Lue keskustelun säännöt.
Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?
Siis entisiä seksisuhteita, mutta nykyään enää kavereita. Onko sulle ok, että he viestittelevät, ehkä myös tapaavat? Miksi on ok? Miksi ei ole ok?
Kommentit (1142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omani kohdalla en hyväksy siitä syystä että ovat panemassa toisiaan edelleen jokaisessa mahdollisessa välissä, esim. juuri ennen kuin tapasin mieheni ekaa kertaa. Kipinää heidän välillään ei koskaan sammunut, miksi olettaisin että se on nyt yhtäkkiä sammunut kun minä olen kuvioissani?
Kuulostaa kamalalta, en pystyisi ikinä seurustelemaan ihmisen kanssa, jolla on kipinöitä ties mihin suuntaan.
Mistä voit tietää, että niitä kipinöitä ei ole? Tietysti se on niin, että kun huomaa, niin lopettaa suhteen. Mutta jos olet jo rakastunut ja toivot, että laantuu? Ja uusi kumppani väittää, että mitään kipinöitä ei ole, olet vain mustasukkainen? Niinhän täällä monet sanovat. Jotka pitävät yhteyttä eksiin ja kumppanin pitäisi se hyväksyä.
Kun ei voi koskaan tietää onko niitä kipinöitä vai ei. Kun alkaa seurustella uuden ihmisen kanssa ei koskaan voi tietää onko hänellä tunteita johonkin entiseen tai muuhunohdin ihmiseen.
Ei kaikki kerro sitä tai näytä ulospäin, sehän se onkin vaikeaa.
Joskus sen huomaa, jotkut menevät tarkoituksella uuteen suhteeseen juuri sen vuoksi, että haluavat unohtaa sen kipinöinnin tai luulevat, että se vaimenee.
Tässähän juuri on ihmissuhteiden kiemurat.
Kipinöinnin ja tunteiden pitäisi olla laantunut kun alkaa olla uuden ihmisen kanssa.
Mutta aina se ei niin ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika ristiriitaista mennä naimisiin tai seurustellakaan, jos ei uskoisi, että toinen osapuoli on jo päässyt yli exästään. Ja jos miehellä tosiaan olisi exän kanssa suhde, niin mihin minua siinä kuviossa tarvittaisiin. Miksi ihmeessä he olisivat eronneet, jos kuitenkin haluaisivat olla yhdessä. Tai jos kyseessä olisi joku vanha hoito, jonka kanssa mies ei ole edes seurustellut, niin olisi hassua olla siitä kateellinen, ikään kuin haluaisin vaimona vaihtaa osia sellaisen naisen kanssa.
Ehkä tässä on enemmän kyse siitä että exän jatkuva läsnäolo viestii menneisyyden roikottamisesta mukana, jotkut vaan eivät halua toisen vanhoja pari- tai seksisuhteita omaansa. Jotenkin hankala kuvitella, että toisen näkeminen ei mitenkään toisi yhteistä historiaa mieleen.
Ihmiset toimii muutenkin tosi irrationaalisesti näissä tunnepuolen asioissa, hirveen kiva tietty jos täällä on ihmisillä kaikki suhteet mennyt niin hyvin että jaksaa uskoa homman toimivan.
En vaan edelleenkään ymmärrä tuota "jatkuvaa läsnäoloa" ja "roikottamista". Jos olen 12 vuotta sitten eronnut ihmisestä, jonka kanssa on edelleen sama harrastus ja laajalti yhteinen tuttavapiiri, ja joskus vaihdamme kuulumisia somessa (emme nykyisin edes tapaa livenä koska molemmat asuvat eri paikkakunnilla), niin kyllä se aika kaukana on jatkuvasta läsnäolosta ja roikottamisesta. Mutta silti voidaan puhua kaverisuhteesta, koska jos samaan tapahtumaan joskus osutaan niin tottakai jutellaan ja voidaan mennä yhdessä kahville tai syömäänkin.
Ja vaikka meistä ei muutenkaan ole juuri kuvia somessa, niin niitäkään paria olemassa olevaa en todellakaan lähtisi poistamaan jostain yli kymmenen vuoden takaa (enkä edes pystyisi, koska ovat toisen ihmisen nettiin myöhemmin lataamia, kun hän julkaisi FB:ssä videon ja kuvia juhlistaan, joissa olimme pariskuntana).
Minulle kaverit ovat muitakin kuin hyvänpäiväntuttuja toisella paikkakunnalla, eli puhutaan tässä nyt erilaisista ihmissuhteista.
Ihan normaalia olla ok-väleissä ja vaihtaa pintapuoliset kuulumiset jos joskus törmää, mutta en tosiaan itse laske tuota kovinkaan syvälliseksi kaverisuhteeksi.
Alkuperäinen kysymys:
"Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?
Siis entisiä seksisuhteita, mutta nykyään enää kavereita. Onko sulle ok, että he viestittelevät, ehkä myös tapaavat? Miksi on ok? Miksi ei ole ok?"
Ei puhuttu yhtään mitään syvällisestä kaverisuhteesta.
Kaverisuhteet ovat sellaisia, jossa suhteellisen säännöllisesti viestitellään ja tavataan edes silloin tällöin. Hyvänpäiväntuttuja ovat ihmiset, jouden kanssa voi sattumalta tavatessaan käydä vaikka kahvilla. Tuskin kenelläkään on mitään sitä vastaan, että tavatessaan sattumalta exän, vaihdetaan kuulumisia ja rupatellaan.
Kaverina oleminen on sitten ihan muuta ja minun ainakin on vaikea hyväksyä, että mies pitäisi exäänsä kaverina eli kävisi esimerkiksi lenkillä, konserteissa tai leffassa exänsä kanssa.
Me ei tavata eksän kanssa, mutta joskus soitellaan kuulumisia. Eksä pitää minua luottoystävänään, jolle voi kertoa asioita luottamuksellisesti. Viimeksi hän pähkäili työasioitaan. Mitään tunteita ei ole enää välillämme, koska ne kuoli jo avioliiton aikana.
Miksi eksälle pitäisi jutella luottoasiat ja työkuviot? eikö ne kuuluisi jutella sille nykyisella ja sen kanssa pohtia ja ihmetellä? minusta ainakin tosi outoa jutella tollaisista EXÄN kanssa. Okei jos exä sattuu olemaan joku sijoitusneuvoja tai lakiasiantuntia tai muu spesialisti niin ehkä siinä tapauksessa, mutta jos ei niin sitten minusta nuo asiat kuuluisi jutella sen hetkisen puolison eikä eksän kanssa (ellei ko. asiat nyt liity vaikka yhteisiin lapsiin oleellisesti tms.)
No sattumalta tunnen hänen työkuviot ja voin sanoa mielipiteeni asiaan. Helppo puhua sellaiselle, joka ymmärtää asioita.
Nykyinenkö ei sitten ymmärrä? tai voisi oppia ymmärtämään, kun hänelle niistä puhuttaisiin? huoh. no eipä se nykyinen varmaan koskaa nvoikkaan tietää niitä kuvioita, kun ne kuviot jutellaan exän kanssa eikä hänen. Toivottavsti mies kuitenkin puhuu samat asiat nykyisensäkin kanssa... minusta on kyllä tosi outo ajatusmaailma, miksi eksän mielipiteellä edes on väliä?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika ristiriitaista mennä naimisiin tai seurustellakaan, jos ei uskoisi, että toinen osapuoli on jo päässyt yli exästään. Ja jos miehellä tosiaan olisi exän kanssa suhde, niin mihin minua siinä kuviossa tarvittaisiin. Miksi ihmeessä he olisivat eronneet, jos kuitenkin haluaisivat olla yhdessä. Tai jos kyseessä olisi joku vanha hoito, jonka kanssa mies ei ole edes seurustellut, niin olisi hassua olla siitä kateellinen, ikään kuin haluaisin vaimona vaihtaa osia sellaisen naisen kanssa.
