Heh, tässäpä on oikea naistenmies

en jaksanut kaikkia kommentteja lukea, mutta suosittelisin terapeutille menemistä huonon itsetunnon kohentamiseksi. Huono-itsetuntemus vaikuttaa koko elämään, kun ajattelee että on ihan riittämätön kaikkeen. Itellä sama kokemus, paitsi että olen nainen. Menin terapeutille, ensin kauan jahkailtauni ettei ongelmani ole muka tarpeeksi iso sellaiseen (tässäkin se huono itsetunto tuli esiin "no ei mun ongelmat ketään kiinnosta, enhän mä nyt mitään apua tarvi, eikai mulle voi enään mitään tehdä jne.) mutta kas kummaa kun sielä kävi keskustelemassa asioista, huomasi et kaikki tuo on oikeasti vaan omassa päässä ja koulukiusaamisen tulosta (mulla siis jatkuvaa koulukiusaamista koko ala-aste ja jonkun verran myöhemminkin). 

Suosittelen!

Mulla aika samat paitsi että olen nainen

Vierailija kirjoitti:

en jaksanut kaikkia kommentteja lukea, mutta suosittelisin terapeutille menemistä huonon itsetunnon kohentamiseksi. Huono-itsetuntemus vaikuttaa koko elämään, kun ajattelee että on ihan riittämätön kaikkeen. Itellä sama kokemus, paitsi että olen nainen. Menin terapeutille, ensin kauan jahkailtauni ettei ongelmani ole muka tarpeeksi iso sellaiseen (tässäkin se huono itsetunto tuli esiin "no ei mun ongelmat ketään kiinnosta, enhän mä nyt mitään apua tarvi, eikai mulle voi enään mitään tehdä jne.) mutta kas kummaa kun sielä kävi keskustelemassa asioista, huomasi et kaikki tuo on oikeasti vaan omassa päässä ja koulukiusaamisen tulosta (mulla siis jatkuvaa koulukiusaamista koko ala-aste ja jonkun verran myöhemminkin). 

Suosittelen!

Niin ja lisään kuten joku tuossa ylempänä sanoikin, niin se parisuhde ei tee autuaaksi ja onnelliseksi. Itsellä vaan nää itsetunto-ongelmat paheni parisuhteen myötä, kun tunsi siinä koko ajan epäilystä siitä rakastaako toinen oikeasti näin kauheeta tyyppiä, ja että kyllä se nyt varmaan on muhun vaan tyytynyt ja kohta se pettää ja hylkää niin kuin kaikki muutkin. Eli vaikuttaa myös kykyyn luottaa muihin ja siihen että itse on tarpeeksi. Parisuhde päättyi ja menin sinne terapeutille joka sai mut ymmärtää että elin elmää aatellen et se parisuhde pelastaisi mut, mut ei se niin mee. Se on omassa päässä ja omasta asenteesta kii.

Elin muutaman vuoden sinkkuna ja opttelin oivaltaa tän ja rakastaa itteeni. Kokanaan siitä ei eroon pääse, kyllä vieläkin tulee huonoja hetkiä, mut nyt mulla on keinot käsitellä esim. mustasukkaisuduen tunnetta tunteena, ja antaa sen tunteen tulla ja mennä, enkä jää siihen vatvomaan tai käyttäydy sen tunteen viemänä. Nyt on tasapainoinen suhde ja elämä, kun tietää, että on itse arvokas ja että toinen rakastaa mua tälläsena, ja jos ei niin sitten ei, ja et mä oon ihan hyvä ilmankin. Asuin siis itsekin n. 24-vuotiaaksi asti kotona ja olin tosi epäsosiaalinen.

T. tuon lainatun tekstin kirjoittanut nainen

Ongelmasi tuntuu olevan enimmäkseen huonosta itsetunnosta johtuvaa. Sitä ei kukaan muu voi työstää kuin sinä itse.

Kannattaa panostaa itsetunnon kohotukseen ja kavereiden hankkimiseen, vaikka sieltä opiskelupaikasta. Ja siihen vinkki: älä pelkää kertoa itsestäsi.

Harrastuksetkin ovat hyvä juttu. Mitä harrastat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä olet vielä niin nuori, kyllä se oikea sieltä eteen vielä tulee. Menet naimisiin, saat lapsia, kaikki vielä edessä et turhaa surkuttelet.

