Lue keskustelun säännöt.
"yksinäisen Elisan, 22, elämä: Töistä kotiin ja Netflix päälle, ei ketään kelle soittaa " :(
25.11.2018 |
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b868b978-127e-49e8-bbbc-c3adb3147fdf
Olisiko tässä k-miehelle kumppani?
Kommentit (518)
Vaikkei ehkä ihan asiaan liitykään, niin muistuu mieleeni yks akka entisessä työpaikassa.
Oli kouluttajan asemassa ja jo silloin alussa työhönperehdyttämisessä jaksoi lähes tippa linssissä paasata meille aloittajille että meidän tulee olla ystäviä keskenämme, ei saa vaan perehdytyksen jälkeen mennä omiin tiimeihinsä ja unohtaa ihmisiä yms. kamaa. Miten hän perjantaina töiden jälkeen juo yksin lasin punkkua jne. Vaikka siis oli perheellinen nainen kyseessä.
Hiukan kulmiaan kohotellen sitä kuunneltiin ja itsekin annoin arvioinnissa akalle huonot pisteet kun ei tuommoinen kuulu työhönperehdytykseen.
Myöhemmin kun työ oli jo alkanut niin omassa tiimussäni oli yks tosi pidetty nainen, sellanen jolla ihan oikeasti oli hyvä itsetunto muttei mikään sortaja tms. Tämä nainen piti bileet yhtenä perjantaina ja tuo perehdyttäjä tuli suurinpiirtein -kesken työpäivän kaikkien nähden- tämän suositun naisen olkaan itkemään että ei oo ketään kavereita, ei jaksa yää, mua ei kukaan kutsu bileisiin.. Ja tää suosittu kai tilanteesta päästäkseen sanoi että tuu nyt sitten vaikka silmiään pyörittelikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestä tuo on kiinni, kuten minen moni muukin asia mistä kaikki valittaa.
Osittain onkin. On silti mielenkiintoista, että yleisesti ottaen täällä on täysin ok sanoa yksinäiselle, että asia on oma vikasi, ota itseäsi niskasta kiinni ja hoida homma kuntoon.
Sitten taas jos sanoo näille palstan "sinkkumiehille" että heidän naisen puutteensa on ihan heidän oma vikansa, niin vastauksena on hirveä kitinä.
Sama reaktio tulisi jos sanoisi pienituloisille että köyhyytenne on oma vikanne, olisitte vaan rikkaampia.
Yksinäisiä on kuitenkin ihan ok syyllistää ja dissata.
Suoraan sanoen ottaa päähän nuo "itsestä kiinni, sinäkin voit vapaasti mennä ulos" -kommentit. Kun syitä yksinäisyyteen voi olla niin monia: masennus, huonommuudentunne, ahdistus, hylätyksi tuleminen, epäluottamus... Ihan vaikka sekin ettei ole varaa harrastaa mitään missä voisi tavata ihmisiä tai ei asu paikassa jossa olisi ilmaisjuttuja voivat vaikeuttaa asioita.
Tekosyitä on helppo keksiä. Esim. Yhdistystouminta on ilmaista ja pienimmälläkin paikkakunnalla on kymmeniä yhdistyksiä, joihin kaivataan aktiivisia ihmisiä. Helppohan se on mutkutella toimimisen sijaan.
Ei mun paikkakunnalla tietääkseni ole. Eräässä ilmaisharrastuksessa kävin, siellä oli vain keski-ikäisiä ja olen itse parikymppinen, ei oikein irronnut kavereita.
Taatusti jokaisella paikkakunnalla toimii spr, martat , maa-ja kotitalousnaiset, naisvoimistelijat, urheiluseuroja, luononsuojeluseuroja, erilaisia kulttuuriseuroja kirjoittajille, maalareille, valokuvaajille , vpkssa on naisjaosto jos ei sammutusosasto kiinnosta lionsit ja ladyt, rotaryt ja jne jne. Itse toki tarvitsee viitsiä ottaa niistä selvää. Oman paikkakunnan faceryhmässä voi varmaan kysellä ja pienemmillä paikkakunnilla yleensä seurat ilmoittelee toiminnastaan paikallislehden meno-osastolla.
Erinomaisia ohjeita parikymppiselle.
Martat, Spr, vpk...
Ei millään pahalla, mutta aika monen sinänsä ystävälliset vinkit ovat ns. "out of touch" todellisuuden kanssa. Maailma on muuttunut tosi paljon, eikä uusia ihmisiä ole mitenkään helppo tavata tuolla kylillä vuonna 2018, kun yhteydenpito hoidetaan lähinnä WhatsAppin ja Messengerin kautta.
