En tajunnut aiemmin miten paljon kauneus vaikuttaa, kunnes koin sen itse

*mihin kaikki meni?

Läskimooses kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana olin hämmästyttävän kaunis. Päivittäin sain kuulla kohteliaisuuksia miehiltä ja kadulla sain kommentteja ja vihellyksiä. Kirjaimellisesti törmäilin miehiin kadulla.

Painon hallinta oli lievä pakkomielle, jumppasin 5 krt. viikossa. Laittauduin tunnin aina, kun lähdin vaikka lähikauppaan.

Päätin tehdä muutoksen. Lopetin liikkumisen ja aloin syömään herkkuja. Lopetin ulkonäön miettimisen. Nyt olen paljon onnellisempi ja 30 kg lihavampi. Kukaan ei kiinnitä minuun huomiota, saan olla rauhassa katseilta.

Minusta on melkein parempi olla ruma kuin kaunis. Kauniit asetetaan muottiin ja tekemistä rajoitetaan. Rumat saa tehdä mitä tykkää. Rumia pidetään älykkäämpinä. Rumilla on enemmän ystäviä. En keksi montaa syytä, miksi haluaisin olla kaunis enää.

Rumuus ei nyt tarkoita, etteikö huolehtisi hygieniasta tai esim. olisi siistit vaatteet ja hiukset. Koruton on oikea sana: en käytä meikkiä, enkä koruja.

Olet väärässä. Rumia pidetään tyhmempänä ihan tutkimustenkin mukaan. Lihavuus kyllä kertoo ihan oikeastikin ihmisen elämänhallintakyvystä ja se jos jokin kertoo jotain älykkyydestä. Mikä on muka tärkeämpää kuin ihmisen terveys ja koska lihavuus on ehkä haitallisin yksittäinen seikka johon ihminen voi itse vaikuttaa kertoo se mielestäni suoraan ihmisen älystä jotain. Ei täysin kattavasti mutta kuitenkin.

Mainitse yksi poikkeuksellisen kaunis nainen tai komea mies, jota pidetään yleisesti älykkönä.

Oli miten trollia vaan, muttei sitä jatkuvaa huomiota miehenäkään jaksa. Joku aina kuolaamassa perään, hakemassa katsekontaktia tai muuten vaan liian lähellä. Näin lähempänä neljääkymmentä olevana miehenä pukeudun useimmiten kuin pummi ja piiloudun edelleen mielellään huppuuni, jotta saisin olla rauhassa. Pari stalkkeria ja muutama muu sekopää, joista eroon ei pääse vaikka miten yrittää sanoa, ettei kiinnosta, niin on aika pitkälti siinä pisteessä, ettei kiinnosta ihmisten seura enää yhtään. Ja ei, en koskenut niihin pitkällä tikullakaan.

Vierailija kirjoitti:

Aloitus oli selvästi miehen käsialaa ja täten feikki, mutta itsekin olen huomannut kauneuden/ulkonäön vaikuttavan saamaani kohteluun.

Minulle puhkesi pari vuotta sitten autoimmuunisairaus, jonka vuoksi ihoni on toistuvasti näppyjen ja/tai ihottuman peitossa, hiukseni ovat harvenneet noin 2/3, ja kasvoni ovat toisinaan pahasti turvoksissa. Ulkonäköäni kommentoidaan hämmentävän avoimesti täysin tuntemattomien toimesta ja musertavasti. Olen 25-vuotias nainen.

Voi, olen pahoillani puolestasi! Kiinnostaisi todella tietää, mikä autoimmuunitauti sinulle tuli, sillä itselläni on samanlaisia oireita ja jotakin autoimmuunihommaa vasta etäisesti epäillään.

Voimia, eiköhän se siitä jos/kun lääkitys saadaan kuntoon!

Vierailija kirjoitti:

Aloitus oli selvästi miehen käsialaa ja täten feikki, mutta itsekin olen huomannut kauneuden/ulkonäön vaikuttavan saamaani kohteluun.

Minulle puhkesi pari vuotta sitten autoimmuunisairaus, jonka vuoksi ihoni on toistuvasti näppyjen ja/tai ihottuman peitossa, hiukseni ovat harvenneet noin 2/3, ja kasvoni ovat toisinaan pahasti turvoksissa. Ulkonäköäni kommentoidaan hämmentävän avoimesti täysin tuntemattomien toimesta ja musertavasti. Olen 25-vuotias nainen.

