Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte, kun ei ole "aikaa ja varaa" burnouttiin?
26.11.2018 |
Olen itse jo vuosia ollut luihin ja ytimiin asti väsynyt. Henkisesti ihan loppu. Viimeksi olen pitänyt viikon loman vuoden 2014 kesäkuussa..
En kuitenkaan voi keventää taakkaa juurikaan mistään. Opiskelen ja työskentelen samaan aikaan. Tiedän, että valmistun todennäköisesti kesäkuussa, mutta olen niin väsynyt. Arkisetkin asiat (esim. pyykkien kuivumaan laittaminen ja viikkaus, tiskaaminen, ruuanlaitto) tuntuvat ylivoimaisilta.
Tiedän, että minulla ei ole varaa romahtaa. Eikä aikaa. Jos lykkään valmistumista, menetän hyvän asemani (minulle on sovittuna jo työpaikka valmistumisen jälkeen) ja jos taas kevennän nyt töitä niin ei riitä rahat vuokraan ja ruokaan ja autoon (tarvitsen yliopistolle pääsemiseen, sillä en asu julkisen liikenteen varressa).
Miten ihmeessä muut jaksavat, vaikka voimat olisi ihan loppu?
Käyn juttelemassa psykologille kerran kahdessa viikossa, mutta tämä väsymys ja ahdistus ei vaan helpota.
Kommentit (30)
Minimoi kaikki turha. Delegoi kotitöitä. Käytä valmisruokia. Älä siivoa liikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaaehtoisestibolet itse omat haasteesi ja aikatsulut tehnyt.
Pakkohan sun on pitää sitä lomaa, liian pitkän ajan olet vain raatanut. Ei ihminen ole kone. Entäs jos käy niin että romahdat, kun pitäisi aloittaa uudessa työssä? Keho vaan kieltäytyy enää lähtemästä liikkeelle. Kumma kun ei psykologikaan sano että tarvitset lepoa. Yritä nyt ystävä hyvä hellittää edes jostain päästä!!
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan sun on pitää sitä lomaa, liian pitkän ajan olet vain raatanut. Ei ihminen ole kone. Entäs jos käy niin että romahdat, kun pitäisi aloittaa uudessa työssä? Keho vaan kieltäytyy enää lähtemästä liikkeelle. Kumma kun ei psykologikaan sano että tarvitset lepoa. Yritä nyt ystävä hyvä hellittää edes jostain päästä!!
Tätä juuri pelkäänkin ja olen kertonut pelostani psykologille. Psykologi on antanut työkaluja sterssinhallintaan ja koen, että ilman häntä olisin varmaan vielä syvemmässä suossa.
Jostain tosiaan pitäisi vielä keventää. Olen jo rauhoittanut ja vähentänyt harrastuksiani (voimanosto ja spinning) niin, että käyn enää urheilemassa 2-3 kertaa viikossa. Valmisruokaa käytän silloin, kun löydän sitä edullisesti.
Tuntuu vaan, että tätä kiirettä on jo jatkunut niin pitkään, että raja alkaa tulla vastaan. En kuitenkaan ole itsetuhoinen ja uskon tulevaisuuteen. Aion kyllä pitää ainakin 2 viikon loman, kun saan tämän opiskelun pakettiin.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisestibolet itse omat haasteesi ja aikatsulut tehnyt.
Totta, mutta nykyään tuntuu ettei vähemmällä pärjää. Pitää hankkia koulutus, luoda työuraa, pitää huolta lihaskunnosta sun muuta.
"Kärsin" vapaaehtoisesti tekemieni valintojen vuoksi paremman tulevaisuuden toivossa..
-Ap
Alan pikkuhiljaa _ehkä_ olemaan selvillä vesillä burniksestani, josta on tätä kirjoitettaessa kulunut kaksi vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen yrittjä ja teen töitä 12kk v. Viikonloput yleinsä vapaat. Nyt jouluna pidän 3vrk lomaa. Onnistuu niin että teen edeltävän vl aamusta iltaan töitä. Pidän työstäni. Kumminkin elämä tuntuu helpolta kun vertaa esim sodan jälkeen kuinka ihmiset sai raataa joka päiväisen leivän eteen. Olen kiitollinen että olen terve. Onko sinulla valmistuttuasi kevyeenpää? Eli helpottaako jo puolen vuoden päästä? Mieti asioita mitkä sinulla on hyvin. Rankkojen vuosien jälkeen mikään normi homma ei tunnukkaan raskaalta ja jopa ihmettelet kun jotkut valittaa niin herkästi. Tavallaan olet silloin henkisesti rikkaanpi.
