereita, jotka ilmaantuvat elämääni vain hädän hetkellä ja poistuvat kun ovat löytäneet uuden kumppanin/tarkoituksen elämälle/jne. Joillain lähtee myös bilevaihde vauhdilla päälle ja itse ei jaksa pysyä siinä kyydissä.
No, tilanteesta riippumatta silti kurjaa jäädä yksin.
Niinhän siinä usein käy, että parittomaksi jäänyt alkaa unohtua, kun pippalot pidetään pariskuntien kesken, ja paritonhan on vaarallinen nainen. Voi vaikka vikitellä tuoreen avio- tai avomiehen.
Odottakaa vain sinkut. Teidän palveluksianne kysytään pian joko lapsenpiiaksi tai piruntorjuntapatteriksi. On outoa, että monet pariutuneet naiset eivät osaa / uskalla olla kotona yksin, kun ukkokulta lähtee poikain kanssa mökille kalaan tai pariksi vuorokaudeksi työmatkalle. Jopa on taas kysyntää sinkkuystävilläkin. Ja silloin kai yksinäisten pitäisi olla kiitollisia ja nöyriä, että taas kelpaavat. Minä olen niin kettumainen, että jos pitkän ajan perästä saan kutsun, "kun olen yksin kotona" tai "kun me mentäis miehen kanssa tuttavaparin kanssa ravintolaan", niin jotenkin minulla sattuu aina silloin olemaan muuta menoa. Jos en kelpaa kuin piiaksi tai piruntorjujaksi, niin saa olla minun puolestani. Tyttöjenilta isommalla porukalla on sitten eri juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet ei halua eronneita lähelleen, koska se yleensä "tarttuu", eli ne eronneet yrittää saada muitakin eroamaan.
Ei siis ole omakohtaista kokemusta asiasta tms. vaan luin tuon syyn jostakin tutkimuksesta, tuo niin yleistä, että eronnut jätetään yksin, että sitä on tutkittu.
Tulkintavirhe. Silloin kun eronnut tilittää vastakkaisen sukupuolen paskuudesta niin se ei tarkoita, että yrittäisi saada toisen eroamaan, vaan sitä että on lokattu ja on paha olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ei halua eronneita lähelleen, koska se yleensä "tarttuu", eli ne eronneet yrittää saada muitakin eroamaan.
Ei siis ole omakohtaista kokemusta asiasta tms. vaan luin tuon syyn jostakin tutkimuksesta, tuo niin yleistä, että eronnut jätetään yksin, että sitä on tutkittu.
Tulkintavirhe. Silloin kun eronnut tilittää vastakkaisen sukupuolen paskuudesta niin se ei tarkoita, että yrittäisi saada toisen eroamaan, vaan sitä että on lokattu ja on paha olla.
loukattu
Pelkää että sinkku iskee heidän varatut miehensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sellainen kokemus, että sinkuksi jäänyt ystävä itse ei halunnut enää pitää yhteyttä. Aikani kutsuin, mutta kun vastauksena oli aina ei, niin lopetin kutsumisen.
Vastaavanlainen on oma tarinakin. Perheellisenä, kun ne vaihtoehdot on "perheellisen"menoja, illanistujaisia, mökkeilyä, jne. Voimaantuneilla sinkkunaisilla on toki kivaa laulaa Kaija Koota, haukkua miehiä ja joka viikonloppu litkiä sitä kuoharia, mutta tälläinen perheen äiti ei oikein siihen halua osalliseksi.
Eivät ne sinkun varmaan halunneet kanssasi hengata, kun kerran kuvasi sinkuista on noin negatiivinen ja ylenkatsot heitä.
Itsellänikään ei oikeastaan ole ystäviä, ensimmäistä kertaa elämässäni näin kolmekymppisenä. En silti ikinä lähestyisi ketään sillä ajatuksella, että voin valitella omaa yksinäisyyttäni, toivoen kuka tulee pitämään seuraa. Olen itse saanut tällaisen viestin, jossa on syyllistetty, kun en ole tekemisissä, samalla valittaen omaa yksinäisyyttä ja siten miten on käynyt useita ihmisiä läpi mutta kaikilla on kiire.
Aika harva haluaa olla kenellekään vain yksinäisyyden korvike. Vaikka näin olisikin niin sitä ei välttämättä tarvitse suoraan sille vastapuolelle sanoa. Toiseksi vähän haiskahtaa siltä, että tässä jutussa ei ihan kaikkea kerrottu. Olisko tarina ollut erilainen, jos olisi haastateltu näitä "ystäviä." Onko kyse esim. ollut siitä, että parisuhteen ajan hän on ollut tiivistii miehen kanssa ja hylännyt ystävät. Sitten eron koettaessa alkanutkin lähestyä ystäviä taas uudestaan.
37-vuotias pyytää muuttoapua?
Tuota tuota. Kyllä mä ymmärrän että on tilanteita joissa ei ole varaa maksaa muuttomiehille, mutta silti mä ainakaan en tule yllättymään yhtään kun ensi vuoden puolella muutan ja pyydän muuttoapuja: ei kukaan hommaa lapsilleen lastenvahtia että pääsis kantamaan mun mööpeleitä.
Ei mullakaan ole muuttomiehiin varaa mutta tiedän että tarpeen vaatiessa voin kantaa kamppeet yksinkin.
Miten usein mies saisi nähdä tuota kaveria kaksin, jos olisi hyvä syy, esim mies auttaisi naista tietokoneongelmissa kerran viikossa? Olisiko ok vs auttaisi pariskunnan naista?