Ystävä jätti ilman selitystä. Miten päästä asiasta yli?

Mäkin mietin sairaalaan joutumisen vaihtoehtoa tai jotain äkillistä kovaa traumaa esim vanhempi kuollut tai muuta. Ehkä ei kannata heti olettaa että sinut on hylätty.

Mun ystävä teki samoin pahan masennusjakson aikana mutta palautui sitten sieltä ennalleen kun pahin oli ohi. Eli otti sitten myöhemmin yhteyttä ja kertoi miten asia oli.

Toki tuittupäitäkin on ja tämänkin palstan paras anti on aina se, että pitäisi vaan jättää kaikki vähänkin hetkellisesti vaikeat ihmissuhteet ja ajatella vain itseään. Että ehkä sellaisiakin ihmisiä on.

Up.

Naisten välinen ystävyys on upeaa.

Lakkaa jo roikkumasta, kuulostat rasittavalta jo noin lyhyen tekstin perusteella.

Mullakin kävi mielessä masennus. Ainakin itse työnsin ihmisiä pois, tein ohareita ja olin vastailematta kenellekään kun olin itsetuhoinen ja pahasti masentunut. En halunnut että kukaan näkee miten huonosti menee, enkä myöskään esittää että kaikki on hyvin, olin varmasti todella raskas ihminen.

Edellisessä parisuhteessani puoliso oli myös sairaalloisen mustasukkainen. En uskaltanut vastata puhelimeen muille kuin perheenjäsenille, kaikesta tuli huutoa ja syytöksiä. Eristäydyin todella pahasti kaikesta vaikka samaan aikaan kaipasin ystävää enemmän kuin ikinä. Ja tietenkään en voinut kenellekään kertoa asioiden todellista laitaa. Olen onnellinen että pari ystävää oli kärsivällisiä eivätkä pahoittaneet mieltään sen aikaisesta käytöksestäni heitä kohtaan, näkivät mun läpi ja pysyivät rauhallisina.

Oon itse kerran katkaissut kaveruuden enempää selittelemättä, nainen toimi tosi kierosti ja valehteli törkeästi, petti mut tosi pahasti. Ei tosin tunnetukaan pitkään mutta tuo kerta riitti, enkä koe että olen menettänyt mitään, jään vaan paitsi paljosta draamasta.

Onko ystäväsi elämässä tapahtunut mitään uutta, josta voisi olla vaikka masentunut?

Vierailija kirjoitti:

Mä tein samoin. Tosin kyse ei mun puolelta ollut ystävyydestä, vaan ainoastaan naapuruudesta. Toinen piti meitä ylimpinä ystävinä, mutta hänen käytöksensä sai mut lähinnä pelkäämään, jotenn muutin pois. Ei mun piireissä kaverisuhteita ylläpidetä kiristämällä, uhkailemalla ja pelottelemalla...

Minäkin. Kyllästyin siihen kiermurteluun kun aina olisi pitänyt lähteä viihteelle mikä ei minua kiinnostanut, eikä tuntunut menevän perille vaikka yritin selittää ettei ole se minun juttu. Viimein tikku katkesi siitä kun tämä alkoi minulle raivoamaan siitä millainen olen. Eiköhän hänen ole parempi ilman tällaista rasittavaa riippakiveä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä, se on tuuliviiri ja sillä on nyt muuta tärkeää tekemistä. Jos et ole kerran tehnyt mitään ikävää niin itse sen tiedät. Unohda koko tyyppi.

Ei aina näinkään. Tämä on se itselle mukavin selitys joka ei kuitenkaan johda mihinkään hyvään. Totuus, vaikka se sattuu, on että moni on täydellisen sokea oman käyttäytymisensä vaikutuksille toiseen. Ei huomaa ollenkaan miten toimii ja sitten ihmettelee kun toinen vetäytyy. Toista ei voi määritellä tuuliviiriksi vain siksi että hän kenties suojelee itseä joltakin joka saa huonon olon.

Noinkin kyllä, mutta ei ystävää silti pitäisi ikinä lempata ilman selitystä. Pidän sellaista käytöstä epäreiluna pelkuruutena.

Ystävyyssuhteille pitäisi antaa mahdollisuus. Ihminen voi korjata käytöstään. Voi myös olla, että olet ymmärtänyt asioita väärin ja ystävän käytökselle on ns. hyvä syy. Tai ehkä olet saanut hänen toiminnastaan väärää tietoa.

Vähintäänkin hän sitten tietää, miksi ystävyyssuhde katkesi, jos siihen saakka pitää mennä. Osaa ehkä seuraavan ystävänsä kohdalla toimia toisin tai etsiä kaverin, joka ei pidä asiaa yhtä ratkaisevana.