Sama kohtalo täällä. Halauksia ja voimia sulle, tiedän miten kamalaa on. N27

Mä taas olen vähän ylipainoinen, en meikkaa enkä ole erityisen kiinnostunut ulkonäöstäni tai muidenkaan. Musta elämässä on niin paljon asioita, jotka on tärkeämpiä ja mielenkiintoisempia kuin ulkonäkö tai paino.

Mä olen hyvätuloinen, mutta rahakaan ei mua kiinnosta. Voisin istua manikyyrissa ja kampaajalla, mutta teen mielummin itselleni ponnarin ja lähden metsään hengittämään raitista ilmaa. Tai jään lukemaan hyvää kirjaa sohvalle.

Olen ollut köyhä ja rikas, joten olen nähnyt molemmat puolet elämästä. Voin kertoa, että onni elää hetkissä eikä se liity rahaan, kauneuteen tai mihinkään muuhunkaan ulkopuolelta tulevaan. Se onnenhetki vaan tulee tasaisin väliajoin esim. kun mies tajuaa juuri oikealla hetkellä laskea kätensä olkapäällesi, lapsesi juoksee hymyillen halaamaan sinua, lumi narskuu kenkiesi alla, suihkun jälkeen kietoudut lämpimän peiton alle, siivouksen jälkeen koti tuoksuu puhtaalta ja raikkaalta, puhtaat lakanat sängyssä. Siellä se onni lymyää.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kanssa samaa mieltä. Olen hyvännäköinen, hoikka 176 cm/58 kg, vaalea ja hyvävartaloinen nainen. Pukeudun kauniisti ja meikkaan hillitysti. Ulkonäöstäni on ollut hyötyä elämässä. Olen saavuttanut miesvaltaisella alalla tavoitteitani vaatimattomampia kanssasisariani helpommin. Ihan konkreettisesti minut on valittu parempiin paikkoihin ja tehtäviin rivistä ulkonäköni takia. Aviomieheni on hyvätuloinen yrittäjä, joka kiinnitti minuun huomiota ravintolassa Sen takia miltä näytän. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin asun lastemme ja mieheni kanssa keskitasoa selvästi kalliimmassa kodissa ja ajan kalliita autoja. Miehelläni ei ole syytä katsella liiton ulkopuolelle. Voin olla kotona miten haluan ja töissä kun haluan.

Ulkonäkö on kuitenkin kaksiteräinen miekka. Olen saanut osakseni myös kateutta, selkäänpuukottamista ja joukosta ulossulkemista. Kauneus on myös katoavaista ja ikä tuo mukanaan muutoksia. Ulkonäön varaan rakennettu itsetunto ja kyvykkyys ei kestä. Olen mielestäni hyvä vaimo, äiti ja autan vanhoja vanhempiani kaikessa missä pystyn. Olen kouluttautunut akateemisesti. Aikaa myöten ulkonäkö alkaa menettää merkitystään kaikin tavoin. Onneksi myös elämänkokemus, arvot ja itsetunto useimmiten kehittyvät iän myötä.

Minä taas olen ihan tavallinen tallukka ja mieheni hyvätuloinen yrittäjä. Hän ei rakastunut minuun siksi, että olisin ollut hyväkroppainen, kaunis tai hoikka vaan siksi, että olin hauska, iloinen, kiltti ja herkkä. Minä olen hänelle maailman kaunein nainen, vaikka en sitä muille olisikaan. Olen synnyttänyt kolme lasta, rinnat roikkuu, vatsa täynnä raskausarpia, laskeumakin on. Mieheni rakkaus ei ole silti vähentynyt yhtään, koska alunperinkään hän ei valinnut minua täydellisen ulkonäön takia. Mitä sitten kun sinun ulkokuoresi murenee?

Provo tai ei niin ihan tottahan tuo on, että hyvä ulkonäkö vaikuttaa moneen elämän osa-alueeseen, eli kauneudesta on etua. Tutkittu juttu. 

Läskimooses kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana olin hämmästyttävän kaunis. Päivittäin sain kuulla kohteliaisuuksia miehiltä ja kadulla sain kommentteja ja vihellyksiä. Kirjaimellisesti törmäilin miehiin kadulla.

Painon hallinta oli lievä pakkomielle, jumppasin 5 krt. viikossa. Laittauduin tunnin aina, kun lähdin vaikka lähikauppaan.

Päätin tehdä muutoksen. Lopetin liikkumisen ja aloin syömään herkkuja. Lopetin ulkonäön miettimisen. Nyt olen paljon onnellisempi ja 30 kg lihavampi. Kukaan ei kiinnitä minuun huomiota, saan olla rauhassa katseilta.

