Lue keskustelun säännöt.
En tajunnut aiemmin miten paljon kauneus vaikuttaa, kunnes koin sen itse
26.11.2018 |
Tein kaksi vuotta suuren elämänmuutoksen ja laihduin 10 kiloa. Sanalla muutin myös ulkoista olemusta rankasti: aloin käyttää tyylikkäitä ja naisellisia vaatteita. Kasvatin pitkät hiukset. Minusta tuli oikeastaan todella nätti ihminen. Muutuin myös sisäisesti. Jotenkin aloin rakastaa itseäni uudella tavalla.
Olen hämmentynyt miten paljon elämäni on muuttunut. Olen saanut työpaikan, paljon uusia ystäviä, miehet rakastuu minuun ja haluavat aittaa ja tukea minua monissa asioissa. Minusta on tullut myös rikkaampi ja menestyneempi, koska kaikki tulee nykyään niin paljon helpommin - myös raha.
Hämmentää, miten paljon ulkonäöllä on merkitystä ja miten paljon helpompaa kaikki on nykyään.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan kanssa samaa mieltä. Olen hyvännäköinen, hoikka 176 cm/58 kg, vaalea ja hyvävartaloinen nainen. Pukeudun kauniisti ja meikkaan hillitysti. Ulkonäöstäni on ollut hyötyä elämässä. Olen saavuttanut miesvaltaisella alalla tavoitteitani vaatimattomampia kanssasisariani helpommin. Ihan konkreettisesti minut on valittu parempiin paikkoihin ja tehtäviin rivistä ulkonäköni takia. Aviomieheni on hyvätuloinen yrittäjä, joka kiinnitti minuun huomiota ravintolassa Sen takia miltä näytän. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin asun lastemme ja mieheni kanssa keskitasoa selvästi kalliimmassa kodissa ja ajan kalliita autoja. Miehelläni ei ole syytä katsella liiton ulkopuolelle. Voin olla kotona miten haluan ja töissä kun haluan.
Ulkonäkö on kuitenkin kaksiteräinen miekka. Olen saanut osakseni myös kateutta, selkäänpuukottamista ja joukosta ulossulkemista. Kauneus on myös katoavaista ja ikä tuo mukanaan muutoksia. Ulkonäön varaan rakennettu itsetunto ja kyvykkyys ei kestä. Olen mielestäni hyvä vaimo, äiti ja autan vanhoja vanhempiani kaikessa missä pystyn. Olen kouluttautunut akateemisesti. Aikaa myöten ulkonäkö alkaa menettää merkitystään kaikin tavoin. Onneksi myös elämänkokemus, arvot ja itsetunto useimmiten kehittyvät iän myötä.
Minä taas olen ihan tavallinen tallukka ja mieheni hyvätuloinen yrittäjä. Hän ei rakastunut minuun siksi, että olisin ollut hyväkroppainen, kaunis tai hoikka vaan siksi, että olin hauska, iloinen, kiltti ja herkkä. Minä olen hänelle maailman kaunein nainen, vaikka en sitä muille olisikaan. Olen synnyttänyt kolme lasta, rinnat roikkuu, vatsa täynnä raskausarpia, laskeumakin on. Mieheni rakkaus ei ole silti vähentynyt yhtään, koska alunperinkään hän ei valinnut minua täydellisen ulkonäön takia. Mitä sitten kun sinun ulkokuoresi murenee?
Olen synnyttänyt kaksi lasta, raskauksista ja synnytyksistä ei ole jäänyt arpia, ylipainoa tms. Näytän käytännössä samalta kuin ennen raskauksia. Molemmat lapseni täysimetin, rintani eivät silti roiku, vähän ehkä pienenivät. Mieheni rakastaa minua, rakastaisi, vaikka muutoksia olisi tullut. Hän ei valinnut minua vaimokseen ulkokuoreni takia, enkä minä häntä. Ulkonäköni kiinnitti hänen, kuten todella monen muunkin miehen huomion ennen häntä. Siitä kai aloituksessa oli kyse, että millä tavalla hyvästä ulkonäöstä on hyötyä elämän eri osa-alueilla. Lisätään tähän vielä, että minä olin juuri se suosittu tyttö, joka oli poikien ihastus koulussa ja joka sai torjua treffikutsuja. Olin myös useaan kertaan stipendiaatti ja sain koulussa hymytyttö-patsaan. Tutkintoni olen suorittanut tiedekunnassa, johon on yksi vaikeimpia päästä. Minussa on muutakin kuin ulkonäköni, mutta hyvästä ulkonäöstäni on ollut hyötyä elämässä.
