Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"Maijakin on löytänyt miehen", tulee tuttavat kertomaan jopa ihan vieraista ihmisistä jotka olen tavannut kerran.
24.11.2018 |
Onko miehen löytäminen niin suuri juttu että sitä pitää toitottaa kaikille vaikkei ole edes asianosainen? En ole päivääkään elämästäni pohtinut onko jollakulla randomilla Maijalla miestä vai ei, ja yhtäkkiä sitä tullaan oikein kertomaan mulle. Mitä ihmettä? Tätä on käynyt tosi monesti. Itsekin olen ns. ikisinkku joka ei kyllä sutinoistaan kerro kenellekään tällaiselle juoruilijalle.
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se. Tämän viestini tarkoituksena ei ole missään nimessä vähätellä sinkkuja – vapaaehtoisesti tai tahattomasti sellaisia – mutta kyllä se pariutuminen ihmiselle melko luonnollista käyttäytymistä on. Yhteiskuntamme tavallaan pyörii sen ympärillä, vaikka se voi hieman etäytettynä oudolta tuntuakin. Jos joku on ollut pitkään yksin, kyllä se monelle on suuri uutinen, kun kumppani on löytynyt. Esim. jos naapurin yli nelikymppinen poikamies pariutuisi, olisihan se aikamoinen uutinen.
Kenelle naapurin poikamiehen suhde-elämä on uutinen? Juoruatko asiasta vaikka työkaverillesi joka ei ole ikinä kuullutkaan sinun naapuripoikamiehestäsi? Sitä paitsi oletko varma ettei naapurisi ole viettänyt jonkinlaista suhde-elämää sinun tietämättäsi? Juuri tällaisten takia en kerro elämästäni mitään jollekulle random-naapurille, enkä kyllä läheisimmillekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se. Tämän viestini tarkoituksena ei ole missään nimessä vähätellä sinkkuja – vapaaehtoisesti tai tahattomasti sellaisia – mutta kyllä se pariutuminen ihmiselle melko luonnollista käyttäytymistä on. Yhteiskuntamme tavallaan pyörii sen ympärillä, vaikka se voi hieman etäytettynä oudolta tuntuakin. Jos joku on ollut pitkään yksin, kyllä se monelle on suuri uutinen, kun kumppani on löytynyt. Esim. jos naapurin yli nelikymppinen poikamies pariutuisi, olisihan se aikamoinen uutinen.
Kenelle naapurin poikamiehen suhde-elämä on uutinen? Juoruatko asiasta vaikka työkaverillesi joka ei ole ikinä kuullutkaan sinun naapuripoikamiehestäsi? Sitä paitsi oletko varma ettei naapurisi ole viettänyt jonkinlaista suhde-elämää sinun tietämättäsi? Juuri tällaisten takia en kerro elämästäni mitään jollekulle random-naapurille, enkä kyllä läheisimmillekään.
Mä vastaan sulle nyt, mutta jos haluat jollain tavalla jatkaa tätä keskustelua, sun täytyy lopettaa tuo hyökkäävyys. Mä en ole tehnyt sulle mitään pahaa vastaamalla kysymykseesi, vaan kerroin ajatukseni tästä asiasta. Jos et halua kuulla ihmisten pohdintoja, ei kannata avata aiheesta ketjuja.
Mulla ei ole työkavereita, olen yrittäjä. Tai tavallaan mieheni on työkaverini, ja koska hänkin tuntee tuon naapurin poikamiehen, voisimme tietenkin asiasta keskustella. Tuo naapurin poikamies ei ole mulle mitenkään tuntematon ihminen, vaan olemme tekemisissä ja tunnemme toisemme. Voi tietenkin olla, että hänellä on jotain suhde-elämää minun tietämättäni, mutta en tiedä, miksi hän sitä erityisesti piilottelisi. Mulla on sellainen käsitys, että hän haluaisi perheen. Naapurin poikamies asuu vanhempiensa kanssa, joten varmasti hänen äitinsä olisi asiasta maininnut, jos hänen pojallaan heila olisi. Ei ole tapana juoruta tästä naapurin miehestä tai kenestäkään muustakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se. Tämän viestini tarkoituksena ei ole missään nimessä vähätellä sinkkuja – vapaaehtoisesti tai tahattomasti sellaisia – mutta kyllä se pariutuminen ihmiselle melko luonnollista käyttäytymistä on. Yhteiskuntamme tavallaan pyörii sen ympärillä, vaikka se voi hieman etäytettynä oudolta tuntuakin. Jos joku on ollut pitkään yksin, kyllä se monelle on suuri uutinen, kun kumppani on löytynyt. Esim. jos naapurin yli nelikymppinen poikamies pariutuisi, olisihan se aikamoinen uutinen.
Kenelle naapurin poikamiehen suhde-elämä on uutinen? Juoruatko asiasta vaikka työkaverillesi joka ei ole ikinä kuullutkaan sinun naapuripoikamiehestäsi? Sitä paitsi oletko varma ettei naapurisi ole viettänyt jonkinlaista suhde-elämää sinun tietämättäsi? Juuri tällaisten takia en kerro elämästäni mitään jollekulle random-naapurille, enkä kyllä läheisimmillekään.
Mä vastaan sulle nyt, mutta jos haluat jollain tavalla jatkaa tätä keskustelua, sun täytyy lopettaa tuo hyökkäävyys. Mä en ole tehnyt sulle mitään pahaa vastaamalla kysymykseesi, vaan kerroin ajatukseni tästä asiasta. Jos et halua kuulla ihmisten pohdintoja, ei kannata avata aiheesta ketjuja.