Minusta on melkein parempi olla ruma kuin kaunis. Kauniit asetetaan muottiin ja tekemistä rajoitetaan. Rumat saa tehdä mitä tykkää. Rumia pidetään älykkäämpinä. Rumilla on enemmän ystäviä. En keksi montaa syytä, miksi haluaisin olla kaunis enää.

Rumuus ei nyt tarkoita, etteikö huolehtisi hygieniasta tai esim. olisi siistit vaatteet ja hiukset. Koruton on oikea sana: en käytä meikkiä, enkä koruja.

Olet väärässä. Rumia pidetään tyhmempänä ihan tutkimustenkin mukaan. Lihavuus kyllä kertoo ihan oikeastikin ihmisen elämänhallintakyvystä ja se jos jokin kertoo jotain älykkyydestä. Mikä on muka tärkeämpää kuin ihmisen terveys ja koska lihavuus on ehkä haitallisin yksittäinen seikka johon ihminen voi itse vaikuttaa kertoo se mielestäni suoraan ihmisen älystä jotain. Ei täysin kattavasti mutta kuitenkin.

Valitettavasti olet itse väärässä. Vedät hatusta että ainoastaan hoikka on älykäs. Tunnen ja tiedän monia lihavia, rumia, uskomattoman älykkäitä, loistavan huumorintajuisia ja teräviä ihmisiä. Terveys on tärkeä asia, kyllä. Mutta vieläkin tärkeämpää on ihmisyys ja inhimillisyys, se miten kohtelemme toisiamme.

Ja jos etsisin kumppania minua kiinnostaisi huomattavasti enemmän mitä tapahtuu kohteen korvien välissä kuin hänen bmi:nsa tai vyötärönympäryksensä.

Minulla oli vaikeampaa edetä uralla, kun olin nuori ja nätti. Miehet tuijottivat rintojani ja älykkäät kommenttini menivät ohi korvien. Pomot ja miestyökaverit eivät osanneet olla seurassani luontevasti.

Nykyään olen vanhempi ja pukeudun, kampaan ja meikkaan töihin mahdollisimman tylsästi, ja minua kohdellaan paljon uskottavampana.

Nättiydestä on haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen aika tavallinen, nätti mutta normaalipainoinen ja aina enemmän siellä käyrän yläpäässä. Tässä kun laihduttelen niin kiinnostaa kyllä nähdä muuttuuko ulkomaailman suhtautuminen jotenkin. Totta puhuen en usko että juuri mitään tapahtuu, mutta ihmiskokeet on aina kiinnostavia.

Tähänkin mennessä mieskaverit on kyllä veikanneet painoa ihan kymmenellä kilolla alakanttiin. Ei sinänsä ihme, en minäkään varmaan osaa arvioida miesten painoa.

Tämä on niin totta. Jos sanon painavani 68kg, ihmiset kuvittelevat melkeinpä semmoisen amerikkalaisen skootterilla kaupassa käyvän 300-kiloisen. Todellisuudessa olen 92-70-92, ihan normaalivartaloinen nainen, jota kukaan ei kadulla haukkuisi läskiksi. Ihmiset eivät todellakaan osaa arvioida toistensa painoja - etenkin 50-kiloa-on-ok-paino -jankkajia on aivan naurettava määrä.

Elämän tärkein yksittäinen asia on ulkonäkö. Kaikki muu rakentuu sen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kanssa samaa mieltä. Olen hyvännäköinen, hoikka 176 cm/58 kg, vaalea ja hyvävartaloinen nainen. Pukeudun kauniisti ja meikkaan hillitysti. Ulkonäöstäni on ollut hyötyä elämässä. Olen saavuttanut miesvaltaisella alalla tavoitteitani vaatimattomampia kanssasisariani helpommin. Ihan konkreettisesti minut on valittu parempiin paikkoihin ja tehtäviin rivistä ulkonäköni takia. Aviomieheni on hyvätuloinen yrittäjä, joka kiinnitti minuun huomiota ravintolassa Sen takia miltä näytän. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin asun lastemme ja mieheni kanssa keskitasoa selvästi kalliimmassa kodissa ja ajan kalliita autoja. Miehelläni ei ole syytä katsella liiton ulkopuolelle. Voin olla kotona miten haluan ja töissä kun haluan.

Ulkonäkö on kuitenkin kaksiteräinen miekka. Olen saanut osakseni myös kateutta, selkäänpuukottamista ja joukosta ulossulkemista. Kauneus on myös katoavaista ja ikä tuo mukanaan muutoksia. Ulkonäön varaan rakennettu itsetunto ja kyvykkyys ei kestä. Olen mielestäni hyvä vaimo, äiti ja autan vanhoja vanhempiani kaikessa missä pystyn. Olen kouluttautunut akateemisesti. Aikaa myöten ulkonäkö alkaa menettää merkitystään kaikin tavoin. Onneksi myös elämänkokemus, arvot ja itsetunto useimmiten kehittyvät iän myötä.