Minusta sinun viestistäsi paistaa esille juuri se kateus ja vähättely, mistä kirjoitin. Et vaikuta kuvailemaltasi hauskalta, iloiselta, kiltiltä ja herkältä ihmiseltä. Mitä sitten kun ulkokuoresi murenee, kysyt. Ulkonäköni muuttuu tuolloin, kuten meillä kaikilla vanhetessamme. Toivottavasti Sinussa tapahtuu sen lisäksi sisäistä kehitystä.
Toivottavasti sinä et opeta lapsillesi, että kauneudella voi hankkia itselleen rikkaan miehen, joka ei omien sanojesi mukaan "katsele liiton ulkopuolelle". Pitääkö sinusta uskollisuus ansaita kauneudella?
Ihmisiä ei muutenkaan voi määritellä tai laittaa paremmuusjärjestykseen varakkuuden tai tutkintojen perusteella. Raha ei myöskään tuo sisäistä rauhaa tai todellista onnea, vaikka voikin helpottaa elämää.
"Mitä se auttaa ihmistä
vaikka hän kaiken maailman voittaisi
jos vahinko on sielussa
jo sitä ennen."
-Helena Anhava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon kyllä. Olen ihan näyttävä nainen normaalisti ja jos laittaudun niin olen jo wautsi vau.
Rankan elämänvaiheen aikana (useita pieniä lapsia, talouskriisi, hometalo-katastrofi) elämä meni selviytymiseen ja ulkonäöstä ei ehtinyt eikä jaksanut huolehtia. Leikkasin pitkät blondit hiukset, en meikannut, pukeuduin kirpparivaatteisiin, hiukset pesemättöminä jne. Naama kukki stressistä ja valvomisesta tuli silmäpussit ja turvonnut naama. EI mikään nätti näky, näytin lähinnä väsyneeltä sekakäyttäjältä.
Huomasin kyllä miten muutuin muiden ihmisten silmissä näkymättömäksi ja tavallisetkin ihmiset alkoivat käyttäytyä minua kohtaan tylysti ja jopa aggressiivisesti, mikä oli ihan ennenkuulumatonta. Ennen ihmiset hymyilivät ja olivat kohteliaite, sain hyvää palvelua jne. Juu ei enää.
Sitten kun elämäntilanne helpottui ja pääsin taas takaisin normaaliin elämään ja aloin näyttämään taas omalta itseltäni niin johan ihmisten käytös muuttui! Taas tuli hymyjä ja ovia aukaistiin. Ei tönitty enää kaupassa, ihmiset katsoivat silmiin.
Että uskon todellakin, että ulkonäkö ja olemus ja kaikki vaikuttavat siihen miten sinua kohdellaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ulkonäkö vaikuttaa joihinkin töihin. Esim. uutisankkurit ovat kohtuullisen edustavia, ulkomailla edustava ulkonäkö on pakollinen tv-töihin. Politiikassa missin ulkonäkö voi olla haitaksi. Tanja Karpela sai liiankin paljon lokaa niskaansa.
Naispuoliset uutisankkurit. Heidän pitää olla nuoria ja nättejä. Mies nyt voi olla vaikka minkälainen oranssi plussapallo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas olen vähän ylipainoinen, en meikkaa enkä ole erityisen kiinnostunut ulkonäöstäni tai muidenkaan. Musta elämässä on niin paljon asioita, jotka on tärkeämpiä ja mielenkiintoisempia kuin ulkonäkö tai paino.
Mä olen hyvätuloinen, mutta rahakaan ei mua kiinnosta. Voisin istua manikyyrissa ja kampaajalla, mutta teen mielummin itselleni ponnarin ja lähden metsään hengittämään raitista ilmaa. Tai jään lukemaan hyvää kirjaa sohvalle.
Olen ollut köyhä ja rikas, joten olen nähnyt molemmat puolet elämästä. Voin kertoa, että onni elää hetkissä eikä se liity rahaan, kauneuteen tai mihinkään muuhunkaan ulkopuolelta tulevaan. Se onnenhetki vaan tulee tasaisin väliajoin esim. kun mies tajuaa juuri oikealla hetkellä laskea kätensä olkapäällesi, lapsesi juoksee hymyillen halaamaan sinua, lumi narskuu kenkiesi alla, suihkun jälkeen kietoudut lämpimän peiton alle, siivouksen jälkeen koti tuoksuu puhtaalta ja raikkaalta, puhtaat lakanat sängyssä. Siellä se onni lymyää.
tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi joku asia olisi toisesta asiasta pois? Rakastan istua kampaajalla ja manikyyrissä, rakastan tuntea itseni kauniiksi. Mutta rakastan myös laittaa tuoksukynttilän palamaan, ja käpertyä kylmällä säällä peiton alle villasukat jalassa. Rakastan myös sitä, että maitoa riittää juuri sopivasti tölkin pohjalta täydellisesti kahvimukilliseen. Minä tykkään nauttia paljon erilaisista asioista, myös ulkonäöstä.