Saat opiskelut päätökseen niin muutat omillesi. Tyttökaveri voi tulla eteesi vielä kun asut äitisiki kanssa, ei se ketään haittaa.

Kateeksi käy, itse olen keski-ikäinen, eronnut nainen. Tässä iässä se puolison etsintä vasta vaikeaa onki. Tsemppii!

Boldatusta kohdasta taidan olla eri mieltä. Ainakin mitä olen nettiä lueskellut. Ja olen muutamalta naiselta saanut asiasta kuullakin. Olen kyllä vähän asuntoa katsellut, mutta saa nyt sitten nähdä.

No, itsekin asuin lähes 24-vuotiaaksi kotona ja virallisen muuton jälkeen sitten epävirallisesti suurimman osan ajasta. Tuntui turhalta maksaa muualla asumisesta kun se on aivan älyttömän kallista enkä edes tykkää olla yksin, vaikka se seura voisi toki muutakin olla kuin perhe. Opiskelujen takia oli pakko muuttaa lopulta.

Hei ap, älä hätäile, vaan nauti elämästä. Sinulla on aikaa vaikka kuinka paljon, nyt voit keskittyä liikuntaan ja vaikkapa ulkoiluun. Vaikka moni toivoo parisuhdetta ja kumppania, niin se ei itsessään tee ketään onnelliseksi. Minulla on ollut monia parisuhteita, mutta kaikissa omat ongelmansa, yleensä liittyen rahaan ja kulisseihin mitä pidetään hampaat irvessä yllä. Minä elän ainakin huomattavasti miellyttävämpää elämää yksin, kuin parisuhteessa. Sinun elämäsi on nyt, eikä sitten vasta kumppanin kanssa. Mikä onkaan parempaa kuin päättää itse asioistansa ja tehdä sellaisia asioita mistä nauttii. Nainen tulee elämääsi kun osaat siitä itseksesikin nauttia, en tosin suosittele hyppäämään suinpäin suhteeseen, siinä käy helposti köpelösti. Kaippa nuo tarvitsee itse kokea ja pettya, ennen kuin osaa arvostaa omaa elämää ja itseään. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Voit venytellä nahkaa varovasti rasvan tai liukuvoiteen kanssa. Älä kuivana sitä rynkytä. Jos nahka ei millään veny niin käy nyt poistattamassa se! Itsellä oli teininä ongelmia asian kanssa mutta sain sen omilla harjoitteilla venymään sopivaksi.

Jotain tällaista projektia olenkin pyrkinyt toteuttamaan. Hyvänä päivänä menee erektiossa puoleenväliin. teininä napsahti nahka jumiin ja silloin olisi pitänyt venytellä kuulemma ahkerasti. No arvaas vaan, että uskalsinko suunnilleen edes koskeakaan koko vehkeeseen sen jumiutumisen jälkeen.

T. AP

Toiset ovat onnellisempia kuin toiset.

Mulle on käynyt vähän samalla tavalla. Olen ihastuvaa sorttia ja kertonut näistä turhan avoimesti, naureskeltu ja pilkattu on, ja en kiinnostanut "ketään". Onneksi minulla on pohjalla ajatus, että Jumala on minut luonut ja rakastaa minua, siksi olen arvokas. Vaikka olenkin vähän oudon näköinen kasvoista, en mikään kaunotar.

Opiskeluaikoina tilanne kääntyi, koska vanhoja ennakkoasetelmia ei ollut. Isolle joukolle en olisi kelvannut, mutta aina löytyi niitäkin,  joille kelpasin. Ei kaikille tartte kelvatakaan. Nyt ollaan oltu naimisissa aviomieheni kanssa yli 20v, ja tiedän että kelpaisin muillekin. Koska arvostan itseäni terveellä tavalla, arvostan muitankin ihmisiä. Olen hymyileväinen, hymyilen kaikille, alkkiksillekin ym. Kokeilepa tuota, yleensä ihmiset tykkää kun heille hymyillään :)

Älä vielä (tai koskaan!) vaivu epätoivoon! Olet arvokas ja ihana ihminen, koska Jumala on sinutkin luonut ja rakastaa sinua <3 Olet nuori vielä, ja monet löytää elämänkumppaninsa vasta paljon myöhemmin. Katso avoimin ilmein ympärillesi, äläkä käperry itsesääliin. Positiivinen asenne, sillä löytää kumppanin!

