Lue keskustelun säännöt.
Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?
Siis entisiä seksisuhteita, mutta nykyään enää kavereita. Onko sulle ok, että he viestittelevät, ehkä myös tapaavat? Miksi on ok? Miksi ei ole ok?
Kommentit (1142)
Aivan varmasti pettää jos ei pidä pikkusen kuria. Miehellä ei ole naispuolisia ystäviä. Kaveripariskunnat erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika ristiriitaista mennä naimisiin tai seurustellakaan, jos ei uskoisi, että toinen osapuoli on jo päässyt yli exästään. Ja jos miehellä tosiaan olisi exän kanssa suhde, niin mihin minua siinä kuviossa tarvittaisiin. Miksi ihmeessä he olisivat eronneet, jos kuitenkin haluaisivat olla yhdessä. Tai jos kyseessä olisi joku vanha hoito, jonka kanssa mies ei ole edes seurustellut, niin olisi hassua olla siitä kateellinen, ikään kuin haluaisin vaimona vaihtaa osia sellaisen naisen kanssa.
Ehkä tässä on enemmän kyse siitä että exän jatkuva läsnäolo viestii menneisyyden roikottamisesta mukana, jotkut vaan eivät halua toisen vanhoja pari- tai seksisuhteita omaansa. Jotenkin hankala kuvitella, että toisen näkeminen ei mitenkään toisi yhteistä historiaa mieleen.
Ihmiset toimii muutenkin tosi irrationaalisesti näissä tunnepuolen asioissa, hirveen kiva tietty jos täällä on ihmisillä kaikki suhteet mennyt niin hyvin että jaksaa uskoa homman toimivan.
En vaan edelleenkään ymmärrä tuota "jatkuvaa läsnäoloa" ja "roikottamista". Jos olen 12 vuotta sitten eronnut ihmisestä, jonka kanssa on edelleen sama harrastus ja laajalti yhteinen tuttavapiiri, ja joskus vaihdamme kuulumisia somessa (emme nykyisin edes tapaa livenä koska molemmat asuvat eri paikkakunnilla), niin kyllä se aika kaukana on jatkuvasta läsnäolosta ja roikottamisesta. Mutta silti voidaan puhua kaverisuhteesta, koska jos samaan tapahtumaan joskus osutaan niin tottakai jutellaan ja voidaan mennä yhdessä kahville tai syömäänkin.
Ja vaikka meistä ei muutenkaan ole juuri kuvia somessa, niin niitäkään paria olemassa olevaa en todellakaan lähtisi poistamaan jostain yli kymmenen vuoden takaa (enkä edes pystyisi, koska ovat toisen ihmisen nettiin myöhemmin lataamia, kun hän julkaisi FB:ssä videon ja kuvia juhlistaan, joissa olimme pariskuntana).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
301, eihän niitä silloin tarvitse hyväksyäkään jollei niitä eksiä elämässä ole mukana?
Eihän uudelle kumppanille edes tule mietittäväksi mikään vaihtoehtoa hyväksyä tai olla hyväksymättä? Kun niitä ei ole. Silloinhan juuri tulee esille se, että miten suhtautuu jos ne kuvioissa vielä roikkuvat?Aloituksen kysymyshän on silloin turha niille, joilla eksät ovat olleet ja jääneet.
Kun ei ole niin ei ole mitään mietittävää.
Jos on niin silloin joko hyväksyy tai ei.Jos uudelta kumppanilla pitää kysyä hyväksytkö kun kaveraan eksänin kanssa, niin eikö silloin juuri kaveraa ja eksä roiku kuviossa?
Ei ole koskaan tullut mieleenikään, että pitäisi nykyiseltä puolisolta kysyä, saanko olla eksän kaveri. Eikä kysyä häneltä, onko hänellä eksiä, joihin edelleen pitää yhteyttä tai mistä hän tuntee kenetkin.
Tässäpä se ero onkin, että minun ei tarvitse kysyä puolisoltani, että saanko olla eksän kaveri! Miksi haluaisin olla exäni kanssa tekemisissä, hän on exä!
Ei minun myöskään tarvitse kysyä mieheltäni, että pitääkö hän yhteyttä omiin exiinsä! Tiedän, että ei pidä, eli meillä on luottavaiset välit ja tiedämme kyllä kyselemättä ja kyttäämättäkin, että ketä kaveripiireihimme kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika ristiriitaista mennä naimisiin tai seurustellakaan, jos ei uskoisi, että toinen osapuoli on jo päässyt yli exästään. Ja jos miehellä tosiaan olisi exän kanssa suhde, niin mihin minua siinä kuviossa tarvittaisiin. Miksi ihmeessä he olisivat eronneet, jos kuitenkin haluaisivat olla yhdessä. Tai jos kyseessä olisi joku vanha hoito, jonka kanssa mies ei ole edes seurustellut, niin olisi hassua olla siitä kateellinen, ikään kuin haluaisin vaimona vaihtaa osia sellaisen naisen kanssa.
Ehkä tässä on enemmän kyse siitä että exän jatkuva läsnäolo viestii menneisyyden roikottamisesta mukana, jotkut vaan eivät halua toisen vanhoja pari- tai seksisuhteita omaansa. Jotenkin hankala kuvitella, että toisen näkeminen ei mitenkään toisi yhteistä historiaa mieleen.
Ihmiset toimii muutenkin tosi irrationaalisesti näissä tunnepuolen asioissa, hirveen kiva tietty jos täällä on ihmisillä kaikki suhteet mennyt niin hyvin että jaksaa uskoa homman toimivan.
En vaan edelleenkään ymmärrä tuota "jatkuvaa läsnäoloa" ja "roikottamista". Jos olen 12 vuotta sitten eronnut ihmisestä, jonka kanssa on edelleen sama harrastus ja laajalti yhteinen tuttavapiiri, ja joskus vaihdamme kuulumisia somessa (emme nykyisin edes tapaa livenä koska molemmat asuvat eri paikkakunnilla), niin kyllä se aika kaukana on jatkuvasta läsnäolosta ja roikottamisesta. Mutta silti voidaan puhua kaverisuhteesta, koska jos samaan tapahtumaan joskus osutaan niin tottakai jutellaan ja voidaan mennä yhdessä kahville tai syömäänkin.
