Lue keskustelun säännöt.
Täysi tympääntyminen mieheen
26.11.2018 |
Apua, mitä teen! Onko teillä muilla tällaista, että oma aviomies ärsyttää ihan hirveästi... miten voikin kaikki ärsyttää näin paljon? Tuntuu että sillä on rumia vaatteita, typerä musamaku, ääliöt kaverit, munaton luonne ja kamalan ärsyttäviä maneereita... mitään fiksua ei tule sen suusta juuri koskaan, ei mitään mielenkiintoista sanottavaa...
Ja kyllä olin hyvin rakastunut häneen aikanaan, vuosia sitten, en ymmärrä mitä olen silloin ajatellut vai onko se sitten väärin mitä ajattelen nyt? Oletteko te muut päässeet yli tämmöisestä? :( Seksiä meillä on säännöllisesti ja menen ne tilanteet ajattelemalla muita miehiä... kannattaako tällaisessa liitossa edes roikkua...
Kommentit (46)
Exästä tuli tollasia tunteita. Jätin sen kun en enää kestänyt. Ihmettelin jälkeenpäin että mitä ihmettä mä siinä alussa näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin tulla kirjoitti:
Oletko märkänä?
Mitä... en hae sivusuhdetta... käytän muita miehiä vaan mielessäni että pääsen seksitunnelmaan mieheni kanssa kun häne i nappaa YHTÄÄN... tätä on nyt jatkunut kohta pari vuotta
ap
Vierailija kirjoitti:
Exästä tuli tollasia tunteita. Jätin sen kun en enää kestänyt. Ihmettelin jälkeenpäin että mitä ihmettä mä siinä alussa näin?
Eikö sua pelottanut lähteä ja jäädä yksin? Mua pelottaa... mies rakastaa minua. em vaan tiedä olisiko yksinkin parempi kuin tämä ärsytys koko ajan, ja syyllisyys siitä sitten. haluisin olla lojaali mutta en kestä miten paljon ärsyttää!
ap
Tyhmä olet sitten jos tiedät kaiken olevan pielessä, mutta silti vain tuhlaat elämääsi.
Kaksi vuotta on pitkä aika tuntea noin. Ajattelin että kyseessä on joku lyhyt vaihe, mutta ei tuo kyllä näytä ohi menevän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta on pitkä aika tuntea noin. Ajattelin että kyseessä on joku lyhyt vaihe, mutta ei tuo kyllä näytä ohi menevän.
Niin :( Minusta vaan tuntuu että olen viallinen, kun en osaa olla tyytyväinen mieheen... että sitten kuolen yksin ja ansaiten sen... muutos pelottaa... olen vain ajatellut odottaa että tunne menee pois mutta ei se mene. Olen jo melkein 40v joten kyllä se sitten on varmaan siinä jos tästä lähden. Saan sitten syyttää vaan itseäni. Miten voi olla näin lapsellinen että kyttää toisen eleitä ja vaatteita ja etsii vikoja. Miksen mä mahda tälle mitään. Kamala olo. En tiä yhtäänpitääkö vain sinnitelä vai ei.
ap
Pitäisi erota. Ei mene ohi todellakaan. Olet väärän ihmisen kanssa. Tunteet lopahtivat joskus ja kiinnostus ei palaa. Miksi kuvittelet tekeväsi jotain väärin, jos kaksi ihmistä ei vain sovi yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi erota. Ei mene ohi todellakaan. Olet väärän ihmisen kanssa. Tunteet lopahtivat joskus ja kiinnostus ei palaa. Miksi kuvittelet tekeväsi jotain väärin, jos kaksi ihmistä ei vain sovi yhteen.
Mutta onko sitä sitten olemassakaan... pitkää suhdetta missä toinen ei rupea tympimään--
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi erota. Ei mene ohi todellakaan. Olet väärän ihmisen kanssa. Tunteet lopahtivat joskus ja kiinnostus ei palaa. Miksi kuvittelet tekeväsi jotain väärin, jos kaksi ihmistä ei vain sovi yhteen.
Mutta onko sitä sitten olemassakaan... pitkää suhdetta missä toinen ei rupea tympimään--
ap
Samaa miettinyt. Ootko koittanut tietoisesti panna merkille miehen hyviä ja hienoja puolia? Sillä on kuitenkin niitä. Se osaa tehdä jotain hyvin tai lohkaisee hyvän jutun tai tekee jotain kilttiä. Keskity hyvään? Koska se mihin keskityt, voimistuu mielessäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttääkö sua oikeasti jokin ihan toisen tason juttu? Itse aloin inhota poikaystävää muinoin, ja jälkikäteen tajuan, että hän olisi ollut ihan jees tyyppi kaikin tavoin, paitsi että ahdistuin hänen ripustautuvuudestaan, koska minun olisi pitänyt päästä kokemaan oma ripustautuvuuteni. Eli koin joutuvani leikkimään hänelle äitiä, ja koin joutuvani päivä päivältä kauemmas omista tarpeistani. Häpeän määrä myös kasvoi päivä päivältä, ja sen kanssa eläminen ei tee hyvää.