Mulla ei ole työkavereita, olen yrittäjä. Tai tavallaan mieheni on työkaverini, ja koska hänkin tuntee tuon naapurin poikamiehen, voisimme tietenkin asiasta keskustella. Tuo naapurin poikamies ei ole mulle mitenkään tuntematon ihminen, vaan olemme tekemisissä ja tunnemme toisemme. Voi tietenkin olla, että hänellä on jotain suhde-elämää minun tietämättäni, mutta en tiedä, miksi hän sitä erityisesti piilottelisi. Mulla on sellainen käsitys, että hän haluaisi perheen. Naapurin poikamies asuu vanhempiensa kanssa, joten varmasti hänen äitinsä olisi asiasta maininnut, jos hänen pojallaan heila olisi. Ei ole tapana juoruta tästä naapurin miehestä tai kenestäkään muustakaan.
Toi mua just ihmetyttää että esim. naapurit kokevat piilotteluna jos ei kerro asioistaan.
Maalaisilla on tuommoinen tapa. Siellä kun ei perinteisesti ole paljon kouluja käyty, tai ollut muutakaan tapahtumaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se. Tämän viestini tarkoituksena ei ole missään nimessä vähätellä sinkkuja – vapaaehtoisesti tai tahattomasti sellaisia – mutta kyllä se pariutuminen ihmiselle melko luonnollista käyttäytymistä on. Yhteiskuntamme tavallaan pyörii sen ympärillä, vaikka se voi hieman etäytettynä oudolta tuntuakin. Jos joku on ollut pitkään yksin, kyllä se monelle on suuri uutinen, kun kumppani on löytynyt. Esim. jos naapurin yli nelikymppinen poikamies pariutuisi, olisihan se aikamoinen uutinen.
Kenelle naapurin poikamiehen suhde-elämä on uutinen? Juoruatko asiasta vaikka työkaverillesi joka ei ole ikinä kuullutkaan sinun naapuripoikamiehestäsi? Sitä paitsi oletko varma ettei naapurisi ole viettänyt jonkinlaista suhde-elämää sinun tietämättäsi? Juuri tällaisten takia en kerro elämästäni mitään jollekulle random-naapurille, enkä kyllä läheisimmillekään.
Mä vastaan sulle nyt, mutta jos haluat jollain tavalla jatkaa tätä keskustelua, sun täytyy lopettaa tuo hyökkäävyys. Mä en ole tehnyt sulle mitään pahaa vastaamalla kysymykseesi, vaan kerroin ajatukseni tästä asiasta. Jos et halua kuulla ihmisten pohdintoja, ei kannata avata aiheesta ketjuja.
Mulla ei ole työkavereita, olen yrittäjä. Tai tavallaan mieheni on työkaverini, ja koska hänkin tuntee tuon naapurin poikamiehen, voisimme tietenkin asiasta keskustella. Tuo naapurin poikamies ei ole mulle mitenkään tuntematon ihminen, vaan olemme tekemisissä ja tunnemme toisemme. Voi tietenkin olla, että hänellä on jotain suhde-elämää minun tietämättäni, mutta en tiedä, miksi hän sitä erityisesti piilottelisi. Mulla on sellainen käsitys, että hän haluaisi perheen. Naapurin poikamies asuu vanhempiensa kanssa, joten varmasti hänen äitinsä olisi asiasta maininnut, jos hänen pojallaan heila olisi. Ei ole tapana juoruta tästä naapurin miehestä tai kenestäkään muustakaan.
Toi mua just ihmetyttää että esim. naapurit kokevat piilotteluna jos ei kerro asioistaan.
Varmasti ihmetyttää, jos et lukenut viestiä. Olemme tekemisissä näiden naapurien kanssa, kyläillään puolin ja toisin ja puhutaan asioistamme. Jos on parisuhteessa jonkun kanssa ja pyrkii salaamaan asian tuntemiltaan ihmisiltä, voi ihan hyvällä omallatunnolla puhua piilottelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maalaisilla on tuommoinen tapa. Siellä kun ei perinteisesti ole paljon kouluja käyty, tai ollut muutakaan tapahtumaa.
No et säkään ole kouluja käynyt, jos et ymmärrä, että maaseudultakin pääsee opiskelemaan ihan normaalisti, ja sitten voi muuttaa takaisin. Vai ajatteletko, että maaseudulla kaikki työntekijät ovat epäpäteviä, lääkärit ja opettajat ovat käyneet vain peruskoulun tmv.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se. Tämän viestini tarkoituksena ei ole missään nimessä vähätellä sinkkuja – vapaaehtoisesti tai tahattomasti sellaisia – mutta kyllä se pariutuminen ihmiselle melko luonnollista käyttäytymistä on. Yhteiskuntamme tavallaan pyörii sen ympärillä, vaikka se voi hieman etäytettynä oudolta tuntuakin. Jos joku on ollut pitkään yksin, kyllä se monelle on suuri uutinen, kun kumppani on löytynyt. Esim. jos naapurin yli nelikymppinen poikamies pariutuisi, olisihan se aikamoinen uutinen.
Kenelle naapurin poikamiehen suhde-elämä on uutinen? Juoruatko asiasta vaikka työkaverillesi joka ei ole ikinä kuullutkaan sinun naapuripoikamiehestäsi? Sitä paitsi oletko varma ettei naapurisi ole viettänyt jonkinlaista suhde-elämää sinun tietämättäsi? Juuri tällaisten takia en kerro elämästäni mitään jollekulle random-naapurille, enkä kyllä läheisimmillekään.
