Heh, tässäpä on oikea naistenmies

Ei sussa varmaan mitään vikaa ole. Teini aikojen idiootit kannattaa jättää menneisyyteen vaikka se voi olla todella vaikeaa jos ei ole kovin paljon muita kokemuksia vielä. Alat kasvattaa henkisesti uutta miestä joka saa mitä vaan, opiskelut ja harrastukset on hyvä alku. Naisen / miehen puolisokseen on sitäpaitsi löytäneet vaikka minkälaiset oudot hyypiöt (millainen et varmaan edes ole, itsetunto ongelmaa vaan nyt) että siitä vaan uuteen alkuun.

No noinhan se kiltin miehen ura aukenee. Tervetuloa porukkaan, meitä on yllättävän paljon. Ei tämä hääviä ole, mutta menettelee kun on pakko.

Kai tiukan esinahan saa hoidettua? Oot kai käynyt lääkärillä? Mä itse luulin ekan epäonnistuneen seksikokemuksen jälkeen, et mus on joku rakenteellinen vika, kun se sattui niin paljon. Oon nainen. Olin teini ja ei sillon mitään ollut et ois saanu googlattuu. Vanhemmat ei puhunu seksistä, kavereilta en kehannut kysyy. Olin sitten seksitauolla yli kuusi vuotta ja luulin olevani epämuodostunut. Nyt naurattaa, mut sillon ei.

Kyllä tavikset seurustelee ihan yhtä lailla kuin muutkin. Oot vasta 25. Löydät kyllä jonkun. Aikaa on yllinkyllin. Ja se ettei netissä tärppää niin se ei kerro yhtään mistään. Jos oot näteille tytöille laittanut viestii, niin ne saa niitä satoja. Ei ne vastaa, kuin muutamalle. Moni ihan kiva jää ilman vastakaikua.

Sä olet vielä niin nuori, kyllä se oikea sieltä eteen vielä tulee. Menet naimisiin, saat lapsia, kaikki vielä edessä et turhaa surkuttelet.

Saat opiskelut päätökseen niin muutat omillesi. Tyttökaveri voi tulla eteesi vielä kun asut äitisiki kanssa, ei se ketään haittaa.

Kateeksi käy, itse olen keski-ikäinen, eronnut nainen. Tässä iässä se puolison etsintä vasta vaikeaa onki. Tsemppii!

Itse kerroin peruskouluaikana kahdesti pojalle tunteistani molemmilla kerroilla kertoivat koko koululle ja pilkkasivat, monille muillekin tytöille tapahtui samoin (eri poikien toimesta). Pojat hyvin usein tekevät näin jos eivät ole itse kiinnostuneita ihastuneesta tytöstä. En kuitenkaan antanut tällaisten pikkujuttujen pilata elämääni vaikka en enää alotteita tehnytkään.

Ei se parisuhteessa oleminenkaan niin hirveän hohdokasta välttämättä ole, muuten avioeroluvut näyttäisivät vähän muuta.

Äh, ärsyttää tällaiset avaukset - "Mää nyt oon vaan tällanen ja pysyn kans maailman tappiin asti...."

Kysy itseltäsi, mitkä ovat sellaisia asioita, joita voit muuttaa itsessäsi - ja muuta ne.

Aloita uusi elämä, nauti loppuelämästäsi äläkä narise "kurjaa kohtaloasi".

Kukaan muukaan ei voi muuttaa itseään edes lähelle täydellistä -  jossei muuta, niin on ainakin p*ska luonne jollain tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Ei sussa varmaan mitään vikaa ole. Teini aikojen idiootit kannattaa jättää menneisyyteen vaikka se voi olla todella vaikeaa jos ei ole kovin paljon muita kokemuksia vielä. Alat kasvattaa henkisesti uutta miestä joka saa mitä vaan, opiskelut ja harrastukset on hyvä alku. Naisen / miehen puolisokseen on sitäpaitsi löytäneet vaikka minkälaiset oudot hyypiöt (millainen et varmaan edes ole, itsetunto ongelmaa vaan nyt) että siitä vaan uuteen alkuun.

Kaikissahan jotain vikaa on, minussa vaan ehkä tavallista enemmän. Mikälie maanantaikappale.

