Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?

Vierailija kirjoitti:

Niin. Mihin oikeasti tarvii vanhoja säätöjä, ei mihinkään muuta kuin eksploittaamiseen. Ei sellaisella ihmisellä oo oikei tunteita joka niin tekee....

Jos se vanha säätö on muuttunut ystäväksi, niin mikä jottei.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Mihin oikeasti tarvii vanhoja säätöjä, ei mihinkään muuta kuin eksploittaamiseen. Ei sellaisella ihmisellä oo oikei tunteita joka niin tekee....

Ei ne ole enää säätöjä vaan kavereita. Miten jollekin voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että voi olla ihan vaan kaveri.

Tämä on siinä mielessä naurettava ketju, että ihmiset puhuvat aivan eri asoista.

Kaveruuden käsite on ihan erilainen eri ihmisille. Toiset sisällyttävät siihen hyvänpäiväntuttunsa ja puhuvat ystävästä, jos yhteyttä pidetään lähinnä Facebookin kautta ja livenä nähdään kerran vuodessa. Tai heillä saattaa olla kymmeniä kavereita, jolloin exä sulautuu siihen massaan kätevästi.

Toisille, kuten minulle, kaveruus on paljon intiimimpää. Minulla on vain kaksi ystävää ja toinen heistä on mieheni. Olisi hullua olla exän kanssa niin läheinen, että haluaisin päästää hänet yhtä lähelle. Kaikki muut ovat vain tuttavia, työkavereita, miehen kavereita, "tiedetty lapsuudesta asti" jne.

Lisäksi sillä on merkitystä, millaisena osana seksi ja romantiikka nähdään suhtee. Itselleni tärkeintä on ehdottomasti ystävyys ja lämpö. Seksi ei ole niin merkityksellistä minuöllle ja se oikeastaan kumpuaakin siitä, kuinka läheiseksi toisen kokee. Jos pystyisin olemaan ystävä exän kanssa, todennäköisesti pystyisin myös haluamaan häntä uudelleen.

Tiedostan kuitenkin, että kaikki ajattelevat eri tavalla, joten ymmärrän hyvin, miten joku pystyy olemaan ystävä exän kanssa ja hyväksymään sen puolisolta. Itse en pystyisi, sillä mies on myös läheinen ystäviensä kanssa ja tekee heidän kanssaan paljon asioita. En kestäisi, jos mies lähtisi exänsä kanssa vaeltamaan tai vaikka leffaan kahdestaan. Satunnaisia kahvitteluja en laske kaveruudeksi, eikä minulla ole mitään niitä vastaan.

Yksi entinen säätö kysyy neuvoa parisuhdeasioissa. Ei olla tavattu eikä tavata sen jälkeen, kun lopetettiin säätöhommat, mutta hän viestittelee joskus ja nimenomaan kysyy neuvoa naisasioissa. Ihan mielelläni olen neuvonnut ja sanonut mielipiteeni. Nyt hänellä menee paljon paremmin nykyisen naisen kanssa. 

Minkä takia jonkun vanhan säädön kanssa täytyy olla kaveri?

Tai haluaa olla?

Ovatko nämä kaverikerääjät juuri niitä, jotka tarvitsevat sen ison ihmismassan tuntetakseen olevansa suosittu ja tärkeä? Tai omalla elämällä on vasta silloin merkitys kun ympärille on haalettu paljon niitä, joita voi muille kutsua *kavereiksi* ja ystäviksi*? Onko ne itseä vai muita varten? Tai sekä että?

Ei sillä väliä miten ja miten kevyesti on tunnettu, mutta *kaikki* mahdolliset ja mahdottomat jätetään ympärille nimikkeellä *kaveri*. Tai vielä ihmeellisempää, nimikkeellä *ystävä*.

Mikä on se oma tarve ja niiden ihmisten tarkoitusperä jos kaikki jonninjoutavatkin ovat niitä *tärkeitä ihmisiä*? Ja nämä *tärkeät* jopa kilpailutetaan ja pidetäån samalla viivalla oman kumppanin kanssa? Jopa raivoon saakka.