Mä vastaan sulle nyt, mutta jos haluat jollain tavalla jatkaa tätä keskustelua, sun täytyy lopettaa tuo hyökkäävyys. Mä en ole tehnyt sulle mitään pahaa vastaamalla kysymykseesi, vaan kerroin ajatukseni tästä asiasta. Jos et halua kuulla ihmisten pohdintoja, ei kannata avata aiheesta ketjuja.
Mulla ei ole työkavereita, olen yrittäjä. Tai tavallaan mieheni on työkaverini, ja koska hänkin tuntee tuon naapurin poikamiehen, voisimme tietenkin asiasta keskustella. Tuo naapurin poikamies ei ole mulle mitenkään tuntematon ihminen, vaan olemme tekemisissä ja tunnemme toisemme. Voi tietenkin olla, että hänellä on jotain suhde-elämää minun tietämättäni, mutta en tiedä, miksi hän sitä erityisesti piilottelisi. Mulla on sellainen käsitys, että hän haluaisi perheen. Naapurin poikamies asuu vanhempiensa kanssa, joten varmasti hänen äitinsä olisi asiasta maininnut, jos hänen pojallaan heila olisi. Ei ole tapana juoruta tästä naapurin miehestä tai kenestäkään muustakaan.
Toi mua just ihmetyttää että esim. naapurit kokevat piilotteluna jos ei kerro asioistaan.
Varmasti ihmetyttää, jos et lukenut viestiä. Olemme tekemisissä näiden naapurien kanssa, kyläillään puolin ja toisin ja puhutaan asioistamme. Jos on parisuhteessa jonkun kanssa ja pyrkii salaamaan asian tuntemiltaan ihmisiltä, voi ihan hyvällä omallatunnolla puhua piilottelusta.
Mikä sinusta on oikea aika että pitäisi kertoa tällaisista suhteistaan naapureille? Sä et ensimmäisessä viestissäsi kertonut että olette enemmän tuttavia, ystäviä kuin naapureita vaan itse puhuit pelkästään naapurin poikamiehestä. Mutta kuitenkin, pitäisikö hänen heti kertoa teille löytäneensä naisen, vaikkei mitään (vielä) olisi tapahtunutkaan? Vai kun ensitreffit on ohi? Vai kun on suhde jo vakiintumaan päin? Vai kun on päätetty olla yhdessä? Jos kertoo vasta viimeisessä vaiheessa, esittelee vaikka uuden naisen teille, koetko että sinulta on salattu asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se. Tämän viestini tarkoituksena ei ole missään nimessä vähätellä sinkkuja – vapaaehtoisesti tai tahattomasti sellaisia – mutta kyllä se pariutuminen ihmiselle melko luonnollista käyttäytymistä on. Yhteiskuntamme tavallaan pyörii sen ympärillä, vaikka se voi hieman etäytettynä oudolta tuntuakin. Jos joku on ollut pitkään yksin, kyllä se monelle on suuri uutinen, kun kumppani on löytynyt. Esim. jos naapurin yli nelikymppinen poikamies pariutuisi, olisihan se aikamoinen uutinen.
Kenelle naapurin poikamiehen suhde-elämä on uutinen? Juoruatko asiasta vaikka työkaverillesi joka ei ole ikinä kuullutkaan sinun naapuripoikamiehestäsi? Sitä paitsi oletko varma ettei naapurisi ole viettänyt jonkinlaista suhde-elämää sinun tietämättäsi? Juuri tällaisten takia en kerro elämästäni mitään jollekulle random-naapurille, enkä kyllä läheisimmillekään.
Mä vastaan sulle nyt, mutta jos haluat jollain tavalla jatkaa tätä keskustelua, sun täytyy lopettaa tuo hyökkäävyys. Mä en ole tehnyt sulle mitään pahaa vastaamalla kysymykseesi, vaan kerroin ajatukseni tästä asiasta. Jos et halua kuulla ihmisten pohdintoja, ei kannata avata aiheesta ketjuja.
Mulla ei ole työkavereita, olen yrittäjä. Tai tavallaan mieheni on työkaverini, ja koska hänkin tuntee tuon naapurin poikamiehen, voisimme tietenkin asiasta keskustella. Tuo naapurin poikamies ei ole mulle mitenkään tuntematon ihminen, vaan olemme tekemisissä ja tunnemme toisemme. Voi tietenkin olla, että hänellä on jotain suhde-elämää minun tietämättäni, mutta en tiedä, miksi hän sitä erityisesti piilottelisi. Mulla on sellainen käsitys, että hän haluaisi perheen. Naapurin poikamies asuu vanhempiensa kanssa, joten varmasti hänen äitinsä olisi asiasta maininnut, jos hänen pojallaan heila olisi. Ei ole tapana juoruta tästä naapurin miehestä tai kenestäkään muustakaan.
Toi mua just ihmetyttää että esim. naapurit kokevat piilotteluna jos ei kerro asioistaan.
Varmasti ihmetyttää, jos et lukenut viestiä. Olemme tekemisissä näiden naapurien kanssa, kyläillään puolin ja toisin ja puhutaan asioistamme. Jos on parisuhteessa jonkun kanssa ja pyrkii salaamaan asian tuntemiltaan ihmisiltä, voi ihan hyvällä omallatunnolla puhua piilottelusta.