Varsinkaan näin viisikymppisenä ystäviä ei enää löydy helposti, kun ihmisillä on paljon velvollisuuksia ja kiireitä. Vähistä hyvistä ystävistä pidetään kiinni ja ystävyyden eteen tehdään töitä, eikä lempata ketään vähäisin perustein. Eikä ainakaan ilman mitään selitystä.

Sori, 28 siis oli ohis-kommentti.

Minä olen nyt itse tuo joka ei vastaa viesteihin. Tuli vain kertakaikkiaan stoppi ystävän sekoiluille ja kun hän tällä kertaa syytti lähipiiriään, minua myös, omista teoistaan. En ole viesteihin vastaillut, siinäpä saa miettiä. Ja haluan itsekin miettiä rauhassa miten ystävyyden käy, haluanko enää jatkaa sitä.

Olen ollut myös tuo jätetty. Ystävä ei pitänyt yhteyttä pariin vuoteen. Kunnes sitten kertoi syyn tälle ja se oli juurikin masennus ja paha kriisi elämässä. Siitä selvittyään ja puhuttuamme ystävyytemme on jatkunut parempana kuin se aiemmin oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä, se on tuuliviiri ja sillä on nyt muuta tärkeää tekemistä. Jos et ole kerran tehnyt mitään ikävää niin itse sen tiedät. Unohda koko tyyppi.

Ei aina näinkään. Tämä on se itselle mukavin selitys joka ei kuitenkaan johda mihinkään hyvään. Totuus, vaikka se sattuu, on että moni on täydellisen sokea oman käyttäytymisensä vaikutuksille toiseen. Ei huomaa ollenkaan miten toimii ja sitten ihmettelee kun toinen vetäytyy. Toista ei voi määritellä tuuliviiriksi vain siksi että hän kenties suojelee itseä joltakin joka saa huonon olon.

Noinkin kyllä, mutta ei ystävää silti pitäisi ikinä lempata ilman selitystä. Pidän sellaista käytöstä epäreiluna pelkuruutena.

Ystävyyssuhteille pitäisi antaa mahdollisuus. Ihminen voi korjata käytöstään. Voi myös olla, että olet ymmärtänyt asioita väärin ja ystävän käytökselle on ns. hyvä syy. Tai ehkä olet saanut hänen toiminnastaan väärää tietoa.

Vähintäänkin hän sitten tietää, miksi ystävyyssuhde katkesi, jos siihen saakka pitää mennä. Osaa ehkä seuraavan ystävänsä kohdalla toimia toisin tai etsiä kaverin, joka ei pidä asiaa yhtä ratkaisevana.

Varsinkaan näin viisikymppisenä ystäviä ei enää löydy helposti, kun ihmisillä on paljon velvollisuuksia ja kiireitä. Vähistä hyvistä ystävistä pidetään kiinni ja ystävyyden eteen tehdään töitä, eikä lempata ketään vähäisin perustein. Eikä ainakaan ilman mitään selitystä.

Se oliskin yhtä juhlaa, jos kaikki olis valmiita keskustelemaan. Jotkut vaan saa anteeksi enemmän kuin toiset ja toisille on sallitumpaa käyttäytyä joskus huonosti. Toisten eteen setvitään asioita perusteellisesti, mutta toiset voi lempata tuosta vaan. Armollisesti otetaan yhteyttä kun itselle sopii. Näin tää elämä menee. 

hartenleed kirjoitti:

Minä olen nyt itse tuo joka ei vastaa viesteihin. Tuli vain kertakaikkiaan stoppi ystävän sekoiluille ja kun hän tällä kertaa syytti lähipiiriään, minua myös, omista teoistaan. En ole viesteihin vastaillut, siinäpä saa miettiä. Ja haluan itsekin miettiä rauhassa miten ystävyyden käy, haluanko enää jatkaa sitä.

Olen ollut myös tuo jätetty. Ystävä ei pitänyt yhteyttä pariin vuoteen. Kunnes sitten kertoi syyn tälle ja se oli juurikin masennus ja paha kriisi elämässä. Siitä selvittyään ja puhuttuamme ystävyytemme on jatkunut parempana kuin se aiemmin oli.

"Siinäpä saa miettiä..."

Luuletko, että joku voi keksiä aivoituksesi mykkäkouluilusi aikana? Etkö saa sanaa suustasi, että kertoisit missä mättää? Kuulostat aika ylitsekäveltävältä reppanalta, jolla ei ole muuta taitoa hoitaa ongelmia kuin mykkäkouluilu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä, se on tuuliviiri ja sillä on nyt muuta tärkeää tekemistä. Jos et ole kerran tehnyt mitään ikävää niin itse sen tiedät. Unohda koko tyyppi.