Ja vaikka meistä ei muutenkaan ole juuri kuvia somessa, niin niitäkään paria olemassa olevaa en todellakaan lähtisi poistamaan jostain yli kymmenen vuoden takaa (enkä edes pystyisi, koska ovat toisen ihmisen nettiin myöhemmin lataamia, kun hän julkaisi FB:ssä videon ja kuvia juhlistaan, joissa olimme pariskuntana).
Minulle kaverit ovat muitakin kuin hyvänpäiväntuttuja toisella paikkakunnalla, eli puhutaan tässä nyt erilaisista ihmissuhteista.
Ihan normaalia olla ok-väleissä ja vaihtaa pintapuoliset kuulumiset jos joskus törmää, mutta en tosiaan itse laske tuota kovinkaan syvälliseksi kaverisuhteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika ristiriitaista mennä naimisiin tai seurustellakaan, jos ei uskoisi, että toinen osapuoli on jo päässyt yli exästään. Ja jos miehellä tosiaan olisi exän kanssa suhde, niin mihin minua siinä kuviossa tarvittaisiin. Miksi ihmeessä he olisivat eronneet, jos kuitenkin haluaisivat olla yhdessä. Tai jos kyseessä olisi joku vanha hoito, jonka kanssa mies ei ole edes seurustellut, niin olisi hassua olla siitä kateellinen, ikään kuin haluaisin vaimona vaihtaa osia sellaisen naisen kanssa.
Ehkä tässä on enemmän kyse siitä että exän jatkuva läsnäolo viestii menneisyyden roikottamisesta mukana, jotkut vaan eivät halua toisen vanhoja pari- tai seksisuhteita omaansa. Jotenkin hankala kuvitella, että toisen näkeminen ei mitenkään toisi yhteistä historiaa mieleen.
Ihmiset toimii muutenkin tosi irrationaalisesti näissä tunnepuolen asioissa, hirveen kiva tietty jos täällä on ihmisillä kaikki suhteet mennyt niin hyvin että jaksaa uskoa homman toimivan.
En vaan edelleenkään ymmärrä tuota "jatkuvaa läsnäoloa" ja "roikottamista". Jos olen 12 vuotta sitten eronnut ihmisestä, jonka kanssa on edelleen sama harrastus ja laajalti yhteinen tuttavapiiri, ja joskus vaihdamme kuulumisia somessa (emme nykyisin edes tapaa livenä koska molemmat asuvat eri paikkakunnilla), niin kyllä se aika kaukana on jatkuvasta läsnäolosta ja roikottamisesta. Mutta silti voidaan puhua kaverisuhteesta, koska jos samaan tapahtumaan joskus osutaan niin tottakai jutellaan ja voidaan mennä yhdessä kahville tai syömäänkin.
Ja vaikka meistä ei muutenkaan ole juuri kuvia somessa, niin niitäkään paria olemassa olevaa en todellakaan lähtisi poistamaan jostain yli kymmenen vuoden takaa (enkä edes pystyisi, koska ovat toisen ihmisen nettiin myöhemmin lataamia, kun hän julkaisi FB:ssä videon ja kuvia juhlistaan, joissa olimme pariskuntana).
Minulle kaverit ovat muitakin kuin hyvänpäiväntuttuja toisella paikkakunnalla, eli puhutaan tässä nyt erilaisista ihmissuhteista.
Ihan normaalia olla ok-väleissä ja vaihtaa pintapuoliset kuulumiset jos joskus törmää, mutta en tosiaan itse laske tuota kovinkaan syvälliseksi kaverisuhteeksi.
Alkuperäinen kysymys:
"Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?
Siis entisiä seksisuhteita, mutta nykyään enää kavereita. Onko sulle ok, että he viestittelevät, ehkä myös tapaavat? Miksi on ok? Miksi ei ole ok?"
Ei puhuttu yhtään mitään syvällisestä kaverisuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omani kohdalla en hyväksy siitä syystä että ovat panemassa toisiaan edelleen jokaisessa mahdollisessa välissä, esim. juuri ennen kuin tapasin mieheni ekaa kertaa. Kipinää heidän välillään ei koskaan sammunut, miksi olettaisin että se on nyt yhtäkkiä sammunut kun minä olen kuvioissani?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika ristiriitaista mennä naimisiin tai seurustellakaan, jos ei uskoisi, että toinen osapuoli on jo päässyt yli exästään. Ja jos miehellä tosiaan olisi exän kanssa suhde, niin mihin minua siinä kuviossa tarvittaisiin. Miksi ihmeessä he olisivat eronneet, jos kuitenkin haluaisivat olla yhdessä. Tai jos kyseessä olisi joku vanha hoito, jonka kanssa mies ei ole edes seurustellut, niin olisi hassua olla siitä kateellinen, ikään kuin haluaisin vaimona vaihtaa osia sellaisen naisen kanssa.
Ehkä tässä on enemmän kyse siitä että exän jatkuva läsnäolo viestii menneisyyden roikottamisesta mukana, jotkut vaan eivät halua toisen vanhoja pari- tai seksisuhteita omaansa. Jotenkin hankala kuvitella, että toisen näkeminen ei mitenkään toisi yhteistä historiaa mieleen.
Ihmiset toimii muutenkin tosi irrationaalisesti näissä tunnepuolen asioissa, hirveen kiva tietty jos täällä on ihmisillä kaikki suhteet mennyt niin hyvin että jaksaa uskoa homman toimivan.