Mikä sinusta on oikea aika että pitäisi kertoa tällaisista suhteistaan naapureille? Sä et ensimmäisessä viestissäsi kertonut että olette enemmän tuttavia, ystäviä kuin naapureita vaan itse puhuit pelkästään naapurin poikamiehestä. Mutta kuitenkin, pitäisikö hänen heti kertoa teille löytäneensä naisen, vaikkei mitään (vielä) olisi tapahtunutkaan? Vai kun ensitreffit on ohi? Vai kun on suhde jo vakiintumaan päin? Vai kun on päätetty olla yhdessä? Jos kertoo vasta viimeisessä vaiheessa, esittelee vaikka uuden naisen teille, koetko että sinulta on salattu asioita?
Kuten sanoin, en aio jatkaa keskustelua kanssasi, jos jatkat hyökkäävällä linjalla. Haluat ymmärtää tahallasi väärin ja vääristellä sanomiani, ja kysymisen sijaan oletat. En koe, että tästä keskustelusta on mitään hyötyä, koska sinun motiivinasi tuntuu olevan enemmän jokin sinua kohdannut harmitus, jota nyt projisoit minuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sutina onkin aivan eri asia, kuin kumppanin löytyminen.
Missä siis menee raja että uudesta kumppanista täytyy kertoa vaikkapa juuri nyt naapurille (josta tässä ketjussa on nyt puhuttu) ilman että on "salaillut asioitaan"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se. Tämän viestini tarkoituksena ei ole missään nimessä vähätellä sinkkuja – vapaaehtoisesti tai tahattomasti sellaisia – mutta kyllä se pariutuminen ihmiselle melko luonnollista käyttäytymistä on. Yhteiskuntamme tavallaan pyörii sen ympärillä, vaikka se voi hieman etäytettynä oudolta tuntuakin. Jos joku on ollut pitkään yksin, kyllä se monelle on suuri uutinen, kun kumppani on löytynyt. Esim. jos naapurin yli nelikymppinen poikamies pariutuisi, olisihan se aikamoinen uutinen.
Kenelle naapurin poikamiehen suhde-elämä on uutinen? Juoruatko asiasta vaikka työkaverillesi joka ei ole ikinä kuullutkaan sinun naapuripoikamiehestäsi? Sitä paitsi oletko varma ettei naapurisi ole viettänyt jonkinlaista suhde-elämää sinun tietämättäsi? Juuri tällaisten takia en kerro elämästäni mitään jollekulle random-naapurille, enkä kyllä läheisimmillekään.
Mä vastaan sulle nyt, mutta jos haluat jollain tavalla jatkaa tätä keskustelua, sun täytyy lopettaa tuo hyökkäävyys. Mä en ole tehnyt sulle mitään pahaa vastaamalla kysymykseesi, vaan kerroin ajatukseni tästä asiasta. Jos et halua kuulla ihmisten pohdintoja, ei kannata avata aiheesta ketjuja.
Mulla ei ole työkavereita, olen yrittäjä. Tai tavallaan mieheni on työkaverini, ja koska hänkin tuntee tuon naapurin poikamiehen, voisimme tietenkin asiasta keskustella. Tuo naapurin poikamies ei ole mulle mitenkään tuntematon ihminen, vaan olemme tekemisissä ja tunnemme toisemme. Voi tietenkin olla, että hänellä on jotain suhde-elämää minun tietämättäni, mutta en tiedä, miksi hän sitä erityisesti piilottelisi. Mulla on sellainen käsitys, että hän haluaisi perheen. Naapurin poikamies asuu vanhempiensa kanssa, joten varmasti hänen äitinsä olisi asiasta maininnut, jos hänen pojallaan heila olisi. Ei ole tapana juoruta tästä naapurin miehestä tai kenestäkään muustakaan.
Toi mua just ihmetyttää että esim. naapurit kokevat piilotteluna jos ei kerro asioistaan.
Varmasti ihmetyttää, jos et lukenut viestiä. Olemme tekemisissä näiden naapurien kanssa, kyläillään puolin ja toisin ja puhutaan asioistamme. Jos on parisuhteessa jonkun kanssa ja pyrkii salaamaan asian tuntemiltaan ihmisiltä, voi ihan hyvällä omallatunnolla puhua piilottelusta.
Mikä sinusta on oikea aika että pitäisi kertoa tällaisista suhteistaan naapureille? Sä et ensimmäisessä viestissäsi kertonut että olette enemmän tuttavia, ystäviä kuin naapureita vaan itse puhuit pelkästään naapurin poikamiehestä. Mutta kuitenkin, pitäisikö hänen heti kertoa teille löytäneensä naisen, vaikkei mitään (vielä) olisi tapahtunutkaan? Vai kun ensitreffit on ohi? Vai kun on suhde jo vakiintumaan päin? Vai kun on päätetty olla yhdessä? Jos kertoo vasta viimeisessä vaiheessa, esittelee vaikka uuden naisen teille, koetko että sinulta on salattu asioita?
Kuten sanoin, en aio jatkaa keskustelua kanssasi, jos jatkat hyökkäävällä linjalla. Haluat ymmärtää tahallasi väärin ja vääristellä sanomiani, ja kysymisen sijaan oletat. En koe, että tästä keskustelusta on mitään hyötyä, koska sinun motiivinasi tuntuu olevan enemmän jokin sinua kohdannut harmitus, jota nyt projisoit minuun.
Sinähän alun alkaen vastasit kysymykseeni joka ei ollut neutraali lähtökohtaisestikaan. Olisin halunnut nähdä kaltaistesi juoruilijoiden pään sisään mutta kyselen sinusta liikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se. Tämän viestini tarkoituksena ei ole missään nimessä vähätellä sinkkuja – vapaaehtoisesti tai tahattomasti sellaisia – mutta kyllä se pariutuminen ihmiselle melko luonnollista käyttäytymistä on. Yhteiskuntamme tavallaan pyörii sen ympärillä, vaikka se voi hieman etäytettynä oudolta tuntuakin. Jos joku on ollut pitkään yksin, kyllä se monelle on suuri uutinen, kun kumppani on löytynyt. Esim. jos naapurin yli nelikymppinen poikamies pariutuisi, olisihan se aikamoinen uutinen.