Ehkä tässä on enemmän kyse siitä että exän jatkuva läsnäolo viestii menneisyyden roikottamisesta mukana, jotkut vaan eivät halua toisen vanhoja pari- tai seksisuhteita omaansa. Jotenkin hankala kuvitella, että toisen näkeminen ei mitenkään toisi yhteistä historiaa mieleen.
Ihmiset toimii muutenkin tosi irrationaalisesti näissä tunnepuolen asioissa, hirveen kiva tietty jos täällä on ihmisillä kaikki suhteet mennyt niin hyvin että jaksaa uskoa homman toimivan.
En vaan edelleenkään ymmärrä tuota "jatkuvaa läsnäoloa" ja "roikottamista". Jos olen 12 vuotta sitten eronnut ihmisestä, jonka kanssa on edelleen sama harrastus ja laajalti yhteinen tuttavapiiri, ja joskus vaihdamme kuulumisia somessa (emme nykyisin edes tapaa livenä koska molemmat asuvat eri paikkakunnilla), niin kyllä se aika kaukana on jatkuvasta läsnäolosta ja roikottamisesta. Mutta silti voidaan puhua kaverisuhteesta, koska jos samaan tapahtumaan joskus osutaan niin tottakai jutellaan ja voidaan mennä yhdessä kahville tai syömäänkin.
Ja vaikka meistä ei muutenkaan ole juuri kuvia somessa, niin niitäkään paria olemassa olevaa en todellakaan lähtisi poistamaan jostain yli kymmenen vuoden takaa (enkä edes pystyisi, koska ovat toisen ihmisen nettiin myöhemmin lataamia, kun hän julkaisi FB:ssä videon ja kuvia juhlistaan, joissa olimme pariskuntana).
Minulle kaverit ovat muitakin kuin hyvänpäiväntuttuja toisella paikkakunnalla, eli puhutaan tässä nyt erilaisista ihmissuhteista.
Ihan normaalia olla ok-väleissä ja vaihtaa pintapuoliset kuulumiset jos joskus törmää, mutta en tosiaan itse laske tuota kovinkaan syvälliseksi kaverisuhteeksi.
Alkuperäinen kysymys:
"Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?
Siis entisiä seksisuhteita, mutta nykyään enää kavereita. Onko sulle ok, että he viestittelevät, ehkä myös tapaavat? Miksi on ok? Miksi ei ole ok?"
Ei puhuttu yhtään mitään syvällisestä kaverisuhteesta.
Kaverisuhteet ovat sellaisia, jossa suhteellisen säännöllisesti viestitellään ja tavataan edes silloin tällöin. Hyvänpäiväntuttuja ovat ihmiset, jouden kanssa voi sattumalta tavatessaan käydä vaikka kahvilla. Tuskin kenelläkään on mitään sitä vastaan, että tavatessaan sattumalta exän, vaihdetaan kuulumisia ja rupatellaan.
Kaverina oleminen on sitten ihan muuta ja minun ainakin on vaikea hyväksyä, että mies pitäisi exäänsä kaverina eli kävisi esimerkiksi lenkillä, konserteissa tai leffassa exänsä kanssa.
Me ei tavata eksän kanssa, mutta joskus soitellaan kuulumisia. Eksä pitää minua luottoystävänään, jolle voi kertoa asioita luottamuksellisesti. Viimeksi hän pähkäili työasioitaan. Mitään tunteita ei ole enää välillämme, koska ne kuoli jo avioliiton aikana.
Miksi eksälle pitäisi jutella luottoasiat ja työkuviot? eikö ne kuuluisi jutella sille nykyisella ja sen kanssa pohtia ja ihmetellä? minusta ainakin tosi outoa jutella tollaisista EXÄN kanssa. Okei jos exä sattuu olemaan joku sijoitusneuvoja tai lakiasiantuntia tai muu spesialisti niin ehkä siinä tapauksessa, mutta jos ei niin sitten minusta nuo asiat kuuluisi jutella sen hetkisen puolison eikä eksän kanssa (ellei ko. asiat nyt liity vaikka yhteisiin lapsiin oleellisesti tms.)
No sattumalta tunnen hänen työkuviot ja voin sanoa mielipiteeni asiaan. Helppo puhua sellaiselle, joka ymmärtää asioita.
Nykyinenkö ei sitten ymmärrä? tai voisi oppia ymmärtämään, kun hänelle niistä puhuttaisiin? huoh. no eipä se nykyinen varmaan koskaa nvoikkaan tietää niitä kuvioita, kun ne kuviot jutellaan exän kanssa eikä hänen. Toivottavsti mies kuitenkin puhuu samat asiat nykyisensäkin kanssa... minusta on kyllä tosi outo ajatusmaailma, miksi eksän mielipiteellä edes on väliä?!
On minullakin tapana kysyä neuvoa sellaiselta, joka asioista tietää. En kysyisi neuvoa puolisolta, jolla ei ole minkäänlaista tietämystä koko alasta. Puolison kanssa voi jutella muuten yleisesti miten työpäivä meni.
Ei tietenkään ole ok olla kavereita exän kanssa jos siihen liitttyy yhtään salailua tai valehtelemista. Itsellä on käynyt niin että puoliso silloin tällöin salaa tapaa exää ja valehtelee minulle siitä. En siis usko että kyse on vielä varsinaisesta suhteesta mutta mielestäni tämäkin on pettämistä ja ero edessä.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys oli, että hyväksynkö, mutta vien tämän ajatuksen myös nyt niin, että miten toimin kun huomaan, että nykyiseni ei tykkää, että kaveraan (liikaa) eksän/eksien kanssa.
Yleensä ottaen ajattelen niin, että pitäisi antaa niiden eksien mennä ja jatkaa elämäänsä, myös jonkun muun kanssa kuin minun.
Myös pitäisitse ajatella miltä nykyisestä tuntuu, ei niin, että itsekkäästi ajattelee vain omaa itseään. *Mutta kun mulla on oikeus*.
Onhan parisuhteessa paljon muitakin kompromisseja. Myös joskus täytyy kokonaan jostain luopua, kun jotain saa tilalle.
Kun nyt olen nyt saanut tämän uuden ihmisen elämääni, niin voisinko vastaavasti myös luopua jostain toisesta, tai ainakin ottaa etäisyyttä?
Muita kavereita ja ystäviä (ei eksiä) voi olla vaikka kuinka monta, mutta toistaiseksi on niin ainakin niin, että kumppaneita on vain yksi kerrallaan.
Uudelle suhteelle täytyy myös antaa tilaa ja eikö sen uuden, ehkä elämänkumppanin, tunteet ole kuitenkin tärkeämpiä kuin niiden entisten?Joskus tuntuu, että ihmiset pitävät näitä entisiä siksi, että kun ne jo ovat aina niinkuin valmiina ja otettavissa käyttöön tai käytössä koko ajan.