Vähän se kuitenkin kirpaisee kun vaikuttaa, että ne teiniaikojen idiootit olivat oikeilla jäljillä. Ja täytyy myöntää, että opiskelujen aloittaminen vähän ehkä piristi elämää, mutta jatkuvasti saan kyllä pelätä kaikenlaisia kysymyksiä elämästäni. En sattuneesta syystä tahtoisi asioistani puhua. Harrastuksistani tykkään kyllä vaikka olen niissä aika huono. Jopa paska kuten totesin.

T. AP

Vierailija kirjoitti:

Kai tiukan esinahan saa hoidettua? Oot kai käynyt lääkärillä? Mä itse luulin ekan epäonnistuneen seksikokemuksen jälkeen, et mus on joku rakenteellinen vika, kun se sattui niin paljon. Oon nainen. Olin teini ja ei sillon mitään ollut et ois saanu googlattuu. Vanhemmat ei puhunu seksistä, kavereilta en kehannut kysyy. Olin sitten seksitauolla yli kuusi vuotta ja luulin olevani epämuodostunut. Nyt naurattaa, mut sillon ei.

Kyllä tavikset seurustelee ihan yhtä lailla kuin muutkin. Oot vasta 25. Löydät kyllä jonkun. Aikaa on yllinkyllin. Ja se ettei netissä tärppää niin se ei kerro yhtään mistään. Jos oot näteille tytöille laittanut viestii, niin ne saa niitä satoja. Ei ne vastaa, kuin muutamalle. Moni ihan kiva jää ilman vastakaikua.

Saahan sen nahan varmaan korjattua, mutta on jo valmiiksi melkoiset traumat kun olen kerran onnistunut sen nahkan jumittamaan terskan taa. Se ja siitä seuranneet lääkärikäynnit lienevät elämäni kivuliaimpia kokemuksia. 

Ja tavikset toki seurustelee, mutta enpä taida taviksen profiiliin näillä seteillä oikein asettua. Ja jos joskus saisikin elämän siihen kuntoon, että olisi omaa asuntoa ja työpaikka, niin sitten on varmaan ikääkin jo sen verran että ihmetystä se kokemattomuuteni aiheuttaa. Ehkä pahimmillaan jopa hylkimistä naisten osalta. Ja olen muuten laitellut viestiä aika monenlaisille tytöille silloin aikanaan. Osa jopa jotain vastailikin, mutta joko he eivät osaa keskustella lainkaan, tai sitten heitä ei kiinnostanut mutta vastasivat silti. Pidän itseäni ihan kivana ihmisenä, empaattisena ja auttavaisena, huumorintajuinenkin olen ainakin omasta mielestäni. Naiset vaan tuppaavat olemaan sitten ehkä eri mieltä asiasta.

T. AP

Tiedän muutamia vaatimattoman näköisiä miehiä, jotka ovat metsästäneet ihastuksensa kohdetta niin tiiviisti, että lopulta nainen on antanut periksi ja heistä on tullut pari.

Tämä pätee tosin vain lähinnä niihin epävarmoihin ja ujoihin, yli 30 vuotiaisiin kotona viihtyviin naisiin, joiden biologinen kello tikittää liian kovaa ja vauvakuume alkaa olla jo aikamoinen.

Juuri he ovatkin sitä parasta vaimomatskua, niitä tulevia pullantuoksuisia lasten äitejä.

Vierailija kirjoitti:

Sä olet vielä niin nuori, kyllä se oikea sieltä eteen vielä tulee. Menet naimisiin, saat lapsia, kaikki vielä edessä et turhaa surkuttelet.

Saat opiskelut päätökseen niin muutat omillesi. Tyttökaveri voi tulla eteesi vielä kun asut äitisiki kanssa, ei se ketään haittaa.

Kateeksi käy, itse olen keski-ikäinen, eronnut nainen. Tässä iässä se puolison etsintä vasta vaikeaa onki. Tsemppii!

Boldatusta kohdasta taidan olla eri mieltä. Ainakin mitä olen nettiä lueskellut. Ja olen muutamalta naiselta saanut asiasta kuullakin. Olen kyllä vähän asuntoa katsellut, mutta saa nyt sitten nähdä.

Naimisiin meno ei minua oikein houkuta, ja lasten saannista taas tuskin voi tietää varmaksi. Toivoisin kyllä, että joskus eteeni tulisi se minulle oikea nainen. Nainen joka välittää ja josta välittää. Se tuntuisi kyllä kivalta. Tai mistäpä minä tiedän, mutta ainakin luulen niin.

