Lue keskustelun säännöt.
Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6577)
Yhteiskunta on rakennettu siten, että yli kahden lapsen kanssa eläminen vaikeutuu huomattavasti. Tästä syystä moni sinällänsä lapsista pitävä lopettaa lisääntymisensä yhden tai kahden lapsen jälkeen. Tähän olisi helppo vaikuttaa poliittisilla toimilla, mutta tällä hetkellä virta vie päinvastaiseen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta on rakennettu siten, että yli kahden lapsen kanssa eläminen vaikeutuu huomattavasti. Tästä syystä moni sinällänsä lapsista pitävä lopettaa lisääntymisensä yhden tai kahden lapsen jälkeen. Tähän olisi helppo vaikuttaa poliittisilla toimilla, mutta tällä hetkellä virta vie päinvastaiseen suuntaan.
Avaatko vähän miten yhteiskunta vaikeuttaa yli kahden lapsen kanssa elämistä? Ja miten politikot siihen helposti vaikuttaisi?
Itse olen jo lapseni maailmaan tuonut, mutta kyllä silloin aikanaan halusi, että elämä on varmalla pohjalla jotta lapsilla on turvallista. Oman isän kanssa välit ovat aina olleet heikot joten parempi oli tavoitteissa ja siinä myös onnistuin.
Määräilevät, maskuliiniset, ylipainoiset ja karvaiset naiset - yök!
Lapset olisi ollut hinta, jonka olisin ollut valmis maksamaan tarpeeksi hyvästä naisesta. Mutta semmoista en löytänyt itselleni. Tai vähän aikaa tuntui olevan, mutta hän päätti sitten hypätä rahakkaan uraohjuksen kyytiin. Monimiljonäärejä ovat nyt, eksäni siis tekee osa-aikaisesti lasten parissa töitä, jos huvittaa. Minä taas olen keskiluokkaa. Tuossa kun nelkyt ylittyi, hän alkoi olemaan taas yhteydessä ja ehdotti kaikenlaista yhteistä tekemistä, ilman miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Määräilevät, maskuliiniset, ylipainoiset ja karvaiset naiset - yök!
Samaa voisi sanoa miehistä. Maskuliiniset-sanan voisi korvata sanalla "ruikuttavat".
Vieraileva pohdiskelija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määräilevät, maskuliiniset, ylipainoiset ja karvaiset naiset - yök!
Samaa voisi sanoa miehistä. Maskuliiniset-sanan voisi korvata sanalla "ruikuttavat".
Niinhän sitä sanotaan, että molemmat sukupuolet miehistyvät vanhetessaan, moni mies on kuitenkin 101% hetero, joten tämä aiheuttaa monesti tiettyjä ongelmia molemmille sukupuolille, molemmille sukupuolille omansa.
Ei sanota vaan muuttuvat enemmän neutreiksi, sukupuolipiirteet tasaantuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ihmetellyt sitä miten ihmiset tekee tikuista ristejä asian suhteen.
Eihän lisääntyminen ole ruokailua kummoisempi tapahtuma.
Sitä tapahtuu itsestään. Minulla on seitsemän jälkeläistä syntynyt ja yhtään en ole suunnitellut tai tehnyt mitään päätöksiä. Minusta on aika kummallista jeesustelua ja itsensä ylentämistä väittää että on päättänyt olla lisääntymättä tai että on suunnitellut hankkivansa lapsia ja siksi niitä nyt tuli.
Ei se pihakoivukaan asioi noin, vaan joka vuosi tulee uutta siementä.
Miten voitte tehdä niin luonnollisesta asiasta vaikeita?
Kyseessä on vain samalainen tapahtuma kuin ruokailu tai ulostaminen. Elintoiminto ihmisen elämänkaaressa.
Hassuita on että nyt tässä kyseisessä tapahtumassa tehdään tekemättä jättämisestä ylpeyden aihe.
Vähän sama kuin joku kehuskelisi ettei polta tupakkaa ja ei ole koskaan edes kokeillut.
Siis tekemättömyydellä nostetaan itseä jalustalle. Sama lasten hankinnan kanssa.
Kehuskellaan ettei olla päästy parittelemaan. Ihmettelen aina tätä.
Kun meillä luterilaisuudessa on perinteisesti kunnioitettu tekemisen mentaliteettia.
Ei tekemättömyyksiä.
Minulla on Ruotsissa kaksi lasta, Norjassa yksi ja suomessa neljä.
Sitten löytyy vielä muutama kysymysmerkki Berliinistä. Viime vuonna tuli fb-viestiä mahdollisesta kuopuksesta. Täysin itsestään syntyneitä. Ei siitäkään voi itseä kehua mitenkään tai että olisin jättänyt osallistumatta paritteluun mitenkään. Hedelmöitys tapahtuu tai ei tapahdu ja alkio kehittyy jos päättää kehittyä olosuhteiden antaessa mahdollisuuden sille.
Ei siinä tavallaan minulla ole mitään virkaa tai suunnitelmallisuutta.
Näissä keskusteluissa haisee sellainen elämänpelko. Pelkäätte selvästi elämää.