Pelätään, että jos uusi suhde ei kestä, niin mitäs sitten kun olen jostain vanhasta jo luopunut? Tavallaan halutaan pelata varman päälle. On ainakin se vanha, mites minä sitten pärjään kun olen siitä luopunut ja uusi suhde menee karille? En kait minä yksinkään voi olla? Kun ainakin on niitä kaverieksiä.
Jos tämä nykyinen ei haluakaan jäädä kaveriksi eron jälkeen, ei ole takeita, vanhoista on.Mutta tämä ajatusmaailma joskus syö uutta suhdetta niin, että jollain ihmisellä ne vanhat eksät ovat koko ajan tärkeämpiä kuin se nykyinen. Vasta sitten kun nykyinen siirtyy entiseksi muiden jatkoksi, hänen arvonsa nousee. Ja taas uudelle selitetään *mutta kun se on mun eksä, en kait minä siitä luovu kun ollaan jo ennen sinua tunnettu ja ollaan hyviä kavereita, et voi sitä vaatia*.
En tiedä tajuaa koska joku ajatuksenjuoksuani, mutta näin ajattelen.
Kirjoitit oivaltavasti. Asia menee mielestäni juuri näin.
Nämä ihmiset eivät pysty olemaan parisuhteessa. He pystyvät olemaan vain exiä, sillä se ei velvoita mihinkään, eikä tule liian iholle. Toinen versio samasta ihmistyypistä ovat ne, jotka ihastuvat yksipuolisesti. Siinäkään ei tarvitse sietää oikeaa läheisyyttä. Riittää kun haaveilee, millaista ihanaa voisi olla tuon ihmisen kanssa, jos sen saisi.
Toinen elää menneessä, toinen haaveilee tulevasta. Kumpikaan ei pysty olemaan tässä ja nyt oikeasti läheinen toisen ihmisen kanssa.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika ristiriitaista mennä naimisiin tai seurustellakaan, jos ei uskoisi, että toinen osapuoli on jo päässyt yli exästään. Ja jos miehellä tosiaan olisi exän kanssa suhde, niin mihin minua siinä kuviossa tarvittaisiin. Miksi ihmeessä he olisivat eronneet, jos kuitenkin haluaisivat olla yhdessä. Tai jos kyseessä olisi joku vanha hoito, jonka kanssa mies ei ole edes seurustellut, niin olisi hassua olla siitä kateellinen, ikään kuin haluaisin vaimona vaihtaa osia sellaisen naisen kanssa.
Ehkä tässä on enemmän kyse siitä että exän jatkuva läsnäolo viestii menneisyyden roikottamisesta mukana, jotkut vaan eivät halua toisen vanhoja pari- tai seksisuhteita omaansa. Jotenkin hankala kuvitella, että toisen näkeminen ei mitenkään toisi yhteistä historiaa mieleen.
Ihmiset toimii muutenkin tosi irrationaalisesti näissä tunnepuolen asioissa, hirveen kiva tietty jos täällä on ihmisillä kaikki suhteet mennyt niin hyvin että jaksaa uskoa homman toimivan.
En vaan edelleenkään ymmärrä tuota "jatkuvaa läsnäoloa" ja "roikottamista". Jos olen 12 vuotta sitten eronnut ihmisestä, jonka kanssa on edelleen sama harrastus ja laajalti yhteinen tuttavapiiri, ja joskus vaihdamme kuulumisia somessa (emme nykyisin edes tapaa livenä koska molemmat asuvat eri paikkakunnilla), niin kyllä se aika kaukana on jatkuvasta läsnäolosta ja roikottamisesta. Mutta silti voidaan puhua kaverisuhteesta, koska jos samaan tapahtumaan joskus osutaan niin tottakai jutellaan ja voidaan mennä yhdessä kahville tai syömäänkin.
Ja vaikka meistä ei muutenkaan ole juuri kuvia somessa, niin niitäkään paria olemassa olevaa en todellakaan lähtisi poistamaan jostain yli kymmenen vuoden takaa (enkä edes pystyisi, koska ovat toisen ihmisen nettiin myöhemmin lataamia, kun hän julkaisi FB:ssä videon ja kuvia juhlistaan, joissa olimme pariskuntana).
Minulle kaverit ovat muitakin kuin hyvänpäiväntuttuja toisella paikkakunnalla, eli puhutaan tässä nyt erilaisista ihmissuhteista.
Ihan normaalia olla ok-väleissä ja vaihtaa pintapuoliset kuulumiset jos joskus törmää, mutta en tosiaan itse laske tuota kovinkaan syvälliseksi kaverisuhteeksi.
Alkuperäinen kysymys:
"Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?
Siis entisiä seksisuhteita, mutta nykyään enää kavereita. Onko sulle ok, että he viestittelevät, ehkä myös tapaavat? Miksi on ok? Miksi ei ole ok?"
Ei puhuttu yhtään mitään syvällisestä kaverisuhteesta.
Kaverisuhteet ovat sellaisia, jossa suhteellisen säännöllisesti viestitellään ja tavataan edes silloin tällöin. Hyvänpäiväntuttuja ovat ihmiset, jouden kanssa voi sattumalta tavatessaan käydä vaikka kahvilla. Tuskin kenelläkään on mitään sitä vastaan, että tavatessaan sattumalta exän, vaihdetaan kuulumisia ja rupatellaan.
Kaverina oleminen on sitten ihan muuta ja minun ainakin on vaikea hyväksyä, että mies pitäisi exäänsä kaverina eli kävisi esimerkiksi lenkillä, konserteissa tai leffassa exänsä kanssa.
Me ei tavata eksän kanssa, mutta joskus soitellaan kuulumisia. Eksä pitää minua luottoystävänään, jolle voi kertoa asioita luottamuksellisesti. Viimeksi hän pähkäili työasioitaan. Mitään tunteita ei ole enää välillämme, koska ne kuoli jo avioliiton aikana.
Miksi eksälle pitäisi jutella luottoasiat ja työkuviot? eikö ne kuuluisi jutella sille nykyisella ja sen kanssa pohtia ja ihmetellä? minusta ainakin tosi outoa jutella tollaisista EXÄN kanssa. Okei jos exä sattuu olemaan joku sijoitusneuvoja tai lakiasiantuntia tai muu spesialisti niin ehkä siinä tapauksessa, mutta jos ei niin sitten minusta nuo asiat kuuluisi jutella sen hetkisen puolison eikä eksän kanssa (ellei ko. asiat nyt liity vaikka yhteisiin lapsiin oleellisesti tms.)
No sattumalta tunnen hänen työkuviot ja voin sanoa mielipiteeni asiaan. Helppo puhua sellaiselle, joka ymmärtää asioita.
Nykyinenkö ei sitten ymmärrä? tai voisi oppia ymmärtämään, kun hänelle niistä puhuttaisiin? huoh. no eipä se nykyinen varmaan koskaa nvoikkaan tietää niitä kuvioita, kun ne kuviot jutellaan exän kanssa eikä hänen. Toivottavsti mies kuitenkin puhuu samat asiat nykyisensäkin kanssa... minusta on kyllä tosi outo ajatusmaailma, miksi eksän mielipiteellä edes on väliä?!
On minullakin tapana kysyä neuvoa sellaiselta, joka asioista tietää. En kysyisi neuvoa puolisolta, jolla ei ole minkäänlaista tietämystä koko alasta. Puolison kanssa voi jutella muuten yleisesti miten työpäivä meni.
