Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kristallikissa on tehnyt ihan hyvät ratkaisut on äitinä ok
24.11.2018 |
Hakee lapsilleen aktiivisesti apua terapioista
Käy itse terapiassa
Ei ole lasten arjessa mukana, koska arvioi sen olevan haitaksi molemmille osapuolille
Antaa lastensa olla omia persooniaan
Osallistuu sen verran kun pystyy lastensa elämään
Ei hän tämän mukaan huonosti toimi. On vanhempia, jotka pitävät perheen koossa, vaikka se päätyisi henkirikokseen.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei ole rahaa mennä millekään kursseille tai sen sellisiin. Jos toivottavasti joskus on, ajattelin osallistua sellaisille huuhaa-kursseille. Henkinen ja sen sellainen henkimaailma-aihepiiri kiinnostaa minua. Joskus toivon, että löytäisin sieltä samanhenkisempää seuraa. Jos silti kehittynyt ja fiksu ihminen, sellaiset sekoilijat ja huru-uskovaiset eivät kiinnosta. Pitää olla hyvinkin tarkasti realisti. Niin tarkasti, ettei kiellä henkimaailmakokemuksia(an).
t.kristallikissaEntäs jos opiskelisit ammatin, käsitin niin että sinulla ei ole opintoja takana vaan olet nuorena mennyt jo naimisiin. Ei se ammatin opiskelu nyt vaadi varoja paljoa. Ja on kai sinulla elätusmaksuja ja muita tuloja ellei isäsi nyt elätä?
On kuule ihan korkeakoulututkintoammatti.
t.kristallikissaOk. No jos vastaa jotain yliopistotutkintoa niin voisit vaikka opiskella siellä edelleen, jos aikaa on kerran.
Miksi ihmeessä? Alani ei edes kiinnosta minua.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kristallikissa siltä että perheessäsi ollaan vaikeat asiat kuitattu rahalla. Nyt kuitenkin haaveilet vaikean äitisuhteen kuittaamista rahalla myös. Näin se henkinen kehittyminen jää hyvin puolitiehen lapsella. Veikkaan että olet syntynyt ökyaikaan, sillä nyt on kaltaisiasi paljon, eivätkä he yhtään ymmärrää ihmissuhteista tai muusta vaan keskittyvät rahaan ja toiset ulkonäköjuttuihin.
Höpö höpö. Ja rahalla on aika paljon vaikutusta ihmisten elämänlaatuun usein.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kristallikissa siltä että perheessäsi ollaan vaikeat asiat kuitattu rahalla. Nyt kuitenkin haaveilet vaikean äitisuhteen kuittaamista rahalla myös. Näin se henkinen kehittyminen jää hyvin puolitiehen lapsella. Veikkaan että olet syntynyt ökyaikaan, sillä nyt on kaltaisiasi paljon, eivätkä he yhtään ymmärrää ihmissuhteista tai muusta vaan keskittyvät rahaan ja toiset ulkonäköjuttuihin.
Höpö höpö. Ja rahalla on aika paljon vaikutusta ihmisten elämänlaatuun usein.
t.kristallikissa
Tuo ei kuulosta nyt pitkällekehittyneeltä vastaukselta. Raha ei ole ollut ongelmasi se on tullut selväksi, eli jäljelle jäävät ne ihmisenä kehittymien ongelmat jonka takia käyt terapioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä ihmeellä puran sen, jos lapsi on kokenut tulleensa torjutuksi? Olen yrittänyt muuttaa sitä, jaksaa kuunnella ja olla läsnä, kysyä, onko jotain, mikä mietityttää, mutta lapsi on tullut torjutuksi, ja kokee sen ehkä alati siten. Siihen saattaa yhdistyä hänen erilaisuutensakin. Eli kokee sitä muidenkin kanssa, mutta tietenkin äiti on se tärkein, ja samaan aikaan viimeinen, kenen kanssa saisi olla siten.
