Lue keskustelun säännöt.
"yksinäisen Elisan, 22, elämä: Töistä kotiin ja Netflix päälle, ei ketään kelle soittaa " :(
25.11.2018 |
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b868b978-127e-49e8-bbbc-c3adb3147fdf
Olisiko tässä k-miehelle kumppani?
Kommentit (518)
Jätetään vaan huomiotta noi kommentit, jotka selkeästi vaan yrittää äksyillä "avun tarjoamisen" varjolla. Ehkä ne kuivuis kasaan, jos kukaan ei niihin vastaile. Yksinäiset kyllä tietää, miksi ovat yksinäisiä, ja tämäkin on lähinnä avautumislanka eikä suurin osa ole täällä kyselemässä neuvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen mukana yhdistyksissä. En minä niistä ole ystäviä saanut, mutta olen tervetullut. Mutta niissä, missä itse olen, tehdään hommia, eikä istuta kaffeella juttelemassa mukavia. Tosin hommia tehdessä taas jutellaan kyllä. On niissä omia sisäpiirejään, mitä sitten? Niitä on kuitenkin useita, eli ei ole yhtä yhtenäistä ja muut ulkopuolisia. Tai no, joissain on, mutta niistä lähden pois. Yleensä yhdistykset, joissa toimintaan sisältyy työntekoa, otetaan mielellään uusia tyyppejä. Kyllä sieltä jotkut näyttävät kavereitakin löytäneen.
tse en ole helposti ystävystyvää sorttia, joten en ole muulle vapaa-ajalle löytänyt kavereita. On siellä sellaisia useita muitakin, joilla ei näytä porukassa sydänystävää olevan. Mutta ei se uutena oleminen ole sen kummempaa kuin uutena jossain työpaikassa oleminen. Kun jaksaa olla aktiivinen, vähitellen porukkaan pääsee sisälle. Se on tulokkaan osa ihan kaikkialla tuntea itsensä hetken aikaa ulkopuoliseksi, silloinkin kun on tervetullut porukkaan.
Minulle riittääkin tämä, kun löysin yhdistyksen, missä tekemistä on niin paljon, että ei muuhun jääkään aikaa. Mies minullakin on. Toisaalta pidän yksinäisyyttä myös hyvänä asiana, sillä eipähän tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, jos itse joutuu muiden menojen takia kieltäytymään.
Tämä ei ole neuvo, kerroin vain, miten itse toimin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Kaikki on vaan itsestä kiinni. Aletaan vaan kaikki miljonääreiksi ja kauniiksi ja pidetyiksi ihmisiksi. Mitäs hittoja me täällä pyöritään.
Totta. Tilanne paranee juuri sillä, että jää kotiin murjottamaan ja valittamaan ja uhriutumaan.
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.
Ihan vaan vinkkinä totean, että kannattaa koettaa kehittäävahvempi itsetunto, joka ei pikkuasioista mene.
Mahtava idea. Tätäpä ei kukaan ole tullutkaan ajatelleksi.
Jep, oli niin nerokas vinkki etten tosiaan olisi itse millään keksinyt. Hohhoijaa.
On mulla välillä ollutkin parempi itsetunto, mutta aina se vain rysähtää takaisin alas. Jos se olisi helppo korjata, olisin kyllä tehnyt sen jo. Ikävä kyllä vähän liikaa myrkyllisiä ihmisiä ja liian vähän muunlaisia ei tee itsetunnolle hyvää, vaikka eiköhän joku kohta väitä että kyllä hän vain selviää kaikesta ja kukaan tai mikään ei häneen rautaiseen itsetuntoonsa pure.
Jos minulle tällä tyylillä tulisit keskustelemaan, lähtisin varmaan aika äkkiä karkuun. Harvoin noin negatiivista ilmapiiriä levittävää ihmistä kohtaa.
Pieni neuvo, Tällä tyylillä et todellakaan ystäviä saa.
Mutta että kavereita saadaan käskemällä ihmisiä hankkimaan parempi itsetunto?
Itsesäälissä kieriskelevä surkea valittaja ei taatusti ole halutuinta kaverimatskua. Jokaisella meistä on ihan varmasti omat vaikeutemme ja ongelmamme, mutta kysymys onkin siitä miten niistä selviytyy. Myönteinen, ystävällinen, itsensä kanssa sinut oleva iinen saa ystäviä kyllä. Luuletteko tosiaan, ettei muiden ihmisten tarvitse ollenkaan ponnistella ja nähdä vaivaa?
