Suositelkaa koirarotua

Supikoira

Sekarotuiset ovat kaikkein terveimpiä ja viisaimpia koiria. Kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tutustua ylen Sairaan kaunis koira -dokumenttiin. Jos otatte rotukoiran, tutustukaa kunnolla rodun ongelmiin ja perinnöllisiin sairauksiin sekä tietenkin kasvattajaan ja hänen koiriinsa.

https://areena.yle.fi/1-4315122

Ja jos ottaa seropin, kannattaa katsoa, että on myös vanhemmat tutkittu lonkista, kyynäristä, polvista, silmistä yms. rotukoirilla kun on moni tutkimus pakollinen, että saa rekisteröityä.

Ja seropit on ihania koiria, mutta niiden terveys ja luonne ei ole sen parempi, kuin rotukoirienkaan, niitä ei vaan tutkita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kultainennoutaja. Meillä oli sellainen, ja oli kyllä aivan ihana luonne. Tuli monesti nojailemaan jalkaan ja pyytämään rapsutuksia ja silityksiä. Oli älykäs ja oppivainen, pidin sille usein "temppukoulua", jossa opetin sitä sanomaan käsipäivää, pyörähtämään, menemään maahan jne. Tosi innokas oppimaan kaikkea uutta. Oltiin myös piilosilla, niin että mentiin johonkin piiloon ja kultsikka odotti ja etsi kun sanottiin "eti". Meidän kultsikka tykkäsi paljon Joulupukista ja oli hirveän innoissaan Jouluaattona, kanteli lahjoja suussa mielissään. :D

Muuten ominaisuuksista: oli erittäin seurallinen, eikä viihtynyt kovin hyvin ulkohäkissä, metsästysviettiä jonkin verran, noutovietti ilmeni keppien kanteluna, iho-ongelmia kuten paljon hilsettä ja tulehduksia, reviirinpuolustusvietti ilmeni möreänä haukuntana kun joku tuli kylään, muuten leppoisa luonne, tuli hyvin toimeen lapsien kanssa, ei juurikaan karkaillut eikä hajottanut paikkoja, eläinlääkärin kuluja tuli jonkin verran tulehdusten takia, vaati isona koirana aika paljon liikuntaa.

Söpö toi lahjajuttu :) ap

Joo, se oli semmonen söpö. Lisäksi Jouluaattona hihkui ja hyppi tasajalkaa, kun Joulupukki tuli. :D Niinkuin pikkulapsi. Mietittiin että miten voi koira olla tommonen. :)

Omassa perheessä on ollut rotukoiria yli 20v ja kaikki ovat olleet terveitä pääkopalta sekä luustolta. Ei ole ollut mitään kasvaimia, iho-ongelmia, allergioita, ovat menestyneitä agilityssa, tokossa, rallytokossa ja pk-lajeissa. Mutta nämä olivatkin kaikki semmoisia että suku tutkittiin tarkkaan, ei otettu hetken mielijohteesta mitään sukurutsien tai sairaiden koirien jälkeläisiä. Kyseessä eri rotuisia paimenia sekä yksi spanieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hovawart.Meillä oli onni omistaa 11vuotta.Isohko,aktiivinen rotu.Oli mukana lenkeillä,kalassa,pihahommissa.Vaatii paljon liikuntaa.

Pysyy vapaana hyvin ja vahtii kotia.Hovawart tarkoittaakin pihavahtia:)

Vaatii kuitenkin johdonmukaisen,tiukan koulutuksen,ei suositella ekaksi koiraksi.

Kun kouluttaa kunnolla,rakkaudella,parempaa ystävää ei ole.

Seuraavaksi meille ehdottomasti samaa rotua.

Piti vielä sanomani,että aikas terve rotukin vielä.Mielettömän uskollinen ja perheeseensä vahvasti kiintyvä,haluaa olla aina siellä missä perhekkin.

Ja niin kaunis! Tämä oli yksi mitä mietittiin, kun ensimmäinen koira meille oltiin hankkimassa. Otettiin sitten kuitenkin collie, kun kokemattomina luultiin, että ois jotenkin helppo.

No ei ollutkaan mikään helppo lällykkä, vaan collieksi äärettömän lujatahtoinen (mutta hemmetin fiksu) uros, jonka seurassa ei tarvinnut pelätä. Puolusti hienosti, mutta aina vain syystä. Ihan mieletön koira. Tasapainoinen luonne, ei (paukku)arkuutta ja meni tilanteeseen kuin tilanteeseen kuono pystyssä päin ja rohkeana.

Joku suositteli jo collieta, ja niin minäkin, omasta kokemuksestani. Me otettiin myös rescuenarttu-collie, ja aivan ihana tapaus oli, ei mitään ongelmia koskaan. Topakka tyttö. Sellaisia vaan ovat (ihan yleisesti myös näin sanotaan) että helppoja kouluttaa, mutta joskus omapäisiä ilman suurempaa miellyttämishalua, eli jos tänään ei haluta opetella mitään, niin sitten lyödään leikiksi ja pelataan. Oveluudella pärjää näiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Sekarotuiset ovat kaikkein terveimpiä ja viisaimpia koiria. Kokemusta on.

