Käykö teille niin, että aina jälkeenpäin tajuatte, mikä olisi ollut paras ratkaisu?

Ei, koska ratkaisu tehdään aina sen hetkisten tietojen ja taitojen varassa, ja siksi se on paras ratkaisu.

Jälkikäteen sinulla on lisää tietoa tms, joiden varassa tekisit toisin. Mutta se on jälkiviisautta, et pysty kääntämään kelloja.

Jälkeen jääneitten jälkeläinen, minä oon kun niin kohtalo soi..

Tenteissä oli just tuota, jännitys teki sen. Oikea vastaus pöllähti mieleen kun olin poistunut tentistä. : D

Ei aina, mutta silloin tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Ei, koska ratkaisu tehdään aina sen hetkisten tietojen ja taitojen varassa, ja siksi se on paras ratkaisu.

Jälkikäteen sinulla on lisää tietoa tms, joiden varassa tekisit toisin. Mutta se on jälkiviisautta, et pysty kääntämään kelloja.

Ei, mutta siis joskus ahaa-elämys tulee hyvin pian väärän ratkaisun jälkeen, eikä joskus pidemmän ajan kuluttua, jolloin kokemusta ja tietoa on karttunut lisää. Ensin on ihan umpikujassa ja valitsee "vähiten vahingollisen" vaihtoehdon, mistä seuraa ratkaisun helpotus, mistä seuraa paremman ratkaisun tajuaminen ja kauhun tunne. Ei oikeastaan ihme, että kammoan tehdä päätöksiä, kun kokemus kuvion kulusta on tämä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, koska ratkaisu tehdään aina sen hetkisten tietojen ja taitojen varassa, ja siksi se on paras ratkaisu.

Jälkikäteen sinulla on lisää tietoa tms, joiden varassa tekisit toisin. Mutta se on jälkiviisautta, et pysty kääntämään kelloja.

Ei, mutta siis joskus ahaa-elämys tulee hyvin pian väärän ratkaisun jälkeen, eikä joskus pidemmän ajan kuluttua, jolloin kokemusta ja tietoa on karttunut lisää. Ensin on ihan umpikujassa ja valitsee "vähiten vahingollisen" vaihtoehdon, mistä seuraa ratkaisun helpotus, mistä seuraa paremman ratkaisun tajuaminen ja kauhun tunne. Ei oikeastaan ihme, että kammoan tehdä päätöksiä, kun kokemus kuvion kulusta on tämä. Ap

Tuollainen tulee ainoastaan, jos joutuu tekemään päätöksen kiireessä. Periaatteessa en päätä mitään niin nopeasti, eli pyrin aina löytämään sisäisen varmuuden ennen kuin päätän. Siksi en kiireessä esim osta vaatteita tms. Jos en ole päätöksestä aivan varma, niin päätän aina ”ei”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, koska ratkaisu tehdään aina sen hetkisten tietojen ja taitojen varassa, ja siksi se on paras ratkaisu.

Jälkikäteen sinulla on lisää tietoa tms, joiden varassa tekisit toisin. Mutta se on jälkiviisautta, et pysty kääntämään kelloja.

Ei, mutta siis joskus ahaa-elämys tulee hyvin pian väärän ratkaisun jälkeen, eikä joskus pidemmän ajan kuluttua, jolloin kokemusta ja tietoa on karttunut lisää. Ensin on ihan umpikujassa ja valitsee "vähiten vahingollisen" vaihtoehdon, mistä seuraa ratkaisun helpotus, mistä seuraa paremman ratkaisun tajuaminen ja kauhun tunne. Ei oikeastaan ihme, että kammoan tehdä päätöksiä, kun kokemus kuvion kulusta on tämä. Ap

Tuollainen tulee ainoastaan, jos joutuu tekemään päätöksen kiireessä. Periaatteessa en päätä mitään niin nopeasti, eli pyrin aina löytämään sisäisen varmuuden ennen kuin päätän. Siksi en kiireessä esim osta vaatteita tms. Jos en ole päätöksestä aivan varma, niin päätän aina ”ei”.

Niin, mutta joskus joku päätös on pakko tehdä tietyssä ajassa, muuten joku muu ratkaisee asian puolestasi ja se voi olla vielä huonompi. Tarkoitan pääasiassa vähän tärkeämpiä päätöksiä kuin vaatteen ostoa. Jos vaate on virhe, senhän voi aina palauttaa. Ap

Minä en koskaan koe näin. Kun olen tehnyt päätöksen, se on tehty. Ja on ollut aina oikea. Luotan itseeni enkä jossittele

Mikä päätös voisi olla väärä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, koska ratkaisu tehdään aina sen hetkisten tietojen ja taitojen varassa, ja siksi se on paras ratkaisu.

Jälkikäteen sinulla on lisää tietoa tms, joiden varassa tekisit toisin. Mutta se on jälkiviisautta, et pysty kääntämään kelloja.