En vaan edelleenkään ymmärrä tuota "jatkuvaa läsnäoloa" ja "roikottamista". Jos olen 12 vuotta sitten eronnut ihmisestä, jonka kanssa on edelleen sama harrastus ja laajalti yhteinen tuttavapiiri, ja joskus vaihdamme kuulumisia somessa (emme nykyisin edes tapaa livenä koska molemmat asuvat eri paikkakunnilla), niin kyllä se aika kaukana on jatkuvasta läsnäolosta ja roikottamisesta. Mutta silti voidaan puhua kaverisuhteesta, koska jos samaan tapahtumaan joskus osutaan niin tottakai jutellaan ja voidaan mennä yhdessä kahville tai syömäänkin.
Ja vaikka meistä ei muutenkaan ole juuri kuvia somessa, niin niitäkään paria olemassa olevaa en todellakaan lähtisi poistamaan jostain yli kymmenen vuoden takaa (enkä edes pystyisi, koska ovat toisen ihmisen nettiin myöhemmin lataamia, kun hän julkaisi FB:ssä videon ja kuvia juhlistaan, joissa olimme pariskuntana).
Minulle kaverit ovat muitakin kuin hyvänpäiväntuttuja toisella paikkakunnalla, eli puhutaan tässä nyt erilaisista ihmissuhteista.
Ihan normaalia olla ok-väleissä ja vaihtaa pintapuoliset kuulumiset jos joskus törmää, mutta en tosiaan itse laske tuota kovinkaan syvälliseksi kaverisuhteeksi.
Alkuperäinen kysymys:
"Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?
Siis entisiä seksisuhteita, mutta nykyään enää kavereita. Onko sulle ok, että he viestittelevät, ehkä myös tapaavat? Miksi on ok? Miksi ei ole ok?"
Ei puhuttu yhtään mitään syvällisestä kaverisuhteesta.
Kaverisuhteet ovat sellaisia, jossa suhteellisen säännöllisesti viestitellään ja tavataan edes silloin tällöin. Hyvänpäiväntuttuja ovat ihmiset, jouden kanssa voi sattumalta tavatessaan käydä vaikka kahvilla. Tuskin kenelläkään on mitään sitä vastaan, että tavatessaan sattumalta exän, vaihdetaan kuulumisia ja rupatellaan.
Kaverina oleminen on sitten ihan muuta ja minun ainakin on vaikea hyväksyä, että mies pitäisi exäänsä kaverina eli kävisi esimerkiksi lenkillä, konserteissa tai leffassa exänsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika ristiriitaista mennä naimisiin tai seurustellakaan, jos ei uskoisi, että toinen osapuoli on jo päässyt yli exästään. Ja jos miehellä tosiaan olisi exän kanssa suhde, niin mihin minua siinä kuviossa tarvittaisiin. Miksi ihmeessä he olisivat eronneet, jos kuitenkin haluaisivat olla yhdessä. Tai jos kyseessä olisi joku vanha hoito, jonka kanssa mies ei ole edes seurustellut, niin olisi hassua olla siitä kateellinen, ikään kuin haluaisin vaimona vaihtaa osia sellaisen naisen kanssa.
Ehkä tässä on enemmän kyse siitä että exän jatkuva läsnäolo viestii menneisyyden roikottamisesta mukana, jotkut vaan eivät halua toisen vanhoja pari- tai seksisuhteita omaansa. Jotenkin hankala kuvitella, että toisen näkeminen ei mitenkään toisi yhteistä historiaa mieleen.
Ihmiset toimii muutenkin tosi irrationaalisesti näissä tunnepuolen asioissa, hirveen kiva tietty jos täällä on ihmisillä kaikki suhteet mennyt niin hyvin että jaksaa uskoa homman toimivan.
En vaan edelleenkään ymmärrä tuota "jatkuvaa läsnäoloa" ja "roikottamista". Jos olen 12 vuotta sitten eronnut ihmisestä, jonka kanssa on edelleen sama harrastus ja laajalti yhteinen tuttavapiiri, ja joskus vaihdamme kuulumisia somessa (emme nykyisin edes tapaa livenä koska molemmat asuvat eri paikkakunnilla), niin kyllä se aika kaukana on jatkuvasta läsnäolosta ja roikottamisesta. Mutta silti voidaan puhua kaverisuhteesta, koska jos samaan tapahtumaan joskus osutaan niin tottakai jutellaan ja voidaan mennä yhdessä kahville tai syömäänkin.
Ja vaikka meistä ei muutenkaan ole juuri kuvia somessa, niin niitäkään paria olemassa olevaa en todellakaan lähtisi poistamaan jostain yli kymmenen vuoden takaa (enkä edes pystyisi, koska ovat toisen ihmisen nettiin myöhemmin lataamia, kun hän julkaisi FB:ssä videon ja kuvia juhlistaan, joissa olimme pariskuntana).
Minulle kaverit ovat muitakin kuin hyvänpäiväntuttuja toisella paikkakunnalla, eli puhutaan tässä nyt erilaisista ihmissuhteista.
Ihan normaalia olla ok-väleissä ja vaihtaa pintapuoliset kuulumiset jos joskus törmää, mutta en tosiaan itse laske tuota kovinkaan syvälliseksi kaverisuhteeksi.
Alkuperäinen kysymys:
"Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?
Siis entisiä seksisuhteita, mutta nykyään enää kavereita. Onko sulle ok, että he viestittelevät, ehkä myös tapaavat? Miksi on ok? Miksi ei ole ok?"
Ei puhuttu yhtään mitään syvällisestä kaverisuhteesta.
Kaverisuhteet ovat sellaisia, jossa suhteellisen säännöllisesti viestitellään ja tavataan edes silloin tällöin. Hyvänpäiväntuttuja ovat ihmiset, jouden kanssa voi sattumalta tavatessaan käydä vaikka kahvilla. Tuskin kenelläkään on mitään sitä vastaan, että tavatessaan sattumalta exän, vaihdetaan kuulumisia ja rupatellaan.
Kaverina oleminen on sitten ihan muuta ja minun ainakin on vaikea hyväksyä, että mies pitäisi exäänsä kaverina eli kävisi esimerkiksi lenkillä, konserteissa tai leffassa exänsä kanssa.