Se on ehkä eriasia jos neuvoa kysyy välillä johonkin tiettyyn asiaan x jonka eksä osaa, mutta tuosta sai vaikutelman että aina kertoo sinulle kaikki työasiat ja odottaa sun mielipidettä, eli että ollette sen takia tiiviisti yhteydessä. ok jos kyse on VAIN työasioista, voisin hyväksyäkin jos olette esim. olleet samassa työpaikassa tai samalla alalla, mutta jos sen lisäksi muutenkin tiivis yhteydenpito tai teidän työt ei liity mitenkään toisiinsa niin kyllä mulla ainakin puolisona tulis siitä paha mieli ja sellainen olo, ettei puoliso ole munkaa samalla aallonpituudella, kun nuo asiat pitää eksän kanssa hoitaa... jos toisesta eroaa, niin silloin valitettavasti ne toisen puoliskon mielipiteet ja neuvotkin jää sinne menneisyyteen ja asiat jaetaan uuden tyypin kanssa, joka ei välttämättä ole samanlainen asiantuntija kaikissa asioissa kun ex- se pitäs vaan hyväksyä ja ettiä ne neuvot sitten jostain muualta, vaikka oikeilta kollegoilta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika ristiriitaista mennä naimisiin tai seurustellakaan, jos ei uskoisi, että toinen osapuoli on jo päässyt yli exästään. Ja jos miehellä tosiaan olisi exän kanssa suhde, niin mihin minua siinä kuviossa tarvittaisiin. Miksi ihmeessä he olisivat eronneet, jos kuitenkin haluaisivat olla yhdessä. Tai jos kyseessä olisi joku vanha hoito, jonka kanssa mies ei ole edes seurustellut, niin olisi hassua olla siitä kateellinen, ikään kuin haluaisin vaimona vaihtaa osia sellaisen naisen kanssa.
Ehkä tässä on enemmän kyse siitä että exän jatkuva läsnäolo viestii menneisyyden roikottamisesta mukana, jotkut vaan eivät halua toisen vanhoja pari- tai seksisuhteita omaansa. Jotenkin hankala kuvitella, että toisen näkeminen ei mitenkään toisi yhteistä historiaa mieleen.
Ihmiset toimii muutenkin tosi irrationaalisesti näissä tunnepuolen asioissa, hirveen kiva tietty jos täällä on ihmisillä kaikki suhteet mennyt niin hyvin että jaksaa uskoa homman toimivan.
En vaan edelleenkään ymmärrä tuota "jatkuvaa läsnäoloa" ja "roikottamista". Jos olen 12 vuotta sitten eronnut ihmisestä, jonka kanssa on edelleen sama harrastus ja laajalti yhteinen tuttavapiiri, ja joskus vaihdamme kuulumisia somessa (emme nykyisin edes tapaa livenä koska molemmat asuvat eri paikkakunnilla), niin kyllä se aika kaukana on jatkuvasta läsnäolosta ja roikottamisesta. Mutta silti voidaan puhua kaverisuhteesta, koska jos samaan tapahtumaan joskus osutaan niin tottakai jutellaan ja voidaan mennä yhdessä kahville tai syömäänkin.
Ja vaikka meistä ei muutenkaan ole juuri kuvia somessa, niin niitäkään paria olemassa olevaa en todellakaan lähtisi poistamaan jostain yli kymmenen vuoden takaa (enkä edes pystyisi, koska ovat toisen ihmisen nettiin myöhemmin lataamia, kun hän julkaisi FB:ssä videon ja kuvia juhlistaan, joissa olimme pariskuntana).
Minulle kaverit ovat muitakin kuin hyvänpäiväntuttuja toisella paikkakunnalla, eli puhutaan tässä nyt erilaisista ihmissuhteista.
Ihan normaalia olla ok-väleissä ja vaihtaa pintapuoliset kuulumiset jos joskus törmää, mutta en tosiaan itse laske tuota kovinkaan syvälliseksi kaverisuhteeksi.
Alkuperäinen kysymys:
"Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?
Siis entisiä seksisuhteita, mutta nykyään enää kavereita. Onko sulle ok, että he viestittelevät, ehkä myös tapaavat? Miksi on ok? Miksi ei ole ok?"
Ei puhuttu yhtään mitään syvällisestä kaverisuhteesta.
Kaverisuhteet ovat sellaisia, jossa suhteellisen säännöllisesti viestitellään ja tavataan edes silloin tällöin. Hyvänpäiväntuttuja ovat ihmiset, jouden kanssa voi sattumalta tavatessaan käydä vaikka kahvilla. Tuskin kenelläkään on mitään sitä vastaan, että tavatessaan sattumalta exän, vaihdetaan kuulumisia ja rupatellaan.
Kaverina oleminen on sitten ihan muuta ja minun ainakin on vaikea hyväksyä, että mies pitäisi exäänsä kaverina eli kävisi esimerkiksi lenkillä, konserteissa tai leffassa exänsä kanssa.
Me ei tavata eksän kanssa, mutta joskus soitellaan kuulumisia. Eksä pitää minua luottoystävänään, jolle voi kertoa asioita luottamuksellisesti. Viimeksi hän pähkäili työasioitaan. Mitään tunteita ei ole enää välillämme, koska ne kuoli jo avioliiton aikana.
Miksi eksälle pitäisi jutella luottoasiat ja työkuviot? eikö ne kuuluisi jutella sille nykyisella ja sen kanssa pohtia ja ihmetellä? minusta ainakin tosi outoa jutella tollaisista EXÄN kanssa. Okei jos exä sattuu olemaan joku sijoitusneuvoja tai lakiasiantuntia tai muu spesialisti niin ehkä siinä tapauksessa, mutta jos ei niin sitten minusta nuo asiat kuuluisi jutella sen hetkisen puolison eikä eksän kanssa (ellei ko. asiat nyt liity vaikka yhteisiin lapsiin oleellisesti tms.)
No sattumalta tunnen hänen työkuviot ja voin sanoa mielipiteeni asiaan. Helppo puhua sellaiselle, joka ymmärtää asioita.
Nykyinenkö ei sitten ymmärrä? tai voisi oppia ymmärtämään, kun hänelle niistä puhuttaisiin? huoh. no eipä se nykyinen varmaan koskaa nvoikkaan tietää niitä kuvioita, kun ne kuviot jutellaan exän kanssa eikä hänen. Toivottavsti mies kuitenkin puhuu samat asiat nykyisensäkin kanssa... minusta on kyllä tosi outo ajatusmaailma, miksi eksän mielipiteellä edes on väliä?!
On minullakin tapana kysyä neuvoa sellaiselta, joka asioista tietää. En kysyisi neuvoa puolisolta, jolla ei ole minkäänlaista tietämystä koko alasta. Puolison kanssa voi jutella muuten yleisesti miten työpäivä meni.
Toivottavasti juttelet puolisosi kanssa ainakin yleisellä tasolla työasioistasi? Mikään ei ole niin loukkaavaa kuin kuulla kumppanin juttelevaniin eksäniin tai jonkun muun kanssa jostain, jopa kysyvän neuvoa, mutta minulle ei ole sanottu sanaakaan siitä asiasta.
On siis oletettu suoralta kädeltä, että minä en ymmärrä tai tiedä kyseisestä asiasta *mitään*. Vaikka tietäisitkin kunhan kumppani vain olis vaivautunut asiasta minun kanssani puhumaan.