Tsemppiä ja rakkautta rakas ap <3

ps. seurakunnissa on yleensä paljon mukavia ja kilttejä sinkkunaisia ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai tiukan esinahan saa hoidettua? Oot kai käynyt lääkärillä? Mä itse luulin ekan epäonnistuneen seksikokemuksen jälkeen, et mus on joku rakenteellinen vika, kun se sattui niin paljon. Oon nainen. Olin teini ja ei sillon mitään ollut et ois saanu googlattuu. Vanhemmat ei puhunu seksistä, kavereilta en kehannut kysyy. Olin sitten seksitauolla yli kuusi vuotta ja luulin olevani epämuodostunut. Nyt naurattaa, mut sillon ei.

Kyllä tavikset seurustelee ihan yhtä lailla kuin muutkin. Oot vasta 25. Löydät kyllä jonkun. Aikaa on yllinkyllin. Ja se ettei netissä tärppää niin se ei kerro yhtään mistään. Jos oot näteille tytöille laittanut viestii, niin ne saa niitä satoja. Ei ne vastaa, kuin muutamalle. Moni ihan kiva jää ilman vastakaikua.

Saahan sen nahan varmaan korjattua, mutta on jo valmiiksi melkoiset traumat kun olen kerran onnistunut sen nahkan jumittamaan terskan taa. Se ja siitä seuranneet lääkärikäynnit lienevät elämäni kivuliaimpia kokemuksia. 

Ja tavikset toki seurustelee, mutta enpä taida taviksen profiiliin näillä seteillä oikein asettua. Ja jos joskus saisikin elämän siihen kuntoon, että olisi omaa asuntoa ja työpaikka, niin sitten on varmaan ikääkin jo sen verran että ihmetystä se kokemattomuuteni aiheuttaa. Ehkä pahimmillaan jopa hylkimistä naisten osalta. Ja olen muuten laitellut viestiä aika monenlaisille tytöille silloin aikanaan. Osa jopa jotain vastailikin, mutta joko he eivät osaa keskustella lainkaan, tai sitten heitä ei kiinnostanut mutta vastasivat silti. Pidän itseäni ihan kivana ihmisenä, empaattisena ja auttavaisena, huumorintajuinenkin olen ainakin omasta mielestäni. Naiset vaan tuppaavat olemaan sitten ehkä eri mieltä asiasta.

T. AP

Älä katsele sellaisia idiootteja, joille miehen kokemus on joku ongelma. Minä itse olen aina ajatellut, että kokemattomuus on hyvä asia. Oma mieheni oli 28v kun "menetti" poikuutensa minun kanssani, ja minä olin kokematon 26vuotiaaksi asti. Minulla on ystäviä, jotka ovat olleet yli 30-vuotiaaksi asti neitsyitä, ei se syvällisemmissä piireissä ole mikään outo juttu.  Meillä on sellaiset arvot, ja mieti sinäkin tarkkaan omia arvojasi, ja etsi sellainen puoliso, jolla on samanlaiset arvot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai tiukan esinahan saa hoidettua? Oot kai käynyt lääkärillä? Mä itse luulin ekan epäonnistuneen seksikokemuksen jälkeen, et mus on joku rakenteellinen vika, kun se sattui niin paljon. Oon nainen. Olin teini ja ei sillon mitään ollut et ois saanu googlattuu. Vanhemmat ei puhunu seksistä, kavereilta en kehannut kysyy. Olin sitten seksitauolla yli kuusi vuotta ja luulin olevani epämuodostunut. Nyt naurattaa, mut sillon ei.

Kyllä tavikset seurustelee ihan yhtä lailla kuin muutkin. Oot vasta 25. Löydät kyllä jonkun. Aikaa on yllinkyllin. Ja se ettei netissä tärppää niin se ei kerro yhtään mistään. Jos oot näteille tytöille laittanut viestii, niin ne saa niitä satoja. Ei ne vastaa, kuin muutamalle. Moni ihan kiva jää ilman vastakaikua.

Saahan sen nahan varmaan korjattua, mutta on jo valmiiksi melkoiset traumat kun olen kerran onnistunut sen nahkan jumittamaan terskan taa. Se ja siitä seuranneet lääkärikäynnit lienevät elämäni kivuliaimpia kokemuksia. 