Selvä, sinä siis tiedät, kuka on kenellekin kaveri. Tai sitten et, koska eiköhän jokainen edelleen määrittele itse omat kaveri- ja tuttavuussuhteensa. Jos olet ap, niin ensi kerralla varmaan teet täsmällisemmän kysymyksen. Jos et ole ap, niin et taida itsekään tietää, tarkoittiko hän tuollaista kaveruutta vai jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Omani kohdalla en hyväksy siitä syystä että ovat panemassa toisiaan edelleen jokaisessa mahdollisessa välissä, esim. juuri ennen kuin tapasin mieheni ekaa kertaa. Kipinää heidän välillään ei koskaan sammunut, miksi olettaisin että se on nyt yhtäkkiä sammunut kun minä olen kuvioissani?
Miksi sinä haluat olla kuvioissa, jos kipinä heidän välillään ei ole koskaan sammunut? :-o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika ristiriitaista mennä naimisiin tai seurustellakaan, jos ei uskoisi, että toinen osapuoli on jo päässyt yli exästään. Ja jos miehellä tosiaan olisi exän kanssa suhde, niin mihin minua siinä kuviossa tarvittaisiin. Miksi ihmeessä he olisivat eronneet, jos kuitenkin haluaisivat olla yhdessä. Tai jos kyseessä olisi joku vanha hoito, jonka kanssa mies ei ole edes seurustellut, niin olisi hassua olla siitä kateellinen, ikään kuin haluaisin vaimona vaihtaa osia sellaisen naisen kanssa.
Ehkä tässä on enemmän kyse siitä että exän jatkuva läsnäolo viestii menneisyyden roikottamisesta mukana, jotkut vaan eivät halua toisen vanhoja pari- tai seksisuhteita omaansa. Jotenkin hankala kuvitella, että toisen näkeminen ei mitenkään toisi yhteistä historiaa mieleen.
Ihmiset toimii muutenkin tosi irrationaalisesti näissä tunnepuolen asioissa, hirveen kiva tietty jos täällä on ihmisillä kaikki suhteet mennyt niin hyvin että jaksaa uskoa homman toimivan.
En vaan edelleenkään ymmärrä tuota "jatkuvaa läsnäoloa" ja "roikottamista". Jos olen 12 vuotta sitten eronnut ihmisestä, jonka kanssa on edelleen sama harrastus ja laajalti yhteinen tuttavapiiri, ja joskus vaihdamme kuulumisia somessa (emme nykyisin edes tapaa livenä koska molemmat asuvat eri paikkakunnilla), niin kyllä se aika kaukana on jatkuvasta läsnäolosta ja roikottamisesta. Mutta silti voidaan puhua kaverisuhteesta, koska jos samaan tapahtumaan joskus osutaan niin tottakai jutellaan ja voidaan mennä yhdessä kahville tai syömäänkin.
Ja vaikka meistä ei muutenkaan ole juuri kuvia somessa, niin niitäkään paria olemassa olevaa en todellakaan lähtisi poistamaan jostain yli kymmenen vuoden takaa (enkä edes pystyisi, koska ovat toisen ihmisen nettiin myöhemmin lataamia, kun hän julkaisi FB:ssä videon ja kuvia juhlistaan, joissa olimme pariskuntana).
Minulle kaverit ovat muitakin kuin hyvänpäiväntuttuja toisella paikkakunnalla, eli puhutaan tässä nyt erilaisista ihmissuhteista.
Ihan normaalia olla ok-väleissä ja vaihtaa pintapuoliset kuulumiset jos joskus törmää, mutta en tosiaan itse laske tuota kovinkaan syvälliseksi kaverisuhteeksi.
Alkuperäinen kysymys:
"Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?
Siis entisiä seksisuhteita, mutta nykyään enää kavereita. Onko sulle ok, että he viestittelevät, ehkä myös tapaavat? Miksi on ok? Miksi ei ole ok?"
Ei puhuttu yhtään mitään syvällisestä kaverisuhteesta.
Kaverisuhteet ovat sellaisia, jossa suhteellisen säännöllisesti viestitellään ja tavataan edes silloin tällöin. Hyvänpäiväntuttuja ovat ihmiset, jouden kanssa voi sattumalta tavatessaan käydä vaikka kahvilla. Tuskin kenelläkään on mitään sitä vastaan, että tavatessaan sattumalta exän, vaihdetaan kuulumisia ja rupatellaan.
Kaverina oleminen on sitten ihan muuta ja minun ainakin on vaikea hyväksyä, että mies pitäisi exäänsä kaverina eli kävisi esimerkiksi lenkillä, konserteissa tai leffassa exänsä kanssa.
Me ei tavata eksän kanssa, mutta joskus soitellaan kuulumisia. Eksä pitää minua luottoystävänään, jolle voi kertoa asioita luottamuksellisesti. Viimeksi hän pähkäili työasioitaan. Mitään tunteita ei ole enää välillämme, koska ne kuoli jo avioliiton aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika ristiriitaista mennä naimisiin tai seurustellakaan, jos ei uskoisi, että toinen osapuoli on jo päässyt yli exästään. Ja jos miehellä tosiaan olisi exän kanssa suhde, niin mihin minua siinä kuviossa tarvittaisiin. Miksi ihmeessä he olisivat eronneet, jos kuitenkin haluaisivat olla yhdessä. Tai jos kyseessä olisi joku vanha hoito, jonka kanssa mies ei ole edes seurustellut, niin olisi hassua olla siitä kateellinen, ikään kuin haluaisin vaimona vaihtaa osia sellaisen naisen kanssa.
Ehkä tässä on enemmän kyse siitä että exän jatkuva läsnäolo viestii menneisyyden roikottamisesta mukana, jotkut vaan eivät halua toisen vanhoja pari- tai seksisuhteita omaansa. Jotenkin hankala kuvitella, että toisen näkeminen ei mitenkään toisi yhteistä historiaa mieleen.