Aina ensin kannattaa, parisuhteen edun ja toisen huomioimisen vuoksi, puhua sen kumppanin kanssa, se lisää luottamusta, oppii tuntemaan kumppaninsaa vahvuudet ja sellaisetkin vahvuudet, joista ei edes ole tiennyt.
Joskus voi olla yllättävänkin monipuolinen se kumppani! ☺
Mutta kun se eksä...(tietää niin paljon enemmän).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei haittaa, koska puoliso on avoin asian suhteen. Ei ota itse yhteyttä mutta väkisinkin tulee joskus kohtaamisia koska asumme hänen kotikaupungissaan jossa asunut koko ikänsä ja kaveripiiri pysynyt myös pitkälti samana joten ihan kohtalainen määrä exiä tai säätöjä on jonkun kautta tuttuja ja pyörivät samoissa piireissä.
Kertoo aina, jos joku on ottanut yhteyttä (yleensä nämä liittyvät tyyliin kimppakyytiin johonkin juhliin, joskus joku saattaa kysyä ihan vain kuulumisiakin) tai olemme menossa jonnekin minne aika varmasti on kutsuttu myös joku näistä.
Ei siis haittaa ja minusta ihan kiva ettei tarvitse moisten takia alkaa mitään yhteisiä tuttuja välttelemään... Toiseen suuntaan ei ole ongelmaa kun olen itse tuhannen kilometrin päästä kotoisin ja olemme tavanneet melkein heti tänne muutettuani joten elämät ei exien kanssa risteä missään suhteessa enkä pidä yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vosiko ystäviä etsiä muualta kuin ex-kumppaneista
No eikös sitäkin pidetä vääränä, että tutustuu parisuhteessa ollessaan uusiin ihmisiin, erityisesti siis vastakkaista sukupuolta oleviin? Erityisesti jos aletaan kaveeraamaan enemmänkin. En mä tuota tajua, miksi niin ei saisi tehdä. Ei parisuhde voi olla ainut ihmissuhde. Eikä parisuhde voi estää uusien kavereiden hankkimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika ristiriitaista mennä naimisiin tai seurustellakaan, jos ei uskoisi, että toinen osapuoli on jo päässyt yli exästään. Ja jos miehellä tosiaan olisi exän kanssa suhde, niin mihin minua siinä kuviossa tarvittaisiin. Miksi ihmeessä he olisivat eronneet, jos kuitenkin haluaisivat olla yhdessä. Tai jos kyseessä olisi joku vanha hoito, jonka kanssa mies ei ole edes seurustellut, niin olisi hassua olla siitä kateellinen, ikään kuin haluaisin vaimona vaihtaa osia sellaisen naisen kanssa.
Ehkä tässä on enemmän kyse siitä että exän jatkuva läsnäolo viestii menneisyyden roikottamisesta mukana, jotkut vaan eivät halua toisen vanhoja pari- tai seksisuhteita omaansa. Jotenkin hankala kuvitella, että toisen näkeminen ei mitenkään toisi yhteistä historiaa mieleen.
Ihmiset toimii muutenkin tosi irrationaalisesti näissä tunnepuolen asioissa, hirveen kiva tietty jos täällä on ihmisillä kaikki suhteet mennyt niin hyvin että jaksaa uskoa homman toimivan.
En vaan edelleenkään ymmärrä tuota "jatkuvaa läsnäoloa" ja "roikottamista". Jos olen 12 vuotta sitten eronnut ihmisestä, jonka kanssa on edelleen sama harrastus ja laajalti yhteinen tuttavapiiri, ja joskus vaihdamme kuulumisia somessa (emme nykyisin edes tapaa livenä koska molemmat asuvat eri paikkakunnilla), niin kyllä se aika kaukana on jatkuvasta läsnäolosta ja roikottamisesta. Mutta silti voidaan puhua kaverisuhteesta, koska jos samaan tapahtumaan joskus osutaan niin tottakai jutellaan ja voidaan mennä yhdessä kahville tai syömäänkin.
Ja vaikka meistä ei muutenkaan ole juuri kuvia somessa, niin niitäkään paria olemassa olevaa en todellakaan lähtisi poistamaan jostain yli kymmenen vuoden takaa (enkä edes pystyisi, koska ovat toisen ihmisen nettiin myöhemmin lataamia, kun hän julkaisi FB:ssä videon ja kuvia juhlistaan, joissa olimme pariskuntana).
Minulle kaverit ovat muitakin kuin hyvänpäiväntuttuja toisella paikkakunnalla, eli puhutaan tässä nyt erilaisista ihmissuhteista.
Ihan normaalia olla ok-väleissä ja vaihtaa pintapuoliset kuulumiset jos joskus törmää, mutta en tosiaan itse laske tuota kovinkaan syvälliseksi kaverisuhteeksi.
Alkuperäinen kysymys:
"Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?
Siis entisiä seksisuhteita, mutta nykyään enää kavereita. Onko sulle ok, että he viestittelevät, ehkä myös tapaavat? Miksi on ok? Miksi ei ole ok?"
Ei puhuttu yhtään mitään syvällisestä kaverisuhteesta.
Kaverisuhteet ovat sellaisia, jossa suhteellisen säännöllisesti viestitellään ja tavataan edes silloin tällöin. Hyvänpäiväntuttuja ovat ihmiset, jouden kanssa voi sattumalta tavatessaan käydä vaikka kahvilla. Tuskin kenelläkään on mitään sitä vastaan, että tavatessaan sattumalta exän, vaihdetaan kuulumisia ja rupatellaan.
Kaverina oleminen on sitten ihan muuta ja minun ainakin on vaikea hyväksyä, että mies pitäisi exäänsä kaverina eli kävisi esimerkiksi lenkillä, konserteissa tai leffassa exänsä kanssa.
Me ei tavata eksän kanssa, mutta joskus soitellaan kuulumisia. Eksä pitää minua luottoystävänään, jolle voi kertoa asioita luottamuksellisesti. Viimeksi hän pähkäili työasioitaan. Mitään tunteita ei ole enää välillämme, koska ne kuoli jo avioliiton aikana.
Miksi eksälle pitäisi jutella luottoasiat ja työkuviot? eikö ne kuuluisi jutella sille nykyisella ja sen kanssa pohtia ja ihmetellä? minusta ainakin tosi outoa jutella tollaisista EXÄN kanssa. Okei jos exä sattuu olemaan joku sijoitusneuvoja tai lakiasiantuntia tai muu spesialisti niin ehkä siinä tapauksessa, mutta jos ei niin sitten minusta nuo asiat kuuluisi jutella sen hetkisen puolison eikä eksän kanssa (ellei ko. asiat nyt liity vaikka yhteisiin lapsiin oleellisesti tms.)
No sattumalta tunnen hänen työkuviot ja voin sanoa mielipiteeni asiaan. Helppo puhua sellaiselle, joka ymmärtää asioita.
Nykyinenkö ei sitten ymmärrä? tai voisi oppia ymmärtämään, kun hänelle niistä puhuttaisiin? huoh. no eipä se nykyinen varmaan koskaa nvoikkaan tietää niitä kuvioita, kun ne kuviot jutellaan exän kanssa eikä hänen. Toivottavsti mies kuitenkin puhuu samat asiat nykyisensäkin kanssa... minusta on kyllä tosi outo ajatusmaailma, miksi eksän mielipiteellä edes on väliä?!