t.kristallikissaEli kuvauksestasi päätellen lapsella on ns autismin piirteitä kun sulkeutuu? No kuule tuo mitä kerroit että vain henkisesti pitkälle päässyt ymmärtää asioitasi on valitettavasti hälymerkki, älä nyt loukkaannu mutta näin on. Ihmissuhteissa ei aseteta vaatimuksia toisille vaan hyväksytään toiset semmoisenaan kuin ovat. Tuo henkimaailmaan pakeneminen kuulostaa vähän samalta kuin avaruusmaailmaan pakeneminen lapsellasi. Haluat niinkuin suoraan jotenkin päästä nauttimaan hedelmistä ihmissuhteissa tekemättä sitä psyykkistä työtä jota aito tutustuminen vaatii.
Elätkö norsunluutornissa mielestäsi? Onko se vapaaehtoista yksinäisyyttäsi itseasiassa?
Tällaisia asioita tulee mieleen sun tilanteesta.
Ja tämäkin, jos tämä on sinun mielestäsi oikeutettua arvostelemista, niin onko tullut pieneen mieleesi, että minulta on viety oikeudet psyykkiseen työhön, jota ihmisiin tutustuminen vaatii? Mustamaalaamalla ja arvostelemalla MINUA ihmisenä. Kuvitteletko sinä, että mulle jätettiin eväitä hyväksyä se prosessi? Ne kohdat, kun siinä menee jotain pieleen tai vinoon, jota pitäisi korjata, väärinkäsityket, sun muu. Älä sä arvostele siitä toisia, jos heillä ei ole jotain arvokasta kykyä, joka sinulla on. Häpeä, että edes syyttelet ketään sellaisesta.
t.krsitallikissa
Eli sun mies odottelee edelleen varakasta vaimoaan , hoitaa lapsenne ja on siis nalkissa sinuun. Eli pidät häntä sidottuna noin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kristallikissa siltä että perheessäsi ollaan vaikeat asiat kuitattu rahalla. Nyt kuitenkin haaveilet vaikean äitisuhteen kuittaamista rahalla myös. Näin se henkinen kehittyminen jää hyvin puolitiehen lapsella. Veikkaan että olet syntynyt ökyaikaan, sillä nyt on kaltaisiasi paljon, eivätkä he yhtään ymmärrää ihmissuhteista tai muusta vaan keskittyvät rahaan ja toiset ulkonäköjuttuihin.
Höpö höpö. Ja rahalla on aika paljon vaikutusta ihmisten elämänlaatuun usein.
t.kristallikissaTuo ei kuulosta nyt pitkällekehittyneeltä vastaukselta. Raha ei ole ollut ongelmasi se on tullut selväksi, eli jäljelle jäävät ne ihmisenä kehittymien ongelmat jonka takia käyt terapioissa.
Se ei ole minun aikaansaannokseni vaan äitini. Nii-in. Mitä sitten? Ilman äitiäni tuskinpa kävisin. Ainakaan samoista syistä.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Eli sun mies odottelee edelleen varakasta vaimoaan , hoitaa lapsenne ja on siis nalkissa sinuun. Eli pidät häntä sidottuna noin....
Miten? Oletko sinä niin epäitsenäinen ihminen, että ajattelet olevasi kiinni muissa riippuen siitä, mitä he ajattelevat? Ihminen itse valitsee, mitä odottaa. Ja en ole lupaillut miehelle mitään. En näe häntä yhtä kehittymättömänä kuin sinua, että hän ei osaisi tehdä omia valintojaan ja ratkaisujaan.
t.kristalikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä ihmeellä puran sen, jos lapsi on kokenut tulleensa torjutuksi? Olen yrittänyt muuttaa sitä, jaksaa kuunnella ja olla läsnä, kysyä, onko jotain, mikä mietityttää, mutta lapsi on tullut torjutuksi, ja kokee sen ehkä alati siten. Siihen saattaa yhdistyä hänen erilaisuutensakin. Eli kokee sitä muidenkin kanssa, mutta tietenkin äiti on se tärkein, ja samaan aikaan viimeinen, kenen kanssa saisi olla siten.