Jos siis ei päässytkään kaikista ongelmista yhtä hyvin yli kuin joku muu eikä pystynyt loputtomiin olemaan myönteinen ja itsensä kanssa sinut, on vain tuomittu yksinäisyyteen.
No niinhän täällä ihmiset valittaa, etteivät saa ystäviä tai edes tuttavia. Pikkasen osa kuulostaa jopa liian vaativilta. Mietippä itse, mitä näillä yksin jäävillä olisi ylipäätään antaa ystävyyssuhteelle.
Vierailija kirjoitti:
Jätetään vaan huomiotta noi kommentit, jotka selkeästi vaan yrittää äksyillä "avun tarjoamisen" varjolla. Ehkä ne kuivuis kasaan, jos kukaan ei niihin vastaile. Yksinäiset kyllä tietää, miksi ovat yksinäisiä, ja tämäkin on lähinnä avautumislanka eikä suurin osa ole täällä kyselemässä neuvoa.
Niin onhan se toki helpompi vaan avautua kerran viikossa av-palstalla kuin tosissaan itse tehdä asian eteen muutakin kuin valittaa. Toiset ihmiset saavat ystäviä helposti ja yleensä he ovat avoimia, lämpimiä ja toisista ihmisistä aidosti kiinnostuneita ja heillä on hyvät sosiaaliset taidot. Toiset sitten taas joutuvat enemmän ponnistelemaan. Tähän kyllä sopii ihan sama kuin kumppanin puutetta valittaville, kukaan ei taatusti tule sinua kotoa hakemaan jos itse et tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestä tuo on kiinni, kuten minen moni muukin asia mistä kaikki valittaa.
Osittain onkin. On silti mielenkiintoista, että yleisesti ottaen täällä on täysin ok sanoa yksinäiselle, että asia on oma vikasi, ota itseäsi niskasta kiinni ja hoida homma kuntoon.
Sitten taas jos sanoo näille palstan "sinkkumiehille" että heidän naisen puutteensa on ihan heidän oma vikansa, niin vastauksena on hirveä kitinä.
Sama reaktio tulisi jos sanoisi pienituloisille että köyhyytenne on oma vikanne, olisitte vaan rikkaampia.
Yksinäisiä on kuitenkin ihan ok syyllistää ja dissata.
Suoraan sanoen ottaa päähän nuo "itsestä kiinni, sinäkin voit vapaasti mennä ulos" -kommentit. Kun syitä yksinäisyyteen voi olla niin monia: masennus, huonommuudentunne, ahdistus, hylätyksi tuleminen, epäluottamus... Ihan vaikka sekin ettei ole varaa harrastaa mitään missä voisi tavata ihmisiä tai ei asu paikassa jossa olisi ilmaisjuttuja voivat vaikeuttaa asioita.
Tekosyitä on helppo keksiä. Esim. Yhdistystouminta on ilmaista ja pienimmälläkin paikkakunnalla on kymmeniä yhdistyksiä, joihin kaivataan aktiivisia ihmisiä. Helppohan se on mutkutella toimimisen sijaan.
Ei mun paikkakunnalla tietääkseni ole. Eräässä ilmaisharrastuksessa kävin, siellä oli vain keski-ikäisiä ja olen itse parikymppinen, ei oikein irronnut kavereita.
Taatusti jokaisella paikkakunnalla toimii spr, martat , maa-ja kotitalousnaiset, naisvoimistelijat, urheiluseuroja, luononsuojeluseuroja, erilaisia kulttuuriseuroja kirjoittajille, maalareille, valokuvaajille , vpkssa on naisjaosto jos ei sammutusosasto kiinnosta lionsit ja ladyt, rotaryt ja jne jne. Itse toki tarvitsee viitsiä ottaa niistä selvää. Oman paikkakunnan faceryhmässä voi varmaan kysellä ja pienemmillä paikkakunnilla yleensä seurat ilmoittelee toiminnastaan paikallislehden meno-osastolla.
Erinomaisia ohjeita parikymppiselle.
Martat, Spr, vpk...