On minullakin tapana kysyä neuvoa sellaiselta, joka asioista tietää. En kysyisi neuvoa puolisolta, jolla ei ole minkäänlaista tietämystä koko alasta. Puolison kanssa voi jutella muuten yleisesti miten työpäivä meni.
Toivottavasti juttelet puolisosi kanssa ainakin yleisellä tasolla työasioistasi? Mikään ei ole niin loukkaavaa kuin kuulla kumppanin juttelevaniin eksäniin tai jonkun muun kanssa jostain, jopa kysyvän neuvoa, mutta minulle ei ole sanottu sanaakaan siitä asiasta.
On siis oletettu suoralta kädeltä, että minä en ymmärrä tai tiedä kyseisestä asiasta *mitään*. Vaikka tietäisitkin kunhan kumppani vain olis vaivautunut asiasta minun kanssani puhumaan.Aina ensin kannattaa, parisuhteen edun ja toisen huomioimisen vuoksi, puhua sen kumppanin kanssa, se lisää luottamusta, oppii tuntemaan kumppaninsaa vahvuudet ja sellaisetkin vahvuudet, joista ei edes ole tiennyt.
Joskus voi olla yllättävänkin monipuolinen se kumppani! ☺Mutta kun se eksä...(tietää niin paljon enemmän).
Tätä nimenomaan yritin hakea takaa, kun tähän asiaan tartuin aiemmissa lainauksissani. olis todella loukkaavaa jos mun mies juttelis mielummin eksänkanssa asioita, ja olettais etten mä tajua tai teidä niitä kuitenkaan, eikä vaivautuis edes kysymään tai kertomaan asioita niin, että voisin vaikka oppia ymmärtämään ja ajankanssa jopa neuvoakin. eikai kukaan heti osaa vaikka uuteen asiaan antaa neuvoa, mutta muutaman vuoden päästä sivusta seuranneena ja kuunnelleena ehkä osaakin. Mutta ei voi saada siihen mahdollisuutta, kun sitä mahdollisuutta ei anneta, kun ne jutut keskustellaan eksän kanssa.... Kyllä mä ensisijaisesti puolisolta kysyn kaikkeen neuvoa tai ainakin asioista puhun, vaikka se ei niistä mitään tietäisikään. Sitten jos oikeaa apua tarvii ja puoliso ei tiedä, niin etsin sitten tiedon muualta. mutta en kyllä ensisijaisesti eksältä, vaikka oliskin sen asian asiantuntija...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vosiko ystäviä etsiä muualta kuin ex-kumppaneista
No eikös sitäkin pidetä vääränä, että tutustuu parisuhteessa ollessaan uusiin ihmisiin, erityisesti siis vastakkaista sukupuolta oleviin? Erityisesti jos aletaan kaveeraamaan enemmänkin. En mä tuota tajua, miksi niin ei saisi tehdä. Ei parisuhde voi olla ainut ihmissuhde. Eikä parisuhde voi estää uusien kavereiden hankkimista.
No näissä on aina se vaara, että suhteesta kehkeytyy sitten jotain muutakin... niin tottakai se herättää puoliosssa vastustusta ja pelkoja. ei ehkä täysin samalla tavalla kuin eksien suhteen, mutta kuitenkin. Eihän sitä tietenkään voi kieltää, ja joillekkin nää asiat on enemmän ok kun toisille, mut kyllä se vaan on silti monelle sellainen asia, ettei sitä hyvällä katota jos puoliso alkaa kaveerata uuden tyypin kanssa joka saattuu olemaan vastakkaista sukupuoltakin. Riippuu niin plajon kyllä tilanteestakin ja siitä, näkeekö sen että suhde on oikeasti vaan kaverillinen vai ei. Mä kyllä suhtautuisin varauksella jos mun mies yhtäkkii löytäisi uuden naispuolisen kaverin. Vanhoista naispuolisista kavereista en huoli ja niitä saa olla, kun tietää ettei niillä ole mitään meneillään ja tuskin tuleekaan olemaan kun ei ole tähänkään mennessä ollut, mutta uusi on aina uhka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljastus. Omassa kaveripiirissä 90% panee exiä vaikka ovat uudessa suhteessa. M42
Olen pistänyt merkille saman. Lienee yleinen "salaisuus", kaikki tekee tätä ja julkisesti paheksuvat.
Itse en tunne ketään joka exän kanssa vehtailisi. Eikä itseäni moinen kyllä kiinnostaisi tippaakaan, siis en ymmärrä edes tuota :D Omat exät on exiä ihan syystä, viimeinen asia jota heidän kanssa haluaisin tehdä on parittelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vosiko ystäviä etsiä muualta kuin ex-kumppaneista
No eikös sitäkin pidetä vääränä, että tutustuu parisuhteessa ollessaan uusiin ihmisiin, erityisesti siis vastakkaista sukupuolta oleviin? Erityisesti jos aletaan kaveeraamaan enemmänkin. En mä tuota tajua, miksi niin ei saisi tehdä. Ei parisuhde voi olla ainut ihmissuhde. Eikä parisuhde voi estää uusien kavereiden hankkimista.
No näissä on aina se vaara, että suhteesta kehkeytyy sitten jotain muutakin... niin tottakai se herättää puoliosssa vastustusta ja pelkoja. ei ehkä täysin samalla tavalla kuin eksien suhteen, mutta kuitenkin. Eihän sitä tietenkään voi kieltää, ja joillekkin nää asiat on enemmän ok kun toisille, mut kyllä se vaan on silti monelle sellainen asia, ettei sitä hyvällä katota jos puoliso alkaa kaveerata uuden tyypin kanssa joka saattuu olemaan vastakkaista sukupuoltakin. Riippuu niin plajon kyllä tilanteestakin ja siitä, näkeekö sen että suhde on oikeasti vaan kaverillinen vai ei. Mä kyllä suhtautuisin varauksella jos mun mies yhtäkkii löytäisi uuden naispuolisen kaverin. Vanhoista naispuolisista kavereista en huoli ja niitä saa olla, kun tietää ettei niillä ole mitään meneillään ja tuskin tuleekaan olemaan kun ei ole tähänkään mennessä ollut, mutta uusi on aina uhka.
Ymmärrän tuon mitä tarkoitat, mutta näen asian silti ehkä vähän eri tavalla. Kyllä täytyy ihmisellä olla vapaus tutustua uusiin ihmisiin. Mutta siitä olen yhtä mieltä, että parisuhteessa olevan tulee vetää se raja johonkin, ei voi ihan yhtä vapaasti toimia jos on parisuhteessa, koska täytyyhän se puoliso ja puolison tunteet huomioida. Ja täytyy osata olla rehellinen itselleenkin, että haluaako nyt tutustua tähän uuteen ihmiseen siksi että hän on mukava ja hyvää seuraa, vai siksi että vähän kutittelisi flirttailla tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vosiko ystäviä etsiä muualta kuin ex-kumppaneista
No eikös sitäkin pidetä vääränä, että tutustuu parisuhteessa ollessaan uusiin ihmisiin, erityisesti siis vastakkaista sukupuolta oleviin? Erityisesti jos aletaan kaveeraamaan enemmänkin. En mä tuota tajua, miksi niin ei saisi tehdä. Ei parisuhde voi olla ainut ihmissuhde. Eikä parisuhde voi estää uusien kavereiden hankkimista.