Niinpä. Liian vaikeaahan se olisi ollutkin.
Helpompi kotona istua puhelin kourassa ja odottaa, että eikö kukaan laita viestiä. Mitäpä sitä nykyihminen osaisi ilman Messengeriä tehdä
Nykyihminen kirjoittaa havaitsemistaan epäkohdista internetin yleiselle suositulle keskustelupalstalle, jossa toivottavasti on muutama fiksu ihminen, joka miettii asioita ratkaisukeskeisesti, eikä käy etsimään syyllisiä tai tuo omaa erinomaisuuttaan esille mukanokkeluuksilla ja itsekehuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestä tuo on kiinni, kuten minen moni muukin asia mistä kaikki valittaa.
Osittain onkin. On silti mielenkiintoista, että yleisesti ottaen täällä on täysin ok sanoa yksinäiselle, että asia on oma vikasi, ota itseäsi niskasta kiinni ja hoida homma kuntoon.
Sitten taas jos sanoo näille palstan "sinkkumiehille" että heidän naisen puutteensa on ihan heidän oma vikansa, niin vastauksena on hirveä kitinä.
Sama reaktio tulisi jos sanoisi pienituloisille että köyhyytenne on oma vikanne, olisitte vaan rikkaampia.
Yksinäisiä on kuitenkin ihan ok syyllistää ja dissata.
Suoraan sanoen ottaa päähän nuo "itsestä kiinni, sinäkin voit vapaasti mennä ulos" -kommentit. Kun syitä yksinäisyyteen voi olla niin monia: masennus, huonommuudentunne, ahdistus, hylätyksi tuleminen, epäluottamus... Ihan vaikka sekin ettei ole varaa harrastaa mitään missä voisi tavata ihmisiä tai ei asu paikassa jossa olisi ilmaisjuttuja voivat vaikeuttaa asioita.
Tekosyitä on helppo keksiä. Esim. Yhdistystouminta on ilmaista ja pienimmälläkin paikkakunnalla on kymmeniä yhdistyksiä, joihin kaivataan aktiivisia ihmisiä. Helppohan se on mutkutella toimimisen sijaan.
Ei mun paikkakunnalla tietääkseni ole. Eräässä ilmaisharrastuksessa kävin, siellä oli vain keski-ikäisiä ja olen itse parikymppinen, ei oikein irronnut kavereita.
Taatusti jokaisella paikkakunnalla toimii spr, martat , maa-ja kotitalousnaiset, naisvoimistelijat, urheiluseuroja, luononsuojeluseuroja, erilaisia kulttuuriseuroja kirjoittajille, maalareille, valokuvaajille , vpkssa on naisjaosto jos ei sammutusosasto kiinnosta lionsit ja ladyt, rotaryt ja jne jne. Itse toki tarvitsee viitsiä ottaa niistä selvää. Oman paikkakunnan faceryhmässä voi varmaan kysellä ja pienemmillä paikkakunnilla yleensä seurat ilmoittelee toiminnastaan paikallislehden meno-osastolla.
Erinomaisia ohjeita parikymppiselle.
Martat, Spr, vpk...
Ei millään pahalla, mutta aika monen sinänsä ystävälliset vinkit ovat ns. "out of touch" todellisuuden kanssa. Maailma on muuttunut tosi paljon, eikä uusia ihmisiä ole mitenkään helppo tavata tuolla kylillä vuonna 2018, kun yhteydenpito hoidetaan lähinnä WhatsAppin ja Messengerin kautta.
Niinpä. Liian vaikeaahan se olisi ollutkin.
Helpompi kotona istua puhelin kourassa ja odottaa, että eikö kukaan laita viestiä. Mitäpä sitä nykyihminen osaisi ilman Messengeriä tehdä
No jos multa kysytään millaisten tyyppien kaveri en halua olla, niin sinä taidat olla sellainen.
Kun ei mene yksinkertainenkaan viesti perille, niin aika raskasta on keskustella.
Pointtini ei ollut etteikö pitäisi olla aktiivinen saadakseen kavereita.
Pointtini oli se, että monet tuollaiset kerhot niin kuin martat ja rotaryt ovat täynnä sitä 50+-jengiä, ja siksi ne soveltuvat huonosti parikymppiselle.
Jep, ensin annetaan soveltumattomia vinkkejä, sitten kun joku kertoo että no ei nää nyt ihan toimi tähän tilanteeseen, niin vedetään herne nenään oikein kunnolla ja käännetään asia ihan päälaelleen. "Kun et minun vinkkiä huoli niin selvästi et edes halua yrittää!"