Ei millään pahalla, mutta aika monen sinänsä ystävälliset vinkit ovat ns. "out of touch" todellisuuden kanssa. Maailma on muuttunut tosi paljon, eikä uusia ihmisiä ole mitenkään helppo tavata tuolla kylillä vuonna 2018, kun yhteydenpito hoidetaan lähinnä WhatsAppin ja Messengerin kautta.
No martoissa voi toimia ihan parikymppisetkin esim helsingissä toimii opiskelevat martat. Itseasiassa yhdistyksen voi perustaa itsekkin ja silloin toiminnan saa järjestää miten haluaa. Itselläsi on luutuneita ennakkokäsityksiä yhdistystoiminnasta. Monien yhdistysten säännöissä myös on pykälä, jpka pakottaa kokoontumisista ilmoittamaan julkisesti. Monilla yhdistyksillä on nettisivut, facesivut jne jossa annetaan yhteyshenkilöiden tiedot joihin voi ottaa yhteyttä ja toiminnasta kysellä. Miten esim kulttuurijutut tai luontoasiat olisi parikymppisille täysin mahdottomia? Jokaisella toki on omat kiinnostuksen kohteensa, mutta turha sanoa ettei mitään ole tarjolla.
Miten niihin menee, kun ei ole kaveria, kenen kanssa mennä. Ja niissä on usein jo valmiit porukat, eikä huoli lisää ystäviä porukoihinsa. Niissäkin kuitenkin tuntisi itsensä ulkopuoliseksi ja masentuisi lisää. Ja miten sitä tietää, onko niissä samankaltaisia ihmisiä, kuin minä, joiden kanssa voisi ystävystyä ja tapailla muutenkin. Helppo se on sanoa, jos itsellä on paljon kavereita.
Tottakai uudet ovat missä vaan aluksi ulkopuolisia, mutta kyllä siinä äkkiä tutustuu. Yleensä kyllä kaikki uudet toivotetaan tervetulleeksi ja otetaan mukaan. Keskityt ihan liikaa omaan napaasi ja tuntemuksiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän epäreilua itkeä yksinäisyyttä, kun on kuitenkin poikaystävä. Monilla ei ole edes sitä :(
Mikä hiton kilpailu tämä nyt on? Jokainen haluaa eteenpäin elämässä ja parempaa elämää, joten aina kun saavuttaa tietyn tason, niin tulee taas seuraava jne. Se, että yhdellä ei ole poika- tai tyttöystävääkään, ei tarkoita tälle Elisalle tietenkään yhtään mitään jos hän elää itseään epätyydyttävässä tilanteessa ja tuntee olevansa jumissa. Sitäpaitsi voihan se olla niinkin, että poikaystävän olemassaolo osaltaan ehkäisee muiden ihmissuhteiden muodostumista, koska tottakai se suhde vie aikaa ja resursseja myös.
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että kumppani olisi paras ystävä tai ainakin parhaimpia ystäviä eikä mikään erillinen titteli, jonka päärepertuaariin kuuluu makuuhuonetoiminta ja jotkin yksittäiset lemmenosoitukset.
Mutta ei se kumppani voi täyttää ihan kaikkia rooleja toisen elämässä! Suhde kaatuu omaan mahdottomuuteensa, jos yhden ja saman ihmisen pitää olla kaikki kaikessa toiselle! Ehkä he tapaavat poikaystävän kanssa vain kerran-pari viikossa, silloin sitä omaa aikaa jää ja jos poikaystävä tapaa muita ihmisiä, niin tyttöystävän tilanne näyttää oudolta hänenkin silmissään. Tuo liikaa paineita ja pahimmillaan suhde kaatuu siihen, että se käy liian kuormittavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on kun mikään ei riitä?
Se, että sinä päivänä kun kaikki riittää, niin ei ole enää mitään tavoiteltavaa ja voi vaikka kuolla pois!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että kumppani olisi paras ystävä tai ainakin parhaimpia ystäviä eikä mikään erillinen titteli, jonka päärepertuaariin kuuluu makuuhuonetoiminta ja jotkin yksittäiset lemmenosoitukset.
Mutta ei se kumppani voi täyttää ihan kaikkia rooleja toisen elämässä! Suhde kaatuu omaan mahdottomuuteensa, jos yhden ja saman ihmisen pitää olla kaikki kaikessa toiselle! Ehkä he tapaavat poikaystävän kanssa vain kerran-pari viikossa, silloin sitä omaa aikaa jää ja jos poikaystävä tapaa muita ihmisiä, niin tyttöystävän tilanne näyttää oudolta hänenkin silmissään. Tuo liikaa paineita ja pahimmillaan suhde kaatuu siihen, että se käy liian kuormittavaksi.