No näissä on aina se vaara, että suhteesta kehkeytyy sitten jotain muutakin... niin tottakai se herättää puoliosssa vastustusta ja pelkoja. ei ehkä täysin samalla tavalla kuin eksien suhteen, mutta kuitenkin. Eihän sitä tietenkään voi kieltää, ja joillekkin nää asiat on enemmän ok kun toisille, mut kyllä se vaan on silti monelle sellainen asia, ettei sitä hyvällä katota jos puoliso alkaa kaveerata uuden tyypin kanssa joka saattuu olemaan vastakkaista sukupuoltakin. Riippuu niin plajon kyllä tilanteestakin ja siitä, näkeekö sen että suhde on oikeasti vaan kaverillinen vai ei. Mä kyllä suhtautuisin varauksella jos mun mies yhtäkkii löytäisi uuden naispuolisen kaverin. Vanhoista naispuolisista kavereista en huoli ja niitä saa olla, kun tietää ettei niillä ole mitään meneillään ja tuskin tuleekaan olemaan kun ei ole tähänkään mennessä ollut, mutta uusi on aina uhka.
Ymmärrän tuon mitä tarkoitat, mutta näen asian silti ehkä vähän eri tavalla. Kyllä täytyy ihmisellä olla vapaus tutustua uusiin ihmisiin. Mutta siitä olen yhtä mieltä, että parisuhteessa olevan tulee vetää se raja johonkin, ei voi ihan yhtä vapaasti toimia jos on parisuhteessa, koska täytyyhän se puoliso ja puolison tunteet huomioida. Ja täytyy osata olla rehellinen itselleenkin, että haluaako nyt tutustua tähän uuteen ihmiseen siksi että hän on mukava ja hyvää seuraa, vai siksi että vähän kutittelisi flirttailla tms.
Niin tottakai, sitä tarkoitinkin kun sanoin, ettei voi kieltääkkään, mutta että toki siihen suhtautuisi varauksella eikä välttämättä ihan sinisilmäisenä luottaisi, ettei siitä mitään syntyisi jos enemmän alkavat yhdessä viihtyä. Normaali kaveeraus on ok, mutta se jos ollaan sitten kokoajan yhdessä ja viestitellään taukoamatta ja huomioidaan tätä uutta ystävää vähän turhan paljon, niin kyllä se jo on aika huono juttu. Mut just toi että siinä on vastuu toki myös sillä toisella osapuolella joka on suhteessa, että asettaa ne rajat sille suhteelle itsekin, eikä lähde ruokkimaan esim. mahdollista ihastusta. Ja se että tätä uutta kaverisuhdetta ei tarvi salailla ja esitellään myös puolisolle on hyvä juttu, mut jos ei niin kyllä mulla sillon hälytyskellot sois ja pitäsin hiukan enemmän silmät auki. Toki en vois alkaa kieltää puolisoa tapaamasta uusia ihmisiä tai muuta, eihän se ole oikein eikä sitä voi olettaakkaan. Mutta tuo miksi joku haluaisi sen kieltää, niin tavallaan ymmärrän. Mutta minusta tässä puhutaan nyt ihan eri asioista, kun kyse on eksien kanssa kaveeraamisesta eikä uusista tuttavuuksista. Eksien kanssa on aina se mahdollisuus korkeampi, että tunteita on ja niiden perässä toimitaan. uusi tuttavuus voi taas olla ihan helposti täysin kaveri, joho nei ole mitään vetoa (vaikka mahdollisuus tunteiden kehitykseen ton tottakai olemassa).
Vierailija kirjoitti:
Tässä sairaassa nykykulttuurissa kaikki tuntuu olevan ok. Ei todellakaan ole normaalia pitää yhteyttä exien kanssa tai muutoinkaan juoksennella ’Omilla menoilla’ jos on sitoutunut parisuhteeseen/avioliittoon niin toinen toiselle annetaan kaikkensa. Jos kaipaa muita virikkeitä niin sitten ei solmita niitä suhteita. Tämän päivän ihmisille kun ei tunnu mikään riittävän pitäisi saada kaikki. Vapautta ja villiyttä ilman vastuuta.
Suoraan sanottuna tuo on aika kieroutunut ajattelutapa. Parisuhde ei tarkoita sitä, että ollaan koko ajan yhdessä ja jaetaan aivan kaikki harrastuksia ja kavereita myöten. Myös parisuhteessa ihmisillä saa ja pitääkin olla omia harrastuksia, ystäviä ja menoja.
En ymmärrä joidenkin ihmisten jyrkän mustavalkoista ajattelutapaa, jossa jos ei olla aina ja kaikkialla yhdessä, ei olla ollenkaan yhdessä.
Minulla ja vaimollani on ilmeisen vakaa suhde, sillä olemme olleet yhdessä noin 25 vuotta. Kummallakin on omia kavereita. Jos toinen lähtee sukuloimaan lasten kanssa, toinen saattaa jäädä kotiin esimerkiksi siksi, että on työasioita. Meillä on omat harrastuksemme ja niihin liittyvät menot. Teemme työmatkoja ilman puolisoa ja mukana saattaa olla eri sukupuolta olevia työkavereita. Ainakin minun ystäviini kuuluu myös naisia, eikä se ole ollut vaimolleni ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä sairaassa nykykulttuurissa kaikki tuntuu olevan ok. Ei todellakaan ole normaalia pitää yhteyttä exien kanssa tai muutoinkaan juoksennella ’Omilla menoilla’ jos on sitoutunut parisuhteeseen/avioliittoon niin toinen toiselle annetaan kaikkensa. Jos kaipaa muita virikkeitä niin sitten ei solmita niitä suhteita. Tämän päivän ihmisille kun ei tunnu mikään riittävän pitäisi saada kaikki. Vapautta ja villiyttä ilman vastuuta.
Suoraan sanottuna tuo on aika kieroutunut ajattelutapa. Parisuhde ei tarkoita sitä, että ollaan koko ajan yhdessä ja jaetaan aivan kaikki harrastuksia ja kavereita myöten. Myös parisuhteessa ihmisillä saa ja pitääkin olla omia harrastuksia, ystäviä ja menoja.
En ymmärrä joidenkin ihmisten jyrkän mustavalkoista ajattelutapaa, jossa jos ei olla aina ja kaikkialla yhdessä, ei olla ollenkaan yhdessä.
Minulla ja vaimollani on ilmeisen vakaa suhde, sillä olemme olleet yhdessä noin 25 vuotta. Kummallakin on omia kavereita. Jos toinen lähtee sukuloimaan lasten kanssa, toinen saattaa jäädä kotiin esimerkiksi siksi, että on työasioita. Meillä on omat harrastuksemme ja niihin liittyvät menot. Teemme työmatkoja ilman puolisoa ja mukana saattaa olla eri sukupuolta olevia työkavereita. Ainakin minun ystäviini kuuluu myös naisia, eikä se ole ollut vaimolleni ongelma.
Eihän tässä oltukaan sitä mieltä, että ei saisi olla eri sukupuolta olevia työkavereita ja ystäviä, nyt oli kyse existä, eli siinä on suuri ero, että exän kanssa olet jakanut makuuhuoneen, mutta harvemmin eri sukupuolta olevan ystävän tai työkaverin kanssa.
Kyllä minunkin miehelläni on naispuolisia työkavereita ja toki matkustelee heidän kanssaan, mutta ei kuulu hänen tapoihinsa käydä harrastuksissa ja matkustella exiensä kanssa.