Olin itse samanlainen. Nykyään töissä ja kärsin pahasta burnoutista ja masennuksesta. Työnantaja ottaa kaikki irti mitä lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen yrittjä ja teen töitä 12kk v. Viikonloput yleinsä vapaat. Nyt jouluna pidän 3vrk lomaa. Onnistuu niin että teen edeltävän vl aamusta iltaan töitä. Pidän työstäni. Kumminkin elämä tuntuu helpolta kun vertaa esim sodan jälkeen kuinka ihmiset sai raataa joka päiväisen leivän eteen. Olen kiitollinen että olen terve. Onko sinulla valmistuttuasi kevyeenpää? Eli helpottaako jo puolen vuoden päästä? Mieti asioita mitkä sinulla on hyvin. Rankkojen vuosien jälkeen mikään normi homma ei tunnukkaan raskaalta ja jopa ihmettelet kun jotkut valittaa niin herkästi. Tavallaan olet silloin henkisesti rikkaanpi.
Huh, kuulostaa raskaalta. Onneksi pidät työstäsi! Minäkin pidän alastani ja työstäni sekä jopa tästä maisterityön aiheestani, mikä auttaakin jaksamaan.
Onko sinulla vinkkejä, miten esimerkiksi arjessa saat rauhoitettua itseäsi? Pystytkö menemään rauhallisena nukkumaan ja heräätkö levänneenä?
Itse en saa kunnolla unta ja aamulla on todella vaikea nousta sängystä..
-Ap
Ei kroppa ja mieli kysele onko aikaa ja varaa vai ei. Siksi sitä kutsutaan burnoutiksi, ei vapaaehtoiseksi lomailuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen yrittjä ja teen töitä 12kk v. Viikonloput yleinsä vapaat. Nyt jouluna pidän 3vrk lomaa. Onnistuu niin että teen edeltävän vl aamusta iltaan töitä. Pidän työstäni. Kumminkin elämä tuntuu helpolta kun vertaa esim sodan jälkeen kuinka ihmiset sai raataa joka päiväisen leivän eteen. Olen kiitollinen että olen terve. Onko sinulla valmistuttuasi kevyeenpää? Eli helpottaako jo puolen vuoden päästä? Mieti asioita mitkä sinulla on hyvin. Rankkojen vuosien jälkeen mikään normi homma ei tunnukkaan raskaalta ja jopa ihmettelet kun jotkut valittaa niin herkästi. Tavallaan olet silloin henkisesti rikkaanpi.
Huh, kuulostaa raskaalta. Onneksi pidät työstäsi! Minäkin pidän alastani ja työstäni sekä jopa tästä maisterityön aiheestani, mikä auttaakin jaksamaan.
Onko sinulla vinkkejä, miten esimerkiksi arjessa saat rauhoitettua itseäsi? Pystytkö menemään rauhallisena nukkumaan ja heräätkö levänneenä?
Itse en saa kunnolla unta ja aamulla on todella vaikea nousta sängystä..
-Ap
Ainiin, unohdin vastata kysymykseesi. Kyllä, vuoden päästä pitäisi olla helpompaa ja valmistumisen jälkeen taakka kevenee, kun ei tarvitse sekä työskennellä että opiskella.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen yrittjä ja teen töitä 12kk v. Viikonloput yleinsä vapaat. Nyt jouluna pidän 3vrk lomaa. Onnistuu niin että teen edeltävän vl aamusta iltaan töitä. Pidän työstäni. Kumminkin elämä tuntuu helpolta kun vertaa esim sodan jälkeen kuinka ihmiset sai raataa joka päiväisen leivän eteen. Olen kiitollinen että olen terve. Onko sinulla valmistuttuasi kevyeenpää? Eli helpottaako jo puolen vuoden päästä? Mieti asioita mitkä sinulla on hyvin. Rankkojen vuosien jälkeen mikään normi homma ei tunnukkaan raskaalta ja jopa ihmettelet kun jotkut valittaa niin herkästi. Tavallaan olet silloin henkisesti rikkaanpi.
Huh, kuulostaa raskaalta. Onneksi pidät työstäsi! Minäkin pidän alastani ja työstäni sekä jopa tästä maisterityön aiheestani, mikä auttaakin jaksamaan.
Onko sinulla vinkkejä, miten esimerkiksi arjessa saat rauhoitettua itseäsi? Pystytkö menemään rauhallisena nukkumaan ja heräätkö levänneenä?