T. AP

Haha!! Melkonen luuseri :D Mee töihin

Vierailija kirjoitti:

Otsikko saattoi sisältää ripauksen sarkasmia.

Muistelen miten joskus 14-vuotiaana odotin ja elättelin toiveita tyttöystävän saamisesta. Kerroin sitten eräänä päivänä tunteistani eräälle tytölle ja hän päättikin kertoa koko koululle asiasta. Olisihan se pitänyt arvata... No sain osakseni pilkkaa ja muistutuksia siitä miten en kelpaa kenellekään. Olen ruma, tyhmä jne. Saattoivathan nuo pitää paikkaansakin, en vain itse osannut silloin ajatella niin. Seurauksena oli tietenkin itsetunnon romahtaminen ja usko siihen, että en todellakaan kelpaa. Parikymppisenä vielä yritin netistä löytää naista, mutta eihän siitä mitään tule. Tulee lähinnä pahamieli kun muisteleekaan.

Nykyään sitten olen 25-vuotias, kissless virgin, joka asustaa äitinsä nurkissa ja on luopunut toivosta löytää naisen. Ei ole ystäviä, ei töitä (sentään opiskelen). On ulkonäköpainetta, liiallista itsekriittisyyttä, itsesääliä, tiukkaa esinahkaa, ja ajoittaista masennusta. Onneksi on sentään harrastuksia joissa on ihan paska.

Eipä tässä oikein tiedä mitä tästä kaikesta oikein ajattelisi...

Hei, tsemppiä. Mut on haukuttu aivan lyttyyn yläasteella, sekä tyttöjen että poikien toimesta. Ja kerrottu kaikille jos johonkin olin ihastunut. Mut on hakattu, mua on haukuttu ihan hirveillä nimillä, mutta olen päässyt niistä yli. Oli tosin aika, jolloin ajattelin etten ikinä kelpaa kenellekään. Olen kelvannut kun olen laihduttanut ja alkanut pitämään huolta itsestäni ja pukeutumaan naisellisesti. Pidän nykyään itsestäni erittäin paljon ja niin pitävät muutkin :)

Luokkakokoukseen en kuitenkaan halunjut vanhemmalla iällä mennä enkä muutenkaan halua pitää yhteyttä tuon aikaisiin ”ystäviin”.

Jaaha, äitinsä luona asuva kireästä esinahasta ja olemattomasta itsetunnosta kärsivä juntti pitäisi saada dipattua jonkun pilluun. Enpä usko, että noilla spekseillä onnistuu.

Vakavasti: miten sinä aapee kuvittelet kenenkään sinusta kiinnostuvan, kun podet noin syvää itseinhoa? Hoida nuppisi kuntoon psykiatrian ja liikunnan keinoin ja ala harrastaa muutakin kuin äitisi pyykkien nuuhkimista salaa. Mene vaikka kielikursseille, siellä on 30 naista sinua odottamassa. Suosittelen venäjää, venäjänopet ovat löyhiä moraalistaan, ehkä myös opiskelijat. Espanjan tunnille ei kannata mennä, spaniaardit ovat täyshulluja ja lisäksi katolisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sussa varmaan mitään vikaa ole. Teini aikojen idiootit kannattaa jättää menneisyyteen vaikka se voi olla todella vaikeaa jos ei ole kovin paljon muita kokemuksia vielä. Alat kasvattaa henkisesti uutta miestä joka saa mitä vaan, opiskelut ja harrastukset on hyvä alku. Naisen / miehen puolisokseen on sitäpaitsi löytäneet vaikka minkälaiset oudot hyypiöt (millainen et varmaan edes ole, itsetunto ongelmaa vaan nyt) että siitä vaan uuteen alkuun.

Kaikissahan jotain vikaa on, minussa vaan ehkä tavallista enemmän. Mikälie maanantaikappale.

Vähän se kuitenkin kirpaisee kun vaikuttaa, että ne teiniaikojen idiootit olivat oikeilla jäljillä. Ja täytyy myöntää, että opiskelujen aloittaminen vähän ehkä piristi elämää, mutta jatkuvasti saan kyllä pelätä kaikenlaisia kysymyksiä elämästäni. En sattuneesta syystä tahtoisi asioistani puhua. Harrastuksistani tykkään kyllä vaikka olen niissä aika huono. Jopa paska kuten totesin.