Hyvää hyvyyttäni sinulle kerroin mitä sinun pitää tehdä Minun mielestäni, nyt pahoitin mieleni koska Minä en voi enää auttaa ja kaikkeni yritin ja sinun tilanteesikin niin täysin ymmärsin... Tämä meni nyt Minun tunteisiini, mutta onneksi Minulla on sentään terve itsetunto ja olen niin tasapainoinen...
Vierailija kirjoitti:
Jaa että poikkis kuitenkin löytyy. Taas tätä klassista naisten "yksinäisyyttä".
Parisuhteessa voi tuntea olonsa vielä yksinäisemmäksi kuin ilman.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti kavereita ei ole, koska niiden saamiseen pitää nähdä yleensä naisen vaivaakin ja poikaystäväkin tupsahti ikkunasta sisään kukkakimpun kera.
Tämä on surullinen tosiasia. Kunnollisia poikaystäviä olisi välillä ollut itsellänikin jonoksi asti, mutta ystävystyä en osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Kaikki on vaan itsestä kiinni. Aletaan vaan kaikki miljonääreiksi ja kauniiksi ja pidetyiksi ihmisiksi. Mitäs hittoja me täällä pyöritään.
Totta. Tilanne paranee juuri sillä, että jää kotiin murjottamaan ja valittamaan ja uhriutumaan.
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.
Ihan vaan vinkkinä totean, että kannattaa koettaa kehittäävahvempi itsetunto, joka ei pikkuasioista mene.
Mahtava idea. Tätäpä ei kukaan ole tullutkaan ajatelleksi.
Jep, oli niin nerokas vinkki etten tosiaan olisi itse millään keksinyt. Hohhoijaa.
On mulla välillä ollutkin parempi itsetunto, mutta aina se vain rysähtää takaisin alas. Jos se olisi helppo korjata, olisin kyllä tehnyt sen jo. Ikävä kyllä vähän liikaa myrkyllisiä ihmisiä ja liian vähän muunlaisia ei tee itsetunnolle hyvää, vaikka eiköhän joku kohta väitä että kyllä hän vain selviää kaikesta ja kukaan tai mikään ei häneen rautaiseen itsetuntoonsa pure.
Jos minulle tällä tyylillä tulisit keskustelemaan, lähtisin varmaan aika äkkiä karkuun. Harvoin noin negatiivista ilmapiiriä levittävää ihmistä kohtaa.
Pieni neuvo, Tällä tyylillä et todellakaan ystäviä saa.
Mutta että kavereita saadaan käskemällä ihmisiä hankkimaan parempi itsetunto?
Itsesäälissä kieriskelevä surkea valittaja ei taatusti ole halutuinta kaverimatskua. Jokaisella meistä on ihan varmasti omat vaikeutemme ja ongelmamme, mutta kysymys onkin siitä miten niistä selviytyy. Myönteinen, ystävällinen, itsensä kanssa sinut oleva iinen saa ystäviä kyllä. Luuletteko tosiaan, ettei muiden ihmisten tarvitse ollenkaan ponnistella ja nähdä vaivaa?
Mikä Sulla nyt meni tunteisiin? Mikset kerro miten olet ponnistellut ja kauanko se on kestänyt? Se olisi ollut hyödyksi, tuo oman hännän nosto taas ei hyödytä mitään tai ketään muuta kuin sinua itseäsi ja suurta egoasi!
Toimistorotta kirjoitti:
Vaikkei ehkä ihan asiaan liitykään, niin muistuu mieleeni yks akka entisessä työpaikassa.
Oli kouluttajan asemassa ja jo silloin alussa työhönperehdyttämisessä jaksoi lähes tippa linssissä paasata meille aloittajille että meidän tulee olla ystäviä keskenämme, ei saa vaan perehdytyksen jälkeen mennä omiin tiimeihinsä ja unohtaa ihmisiä yms. kamaa. Miten hän perjantaina töiden jälkeen juo yksin lasin punkkua jne. Vaikka siis oli perheellinen nainen kyseessä.
Hiukan kulmiaan kohotellen sitä kuunneltiin ja itsekin annoin arvioinnissa akalle huonot pisteet kun ei tuommoinen kuulu työhönperehdytykseen.
Myöhemmin kun työ oli jo alkanut niin omassa tiimussäni oli yks tosi pidetty nainen, sellanen jolla ihan oikeasti oli hyvä itsetunto muttei mikään sortaja tms. Tämä nainen piti bileet yhtenä perjantaina ja tuo perehdyttäjä tuli suurinpiirtein -kesken työpäivän kaikkien nähden- tämän suositun naisen olkaan itkemään että ei oo ketään kavereita, ei jaksa yää, mua ei kukaan kutsu bileisiin.. Ja tää suosittu kai tilanteesta päästäkseen sanoi että tuu nyt sitten vaikka silmiään pyörittelikin.