Ei, mutta siis joskus ahaa-elämys tulee hyvin pian väärän ratkaisun jälkeen, eikä joskus pidemmän ajan kuluttua, jolloin kokemusta ja tietoa on karttunut lisää. Ensin on ihan umpikujassa ja valitsee "vähiten vahingollisen" vaihtoehdon, mistä seuraa ratkaisun helpotus, mistä seuraa paremman ratkaisun tajuaminen ja kauhun tunne. Ei oikeastaan ihme, että kammoan tehdä päätöksiä, kun kokemus kuvion kulusta on tämä. Ap

Tuollainen tulee ainoastaan, jos joutuu tekemään päätöksen kiireessä. Periaatteessa en päätä mitään niin nopeasti, eli pyrin aina löytämään sisäisen varmuuden ennen kuin päätän. Siksi en kiireessä esim osta vaatteita tms. Jos en ole päätöksestä aivan varma, niin päätän aina ”ei”.

Niin, mutta joskus joku päätös on pakko tehdä tietyssä ajassa, muuten joku muu ratkaisee asian puolestasi ja se voi olla vielä huonompi. Tarkoitan pääasiassa vähän tärkeämpiä päätöksiä kuin vaatteen ostoa. Jos vaate on virhe, senhän voi aina palauttaa. Ap

Annoin esimerkiksi vaatteen oston, koska en keksi mitään sellaista, mitä pitää tehdä kiireessä. Voisitko antaa esimerkkejä?

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan koe näin. Kun olen tehnyt päätöksen, se on tehty. Ja on ollut aina oikea. Luotan itseeni enkä jossittele

Mikä päätös voisi olla väärä?

Sellainen päätös, josta tulos on erilainen ja huonompi kuin arvioit. Esimerkiksi päätät luottaa jonkun yhteistyöhön, joka onkin valehdellut ja puukottaa selkään törkeästi, mistä kärsit huomattavan tappion. Ei olisi kannattanut luottaa, mutta et tiennyt etukäteen ja mitään huonoja merkkejä ei ollut. Me kaikki olemme riippuvaisia toisista jollain tavoin, joten tällaista tapahtuu. Toisaalta niinkään ei voi elää, että kehenkään ei koskaan luota, eikä ota mitään riskejä.

Itselläni esimerkki väärästä päätöksestä: minulla olisi sairastuttuani ollut mahdollisuus hakeutua ulkomaille hoitoon, mikä olisi vaatinut aika paljon vaivaa, kuten perinnönjaon toimeenpanon ennen sitä. Päätin hakeutua hoitoon kotimaassa julkisella puolella, kun arvelin sen olevan lopulta helpompaa, nopeampaa ja halvempaa. Prosessin edetessä minulle selveni että näin ei ole, vaan odotan hoitoani vieläkin. Julkisen kautta hoitoonpääsy on kestänyt 2,5 vuotta, perinnönjaon hakeminen olisi kestänyt luultavasti korkeintaan vuoden, ulkomaille olisin päässyt heti rahan saatuani. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan koe näin. Kun olen tehnyt päätöksen, se on tehty. Ja on ollut aina oikea. Luotan itseeni enkä jossittele

Mikä päätös voisi olla väärä?

Sellainen päätös, josta tulos on erilainen ja huonompi kuin arvioit. Esimerkiksi päätät luottaa jonkun yhteistyöhön, joka onkin valehdellut ja puukottaa selkään törkeästi, mistä kärsit huomattavan tappion. Ei olisi kannattanut luottaa, mutta et tiennyt etukäteen ja mitään huonoja merkkejä ei ollut. Me kaikki olemme riippuvaisia toisista jollain tavoin, joten tällaista tapahtuu. Toisaalta niinkään ei voi elää, että kehenkään ei koskaan luota, eikä ota mitään riskejä.

Itselläni esimerkki väärästä päätöksestä: minulla olisi sairastuttuani ollut mahdollisuus hakeutua ulkomaille hoitoon, mikä olisi vaatinut aika paljon vaivaa, kuten perinnönjaon toimeenpanon ennen sitä. Päätin hakeutua hoitoon kotimaassa julkisella puolella, kun arvelin sen olevan lopulta helpompaa, nopeampaa ja halvempaa. Prosessin edetessä minulle selveni että näin ei ole, vaan odotan hoitoani vieläkin. Julkisen kautta hoitoonpääsy on kestänyt 2,5 vuotta, perinnönjaon hakeminen olisi kestänyt luultavasti korkeintaan vuoden, ulkomaille olisin päässyt heti rahan saatuani. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, koska ratkaisu tehdään aina sen hetkisten tietojen ja taitojen varassa, ja siksi se on paras ratkaisu.

Jälkikäteen sinulla on lisää tietoa tms, joiden varassa tekisit toisin. Mutta se on jälkiviisautta, et pysty kääntämään kelloja.

Ei, mutta siis joskus ahaa-elämys tulee hyvin pian väärän ratkaisun jälkeen, eikä joskus pidemmän ajan kuluttua, jolloin kokemusta ja tietoa on karttunut lisää. Ensin on ihan umpikujassa ja valitsee "vähiten vahingollisen" vaihtoehdon, mistä seuraa ratkaisun helpotus, mistä seuraa paremman ratkaisun tajuaminen ja kauhun tunne. Ei oikeastaan ihme, että kammoan tehdä päätöksiä, kun kokemus kuvion kulusta on tämä. Ap

Tuollainen tulee ainoastaan, jos joutuu tekemään päätöksen kiireessä. Periaatteessa en päätä mitään niin nopeasti, eli pyrin aina löytämään sisäisen varmuuden ennen kuin päätän. Siksi en kiireessä esim osta vaatteita tms. Jos en ole päätöksestä aivan varma, niin päätän aina ”ei”.