Lopulta hän kävi hillittömän miehistymiskuurin läpi seuraavan tyttöystävän kanssa, ja se ei varmasti olisi onnistunut minun kanssani, senverran yletöntä se oli. Komentelemista ja kaikenlaista rasittavuutta. Lopulta sekin vaihe meni ohi, ja hänestä taisi tulla melko tavallinen ihminen.
Oletko jutellut ajatuksistasi miehen kanssa? Kannattaa ottaa puheeksi, ei se miten ärsyttävä ja tylsä toinen on,vaan se että omat tunteet on laimennettu ja moni asia ottaa nykyään miehessä päähän. Hänelläkin voi olla eri fiilikset kuin rakastuessa.
Miettimään,voiko asialle tehdä jotain? Usein avoin keskustelu ja tilanteen tunnustaminen jo avaa solmua vähän ja on helpompi nähdä muitakin vaihtoehtoja kuin ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilkaa nyt edes pariterapiaa ennen kuin lyöt pyyheen kehään.
Jos sä joskus sitä ihmistä olet rakastanut, ihan hyvin voit sen rakkauden löytää uudelleen.
Jos puolisosi on muuten hyvä ihminen, mitä nyt sinua naama tympii, on kyllä juuri sellainen syy mitä lähteä pariterapiassa ruotimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi erota. Ei mene ohi todellakaan. Olet väärän ihmisen kanssa. Tunteet lopahtivat joskus ja kiinnostus ei palaa. Miksi kuvittelet tekeväsi jotain väärin, jos kaksi ihmistä ei vain sovi yhteen.
Mutta onko sitä sitten olemassakaan... pitkää suhdetta missä toinen ei rupea tympimään--
ap
On olemassa. Jos toinen tympii jatkuvasti ja paljon, on väärän kanssa. Jos tympii silloin tällöin harvemmin ja vähemmän (tai ei ollenkaan), on enemmän "oikean" henkilön kanssa. Lisäksi sinkkuna parempi olotila, kuin että on tyypin kanssa joka ei edes kiinnosta, se on väärin miestäkin kohtaan.
Mieti, miksi tunnet noin. Miehesi ei ole yhtään sen ärsyttävämpi kuin tavatessanne.
Mä asun yksin ja on ihanaa kun mikään ei ärsytä!
Kauheinta ois seksi jonkun ällön kanssa yök!
Mullakin oli hassu ajatus että kuolen yksin. Kaikki kuolevat yksin. Ei sinne ketään mukana tule.
On miehiä jotka ovat minusta kiinnostuneita, mutta juuri nyt haluan muuttaa uuteen asuntoon ja tehdä tupareita eri kaveriporukoille, harrastaa koirien kanssa agilitya ja saada aikaa omille harrastuksille ilman että joku valittaa ja vaatii huomiota.
Ja olen vähän sua vanhempi.
Sitten kasi- tai ysikymppisenä voin miettiä, kenen kanssa kuolen.
Tässä ainutkertaisessa elämässä..
Vierailija kirjoitti:
Kokeilkaa nyt edes pariterapiaa ennen kuin lyöt pyyheen kehään.
Jos sä joskus sitä ihmistä olet rakastanut, ihan hyvin voit sen rakkauden löytää uudelleen.
Jos puolisosi on muuten hyvä ihminen, mitä nyt sinua naama tympii, on kyllä juuri sellainen syy mitä lähteä pariterapiassa ruotimaan.
On loukkaavaa miestä kohtaan lähteä pariterapiaan enää ruotimaan hänen elämäänsä ja tapojaan sekä väkisin muuttamaan – ei muutu. Tai yrittää väkisin naisen tunteita muuttaa pitämään tyypistä joka ei kiinnosta, haloo. Roikkumisen sijaan olisi kypsää erota, jos toinen ei kiinnosta missään muodossa ja ällöttää. Ja antaa mahdollisuus uuteen elämään kaikille. Eri asia jos nainen edelleen rakastaa että haluaa yhteen, mutta tässä ei ole siitä kyse. Pitäminen toisesta ja vanha tottumus, ei ole syy jäädä pitämään valheellista kulissia yllä.
Vierailija kirjoitti:
Mieti, miksi tunnet noin. Miehesi ei ole yhtään sen ärsyttävämpi kuin tavatessanne.
Joskus naiset kehittyy ja miehet taantuu. Se tisuliinia hakeva teini ei enää 45v miehessä olekaan herttaista vaan etovaa.
Onko elämässäsi muuten asiat kunnossa? Onko oma itsetuntosi ja tyytyväisyytesi siihen mitä olet, kohdillaan? Joskus on helpompi särpiä toisen heikkouksia,kuin katsoa peiliin.
Sellaista suhdetta ei ole, etteikö siihen arki astuisi.
Oletko märkänä?