Vierailija kirjoitti:
Lapset olisi ollut hinta, jonka olisin ollut valmis maksamaan tarpeeksi hyvästä naisesta. Mutta semmoista en löytänyt itselleni. Tai vähän aikaa tuntui olevan, mutta hän päätti sitten hypätä rahakkaan uraohjuksen kyytiin. Monimiljonäärejä ovat nyt, eksäni siis tekee osa-aikaisesti lasten parissa töitä, jos huvittaa. Minä taas olen keskiluokkaa. Tuossa kun nelkyt ylittyi, hän alkoi olemaan taas yhteydessä ja ehdotti kaikenlaista yhteistä tekemistä, ilman miestä.
Ehdottomasti hyvä asia lasten kannalta, jos niitä ei ole syntynyt, jos lapset näkee ensisijaisesti hintana. Kannattaa myös miettiä, että autismi on periytyvä sairaus ja autistisia lapsia ei kannata synnyttää lisää maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pullat uuniin pelkurit kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt sitä miten ihmiset tekee tikuista ristejä asian suhteen.
Eihän lisääntyminen ole ruokailua kummoisempi tapahtuma.
Sitä tapahtuu itsestään. Minulla on seitsemän jälkeläistä syntynyt ja yhtään en ole suunnitellut tai tehnyt mitään päätöksiä. Minusta on aika kummallista jeesustelua ja itsensä ylentämistä väittää että on päättänyt olla lisääntymättä tai että on suunnitellut hankkivansa lapsia ja siksi niitä nyt tuli.
Ei se pihakoivukaan asioi noin, vaan joka vuosi tulee uutta siementä.
Miten voitte tehdä niin luonnollisesta asiasta vaikeita?
Kyseessä on vain samalainen tapahtuma kuin ruokailu tai ulostaminen. Elintoiminto ihmisen elämänkaaressa.
Hassuita on että nyt tässä kyseisessä tapahtumassa tehdään tekemättä jättämisestä ylpeyden aihe.
Vähän sama kuin joku kehuskelisi ettei polta tupakkaa ja ei ole koskaan edes kokeillut.
Siis tekemättömyydellä nostetaan itseä jalustalle. Sama lasten hankinnan kanssa.
Kehuskellaan ettei olla päästy parittelemaan. Ihmettelen aina tätä.
Kun meillä luterilaisuudessa on perinteisesti kunnioitettu tekemisen mentaliteettia.
Ei tekemättömyyksiä.
Minulla on Ruotsissa kaksi lasta, Norjassa yksi ja suomessa neljä.
Sitten löytyy vielä muutama kysymysmerkki Berliinistä. Viime vuonna tuli fb-viestiä mahdollisesta kuopuksesta. Täysin itsestään syntyneitä. Ei siitäkään voi itseä kehua mitenkään tai että olisin jättänyt osallistumatta paritteluun mitenkään. Hedelmöitys tapahtuu tai ei tapahdu ja alkio kehittyy jos päättää kehittyä olosuhteiden antaessa mahdollisuuden sille.
Ei siinä tavallaan minulla ole mitään virkaa tai suunnitelmallisuutta.
Näissä keskusteluissa haisee sellainen elämänpelko. Pelkäätte selvästi elämää.
Totta tuo ihmisen ylimielisyys pelkän ehkäisyn oivaltamisesta. Vähän sama kuin ylpeä runkkari.
Ei mikään muu eliö tällä planeetalla tee lisääntymisestä tai parittelusta niin isoa numeroa. Se on yksi elintoiminto muiden ohessa.
Pullat uuniin pelkurit kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt sitä miten ihmiset tekee tikuista ristejä asian suhteen.
Eihän lisääntyminen ole ruokailua kummoisempi tapahtuma.
Sitä tapahtuu itsestään. Minulla on seitsemän jälkeläistä syntynyt ja yhtään en ole suunnitellut tai tehnyt mitään päätöksiä. Minusta on aika kummallista jeesustelua ja itsensä ylentämistä väittää että on päättänyt olla lisääntymättä tai että on suunnitellut hankkivansa lapsia ja siksi niitä nyt tuli.
Ei se pihakoivukaan asioi noin, vaan joka vuosi tulee uutta siementä.
Miten voitte tehdä niin luonnollisesta asiasta vaikeita?
Kyseessä on vain samalainen tapahtuma kuin ruokailu tai ulostaminen. Elintoiminto ihmisen elämänkaaressa.
Hassuita on että nyt tässä kyseisessä tapahtumassa tehdään tekemättä jättämisestä ylpeyden aihe.
Vähän sama kuin joku kehuskelisi ettei polta tupakkaa ja ei ole koskaan edes kokeillut.
Siis tekemättömyydellä nostetaan itseä jalustalle. Sama lasten hankinnan kanssa.
Kehuskellaan ettei olla päästy parittelemaan. Ihmettelen aina tätä.
Kun meillä luterilaisuudessa on perinteisesti kunnioitettu tekemisen mentaliteettia.
Ei tekemättömyyksiä.
Minulla on Ruotsissa kaksi lasta, Norjassa yksi ja suomessa neljä.
Sitten löytyy vielä muutama kysymysmerkki Berliinistä. Viime vuonna tuli fb-viestiä mahdollisesta kuopuksesta. Täysin itsestään syntyneitä. Ei siitäkään voi itseä kehua mitenkään tai että olisin jättänyt osallistumatta paritteluun mitenkään. Hedelmöitys tapahtuu tai ei tapahdu ja alkio kehittyy jos päättää kehittyä olosuhteiden antaessa mahdollisuuden sille.
