Voinko haastaa lastensuojelun työntekijät oikeuteen?

Vierailija kirjoitti:

Body P kirjoitti:

Kannattaa aloittaa asian käsittely itsereflektiolla. Kysy itseltäsi, että mitäpä jos lastensuojelun työntekijät eivät olleetkaan väärässä. Mitäpä jos äitisi ei ollutkaan sellainen kuin muistelet? Mitäpä jos olisit voinut toimia toisin? 

Avain ongelmiisi voisi olla tässä havainnossa: "Tiedän, että olen ollut myös hyvin vahva persoona, eikä mun kanssa ole varmasti ollut aina helppoa". Mitäpä jos katsoisit asiaa ja itseäsi uudesta näkökulmasta? Syventäisit tuota havaintoasi.

Lue vaikka Stephen Coveyn eniten myydyn kirjan johdanto. Siitä voisi päästä liikkeelle.

Hmm.. olen lapsesta asti miettinyt näitä asioita ummet ja lammet. Ihan tosi. Mun äitini on edelleenkin vähän sekaisin ja vajaa. Ei osaa esimerkiksi keskustella luontevasti meidän kanssa, hermostuu pienistä asioista ja nalkuttaa hyvin herkästi. Hän kovasti uhosi, kun muutin, että kotiin tulee rauha, kun häivyn, mutta sisarukset ovat kertoneet, että meininki on ihan samaa kuin ennen. Olen sisaruksien kanssa puhunut näistä ja he muistavat hyvinkin sen millaista kotona oli lapsuudessakin. Huutoa, pelkoa ja väkivaltaa. Oli meillä kivojakin aikoja, mutta enimmäkseen paskaa.

Muistan jo lapsena, kun yritin saada sisaruksia puhumaan minun puolestani näissä tapaamisissa, mutta he eivät uskaltaneet, eivätkä halunneet sekaantua, koska tiesivät, että kotona tulee selkään.

Muistan tapauksen, jossa äitini piti minua lattiassa kiinni ja huusi pikkuveljeäni hakemaan keittiöstä puuhaarukan, jotta voisi kurittaa minua. Veljeni juoksi peloissaan keittiöön hakemaan sitä haarukkaa äidille ja äiti hakkasi minua sillä kaikkien edessä. Kukaan ei reagoinut siihen mitenkään. Sisaruksillani on myös selvästi traumoja, mutta he eivät kokeneet täysin samanlaista väkivaltaa kuin minä, koska he alistuivat äidin tyrannin alle ja sulkivat suurimmilta osin silmänsä kaikelta. Olen aina ollut voimakas persoona ja puutuin tilanteisiin, jos äiti esim. kuritti mun sisaruksia.

Mulla oli myös päiväkirja, johon purin tuntojani vuonna 2003. Olin tuolloin 7v. Jäin lopulta kiiinni päiväkirjan sisällöstä ja kun tulin koulusta kotiin, niin huomasin, että äitini oli repinyt lukollisen kirjani kaikki ne sivut, jossa käsittelin ja arvostelin hänen toimintaansa.

Terapia voisi tehdä minulle kyllä ihan hyvää.

Ap

En lukenut kaikkia kommentteja (voi olla että olet asiasta kirjoittanutkin jo), mutta minä kyllä kysyisin sisaruksilta miksi ette auttaneet tms.

Sisarukset ovat avainasemassa sinun hyvinvoinnissasi nyt. Vaadi jotain hyvitystä (ei äitisi toimista vaan heidän toimimattomuudesta).

Itse kirjoittaisin selonteon lapsuudesta ja osoittaisin sen Ihmisoikeustuomioistuimeen. Joskus nimittäin asia nytkähtää eteenpäin vaikka et lähettäisikään sitä pumaskaa Luxembourgiin. Energian muutos atmosfäärissä voi saada aikaan vuorten siirtymisen (tiedän että joku kilahtaa tällaisesta 'hölynpölystä' mutta niin se vaan menee).

Laita sille työntekijälle lyhyt tiedoksi-kirje, että olet lähettänyt mainitun valituksen tutkittavaksi

Olet tehnyt väärin, kun et ole noudattanut sääntöjä. Myös äitisi on tehnyt väärin. Oikeudenkäynti tässä vaiheessa tuskin muuttaa mitään. Yritä saada terapeutti, joka ohjaa sinut oikealle polulle. Älä koskaan riko lakia tai tee mitään luvatonta. Hoida asiasi ja toimi oikein. Niin pärjäät parhaiten.

