Lue keskustelun säännöt.
Syyt, mikset voi nyt synnytystalkoomielessä yrittää hankkia lasta?
21.11.2018 |
Omat syyt: on jo kolme teini-ikäistä ja vaikka näin vähän alle 40-vuotiaana voisinkin vielä biologisesti saada lapsia, en yksinkertaisesti enää jaksaisi sitä vaipparumbaa alusta asti. Haluan nauttia saavutetuista eduista, kuten yöunista ja aikatauluttomuudesta päiväunien ja ruoka-aikojen suhteen.
Olenko siis vain laiska ja mukavuudenhaluinen, kun ei hankita lasta? Olisi kyllä rahaa ja kotona tilaa, vakituiset työt ja kaikki muutkin varmasti kunnossa. Pitääkö tästä syyllistyä?
Kommentit (94)
Koska en halua
Yhden olen tehnyt. Enempää en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikä, vakava sairaus. Eipä se syy muuta vaadi.
Vierailija kirjoitti:
Olen osuuteni hoitanut ja seuraavat piltit polvella olkoon lasteni lapsia.
Toivottavasti et kuitenkaan oleta että lapsesi tekevät lapsia kun sinä haluat?
- Olen 27v kuten poikaystävänikin, tapasimme toisemme alle kaksi vuotta sitten ja haluamme elää kahdestaan.
- En halua synnyttää enkä olla raskaana.
- Taloudellinen tilanne ei ole hyvä. Ei säästöjä, ei varallisuutta, töitä saatu vain määräaikaisesti ja/tai osa-aikaisesti.
- Arvoista tärkein on vapaus, niin minulle kuin puolisollenikin. Lapsi rajoittaisi vapautta liikaa.
- Stressinhallintakykyni on nyt jo huono, samoin olen taipuvainen masennukseen.
- En erityisesti pidä lapsista, en varsinkaan vauvoista.
- Tulen hulluksi jos nukun huonosti.
- En uskaltaisi ottaa riskiä, että saisin vammaisen lapsen, en halua uhrata elämääni.
Vihaan lapsia, plus että maailma on jo ylikansoitettu as is.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveys liian huonossa kunnossa tällä hetkellä.
Mulla on mies ja oma oman alan osa-aikainen työpaikka pk-seudulla ja opiskelen yliopistossa 400km päässä. Opinnot kestävät vielä arviolta 1.5v.
Jos saisin nyt vauvan, vaihtoehdot taitaisivat kutakuinkin olla
- mies muuttaa kanssani paikkakunnalle y (ei vaihtoehto, koska miehen työt ja mun tulevaisuuden työt on paikkakunnalla x)
- saan vauvan ja muutan miehen luokse pysyvästi, luultavasti opinnot jäisi kokonaan kesken koska tämä 400km reissaaminen yliopiston ja perheen kodin välillä tuskin toimisi
- saisin vauvan, olisin yksinhuoltajana opiskelupaikkakunnallani y ja sitten ihmettelisin että miten helvetissä pärjään kun perhe ja ystävät on siellä paikkakunnalla x.
Omaan elämäntilanteeseen ja kahden kodin loukkoon (etenkin kun välimatkaa on se 400km) ei vain nyt mitenkään sovi se lapsi. Olisi tyhmää jättää opinnot näin loppusuoralla kesken, mutta yrittämäänkään ei voi vielä alkaa koska opinnot on pakko saada finaaliin ennen lasta. Sen kun näkisi, että mammalomalla kirjoittaisi dippaa. Juu ei.
Voin osallistua talkoisiin parin vuoden kuluttua, kunhan on varmaa, että valmistun koulusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan seksiä enemmän kuin lapsia. En ottaisi riskiä, että nautintokyky menee pilalle, seksihalut häviäisivät (tapahtui hetkellisesti jo pillereitten käytön myötä, painajainen!), saati sitten se, että ei jaksaisi tai ehtisi ja lapsen tarpeet pitäisi aina asettaa omien edelle. Ei kiinnosta. Ei ikinä. Jos olisin mies, niin sitten ehkä, mutta biologiselle äidille lankeava osa on kyllä p*skinta mitä voi kuvitella.
Ei ole miestä.
Olen pienipalkkaisessa työssä, kolmen vuoden aikana työpaikallani on ollut 3:t yt:t. Minun kohdalleni potkuja ei ole tullut, koska olen osa-aikainen.
Luen iltaisin pääsykokeisiin, jotta olisi tulevaisuudessa paremmat työmahdollisuudet.