Ei siinä tavallaan minulla ole mitään virkaa tai suunnitelmallisuutta.
Näissä keskusteluissa haisee sellainen elämänpelko. Pelkäätte selvästi elämää.
Tunnut todellakin suhtautuvan lisääntymiseen samalla tavoin kuin muihin elintoimintoihin eli kun pökäle on pullahtanut ulos, sen voi vain huuhtoa viemäriin. Kunhan nyt elatusrahat maksaa. Useimmilla miehillä ei varmaan sinänsä olisi mitään tuollaista luonnollisuutta vastaan, mutta suurimmalla ei vain ole siihen varaa. Lisäksi yhteiskunnan mielestä tuollainen täysin luonnollinen toiminta on jotenkin moraalisesti arveluttavaa eli sosiaalinen painekin mutkistaa asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pullat uuniin pelkurit kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt sitä miten ihmiset tekee tikuista ristejä asian suhteen.
Eihän lisääntyminen ole ruokailua kummoisempi tapahtuma.
Sitä tapahtuu itsestään. Minulla on seitsemän jälkeläistä syntynyt ja yhtään en ole suunnitellut tai tehnyt mitään päätöksiä. Minusta on aika kummallista jeesustelua ja itsensä ylentämistä väittää että on päättänyt olla lisääntymättä tai että on suunnitellut hankkivansa lapsia ja siksi niitä nyt tuli.
Ei se pihakoivukaan asioi noin, vaan joka vuosi tulee uutta siementä.
Miten voitte tehdä niin luonnollisesta asiasta vaikeita?
Kyseessä on vain samalainen tapahtuma kuin ruokailu tai ulostaminen. Elintoiminto ihmisen elämänkaaressa.
Hassuita on että nyt tässä kyseisessä tapahtumassa tehdään tekemättä jättämisestä ylpeyden aihe.
Vähän sama kuin joku kehuskelisi ettei polta tupakkaa ja ei ole koskaan edes kokeillut.
Siis tekemättömyydellä nostetaan itseä jalustalle. Sama lasten hankinnan kanssa.
Kehuskellaan ettei olla päästy parittelemaan. Ihmettelen aina tätä.
Kun meillä luterilaisuudessa on perinteisesti kunnioitettu tekemisen mentaliteettia.
Ei tekemättömyyksiä.
Minulla on Ruotsissa kaksi lasta, Norjassa yksi ja suomessa neljä.
Sitten löytyy vielä muutama kysymysmerkki Berliinistä. Viime vuonna tuli fb-viestiä mahdollisesta kuopuksesta. Täysin itsestään syntyneitä. Ei siitäkään voi itseä kehua mitenkään tai että olisin jättänyt osallistumatta paritteluun mitenkään. Hedelmöitys tapahtuu tai ei tapahdu ja alkio kehittyy jos päättää kehittyä olosuhteiden antaessa mahdollisuuden sille.
Ei siinä tavallaan minulla ole mitään virkaa tai suunnitelmallisuutta.
Näissä keskusteluissa haisee sellainen elämänpelko. Pelkäätte selvästi elämää.
Tunnut todellakin suhtautuvan lisääntymiseen samalla tavoin kuin muihin elintoimintoihin eli kun pökäle on pullahtanut ulos, sen voi vain huuhtoa viemäriin. Kunhan nyt elatusrahat maksaa. Useimmilla miehillä ei varmaan sinänsä olisi mitään tuollaista luonnollisuutta vastaan, mutta suurimmalla ei vain ole siihen varaa. Lisäksi yhteiskunnan mielestä tuollainen täysin luonnollinen toiminta on jotenkin moraalisesti arveluttavaa eli sosiaalinen painekin mutkistaa asioita.
Juuri tuota tarkoitin kun kirjoitin elämän pelkäämisestä.
Yksi suurin pelkuruus elämää kohtaan on tehdä syntymisestä ja parittelusta elämää suurempi teatteri.
Kyseessä on vain elintoiminto ja täysin luonnollinen jokapäiväinen asia.
Ei mikään vakava asia.
Teikäläiset elää elämää save\load tyylillä polvet tutisten. Kuvittelette että elämässä tulee valintoja ja että asioihin voi vaikuttaa. Aivojen laskentakapasiteetti ei nyt vaan riitä laskelmointiin. Laskelmoiva elämäntyyli häviää aina spontaanille tavalle toimia. Laskelmoiva tapa on pelkureiden tapa ja osittain se voi säästää hengen. Laskelmoiva ei välttämättä kokeile rohkeasti erilaisia ruokalajeja ja tämä ominaisuus on sitten säilyttänyt erilaisilta myrkytyksiltä.
Toisaalta laskelmoiva on aina helposti arvattavissa. Se häviää aina spontaanille toiminnalle.
Laskelmointiin liittyy myös aina usein älykkyyttä, mutta älykkyys tappaa itsensä ehkäisyllä, se tuhoaa itsensä kehittämillä ydinaseilla.
Älykkyys periytyy lapsille.
Tyhmä ei lisäänny vaikka mitä perustelisi. Tyhmällä ei ole tulevaisuudessa näyttöä tai jälkipolvea todistamassa valintansa älykkyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Pullat uuniin pelkurit kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt sitä miten ihmiset tekee tikuista ristejä asian suhteen.