Ehkä maapallo ei olekkaan pyöreä? Ehkä hänellä on ystäviä, mutta on vain huomionhakuinen vätys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän epäreilua itkeä yksinäisyyttä, kun on kuitenkin poikaystävä. Monilla ei ole edes sitä :(
Mikä hiton kilpailu tämä nyt on? Jokainen haluaa eteenpäin elämässä ja parempaa elämää, joten aina kun saavuttaa tietyn tason, niin tulee taas seuraava jne. Se, että yhdellä ei ole poika- tai tyttöystävääkään, ei tarkoita tälle Elisalle tietenkään yhtään mitään jos hän elää itseään epätyydyttävässä tilanteessa ja tuntee olevansa jumissa. Sitäpaitsi voihan se olla niinkin, että poikaystävän olemassaolo osaltaan ehkäisee muiden ihmissuhteiden muodostumista, koska tottakai se suhde vie aikaa ja resursseja myös.
Kaikella kunnioituksella, mutta tuo "olen niiiiin yksinäinen vaikka istunkin tässä elämänkumppanin kainalossa"-ruikutus iltapäivälehdissä on samaa sarjaa tämän "kärsin lapsettomuudesta vaikka minulla on 2 biologista lasta pienellä ikäerolla"-mutsin kanssa.
Todella törkeää käytöstä niitä kohtaan jotka ovat aivan yksin/täysin lapsettomia. Toki kaikki on subjektiivista mutta oikeastiko olet sitä mieltä että esim. 10 lapsen äidillä on oikeus valittaa lapsettomuuttaan iltapäivälehdissä koska kokee olevansa epätyydyttävässä tilanteessa eikä se ole muilta lapsettomilta mitenkään pois?
Vierailija kirjoitti:
Niin on poikaystävä, työpaikka, netflix. Minulla ei ole poikaystävää saati työpaikkaa mutta netflix on. Olen Elisan kanssa samanlainen sielunkumppani.
Miksi ihmeessä aina lehtijuttuihin koskee ne yksinäisyyttä tai köyhyyttä tai mielenterveysongelmia löydetään aina ne jotka eivät ole yksinäisiä tai köyhiä saati mieleltään sairaita?
Kun tehdään köyhästä juttu keskipisteenä on perhe missä on nainen, mies, 6 lasta, 4 koiraa, 8 kissaa, kaksi kania ( no nyt niitä on kaksitoista ) , 4 marsua. Asutaan 200 neliön vuokra omakotitalossa. Lisänä jokaisella perheenjäsenellä on oma puhelin ( iphone ) osamaksulla ja sitten se 50 euroa/kk. oleva puhepaketti. Siinä lisäksi kaikki viihdepaketit alkaen ruudusta, omakatsomoon, ym... Pihassa seisoo kaksi autoa toinen Volvon farkku ja sitten se Toyota. Töitä ei löydy kun uniapnea vaivaa sekä kohonnut verenpaine.
Mielenterveyttä käsittelevät uutiset... Hieman ahdistaa ja masentaa kun sitä työtä ei tullut kun kuitenkin 8 vuotta tuli opiskeltua sosiaalitieteiden laitoksella jotakin muinaisrituaalia kulttuuri köyhässä maassa vuosina 230 vuotta ennen ajanlaskua. Osaaminen on lastenlaulujen laulaminen kurkkuäänellä kyseisin maan alkuperäisellä äänellä.
Ihan oikeasti minä mietin mikä tätä maata vaivaa?
Laitatko linkit tällaisiin juttuihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Kaikki on vaan itsestä kiinni. Aletaan vaan kaikki miljonääreiksi ja kauniiksi ja pidetyiksi ihmisiksi. Mitäs hittoja me täällä pyöritään.
Totta. Tilanne paranee juuri sillä, että jää kotiin murjottamaan ja valittamaan ja uhriutumaan.
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.
Ihan vaan vinkkinä totean, että kannattaa koettaa kehittäävahvempi itsetunto, joka ei pikkuasioista mene.
Mahtava idea. Tätäpä ei kukaan ole tullutkaan ajatelleksi.