:D Hauska tarina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestä tuo on kiinni, kuten minen moni muukin asia mistä kaikki valittaa.
Osittain onkin. On silti mielenkiintoista, että yleisesti ottaen täällä on täysin ok sanoa yksinäiselle, että asia on oma vikasi, ota itseäsi niskasta kiinni ja hoida homma kuntoon.
Sitten taas jos sanoo näille palstan "sinkkumiehille" että heidän naisen puutteensa on ihan heidän oma vikansa, niin vastauksena on hirveä kitinä.
Sama reaktio tulisi jos sanoisi pienituloisille että köyhyytenne on oma vikanne, olisitte vaan rikkaampia.
Yksinäisiä on kuitenkin ihan ok syyllistää ja dissata.
Suoraan sanoen ottaa päähän nuo "itsestä kiinni, sinäkin voit vapaasti mennä ulos" -kommentit. Kun syitä yksinäisyyteen voi olla niin monia: masennus, huonommuudentunne, ahdistus, hylätyksi tuleminen, epäluottamus... Ihan vaikka sekin ettei ole varaa harrastaa mitään missä voisi tavata ihmisiä tai ei asu paikassa jossa olisi ilmaisjuttuja voivat vaikeuttaa asioita.
Tekosyitä on helppo keksiä. Esim. Yhdistystouminta on ilmaista ja pienimmälläkin paikkakunnalla on kymmeniä yhdistyksiä, joihin kaivataan aktiivisia ihmisiä. Helppohan se on mutkutella toimimisen sijaan.
Ei mun paikkakunnalla tietääkseni ole. Eräässä ilmaisharrastuksessa kävin, siellä oli vain keski-ikäisiä ja olen itse parikymppinen, ei oikein irronnut kavereita.
Taatusti jokaisella paikkakunnalla toimii spr, martat , maa-ja kotitalousnaiset, naisvoimistelijat, urheiluseuroja, luononsuojeluseuroja, erilaisia kulttuuriseuroja kirjoittajille, maalareille, valokuvaajille , vpkssa on naisjaosto jos ei sammutusosasto kiinnosta lionsit ja ladyt, rotaryt ja jne jne. Itse toki tarvitsee viitsiä ottaa niistä selvää. Oman paikkakunnan faceryhmässä voi varmaan kysellä ja pienemmillä paikkakunnilla yleensä seurat ilmoittelee toiminnastaan paikallislehden meno-osastolla.
Erinomaisia ohjeita parikymppiselle.
Martat, Spr, vpk...
Ei millään pahalla, mutta aika monen sinänsä ystävälliset vinkit ovat ns. "out of touch" todellisuuden kanssa. Maailma on muuttunut tosi paljon, eikä uusia ihmisiä ole mitenkään helppo tavata tuolla kylillä vuonna 2018, kun yhteydenpito hoidetaan lähinnä WhatsAppin ja Messengerin kautta.
Niinpä. Liian vaikeaahan se olisi ollutkin.
Helpompi kotona istua puhelin kourassa ja odottaa, että eikö kukaan laita viestiä. Mitäpä sitä nykyihminen osaisi ilman Messengeriä tehdä
Nykyihminen kirjoittaa havaitsemistaan epäkohdista internetin yleiselle suositulle keskustelupalstalle, jossa toivottavasti on muutama fiksu ihminen, joka miettii asioita ratkaisukeskeisesti, eikä käy etsimään syyllisiä tai tuo omaa erinomaisuuttaan esille mukanokkeluuksilla ja itsekehuna.
Mutta eihän täällä näköjään saa niitä ratkaisuja esittää, eikä edes kertoa miten itse on saanut ystäviä. Heti on yksinäiset huutamassa ettei täällä mitään ratkaisua olla hakemassa vaan avautumassa ja valittamassa. Tosi törkeää kun ihan harrastuksia ja ihmisten kanssa juttelemista pakotetaan.
Vierailija kirjoitti:
"Nuorena kuuluu elää täysillä, reissata kavereiden kanssa ympäri maailmaa ja bilettää aamuyön pikkutunneille saakka."
Miten niin kuuluu? Ärsyttää kun kaikkialla hoetaan noin. Minua ainakaan tuollainen elämä ei kiinnosta tippaakaan, vaikka nuori olenkin.