Eihän lisääntyminen ole ruokailua kummoisempi tapahtuma.
Sitä tapahtuu itsestään. Minulla on seitsemän jälkeläistä syntynyt ja yhtään en ole suunnitellut tai tehnyt mitään päätöksiä. Minusta on aika kummallista jeesustelua ja itsensä ylentämistä väittää että on päättänyt olla lisääntymättä tai että on suunnitellut hankkivansa lapsia ja siksi niitä nyt tuli.
Ei se pihakoivukaan asioi noin, vaan joka vuosi tulee uutta siementä.
Miten voitte tehdä niin luonnollisesta asiasta vaikeita?
Kyseessä on vain samalainen tapahtuma kuin ruokailu tai ulostaminen. Elintoiminto ihmisen elämänkaaressa.
Hassuita on että nyt tässä kyseisessä tapahtumassa tehdään tekemättä jättämisestä ylpeyden aihe.
Vähän sama kuin joku kehuskelisi ettei polta tupakkaa ja ei ole koskaan edes kokeillut.
Siis tekemättömyydellä nostetaan itseä jalustalle. Sama lasten hankinnan kanssa.
Kehuskellaan ettei olla päästy parittelemaan. Ihmettelen aina tätä.
Kun meillä luterilaisuudessa on perinteisesti kunnioitettu tekemisen mentaliteettia.
Ei tekemättömyyksiä.
Minulla on Ruotsissa kaksi lasta, Norjassa yksi ja suomessa neljä.
Sitten löytyy vielä muutama kysymysmerkki Berliinistä. Viime vuonna tuli fb-viestiä mahdollisesta kuopuksesta. Täysin itsestään syntyneitä. Ei siitäkään voi itseä kehua mitenkään tai että olisin jättänyt osallistumatta paritteluun mitenkään. Hedelmöitys tapahtuu tai ei tapahdu ja alkio kehittyy jos päättää kehittyä olosuhteiden antaessa mahdollisuuden sille.
Ei siinä tavallaan minulla ole mitään virkaa tai suunnitelmallisuutta.
Näissä keskusteluissa haisee sellainen elämänpelko. Pelkäätte selvästi elämää.
Tunnut todellakin suhtautuvan lisääntymiseen samalla tavoin kuin muihin elintoimintoihin eli kun pökäle on pullahtanut ulos, sen voi vain huuhtoa viemäriin. Kunhan nyt elatusrahat maksaa. Useimmilla miehillä ei varmaan sinänsä olisi mitään tuollaista luonnollisuutta vastaan, mutta suurimmalla ei vain ole siihen varaa. Lisäksi yhteiskunnan mielestä tuollainen täysin luonnollinen toiminta on jotenkin moraalisesti arveluttavaa eli sosiaalinen painekin mutkistaa asioita.
Pohjoismaissa tuhatluvullakin oli vielä tapana dumpata juuri syntynyt ei toivottu vauva tunkiolle.
Vasta kristinuskon tultua tavoista alettiin pikkuhiljaa luopua ja muuttaa tapoja toisenlaisiksi.
Ei ihmiskunta ole hirveän pitkään ollut noin kristillinen kuten sinäkin olet selvästi luterilainen perusluonteeltasi. Ei se vauva ennen välttämättä ollut yhtään kakkapökälettä kummoisempi, jos ei ollut toivottu tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älykäs lisääntyy aina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pullat uuniin pelkurit kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt sitä miten ihmiset tekee tikuista ristejä asian suhteen.
Eihän lisääntyminen ole ruokailua kummoisempi tapahtuma.
Sitä tapahtuu itsestään. Minulla on seitsemän jälkeläistä syntynyt ja yhtään en ole suunnitellut tai tehnyt mitään päätöksiä. Minusta on aika kummallista jeesustelua ja itsensä ylentämistä väittää että on päättänyt olla lisääntymättä tai että on suunnitellut hankkivansa lapsia ja siksi niitä nyt tuli.
Ei se pihakoivukaan asioi noin, vaan joka vuosi tulee uutta siementä.
Miten voitte tehdä niin luonnollisesta asiasta vaikeita?
Kyseessä on vain samalainen tapahtuma kuin ruokailu tai ulostaminen. Elintoiminto ihmisen elämänkaaressa.
Hassuita on että nyt tässä kyseisessä tapahtumassa tehdään tekemättä jättämisestä ylpeyden aihe.
Vähän sama kuin joku kehuskelisi ettei polta tupakkaa ja ei ole koskaan edes kokeillut.
Siis tekemättömyydellä nostetaan itseä jalustalle. Sama lasten hankinnan kanssa.
Kehuskellaan ettei olla päästy parittelemaan. Ihmettelen aina tätä.
Kun meillä luterilaisuudessa on perinteisesti kunnioitettu tekemisen mentaliteettia.
Ei tekemättömyyksiä.
Minulla on Ruotsissa kaksi lasta, Norjassa yksi ja suomessa neljä.
Sitten löytyy vielä muutama kysymysmerkki Berliinistä. Viime vuonna tuli fb-viestiä mahdollisesta kuopuksesta. Täysin itsestään syntyneitä. Ei siitäkään voi itseä kehua mitenkään tai että olisin jättänyt osallistumatta paritteluun mitenkään. Hedelmöitys tapahtuu tai ei tapahdu ja alkio kehittyy jos päättää kehittyä olosuhteiden antaessa mahdollisuuden sille.