Ja tavikset toki seurustelee, mutta enpä taida taviksen profiiliin näillä seteillä oikein asettua. Ja jos joskus saisikin elämän siihen kuntoon, että olisi omaa asuntoa ja työpaikka, niin sitten on varmaan ikääkin jo sen verran että ihmetystä se kokemattomuuteni aiheuttaa. Ehkä pahimmillaan jopa hylkimistä naisten osalta. Ja olen muuten laitellut viestiä aika monenlaisille tytöille silloin aikanaan. Osa jopa jotain vastailikin, mutta joko he eivät osaa keskustella lainkaan, tai sitten heitä ei kiinnostanut mutta vastasivat silti. Pidän itseäni ihan kivana ihmisenä, empaattisena ja auttavaisena, huumorintajuinenkin olen ainakin omasta mielestäni. Naiset vaan tuppaavat olemaan sitten ehkä eri mieltä asiasta.

T. AP

Älä katsele sellaisia idiootteja, joille miehen kokemus on joku ongelma. Minä itse olen aina ajatellut, että kokemattomuus on hyvä asia. Oma mieheni oli 28v kun "menetti" poikuutensa minun kanssani, ja minä olin kokematon 26vuotiaaksi asti. Minulla on ystäviä, jotka ovat olleet yli 30-vuotiaaksi asti neitsyitä, ei se syvällisemmissä piireissä ole mikään outo juttu.  Meillä on sellaiset arvot, ja mieti sinäkin tarkkaan omia arvojasi, ja etsi sellainen puoliso, jolla on samanlaiset arvot.

Tarkoitin tietenkin miehen kokemattomuutta ekassa lauseessa!

Aika hyvin sä sävellät. Jään taustalle seuraamaan.

Vierailija kirjoitti:

Otsikko saattoi sisältää ripauksen sarkasmia.

Muistelen miten joskus 14-vuotiaana odotin ja elättelin toiveita tyttöystävän saamisesta. Kerroin sitten eräänä päivänä tunteistani eräälle tytölle ja hän päättikin kertoa koko koululle asiasta. Olisihan se pitänyt arvata... No sain osakseni pilkkaa ja muistutuksia siitä miten en kelpaa kenellekään. Olen ruma, tyhmä jne. Saattoivathan nuo pitää paikkaansakin, en vain itse osannut silloin ajatella niin. Seurauksena oli tietenkin itsetunnon romahtaminen ja usko siihen, että en todellakaan kelpaa. Parikymppisenä vielä yritin netistä löytää naista, mutta eihän siitä mitään tule. Tulee lähinnä pahamieli kun muisteleekaan.

Nykyään sitten olen 25-vuotias, kissless virgin, joka asustaa äitinsä nurkissa ja on luopunut toivosta löytää naisen. Ei ole ystäviä, ei töitä (sentään opiskelen). On ulkonäköpainetta, liiallista itsekriittisyyttä, itsesääliä, tiukkaa esinahkaa, ja ajoittaista masennusta. Onneksi on sentään harrastuksia joissa on ihan paska.

Eipä tässä oikein tiedä mitä tästä kaikesta oikein ajattelisi...

Teepä nyt sellainen järkevä päätös, että lopetat tuhlaamasta ajatustakaan enää suomalaisille naisille.

Osaat varmasti ihan hyvin englantia, joten tee ajatuksella hyvä ja totuudenmukainen deittiprofiili vaikka jollekin aasialaiselle deittisivustolle. Etsi erityisesti filippiiniläisiä naisia, mutta varo huijareita.

Filippiiniläiset naiset arvostavat suomalaisia miehiä ja vaikka et olisi mikään komistus, saat aivan varmasti kivannäköisen, ystävällisen, iloisen, uskollisen ja rakastavan naisen.

Minä olen pannut yli kahta sataa suomalaista naista ja ollut yli kymmenen kertaa eripituisissa parisuhteissakin. Vasta nyt olen onnellinen, kun minulla on paljon nuorempi vaimo filippiineiltä. Hän on kaunis, hauska, erittäin seksikäs ja halukas, sekä perhekeskeinen kuten heidän kulttuurissa ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla aika samat paitsi että olen nainen

Ihan mukava sitten huomata ettei ole ihan yksin.

T. AP

Vierailija kirjoitti:

Ongelmasi tuntuu olevan enimmäkseen huonosta itsetunnosta johtuvaa. Sitä ei kukaan muu voi työstää kuin sinä itse.

Kannattaa panostaa itsetunnon kohotukseen ja kavereiden hankkimiseen, vaikka sieltä opiskelupaikasta. Ja siihen vinkki: älä pelkää kertoa itsestäsi.

Harrastuksetkin ovat hyvä juttu. Mitä harrastat?