Oma masennukseksi diagnosoitu ahdistukseni ja riittämättömyyden tunteeni helpotti, kun ymmärsin, että ei kaikkien tarvitse "elää täysillä", valvoa öitä, nähdä jatkuvasti kavereita ja reissata. Luulin aina, että en elä tarpeeksi, mutta koetinkin todellisuudessa vain elää liikaa ja sopia johonkin muottiin, johon kuuluvista asioista en todellisuudessa ollut lainkaan kiinnostunut. Työ, Netflix, neulominen ja kaverin kanssa whatsappailu ja tapaaminen kerran kuussa olivatkin se, mikä teki minut onnelliseksi.
Mutta me olemme erilaisia. Yksi tuttava tuntee itsensä loputtoman yksinäiseksi, vaikka työn lisäksi näkee kavereita päivittäin ja hänellä on poikaystäväkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Kaikki on vaan itsestä kiinni. Aletaan vaan kaikki miljonääreiksi ja kauniiksi ja pidetyiksi ihmisiksi. Mitäs hittoja me täällä pyöritään.
Totta. Tilanne paranee juuri sillä, että jää kotiin murjottamaan ja valittamaan ja uhriutumaan.
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.
Ihan vaan vinkkinä totean, että kannattaa koettaa kehittäävahvempi itsetunto, joka ei pikkuasioista mene.
Mahtava idea. Tätäpä ei kukaan ole tullutkaan ajatelleksi.
Jep, oli niin nerokas vinkki etten tosiaan olisi itse millään keksinyt. Hohhoijaa.
On mulla välillä ollutkin parempi itsetunto, mutta aina se vain rysähtää takaisin alas. Jos se olisi helppo korjata, olisin kyllä tehnyt sen jo. Ikävä kyllä vähän liikaa myrkyllisiä ihmisiä ja liian vähän muunlaisia ei tee itsetunnolle hyvää, vaikka eiköhän joku kohta väitä että kyllä hän vain selviää kaikesta ja kukaan tai mikään ei häneen rautaiseen itsetuntoonsa pure.
Jos minulle tällä tyylillä tulisit keskustelemaan, lähtisin varmaan aika äkkiä karkuun. Harvoin noin negatiivista ilmapiiriä levittävää ihmistä kohtaa.
Pieni neuvo, Tällä tyylillä et todellakaan ystäviä saa.
Mutta että kavereita saadaan käskemällä ihmisiä hankkimaan parempi itsetunto?
Itsesäälissä kieriskelevä surkea valittaja ei taatusti ole halutuinta kaverimatskua. Jokaisella meistä on ihan varmasti omat vaikeutemme ja ongelmamme, mutta kysymys onkin siitä miten niistä selviytyy. Myönteinen, ystävällinen, itsensä kanssa sinut oleva iinen saa ystäviä kyllä. Luuletteko tosiaan, ettei muiden ihmisten tarvitse ollenkaan ponnistella ja nähdä vaivaa?
Mikä Sulla nyt meni tunteisiin? Mikset kerro miten olet ponnistellut ja kauanko se on kestänyt? Se olisi ollut hyödyksi, tuo oman hännän nosto taas ei hyödytä mitään tai ketään muuta kuin sinua itseäsi ja suurta egoasi!
Taisi nyt mennä tunteisiin jollakulla ihan muulla.
Voi voi Elisa, miksi olet niin kauhea...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Kaikki on vaan itsestä kiinni. Aletaan vaan kaikki miljonääreiksi ja kauniiksi ja pidetyiksi ihmisiksi. Mitäs hittoja me täällä pyöritään.
Totta. Tilanne paranee juuri sillä, että jää kotiin murjottamaan ja valittamaan ja uhriutumaan.
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.
Ihan vaan vinkkinä totean, että kannattaa koettaa kehittäävahvempi itsetunto, joka ei pikkuasioista mene.
Mahtava idea. Tätäpä ei kukaan ole tullutkaan ajatelleksi.
Jep, oli niin nerokas vinkki etten tosiaan olisi itse millään keksinyt. Hohhoijaa.
On mulla välillä ollutkin parempi itsetunto, mutta aina se vain rysähtää takaisin alas. Jos se olisi helppo korjata, olisin kyllä tehnyt sen jo. Ikävä kyllä vähän liikaa myrkyllisiä ihmisiä ja liian vähän muunlaisia ei tee itsetunnolle hyvää, vaikka eiköhän joku kohta väitä että kyllä hän vain selviää kaikesta ja kukaan tai mikään ei häneen rautaiseen itsetuntoonsa pure.
Jos minulle tällä tyylillä tulisit keskustelemaan, lähtisin varmaan aika äkkiä karkuun. Harvoin noin negatiivista ilmapiiriä levittävää ihmistä kohtaa.