Ei siinä tavallaan minulla ole mitään virkaa tai suunnitelmallisuutta.
Näissä keskusteluissa haisee sellainen elämänpelko. Pelkäätte selvästi elämää.
Tunnut todellakin suhtautuvan lisääntymiseen samalla tavoin kuin muihin elintoimintoihin eli kun pökäle on pullahtanut ulos, sen voi vain huuhtoa viemäriin. Kunhan nyt elatusrahat maksaa. Useimmilla miehillä ei varmaan sinänsä olisi mitään tuollaista luonnollisuutta vastaan, mutta suurimmalla ei vain ole siihen varaa. Lisäksi yhteiskunnan mielestä tuollainen täysin luonnollinen toiminta on jotenkin moraalisesti arveluttavaa eli sosiaalinen painekin mutkistaa asioita.
Juuri tuota tarkoitin kun kirjoitin elämän pelkäämisestä.
Yksi suurin pelkuruus elämää kohtaan on tehdä syntymisestä ja parittelusta elämää suurempi teatteri.
Kyseessä on vain elintoiminto ja täysin luonnollinen jokapäiväinen asia.
Ei mikään vakava asia.
Teikäläiset elää elämää save\load tyylillä polvet tutisten. Kuvittelette että elämässä tulee valintoja ja että asioihin voi vaikuttaa. Aivojen laskentakapasiteetti ei nyt vaan riitä laskelmointiin. Laskelmoiva elämäntyyli häviää aina spontaanille tavalle toimia. Laskelmoiva tapa on pelkureiden tapa ja osittain se voi säästää hengen. Laskelmoiva ei välttämättä kokeile rohkeasti erilaisia ruokalajeja ja tämä ominaisuus on sitten säilyttänyt erilaisilta myrkytyksiltä.
Toisaalta laskelmoiva on aina helposti arvattavissa. Se häviää aina spontaanille toiminnalle.
Laskelmointiin liittyy myös aina usein älykkyyttä, mutta älykkyys tappaa itsensä ehkäisyllä, se tuhoaa itsensä kehittämillä ydinaseilla.
Älykkyys periytyy lapsille.
Tyhmä ei lisäänny vaikka mitä perustelisi. Tyhmällä ei ole tulevaisuudessa näyttöä tai jälkipolvea todistamassa valintansa älykkyyttä.
Joku voi ehkä laskelmoidakin liikaa, mutta useimmiten lisääntymisen väittely johtuu halusta välttyä perhe-elämän aiheuttamalta vitutukselta. Mikään ei ole niin yksinkertaista kuin vitutus. Myöskään ympäröivän yhteiskunnan vaikutus ei ole laskelmointia, vaan tosiasia. Aniharvalla miehellä on mahdollisuus toteuttaa itseään kylvämällä siemeniään ympäriinsä. Siihen tarvitaan rutkasti pelimerkkejä. Muut miehet joutuvat tyytymään yhden tai korkeintaan muutaman kumppanin siementämiseen ja perhehelvettiin, jota kutsutaan "aloilleen asettumiseksi". Kaikilla ei tietysti ole mahdollisuutta edes tähän.
Vierailija kirjoitti:
älykäs lisääntyy aina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pullat uuniin pelkurit kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt sitä miten ihmiset tekee tikuista ristejä asian suhteen.
Eihän lisääntyminen ole ruokailua kummoisempi tapahtuma.
Sitä tapahtuu itsestään. Minulla on seitsemän jälkeläistä syntynyt ja yhtään en ole suunnitellut tai tehnyt mitään päätöksiä. Minusta on aika kummallista jeesustelua ja itsensä ylentämistä väittää että on päättänyt olla lisääntymättä tai että on suunnitellut hankkivansa lapsia ja siksi niitä nyt tuli.
Ei se pihakoivukaan asioi noin, vaan joka vuosi tulee uutta siementä.
Miten voitte tehdä niin luonnollisesta asiasta vaikeita?
Kyseessä on vain samalainen tapahtuma kuin ruokailu tai ulostaminen. Elintoiminto ihmisen elämänkaaressa.
Hassuita on että nyt tässä kyseisessä tapahtumassa tehdään tekemättä jättämisestä ylpeyden aihe.
Vähän sama kuin joku kehuskelisi ettei polta tupakkaa ja ei ole koskaan edes kokeillut.
Siis tekemättömyydellä nostetaan itseä jalustalle. Sama lasten hankinnan kanssa.
Kehuskellaan ettei olla päästy parittelemaan. Ihmettelen aina tätä.
Kun meillä luterilaisuudessa on perinteisesti kunnioitettu tekemisen mentaliteettia.
Ei tekemättömyyksiä.
Minulla on Ruotsissa kaksi lasta, Norjassa yksi ja suomessa neljä.
Sitten löytyy vielä muutama kysymysmerkki Berliinistä. Viime vuonna tuli fb-viestiä mahdollisesta kuopuksesta. Täysin itsestään syntyneitä. Ei siitäkään voi itseä kehua mitenkään tai että olisin jättänyt osallistumatta paritteluun mitenkään. Hedelmöitys tapahtuu tai ei tapahdu ja alkio kehittyy jos päättää kehittyä olosuhteiden antaessa mahdollisuuden sille.