Minullakin takana väkivaltainen lapsuus, ja kun lopulta opin puolustamaan itseäni, niin alkoi kirkassilmäinen valehtelu ja säälin hakeminen ympäristöltä. Puhelimessa itkettiin puolelle suvulle kuinka se hullu pentu lyö ja pitää varmaan toimittaa hoitoon. Se unohdettiin tietysti kätevästi mainita, että sitä hullua pentua oli mm. hakattu, revitty tukasta ja potkittu surutta 14 vuotta ennenkuin se lopulta antoi takaisin. Koen edelleen, että väkivaltaakin suuremman trauman jätti juuri tuo kaksinaamaisuus ja ulkopuolisten taipumus uskoa vanhemman valheita edes kysymättä lapsen omaa puolta asiaan.

Pelottavan moni puolustelee väkivaltaista äitiä ja syyllistää lasta. Onkohan nämä puolustelijat itsekin lapsenhakkaajia?

Hämmästyttää nämä kommentit, jossa syyllistetään ap:ta ja hyväksytään väkivalta ja psyykkinen pelaaminen lapsella. :o

Särähtää myös korvaan tuo ylempi kommentti: ”Älä koskaan riko lakia tai tee mitään luvatonta.” Eiköhän jokainen normaali ihminen tajua tätä. Tulen itsekin vaikeista oloista, enkä ole koskaan ollut mikään rikollinen. Hassu kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule kun se ei oo lastensuojelun vika että sä olet paska äiti!!!! Koita nyt jumalauta ryhdistäytyä, et voi selittää sun ongelmia paskalla lapsuudel vaan oot ite vastuussa sun elämäst!!!

What? En ole äiti? Ja niinhän mä olen koittanut. Olen käynyt kouluja ja olen koulussa edelleen. Olen myös töissä ja saan tehdä kakkostyönä unelmaduunia. Olen henkisesti vain aivan rikki. Olen jostain 7- vuotiaasta asti yrittänyt kertoa millaista kotona on, mutta ei mua koskaan uskottu. Kaikki oli aina vain minun syytäni. Mä toivoin vain normaalia perhe-elämää alusta asti. Turvallien kodin, jossa on lämmin tunnelma.

Kyllähän nyt tuollaiset toimet vaikuttaa ihan hemmetisti elämään. Olen ollut vahva ja olen sitä vieläkin, mutta jossain kohtaahan nuo asiat on selvitettävä, että voi päästää irti ja mennä eteenpäin. Uskoa itseensä ja muokata tulevaisuuttaan. Jos ei ole ikinä ollut sellaista aikuista elämässä, jolle kertoa asioita ja johon voi luottaa, niin eipä hirveän hyvin voi mennä mielenterveyden kannalta. Mun pitäis taustojen perusteella olla joko aivan saakelinmoinen psykopaatti-sadisti tai sitten itsesäälissä rypevä narkomaani. Onneksi olen aina ollut itsetietoinen ja täynnä luovuutta. Pieniä persoonallisuushäiriöitä mussa on, mutta osaan kontrolloida niitä. Diagnosoin nyt itse itseäni. En ole koskaan ollut mt- potilas tai diagnosoitavana.

Mutta olen oppinut kaiken itse ja mielestäni sekin on jo kova saavutus, kun katsoo millaisista olosuhteista tulen. Kukaan ei oo opettanut mulle verojutuista mitään, ei poikaystävistä, ei laskuista, ei sosiaalisista taidoista, ei mitään. Ketään ei kiinnostanut mun koulunkäynti tai numerot. Kävin ekaa kertaa ravintolassa 14- vuotiaana kaverin perheen kanssa ja kaverin äiti maksoi ruokani, koska mä en saanut rahaa. Se oli noloa minulle ja hävetti, mutta olen kiitollinen siitä kokemuksesta. Vaikeaa on ollut, mutta tässä sitä ollaan. Tiedostan vaan sen, että tarvii nyt selvittää nämä ja käydä kunnolla läpi kaikki asiat, etten huku siihen syvään mustaan aukkoon, joka ryömyää sisälläni. Mulla ei ole ketään läheistä aikuista ihmistä elämässäni.

varaa aika lastensuojeluun ja pyydä että voisit kertoa heille tarinasi. Näin voisit palastaa jonkun toisen samalta kohtalolta ja saisit ehkä purettua painolastiasi. M33

Minulla päinvastoin, en juo ollenkaan,en ole rikollinen, en ole enkä ole ollut sairas jne. Tuputtaavat vaan lastensuojelua perheelleni. Ainut omituisuus perheessä on että mies on ulkomaalainen. Mieskään ei juo, ei ole sairas eikä ole ollut. Tarkoitan siis mielenterveys sairauksia. Puhtaat jauhot pussissa molemmilla siis.