Jokin nyt on joillakin ihmisillä hämärtynyt tai hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, nyt otettiin oikein liberaali näkemys kehiin.

Emme me konservatiivit näe kaikessa sitä itseään. Ymmärrämme asioita hiukan laajemminkin.

Mutta tiedätkö, että on olemassa myös niinsanottu henkinen pettäminen? Jossain on sanottu, että henkinen pitkäaikainen pettäminen saman ihmisen kanssa saattaa olla jopa pahempi asia kuin yksittäinen seksitapahtuma. Tosin ei sekään suositeltava, mutta ymmärrettävä joskus.

Tässä on paremminkin myös kyse parisuhteen rajoista ja oman kumppanin kunnioittamisesta.

Se on asia, jonka me konservatiivit ymmärrämme ja kunnioitamme, edelleen, mutta ette ehkä te innokkaat ja ah niin uudenaikaiset ja suvaitsevaiset liberaalit.

Siinä se taitaa ollakin tämän jutun juju.

Ja kiitos huolestumisesta ahdistuksestamme, mutta emmeköhän me pärjää ihan hyvin, meillä on pahempiakin asioita joita olemme pystyneet ja joutuneet sietämään. Että ala turhaan huolestu.

MItä helvettiä on "henkinen pettäminen"? Ystävyyttä? Fantasioita? Mitä?

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia jonkun vanhan säädön kanssa täytyy olla kaveri?

Tai haluaa olla?

Ovatko nämä kaverikerääjät juuri niitä, jotka tarvitsevat sen ison ihmismassan tuntetakseen olevansa suosittu ja tärkeä? Tai omalla elämällä on vasta silloin merkitys kun ympärille on haalettu paljon niitä, joita voi muille kutsua *kavereiksi* ja ystäviksi*? Onko ne itseä vai muita varten? Tai sekä että?

Ei sillä väliä miten ja miten kevyesti on tunnettu, mutta *kaikki* mahdolliset ja mahdottomat jätetään ympärille nimikkeellä *kaveri*. Tai vielä ihmeellisempää, nimikkeellä *ystävä*.

Mikä on se oma tarve ja niiden ihmisten tarkoitusperä jos kaikki jonninjoutavatkin ovat niitä *tärkeitä ihmisiä*? Ja nämä *tärkeät* jopa kilpailutetaan ja pidetäån samalla viivalla oman kumppanin kanssa? Jopa raivoon saakka.

Jokin nyt on joillakin ihmisillä hämärtynyt tai hukassa.

42 sivua, yli 600 viestiä ja jankkaat edelleen samaa. Joko et ole lukenut tai sitten et ole ainakaan halunnut ymmärtää muiden näkökulmia. Et kykene dialogiin eli keskustelua kanssasi on aivan turha jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia jonkun vanhan säädön kanssa täytyy olla kaveri?

Tai haluaa olla?

Ovatko nämä kaverikerääjät juuri niitä, jotka tarvitsevat sen ison ihmismassan tuntetakseen olevansa suosittu ja tärkeä? Tai omalla elämällä on vasta silloin merkitys kun ympärille on haalettu paljon niitä, joita voi muille kutsua *kavereiksi* ja ystäviksi*? Onko ne itseä vai muita varten? Tai sekä että?

Ei sillä väliä miten ja miten kevyesti on tunnettu, mutta *kaikki* mahdolliset ja mahdottomat jätetään ympärille nimikkeellä *kaveri*. Tai vielä ihmeellisempää, nimikkeellä *ystävä*.

Mikä on se oma tarve ja niiden ihmisten tarkoitusperä jos kaikki jonninjoutavatkin ovat niitä *tärkeitä ihmisiä*? Ja nämä *tärkeät* jopa kilpailutetaan ja pidetäån samalla viivalla oman kumppanin kanssa? Jopa raivoon saakka.