Ei siinä tavallaan minulla ole mitään virkaa tai suunnitelmallisuutta.
Näissä keskusteluissa haisee sellainen elämänpelko. Pelkäätte selvästi elämää.
Tunnut todellakin suhtautuvan lisääntymiseen samalla tavoin kuin muihin elintoimintoihin eli kun pökäle on pullahtanut ulos, sen voi vain huuhtoa viemäriin. Kunhan nyt elatusrahat maksaa. Useimmilla miehillä ei varmaan sinänsä olisi mitään tuollaista luonnollisuutta vastaan, mutta suurimmalla ei vain ole siihen varaa. Lisäksi yhteiskunnan mielestä tuollainen täysin luonnollinen toiminta on jotenkin moraalisesti arveluttavaa eli sosiaalinen painekin mutkistaa asioita.
Juuri tuota tarkoitin kun kirjoitin elämän pelkäämisestä.
Yksi suurin pelkuruus elämää kohtaan on tehdä syntymisestä ja parittelusta elämää suurempi teatteri.
Kyseessä on vain elintoiminto ja täysin luonnollinen jokapäiväinen asia.
Ei mikään vakava asia.
Teikäläiset elää elämää save\load tyylillä polvet tutisten. Kuvittelette että elämässä tulee valintoja ja että asioihin voi vaikuttaa. Aivojen laskentakapasiteetti ei nyt vaan riitä laskelmointiin. Laskelmoiva elämäntyyli häviää aina spontaanille tavalle toimia. Laskelmoiva tapa on pelkureiden tapa ja osittain se voi säästää hengen. Laskelmoiva ei välttämättä kokeile rohkeasti erilaisia ruokalajeja ja tämä ominaisuus on sitten säilyttänyt erilaisilta myrkytyksiltä.
Toisaalta laskelmoiva on aina helposti arvattavissa. Se häviää aina spontaanille toiminnalle.
Laskelmointiin liittyy myös aina usein älykkyyttä, mutta älykkyys tappaa itsensä ehkäisyllä, se tuhoaa itsensä kehittämillä ydinaseilla.
Älykkyys periytyy lapsille.
Tyhmä ei lisäänny vaikka mitä perustelisi. Tyhmällä ei ole tulevaisuudessa näyttöä tai jälkipolvea todistamassa valintansa älykkyyttä.
Joku voi ehkä laskelmoidakin liikaa, mutta useimmiten lisääntymisen väittely johtuu halusta välttyä perhe-elämän aiheuttamalta vitutukselta. Mikään ei ole niin yksinkertaista kuin vitutus. Myöskään ympäröivän yhteiskunnan vaikutus ei ole laskelmointia, vaan tosiasia. Aniharvalla miehellä on mahdollisuus toteuttaa itseään kylvämällä siemeniään ympäriinsä. Siihen tarvitaan rutkasti pelimerkkejä. Muut miehet joutuvat tyytymään yhden tai korkeintaan muutaman kumppanin siementämiseen ja perhehelvettiin, jota kutsutaan "aloilleen asettumiseksi". Kaikilla ei tietysti ole mahdollisuutta edes tähän.
Ai oman lauman perustaminen on perhehelettiä?
Täysin normaali oikean terveen miehen toiminto.
Siis jos mies on laumanjohtajan ainesta.
Voi olla että palvelija tai entisajan orjamies on samaa mieltä kuin sinä.
Eli defenssinä koetaan helvettinä ja suurena pelottavana vastuuna perustaa lauma ja johtaa sitä.
Sun kaltaisella voi olla niin että sun turva on että mä käsken sua.
Pullat uuniin pelkurit kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt sitä miten ihmiset tekee tikuista ristejä asian suhteen.
Eihän lisääntyminen ole ruokailua kummoisempi tapahtuma.
Sitä tapahtuu itsestään. Minulla on seitsemän jälkeläistä syntynyt ja yhtään en ole suunnitellut tai tehnyt mitään päätöksiä. Minusta on aika kummallista jeesustelua ja itsensä ylentämistä väittää että on päättänyt olla lisääntymättä tai että on suunnitellut hankkivansa lapsia ja siksi niitä nyt tuli.
Ei se pihakoivukaan asioi noin, vaan joka vuosi tulee uutta siementä.
Miten voitte tehdä niin luonnollisesta asiasta vaikeita?
Kyseessä on vain samalainen tapahtuma kuin ruokailu tai ulostaminen. Elintoiminto ihmisen elämänkaaressa.
Hassuita on että nyt tässä kyseisessä tapahtumassa tehdään tekemättä jättämisestä ylpeyden aihe.
Vähän sama kuin joku kehuskelisi ettei polta tupakkaa ja ei ole koskaan edes kokeillut.
Siis tekemättömyydellä nostetaan itseä jalustalle. Sama lasten hankinnan kanssa.
Kehuskellaan ettei olla päästy parittelemaan. Ihmettelen aina tätä.
Kun meillä luterilaisuudessa on perinteisesti kunnioitettu tekemisen mentaliteettia.
Ei tekemättömyyksiä.
Minulla on Ruotsissa kaksi lasta, Norjassa yksi ja suomessa neljä.