Kenelle naapurin poikamiehen suhde-elämä on uutinen? Juoruatko asiasta vaikka työkaverillesi joka ei ole ikinä kuullutkaan sinun naapuripoikamiehestäsi? Sitä paitsi oletko varma ettei naapurisi ole viettänyt jonkinlaista suhde-elämää sinun tietämättäsi? Juuri tällaisten takia en kerro elämästäni mitään jollekulle random-naapurille, enkä kyllä läheisimmillekään.
Mä vastaan sulle nyt, mutta jos haluat jollain tavalla jatkaa tätä keskustelua, sun täytyy lopettaa tuo hyökkäävyys. Mä en ole tehnyt sulle mitään pahaa vastaamalla kysymykseesi, vaan kerroin ajatukseni tästä asiasta. Jos et halua kuulla ihmisten pohdintoja, ei kannata avata aiheesta ketjuja.
Mulla ei ole työkavereita, olen yrittäjä. Tai tavallaan mieheni on työkaverini, ja koska hänkin tuntee tuon naapurin poikamiehen, voisimme tietenkin asiasta keskustella. Tuo naapurin poikamies ei ole mulle mitenkään tuntematon ihminen, vaan olemme tekemisissä ja tunnemme toisemme. Voi tietenkin olla, että hänellä on jotain suhde-elämää minun tietämättäni, mutta en tiedä, miksi hän sitä erityisesti piilottelisi. Mulla on sellainen käsitys, että hän haluaisi perheen. Naapurin poikamies asuu vanhempiensa kanssa, joten varmasti hänen äitinsä olisi asiasta maininnut, jos hänen pojallaan heila olisi. Ei ole tapana juoruta tästä naapurin miehestä tai kenestäkään muustakaan.
Toi mua just ihmetyttää että esim. naapurit kokevat piilotteluna jos ei kerro asioistaan.
Varmasti ihmetyttää, jos et lukenut viestiä. Olemme tekemisissä näiden naapurien kanssa, kyläillään puolin ja toisin ja puhutaan asioistamme. Jos on parisuhteessa jonkun kanssa ja pyrkii salaamaan asian tuntemiltaan ihmisiltä, voi ihan hyvällä omallatunnolla puhua piilottelusta.
Mikä sinusta on oikea aika että pitäisi kertoa tällaisista suhteistaan naapureille? Sä et ensimmäisessä viestissäsi kertonut että olette enemmän tuttavia, ystäviä kuin naapureita vaan itse puhuit pelkästään naapurin poikamiehestä. Mutta kuitenkin, pitäisikö hänen heti kertoa teille löytäneensä naisen, vaikkei mitään (vielä) olisi tapahtunutkaan? Vai kun ensitreffit on ohi? Vai kun on suhde jo vakiintumaan päin? Vai kun on päätetty olla yhdessä? Jos kertoo vasta viimeisessä vaiheessa, esittelee vaikka uuden naisen teille, koetko että sinulta on salattu asioita?
Kuten sanoin, en aio jatkaa keskustelua kanssasi, jos jatkat hyökkäävällä linjalla. Haluat ymmärtää tahallasi väärin ja vääristellä sanomiani, ja kysymisen sijaan oletat. En koe, että tästä keskustelusta on mitään hyötyä, koska sinun motiivinasi tuntuu olevan enemmän jokin sinua kohdannut harmitus, jota nyt projisoit minuun.
Sinähän alun alkaen vastasit kysymykseeni joka ei ollut neutraali lähtökohtaisestikaan. Olisin halunnut nähdä kaltaistesi juoruilijoiden pään sisään mutta kyselen sinusta liikaa?
Mutta kanssasi ei voi keskustella, koska keksit itse asioita, esim. sen, että minä olen juoruilija, vaikka en ikinä juoruile. Et siis halua oikeasti tietää mitään, haluat vain räyhätä ja tuoda omia mielipiteitäsi ilmi pukemalla ne kysymysten mutooon.
Joillain ihmisillä on tapana juoruilla ihan kaikesta, mitä muiden kuin heidän omassa elämässään tapahtuu. Jos kerrot tällaiselle ihmiselle itsestäsi jotain, voit olla varma, että hän kertoo sinun asiasi jollekin kolmannelle, neljännelle ja viidennelle. Mulla on yksi tällainen kaveri ja hänen kohdallaan täytyy olla hyvin tarkka, mitä omasta elämästään kertoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se. Tämän viestini tarkoituksena ei ole missään nimessä vähätellä sinkkuja – vapaaehtoisesti tai tahattomasti sellaisia – mutta kyllä se pariutuminen ihmiselle melko luonnollista käyttäytymistä on. Yhteiskuntamme tavallaan pyörii sen ympärillä, vaikka se voi hieman etäytettynä oudolta tuntuakin. Jos joku on ollut pitkään yksin, kyllä se monelle on suuri uutinen, kun kumppani on löytynyt. Esim. jos naapurin yli nelikymppinen poikamies pariutuisi, olisihan se aikamoinen uutinen.