Minä taas olen ihan tavallinen tallukka ja mieheni hyvätuloinen yrittäjä. Hän ei rakastunut minuun siksi, että olisin ollut hyväkroppainen, kaunis tai hoikka vaan siksi, että olin hauska, iloinen, kiltti ja herkkä. Minä olen hänelle maailman kaunein nainen, vaikka en sitä muille olisikaan. Olen synnyttänyt kolme lasta, rinnat roikkuu, vatsa täynnä raskausarpia, laskeumakin on. Mieheni rakkaus ei ole silti vähentynyt yhtään, koska alunperinkään hän ei valinnut minua täydellisen ulkonäön takia. Mitä sitten kun sinun ulkokuoresi murenee?

Olen synnyttänyt kaksi lasta, raskauksista ja synnytyksistä ei ole jäänyt arpia, ylipainoa tms. Näytän käytännössä samalta kuin ennen raskauksia. Molemmat lapseni täysimetin, rintani eivät silti roiku, vähän ehkä pienenivät. Mieheni rakastaa minua, rakastaisi, vaikka muutoksia olisi tullut. Hän ei valinnut minua vaimokseen ulkokuoreni takia, enkä minä häntä. Ulkonäköni kiinnitti hänen, kuten todella monen muunkin miehen huomion ennen häntä. Siitä kai aloituksessa oli kyse, että millä tavalla hyvästä ulkonäöstä on hyötyä elämän eri osa-alueilla. Lisätään tähän vielä, että minä olin juuri se suosittu tyttö, joka oli poikien ihastus koulussa ja joka sai torjua treffikutsuja. Olin myös useaan kertaan stipendiaatti ja sain koulussa hymytyttö-patsaan. Tutkintoni olen suorittanut tiedekunnassa, johon on yksi vaikeimpia päästä. Minussa on muutakin kuin ulkonäköni, mutta hyvästä ulkonäöstäni on ollut hyötyä elämässä.

Minusta sinun viestistäsi paistaa esille juuri se kateus ja vähättely, mistä kirjoitin. Et vaikuta kuvailemaltasi hauskalta, iloiselta, kiltiltä ja herkältä ihmiseltä. Mitä sitten kun ulkokuoresi murenee, kysyt. Ulkonäköni muuttuu tuolloin, kuten meillä kaikilla vanhetessamme. Toivottavasti Sinussa tapahtuu sen lisäksi sisäistä kehitystä.

Ai että oot hakenut personal trainerin paikkaa, vaikka oot ammatiltasi datanomi? Ja sait sen trainerin paikan? Mene nyt selittämästä.

Elämä rumana:

- Sinua pidetään tyhmänä

- Olet paska tyyppi

- Olet "tuo" tai "toi"

- Sanomisesi ohitetaan ja torpataan herkästi vaikka niissä olisikin järkeä

- Elämä menee manuaalilla ja on yhtä pyristelyä

-Vähän/ei yhtään menestystä parisuhderintamalla.

Elämä hyvännäköisenä

- Sinua pidetään älykkäänä ja hyvänä tyyppinä. Saat koko ajan vahvistusta ja tukea.

- Sinua kutsutaan nimellä

- Voit sanoa samat asiat kuin ruma, mutta ne otetaan vastaan paljon positiivisemmin.

- Saat melkein kenet haluat

- Olet putkessa ja elämä menee autopilotilla

Kyllä ulkonäkö vaikuttaa joihinkin töihin. Esim. uutisankkurit ovat kohtuullisen edustavia, ulkomailla edustava ulkonäkö on pakollinen tv-töihin. Politiikassa missin ulkonäkö voi olla haitaksi. Tanja Karpela sai liiankin paljon lokaa niskaansa.

Olen kokenut saman, kun pudotin painoa n. 15 kg. Ja koin myös alkutilanteeseen paluun, kun lihoin takaisin. Paino vaikuttaa sanoo ihmiset mitä sanoo.

Allekirjoitan tilanteen täysin.

Kun katson ympärilläni olevia ihmisiä ystäviä tai kollegoita, niin kyllä 80% menestyneistä naisista on max. Normaalipainoisia. Menestykseen luen hyväpalkkaisen työn, tasokkaan miehen, uuden omakotitalon, kaksi uudehkoa autoa, hyvin pukeutuneet lapset, lomamatkat.