Sitten löytyy vielä muutama kysymysmerkki Berliinistä. Viime vuonna tuli fb-viestiä mahdollisesta kuopuksesta. Täysin itsestään syntyneitä. Ei siitäkään voi itseä kehua mitenkään tai että olisin jättänyt osallistumatta paritteluun mitenkään. Hedelmöitys tapahtuu tai ei tapahdu ja alkio kehittyy jos päättää kehittyä olosuhteiden antaessa mahdollisuuden sille.
Ei siinä tavallaan minulla ole mitään virkaa tai suunnitelmallisuutta.
Näissä keskusteluissa haisee sellainen elämänpelko. Pelkäätte selvästi elämää.
Millä ihmeen rahalla ja ajalla sinä elätät ja kasvatat lapsia kolmessa eri maassa? Miten se hoituu käytännössä?
Vierailija kirjoitti:
Pullat uuniin pelkurit kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt sitä miten ihmiset tekee tikuista ristejä asian suhteen.
Eihän lisääntyminen ole ruokailua kummoisempi tapahtuma.
Sitä tapahtuu itsestään. Minulla on seitsemän jälkeläistä syntynyt ja yhtään en ole suunnitellut tai tehnyt mitään päätöksiä. Minusta on aika kummallista jeesustelua ja itsensä ylentämistä väittää että on päättänyt olla lisääntymättä tai että on suunnitellut hankkivansa lapsia ja siksi niitä nyt tuli.
Ei se pihakoivukaan asioi noin, vaan joka vuosi tulee uutta siementä.
Miten voitte tehdä niin luonnollisesta asiasta vaikeita?
Kyseessä on vain samalainen tapahtuma kuin ruokailu tai ulostaminen. Elintoiminto ihmisen elämänkaaressa.
Hassuita on että nyt tässä kyseisessä tapahtumassa tehdään tekemättä jättämisestä ylpeyden aihe.
Vähän sama kuin joku kehuskelisi ettei polta tupakkaa ja ei ole koskaan edes kokeillut.
Siis tekemättömyydellä nostetaan itseä jalustalle. Sama lasten hankinnan kanssa.
Kehuskellaan ettei olla päästy parittelemaan. Ihmettelen aina tätä.
Kun meillä luterilaisuudessa on perinteisesti kunnioitettu tekemisen mentaliteettia.
Ei tekemättömyyksiä.
Minulla on Ruotsissa kaksi lasta, Norjassa yksi ja suomessa neljä.
Sitten löytyy vielä muutama kysymysmerkki Berliinistä. Viime vuonna tuli fb-viestiä mahdollisesta kuopuksesta. Täysin itsestään syntyneitä. Ei siitäkään voi itseä kehua mitenkään tai että olisin jättänyt osallistumatta paritteluun mitenkään. Hedelmöitys tapahtuu tai ei tapahdu ja alkio kehittyy jos päättää kehittyä olosuhteiden antaessa mahdollisuuden sille.
Ei siinä tavallaan minulla ole mitään virkaa tai suunnitelmallisuutta.
Näissä keskusteluissa haisee sellainen elämänpelko. Pelkäätte selvästi elämää.
Millä ihmeen rahalla ja ajalla sinä elätät ja kasvatat lapsia kolmessa eri maassa? Miten se hoituu käytännössä?
Saanko esitellä herra Ässän? Häneltä onnistuu kaikki.
Vierailija kirjoitti:
älykäs lisääntyy aina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pullat uuniin pelkurit kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt sitä miten ihmiset tekee tikuista ristejä asian suhteen.
Eihän lisääntyminen ole ruokailua kummoisempi tapahtuma.
Sitä tapahtuu itsestään. Minulla on seitsemän jälkeläistä syntynyt ja yhtään en ole suunnitellut tai tehnyt mitään päätöksiä. Minusta on aika kummallista jeesustelua ja itsensä ylentämistä väittää että on päättänyt olla lisääntymättä tai että on suunnitellut hankkivansa lapsia ja siksi niitä nyt tuli.
Ei se pihakoivukaan asioi noin, vaan joka vuosi tulee uutta siementä.
Miten voitte tehdä niin luonnollisesta asiasta vaikeita?
Kyseessä on vain samalainen tapahtuma kuin ruokailu tai ulostaminen. Elintoiminto ihmisen elämänkaaressa.
Hassuita on että nyt tässä kyseisessä tapahtumassa tehdään tekemättä jättämisestä ylpeyden aihe.
Vähän sama kuin joku kehuskelisi ettei polta tupakkaa ja ei ole koskaan edes kokeillut.
Siis tekemättömyydellä nostetaan itseä jalustalle. Sama lasten hankinnan kanssa.
Kehuskellaan ettei olla päästy parittelemaan. Ihmettelen aina tätä.
Kun meillä luterilaisuudessa on perinteisesti kunnioitettu tekemisen mentaliteettia.
Ei tekemättömyyksiä.
Minulla on Ruotsissa kaksi lasta, Norjassa yksi ja suomessa neljä.
Sitten löytyy vielä muutama kysymysmerkki Berliinistä. Viime vuonna tuli fb-viestiä mahdollisesta kuopuksesta. Täysin itsestään syntyneitä. Ei siitäkään voi itseä kehua mitenkään tai että olisin jättänyt osallistumatta paritteluun mitenkään. Hedelmöitys tapahtuu tai ei tapahdu ja alkio kehittyy jos päättää kehittyä olosuhteiden antaessa mahdollisuuden sille.