Kenelle naapurin poikamiehen suhde-elämä on uutinen? Juoruatko asiasta vaikka työkaverillesi joka ei ole ikinä kuullutkaan sinun naapuripoikamiehestäsi? Sitä paitsi oletko varma ettei naapurisi ole viettänyt jonkinlaista suhde-elämää sinun tietämättäsi? Juuri tällaisten takia en kerro elämästäni mitään jollekulle random-naapurille, enkä kyllä läheisimmillekään.
Mä vastaan sulle nyt, mutta jos haluat jollain tavalla jatkaa tätä keskustelua, sun täytyy lopettaa tuo hyökkäävyys. Mä en ole tehnyt sulle mitään pahaa vastaamalla kysymykseesi, vaan kerroin ajatukseni tästä asiasta. Jos et halua kuulla ihmisten pohdintoja, ei kannata avata aiheesta ketjuja.
Mulla ei ole työkavereita, olen yrittäjä. Tai tavallaan mieheni on työkaverini, ja koska hänkin tuntee tuon naapurin poikamiehen, voisimme tietenkin asiasta keskustella. Tuo naapurin poikamies ei ole mulle mitenkään tuntematon ihminen, vaan olemme tekemisissä ja tunnemme toisemme. Voi tietenkin olla, että hänellä on jotain suhde-elämää minun tietämättäni, mutta en tiedä, miksi hän sitä erityisesti piilottelisi. Mulla on sellainen käsitys, että hän haluaisi perheen. Naapurin poikamies asuu vanhempiensa kanssa, joten varmasti hänen äitinsä olisi asiasta maininnut, jos hänen pojallaan heila olisi. Ei ole tapana juoruta tästä naapurin miehestä tai kenestäkään muustakaan.
Toi mua just ihmetyttää että esim. naapurit kokevat piilotteluna jos ei kerro asioistaan.
Varmasti ihmetyttää, jos et lukenut viestiä. Olemme tekemisissä näiden naapurien kanssa, kyläillään puolin ja toisin ja puhutaan asioistamme. Jos on parisuhteessa jonkun kanssa ja pyrkii salaamaan asian tuntemiltaan ihmisiltä, voi ihan hyvällä omallatunnolla puhua piilottelusta.
Mikä sinusta on oikea aika että pitäisi kertoa tällaisista suhteistaan naapureille? Sä et ensimmäisessä viestissäsi kertonut että olette enemmän tuttavia, ystäviä kuin naapureita vaan itse puhuit pelkästään naapurin poikamiehestä. Mutta kuitenkin, pitäisikö hänen heti kertoa teille löytäneensä naisen, vaikkei mitään (vielä) olisi tapahtunutkaan? Vai kun ensitreffit on ohi? Vai kun on suhde jo vakiintumaan päin? Vai kun on päätetty olla yhdessä? Jos kertoo vasta viimeisessä vaiheessa, esittelee vaikka uuden naisen teille, koetko että sinulta on salattu asioita?
Kuten sanoin, en aio jatkaa keskustelua kanssasi, jos jatkat hyökkäävällä linjalla. Haluat ymmärtää tahallasi väärin ja vääristellä sanomiani, ja kysymisen sijaan oletat. En koe, että tästä keskustelusta on mitään hyötyä, koska sinun motiivinasi tuntuu olevan enemmän jokin sinua kohdannut harmitus, jota nyt projisoit minuun.
Sinähän alun alkaen vastasit kysymykseeni joka ei ollut neutraali lähtökohtaisestikaan. Olisin halunnut nähdä kaltaistesi juoruilijoiden pään sisään mutta kyselen sinusta liikaa?
Mutta kanssasi ei voi keskustella, koska keksit itse asioita, esim. sen, että minä olen juoruilija, vaikka en ikinä juoruile. Et siis halua oikeasti tietää mitään, haluat vain räyhätä ja tuoda omia mielipiteitäsi ilmi pukemalla ne kysymysten mutooon.
Kysyin aloituksessani miksi minulle tullaan juoruamaan tällaisia asioita. Se oli tämän keskustelun lähtökohta. Nyt tulet kertomaan että et sittenkään juoruile mutta halusit vastata alkuperäiseen kysymkseen, miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se. Tämän viestini tarkoituksena ei ole missään nimessä vähätellä sinkkuja – vapaaehtoisesti tai tahattomasti sellaisia – mutta kyllä se pariutuminen ihmiselle melko luonnollista käyttäytymistä on. Yhteiskuntamme tavallaan pyörii sen ympärillä, vaikka se voi hieman etäytettynä oudolta tuntuakin. Jos joku on ollut pitkään yksin, kyllä se monelle on suuri uutinen, kun kumppani on löytynyt. Esim. jos naapurin yli nelikymppinen poikamies pariutuisi, olisihan se aikamoinen uutinen.
Kenelle naapurin poikamiehen suhde-elämä on uutinen? Juoruatko asiasta vaikka työkaverillesi joka ei ole ikinä kuullutkaan sinun naapuripoikamiehestäsi? Sitä paitsi oletko varma ettei naapurisi ole viettänyt jonkinlaista suhde-elämää sinun tietämättäsi? Juuri tällaisten takia en kerro elämästäni mitään jollekulle random-naapurille, enkä kyllä läheisimmillekään.
Mä vastaan sulle nyt, mutta jos haluat jollain tavalla jatkaa tätä keskustelua, sun täytyy lopettaa tuo hyökkäävyys. Mä en ole tehnyt sulle mitään pahaa vastaamalla kysymykseesi, vaan kerroin ajatukseni tästä asiasta. Jos et halua kuulla ihmisten pohdintoja, ei kannata avata aiheesta ketjuja.