Ihmiset toimii muutenkin tosi irrationaalisesti näissä tunnepuolen asioissa, hirveen kiva tietty jos täällä on ihmisillä kaikki suhteet mennyt niin hyvin että jaksaa uskoa homman toimivan.
En vaan edelleenkään ymmärrä tuota "jatkuvaa läsnäoloa" ja "roikottamista". Jos olen 12 vuotta sitten eronnut ihmisestä, jonka kanssa on edelleen sama harrastus ja laajalti yhteinen tuttavapiiri, ja joskus vaihdamme kuulumisia somessa (emme nykyisin edes tapaa livenä koska molemmat asuvat eri paikkakunnilla), niin kyllä se aika kaukana on jatkuvasta läsnäolosta ja roikottamisesta. Mutta silti voidaan puhua kaverisuhteesta, koska jos samaan tapahtumaan joskus osutaan niin tottakai jutellaan ja voidaan mennä yhdessä kahville tai syömäänkin.
Ja vaikka meistä ei muutenkaan ole juuri kuvia somessa, niin niitäkään paria olemassa olevaa en todellakaan lähtisi poistamaan jostain yli kymmenen vuoden takaa (enkä edes pystyisi, koska ovat toisen ihmisen nettiin myöhemmin lataamia, kun hän julkaisi FB:ssä videon ja kuvia juhlistaan, joissa olimme pariskuntana).
Minulle kaverit ovat muitakin kuin hyvänpäiväntuttuja toisella paikkakunnalla, eli puhutaan tässä nyt erilaisista ihmissuhteista.
Ihan normaalia olla ok-väleissä ja vaihtaa pintapuoliset kuulumiset jos joskus törmää, mutta en tosiaan itse laske tuota kovinkaan syvälliseksi kaverisuhteeksi.
Alkuperäinen kysymys:
"Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?
Siis entisiä seksisuhteita, mutta nykyään enää kavereita. Onko sulle ok, että he viestittelevät, ehkä myös tapaavat? Miksi on ok? Miksi ei ole ok?"
Ei puhuttu yhtään mitään syvällisestä kaverisuhteesta.
Kaverisuhteet ovat sellaisia, jossa suhteellisen säännöllisesti viestitellään ja tavataan edes silloin tällöin. Hyvänpäiväntuttuja ovat ihmiset, jouden kanssa voi sattumalta tavatessaan käydä vaikka kahvilla. Tuskin kenelläkään on mitään sitä vastaan, että tavatessaan sattumalta exän, vaihdetaan kuulumisia ja rupatellaan.
Kaverina oleminen on sitten ihan muuta ja minun ainakin on vaikea hyväksyä, että mies pitäisi exäänsä kaverina eli kävisi esimerkiksi lenkillä, konserteissa tai leffassa exänsä kanssa.
Me ei tavata eksän kanssa, mutta joskus soitellaan kuulumisia. Eksä pitää minua luottoystävänään, jolle voi kertoa asioita luottamuksellisesti. Viimeksi hän pähkäili työasioitaan. Mitään tunteita ei ole enää välillämme, koska ne kuoli jo avioliiton aikana.
Miksi eksälle pitäisi jutella luottoasiat ja työkuviot? eikö ne kuuluisi jutella sille nykyisella ja sen kanssa pohtia ja ihmetellä? minusta ainakin tosi outoa jutella tollaisista EXÄN kanssa. Okei jos exä sattuu olemaan joku sijoitusneuvoja tai lakiasiantuntia tai muu spesialisti niin ehkä siinä tapauksessa, mutta jos ei niin sitten minusta nuo asiat kuuluisi jutella sen hetkisen puolison eikä eksän kanssa (ellei ko. asiat nyt liity vaikka yhteisiin lapsiin oleellisesti tms.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika ristiriitaista mennä naimisiin tai seurustellakaan, jos ei uskoisi, että toinen osapuoli on jo päässyt yli exästään. Ja jos miehellä tosiaan olisi exän kanssa suhde, niin mihin minua siinä kuviossa tarvittaisiin. Miksi ihmeessä he olisivat eronneet, jos kuitenkin haluaisivat olla yhdessä. Tai jos kyseessä olisi joku vanha hoito, jonka kanssa mies ei ole edes seurustellut, niin olisi hassua olla siitä kateellinen, ikään kuin haluaisin vaimona vaihtaa osia sellaisen naisen kanssa.
Ehkä tässä on enemmän kyse siitä että exän jatkuva läsnäolo viestii menneisyyden roikottamisesta mukana, jotkut vaan eivät halua toisen vanhoja pari- tai seksisuhteita omaansa. Jotenkin hankala kuvitella, että toisen näkeminen ei mitenkään toisi yhteistä historiaa mieleen.
Ihmiset toimii muutenkin tosi irrationaalisesti näissä tunnepuolen asioissa, hirveen kiva tietty jos täällä on ihmisillä kaikki suhteet mennyt niin hyvin että jaksaa uskoa homman toimivan.
En vaan edelleenkään ymmärrä tuota "jatkuvaa läsnäoloa" ja "roikottamista". Jos olen 12 vuotta sitten eronnut ihmisestä, jonka kanssa on edelleen sama harrastus ja laajalti yhteinen tuttavapiiri, ja joskus vaihdamme kuulumisia somessa (emme nykyisin edes tapaa livenä koska molemmat asuvat eri paikkakunnilla), niin kyllä se aika kaukana on jatkuvasta läsnäolosta ja roikottamisesta. Mutta silti voidaan puhua kaverisuhteesta, koska jos samaan tapahtumaan joskus osutaan niin tottakai jutellaan ja voidaan mennä yhdessä kahville tai syömäänkin.
Ja vaikka meistä ei muutenkaan ole juuri kuvia somessa, niin niitäkään paria olemassa olevaa en todellakaan lähtisi poistamaan jostain yli kymmenen vuoden takaa (enkä edes pystyisi, koska ovat toisen ihmisen nettiin myöhemmin lataamia, kun hän julkaisi FB:ssä videon ja kuvia juhlistaan, joissa olimme pariskuntana).