Vierailija kirjoitti:

Vihreä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana olin hämmästyttävän kaunis... ...Nyt olen paljon onnellisempi ja 30 kg lihavampi.

^No tässäpä vasta  aito kommentti

On ihan aito. Tietysti voisin olla hoikempi. Kyse onkin siitä, onko onnellisempi. Jos pitää miettiä, että syö nyt pätkispatukasta puolet ja toisen puolen illalla, tai neljäsosa pitsaa riittää hyvin. Nälkä on kaunista, mitä siitä, jos vähän huimaa päässä välillä. Jumpata pitää kaksi tuntia päivässä, muuten tulee ongelmia. Neuroottista tarkkailua, että vaatteet istuu yhtä hyvin kuin muutama päivä sitten. Lisäksi esim. matkustaminen on vaikeaa, kun ei pääse jumppaamaan sinä aikana.

Ei se ole hauskaa ollenkaan.

Sä et puhu tuossa hoikkuudesta. Puhut aiemmasta omasta neuroottisesta suhtautumisestasi siihen. Hoikkakin voi olla onnellinen, ja hoikkana voi pysyä ilman mainitsemiasi toimia.

Ulkonäössäkin on puolensa- on hyvä olla kaunis tiettyyn rajaan asti. Myönnän itse, että minulle ulkonäöstäni tuli pakkomielle. Olin ja olen itsekkäästi sanottuna todella kaunis- mutta mikään ei oikein riittänyt.  Ennen miehet tulivat iskemään paljon enemmä, kadulla huudeltiin yms. Mutta nyt kun olen hionut ulkonäköä ns äärimmilleen niin, että olen vielä täysin luomun näköinen, niin ihmiset eivät uskallakkaan enää lähestyä. Baarissa minua ei iske muuta kuin ulkomaalaiset, sekä rikkaat ja julkkikset. ns "ihanat tavismiehet" kenestä minä tykkään, ei uskallakaan tulla puhumaan enää (ei johdu ylimielisyydestä yms. vaan baareissa olen aina super hyvällä fiiliksellä ja iloinen). sen huomaa siitä, että jos vähääkään näytän vihreää valoa käytännössä kelle vain miehelle, he ovat heti mukana. Mutta olen "niin kaunis" että ihmiset olettavat aina minun olevan super tyhmä, yllättyvät kun pärjäsin koulussa todella hyvin, meinasi mennä työpaikka kosmetiikkakonsulenttina sivu suun koska olen kuulemma liian kaunis siihen työhön, ja ihmiset ei uskalla lähestyä. Eli summasummarum: kauneus on hyvä- tiettyyn rajaan asti. Ja ei , en näytä tuksulta vaan kaikki toimenpiteet yms on tehty niin hienovaraisesti, että kukaan ei huomaa mitään- edes oma perhe.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas olen vähän ylipainoinen, en meikkaa enkä ole erityisen kiinnostunut ulkonäöstäni tai muidenkaan. Musta elämässä on niin paljon asioita, jotka on tärkeämpiä ja mielenkiintoisempia kuin ulkonäkö tai paino.

Mä olen hyvätuloinen, mutta rahakaan ei mua kiinnosta. Voisin istua manikyyrissa ja kampaajalla, mutta teen mielummin itselleni ponnarin ja lähden metsään hengittämään raitista ilmaa. Tai jään lukemaan hyvää kirjaa sohvalle.

Olen ollut köyhä ja rikas, joten olen nähnyt molemmat puolet elämästä. Voin kertoa, että onni elää hetkissä eikä se liity rahaan, kauneuteen tai mihinkään muuhunkaan ulkopuolelta tulevaan. Se onnenhetki vaan tulee tasaisin väliajoin esim. kun mies tajuaa juuri oikealla hetkellä laskea kätensä olkapäällesi, lapsesi juoksee hymyillen halaamaan sinua, lumi narskuu kenkiesi alla, suihkun jälkeen kietoudut lämpimän peiton alle, siivouksen jälkeen koti tuoksuu puhtaalta ja raikkaalta, puhtaat lakanat sängyssä. Siellä se onni lymyää.

tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi joku asia olisi toisesta asiasta pois? Rakastan istua kampaajalla ja manikyyrissä, rakastan tuntea itseni kauniiksi. Mutta rakastan myös laittaa tuoksukynttilän palamaan, ja käpertyä kylmällä säällä peiton alle villasukat jalassa. Rakastan myös sitä, että maitoa riittää juuri sopivasti tölkin pohjalta täydellisesti kahvimukilliseen. Minä tykkään nauttia paljon erilaisista asioista, myös ulkonäöstä.