Mulla ei ole työkavereita, olen yrittäjä. Tai tavallaan mieheni on työkaverini, ja koska hänkin tuntee tuon naapurin poikamiehen, voisimme tietenkin asiasta keskustella. Tuo naapurin poikamies ei ole mulle mitenkään tuntematon ihminen, vaan olemme tekemisissä ja tunnemme toisemme. Voi tietenkin olla, että hänellä on jotain suhde-elämää minun tietämättäni, mutta en tiedä, miksi hän sitä erityisesti piilottelisi. Mulla on sellainen käsitys, että hän haluaisi perheen. Naapurin poikamies asuu vanhempiensa kanssa, joten varmasti hänen äitinsä olisi asiasta maininnut, jos hänen pojallaan heila olisi. Ei ole tapana juoruta tästä naapurin miehestä tai kenestäkään muustakaan.
Toi mua just ihmetyttää että esim. naapurit kokevat piilotteluna jos ei kerro asioistaan.
Varmasti ihmetyttää, jos et lukenut viestiä. Olemme tekemisissä näiden naapurien kanssa, kyläillään puolin ja toisin ja puhutaan asioistamme. Jos on parisuhteessa jonkun kanssa ja pyrkii salaamaan asian tuntemiltaan ihmisiltä, voi ihan hyvällä omallatunnolla puhua piilottelusta.
Mikä sinusta on oikea aika että pitäisi kertoa tällaisista suhteistaan naapureille? Sä et ensimmäisessä viestissäsi kertonut että olette enemmän tuttavia, ystäviä kuin naapureita vaan itse puhuit pelkästään naapurin poikamiehestä. Mutta kuitenkin, pitäisikö hänen heti kertoa teille löytäneensä naisen, vaikkei mitään (vielä) olisi tapahtunutkaan? Vai kun ensitreffit on ohi? Vai kun on suhde jo vakiintumaan päin? Vai kun on päätetty olla yhdessä? Jos kertoo vasta viimeisessä vaiheessa, esittelee vaikka uuden naisen teille, koetko että sinulta on salattu asioita?
Kuten sanoin, en aio jatkaa keskustelua kanssasi, jos jatkat hyökkäävällä linjalla. Haluat ymmärtää tahallasi väärin ja vääristellä sanomiani, ja kysymisen sijaan oletat. En koe, että tästä keskustelusta on mitään hyötyä, koska sinun motiivinasi tuntuu olevan enemmän jokin sinua kohdannut harmitus, jota nyt projisoit minuun.
Sinähän alun alkaen vastasit kysymykseeni joka ei ollut neutraali lähtökohtaisestikaan. Olisin halunnut nähdä kaltaistesi juoruilijoiden pään sisään mutta kyselen sinusta liikaa?
Mutta kanssasi ei voi keskustella, koska keksit itse asioita, esim. sen, että minä olen juoruilija, vaikka en ikinä juoruile. Et siis halua oikeasti tietää mitään, haluat vain räyhätä ja tuoda omia mielipiteitäsi ilmi pukemalla ne kysymysten mutooon.
Kysyin aloituksessani miksi minulle tullaan juoruamaan tällaisia asioita. Se oli tämän keskustelun lähtökohta. Nyt tulet kertomaan että et sittenkään juoruile mutta halusit vastata alkuperäiseen kysymkseen, miksi?
No jospa menet lukemaan sen viestini uudelleen. Kirjoitinko viestissäni, että itse harrastan juoruilua? En kirjoittanut. Kirjoitin, miksi nämä asiat ovat ihmisten mielestä niin suuria, että he kokevat tarvetta niistä keskustella. Sinä itse keksit loput, koska tunsit suurta tarvetta vääristellä sanojani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se. Tämän viestini tarkoituksena ei ole missään nimessä vähätellä sinkkuja – vapaaehtoisesti tai tahattomasti sellaisia – mutta kyllä se pariutuminen ihmiselle melko luonnollista käyttäytymistä on. Yhteiskuntamme tavallaan pyörii sen ympärillä, vaikka se voi hieman etäytettynä oudolta tuntuakin. Jos joku on ollut pitkään yksin, kyllä se monelle on suuri uutinen, kun kumppani on löytynyt. Esim. jos naapurin yli nelikymppinen poikamies pariutuisi, olisihan se aikamoinen uutinen.
Kenelle naapurin poikamiehen suhde-elämä on uutinen? Juoruatko asiasta vaikka työkaverillesi joka ei ole ikinä kuullutkaan sinun naapuripoikamiehestäsi? Sitä paitsi oletko varma ettei naapurisi ole viettänyt jonkinlaista suhde-elämää sinun tietämättäsi? Juuri tällaisten takia en kerro elämästäni mitään jollekulle random-naapurille, enkä kyllä läheisimmillekään.
Mä vastaan sulle nyt, mutta jos haluat jollain tavalla jatkaa tätä keskustelua, sun täytyy lopettaa tuo hyökkäävyys. Mä en ole tehnyt sulle mitään pahaa vastaamalla kysymykseesi, vaan kerroin ajatukseni tästä asiasta. Jos et halua kuulla ihmisten pohdintoja, ei kannata avata aiheesta ketjuja.
Mulla ei ole työkavereita, olen yrittäjä. Tai tavallaan mieheni on työkaverini, ja koska hänkin tuntee tuon naapurin poikamiehen, voisimme tietenkin asiasta keskustella. Tuo naapurin poikamies ei ole mulle mitenkään tuntematon ihminen, vaan olemme tekemisissä ja tunnemme toisemme. Voi tietenkin olla, että hänellä on jotain suhde-elämää minun tietämättäni, mutta en tiedä, miksi hän sitä erityisesti piilottelisi. Mulla on sellainen käsitys, että hän haluaisi perheen. Naapurin poikamies asuu vanhempiensa kanssa, joten varmasti hänen äitinsä olisi asiasta maininnut, jos hänen pojallaan heila olisi. Ei ole tapana juoruta tästä naapurin miehestä tai kenestäkään muustakaan.