Jep, oli niin nerokas vinkki etten tosiaan olisi itse millään keksinyt. Hohhoijaa.
On mulla välillä ollutkin parempi itsetunto, mutta aina se vain rysähtää takaisin alas. Jos se olisi helppo korjata, olisin kyllä tehnyt sen jo. Ikävä kyllä vähän liikaa myrkyllisiä ihmisiä ja liian vähän muunlaisia ei tee itsetunnolle hyvää, vaikka eiköhän joku kohta väitä että kyllä hän vain selviää kaikesta ja kukaan tai mikään ei häneen rautaiseen itsetuntoonsa pure.
Kuulostat itsekin aika myrkylliseltä. Itsetuntoa ei ole asia jonka muut ovat sinulle velkaa, itsetunto rakennetaan ihan itse, omista onnistumisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Kaikki on vaan itsestä kiinni. Aletaan vaan kaikki miljonääreiksi ja kauniiksi ja pidetyiksi ihmisiksi. Mitäs hittoja me täällä pyöritään.
Totta. Tilanne paranee juuri sillä, että jää kotiin murjottamaan ja valittamaan ja uhriutumaan.
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.
Ihan vaan vinkkinä totean, että kannattaa koettaa kehittäävahvempi itsetunto, joka ei pikkuasioista mene.
Mahtava idea. Tätäpä ei kukaan ole tullutkaan ajatelleksi.
Jep, oli niin nerokas vinkki etten tosiaan olisi itse millään keksinyt. Hohhoijaa.
On mulla välillä ollutkin parempi itsetunto, mutta aina se vain rysähtää takaisin alas. Jos se olisi helppo korjata, olisin kyllä tehnyt sen jo. Ikävä kyllä vähän liikaa myrkyllisiä ihmisiä ja liian vähän muunlaisia ei tee itsetunnolle hyvää, vaikka eiköhän joku kohta väitä että kyllä hän vain selviää kaikesta ja kukaan tai mikään ei häneen rautaiseen itsetuntoonsa pure.
Kuulostat itsekin aika myrkylliseltä. Itsetuntoa ei ole asia jonka muut ovat sinulle velkaa, itsetunto rakennetaan ihan itse, omista onnistumisista.
Mistä self help -oppaasta kopioit tuon epätotuuden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Kaikki on vaan itsestä kiinni. Aletaan vaan kaikki miljonääreiksi ja kauniiksi ja pidetyiksi ihmisiksi. Mitäs hittoja me täällä pyöritään.
Totta. Tilanne paranee juuri sillä, että jää kotiin murjottamaan ja valittamaan ja uhriutumaan.
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.
Ihan vaan vinkkinä totean, että kannattaa koettaa kehittäävahvempi itsetunto, joka ei pikkuasioista mene.
Mahtava idea. Tätäpä ei kukaan ole tullutkaan ajatelleksi.
Jep, oli niin nerokas vinkki etten tosiaan olisi itse millään keksinyt. Hohhoijaa.
On mulla välillä ollutkin parempi itsetunto, mutta aina se vain rysähtää takaisin alas. Jos se olisi helppo korjata, olisin kyllä tehnyt sen jo. Ikävä kyllä vähän liikaa myrkyllisiä ihmisiä ja liian vähän muunlaisia ei tee itsetunnolle hyvää, vaikka eiköhän joku kohta väitä että kyllä hän vain selviää kaikesta ja kukaan tai mikään ei häneen rautaiseen itsetuntoonsa pure.
Niinpä. Mä luulen että ei ole maanpäällä ihmistä jolla olisi niin rautainen itsetunto ettei se murtuisi jatkuvasta yksinäisyydestä ulkopuolelle jäämisestä. Vaikka kuinka yrittäisi muuttua sellaiseksi joka hyväksytään joukkoon, niin lopulta kuitenkin aina jää yksin. Ei sitä lopulta enää jaksa yrittää tai välittää. Eikä silti kelpaa omana itsenäänkään.
Miten paljon helpompaa elämä onkaan, kun on tukiverkko. Mikään ei tunnu silloin niin pahalta, tukiverkko pehmentää elämän iskuja.
Roskaa, itsetunto ja tukiverkko ovat kaksi erillistä asiaa. Minulla on ollut olematon tukiverkko, ainoa sukulaisentapainen on puoliso, mutta ihan normaali itsetunto.