Jokin nyt on joillakin ihmisillä hämärtynyt tai hukassa.

Joo. Sä puhut aivan eri asioista kuin me, jotka olemme edelleen ystäviä exiemme kanssa. Ei mun exä ole todellakaan jonninjoutava, vaan paras ystäväni, joka on aina tukena kun tarvitsen ja mä tuen häntä.

Haha.

Menipäs lankaan. Omassa kaveriporukassani on mulla vapaamielisten sekasuhteiden kannattajia enkä ole kertonut kantaani.

Kuunnellut olen niiden ihan tajuttomia parjauksia ja juttuja säädöistään ja vedätyksistään.

Mun parhaalla ystävällä on muutama prepaidi ja puhelin ja se on tehtaillut tänne kymmenkunta "juu exät on ihqui" juttua. Lisäks peukutellut omiaan ja muiden....

Sit käyttää niitä nyxien kaa galluppina vahvistaan mikä on normaalii ja haukkuu ett ne nyxät on vaa vainoharhasii hullui...

Eiköhän se ole ihan niin, että ne ketkä hyväksyy pariutukoot keskenään, ja ne ketkä eivät pariutukoot keskenään niin kaikki ovat onnellisia?

1. Selkeesti nämä exien keräilijät ja ystävien kanssa superläheiset ihmiset ovat sellaisia, jotka ei kykene siihen normaalina pidettyyn parisuhteeseen, jossa puoliso on tärkein ihminen ja ystävät/kaverit tulevat siinä sivussa. Exät ei kuulu suhteeseen muuten, kuin että heidän olemassa olo toki hyväksytään ja heitä saa toki morjestaa jos kadulla tulee vastaan (+ saattaa olla facessa kaverilistalla mutta yhteyttä ei pidetä -tyyppiisesti).

2. Sitten on taas erikseen nämä "exän keräilijät" jotka kai on niitä extrovertti tapauksia, ketkä ei yksin voi olla hetkeäkään ja jolle kaikki ystävät on niiiiiiin tärkeitä, ettei siihen kukaan "mustasukkainen hullu" puolisoKOKELAS voi tulla PÄTEMÄÄN ja VAATIMAAN mitään (kaikki MINUN suhteet täytyy hyväksyä)...niin? mikä olikaan se ihmissuhteiden tärkeysjärjestys tälläiselle henkilölle? Sitä jokainen voi miettiä. Sitten on vielä ne joilla ei oikeasti ole ihmissuhteita parisuhteen ulkopuolella, joille exä on oikeasti se tyyliin ainoa ystävä, johon sitten ripustaudutaan eron jälkeenkin "kun hän on mun sydänystävä johon voin luottaa" ja josta ei uskalla päästää irti, eikä kunnolla tutustua uuteenkaan, jos se suhde vaikka ei kestäkkään niin sitten ollaan ihan yksin, kun eksääkään ei enää ole. Molemmat aika kurjia.

Tässäpä kärjistetytsti. Eikä noiden kahden ihmistyypin kannata keskenään jankata, kun kumpikaan ei näe eikä ymmärrä toisen tapaa. Ratkaisuna on se, että pariutukaa omanlaisenne ihmisen kanssa. Jos olet 1. tyypppinen pariudut oisen 1. tyyppisen kanssa, jos olet 2. tyyppinen pariudu sen toisen 2. tyyppisen kanssa niin olette yhdessä (ehkä) onnellisia.

- Haha.

Menipäs lankaan. Omassa kaveriporukassani on mulla vapaamielisten sekasuhteiden kannattajia enkä ole kertonut kantaani.

Kuunnellut olen niiden ihan tajuttomia parjauksia ja juttuja säädöistään ja vedätyksistään.

Mun parhaalla ystävällä on muutama prepaidi ja puhelin ja se on tehtaillut tänne kymmenkunta "juu exät on ihqui" juttua. Lisäks peukutellut omiaan ja muiden....