t.kristallikissaEli kuvauksestasi päätellen lapsella on ns autismin piirteitä kun sulkeutuu? No kuule tuo mitä kerroit että vain henkisesti pitkälle päässyt ymmärtää asioitasi on valitettavasti hälymerkki, älä nyt loukkaannu mutta näin on. Ihmissuhteissa ei aseteta vaatimuksia toisille vaan hyväksytään toiset semmoisenaan kuin ovat. Tuo henkimaailmaan pakeneminen kuulostaa vähän samalta kuin avaruusmaailmaan pakeneminen lapsellasi. Haluat niinkuin suoraan jotenkin päästä nauttimaan hedelmistä ihmissuhteissa tekemättä sitä psyykkistä työtä jota aito tutustuminen vaatii.
Elätkö norsunluutornissa mielestäsi? Onko se vapaaehtoista yksinäisyyttäsi itseasiassa?
Tällaisia asioita tulee mieleen sun tilanteesta.
Ja tämäkin, jos tämä on sinun mielestäsi oikeutettua arvostelemista, niin onko tullut pieneen mieleesi, että minulta on viety oikeudet psyykkiseen työhön, jota ihmisiin tutustuminen vaatii? Mustamaalaamalla ja arvostelemalla MINUA ihmisenä. Kuvitteletko sinä, että mulle jätettiin eväitä hyväksyä se prosessi? Ne kohdat, kun siinä menee jotain pieleen tai vinoon, jota pitäisi korjata, väärinkäsityket, sun muu. Älä sä arvostele siitä toisia, jos heillä ei ole jotain arvokasta kykyä, joka sinulla on. Häpeä, että edes syyttelet ketään sellaisesta.
t.krsitallikissa
En nyt ihan usko mitä kerrot, sillä todella tarkasti kuvailet mitä sulta puuttunut eli olet hyvin tietoinen tilastasi ja varmaan näinollen siitäkin mitä asialle tulisi tehdä?
Sinä syytät äitiäsi mutta en ihan usko että hän on sittenkään se syy. Et ota vastuutaa ikuisena omista suhteistasi, ja saattaa olla että et lapsestasikaan. Ota myös huomioon ettemme ole tällä terapeuttejasi vaan kanssakirjoittelijoita, vertaisiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä ihmeellä puran sen, jos lapsi on kokenut tulleensa torjutuksi? Olen yrittänyt muuttaa sitä, jaksaa kuunnella ja olla läsnä, kysyä, onko jotain, mikä mietityttää, mutta lapsi on tullut torjutuksi, ja kokee sen ehkä alati siten. Siihen saattaa yhdistyä hänen erilaisuutensakin. Eli kokee sitä muidenkin kanssa, mutta tietenkin äiti on se tärkein, ja samaan aikaan viimeinen, kenen kanssa saisi olla siten.
t.kristallikissaEli kuvauksestasi päätellen lapsella on ns autismin piirteitä kun sulkeutuu? No kuule tuo mitä kerroit että vain henkisesti pitkälle päässyt ymmärtää asioitasi on valitettavasti hälymerkki, älä nyt loukkaannu mutta näin on. Ihmissuhteissa ei aseteta vaatimuksia toisille vaan hyväksytään toiset semmoisenaan kuin ovat. Tuo henkimaailmaan pakeneminen kuulostaa vähän samalta kuin avaruusmaailmaan pakeneminen lapsellasi. Haluat niinkuin suoraan jotenkin päästä nauttimaan hedelmistä ihmissuhteissa tekemättä sitä psyykkistä työtä jota aito tutustuminen vaatii.