Hirveän harvalla on enää suurta ja tiivistä sukua varakkaita ihmisiä, jotka tuosta vaan pystyvät auttamaan ja tukemaan. Kuinka montaa sinä olet tukenut? Vai onko se vaan niin, että sinua pitäisi tukea, mutta sinä et vastaavasti tue ketään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Kaikki on vaan itsestä kiinni. Aletaan vaan kaikki miljonääreiksi ja kauniiksi ja pidetyiksi ihmisiksi. Mitäs hittoja me täällä pyöritään.
Totta. Tilanne paranee juuri sillä, että jää kotiin murjottamaan ja valittamaan ja uhriutumaan.
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.
Ihan vaan vinkkinä totean, että kannattaa koettaa kehittäävahvempi itsetunto, joka ei pikkuasioista mene.
Mahtava idea. Tätäpä ei kukaan ole tullutkaan ajatelleksi.
Jep, oli niin nerokas vinkki etten tosiaan olisi itse millään keksinyt. Hohhoijaa.
On mulla välillä ollutkin parempi itsetunto, mutta aina se vain rysähtää takaisin alas. Jos se olisi helppo korjata, olisin kyllä tehnyt sen jo. Ikävä kyllä vähän liikaa myrkyllisiä ihmisiä ja liian vähän muunlaisia ei tee itsetunnolle hyvää, vaikka eiköhän joku kohta väitä että kyllä hän vain selviää kaikesta ja kukaan tai mikään ei häneen rautaiseen itsetuntoonsa pure.
Kuulostat itsekin aika myrkylliseltä. Itsetuntoa ei ole asia jonka muut ovat sinulle velkaa, itsetunto rakennetaan ihan itse, omista onnistumisista.
Mistä self help -oppaasta kopioit tuon epätotuuden?
Niin eihän mun elämän esimerkki kelpaa, kun se ei ole sitä itsesäälistä ruikutusta. Mulle ainakin on ihan selvää, miksi sinä olet jäänyt yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Kaikki on vaan itsestä kiinni. Aletaan vaan kaikki miljonääreiksi ja kauniiksi ja pidetyiksi ihmisiksi. Mitäs hittoja me täällä pyöritään.
Totta. Tilanne paranee juuri sillä, että jää kotiin murjottamaan ja valittamaan ja uhriutumaan.
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.
Ihan vaan vinkkinä totean, että kannattaa koettaa kehittäävahvempi itsetunto, joka ei pikkuasioista mene.
Mahtava idea. Tätäpä ei kukaan ole tullutkaan ajatelleksi.
Jep, oli niin nerokas vinkki etten tosiaan olisi itse millään keksinyt. Hohhoijaa.
On mulla välillä ollutkin parempi itsetunto, mutta aina se vain rysähtää takaisin alas. Jos se olisi helppo korjata, olisin kyllä tehnyt sen jo. Ikävä kyllä vähän liikaa myrkyllisiä ihmisiä ja liian vähän muunlaisia ei tee itsetunnolle hyvää, vaikka eiköhän joku kohta väitä että kyllä hän vain selviää kaikesta ja kukaan tai mikään ei häneen rautaiseen itsetuntoonsa pure.
Kuulostat itsekin aika myrkylliseltä. Itsetuntoa ei ole asia jonka muut ovat sinulle velkaa, itsetunto rakennetaan ihan itse, omista onnistumisista.
Mistä self help -oppaasta kopioit tuon epätotuuden?
Niin eihän mun elämän esimerkki kelpaa, kun se ei ole sitä itsesäälistä ruikutusta. Mulle ainakin on ihan selvää, miksi sinä olet jäänyt yksin.
Onko näin yksinkertaisia ja häijyjä ihmisiä oikeasti? Kansakunan syöpä. - eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Kaikki on vaan itsestä kiinni. Aletaan vaan kaikki miljonääreiksi ja kauniiksi ja pidetyiksi ihmisiksi. Mitäs hittoja me täällä pyöritään.
Totta. Tilanne paranee juuri sillä, että jää kotiin murjottamaan ja valittamaan ja uhriutumaan.
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.
Ihan vaan vinkkinä totean, että kannattaa koettaa kehittäävahvempi itsetunto, joka ei pikkuasioista mene.