Sit käyttää niitä nyxien kaa galluppina vahvistaan mikä on normaalii ja haukkuu ett ne nyxät on vaa vainoharhasii hullui...-

Sait sit ensikäden tietoa kuin manipulointihyrrä pyörii. Pöyristyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia jonkun vanhan säädön kanssa täytyy olla kaveri?

Tai haluaa olla?

Ovatko nämä kaverikerääjät juuri niitä, jotka tarvitsevat sen ison ihmismassan tuntetakseen olevansa suosittu ja tärkeä? Tai omalla elämällä on vasta silloin merkitys kun ympärille on haalettu paljon niitä, joita voi muille kutsua *kavereiksi* ja ystäviksi*? Onko ne itseä vai muita varten? Tai sekä että?

Ei sillä väliä miten ja miten kevyesti on tunnettu, mutta *kaikki* mahdolliset ja mahdottomat jätetään ympärille nimikkeellä *kaveri*. Tai vielä ihmeellisempää, nimikkeellä *ystävä*.

Mikä on se oma tarve ja niiden ihmisten tarkoitusperä jos kaikki jonninjoutavatkin ovat niitä *tärkeitä ihmisiä*? Ja nämä *tärkeät* jopa kilpailutetaan ja pidetäån samalla viivalla oman kumppanin kanssa? Jopa raivoon saakka.

Jokin nyt on joillakin ihmisillä hämärtynyt tai hukassa.

Joo. Sä puhut aivan eri asioista kuin me, jotka olemme edelleen ystäviä exiemme kanssa. Ei mun exä ole todellakaan jonninjoutava, vaan paras ystäväni, joka on aina tukena kun tarvitsen ja mä tuen häntä.

Minä puhuin nyt *vanhoista säädöistä *. Säätö on minun mielestäni jonninjoutavaa ajankulua tai leikkikalu. Määrätyille ihmisille.

Onko siis eksäsi ollut joku säätö?

Ja nyt sitten eron jälkeen muuttunut parhaaksi ystäväksi joka on aina tukena ja tuet häntä?

Ristiriitaista, säätö ja eksä on synonyymi?

Riskaabelia luottaa, että se eksä on *aina* tukena. Jospa hän rakastuukin ihan oikeasti (eikä vain säädä, kuten sinun kanssasi) ja sinä jäät pois kuvioista?

Päättää yrittää jonkun kanssa ihan tosissaan ja siihen kuvioon ei enää eksät mahdu.

Ja olisi mukava kuulla jonkun vastaavan asiallisesti motiiveistaan, eikä vain toteamalla, että kun ne eksät vaan on kavereita.

Kyllä ne perustelut varmaan muitakin täällä kiinnostaa kuin vain minua.

Voisin kertoa 98% varmuudella, että MIES pysyy exänsä "kaverina" "me ollaan vaan ystäviä" vain ja ainostaan sen takia, että jossain vaiheessa on mahdollista saada uitetettua majoneesiannostelijaa uudestaan lihapiirakkaan. Mielenkiintoisten asioiden takiako miehet naisia jaksavat kuunnella, niinkö luulette?

JOS miestenvessoissa olisi jokaisessa kopissa seinään upotettu fleshlite tms "parempi kuin oikea" tekotuhero niin mitään parisuhteita ei ainakaan miehet tarvitsisi. Nainenhan on ainostaan kantoteline tälle mystiselle karvakolmiolle.

Terveisiä exille. Ei hymyillä kun nähdään ja mielellään vaihdetaan kadulla puolta.

Eiköhän se ole ihan niin, että ne ketkä hyväksyy pariutukoot keskenään, ja ne ketkä eivät pariutukoot keskenään niin kaikki ovat onnellisia?