Elätkö norsunluutornissa mielestäsi? Onko se vapaaehtoista yksinäisyyttäsi itseasiassa?
Tällaisia asioita tulee mieleen sun tilanteesta.
Ja tämäkin, jos tämä on sinun mielestäsi oikeutettua arvostelemista, niin onko tullut pieneen mieleesi, että minulta on viety oikeudet psyykkiseen työhön, jota ihmisiin tutustuminen vaatii? Mustamaalaamalla ja arvostelemalla MINUA ihmisenä. Kuvitteletko sinä, että mulle jätettiin eväitä hyväksyä se prosessi? Ne kohdat, kun siinä menee jotain pieleen tai vinoon, jota pitäisi korjata, väärinkäsityket, sun muu. Älä sä arvostele siitä toisia, jos heillä ei ole jotain arvokasta kykyä, joka sinulla on. Häpeä, että edes syyttelet ketään sellaisesta.
t.krsitallikissaEn nyt ihan usko mitä kerrot, sillä todella tarkasti kuvailet mitä sulta puuttunut eli olet hyvin tietoinen tilastasi ja varmaan näinollen siitäkin mitä asialle tulisi tehdä?
Sinä syytät äitiäsi mutta en ihan usko että hän on sittenkään se syy. Et ota vastuutaa ikuisena omista suhteistasi, ja saattaa olla että et lapsestasikaan. Ota myös huomioon ettemme ole tällä terapeuttejasi vaan kanssakirjoittelijoita, vertaisiasi.
Mitä minulta on puuttunut? Se ei ole sama, kuin mitä on tuhottu.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko pakko manata tuo crazy tänne?
Nyt ei ole kyse vain puuttueista, vaan tuhotuista mahdollisuuksista, tuhotusta itseluottamuksesta, tuhotusta itsetunnosta. Se, jos ne vain olisivatkin puute on täysin eri asia.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sun mies odottelee edelleen varakasta vaimoaan , hoitaa lapsenne ja on siis nalkissa sinuun. Eli pidät häntä sidottuna noin....
Miten? Oletko sinä niin epäitsenäinen ihminen, että ajattelet olevasi kiinni muissa riippuen siitä, mitä he ajattelevat? Ihminen itse valitsee, mitä odottaa. Ja en ole lupaillut miehelle mitään. En näe häntä yhtä kehittymättömänä kuin sinua, että hän ei osaisi tehdä omia valintojaan ja ratkaisujaan.
t.kristalikissa
Kyllähän sinä annaoit miehellsi täälläkin oletusarvon ettei löydä muitakaan se oli se viesti itseltäsi. Nuo sidokset ovat näkymättömiä joita joskus kudotaan. Kudoitko sinä sellaisen verkon miehestäsi ns optiona?Joka on taustalla sinua varten aina kuitenkin. Viiletätäkö itse vaikka missä? No niin arvasinkin.
Oliko eroonne syy se ettet halua jakaa RAHOJSI miehen kanssa? Oliko hän varakas vai ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä ihmeellä puran sen, jos lapsi on kokenut tulleensa torjutuksi? Olen yrittänyt muuttaa sitä, jaksaa kuunnella ja olla läsnä, kysyä, onko jotain, mikä mietityttää, mutta lapsi on tullut torjutuksi, ja kokee sen ehkä alati siten. Siihen saattaa yhdistyä hänen erilaisuutensakin. Eli kokee sitä muidenkin kanssa, mutta tietenkin äiti on se tärkein, ja samaan aikaan viimeinen, kenen kanssa saisi olla siten.
t.kristallikissaEli kuvauksestasi päätellen lapsella on ns autismin piirteitä kun sulkeutuu? No kuule tuo mitä kerroit että vain henkisesti pitkälle päässyt ymmärtää asioitasi on valitettavasti hälymerkki, älä nyt loukkaannu mutta näin on. Ihmissuhteissa ei aseteta vaatimuksia toisille vaan hyväksytään toiset semmoisenaan kuin ovat. Tuo henkimaailmaan pakeneminen kuulostaa vähän samalta kuin avaruusmaailmaan pakeneminen lapsellasi. Haluat niinkuin suoraan jotenkin päästä nauttimaan hedelmistä ihmissuhteissa tekemättä sitä psyykkistä työtä jota aito tutustuminen vaatii.