Pieni neuvo, Tällä tyylillä et todellakaan ystäviä saa.
Mutta että kavereita saadaan käskemällä ihmisiä hankkimaan parempi itsetunto?
Itsesäälissä kieriskelevä surkea valittaja ei taatusti ole halutuinta kaverimatskua. Jokaisella meistä on ihan varmasti omat vaikeutemme ja ongelmamme, mutta kysymys onkin siitä miten niistä selviytyy. Myönteinen, ystävällinen, itsensä kanssa sinut oleva iinen saa ystäviä kyllä. Luuletteko tosiaan, ettei muiden ihmisten tarvitse ollenkaan ponnistella ja nähdä vaivaa?
Mikä Sulla nyt meni tunteisiin? Mikset kerro miten olet ponnistellut ja kauanko se on kestänyt? Se olisi ollut hyödyksi, tuo oman hännän nosto taas ei hyödytä mitään tai ketään muuta kuin sinua itseäsi ja suurta egoasi!
No itse olen oikeasti introvertti ja nuorempana kärsin kohtalaisen voimakkaasti sosiaalisten tilanteiden pelosta. Lukiossa minulla oli pari ystävää ja loput piti omituisena nörttinä kun vielä menestyin hyvin koulussa. Kyllä se aika lailla ponnistelua vaati, että hakeuduin opiskelemaan 500 kmn päähän unelma-alaani kaupunkiin jossa en ollut ikinä käynyt ja josta en tuntenut ketään. Siinä vaiheessa päätin että poistun mukavuusalueeltani ja olen aktiivinen opiskelijapiireissä. Harjaannutin itseni juttelemaan erilaisten ihmisten kanssa ja sainkin paljon kavereita muista samassa tilanteessa olevista. Pikkuhiljaa se ulkopuolisuuden ja epämukavuuden olo hälveni. Luulisin, että osa tästä johtuu ihan siitä, että tajusin, ettei maailma pyöri minun napani ympärillä. Ei hyvässä eikä pahassa. Voin mokailla ja epäonnistua ja todennäköisrsti ketään ei kiinnosta, koska heillä on omat murheensa. Sen sijaan että ajattelee itsetietoisesti ja itsekeskeisesti kannattaa ennemminajatella sitä, mitä minä voin tehdä toisen hyväksi ja edesauttaa tutustumista ja ystävystymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Kaikki on vaan itsestä kiinni. Aletaan vaan kaikki miljonääreiksi ja kauniiksi ja pidetyiksi ihmisiksi. Mitäs hittoja me täällä pyöritään.
Totta. Tilanne paranee juuri sillä, että jää kotiin murjottamaan ja valittamaan ja uhriutumaan.
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.
Ihan vaan vinkkinä totean, että kannattaa koettaa kehittäävahvempi itsetunto, joka ei pikkuasioista mene.
Itsetunnon kehittämisessä tarvitaan niitä muita ihmisiä ja nimenomaan onnistumiskokemuksia heidän kanssaan! Ethän varmaan tee kampausta ja meikkiäkään ilman peiliä? Nämä muut ihmiset ovat ikäänkuin peili, josta voit päätellä oman onnistumisesi sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ja se itsetunto ei ole niin, että sitä joko on, tai ei ole. Se koostuu monista osatekijöistä, voi olla hyvä ammatillinen itsetunto ja tietää osaavansa ja onnistuvansa. Sama ihminen taas voi olla sosiaalisesti kömpelö ja tuntea huonoa itsetuntoa siitä osa-alueesta. Sama ihminen voi edelleen olla todella hyvä kumppani seurustelusuhteessa jne.
Miten ihmeessä meikkaaminen tähän liittyy? Terve itsetunto ei perustu jatkuvaan oman arvon pohtimiseen, muihin peilaamiseen tai hyväksynnän kalasteluun muilta.
Pitää kelvata itse itselleen, ei jatkuvasti hakea kelpaavuutta muilta. Kun sitten ei jatkuvasti pohdi omaa kelpaavuuttaan, pystyy keskittymään muuhunkin kun omaan napaan ja peilikuvaan, pystyy kiinnostumaan niistä muista.
Jolloin ne muutkin kiinnostuvat, ei kukaan halua ystäväkseen ihmistä jolle muut ihmiset ovat vain peilejä hänen itsensä katsomiseen, ei kukaan halua olla pelkkä peili jonkun toisen itsetunto-ongelmissa.