Minulle kaverit ovat muitakin kuin hyvänpäiväntuttuja toisella paikkakunnalla, eli puhutaan tässä nyt erilaisista ihmissuhteista.
Ihan normaalia olla ok-väleissä ja vaihtaa pintapuoliset kuulumiset jos joskus törmää, mutta en tosiaan itse laske tuota kovinkaan syvälliseksi kaverisuhteeksi.
Alkuperäinen kysymys:
"Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?
Siis entisiä seksisuhteita, mutta nykyään enää kavereita. Onko sulle ok, että he viestittelevät, ehkä myös tapaavat? Miksi on ok? Miksi ei ole ok?"
Ei puhuttu yhtään mitään syvällisestä kaverisuhteesta.
Kaverisuhteet ovat sellaisia, jossa suhteellisen säännöllisesti viestitellään ja tavataan edes silloin tällöin. Hyvänpäiväntuttuja ovat ihmiset, jouden kanssa voi sattumalta tavatessaan käydä vaikka kahvilla. Tuskin kenelläkään on mitään sitä vastaan, että tavatessaan sattumalta exän, vaihdetaan kuulumisia ja rupatellaan.
Kaverina oleminen on sitten ihan muuta ja minun ainakin on vaikea hyväksyä, että mies pitäisi exäänsä kaverina eli kävisi esimerkiksi lenkillä, konserteissa tai leffassa exänsä kanssa.
Selvä, sinä siis tiedät, kuka on kenellekin kaveri. Tai sitten et, koska eiköhän jokainen edelleen määrittele itse omat kaveri- ja tuttavuussuhteensa. Jos olet ap, niin ensi kerralla varmaan teet täsmällisemmän kysymyksen. Jos et ole ap, niin et taida itsekään tietää, tarkoittiko hän tuollaista kaveruutta vai jotain muuta.
Jollakin tavalla meidän täytyy pystyä "kaveri" määrittelemään tai emme voi käydä yleistä keskustelua asiasta, koska jokainen puhuisi eri asiasta. Toki olisin voinut korostaa viestissäni, että kyseinen kaverimääritelmä on omakohtainen. Noin yleisesti ottaen kuitenkin uskon, et kaverilla tarkoitetaan ystävästä seuraavaa, melko läheistä ihmissuhdetta, jonka eteen nähdään jonkin verran vaivaa ja suhdetta vaalitaan.
Eksät ja vanhat säädöt on just hyviä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta pääsääntöisesti tää on tilannekohtaista...
Jos exiä on tusina ja kaikkien, niiden muutaman kk suhteidenkin jälkeen pidetään yhteyttä päivittäin ja aina ollaan puhelimessa kiinni ja viestitellään jollekkin exälle silloinkin kun pitäisi viettää yhteistä aikaa, jauhetaan ja puhutaan exän asioista kokoajan sulle ja ihastellaan sen/niiden uusia profiilikuvia, tykätään jokaisesta julkaisusta, soitellaan puheluita tai kahvitellaan yms. niin en jaksaisi enkä hyväksyisi.
Jos taas olis vaikka 1 pidempi, vuosia kestänyt suhde takana, ja sitten välillä ehkä kysyttäis kuulumisia häneltä, näytettäs ehkä joskus joku exän postaama hassu kuva mullekkin tai ohimennen jossain asiayhteydessä exän nimi tulis ilmi, tai jotain yleistä heidän entisen suhteen aikasista kokemuksista olis puhetta, niin se olis vielä ok, kunhan se ei olis päivittäistä ja tulis sellainen tunne että exä on koko ajan toisen mielessä tai siitä ei olla vielä päästy yli, tai niissä pitää väkisin roikkua.
Exän kanssa kahvitteluita, reissuja, sukujuhlia yms. en oikeen osaisi hyväksyä, ellen itse olis sitten kutsuttuna mukaan myös tai tuntisi eksää erityisen hyvin (että voisi luottaa siihen exään myös ettei se alkas mitään syvempää yrittämään), mut toisaalta en kyl oikeen ymmärrä miksi exänkaa pitäs sellasta tehdä. Eiköhän normaalissa tilanteessa pitäs olla muita kavereita, kun se exä... aika epätoivoista ja surullista jos exä on se ainoa suhteen ulkopuolinen kaveri...
Mut jos puolisolla on nyt kaverilistalla facebookissa exät ja expanot, joille ei pahemmin viestittele tai ole tekemissä muuten kuin lukemalla heidän päivityksiä tms. facesta niin ei haittais kyllä yhtään. Se on nykypäivää, että facessa ja muuaalla on kaikki tutuntututkin kavereina ja niien juttuja seuraillaan. Voihan se olla iha hyväkin asia, jos ex olis vaikka jollain tietyllä alalla töissä ja hänen kautta pääsis verkostumaan tms (jos ollaan sen verran hyvissä väleissä erottu tms), niin ei se välttämättä ole huono asia. Mut kyllähän se riippuu ihan siitä puolisostakin ja parisuhteesta, että miten pystyy toiseen luottamaan ja minkä tyyppinen henkilö on, että voiko luottavaisin mielin olla ja aatella että nää exät kaverilistalla ei merkkaa mitään.
Omalla kohdallani ainakaan existä ei oo koskana ollu mitään haittaa niin itselle, kuin miehellenikään. Eli omalla kohdalla tällä hetkellä ihan se ja sama onko niitä exiä sielä kaverilistalla vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika ristiriitaista mennä naimisiin tai seurustellakaan, jos ei uskoisi, että toinen osapuoli on jo päässyt yli exästään. Ja jos miehellä tosiaan olisi exän kanssa suhde, niin mihin minua siinä kuviossa tarvittaisiin. Miksi ihmeessä he olisivat eronneet, jos kuitenkin haluaisivat olla yhdessä. Tai jos kyseessä olisi joku vanha hoito, jonka kanssa mies ei ole edes seurustellut, niin olisi hassua olla siitä kateellinen, ikään kuin haluaisin vaimona vaihtaa osia sellaisen naisen kanssa.