Elätkö norsunluutornissa mielestäsi? Onko se vapaaehtoista yksinäisyyttäsi itseasiassa?
Tällaisia asioita tulee mieleen sun tilanteesta.
Ja tämäkin, jos tämä on sinun mielestäsi oikeutettua arvostelemista, niin onko tullut pieneen mieleesi, että minulta on viety oikeudet psyykkiseen työhön, jota ihmisiin tutustuminen vaatii? Mustamaalaamalla ja arvostelemalla MINUA ihmisenä. Kuvitteletko sinä, että mulle jätettiin eväitä hyväksyä se prosessi? Ne kohdat, kun siinä menee jotain pieleen tai vinoon, jota pitäisi korjata, väärinkäsityket, sun muu. Älä sä arvostele siitä toisia, jos heillä ei ole jotain arvokasta kykyä, joka sinulla on. Häpeä, että edes syyttelet ketään sellaisesta.
t.krsitallikissaEn nyt ihan usko mitä kerrot, sillä todella tarkasti kuvailet mitä sulta puuttunut eli olet hyvin tietoinen tilastasi ja varmaan näinollen siitäkin mitä asialle tulisi tehdä?
Sinä syytät äitiäsi mutta en ihan usko että hän on sittenkään se syy. Et ota vastuutaa ikuisena omista suhteistasi, ja saattaa olla että et lapsestasikaan. Ota myös huomioon ettemme ole tällä terapeuttejasi vaan kanssakirjoittelijoita, vertaisiasi.
Mitä minulta on puuttunut? Se ei ole sama, kuin mitä on tuhottu.
t.kristallikissa
Ja joku muu on tuhonnut, niinkö? Se on se olennainen kysymys aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sun mies odottelee edelleen varakasta vaimoaan , hoitaa lapsenne ja on siis nalkissa sinuun. Eli pidät häntä sidottuna noin....
Miten? Oletko sinä niin epäitsenäinen ihminen, että ajattelet olevasi kiinni muissa riippuen siitä, mitä he ajattelevat? Ihminen itse valitsee, mitä odottaa. Ja en ole lupaillut miehelle mitään. En näe häntä yhtä kehittymättömänä kuin sinua, että hän ei osaisi tehdä omia valintojaan ja ratkaisujaan.
t.kristalikissaKyllähän sinä annaoit miehellsi täälläkin oletusarvon ettei löydä muitakaan se oli se viesti itseltäsi. Nuo sidokset ovat näkymättömiä joita joskus kudotaan. Kudoitko sinä sellaisen verkon miehestäsi ns optiona?Joka on taustalla sinua varten aina kuitenkin. Viiletätäkö itse vaikka missä? No niin arvasinkin.
Oliko eroonne syy se ettet halua jakaa RAHOJSI miehen kanssa? Oliko hän varakas vai ei?
En ole kutonut, eiköhän siihen ole syy ihan miehessä itsessään. Ei ole tarvetta vain johonkin naiseen. Et sinä tiedä meistä paljoakaan, joten lakkaa olettamasta.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä ihmeellä puran sen, jos lapsi on kokenut tulleensa torjutuksi? Olen yrittänyt muuttaa sitä, jaksaa kuunnella ja olla läsnä, kysyä, onko jotain, mikä mietityttää, mutta lapsi on tullut torjutuksi, ja kokee sen ehkä alati siten. Siihen saattaa yhdistyä hänen erilaisuutensakin. Eli kokee sitä muidenkin kanssa, mutta tietenkin äiti on se tärkein, ja samaan aikaan viimeinen, kenen kanssa saisi olla siten.