Toi mua just ihmetyttää että esim. naapurit kokevat piilotteluna jos ei kerro asioistaan.
Varmasti ihmetyttää, jos et lukenut viestiä. Olemme tekemisissä näiden naapurien kanssa, kyläillään puolin ja toisin ja puhutaan asioistamme. Jos on parisuhteessa jonkun kanssa ja pyrkii salaamaan asian tuntemiltaan ihmisiltä, voi ihan hyvällä omallatunnolla puhua piilottelusta.
Mikä sinusta on oikea aika että pitäisi kertoa tällaisista suhteistaan naapureille? Sä et ensimmäisessä viestissäsi kertonut että olette enemmän tuttavia, ystäviä kuin naapureita vaan itse puhuit pelkästään naapurin poikamiehestä. Mutta kuitenkin, pitäisikö hänen heti kertoa teille löytäneensä naisen, vaikkei mitään (vielä) olisi tapahtunutkaan? Vai kun ensitreffit on ohi? Vai kun on suhde jo vakiintumaan päin? Vai kun on päätetty olla yhdessä? Jos kertoo vasta viimeisessä vaiheessa, esittelee vaikka uuden naisen teille, koetko että sinulta on salattu asioita?
Kuten sanoin, en aio jatkaa keskustelua kanssasi, jos jatkat hyökkäävällä linjalla. Haluat ymmärtää tahallasi väärin ja vääristellä sanomiani, ja kysymisen sijaan oletat. En koe, että tästä keskustelusta on mitään hyötyä, koska sinun motiivinasi tuntuu olevan enemmän jokin sinua kohdannut harmitus, jota nyt projisoit minuun.
Sinähän alun alkaen vastasit kysymykseeni joka ei ollut neutraali lähtökohtaisestikaan. Olisin halunnut nähdä kaltaistesi juoruilijoiden pään sisään mutta kyselen sinusta liikaa?
Mutta kanssasi ei voi keskustella, koska keksit itse asioita, esim. sen, että minä olen juoruilija, vaikka en ikinä juoruile. Et siis halua oikeasti tietää mitään, haluat vain räyhätä ja tuoda omia mielipiteitäsi ilmi pukemalla ne kysymysten mutooon.
Kysyin aloituksessani miksi minulle tullaan juoruamaan tällaisia asioita. Se oli tämän keskustelun lähtökohta. Nyt tulet kertomaan että et sittenkään juoruile mutta halusit vastata alkuperäiseen kysymkseen, miksi?
No jospa menet lukemaan sen viestini uudelleen. Kirjoitinko viestissäni, että itse harrastan juoruilua? En kirjoittanut. Kirjoitin, miksi nämä asiat ovat ihmisten mielestä niin suuria, että he kokevat tarvetta niistä keskustella. Sinä itse keksit loput, koska tunsit suurta tarvetta vääristellä sanojani.
Erikoista että koko ajan sanot ettet halua jatkaa keskustelua mutta tulet silti vastaamaan. Kyse oli sinänsä vieraista ihmisistä joista juorutaan vieraille. Esim. viimeksi kuulin tällaisen avauksessa esitellyn kommentin ystävättäreltäni joka kertoi yhteisestä yli 30 vuoden takaisesta koulukaveristamme että "on viimein löytänyt naisen". Yritin saada kysymykselläni selkoa miksi joku kokee että toista mietityttää ensinnäkään vanhan koulukaverin suhteet onko puolisoa ollenkaan vai ei, tai toiseksi tällaista juoruamisen tarvetta ihmisistä jotka ehkä joskus ovat käyneet elämässämme kääntymässä jos sitäkään.
En ole kukaan tässä ketjussa aiemmin kirjoittaneista.
Jos joku tulee sanomaan minulle jostakin lähes tuntemattomasta ihmisestä, että tämä on löytänyt miehen/naisen, koen sen tyhjänpäiväisenä juoruiluna. Tällaisella toiminnalla juoruilija yrittää tehdä elämästään jotenkin merkityksellistä itselleen, koska elämässä tuntuu olevan jonkinlaine tyhjiö. Jos ihminen kokee elämänsä eri osa-alueet tyydyttäviksi, ei juoruilulle ole oikeastaan tarvetta.
Oliko muuta? Ai niin, tänne oli tullut vääntöä, mikä on salailua, mikä ei. Mielestäni seurusteluasiat ovat niin henk.kohtaisia, että jokainen saa ihan itse valita, koska asiasta kertoo ja miten, myös paras ystäväni tai naapurini, kuka tahansa.
Jokatapauksessa kivaa päivää kaikille! Aurinko paistaa, ainakin täällä.
Alue: Aihe vapaa
No, onhan se. Tämän viestini tarkoituksena ei ole missään nimessä vähätellä sinkkuja – vapaaehtoisesti tai tahattomasti sellaisia – mutta kyllä se pariutuminen ihmiselle melko luonnollista käyttäytymistä on. Yhteiskuntamme tavallaan pyörii sen ympärillä, vaikka se voi hieman etäytettynä oudolta tuntuakin. Jos joku on ollut pitkään yksin, kyllä se monelle on suuri uutinen, kun kumppani on löytynyt. Esim. jos naapurin yli nelikymppinen poikamies pariutuisi, olisihan se aikamoinen uutinen.