Ei aina näinkään. Tämä on se itselle mukavin selitys joka ei kuitenkaan johda mihinkään hyvään. Totuus, vaikka se sattuu, on että moni on täydellisen sokea oman käyttäytymisensä vaikutuksille toiseen. Ei huomaa ollenkaan miten toimii ja sitten ihmettelee kun toinen vetäytyy. Toista ei voi määritellä tuuliviiriksi vain siksi että hän kenties suojelee itseä joltakin joka saa huonon olon.

Noinkin kyllä, mutta ei ystävää silti pitäisi ikinä lempata ilman selitystä. Pidän sellaista käytöstä epäreiluna pelkuruutena.

Ystävyyssuhteille pitäisi antaa mahdollisuus. Ihminen voi korjata käytöstään. Voi myös olla, että olet ymmärtänyt asioita väärin ja ystävän käytökselle on ns. hyvä syy. Tai ehkä olet saanut hänen toiminnastaan väärää tietoa.

Vähintäänkin hän sitten tietää, miksi ystävyyssuhde katkesi, jos siihen saakka pitää mennä. Osaa ehkä seuraavan ystävänsä kohdalla toimia toisin tai etsiä kaverin, joka ei pidä asiaa yhtä ratkaisevana.

Varsinkaan näin viisikymppisenä ystäviä ei enää löydy helposti, kun ihmisillä on paljon velvollisuuksia ja kiireitä. Vähistä hyvistä ystävistä pidetään kiinni ja ystävyyden eteen tehdään töitä, eikä lempata ketään vähäisin perustein. Eikä ainakaan ilman mitään selitystä.

Se oliskin yhtä juhlaa, jos kaikki olis valmiita keskustelemaan. Jotkut vaan saa anteeksi enemmän kuin toiset ja toisille on sallitumpaa käyttäytyä joskus huonosti. Toisten eteen setvitään asioita perusteellisesti, mutta toiset voi lempata tuosta vaan. Armollisesti otetaan yhteyttä kun itselle sopii. Näin tää elämä menee. 

Siitä, miten asiat ovat ei voi minusta yleensä johtaa sitä, miten niiden pitäisi olla.

Toki elämä on epäreilua, mutta se ei tarkoita, että voin antaa itselleni luvan käyttäytyä epäreilusti JA ajatella, että olen toiminut moraalisesti oikein.

Minullekin on käynyt noin. Olin aivan hädissäni ja koetin epätoivoisesti keksiä, mitä olin tehnyt väärin. Myöhemmin kuulin, että en ollut ensimmäinen, jonka tämä ”ystävä” oli heittänyt romukoppaan, vaan entisiä bestiksiä oli leegio. Ja jälkeeni on tullut jo liuta muita. Jotain vikaahan tuolla ihmisellä täytyy olla päässä: ensin luikertelee sydänystäväksi ja sitten bäng, kerrasta poikki ilman mitään syytä.

Noita on.

Minutkin ystäväni jätti. Lopetti vaan yhteydenpidon,ja sitä ennen minä olin se joka halusi tavata ja otin yhteyttä.

Viime tapaamisesta on jo yli vuosi,riitaa ei ole ollut koskaan. Olimme ystäviä melein 20 vuotta.

Ja olemme siis viisikymppisiä nyt.

Todella surulista.

Minä olen jättänyt tai ainakin yrittänyt jättää vanhan ystäväni. Kerronpa oman näkökulmani.

Meistä tuli ystävät yläasteella. Olin ja olen hieman edelleen täydellistä kuuntelijatyyppiä ja puheliaat ihmiset rakastavat seuraani. Ystäväni on juuri tällainen puhelias ja hieman itsekeskeinen ihminen, hän rakastaa puhua omista asioistaan. Olimme nuorina hyviä ystäviä. En nuorempana osannut nimetä tai tunnistaa sitä mutta hän aina jollain tapaa dominoi suhdettamme ja keskustelujamme ja olin aina vain kuuntelija.

Ystävyytemme alamäki alkoi todella kun muutimme opiskelemaan eri paikkakunnille hyvin eri aloja. Huomasin, että ystäväni alkoi ylenkatsoa minua, hän toi jatkuvasti esiin omaa yläluokkaista taustaansa ja omaa mielestään parempaa koulutusalaa, yleensäkin hänen paremmuuttaan. Häntä ei oikeasti kiinnostanut mitä minulle kuului. Jossain vaiheessa lakkasin edes yrittämästä kertoa elämästäni ja ystävä ei edes kiinnitänyt tähän huomiota. Voin aina huonosti tapaamistemme jälkeen.