Itse en saa kunnolla unta ja aamulla on todella vaikea nousta sängystä..
-Ap
googleta adrenal fatigue, tuo kuulostaa semmoiselta kolmostason burnikselta eli sinulla on jo burnout, seuraava taso on ettet pysty ajattelemaan tai keskittymään mihinkään vaativaan. Lopeta raskas liikunta ja vaihda kevyeen kävelyyn. Ylirasitustilassa liikunta ei lisää kuntoa vaan huonontaa sitä. Mieluummin kai pidät työkykysi kuin teet syväkyykkyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei työelämässä juuri opintojen perään kysellä ensimmäisten päivien jälkeen. Hutaiset ne vaan kasaan jos ei ole tärkeä ammatti (lääkäri, lentäjä tms).
Kaikki on hyvin niin kauan kun saat öisin unta.
Voin sanoa, että olet vielä hyvässä kunnossa, jos voit itse päättää, saatko burnoutin vai et.
Lähipiirissäni on useita totaalisen burnoutin saaneita ja heillä se ei todellakkaan ollut valintatilanne. Kun kunnolla romahtaa, niin vaihtoehtoa ei ole.
Sitten kun romahtaa niin romahtaa ihan kunnolla
Alkoholin voimin jaksan. Ryyppään iltaisin samalla kun väännän ylitöitä törkeitä määriä, muuten en kestäisi. Olen jaksanut tätä burnaritahtia jo ainakin 10 vuotta ja uskon jaksavani eläkeikäänkin, ellei maksa poksahda ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen yrittjä ja teen töitä 12kk v. Viikonloput yleinsä vapaat. Nyt jouluna pidän 3vrk lomaa. Onnistuu niin että teen edeltävän vl aamusta iltaan töitä. Pidän työstäni. Kumminkin elämä tuntuu helpolta kun vertaa esim sodan jälkeen kuinka ihmiset sai raataa joka päiväisen leivän eteen. Olen kiitollinen että olen terve. Onko sinulla valmistuttuasi kevyeenpää? Eli helpottaako jo puolen vuoden päästä? Mieti asioita mitkä sinulla on hyvin. Rankkojen vuosien jälkeen mikään normi homma ei tunnukkaan raskaalta ja jopa ihmettelet kun jotkut valittaa niin herkästi. Tavallaan olet silloin henkisesti rikkaanpi.
Huh, kuulostaa raskaalta. Onneksi pidät työstäsi! Minäkin pidän alastani ja työstäni sekä jopa tästä maisterityön aiheestani, mikä auttaakin jaksamaan.
Onko sinulla vinkkejä, miten esimerkiksi arjessa saat rauhoitettua itseäsi? Pystytkö menemään rauhallisena nukkumaan ja heräätkö levänneenä?
Itse en saa kunnolla unta ja aamulla on todella vaikea nousta sängystä..
-Ap
googleta adrenal fatigue, tuo kuulostaa semmoiselta kolmostason burnikselta eli sinulla on jo burnout, seuraava taso on ettet pysty ajattelemaan tai keskittymään mihinkään vaativaan. Lopeta raskas liikunta ja vaihda kevyeen kävelyyn. Ylirasitustilassa liikunta ei lisää kuntoa vaan huonontaa sitä. Mieluummin kai pidät työkykysi kuin teet syväkyykkyjä.
Kiitos, pitää googlettaa.
Totta, ehkä pidänkin täysloman harrastuksista, kunnes maisterityö valmistuu. En tosiaan juurikaan saa unta öisin (edes unilääkkeen avulla). Lisäksi olen alkanut tuntea itseni jotenkin "ulkopuoliseksi". En osaa selittää kunnolla, mutta en tavallaan kykene enää osallistumaan keskusteluihin esim. kahvipöydässä väsymykseni vuoksi. Aivot lyö tyhjää, jos pitäisi vaikka puhua pelkästään säästä tai joululahjoista. Olen kuin en olisikaan.
-Ap
Itseä helpottaa ajatus, että mikään ei ole ”pakko”. Joskus tekisi mieli vaan mennä maahan makaamaan eikä nousta siitä koskaan. Itse asiassa voisinkin tehdä sen, mutta se on huonompi vaihtoehto kuin jatkaa.
Yritä järjestää itsellesi joku päätepiste horisonttiin. Jaksamista verottaa, jos ei edes tiedä milloin piina loppuu vai loppuuko koskaan.