1. Selkeesti nämä exien keräilijät ja ystävien kanssa superläheiset ihmiset ovat sellaisia, jotka ei kykene siihen normaalina pidettyyn parisuhteeseen, jossa puoliso on tärkein ihminen ja ystävät/kaverit tulevat siinä sivussa. Exät ei kuulu suhteeseen muuten, kuin että heidän olemassa olo toki hyväksytään ja heitä saa toki morjestaa jos kadulla tulee vastaan (+ saattaa olla facessa kaverilistalla mutta yhteyttä ei pidetä -tyyppiisesti).

2. Sitten on taas erikseen nämä "exän keräilijät" jotka kai on niitä extrovertti tapauksia, ketkä ei yksin voi olla hetkeäkään ja jolle kaikki ystävät on niiiiiiin tärkeitä, ettei siihen kukaan "mustasukkainen hullu" puolisoKOKELAS voi tulla PÄTEMÄÄN ja VAATIMAAN mitään (kaikki MINUN suhteet täytyy hyväksyä)...niin? mikä olikaan se ihmissuhteiden tärkeysjärjestys tälläiselle henkilölle? Sitä jokainen voi miettiä. Sitten on vielä ne joilla ei oikeasti ole ihmissuhteita parisuhteen ulkopuolella, joille exä on oikeasti se tyyliin ainoa ystävä, johon sitten ripustaudutaan eron jälkeenkin "kun hän on mun sydänystävä johon voin luottaa" ja josta ei uskalla päästää irti, eikä kunnolla tutustua uuteenkaan, jos se suhde vaikka ei kestäkkään niin sitten ollaan ihan yksin, kun eksääkään ei enää ole. Molemmat aika kurjia.

Tässäpä kärjistetytsti. Eikä noiden kahden ihmistyypin kannata keskenään jankata, kun kumpikaan ei näe eikä ymmärrä toisen tapaa. Ratkaisuna on se, että pariutukaa omanlaisenne ihmisen kanssa. Jos olet 1. tyypppinen pariudut oisen 1. tyyppisen kanssa, jos olet 2. tyyppinen pariudu sen toisen 2. tyyppisen kanssa niin olette yhdessä (ehkä) onnellisia.

* mutku ne draamakuningatar-exäexpertit ripustautuu ja ei tajua poistuu elämästä ja ulisee kuinka exännyxä on ihan hirviö ja ESTÄÄ exää... Ne tarvii sen parjailun ollakseen jotain...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, nyt otettiin oikein liberaali näkemys kehiin.

Emme me konservatiivit näe kaikessa sitä itseään. Ymmärrämme asioita hiukan laajemminkin.

Mutta tiedätkö, että on olemassa myös niinsanottu henkinen pettäminen? Jossain on sanottu, että henkinen pitkäaikainen pettäminen saman ihmisen kanssa saattaa olla jopa pahempi asia kuin yksittäinen seksitapahtuma. Tosin ei sekään suositeltava, mutta ymmärrettävä joskus.

Tässä on paremminkin myös kyse parisuhteen rajoista ja oman kumppanin kunnioittamisesta.

Se on asia, jonka me konservatiivit ymmärrämme ja kunnioitamme, edelleen, mutta ette ehkä te innokkaat ja ah niin uudenaikaiset ja suvaitsevaiset liberaalit.

Siinä se taitaa ollakin tämän jutun juju.

Ja kiitos huolestumisesta ahdistuksestamme, mutta emmeköhän me pärjää ihan hyvin, meillä on pahempiakin asioita joita olemme pystyneet ja joutuneet sietämään. Että ala turhaan huolestu.

MItä helvettiä on "henkinen pettäminen"? Ystävyyttä? Fantasioita? Mitä?

Etkö ole koskaan kuullut tai lukenut henkisestä pettämisestä?

Se on ihan yleinen ilmaus.

No, ihmiset ei taida nykyään enää lukea kirjoja tai artikkeleita. Ja yleissivistys on tasoa räppärit, tubettajat jne.

Kirjoita googleen sanat *henkinen pettäminen* niin saat monta riviä tietoa, mitä se on. Jos haluat lukea.

Liittyy aiheeseen ja valaisee melko paljon myös täällä keskusteltua aihetta.