Ystäväni on koettanut pitää minuun itsepintaisesti yhteyttä, mutta aloin löytämään uusia ystäviä uudesta koulusta, jotka jakoivat paljon enemmän yhteistä kanssani. Olin liian epäkypsä päättämään suhdetta kerrasta poikki, joten aloin välttelemään häntä.

Olen tavannut häntä joskus harvakseltaan ja aina jälkeenpäin itkenyt pahaa oloa, koska hänen itsekeskeinen ja halveksiva käytös minua kohtaan tuntui niin pahalta. Tuntui, että hän pitää minua vain roska-astiana johon voi työntää kaikki omat miesongelmat, työhaasteet, juorut ja kaiken muun, sillä mitä minun elämässä tapahtui ei ollut väliä. Aloimme olla todella erilaisia elämäntyyleiltämmekin, en kokenut samaistuvani hänen asioihinsa yhtään.

En koskaan ota häneen itse yhteyttä ja olemme nyt yli kolmekymppisiä. Hän edelleen joskus harvoin laittaa minulle viestiä, joissa on painostava ja syyllistävä sävy. En usko että hän ymmärtää millainen hänen oma käytöksensä on ollut, ja miksi välttelen häntä.

Hän ansaitsisi kunnon selityksen ja päätöksen ystävyydelle, mutta koskaan en löydä oikeita sanoja. Elättelen aina toivoa että hän vain hyväksyisi etten halua enää hänen seuraansa ja unohtaisi minut.

Minullan on pitkäaikaisia sydänystäviä ja ymmärrän pitkän ystävyyden merkityksen, mitta vahingoittavat suhteet eivät ole sen arvoisia.

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa jo roikkumasta, kuulostat rasittavalta jo noin lyhyen tekstin perusteella.

Tämä. En usko että AP on yhtään niin kultainen hyvä ystävä kuin antaa ymmärtää. Ei ihme että halusi susta eroon. Anna toisen olla. Olen itse ghostannut pari kaveria ja en ole katunut.

Tyttärelleni kävi noin. Ilman selityksiä ystävä, joka aiemmin oli meillä käymässä päivittäin, lakkasi olemasta ystävä. Ensin sopi tapaamisia (saattoi siis myös itse soittaa ja ehdottaa tapaamista) ja perui ne viimetipassa, sitten ei enää sopinut tapaamisia ja lakkasi olemasta ystävä. 

Tästä on nyt 10v. ja edelleen tyttäreni on arka luomaan uusia ystävyyssuhteita, koska se selittämättä hylkääminen on edelleen jossain alitajunnassa. Ja muuta ei olis tarttenu kun sanoa, että tykkään nykyisin erilaisista jutuista tmv. 

Minulla on juuri menossa pitkä ystävyys kankkulankaivoon, sillä toinen osapuoli ei vaan enää osaa käyttäytyä. On todella myrkyllistä seuraa, ja yrittää pönkittää omaa huonoa itsetuntoa painamalla muita alas. Käytös on kärjistynyt nyt lapsensaannin myötä, ja toivon että hän uppoutuu nyt niin täysin perhe-elämäänsä, ettei enää ihmettele miksen vastaile laajemmin hänen viesteihinsä, ja lopulta opetan yhteydenpidon täysin, jos ei vihjeestä ymmärrä. Sääli sinänsä, tulimme aikanaan niin hyvin toimeen, mutta nykyään hänen kanssa käydyt keskustelut ja näkemiset johtavat monen päivän vihaisuuteen ja ahdistukseen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on juuri menossa pitkä ystävyys kankkulankaivoon, sillä toinen osapuoli ei vaan enää osaa käyttäytyä. On todella myrkyllistä seuraa, ja yrittää pönkittää omaa huonoa itsetuntoa painamalla muita alas. Käytös on kärjistynyt nyt lapsensaannin myötä, ja toivon että hän uppoutuu nyt niin täysin perhe-elämäänsä, ettei enää ihmettele miksen vastaile laajemmin hänen viesteihinsä, ja lopulta opetan yhteydenpidon täysin, jos ei vihjeestä ymmärrä. Sääli sinänsä, tulimme aikanaan niin hyvin toimeen, mutta nykyään hänen kanssa käydyt keskustelut ja näkemiset johtavat monen päivän vihaisuuteen ja ahdistukseen.

Miksi yrität vihjailla? Sano suoraan vaan. 

Ei kaikille tarvi selitellä. Jos on hyväksikäyttävä myrkyllinen ystävä, ei siinä selitykset auta. Etäisyys on ainoa vaihtoehto.

Joskus taas tiet erkanee eri syistä mutta yhteinen sävel löytyy myöhemmin.

Kerran olen itse katkaissut välit erääseen tuttavaan, koska miehensä yritti lämmitellä minua enkä voinut ottaa asiaa puheeksi, päätin lähteä.