Ehkä tässä on enemmän kyse siitä että exän jatkuva läsnäolo viestii menneisyyden roikottamisesta mukana, jotkut vaan eivät halua toisen vanhoja pari- tai seksisuhteita omaansa. Jotenkin hankala kuvitella, että toisen näkeminen ei mitenkään toisi yhteistä historiaa mieleen.
Ihmiset toimii muutenkin tosi irrationaalisesti näissä tunnepuolen asioissa, hirveen kiva tietty jos täällä on ihmisillä kaikki suhteet mennyt niin hyvin että jaksaa uskoa homman toimivan.
En vaan edelleenkään ymmärrä tuota "jatkuvaa läsnäoloa" ja "roikottamista". Jos olen 12 vuotta sitten eronnut ihmisestä, jonka kanssa on edelleen sama harrastus ja laajalti yhteinen tuttavapiiri, ja joskus vaihdamme kuulumisia somessa (emme nykyisin edes tapaa livenä koska molemmat asuvat eri paikkakunnilla), niin kyllä se aika kaukana on jatkuvasta läsnäolosta ja roikottamisesta. Mutta silti voidaan puhua kaverisuhteesta, koska jos samaan tapahtumaan joskus osutaan niin tottakai jutellaan ja voidaan mennä yhdessä kahville tai syömäänkin.
Ja vaikka meistä ei muutenkaan ole juuri kuvia somessa, niin niitäkään paria olemassa olevaa en todellakaan lähtisi poistamaan jostain yli kymmenen vuoden takaa (enkä edes pystyisi, koska ovat toisen ihmisen nettiin myöhemmin lataamia, kun hän julkaisi FB:ssä videon ja kuvia juhlistaan, joissa olimme pariskuntana).
Minulle kaverit ovat muitakin kuin hyvänpäiväntuttuja toisella paikkakunnalla, eli puhutaan tässä nyt erilaisista ihmissuhteista.
Ihan normaalia olla ok-väleissä ja vaihtaa pintapuoliset kuulumiset jos joskus törmää, mutta en tosiaan itse laske tuota kovinkaan syvälliseksi kaverisuhteeksi.
Alkuperäinen kysymys:
"Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?
Siis entisiä seksisuhteita, mutta nykyään enää kavereita. Onko sulle ok, että he viestittelevät, ehkä myös tapaavat? Miksi on ok? Miksi ei ole ok?"
Ei puhuttu yhtään mitään syvällisestä kaverisuhteesta.
Sitä nyt yritinkin tuossa vähän sanoa, että tässä nyt puhutaan molemmat täysin eri asioista, koska meille sana ”kaveri” ilmeisesti tarkoittaa eri asioita. Eli minä en pidä varsinaisesti kavereinani tuollaisia ihmisiä, vaan enemmänkin etäisinä tuttuina.
Vierailija kirjoitti:
Omani kohdalla en hyväksy siitä syystä että ovat panemassa toisiaan edelleen jokaisessa mahdollisessa välissä, esim. juuri ennen kuin tapasin mieheni ekaa kertaa. Kipinää heidän välillään ei koskaan sammunut, miksi olettaisin että se on nyt yhtäkkiä sammunut kun minä olen kuvioissani?
Kuulostaa kamalalta, en pystyisi ikinä seurustelemaan ihmisen kanssa, jolla on kipinöitä ties mihin suuntaan.
Kysymys oli, että hyväksynkö, mutta vien tämän ajatuksen myös nyt niin, että miten toimin kun huomaan, että nykyiseni ei tykkää, että kaveraan (liikaa) eksän/eksien kanssa.
Yleensä ottaen ajattelen niin, että pitäisi antaa niiden eksien mennä ja jatkaa elämäänsä, myös jonkun muun kanssa kuin minun.
Myös pitäisitse ajatella miltä nykyisestä tuntuu, ei niin, että itsekkäästi ajattelee vain omaa itseään. *Mutta kun mulla on oikeus*.
Onhan parisuhteessa paljon muitakin kompromisseja. Myös joskus täytyy kokonaan jostain luopua, kun jotain saa tilalle.
Kun nyt olen nyt saanut tämän uuden ihmisen elämääni, niin voisinko vastaavasti myös luopua jostain toisesta, tai ainakin ottaa etäisyyttä?
Muita kavereita ja ystäviä (ei eksiä) voi olla vaikka kuinka monta, mutta toistaiseksi on niin ainakin niin, että kumppaneita on vain yksi kerrallaan.
Uudelle suhteelle täytyy myös antaa tilaa ja eikö sen uuden, ehkä elämänkumppanin, tunteet ole kuitenkin tärkeämpiä kuin niiden entisten?
Joskus tuntuu, että ihmiset pitävät näitä entisiä siksi, että kun ne jo ovat aina niinkuin valmiina ja otettavissa käyttöön tai käytössä koko ajan.
Pelätään, että jos uusi suhde ei kestä, niin mitäs sitten kun olen jostain vanhasta jo luopunut? Tavallaan halutaan pelata varman päälle. On ainakin se vanha, mites minä sitten pärjään kun olen siitä luopunut ja uusi suhde menee karille? En kait minä yksinkään voi olla? Kun ainakin on niitä kaverieksiä.
Jos tämä nykyinen ei haluakaan jäädä kaveriksi eron jälkeen, ei ole takeita, vanhoista on.
Mutta tämä ajatusmaailma joskus syö uutta suhdetta niin, että jollain ihmisellä ne vanhat eksät ovat koko ajan tärkeämpiä kuin se nykyinen. Vasta sitten kun nykyinen siirtyy entiseksi muiden jatkoksi, hänen arvonsa nousee. Ja taas uudelle selitetään *mutta kun se on mun eksä, en kait minä siitä luovu kun ollaan jo ennen sinua tunnettu ja ollaan hyviä kavereita, et voi sitä vaatia*.
En tiedä tajuaa koska joku ajatuksenjuoksuani, mutta näin ajattelen.