Mulla on ollut kaksi seropia. Toisella oli siitepölyallergia ja toisella kilpirauhasen vajaatoiminta.

Aloittajalle ehdottaisin myös lapin porokoiraa, melkein vastaava kuin lapinkoira mutta helpommalla turkilla.

- Hovawart

- Bouvier

- Akita

- Briard

Mainitsit aikaisemmin harkinneesi tiibetinmastiffia. Valitettavasti se ei ole ymmärtääkseni kovin terve rotu. Yksi erittäin hyvä vaihtoehto voisi olla Briard. Briard kaipaa tekemistä, mutta ei ole niin hyper kuin esimerkiksi bortsu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomenlapinkoira

Mullekin tuli heti suomenlapinkoira mieleen. Vartiointiviettiä ei taida tietääkseni löytyä, mutta eipä se mikään varsinainen vaatimus aloitusviestissä olekaan.

Paimensukuisella suomenlapinkoiralla on sopivasti paimennusviettiä. Meillä kun leikkimielisesti joskus painittiin, niin heti tuli koira huolissaan haukahtelemaan, että mitä teette, älkää tapelko :) samoin marjametsässä vahti että kaikki pysyvät näköetäisyydellä.

Minä myös ehdotan lapinporokoiraa. Kaikki muut jutut täsmää, mutta osalla on kyllä riistaviettiä. Toisilla sitten taas ei ollenkaan. Aivan ihana rotu! Turkki sairaan helppo hoitaa, pärjää sillä ulkona säällä kun säällä ja viihtyy myös hyvin ulkona. Ei kyllä varsinaisesti ulkokoira, koska haluaa olla perheen kanssa kaikessa mukana. Meidän koira myös vahtii just sopivasti. Ilmoittaa jos joku vieras kävelee pihaan. Tutuille ei hauku. Fiksu ja terve suomalainen rotu.

Vierailija kirjoitti:

On olemassa metsästyskoiria joilla ei ole viettiä. Tälläisiä koiriakin menee paljon lopetettavaksi kun "ei siitä ole mettälle". Sairasta. Meillä on karjalankarhukoira ja on täysin ns. seurakoirana. Asutaan myös maalla, meillä on 3 tuhannen neliön aidattu tontti. Saa olla ulkona niin paljon kun haluaa, mutta koira tykkää olla paljon sisällä.

Tämäkin koira meinattiin ampua erään metsästäjän toimesta, kun tästä ei saatu hirvikoiraa. Ei tälläsellä koiralla kuulemma mitään tee. Onneksi pelastettiin meille asumaan.

Useinkaan ei kyllä ole kysymys siitä, ettei tällaisella käyttöön kelpaamattomalla koiralla olisi viettiä ollenkaan, sitä ei kenties ole tarpeeksi tai koira ei osaa toimia metsällä niinkuin toivottaisiin, silti viettiä on hankalan paljon kotikoiralle ja enemmän kuin ei-metsästysrotuisilla. Voi olla kysymys myös siitä, että koiraa ei osata kouluttaa ja sen suhde omistajaan on päin p:tä (monet tuntemani metsästäjät eivät ymmärrä/välitä koiran tarpeista mitään) ja siksi jahtihommat ei luonnistu.

Vierailija kirjoitti:

Adoptoi. Joku bull/molossityyppinen voisi olla, jaksavat hyvin lapsia ja voivat jo ulkonäöllään ajaa pienet pedot ja murtovarkaat pois.

On varmaan jo teilattu moneen kertaan, mutta ensimmäiselle koiranomistajalle ei mitään adoptiokoiraa, jollei sitten anneta pois erittäin hyväkäytöksistä perhekoiraa vaikka canhan omistajan fyysisten ominaisuuksien ja lenkitysvaikeuksien vuoksi. Jos on yhtään mitään ongelmakäytöstä, koira tarvitsee kokeneen omistajan.

Ei Ap tainnut sanoa että heillä ei olisi aiemmin ollut koiria, mutta voiko muuta olettaa jos AV-palstalta rotusuosituksia kysytään.

Sandels

Meijän raksan pertsa sopis kuvaukseen, mut paskoo välillä matolla, yleensä ulos ! Tykkää mäyräkoirista ja formuloista, mutta ei niin pesemisestä

Hovawart olisi minunkin ehdotus, voisi olla juuri se mitä aloittaja hakee. Itsellä ollut 22 vuotta hoffeja ja tulee varmasti aina olemaan.

Kuullostaa että haluatte koiran yksin pihalle seisomaan. Miksi haluat koiran? Vahtikoiraksi?

Vierailija kirjoitti:

Kuullostaa että haluatte koiran yksin pihalle seisomaan. Miksi haluat koiran? Vahtikoiraksi?

Sulla on varmaan suuria vaikeuksia luetun ymmärtämisessä.

onnentassu.fi 

Seiskarinkoira. Ovat kokoaan isompia :D

Ota sellainen ulkosiisti koira joka kusee ja paskoo vaan sisälle.