*Joskus henkinen pettäminen loukkaa jopa enemmän kuin fyysinen*.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia jonkun vanhan säädön kanssa täytyy olla kaveri?

Tai haluaa olla?

Ovatko nämä kaverikerääjät juuri niitä, jotka tarvitsevat sen ison ihmismassan tuntetakseen olevansa suosittu ja tärkeä? Tai omalla elämällä on vasta silloin merkitys kun ympärille on haalettu paljon niitä, joita voi muille kutsua *kavereiksi* ja ystäviksi*? Onko ne itseä vai muita varten? Tai sekä että?

Ei sillä väliä miten ja miten kevyesti on tunnettu, mutta *kaikki* mahdolliset ja mahdottomat jätetään ympärille nimikkeellä *kaveri*. Tai vielä ihmeellisempää, nimikkeellä *ystävä*.

Mikä on se oma tarve ja niiden ihmisten tarkoitusperä jos kaikki jonninjoutavatkin ovat niitä *tärkeitä ihmisiä*? Ja nämä *tärkeät* jopa kilpailutetaan ja pidetäån samalla viivalla oman kumppanin kanssa? Jopa raivoon saakka.

Jokin nyt on joillakin ihmisillä hämärtynyt tai hukassa.

Joo. Sä puhut aivan eri asioista kuin me, jotka olemme edelleen ystäviä exiemme kanssa. Ei mun exä ole todellakaan jonninjoutava, vaan paras ystäväni, joka on aina tukena kun tarvitsen ja mä tuen häntä.

Minä puhuin nyt *vanhoista säädöistä *. Säätö on minun mielestäni jonninjoutavaa ajankulua tai leikkikalu. Määrätyille ihmisille.

Onko siis eksäsi ollut joku säätö?

Ja nyt sitten eron jälkeen muuttunut parhaaksi ystäväksi joka on aina tukena ja tuet häntä?

Ristiriitaista, säätö ja eksä on synonyymi?

Riskaabelia luottaa, että se eksä on *aina* tukena. Jospa hän rakastuukin ihan oikeasti (eikä vain säädä, kuten sinun kanssasi) ja sinä jäät pois kuvioista?

Päättää yrittää jonkun kanssa ihan tosissaan ja siihen kuvioon ei enää eksät mahdu.

Ja olisi mukava kuulla jonkun vastaavan asiallisesti motiiveistaan, eikä vain toteamalla, että kun ne eksät vaan on kavereita.

Kyllä ne perustelut varmaan muitakin täällä kiinnostaa kuin vain minua.

No hän on ollut parisuhteessa jo useamman vuoden ja kaksi lastakin saanut. Itsekin olen suhteessa ollut jo monta vuotta.

Hyväksyn.

Kopio Minkä takia jonkun vanhan säädön kanssa täytyy olla kaveri?

Tai haluaa olla?

Ovatko nämä kaverikerääjät juuri niitä, jotka tarvitsevat sen ison ihmismassan tuntetakseen olevansa suosittu ja tärkeä? Tai omalla elämällä on vasta silloin merkitys kun ympärille on haalettu paljon niitä, joita voi muille kutsua *kavereiksi* ja ystäviksi*? Onko ne itseä vai muita varten? Tai sekä että?

Ei sillä väliä miten ja miten kevyesti on tunnettu, mutta *kaikki* mahdolliset ja mahdottomat jätetään ympärille nimikkeellä *kaveri*. Tai vielä ihmeellisempää, nimikkeellä *ystävä*.

Mikä on se oma tarve ja niiden ihmisten tarkoitusperä jos kaikki jonninjoutavatkin ovat niitä *tärkeitä ihmisiä*? Ja nämä *tärkeät* jopa kilpailutetaan ja pidetäån samalla viivalla oman kumppanin kanssa? Jopa raivoon saakka.