t.kristallikissaEli kuvauksestasi päätellen lapsella on ns autismin piirteitä kun sulkeutuu? No kuule tuo mitä kerroit että vain henkisesti pitkälle päässyt ymmärtää asioitasi on valitettavasti hälymerkki, älä nyt loukkaannu mutta näin on. Ihmissuhteissa ei aseteta vaatimuksia toisille vaan hyväksytään toiset semmoisenaan kuin ovat. Tuo henkimaailmaan pakeneminen kuulostaa vähän samalta kuin avaruusmaailmaan pakeneminen lapsellasi. Haluat niinkuin suoraan jotenkin päästä nauttimaan hedelmistä ihmissuhteissa tekemättä sitä psyykkistä työtä jota aito tutustuminen vaatii.
Elätkö norsunluutornissa mielestäsi? Onko se vapaaehtoista yksinäisyyttäsi itseasiassa?
Tällaisia asioita tulee mieleen sun tilanteesta.
Ja tämäkin, jos tämä on sinun mielestäsi oikeutettua arvostelemista, niin onko tullut pieneen mieleesi, että minulta on viety oikeudet psyykkiseen työhön, jota ihmisiin tutustuminen vaatii? Mustamaalaamalla ja arvostelemalla MINUA ihmisenä. Kuvitteletko sinä, että mulle jätettiin eväitä hyväksyä se prosessi? Ne kohdat, kun siinä menee jotain pieleen tai vinoon, jota pitäisi korjata, väärinkäsityket, sun muu. Älä sä arvostele siitä toisia, jos heillä ei ole jotain arvokasta kykyä, joka sinulla on. Häpeä, että edes syyttelet ketään sellaisesta.
t.krsitallikissaEn nyt ihan usko mitä kerrot, sillä todella tarkasti kuvailet mitä sulta puuttunut eli olet hyvin tietoinen tilastasi ja varmaan näinollen siitäkin mitä asialle tulisi tehdä?
Sinä syytät äitiäsi mutta en ihan usko että hän on sittenkään se syy. Et ota vastuutaa ikuisena omista suhteistasi, ja saattaa olla että et lapsestasikaan. Ota myös huomioon ettemme ole tällä terapeuttejasi vaan kanssakirjoittelijoita, vertaisiasi.
Mitä minulta on puuttunut? Se ei ole sama, kuin mitä on tuhottu.
t.kristallikissaJa joku muu on tuhonnut, niinkö? Se on se olennainen kysymys aikuisena.
Kyllä, näin juuri. Yritin ja yritin ja sain "tueksi" pelkkää huutoa ja arvostelua.
t.kristallikissa
Onko yhteiskunnan tuet suurempia jos olisitte perhe ja kaikki yhessä koossa vai näin kuin nyt elätte?
Vierailija kirjoitti:
Onko yhteiskunnan tuet suurempia jos olisitte perhe ja kaikki yhessä koossa vai näin kuin nyt elätte?
No on kyllä, (miehelle, ei minulle) mutta se ei ole syy tähän valintaan. Kahden talouden kanssa rahaakin menee enemmän, lähinnä asumiseen ja lämmitykseen.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Onko yhteiskunnan tuet suurempia jos olisitte perhe ja kaikki yhessä koossa vai näin kuin nyt elätte?
Tuet ovat suurempia kun ollaan erottu. Siksi monet muka eroavat koska se joka asuu lasten kanssa saa mojovat tuet sekä muut etuudet.
Alue: Aihe vapaa
Omistan edelleen. En tiedä asunnon tuotonkäytöstä sen enempää ajalta, jolloin olin alaikäinen. Mutta on mahdollista, että sillä on maksettu asioita, jotka paransivat elämääni.
t.kristallikissa