Eikös aikalailla kaikki tällaiset ongelmat lähde sieltä heikosta itsetunnosta? Sitä itsetuntoa on vaan aika vaikea nostaa naisasioissa kun ei ole tullut vastaan niitä positiivisia kokemuksia, sitä tunnetta että kelpaisikin. Aina kun on yrittänyt, niin huomaa vain hakkaavansa päätänsä seinään. Tulen ihan ok toimeen opiskelutovereiden kanssa, mutta eivät he halua minun kanssa vapaa-ajalla olla. Ja ehkä ihan hyvä niin, koska mielenkiinnonkohteet ei oikein kohtaa.

T. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai tiukan esinahan saa hoidettua? Oot kai käynyt lääkärillä? Mä itse luulin ekan epäonnistuneen seksikokemuksen jälkeen, et mus on joku rakenteellinen vika, kun se sattui niin paljon. Oon nainen. Olin teini ja ei sillon mitään ollut et ois saanu googlattuu. Vanhemmat ei puhunu seksistä, kavereilta en kehannut kysyy. Olin sitten seksitauolla yli kuusi vuotta ja luulin olevani epämuodostunut. Nyt naurattaa, mut sillon ei.

Kyllä tavikset seurustelee ihan yhtä lailla kuin muutkin. Oot vasta 25. Löydät kyllä jonkun. Aikaa on yllinkyllin. Ja se ettei netissä tärppää niin se ei kerro yhtään mistään. Jos oot näteille tytöille laittanut viestii, niin ne saa niitä satoja. Ei ne vastaa, kuin muutamalle. Moni ihan kiva jää ilman vastakaikua.

Saahan sen nahan varmaan korjattua, mutta on jo valmiiksi melkoiset traumat kun olen kerran onnistunut sen nahkan jumittamaan terskan taa. Se ja siitä seuranneet lääkärikäynnit lienevät elämäni kivuliaimpia kokemuksia. 

Ja tavikset toki seurustelee, mutta enpä taida taviksen profiiliin näillä seteillä oikein asettua. Ja jos joskus saisikin elämän siihen kuntoon, että olisi omaa asuntoa ja työpaikka, niin sitten on varmaan ikääkin jo sen verran että ihmetystä se kokemattomuuteni aiheuttaa. Ehkä pahimmillaan jopa hylkimistä naisten osalta. Ja olen muuten laitellut viestiä aika monenlaisille tytöille silloin aikanaan. Osa jopa jotain vastailikin, mutta joko he eivät osaa keskustella lainkaan, tai sitten heitä ei kiinnostanut mutta vastasivat silti. Pidän itseäni ihan kivana ihmisenä, empaattisena ja auttavaisena, huumorintajuinenkin olen ainakin omasta mielestäni. Naiset vaan tuppaavat olemaan sitten ehkä eri mieltä asiasta.

T. AP

Älä katsele sellaisia idiootteja, joille miehen kokemus on joku ongelma. Minä itse olen aina ajatellut, että kokemattomuus on hyvä asia. Oma mieheni oli 28v kun "menetti" poikuutensa minun kanssani, ja minä olin kokematon 26vuotiaaksi asti. Minulla on ystäviä, jotka ovat olleet yli 30-vuotiaaksi asti neitsyitä, ei se syvällisemmissä piireissä ole mikään outo juttu.  Meillä on sellaiset arvot, ja mieti sinäkin tarkkaan omia arvojasi, ja etsi sellainen puoliso, jolla on samanlaiset arvot.

Ei minuakaan haittaa naisen kokemattomuus. Tuntuu vaan vähän siltä, että aika harvassa ovat samalla tasolla minun kanssani olevat naiset. Se kun on niin normaalia menettää se neitsyys jo silloin 16-vuotiaana. Kai niitä kokemattomia naisiakin on, mutta ei minulla ole havaintoakaan heistä.

T. AP

Täälläkin aika samat ;D

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin aika samat ;D

Noniin! Kohtahan täällä voidaan pitää vertaistukea.

T. AP

Mahtaakohan aloittaja olla sanoman palkkalistoilla?

Nopea kommentti vaan yhteen helppoon korjaukseen, eli ympärileikkaus. Tein sen 4 vuotta sitten kun olin koko elämän siitä kärsinyt. Elämäni parhaita päätöksiä. Oli seksiä tai ei. NYT lääkäriin siitä ja äkkiä, toimenpide on helppo.