Suositelkaa koirarotua

Vierailija kirjoitti:

Suomenpystykorva kelpaa myös seurakoiraksi. Meillä kotona ollut monta ja täällä maaseudulla saa olla irti pihassa eikä lähde omille teilleen 🙂

Ei metsästyskoiraa. Ne eivät ole pelkkiä seurakoiria.

Älä hanki koiraa. Kaikki koirat kaipaavat huolenpitoa ja aktivointia. Sinusta ei siihen ole.

Vierailija kirjoitti:

Näistä suurin osa seurakoiria,myös suomen lapinkoira!Niiden kuuluu olla perheen kanssa sisällä,eivät ole ulkokoiria!!

Kuuluu olla sisällä sinun mielestäsi, vaikka koira itse viihtyisi paremmin ulkona?

Aloittaja hakee seurakoiraa ja täällä ehdotellaan vetokoiria, metsästyskoiria ja työkoiria? Ei hyvää päivää, miten voi olla ihmiset niin pihalla.

Kultainennoutaja tuskin pärjää talvipakkasilla ulkohäkissä labbiksesta puhumattakaan, ellei ole lämmitettyä koppia.

Mitä sekarotuisempi sitä parempi.

On olemassa metsästyskoiria joilla ei ole viettiä. Tälläisiä koiriakin menee paljon lopetettavaksi kun "ei siitä ole mettälle". Sairasta. Meillä on karjalankarhukoira ja on täysin ns. seurakoirana. Asutaan myös maalla, meillä on 3 tuhannen neliön aidattu tontti. Saa olla ulkona niin paljon kun haluaa, mutta koira tykkää olla paljon sisällä.

Tämäkin koira meinattiin ampua erään metsästäjän toimesta, kun tästä ei saatu hirvikoiraa. Ei tälläsellä koiralla kuulemma mitään tee. Onneksi pelastettiin meille asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja hakee seurakoiraa ja täällä ehdotellaan vetokoiria, metsästyskoiria ja työkoiria? Ei hyvää päivää, miten voi olla ihmiset niin pihalla.

Kultainennoutaja tuskin pärjää talvipakkasilla ulkohäkissä labbiksesta puhumattakaan, ellei ole lämmitettyä koppia.

Niinpä, naurettavaa kertoa kuinka oma suomenpystykorva pysyy irti pihassa, kun se ei mikään yleinen rotuominaisuus ole.

Sen sijaan kultainennoutaja on varsin kelpo ehdotus, sillä AP ei ole etsimässä ulkokoiraa, vaan ulkona viihtyvää koiraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä suurin osa seurakoiria,myös suomen lapinkoira!Niiden kuuluu olla perheen kanssa sisällä,eivät ole ulkokoiria!!

Kuuluu olla sisällä sinun mielestäsi, vaikka koira itse viihtyisi paremmin ulkona?

Suomen lapinkoira haluaa olla siellä missä perhekkin.Sisällä tai ulkona,mutta yhdessä.

Sekarotuinen on ainoa oikea koira. Rotukoirat on hirviöitä.

Bullterrieri,tytölläni 2,aivan ihania,aikanaan jalostettu Englannin hovin seurakoiraksi! Ihmiset/lapsi rakkaita,toki terrierit on itsepäisiä.Hän hyvin kouluttanut ,toinen kohta 9v. Toinen 6v

Collie !  Perheessämme oli maalaistalossa collie-tyttö. Eli 13-vuotiaaksi. On hirmu kiltti, lapsiystävällinen,

uskollinen eikä hauku turhanpäiten.  Koiramme oli aina irti, mutta ei lähtenyt pihapiiristä omille teilleen.

Toki tarvitsee välillä reipasta liikuntaa ja se irtokarvan määrä on melkoista.  Mutta ahkeralla harjaamisella

pärjää.  Koiramme oli öisin sisällä.  Suosittelen maalaisympäristöön.

Leonberger, pyreneittenkoira, samojedinkoira, vehnäterrieri, marumma abruzzese, broholminkoira

Miehen ei kannattaisi olla niin ennakkoluuloinen pienempiä koiria kohtaan. Mummoni mies halusi aluksi jonkun suuren, saksanpaimenkoiran kokoluokan koiran, mutta lopulta he päätyivätkin chihuahuaan ja koirasta ja ukosta tulikin ihan erottamaton pari :D eli ei koiraa ole kokoon katsomista

Hovawart.Meillä oli onni omistaa 11vuotta.Isohko,aktiivinen rotu.Oli mukana lenkeillä,kalassa,pihahommissa.Vaatii paljon liikuntaa.

Pysyy vapaana hyvin ja vahtii kotia.Hovawart tarkoittaakin pihavahtia:)

Vaatii kuitenkin johdonmukaisen,tiukan koulutuksen,ei suositella ekaksi koiraksi.

Kun kouluttaa kunnolla,rakkaudella,parempaa ystävää ei ole.

Seuraavaksi meille ehdottomasti samaa rotua.