Ei siinä tavallaan minulla ole mitään virkaa tai suunnitelmallisuutta.
Näissä keskusteluissa haisee sellainen elämänpelko. Pelkäätte selvästi elämää.
Tunnut todellakin suhtautuvan lisääntymiseen samalla tavoin kuin muihin elintoimintoihin eli kun pökäle on pullahtanut ulos, sen voi vain huuhtoa viemäriin. Kunhan nyt elatusrahat maksaa. Useimmilla miehillä ei varmaan sinänsä olisi mitään tuollaista luonnollisuutta vastaan, mutta suurimmalla ei vain ole siihen varaa. Lisäksi yhteiskunnan mielestä tuollainen täysin luonnollinen toiminta on jotenkin moraalisesti arveluttavaa eli sosiaalinen painekin mutkistaa asioita.
Juuri tuota tarkoitin kun kirjoitin elämän pelkäämisestä.
Yksi suurin pelkuruus elämää kohtaan on tehdä syntymisestä ja parittelusta elämää suurempi teatteri.
Kyseessä on vain elintoiminto ja täysin luonnollinen jokapäiväinen asia.
Ei mikään vakava asia.
Teikäläiset elää elämää save\load tyylillä polvet tutisten. Kuvittelette että elämässä tulee valintoja ja että asioihin voi vaikuttaa. Aivojen laskentakapasiteetti ei nyt vaan riitä laskelmointiin. Laskelmoiva elämäntyyli häviää aina spontaanille tavalle toimia. Laskelmoiva tapa on pelkureiden tapa ja osittain se voi säästää hengen. Laskelmoiva ei välttämättä kokeile rohkeasti erilaisia ruokalajeja ja tämä ominaisuus on sitten säilyttänyt erilaisilta myrkytyksiltä.
Toisaalta laskelmoiva on aina helposti arvattavissa. Se häviää aina spontaanille toiminnalle.
Laskelmointiin liittyy myös aina usein älykkyyttä, mutta älykkyys tappaa itsensä ehkäisyllä, se tuhoaa itsensä kehittämillä ydinaseilla.
Älykkyys periytyy lapsille.
Tyhmä ei lisäänny vaikka mitä perustelisi. Tyhmällä ei ole tulevaisuudessa näyttöä tai jälkipolvea todistamassa valintansa älykkyyttä.
Joku voi ehkä laskelmoidakin liikaa, mutta useimmiten lisääntymisen väittely johtuu halusta välttyä perhe-elämän aiheuttamalta vitutukselta. Mikään ei ole niin yksinkertaista kuin vitutus. Myöskään ympäröivän yhteiskunnan vaikutus ei ole laskelmointia, vaan tosiasia. Aniharvalla miehellä on mahdollisuus toteuttaa itseään kylvämällä siemeniään ympäriinsä. Siihen tarvitaan rutkasti pelimerkkejä. Muut miehet joutuvat tyytymään yhden tai korkeintaan muutaman kumppanin siementämiseen ja perhehelvettiin, jota kutsutaan "aloilleen asettumiseksi". Kaikilla ei tietysti ole mahdollisuutta edes tähän.
Työssäkäyvä mies löytää kyllä vaimon. Halutaanko tätä? Noh, viimeistään jonain kauniina lauantai iltapäivänä Hoplopin edessä kaduttaa.
Vaimo plus lapset kombo vaikuttaa ensialkuun hyvältä ajatukselta kunnes..
En ole koskaan kokenut vauvakuumetta. Ehkä jos parikymmpisenä ois sen herra oikean tavannut oisin saattanut hairahtua pari lasta tekemään. Olen kumminkin YH:n ainut lapsi ja ajatus siitä on ollut mulle ehdoton ei. Pitää olla hyvä parisuhde ja vakaata muutenkin ennen lapsia. Kolmekymppisenä ajatus siitä etten halua lapsia ollenkaan ikinä vahvistui, koska en lapsista pidä (en pitänyt edes silloin kun olin itse lapsi). Ja nyt nelikymppisenä on jo liian myöhäistä ja edelleen se mies puuttuu.
N 41v.
Nyt se ongelma että oman ikäluokkani miehet joko haluavat vielä sen perheen jos ovat lapsettomia tai sitten ovat äskettäin hairahtuneet hankkimaan lapsen jonkun satunnaisen naisen kanssa ja eronneet ennen kun lapsi on edes koulussa ja ovat nyt sinkkumarkkinoilla. En halua sellaista miestä jonka kanssa pitäis elää pikkulapsi arkea ja vuoroviikoin. Tai mitään uusioperhe kuviota.
Aika harva nuori mies on kypsä isäksi. Monet nuoret naiset eivät tätä ymmärrä tai eivät halua ymmärtää. Ja nämä "ei vielä" miehet ovat kai niitä jotka sitten jättävät naisensa kun vauva elämään ilmestyy, enemmän naisen toiveest.
Vauvan/lapsen hankinnan sijaan pitäisi puhua tehdäänkö uusi ihminen!
Kyllä niitä katsellaan ihan oikeasti. Toivottavasti kohtaatte mukavan naisen kanssa.