No, edellinen tuskin on pettänyt.
Jos edellä mainittu on joskus tapahtunut niin kokemus pohjalta voi vähän tilanne muuttua....
Kyllä itse ajattelin että eipä haittaa jos kerran vuodessa kaljalla käyvät, ei ole ylitsepääsemätön juttu.
Mutta kun rupeaa pano ehdotuksia tulemaan niin tilanne hivenen muuttui...
Sai valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä sairaassa nykykulttuurissa kaikki tuntuu olevan ok. Ei todellakaan ole normaalia pitää yhteyttä exien kanssa tai muutoinkaan juoksennella ’Omilla menoilla’ jos on sitoutunut parisuhteeseen/avioliittoon niin toinen toiselle annetaan kaikkensa. Jos kaipaa muita virikkeitä niin sitten ei solmita niitä suhteita. Tämän päivän ihmisille kun ei tunnu mikään riittävän pitäisi saada kaikki. Vapautta ja villiyttä ilman vastuuta.
Suoraan sanottuna tuo on aika kieroutunut ajattelutapa. Parisuhde ei tarkoita sitä, että ollaan koko ajan yhdessä ja jaetaan aivan kaikki harrastuksia ja kavereita myöten. Myös parisuhteessa ihmisillä saa ja pitääkin olla omia harrastuksia, ystäviä ja menoja.
En ymmärrä joidenkin ihmisten jyrkän mustavalkoista ajattelutapaa, jossa jos ei olla aina ja kaikkialla yhdessä, ei olla ollenkaan yhdessä.
Minulla ja vaimollani on ilmeisen vakaa suhde, sillä olemme olleet yhdessä noin 25 vuotta. Kummallakin on omia kavereita. Jos toinen lähtee sukuloimaan lasten kanssa, toinen saattaa jäädä kotiin esimerkiksi siksi, että on työasioita. Meillä on omat harrastuksemme ja niihin liittyvät menot. Teemme työmatkoja ilman puolisoa ja mukana saattaa olla eri sukupuolta olevia työkavereita. Ainakin minun ystäviini kuuluu myös naisia, eikä se ole ollut vaimolleni ongelma.
Eihän tässä oltukaan sitä mieltä, että ei saisi olla eri sukupuolta olevia työkavereita ja ystäviä, nyt oli kyse existä, eli siinä on suuri ero, että exän kanssa olet jakanut makuuhuoneen, mutta harvemmin eri sukupuolta olevan ystävän tai työkaverin kanssa.
Kyllä minunkin miehelläni on naispuolisia työkavereita ja toki matkustelee heidän kanssaan, mutta ei kuulu hänen tapoihinsa käydä harrastuksissa ja matkustella exiensä kanssa.
Jep pysytäänpä nyt aiheessa eli niissä eksissä, eikä "kokonaan kiellettään vastakkaisen sukupuolen kanssa kaveeraamisen" vetoamuksia. ne on ihan eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä sairaassa nykykulttuurissa kaikki tuntuu olevan ok. Ei todellakaan ole normaalia pitää yhteyttä exien kanssa tai muutoinkaan juoksennella ’Omilla menoilla’ jos on sitoutunut parisuhteeseen/avioliittoon niin toinen toiselle annetaan kaikkensa. Jos kaipaa muita virikkeitä niin sitten ei solmita niitä suhteita. Tämän päivän ihmisille kun ei tunnu mikään riittävän pitäisi saada kaikki. Vapautta ja villiyttä ilman vastuuta.
Suoraan sanottuna tuo on aika kieroutunut ajattelutapa. Parisuhde ei tarkoita sitä, että ollaan koko ajan yhdessä ja jaetaan aivan kaikki harrastuksia ja kavereita myöten. Myös parisuhteessa ihmisillä saa ja pitääkin olla omia harrastuksia, ystäviä ja menoja.
En ymmärrä joidenkin ihmisten jyrkän mustavalkoista ajattelutapaa, jossa jos ei olla aina ja kaikkialla yhdessä, ei olla ollenkaan yhdessä.
Minulla ja vaimollani on ilmeisen vakaa suhde, sillä olemme olleet yhdessä noin 25 vuotta. Kummallakin on omia kavereita. Jos toinen lähtee sukuloimaan lasten kanssa, toinen saattaa jäädä kotiin esimerkiksi siksi, että on työasioita. Meillä on omat harrastuksemme ja niihin liittyvät menot. Teemme työmatkoja ilman puolisoa ja mukana saattaa olla eri sukupuolta olevia työkavereita. Ainakin minun ystäviini kuuluu myös naisia, eikä se ole ollut vaimolleni ongelma.
Eihän tässä oltukaan sitä mieltä, että ei saisi olla eri sukupuolta olevia työkavereita ja ystäviä, nyt oli kyse existä, eli siinä on suuri ero, että exän kanssa olet jakanut makuuhuoneen, mutta harvemmin eri sukupuolta olevan ystävän tai työkaverin kanssa.
Kyllä minunkin miehelläni on naispuolisia työkavereita ja toki matkustelee heidän kanssaan, mutta ei kuulu hänen tapoihinsa käydä harrastuksissa ja matkustella exiensä kanssa.
En ymmärrä, miksi seksi tuntuu joillekin olevan tässä se ratkaiseva asia (makuuhuoneen jakaminen). Itselleni eksät nimenomaan ovat niitä viimeisiä miehiä maailmassa, joiden kanssa voisin kuvitella haluavani seksiä. En ole aikeissa pettää puolisoani kenenkään kanssa, en työ- enkä lomamatkoilla, mutta jos pettää haluaisin, niin kyllä se tapahtuisi jonkun ihan uuden tuttavuuden kanssa, ei eksien.
Tää on tärkeä huomio. Ja mielestäni hyvin perusteltu syy, miksi ei hyväksyisi toisen eksienkanssa yhteydenpitoa- ja varmaan voisin käyttää argumettina jos joku alkaisi just tuota että "et voi vaatia, kun ollaan tunnettu tämän kanssa ennen sua jne" niin joo. En voikkaan vaatia, mutta tuossa perusteet, miksi se olis ihan fiksua jättää se edellinen suhde etäämmälle ja miettiä minkä takia sitä ollaan edes sen eksän kanssa yhteydessä oikeastaan. Että ollaanko siinä oikeasti vaan kavereita, vai onko sielä taka-alalla kuitenkin tuo ajatus, että onpa sitten joku ainakin kenelle jutella, jos tämäkin suhde kariutuu ja että ei tarvii olla yksin ainakaan. Sen takia just pitäs olla niitä muitakin kavereita, sellasia, kenenkansa ei mitään suhteita ole tai tule. Ei tarvitsis exiin jäädä roikkumaan ja pitää heitä varalla tai jotenkin siksi, ettei vaan ole munaa sulkea sitä edellistä ovea kunnolla. Ja just tuo, ettei voida tehdä kompromissia ja ajatella sitä, miltä se siitä uudesta kumppanista tuntuu. Eli ollaan vaan "minä minä ja mulla oikeus" kuten ylempi kirjoitti. Se on just se, mikä pitäs saada sille toiselle päähän, ettei kyse ole mistään rajottamisesta ja kieltämisestä vaan suhteen toisen osapuolen tunteiden huomioon ottamista ja yhteisen hyvän vuoksi tehtävästä kompromissista!!