T. AP

Kuule AP, kukaan muu sinua ei hauku, tai etsi sinusta vikoja ja paina sinua maahan kuin sinä itse. Itse pidät edelleen elossa niitä negatiivisia kokemuksia ja annat itse niiden vaikuttaa vielä elämääsi. Lopeta se!

Sinä olet itse itsesi pahin vihollinen. Pidä itsestäsi, ja rakasta itseäsi! Ensimmäinen askel elämään on se että arvostaa itseään, ja kunnioittaa itseään. En puhu nyt mistään narsismiin viittaavasta mielenterveyshäiriöstä, vaan terveestä itserakkaudesta jota kaikilla pitäisi olla huonoista kokemuksista huolimatta. Lapsuus ja nuoruus on menneitä, sekä niiden sisältämät huonot asiat. Anna niiden asioiden myös mennä.

Terv. ruma koulukiusattu tyttö, joka vihdoin elää haluamaansa elämää, sekä on parisuhteessa (ja kouluttautuu unelmiensa alalle yliopistossa).

P.s: en yhtään ihmettele miesten syrjäytymistä, kun vastoinkäymisistä ei pystytä nousemaan ja jättämään negatiivisia kokemuksia taakse ja rakentamaan elämää uudestaan. Eikä se elämänkumppani ole autuaaksi tekevä asia, vaan elämä itse, sellainen elämä jonka itse itselleen tahtoo, siitä ei voi syyttää toista osapuolta jos jää ilman kumppania. Elämää on muutenkin. Ja kyllä, olen myös itse elänyt vajaa parikymmentä vuotta ilman kumppania, eikä siinäkään elämässä ollut mitään vikaa.

Ruma anakanpoikanen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikko saattoi sisältää ripauksen sarkasmia.

Muistelen miten joskus 14-vuotiaana odotin ja elättelin toiveita tyttöystävän saamisesta. Kerroin sitten eräänä päivänä tunteistani eräälle tytölle ja hän päättikin kertoa koko koululle asiasta. Olisihan se pitänyt arvata... No sain osakseni pilkkaa ja muistutuksia siitä miten en kelpaa kenellekään. Olen ruma, tyhmä jne. Saattoivathan nuo pitää paikkaansakin, en vain itse osannut silloin ajatella niin. Seurauksena oli tietenkin itsetunnon romahtaminen ja usko siihen, että en todellakaan kelpaa. Parikymppisenä vielä yritin netistä löytää naista, mutta eihän siitä mitään tule. Tulee lähinnä pahamieli kun muisteleekaan.

Nykyään sitten olen 25-vuotias, kissless virgin, joka asustaa äitinsä nurkissa ja on luopunut toivosta löytää naisen. Ei ole ystäviä, ei töitä (sentään opiskelen). On ulkonäköpainetta, liiallista itsekriittisyyttä, itsesääliä, tiukkaa esinahkaa, ja ajoittaista masennusta. Onneksi on sentään harrastuksia joissa on ihan paska.

Eipä tässä oikein tiedä mitä tästä kaikesta oikein ajattelisi...

Hei, tsemppiä. Mut on haukuttu aivan lyttyyn yläasteella, sekä tyttöjen että poikien toimesta. Ja kerrottu kaikille jos johonkin olin ihastunut. Mut on hakattu, mua on haukuttu ihan hirveillä nimillä, mutta olen päässyt niistä yli. Oli tosin aika, jolloin ajattelin etten ikinä kelpaa kenellekään. Olen kelvannut kun olen laihduttanut ja alkanut pitämään huolta itsestäni ja pukeutumaan naisellisesti. Pidän nykyään itsestäni erittäin paljon ja niin pitävät muutkin :)

Luokkakokoukseen en kuitenkaan halunjut vanhemmalla iällä mennä enkä muutenkaan halua pitää yhteyttä tuon aikaisiin ”ystäviin”.

No itse en mikään hirveän lihava ole, mutta varmaan pukeutumista voisi "säätää". Tosin itse viihdyn vaatteissani, eikös se ole kuitenkin tärkeintä?

Luokkakokouksiin ei ole kutsuttu. En tiedä onko sellaisia edes ollutkaan. Ja jos joskus kutsutaankin niin en helvetissä mene paikalle. Ei minulla ole mitään sanottavaa niille ihmisille. Onneksi ei ole yläasteen jälkeen tarvinnut edes nähdä heitä.

T. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sussa varmaan mitään vikaa ole. Teini aikojen idiootit kannattaa jättää menneisyyteen vaikka se voi olla todella vaikeaa jos ei ole kovin paljon muita kokemuksia vielä. Alat kasvattaa henkisesti uutta miestä joka saa mitä vaan, opiskelut ja harrastukset on hyvä alku. Naisen / miehen puolisokseen on sitäpaitsi löytäneet vaikka minkälaiset oudot hyypiöt (millainen et varmaan edes ole, itsetunto ongelmaa vaan nyt) että siitä vaan uuteen alkuun.

Kaikissahan jotain vikaa on, minussa vaan ehkä tavallista enemmän. Mikälie maanantaikappale.

Vähän se kuitenkin kirpaisee kun vaikuttaa, että ne teiniaikojen idiootit olivat oikeilla jäljillä. Ja täytyy myöntää, että opiskelujen aloittaminen vähän ehkä piristi elämää, mutta jatkuvasti saan kyllä pelätä kaikenlaisia kysymyksiä elämästäni. En sattuneesta syystä tahtoisi asioistani puhua. Harrastuksistani tykkään kyllä vaikka olen niissä aika huono. Jopa paska kuten totesin.

T. AP

Kuule AP, kukaan muu sinua ei hauku, tai etsi sinusta vikoja ja paina sinua maahan kuin sinä itse. Itse pidät edelleen elossa niitä negatiivisia kokemuksia ja annat itse niiden vaikuttaa vielä elämääsi. Lopeta se!

Sinä olet itse itsesi pahin vihollinen. Pidä itsestäsi, ja rakasta itseäsi! Ensimmäinen askel elämään on se että arvostaa itseään, ja kunnioittaa itseään. En puhu nyt mistään narsismiin viittaavasta mielenterveyshäiriöstä, vaan terveestä itserakkaudesta jota kaikilla pitäisi olla huonoista kokemuksista huolimatta. Lapsuus ja nuoruus on menneitä, sekä niiden sisältämät huonot asiat. Anna niiden asioiden myös mennä.

Terv. ruma koulukiusattu tyttö, joka vihdoin elää haluamaansa elämää, sekä on parisuhteessa (ja kouluttautuu unelmiensa alalle yliopistossa).

P.s: en yhtään ihmettele miesten syrjäytymistä, kun vastoinkäymisistä ei pystytä nousemaan ja jättämään negatiivisia kokemuksia taakse ja rakentamaan elämää uudestaan. Eikä se elämänkumppani ole autuaaksi tekevä asia, vaan elämä itse, sellainen elämä jonka itse itselleen tahtoo, siitä ei voi syyttää toista osapuolta jos jää ilman kumppania. Elämää on muutenkin. Ja kyllä, olen myös itse elänyt vajaa parikymmentä vuotta ilman kumppania, eikä siinäkään elämässä ollut mitään vikaa.

Eipä tuota nykyään kukaan hauku ja pilkkaa kun ei ole oikein kunnolla tekemisissä kenenkään kanssa. Niitä negatiivisia kommentteja ja kokemuksia on aika vaikea sivuuttaa kun aina kun yrittää nousta sieltä suostaan, niin joku nostaa ne samat asiat esiin. Välillä olen ihan sinut itseni kanssa, mutta välillä taas masentaa ihan urakalla. Se pahin masennus iskee yleensä silloin kun elämä on muuten ihan suht ok, mutta aivot keksiikin ihastua tai kiinnostua johonkin henkilöön. Olisi tietenkin helpointa unohtaa kaikki muut ihmiset ja heidän mielipiteensä, mutta olen aika huono siinä. Myönnettäköön se.

T. AP

Tutustu poju huumeisiin, naiset ovat sen jälkeen pelkkää maustetta.

Vierailija kirjoitti:

Tutustu poju huumeisiin, naiset ovat sen jälkeen pelkkää maustetta.

Ja sulle potku takapuoleen. Häpeä.

Voit venytellä nahkaa varovasti rasvan tai liukuvoiteen kanssa. Älä kuivana sitä rynkytä. Jos nahka ei millään veny niin käy nyt poistattamassa se! Itsellä oli teininä ongelmia asian kanssa mutta sain sen omilla harjoitteilla venymään sopivaksi.