Niin, mutta joskus joku päätös on pakko tehdä tietyssä ajassa, muuten joku muu ratkaisee asian puolestasi ja se voi olla vielä huonompi. Tarkoitan pääasiassa vähän tärkeämpiä päätöksiä kuin vaatteen ostoa. Jos vaate on virhe, senhän voi aina palauttaa. Ap

Annoin esimerkiksi vaatteen oston, koska en keksi mitään sellaista, mitä pitää tehdä kiireessä. Voisitko antaa esimerkkejä?

Kirjoitin pitkän vastauksen, joka lähti johonkin hyväksyttäväksi (?)

No, vaikka synnytyksessä pitää tehdä nopeita päätöksiä, mitä kivunlievitystä haluaa, tilanne muuttuu äkkiä ja kivut voi yllättää. Kaikissa toimenpiteissä on kuitenkin riskejä ja haittapuolia, joten pahastikin voi mennä vikaan. Ap

Itselleni jälkiviisaus on enemmänkin tapa kuin poikkeus. Havahdun siihen todellisuuteen, etten paneutunut tilanteeseen tarpeeksi ja asiat olisi pitänyt sittenkin tehdä toisinpäin. Aina ei kannattaisi mennä sieltä, mistä aita on matalin! Olen kovapäinen, en vaan opi omista virheistäni.

Ei se ole pelkkää jälkiviisaautta, se on joskus myös sitä, että päätöksenteko vastii sitä!että on luonut asiasta itselleen kokonaisukuvan ja käsitellyt sen päässään, mutta aina välillä joutuu ottamaan kantaa asioihin ehtimättä tehdä tätä kunnolla. Joutuu tekeemään ratkaisuja juostessaan. Silloin tulee toimineeksi vaillinaisesti käsittelemänsä puolinaisen tiedon pohjalta. Saman tin kun päätös on sitten muotoiltu, onkin jo ajatellut loppuun ja avautuukin se kokonaisuus itselle paremmin ja näkee, että kas, siinä olisi mollit parempi toimita toisin.

Tätä tapahtuu helposti silloin kun ihmistä hoputetaan ja vaaditaan päätöksiä nyt heti. Asia on tunnettu, sitä käyttävät hyväkseen myyntimiehet ja usein myös johtajien lähimmät alaiset. No, ostamasta voi aina kieltäytyä, mutta varsinkin ne johtajat eivät aina ole asemassa, jossa voivat sanoa, että en tee päätöstä nyt.

Mitenhän sitä oppisi sitten tekemään hyviä päätöksiä myös kiireessä? Vai onko se vaan hyväksyttävä, että joskus menee vikaan? Ap

Ei oikeastaan. Itse jään aina loputtomiin pohtimaan mikä vaihtoehto olisi ollut paras. Tämä prosessointi ei vain yleensä koskaan johda mihinkään tuloksiin. Olen yleensä ihan aina jälkikäteen epävarma valinnoistani. Epävarma aivan kaikkien vaihtoehtojen suhteen. Saatan joskus kaupassakin jumiutua vartiksi valitsemaan juustoa. Olenkin todennut, ettei se aina pohtimalla parane, vaan tärkeintä on saada tehtyä edes jokin päätös ja sitten vain elää sen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mitenhän sitä oppisi sitten tekemään hyviä päätöksiä myös kiireessä? Vai onko se vaan hyväksyttävä, että joskus menee vikaan? Ap

On opittava kuuntelemaan itseään. Silti välillä voi mennä metsään, se on elämää.

Ei käy noin, mutta sen hintana on vaikeus tehdä nopeita päätöksiä. Kaikki vaihtoehdot ja ratkaisumallit kun täytyy aina käydä läpi etukäteen analysoiden, että varmasti saa "optimaalisen" ratkaisun tehtyä..

Puhutko nyt ihmissuhteista?

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan koe näin. Kun olen tehnyt päätöksen, se on tehty. Ja on ollut aina oikea. Luotan itseeni enkä jossittele

Mikä päätös voisi olla väärä?

Tästä kommentista (hyvä periaate muuten!) tulee mieleen näkemäni mietelause:

Vaikean päätöksen ei tarvitse olla oikea, kunhan se on totta.

😑

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan koe näin. Kun olen tehnyt päätöksen, se on tehty. Ja on ollut aina oikea. Luotan itseeni enkä jossittele

Mikä päätös voisi olla väärä?

Tästä kommentista (hyvä periaate muuten!) tulee mieleen näkemäni mietelause:

Vaikean päätöksen ei tarvitse olla oikea, kunhan se on totta.

😑

Minä en ihan ymmärrä, mitä tällä mietelauseella tarkoitetaan. Ap