Tässä sairaassa nykykulttuurissa kaikki tuntuu olevan ok. Ei todellakaan ole normaalia pitää yhteyttä exien kanssa tai muutoinkaan juoksennella ’Omilla menoilla’ jos on sitoutunut parisuhteeseen/avioliittoon niin toinen toiselle annetaan kaikkensa. Jos kaipaa muita virikkeitä niin sitten ei solmita niitä suhteita. Tämän päivän ihmisille kun ei tunnu mikään riittävän pitäisi saada kaikki. Vapautta ja villiyttä ilman vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika ristiriitaista mennä naimisiin tai seurustellakaan, jos ei uskoisi, että toinen osapuoli on jo päässyt yli exästään. Ja jos miehellä tosiaan olisi exän kanssa suhde, niin mihin minua siinä kuviossa tarvittaisiin. Miksi ihmeessä he olisivat eronneet, jos kuitenkin haluaisivat olla yhdessä. Tai jos kyseessä olisi joku vanha hoito, jonka kanssa mies ei ole edes seurustellut, niin olisi hassua olla siitä kateellinen, ikään kuin haluaisin vaimona vaihtaa osia sellaisen naisen kanssa.
Ehkä tässä on enemmän kyse siitä että exän jatkuva läsnäolo viestii menneisyyden roikottamisesta mukana, jotkut vaan eivät halua toisen vanhoja pari- tai seksisuhteita omaansa. Jotenkin hankala kuvitella, että toisen näkeminen ei mitenkään toisi yhteistä historiaa mieleen.
Ihmiset toimii muutenkin tosi irrationaalisesti näissä tunnepuolen asioissa, hirveen kiva tietty jos täällä on ihmisillä kaikki suhteet mennyt niin hyvin että jaksaa uskoa homman toimivan.
En vaan edelleenkään ymmärrä tuota "jatkuvaa läsnäoloa" ja "roikottamista". Jos olen 12 vuotta sitten eronnut ihmisestä, jonka kanssa on edelleen sama harrastus ja laajalti yhteinen tuttavapiiri, ja joskus vaihdamme kuulumisia somessa (emme nykyisin edes tapaa livenä koska molemmat asuvat eri paikkakunnilla), niin kyllä se aika kaukana on jatkuvasta läsnäolosta ja roikottamisesta. Mutta silti voidaan puhua kaverisuhteesta, koska jos samaan tapahtumaan joskus osutaan niin tottakai jutellaan ja voidaan mennä yhdessä kahville tai syömäänkin.
Ja vaikka meistä ei muutenkaan ole juuri kuvia somessa, niin niitäkään paria olemassa olevaa en todellakaan lähtisi poistamaan jostain yli kymmenen vuoden takaa (enkä edes pystyisi, koska ovat toisen ihmisen nettiin myöhemmin lataamia, kun hän julkaisi FB:ssä videon ja kuvia juhlistaan, joissa olimme pariskuntana).
Minulle kaverit ovat muitakin kuin hyvänpäiväntuttuja toisella paikkakunnalla, eli puhutaan tässä nyt erilaisista ihmissuhteista.
Ihan normaalia olla ok-väleissä ja vaihtaa pintapuoliset kuulumiset jos joskus törmää, mutta en tosiaan itse laske tuota kovinkaan syvälliseksi kaverisuhteeksi.
Alkuperäinen kysymys:
"Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?
Siis entisiä seksisuhteita, mutta nykyään enää kavereita. Onko sulle ok, että he viestittelevät, ehkä myös tapaavat? Miksi on ok? Miksi ei ole ok?"
Ei puhuttu yhtään mitään syvällisestä kaverisuhteesta.
Kaverisuhteet ovat sellaisia, jossa suhteellisen säännöllisesti viestitellään ja tavataan edes silloin tällöin. Hyvänpäiväntuttuja ovat ihmiset, jouden kanssa voi sattumalta tavatessaan käydä vaikka kahvilla. Tuskin kenelläkään on mitään sitä vastaan, että tavatessaan sattumalta exän, vaihdetaan kuulumisia ja rupatellaan.
Kaverina oleminen on sitten ihan muuta ja minun ainakin on vaikea hyväksyä, että mies pitäisi exäänsä kaverina eli kävisi esimerkiksi lenkillä, konserteissa tai leffassa exänsä kanssa.
Me ei tavata eksän kanssa, mutta joskus soitellaan kuulumisia. Eksä pitää minua luottoystävänään, jolle voi kertoa asioita luottamuksellisesti. Viimeksi hän pähkäili työasioitaan. Mitään tunteita ei ole enää välillämme, koska ne kuoli jo avioliiton aikana.
Miksi eksälle pitäisi jutella luottoasiat ja työkuviot? eikö ne kuuluisi jutella sille nykyisella ja sen kanssa pohtia ja ihmetellä? minusta ainakin tosi outoa jutella tollaisista EXÄN kanssa. Okei jos exä sattuu olemaan joku sijoitusneuvoja tai lakiasiantuntia tai muu spesialisti niin ehkä siinä tapauksessa, mutta jos ei niin sitten minusta nuo asiat kuuluisi jutella sen hetkisen puolison eikä eksän kanssa (ellei ko. asiat nyt liity vaikka yhteisiin lapsiin oleellisesti tms.)
No sattumalta tunnen hänen työkuviot ja voin sanoa mielipiteeni asiaan. Helppo puhua sellaiselle, joka ymmärtää asioita.
Ehkä tässä on enemmän kyse siitä että exän jatkuva läsnäolo viestii menneisyyden roikottamisesta mukana, jotkut vaan eivät halua toisen vanhoja pari- tai seksisuhteita omaansa. Jotenkin hankala kuvitella, että toisen näkeminen ei mitenkään toisi yhteistä historiaa mieleen.
Ihmiset toimii muutenkin tosi irrationaalisesti näissä tunnepuolen asioissa, hirveen kiva tietty jos täällä on ihmisillä kaikki suhteet mennyt niin hyvin että jaksaa uskoa homman toimivan.