Vierailija kirjoitti:

-Keskikokoinen tai iso, ei kuitenkaan näitä kaikkein isoimpia eli irlannin susikoira tai tanskandoggi

-Viihtyy ulkona, mutta yöt saa kyllä olla sisällä jos haluaa ja sisälle pääsee aina halutessaan

-Ihan peruskoiran elämää saa viettää, eli kaverina ja ehkä kodin turvana. Emme tule harrastamaan agilityä tms temppuilua. Liikuntaa saa tietenkin tarvittavat lenkit+viihdymme paljon ulkosalla muutenkin pihahommissa yms jolloin saa ilman muuta olla mukana touhussa. Ei rotua joka kaipaa jatkuvaa aktivointia että pysyy selväjärkisenä.

-Meillä on iso piha, asumme maaseudulla, ei lapsia

-Ei metsästysviettistä rotua

-Suht terve rotu. Tietenkin on paljon yksilökohtaistakin ja koira tullaan hoitamaan mahdollisuuksien mukaan jos jotain tulee. Kuitenkin ilmeisesti joissain roduissa on poikkeuksellisen paljon lonkkavikaa, iho-ongelmia yms.

Sekarotuinen. Ne kun vain tuppaavat olemaan niitä parhaita ja terveimpiä.

Jos ei ego anna myöten, niin sitten vaan jokin pilalle jalostettu luonnevikainen rakki, aivan sama.

Vierailija kirjoitti:

Hovawart.Meillä oli onni omistaa 11vuotta.Isohko,aktiivinen rotu.Oli mukana lenkeillä,kalassa,pihahommissa.Vaatii paljon liikuntaa.

Pysyy vapaana hyvin ja vahtii kotia.Hovawart tarkoittaakin pihavahtia:)

Vaatii kuitenkin johdonmukaisen,tiukan koulutuksen,ei suositella ekaksi koiraksi.

Kun kouluttaa kunnolla,rakkaudella,parempaa ystävää ei ole.

Seuraavaksi meille ehdottomasti samaa rotua.

Piti vielä sanomani,että aikas terve rotukin vielä.Mielettömän uskollinen ja perheeseensä vahvasti kiintyvä,haluaa olla aina siellä missä perhekkin.

Hoffi mullakin tuli mieleen, sen lisäksi (nahka)collie, tai saksanpaimen. Sakemanni menee kyllä maalla monitoimikoirana, mutta vaatii toki paljon töitä koulutuksen saralla ekat pari vuotta ja terveyden suhteen saa olla tarkkana, että mistä ottaa. 

Bokseri ihan hands down! Seurallinen, kiltti ja sydämellä kaikessa mukana - sohvalla lötköttelystä haravointiin. Helppo kouluttaa, oppivainen ja helposti motivoitavissa nameilla.

Kun joku ehdottaa seropia niin miksi aina alapeukkuja? Minulla on ollut 20vuoden ajan lukuisia sekarotuisia koiria. Kenelläkään ei ole ollut mitään suurempia sairauksia. Nisäkasvaimia on ollut joillakin nartuilla, mutta ei esim. lainkaan allergioita ole ollut yhdelläkään.

Oikein rautavatsaisia koiria olleet jokainen. Ruoka kuin ruoka on sopinut. Korvat, silmät puhtaat aina. Lonkat, selät, kyynärät terveet (kuvattu jokaiselta koiralta mitä itselläni on ollut). Sydän kunnossa. Kiiltävät turkit, hyvä iho ja hampaat lukuunottamatta vanhemmiten tullutta hammaskiveä, jota joillain koirilla jonkun verran oli.

Vanhin eli 16 vuotiaaksi. Nuorin joka kuoli, oli 12vuotias. Muut siltä väliltä.

Rotukoiriakin on ollut, enempi sairasteluja oli niillä. Yksi oli hyvin allerginen ja joutui eliminaatiodieetille. Sen kanssa elämä oli hyvin tarkkaa. Toisella epilepsia, jonka vuoksi jouduttiin lopelta lopettamaan 7vuotiaana. Joillakin herkkä vatsa. On myös niissäkin ollut terveitä koiria toki.

On tietenkin seropejakin jotka voi olla allergisia ja sairaita monella tapaa ja joutuu ravaamaan eläinlääkärissä. Seropia ostaessa saa olla myös tarkkana ettei osta pentutehtailun tulosta.

Vanhemmista ei myöskään välttämättä aina tiedä mitään tai tietää hyvin vähän. Mutta nämäkin on asioita joihin voi itse vaikuttaa kun on tarkkana ja vaatii nähdä koiran emän ja isän yms.

Se, että ostaa rotukoiran, ei ole mikään automaatio siitä että koira on terve lopun ikänsä tai että on jotenkin terveyden, autuuden ja onnellisuuden tae kun koiralla on paperit. Kasvattajien kanssakin saa olla tarkkana, ihmisiä hekin ovat, eivätkä kaikilla ole välttämättä puhtaat jauhot pussissa.

Tuntuu, että tällä palstalla on synti jos omistaa sekarotuisen.

Tulee mieleen terve koira, sekarotuinen.

Vanhaenglanninlammaskoira. Berniä ja/tai laumanvartijoita helpompi luonteeltaan, turkki aiheuttaa työtä, mutta ei ylitsepääsemätön sekään. Terveystilanne parempi kuin monilla muilla isoilla tai isohkoilla roduilla. Viihtyy ihmisten kanssa (= änkeää joka paikkaan mukaan :D ) ja varsin mainio paketti kaikin puolin.