Se yhdistää useimpia yksinäisiä (ei siis kaikkia), että ei näe muuta kun omat tarpeensa, ei koskaan pysähdy pohtimaan että mitä ne muut saavat ystävyydestäni. Pelkkä peilin rooli ei ole kovin kiinnostava. Halutaan tukea, ja että muut soittavat ja ovat kiinnostuneita, mutta ei itse soiteta ja olla kiinnostuneita muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Kaikki on vaan itsestä kiinni. Aletaan vaan kaikki miljonääreiksi ja kauniiksi ja pidetyiksi ihmisiksi. Mitäs hittoja me täällä pyöritään.
Totta. Tilanne paranee juuri sillä, että jää kotiin murjottamaan ja valittamaan ja uhriutumaan.
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.
Ihan vaan vinkkinä totean, että kannattaa koettaa kehittäävahvempi itsetunto, joka ei pikkuasioista mene.
Itsetunnon kehittämisessä tarvitaan niitä muita ihmisiä ja nimenomaan onnistumiskokemuksia heidän kanssaan! Ethän varmaan tee kampausta ja meikkiäkään ilman peiliä? Nämä muut ihmiset ovat ikäänkuin peili, josta voit päätellä oman onnistumisesi sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ja se itsetunto ei ole niin, että sitä joko on, tai ei ole. Se koostuu monista osatekijöistä, voi olla hyvä ammatillinen itsetunto ja tietää osaavansa ja onnistuvansa. Sama ihminen taas voi olla sosiaalisesti kömpelö ja tuntea huonoa itsetuntoa siitä osa-alueesta. Sama ihminen voi edelleen olla todella hyvä kumppani seurustelusuhteessa jne.
Miten ihmeessä meikkaaminen tähän liittyy? Terve itsetunto ei perustu jatkuvaan oman arvon pohtimiseen, muihin peilaamiseen tai hyväksynnän kalasteluun muilta.
Meikkaaminen liittynee tähän esimerkkinä siitä, että peilin edessä näet heti, näyttääkö kasvoihisi piirtämäsi viiva hyvältä vai ei. Ihminenkin toimii toisten ilmeissä ja eleissä tulkitsemansa palautteen mukaisesti.
Terve itsetunto tosiaan ei perustu jatkuvaan oman arvon pohtimiseen ja hyväksynnän kalasteluun, mutta jos on elämässään ja etenkin herkässä nuoruusiässä saanut jatkuvasti negatiivista "palautetta" itsestään, esim. tullut kiusatuksi ja torjutuksi yrityksissään ystävystyä ja vaikka edes hymyillä jollekulle, ihminen menee rikki ja puolustusvaihteelle. Jos taas se palaute on ollut hyvää ja rohkaisevaa, ihmisen itsetunto on vahva ja hän kestää aikuisena ne torjunnatkin ajattelematta sen johtuvan siitä, että hän on läpeensä huono.
T. Eri
Huh en olisi uskonut kuinka pihalla jengi voi olla. Suurin este ystävyyteenbolette te itse, ja niin kauan kun ette tätä myönnä, ette saa ystäviä. Onko pakko olla oikeassa? Niin ystävyydessä, kuin parisuhteessa tulee hetkiä jolloin on parempi lopettaa vänkääminen, vaikka olisikin omasta mielestään oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Huh en olisi uskonut kuinka pihalla jengi voi olla. Suurin este ystävyyteenbolette te itse, ja niin kauan kun ette tätä myönnä, ette saa ystäviä. Onko pakko olla oikeassa? Niin ystävyydessä, kuin parisuhteessa tulee hetkiä jolloin on parempi lopettaa vänkääminen, vaikka olisikin omasta mielestään oikeassa.
En ole puolesta enkä vastaan vaan pikemminkin päinvastoin eli mitä oikein yrität selittää.
Ei oo yksinäinen jos kerta miesystävä,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestä tuo on kiinni, kuten minen moni muukin asia mistä kaikki valittaa.
Osittain onkin. On silti mielenkiintoista, että yleisesti ottaen täällä on täysin ok sanoa yksinäiselle, että asia on oma vikasi, ota itseäsi niskasta kiinni ja hoida homma kuntoon.
Sitten taas jos sanoo näille palstan "sinkkumiehille" että heidän naisen puutteensa on ihan heidän oma vikansa, niin vastauksena on hirveä kitinä.
Sama reaktio tulisi jos sanoisi pienituloisille että köyhyytenne on oma vikanne, olisitte vaan rikkaampia.
Yksinäisiä on kuitenkin ihan ok syyllistää ja dissata.