Jos pääsen kouluun ja valmistun, olen lähempänä neljääkymppiä. Sitten pitäisi vielä löytää mies. En ole koskaan seurustellut, koska en ole kelvannut kellekään. Olen jo yli 30v.
Minulla on lähinnä vain huonoja kokemuksia miehistä, väkivaltaa, haukkumista, lannistamista.. jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua.
Varaa olisi, parisuhde kunnossa, asuntoonkin mahtuisi, kaksi lasta tehtynä (raskauduin helposti kerrasta molemmista, olen hyvin hedelmällisestä suvusta jossa vauvoja tulee yrittämättäkin) ja ikääkin vasta 35v. Kaikki huomioon ottaen ei olisi mitään ylivoimaista syytä olla kolmatta lasta hankkimatta.
Mutta en halua. En halua olla raskaana ja synnyttää. En halua olla äitiyslomalla, jotta ko. vapaa tekee talouteen taas kymppitonnin loven. En halua aloittaa alusta yövalvomisia, liikkelle lähtöjä, kiinteiden aloittamista, päiväkotiin vientiä jne. Ei ikinä. Toisaalta tukiverkkoja ei oikein ole ja nykysellään kuvio toimii. Kaksi tervettä lasta saa riittää. Pitää tajuta lopettaa, kun on voitolla.
Siksipä vuosi sitten kävin sterilisaatiossa - ollut paras päätös ikinä. Raskauden pelko oli lopulla aivan järkyttävä.
Eipä ole kuulunut vieläkään, nyt jo ikää 47.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskellaan miehen kanssa eikä miehen työllistymisestä valmistumisen jälkeen ole mitään tietoa. Itsellä vielä pari vuotta opintoja jäljellä, jonka jälkeen koko talouden yhteistulot noin 2700e/kk jos mies ei saa töitä. Yksi lapsi on ennestään, nyt leikki-ikäinen, eikä ole tarkoitusta tehdä toista ikinä. Olen myös kärsinyt paino-ongelmista ja synnytyksen jälkeistä masennusta, raskausmyrkytys ja muutenkin vaikea raskaus jonka takia kroppa alkoi hajoamaan raskauden aikana. Eli ei kyllä innosta kaataa taloutta, parisuhdetta ja jo helpohkoa elämää lapsen kanssa joka on kiltti ja ihana. Sori.
2700 on kyllä hyvät tulot, täällä noin 1300 nettona kuussa. Ja 2700 lapsilisä päälle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi siitä kyllä jokin korvaus saada. Nytkin kahden lapsen kanssa on rahat tiukilla eikä seuraavakaan lapsi taida elää pyhällä hengellä.
Ei ole töitä, miestä ei ole ikinä ollutkaan, munasarjoissakin jotain häikkää ja ovulaatio ehkä kerran vuodessa. Lapsia olisin kyllä kovasti toivonut.
-n30
Ei ole halua saada lasta, ei miestä, ei rahaa.
En halunnut lapsia.
Lapset ovat rasittavia, niistä ei saa taukoa, ne vievät rahat, ajan ja energian, sotkevat kodin ja narisevat yhtä soittoa.
Nainen altistaa lasten teossa henkensä ja terveytensä. Komplikaatioita on pitkä lista, eikä voi tietää mitä osuu omalle kohdalle.
Mies ei riskeeraa itseään mitenkään.
Nyky-yhteiskunta on kyttää vanhempia seuraavat 18 vuotta mitä uskomattomimmin tavoin. Vanhemmat ovat uupuneita ja tympääntyneitä. Moderni kiusantekomuoto on LaSu, sen voi tehdä kuka vaan ilman syytä.
En ymmärrä, miksi kukaan tekee lapsia.
Yhä suurempi joukko ei teekään.
Talousvaikeudet ovat todellinen uhka.
Mikään koulutus ja työkokemus ei takaa työtä.
Iltaisin ihmiset tekevät lastensa läksyt ja ajeluttavat niitä harrastuksiin jopa 5 krt /vko näkemättä asiassa mitään kummallista.
Jossain välissä mikro hurruuttaa jotain pöperöä, pesukone pyykit, tiskikone tiskit, päivitetään upeaa elämää someen siinä toivossa että edes joku kadehtisi, illalla nuokutaan tuijottaen putousta ja kaadutaan sänkyyn, jotta jaksetaan sama uudelleen.
Työstä pitää kyetä piipahtamaan esim. lapsen seuraksi hammaslääkäriin (?).
Toivottavasti on pitkäpinnainen työnantaja.
Olen nyt 50, joten mun osalta vaara päätyä tuohon sirkukseen on onneksi ohi.