Mitä tämä edes tarkoittaa? Miten nautitaan omasta ulkonäöstä? Ymmärrän, että voi nauttia toisen ihmisen ulkonäöstä - minusta on esim. ihana katsoa kauniita hiuksia, huikean värisiä silmiä, kauniita hampaita tai jotain sellaista piirrettä. Se on esteettinen nautinto, vaikka en minä siinä mitään arvuuttele siitä henkilöstä jolla tämä ominaisuus on. Se tukka tai ne hampaat nyt ei kerro mitään sisäpuolesta tai luonteesta. Mutta sinä nautit ulkonäöstäsi eli katseletko peilistä itseäsi? Vai tarkoitatko sitä, että nautit siitä tunteesta, että olet kauniimpi kuin muut? Se onkin sitten aivan eri asia. Kerro ihmeessä lisää - mitä saat siitä tunteesta? Tunnetko paremmuutta, olevasi onnekas, kaunis kiitävän hetken vai koetko vallantunnetta?
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana olin hämmästyttävän kaunis. Päivittäin sain kuulla kohteliaisuuksia miehiltä ja kadulla sain kommentteja ja vihellyksiä. Kirjaimellisesti törmäilin miehiin kadulla.
Painon hallinta oli lievä pakkomielle, jumppasin 5 krt. viikossa. Laittauduin tunnin aina, kun lähdin vaikka lähikauppaan.
Päätin tehdä muutoksen. Lopetin liikkumisen ja aloin syömään herkkuja. Lopetin ulkonäön miettimisen. Nyt olen paljon onnellisempi ja 30 kg lihavampi. Kukaan ei kiinnitä minuun huomiota, saan olla rauhassa katseilta.
Minusta on melkein parempi olla ruma kuin kaunis. Kauniit asetetaan muottiin ja tekemistä rajoitetaan. Rumat saa tehdä mitä tykkää. Rumia pidetään älykkäämpinä. Rumilla on enemmän ystäviä. En keksi montaa syytä, miksi haluaisin olla kaunis enää.
Rumuus ei nyt tarkoita, etteikö huolehtisi hygieniasta tai esim. olisi siistit vaatteet ja hiukset. Koruton on oikea sana: en käytä meikkiä, enkä koruja.
Tämä jotenkin kolahti. Olen itse myös ns. luonnostaan kaunis. Lapsena ja nuorena siis tosi nätti ja sopusuhtainen, mistä san aina hyvää palautetta: kaunis, suloinen, ihana. Taitava, fiksu, älykäs, nokkela. Notkea, lahjakas, nopea.
Jossain vaiheessa siihen tietysti vähän tarttuikin. Pitikin olla kaikkea tuota, että yleensä kelpaa. Mutta enimmäkseen koen lapsuuteni/nuoruuteni kehut ja positiivisen palautteen itsetuntoa kasvattavaksi.
Vanhenin sitten tietysti minäkin, nyt olen jo melkein kuusikymppinen. Vanhetessani tietysti rypistyin ja repsahdin ja en enää ole nuori ja viehättävä. On ollut aikoja olloin olen tuntenut itseni tosi rumaksi. Mutta jotenkin se oma itsetunto on ehkä se paras resepti siihen, miten saada hyväksyntää ja menestystäkin. Olen itsekin tyytyväinen siihen, että miehet enää eivät vislaile, käy seuraamaan, en saa stalkkailijoita työmatkalleni eivätkä työtoverit puristele perseestä. Ikä tietysti vaikuttaa (ja nykyinen asemani). Tuntuu vähän hassultakin, mutta ei haikealta. Nuorempana oli hankalaa, toisaalta, kun olin niin perkeleen nätti Mutta kai se kaikki huomio ja edut positiivisen puolelle jäi.
Lenita Airisto on kirjoittanut kirjan nimeltä "Kauneus on lisäarvo". En ole lukenut sitä, mutta otsikko on kyllä totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon.
Miettikkääpä vaikka työhaastatteluja, saako paikan hoikka ja nätti vai epämuodikas pullukka.
Joo ei saa hoikka ja nätti jos haastattelijana on epämuodikas pullukka. #kateus
Sulla on ilmeisesti kohtuus kaikessa -asenne. Ulkonäköön on mahdollista käyttää ei melkein yhtään, jonkun verran tai lähes kaikki aika. Esim. treeni, ihonhoito, kampauksen ja meikin laitto, trendien seuraaminen - tähän saa helposti kulumaan jo 3-4 tuntia päivässä. Jos on vielä enemmän innostunut kauneudesta, niin kuluu aikaa uusimpien kauneushoitojen metsästämiseen, kauneusblogien/-tubettajien seuraamiseen, optimaalisen terveellisen ruokavalion vaalimiseen... Kyllä kauneuden ympärillä saa helposti pyörimään vaikka koko elämänsä.