Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Masentaa olla käyhä 40-vuotiaana, ilman säästöjä elää kädestä suuhun
Porkka
27.11.2018 |
Viisi vuotta sitten minulla oli säästöjä pahan päivän varalle, mutta niin siinä sitten kävi, että pahat päivät tulivat ja sairastuuin, olin 2 vuotta pois työelämästä (sairauslomalla) ja sen jälkeen palasin osa-aikaisesti töihin muutamaksi vuodeksi. Nyt olen parantunut (kyseessä siis kasvain, leikkaus jne.) ja teen taas täyttä työaikaa.
Mutta ahdistavaa kun säästöt menivät ja nyt on koko ajan paljon kuluja. Molemmat lapset opiskelevat ja on työn ja tuskan takana, että heitä pystyn siinä tukemaan. Mies on taloudessa kyllä myös, mutta tiukkaa on silti. Varsinkin kun omat nettotulot on 1560€ kuussa, niin ei sillä paljon juhlita.
No on sentään ok-talo, 14 vuotta sitten rakennettu ja velaton auto ja vene, että ei kai ihan suoranaisesti köyhiä olla, mutta jotenkin sitä kuvitteli että tässä iässä pitäisi olla vihdoin parempi tilanne ja pystyisi lapsiakin avustamaan enemmän. Nyt on koko ajan mielessä, että pitäisi saada taas rahaa säästöön, mutta en ole siihen pystynyt, kun koko ajan on jotain ylimääräisiä kuluja, kuten syksyn yo-kirjoitukset, uusi pesukone, uudet silmälasit jne.
On kyllä niin luuseri olo. Ja ei, en tilaa mitään lehtiä, en käy ulkona syömässä, ostan satokausikasviksia ja tarjoustuotteita. Mutta toisaalta jäi lääkekulujakin sairastumisen myötä pysyviksi lääkkeiksi, niihinkin menee rahaa. Kaikki on niin kallista. Ja joulukin tulee :(
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Nuo opiskeluvuodet on kalliita. Vanhojentanssit, lakkiaiset, autokoulu ja mitä kaikkea. Sitten lapsi muuttaa kotoa pois ja toki toivoo voivansa auttaa erilaisten kodin tarpeiden hankinnassa.
Pitäisi osata vaan ajatella positiivisesti että onneksi ei kuollut ja onneksi toipui työkykyiseksi. Mutta hankala se on löytää sitä aurinkoista asennetta kun joutuu penniä venyttämään. Vielä kuitenkin taitaa olla perinnöt saamatta? Ja muutaman vuoden päästä ne lapsetkin alkaa olla omillaan, sitten vähän helpottaa.
Vaikka ei olisi varaa ostaa lapsille autoja ja asuntoja, niin jo siitä saa olla tyytyväinen jos on onnistunut kasvattamaan heistä tolkulliset ja tasapainoiset ihmiset, joilla on terve itsetunto ja uskoa omaan tulevaisuuteen.
Onko tämä kommentti provo vai ovatko ihmiset menneet ahneudesta ihan sekaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo opiskeluvuodet on kalliita. Vanhojentanssit, lakkiaiset, autokoulu ja mitä kaikkea. Sitten lapsi muuttaa kotoa pois ja toki toivoo voivansa auttaa erilaisten kodin tarpeiden hankinnassa.
Pitäisi osata vaan ajatella positiivisesti että onneksi ei kuollut ja onneksi toipui työkykyiseksi. Mutta hankala se on löytää sitä aurinkoista asennetta kun joutuu penniä venyttämään. Vielä kuitenkin taitaa olla perinnöt saamatta? Ja muutaman vuoden päästä ne lapsetkin alkaa olla omillaan, sitten vähän helpottaa.
Vaikka ei olisi varaa ostaa lapsille autoja ja asuntoja, niin jo siitä saa olla tyytyväinen jos on onnistunut kasvattamaan heistä tolkulliset ja tasapainoiset ihmiset, joilla on terve itsetunto ja uskoa omaan tulevaisuuteen.
Onko tämä kommentti provo vai ovatko ihmiset menneet ahneudesta ihan sekaisin?
Ovat menneet.
Mä ymmärrän. Mullakaan ei jää tilistä ikinä mitään ja säästöjä ei ole eikä lähivuosina myöskään tule.
Ajattelen myös että tulevaisuudessa haluan auttaa lastani sitten kun hän menee opiskelemaan jne. Minulla ei ole silloin ollut vanhemmilla rahaa auttaa joten menin lukion jälkeen töihin ja sille tielle jäin. Nyt olen alkanut opiskelemaan ja hankalaa se on näin vanhana!
Monilla kavereilleni vaikka ei säästöjä viel olisikaan, on tulossa kuitenkin jossain vaiheessa perintöjä mikä heillä korjaa tilanteen. Ite jään paitsi sellaisesta(kin). Se on myös asia jonka haluaisin lapselleni jättää sitten kun kuolen.
Tämähän on ammatinvalintakysymys. Itse opiskelin aikoinaan 7 vuotta ja otin opintoja varten 18 000 euroa opintolainaa.
Noita takaisin maksellessa alle 35-vuotiaana harmitti, kun osa rahoista meni lainojen lyhennyksiin. Nyt nelikymppisenä on mukava olla, kun kuukausitulot ovat kolmen tonnin paremmalla puolella.
Tarinan opetus: Jos ei nuorena jaksa panostaa opiskeluun voi sitten vanhempana kaduttaa.
Sääst kirjoitti:
Mä ymmärrän. Mullakaan ei jää tilistä ikinä mitään ja säästöjä ei ole eikä lähivuosina myöskään tule.
Ajattelen myös että tulevaisuudessa haluan auttaa lastani sitten kun hän menee opiskelemaan jne. Minulla ei ole silloin ollut vanhemmilla rahaa auttaa joten menin lukion jälkeen töihin ja sille tielle jäin. Nyt olen alkanut opiskelemaan ja hankalaa se on näin vanhana!
Monilla kavereilleni vaikka ei säästöjä viel olisikaan, on tulossa kuitenkin jossain vaiheessa perintöjä mikä heillä korjaa tilanteen. Ite jään paitsi sellaisesta(kin). Se on myös asia jonka haluaisin lapselleni jättää sitten kun kuolen.
Mitä ikäluokkaa olet? Minä olen syntynyt 60-luvun lopussa, enkä saanut markkaakaan vanhemmiltani sen jälkeen, kun muutin armeijan jälkeen pois kotoa. Opiskelut rahoitettiin 500 markan opintotuella, lainalla ja pienellä asumistuella solussa asuen. Milloin oli aika, kun ei ollut varaa opiskella? Perintöjä saan varmaan, kun olen yli 60-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siia oikeesti ap, häpeisit vähän, tai siis paljon. Ootko kuullu sanaa kiitollisuus koskaan???!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, et ole köyhä. Sulla on lähes uusi talo, vene ja velaton auto. Eikö siinä ole jo tarpeeksi? Teillä on hyvä omaisuus takana. Kaikissa teiniperheissä venytetään välillä penniä, se on normaalia.
Alue: Aihe vapaa
Minusta tuo kertoo vain siitä, että aloittajalla on vääristynyt kuva keskiverto ihmisten elintasosta. Omakotitaloa ja autoa pidetään ihmisoikeutena. Jutta Urpilaisen vanha vaalisanoma on uponnut some-elvistelyn säestyksellä hyvin kansaan: Normaalit ihmiset pitävät itseään köyhinä, valittavat ja katkeroituvat.