Suoraan sanoen ottaa päähän nuo "itsestä kiinni, sinäkin voit vapaasti mennä ulos" -kommentit. Kun syitä yksinäisyyteen voi olla niin monia: masennus, huonommuudentunne, ahdistus, hylätyksi tuleminen, epäluottamus... Ihan vaikka sekin ettei ole varaa harrastaa mitään missä voisi tavata ihmisiä tai ei asu paikassa jossa olisi ilmaisjuttuja voivat vaikeuttaa asioita.
Tekosyitä on helppo keksiä. Esim. Yhdistystouminta on ilmaista ja pienimmälläkin paikkakunnalla on kymmeniä yhdistyksiä, joihin kaivataan aktiivisia ihmisiä. Helppohan se on mutkutella toimimisen sijaan.
Ei mun paikkakunnalla tietääkseni ole. Eräässä ilmaisharrastuksessa kävin, siellä oli vain keski-ikäisiä ja olen itse parikymppinen, ei oikein irronnut kavereita.
Taatusti jokaisella paikkakunnalla toimii spr, martat , maa-ja kotitalousnaiset, naisvoimistelijat, urheiluseuroja, luononsuojeluseuroja, erilaisia kulttuuriseuroja kirjoittajille, maalareille, valokuvaajille , vpkssa on naisjaosto jos ei sammutusosasto kiinnosta lionsit ja ladyt, rotaryt ja jne jne. Itse toki tarvitsee viitsiä ottaa niistä selvää. Oman paikkakunnan faceryhmässä voi varmaan kysellä ja pienemmillä paikkakunnilla yleensä seurat ilmoittelee toiminnastaan paikallislehden meno-osastolla.
Erinomaisia ohjeita parikymppiselle.
Martat, Spr, vpk...
Ei millään pahalla, mutta aika monen sinänsä ystävälliset vinkit ovat ns. "out of touch" todellisuuden kanssa. Maailma on muuttunut tosi paljon, eikä uusia ihmisiä ole mitenkään helppo tavata tuolla kylillä vuonna 2018, kun yhteydenpito hoidetaan lähinnä WhatsAppin ja Messengerin kautta.
Niinpä. Liian vaikeaahan se olisi ollutkin.
Helpompi kotona istua puhelin kourassa ja odottaa, että eikö kukaan laita viestiä. Mitäpä sitä nykyihminen osaisi ilman Messengeriä tehdä
Nykyihminen kirjoittaa havaitsemistaan epäkohdista internetin yleiselle suositulle keskustelupalstalle, jossa toivottavasti on muutama fiksu ihminen, joka miettii asioita ratkaisukeskeisesti, eikä käy etsimään syyllisiä tai tuo omaa erinomaisuuttaan esille mukanokkeluuksilla ja itsekehuna.
Mutta eihän täällä näköjään saa niitä ratkaisuja esittää, eikä edes kertoa miten itse on saanut ystäviä. Heti on yksinäiset huutamassa ettei täällä mitään ratkaisua olla hakemassa vaan avautumassa ja valittamassa. Tosi törkeää kun ihan harrastuksia ja ihmisten kanssa juttelemista pakotetaan.
Toi on ihan totta, oikein suututaan, kun joku ehdottaa jotakin ratkaisua.
Sosiaalisia taitoja voi oppia siinä missä muitakin taitoja. Mutta se vaatii halua oppia, harjoitusta ja uudelleen yrittämistä, kun menee pieleen. On paljon helpompi vaan valittaa, että miksi kukaan ei soita, kun tarttua itse luuriin ja soittaa. Kysyä mitä toiselle kuuluu, ja aidosti kuunnella, ei vaan odottaa että koska pääsee kertomaan niitä omia kuulumisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh en olisi uskonut kuinka pihalla jengi voi olla. Suurin este ystävyyteenbolette te itse, ja niin kauan kun ette tätä myönnä, ette saa ystäviä. Onko pakko olla oikeassa? Niin ystävyydessä, kuin parisuhteessa tulee hetkiä jolloin on parempi lopettaa vänkääminen, vaikka olisikin omasta mielestään oikeassa.
En ole puolesta enkä vastaan vaan pikemminkin päinvastoin eli mitä oikein yrität selittää.
Että tuo n ystävyyden esteenä on tuo minä olen oikeassa-asenne. Jos joku koittaa antaa neuvon, niin vastaus on, että sinä et tiedä mitään, olen jo koittanut kaikkea. Loukkaannutaan ja katkeroidutaan heti kun pitäisi mennä etsiin syitä itsestä.
Opettelehan itse puhumaan rakentavasti, äläkä puhu negatiivisesti! Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole hiljaa! Ja se hyvä sanottava voi olla myös rakentavaa kritiikkiä, toisen näkökulman ymmärtämisestä käsin, mutta sinä et siitä ilmeisesti mitään ymmärrä?