Rahaakin on ei ole ongelmia taloudessa, hyvät perhesuhteet molemmilla.

Tyypillinen suojatyöpaikka näköjään tuo lastensuojelukin...

Itse jouduin vakavan rikoksen uhriksi, enkä saanut kunnallisessa minkäänlaista traumaterapiaa kohtaamaani todella suureen vääryyteen. Olin vain yksi asiakas lisää, joka ylläpiti tämänkin laitoksen työntekijöiden palkanjuoksua...

Ei varmaan moni pysty kuvittelemaankaan miten kamalalla tavalla tämä yhteiskunta joitakin kohtelee. Oma läheiseni otettu n. 7 vuotiaana huostaan ja sen jälkeen viskelty paikasta toiseen. Siihen aikaan (70-luvulla) lastenkodeissa ollut väkivaltaa niin fyysistä kuin henkistäkin. Esim. 7 v lapsi laitettu johonkin latoon lukkojen taakse jopa päiväkausiksi, silloin tällöin viety ruokaa, jos muistettu. Isommat lapset saaneet kiusata vapaasti yms. Ihan järkyttävää. Parasta on keskittyä paranemaan haavoistaan ja yrittää päästä menneisyyden haamuista eroon. Kohtaloita on joka lähtöön.

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan moni pysty kuvittelemaankaan miten kamalalla tavalla tämä yhteiskunta joitakin kohtelee. Oma läheiseni otettu n. 7 vuotiaana huostaan ja sen jälkeen viskelty paikasta toiseen. Siihen aikaan (70-luvulla) lastenkodeissa ollut väkivaltaa niin fyysistä kuin henkistäkin. Esim. 7 v lapsi laitettu johonkin latoon lukkojen taakse jopa päiväkausiksi, silloin tällöin viety ruokaa, jos muistettu. Isommat lapset saaneet kiusata vapaasti yms. Ihan järkyttävää. Parasta on keskittyä paranemaan haavoistaan ja yrittää päästä menneisyyden haamuista eroon. Kohtaloita on joka lähtöön.

Muista että yhteiskunta kohtelee ihmisiä paremmin kuin ennen. Ihmiset kohtelevat toisiaan paremmin kuin ennen.

Vie asia eteenpäin! Kyllä nyt tuollainen laiminlyönti on kirjattava ylös, että ollaan tietoisia tällaisesta toiminnasta ja että osattaisiin jatkossa selvittää ja tarkastella premmin perheen todellista laitaa. Yli 10 vuotta siis asiakkaana ja jätetty asia vain kankkulan kaivoon? Mitä ihmettä...? Olisi kiva kuulla tarkemmin mitä siellä istunnoissa on käyty läpi ja miksi päätyivät tähän tilanteeseen. Missä isäsi on ollut?

Body P kirjoitti:

Kannattaa aloittaa asian käsittely itsereflektiolla. Kysy itseltäsi, että mitäpä jos lastensuojelun työntekijät eivät olleetkaan väärässä. Mitäpä jos äitisi ei ollutkaan sellainen kuin muistelet? Mitäpä jos olisit voinut toimia toisin? 

Avain ongelmiisi voisi olla tässä havainnossa: "Tiedän, että olen ollut myös hyvin vahva persoona, eikä mun kanssa ole varmasti ollut aina helppoa". Mitäpä jos katsoisit asiaa ja itseäsi uudesta näkökulmasta? Syventäisit tuota havaintoasi.

Lue vaikka Stephen Coveyn eniten myydyn kirjan johdanto. Siitä voisi päästä liikkeelle.

Tälle on termi, gashlighting. Ei ei ja ei.

