Lue keskustelun säännöt.
Olen niin kyllästynyt ja pettynyt tähän elämään että tekis mieli vaan kuolla pois.
26.11.2018 |
Pelkkiä vastoinkäymisiä yks toisensa jälkeen. Just kun yhdestä alat olemaan selvillä vesillä niin toinen kolkuttaa jo ovella.
Tulevaisuuskin pelkkää mustaa täynnä.
Kommentit (14)
Niin, tämä elämä ei ole reilu, jotkut meistä vaan saavat kaikenlaista negaa koko ajan matkanvarrelle, en kyllä ymmärrä, että oikeasti miksi näin. Mutta, mä olen tähän jo niin tottunut, että kun pahimmat on selätetty jotenkuten, en välitä ns pienistä, kuten työttömyydestä ja tttuella elämisestä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uli uli. Tee kuten parhaaksi näät. Mitä luulet täällä kirjoitettavien latteuksien auttavan?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkään on mennyt noin?
Tätä kestänyt nyt kutakuinkin 9vuotta ja jatkuu vaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkään on mennyt noin?
Tätä kestänyt nyt kutakuinkin 9vuotta ja jatkuu vaan.
Ap
Siitä asti kun aloitit täällä AV:lla palstailun?
Vierailija kirjoitti:
Uli uli. Tee kuten parhaaksi näät. Mitä luulet täällä kirjoitettavien latteuksien auttavan?
Miten paha olo voikaan olla, että lyö lyötyä?
Helpottaako sinun pahaa oloasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkään on mennyt noin?
Tätä kestänyt nyt kutakuinkin 9vuotta ja jatkuu vaan.
ApSiitä asti kun aloitit täällä AV:lla palstailun?
En kuule palstaile kun satunnaisesti. Pakko nyt vaan purkautua kun ei juuri nyt ole ketään muuta kenelle voisin purkautua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunta ja ystävien seura auttaa kummasti, kun ahdistaa. En tietenkään tiedä mistä ahdistuksessasi on kyse, mutta kannattaa pysyä aktiivisena ja löytää jotain edes jotain pientä positiivista jokaisesta päivästä :) Tsemppiä sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Uli uli. Tee kuten parhaaksi näät. Mitä luulet täällä kirjoitettavien latteuksien auttavan?
Kas Vartiainen herännyt torkkupeiton alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikunta ja ystävien seura auttaa kummasti, kun ahdistaa. En tietenkään tiedä mistä ahdistuksessasi on kyse, mutta kannattaa pysyä aktiivisena ja löytää jotain edes jotain pientä positiivista jokaisesta päivästä :) Tsemppiä sinulle!
En jaksa edes ajatella mitään liikkumista/liikuntaa kuin ne pakolliset työmatkat.
Ystäviä on vain yksi eikä hän ehdi nähdä kuin ehkä 1-2kertaa vuodessa.
Ap
Taidan tietää mitä tarkoitat. Kun riittävän kauan vain sinnittelee, alkaa pelätä voimien hupenemista. Ja se pelko tekee tilanteesta paljon paljon pahemman kuin mitä se itsessään olisi.
Ja samalla, ainakin oma kärsimykseni on suoraan seurausta kahdesta lamasta hyvin pitkälti. Samat suuremmat alun ikävyydet olisin ratkonut rahalla, vaihtanut parisuhdetta ja luultavasti maatakin. Käskenyt kunnan hoitaa vanhempieni asiat niinkuin parhaaksi näkevät, koska minä olen muualla ja pysyn.
Enkä olisi koskaan joutunut menettämään itsetuntoani, luottamustani ja tulevaisuudenuskoani. Masennuskin olisi jäänyt kesken alkuunsa, kun olisin kyennyt muuttamaan olosuhteita inhimillisemmiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin 99 % ongelmista johtuu rahan puutteesta. Ja tietysti (mielen) terveyden, kun ei voi mennä töihin tai siis kukaan ei ota.
Kuinka pitkään on mennyt noin?