Jokin nyt on joillakin ihmisillä hämärtynyt tai hukassa. Kopio

Toi on kuin mun suusta. Vallankumous ja vallan jopa himokin, peitetty himo koska vanhojen valokuvien runkutirynkyti...

Been there done that ihan joskus tosi nuorena hetken mutta tajusin kuin sairasta on roikkua mennessä koska ikinä ei tiedä millon epäillä leimahtaa tunteet ja taas sitä puidaan...Ja ei tiedä omistajaan tunteista, sen verran messed up on mulla ollut noin vuoden joskus teininä

Profiili näille pettäjille on monenkirjava. On huonosta sosiaalisesta asemasta ja myös sellasia joilla sosiaalinen asema korkea oman tai miesystävien kautta ja elää kuin ollakseen kunnollisia ja pitäytyy luotettavuus-keskustelussa vaikkei kyse ole siitä ollenkaan.

Kyse on vaan realiteeteistä jotka kaikille samat.

Tuttuja tarinoita kaikille:

Tuttavaperheen nainen halusi pienlapsiajan jälkeen viettää villin vuoden iltarientoineen ystäväpariskunnan miehen kanssa paljuiluineen päivineen. Myöhään yöhön ne pyöräretket venyi. Kaikki toitotti samaa kuin papukaija, mitä se nainenkin into (tai jokin muu) piukeana selitti: ollaan vaan ystäviä ja tullaan juttuun ja meillä on vaan hauskaa. Näin sen kaiken läpi.

Onnellinen hyvä perhe hajosi. Juuri oli saanut miehensä laajentamaan taloaankin. Toki oli apajilla kun ero tuli.

Tuttuja perusasioita kaikille. Jokaisella on tällaisia kokemuksia ympärillä joita koitetaan selitellä jälkikäteen, mustaa valkoiseksi.

Myös se, että vanhojen säätöjen tai uusien sydän/intiimiystävien kanssa voi aina sopia että seksi oli vahinko molemmin puolin.

Vaikkei naisen paikat kostu ja miehen tanko ole tanassa ilman että kokevat toisensa vetäväksi ja haluttavaksi. Kiinnostusvaateena jos ollut päässä aina myös se, että vakavaankin suhteeseen pitää voida olla kykenevä ennenkuin seksitouhuun alkaa (vaimoehdokas/potentiaalinen tuleva mies tai sellaisen ominaisuuksia monelta osin että oispa ihana uros monin tavoin), niin sidos on valmis sellaiselle joka ns.haksahtaa lumpumpaan tai pukinpaan. Jos taas skenaario se että touhua ollut ennenkin milloin kenenkin kanssa, tapa ja tottumus olemassa niin vahva että jatkoa tiedossa.

Joku kysyi, mitä on henkinen pettäminen.



Minun mielestä henkistä pettämistä on se, että parisuhteen asioita kerrotaan ulkopuolisille. Analysoidaan jotain parisuhdeongelmia ”auttamisen” varjolla ihmisten kanssa, joille ne asiat eivät kuulu. Ja exille ne eivät kuulu varsinkaan.



Itselleni olisi ihan liikaa jo esim. se, että mies keskustelisi asioistamme jonkun työkaverinsa kanssa. Mielestäni se on hyvin rajatonta ja epäkunnioittavaa puolisoa kohtaan.



En ikinä luottaisi ihmiseen, joka haukkuisi puolisoaan minulle. Ikävä kyllä jotkut naiset harrastavat tällaista naispuolisten ystäviensä kanssa. Itse en viitsi ottaa kantaa, voin toki kuunnella. Mutta hirveän epämukava tunne näistä keskusteluista tulee.



Parisuhde ei ole viihdeohjelma, jota repostellaan ystävien kanssa. Mennään haukkumaan omaa kumppania ystäville, kun ärsyttää tai kyllästyttää. Nämä samat ihmiset muuten yleensä haukkuvat ystäviäänkin toisilleen selän takana. Se on sellainen tietty ihmistyyppi, joka näitä pelejä harrastaa.