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä ihmettelen, että miksi et mennyt ajoissa kotiin, kun tiesit että äitisi raivostuu kun tulee myöhässä? Yritätkö edes ymmärtää äitiäsi? Monta lasta, joille yrittää luoda yhteisiä pelisääntöjä, jotta homma toimii. Ja sitten sä teet mitä huvittaa? Väkivalta ei missään tapauksessa ole oikein, mutta äidilläsi on voinut olla muita huolia:sairauksia, masennusta, työttömyyttä, rahapulaa??? Ja siksi voimat vähissä? missä isäsi oli, eikö se ottanut tilanteeseen kantaa?

Jos aikuisella on ongelmia, on hänen tai muiden aikuisten vastuulla hakea apua. Ei niin, että mitä vaan voi tehdä, koska esim työttömyys ja lasten tehtäväksi jää "ymmärtää"

Totuus on, että lasu on monesti juuri tuollainen pelkkä lässyttäjä ja vatvoja vaikeissa tapauksissa. Sitten huostaavat kyllä vallanhalussaan jostain tavallisesta perheestä ihan pikkusyystäkin. Tiedän tämän. On ihan oikein, että joku tuo lasun toimintaa päivänvaloon. 

Sulle on tehty väärin ja vika ei ole sinussa, kuten jotkut idiootit täällä väittää. Lue esim. kirja Lasilinna. Siitä on tehty myös leffa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla päinvastoin, en juo ollenkaan,en ole rikollinen, en ole enkä ole ollut sairas jne. Tuputtaavat vaan lastensuojelua perheelleni. Ainut omituisuus perheessä on että mies on ulkomaalainen. Mieskään ei juo, ei ole sairas eikä ole ollut. Tarkoitan siis mielenterveys sairauksia. Puhtaat jauhot pussissa molemmilla siis.

Rahaakin on ei ole ongelmia taloudessa, hyvät perhesuhteet molemmilla.

Kuka tuputtaa lastensuojelua perheellesi?

Jos ongelmia ei ole ei niitä lastensuojelu kyläilystä tulekaan, ja jos on, niin lastensuojelun homma on katsoa tilannetta lastesi kannalta ja järjestää heille apua.

Vastuulliselle vanhemmalle molemmat silkkaa voittoa siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan moni pysty kuvittelemaankaan miten kamalalla tavalla tämä yhteiskunta joitakin kohtelee. Oma läheiseni otettu n. 7 vuotiaana huostaan ja sen jälkeen viskelty paikasta toiseen. Siihen aikaan (70-luvulla) lastenkodeissa ollut väkivaltaa niin fyysistä kuin henkistäkin. Esim. 7 v lapsi laitettu johonkin latoon lukkojen taakse jopa päiväkausiksi, silloin tällöin viety ruokaa, jos muistettu. Isommat lapset saaneet kiusata vapaasti yms. Ihan järkyttävää. Parasta on keskittyä paranemaan haavoistaan ja yrittää päästä menneisyyden haamuista eroon. Kohtaloita on joka lähtöön.

Muista että yhteiskunta kohtelee ihmisiä paremmin kuin ennen. Ihmiset kohtelevat toisiaan paremmin kuin ennen.

Jäikö sulta sitten huomaamatta viimeaikaiset uutisoinnit lastensuojelulaitosten ongelmista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan moni pysty kuvittelemaankaan miten kamalalla tavalla tämä yhteiskunta joitakin kohtelee. Oma läheiseni otettu n. 7 vuotiaana huostaan ja sen jälkeen viskelty paikasta toiseen. Siihen aikaan (70-luvulla) lastenkodeissa ollut väkivaltaa niin fyysistä kuin henkistäkin. Esim. 7 v lapsi laitettu johonkin latoon lukkojen taakse jopa päiväkausiksi, silloin tällöin viety ruokaa, jos muistettu. Isommat lapset saaneet kiusata vapaasti yms. Ihan järkyttävää. Parasta on keskittyä paranemaan haavoistaan ja yrittää päästä menneisyyden haamuista eroon. Kohtaloita on joka lähtöön.

Muista että yhteiskunta kohtelee ihmisiä paremmin kuin ennen. Ihmiset kohtelevat toisiaan paremmin kuin ennen.

Jäikö sulta sitten huomaamatta viimeaikaiset uutisoinnit lastensuojelulaitosten ongelmista?

Ei. Ennen ei ollut koko lastensuojelua ja lapsia kasvatettiin fyysisellä kurituksella. Asiat perspektiiviin ennen kuin avaat suusi.