Mahtava idea. Tätäpä ei kukaan ole tullutkaan ajatelleksi.
Jep, oli niin nerokas vinkki etten tosiaan olisi itse millään keksinyt. Hohhoijaa.
On mulla välillä ollutkin parempi itsetunto, mutta aina se vain rysähtää takaisin alas. Jos se olisi helppo korjata, olisin kyllä tehnyt sen jo. Ikävä kyllä vähän liikaa myrkyllisiä ihmisiä ja liian vähän muunlaisia ei tee itsetunnolle hyvää, vaikka eiköhän joku kohta väitä että kyllä hän vain selviää kaikesta ja kukaan tai mikään ei häneen rautaiseen itsetuntoonsa pure.
Kuulostat itsekin aika myrkylliseltä. Itsetuntoa ei ole asia jonka muut ovat sinulle velkaa, itsetunto rakennetaan ihan itse, omista onnistumisista.
Mistä self help -oppaasta kopioit tuon epätotuuden?
Niin eihän mun elämän esimerkki kelpaa, kun se ei ole sitä itsesäälistä ruikutusta. Mulle ainakin on ihan selvää, miksi sinä olet jäänyt yksin.
Onko näin yksinkertaisia ja häijyjä ihmisiä oikeasti? Kansakunan syöpä. - eri
Tässä taas esimerkki ystävällisestä ja mukavasta yksinäisestä itsetunnottomasta, joka ei ollenkaan ymmärrä, miksei hänen seuransa kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Kaikki on vaan itsestä kiinni. Aletaan vaan kaikki miljonääreiksi ja kauniiksi ja pidetyiksi ihmisiksi. Mitäs hittoja me täällä pyöritään.
Totta. Tilanne paranee juuri sillä, että jää kotiin murjottamaan ja valittamaan ja uhriutumaan.
Minä olen tehnyt vaikka mitä muutakin kuin "murjottanut kotona". Kukaan ei vain kaipaa mun seuraa ja arvaa kuinka paljon jossain vaiheessa enää kiinnostaa yrittää kun ei ole aiemminkaan onnistunut ja itsetunto on mennyttä.
Ihan vaan vinkkinä totean, että kannattaa koettaa kehittäävahvempi itsetunto, joka ei pikkuasioista mene.
Itsetunnon kehittämisessä tarvitaan niitä muita ihmisiä ja nimenomaan onnistumiskokemuksia heidän kanssaan! Ethän varmaan tee kampausta ja meikkiäkään ilman peiliä? Nämä muut ihmiset ovat ikäänkuin peili, josta voit päätellä oman onnistumisesi sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ja se itsetunto ei ole niin, että sitä joko on, tai ei ole. Se koostuu monista osatekijöistä, voi olla hyvä ammatillinen itsetunto ja tietää osaavansa ja onnistuvansa. Sama ihminen taas voi olla sosiaalisesti kömpelö ja tuntea huonoa itsetuntoa siitä osa-alueesta. Sama ihminen voi edelleen olla todella hyvä kumppani seurustelusuhteessa jne.
Vierailija kirjoitti:
Pystyn samaistumaan oikein hyvin. Tilanteeni ei ole ihan identtinen, mutta paljon samoja elementtejä. Ja luulen että vastaavassa tilanteessa on tosi moni suomalainen. Näistä vain helposti vaietaan, sillä yksinäisyyden tunnustaminen on vaikeaa, koska yksinäisiin tavataan suhtautua epäilevästi.
En minä tähän osaa oikein mitään fiksua kuitenkaan sanoa. Toivottavasti Elisan tilanne kuitenkin kääntyy paremmaksi. Noin nuorella on tosin se etu, että voi lähteä helpommin opiskelemaan uutta alaa ja sitä kautta saada ainakin edes jonkinlaisia kavereita. Toki monesti opiskelukaveruudetkin hiipuvat ajan myötä, mutta kyllä sieltä yleensä saa helposti seuraa etenkin opintojen alussa.
Minäkään en mainosta yksinäisyyttäni. Juuri koska jostain oudosta syystä yksinäisiin suhtaudutaan kielteisesti. Että on jotain vikaa.
Jos siis ei päässytkään kaikista ongelmista yhtä hyvin yli kuin joku muu eikä pystynyt loputtomiin olemaan myönteinen ja itsensä kanssa sinut, on vain tuomittu yksinäisyyteen.