Shokkiuutinen: MTV uutisoi tänään, että toimeentulotuki nykymuodossaan passivoi ihmistä

Vierailija kirjoitti:

Kokkareiden mielestä sairaat, työkyvyttömät ja köyhät on "passiivisia". 

No, yllättikö tämä taas ketään. Eipä niin.

Onhan siellä niitäkin. Laiskuus ei ole vain köyhien ominaisuus. Kyllä rikaskin voi olla laiska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ratkeaa kun annetaan töitä kaikille ja maksetaan työstä palkkaa mikä riittää elämiseen, ei tartte tukia.

Juu tosi toimiva kikka, kun puolet työttömistä ellei jopa 70% on oikeasti työkyvyttömiä.

Sairaseläkkeelle vain ei enää pääse kuin harva, me loput ollaan siellä työkkärin kirjoilla, vaikkei olla työtä vailla.

Tarkoitinkin työkykyisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ratkeaa kun annetaan töitä kaikille ja maksetaan työstä palkkaa mikä riittää elämiseen, ei tartte tukia.

Kuka niitä töitä antaa ja kenelle? Meillä on hitonmoinen byrokratia ihan joka puolella! Ja lisää lakeja tulee, tai vanhoja muutetaan. Kuka tässä pysyy enää perässä, työnantajilla ei ole samoja resursseja maksaa palkkoja mitä tulee sairauspoissaoloihin, vanhempainlomiin, ja ylipäänsä sen työn antamiseen. Monilla joskus on töitä ja sitten taas ei. Tarvitaan pätkätyöläisiä, jotka sitten taas eivät todellakaan tule toimeen niillä palkoillaan ja pätkillään, vaan joutuvat tukiviidakkoon, joka pahimmillaan johtaa siihen, että ilman rahaa joutuu olemaan viikkokaupalla. Siinä menevät luottotiedot, asunto, perhe, lemmikit, itsekunnioituksesta ja itseluottamuksesta puhumattakaan!  Ratkaisu ei ole myöskään kuntouttava työtoiminta kaikille, typerät kurssit, joilla aikuiset ihmiset opetetaan leikkimään lasten leikkejä ja tekemään täysin hyödyttämiä ansioluetteloita ja työpaikkahakemuksia. 

Perustulo auttaisi purkamaan ainakin sitä, ettei pätkätyöläinen jäisi tyhjän päälle jos tekee sitä työtä! Perustulolla myös ne, jotka eivät työtä edes halua, voisivat siirtyä asumaan muuttotappiopaikkakunnille ja kenties siellä aktivoituisivat ihan silkan ikävystymisen takia. Kaupungissahan sitä aktiviteettia riittää ihan ilman mitään työntekoakin. 

Tämä on totta. Ärsyttää tuo kaikki siunailu, kun on niin passiivista ja vaikka mitä, vaikka ihmisten on pakko pelata niillä korteilla jotka annetaan, jos haluavat elää ja asua. Pitäisi joskus vaihtaa osia hetkeksi, monesta ei olisi selviytymään alkuunkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ratkeaa kun annetaan töitä kaikille ja maksetaan työstä palkkaa mikä riittää elämiseen, ei tartte tukia.

Mikä on tuo mainitsemasi elämiseen riittävä palkka? Kuuluuko siihen jokaiselle lapselle oma huone, entä perheen asuntoon sauna? Täytyykö siitä palkasta riittää jokaiselle lätkä- ja hevosharrastus? 

Itse näen tämän nykypäivän suurimpana ongelmana: jokaiselle pitäisi taata sama elintaso tuloista ja omista valinnoista huolimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ratkeaa kun annetaan töitä kaikille ja maksetaan työstä palkkaa mikä riittää elämiseen, ei tartte tukia.

Mikä on tuo mainitsemasi elämiseen riittävä palkka? Kuuluuko siihen jokaiselle lapselle oma huone, entä perheen asuntoon sauna? Täytyykö siitä palkasta riittää jokaiselle lätkä- ja hevosharrastus? 

Itse näen tämän nykypäivän suurimpana ongelmana: jokaiselle pitäisi taata sama elintaso tuloista ja omista valinnoista huolimatta. 

Älä kadehdi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ratkeaa kun annetaan töitä kaikille ja maksetaan työstä palkkaa mikä riittää elämiseen, ei tartte tukia.

Mikä on tuo mainitsemasi elämiseen riittävä palkka? Kuuluuko siihen jokaiselle lapselle oma huone, entä perheen asuntoon sauna? Täytyykö siitä palkasta riittää jokaiselle lätkä- ja hevosharrastus? 

Itse näen tämän nykypäivän suurimpana ongelmana: jokaiselle pitäisi taata sama elintaso tuloista ja omista valinnoista huolimatta. 

Ne vaatimukset perheitä kohtaan tulevat kyllä muualta yhteiskunnasta! Kuten nyt esimerkiksi hammaslääkärin mielestä pitäisi ihan ehdottomasti ostaa sähköhammasharja lapselle, samalla kuitenkin pitää ostaa sun sata muuta asiaa. Listalla on nyt enää uudet ulkovaatteet, kierrätysvaatteet ovat kyllä, mutta ikävä kyllä liian isoja ja rumia myös. Muut lapset huomaavat ja se johtaa huonoon itsetuntoon tai kateuteen, ja ties mihin. Jopa muut äidit, nuo ihanat siskot, saattavat olla kovin pinnallisia... Siis ulkovaatteet ja koska se halpa heijastin joka on klipsuilla kiinni, ei pysy menossa mukana, pitää ostaa heijastinpito. Sekin muuten maksaa parikymppiä. Kiva joululahja lapselle, arvatkaapa vaan onko riemuissaan... Pipo, jee!  Se sähköhammasharja jää ostamatta, toivottavasti hammaslääkäri ei tee lasua! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli haluat vaihtaa hyvin passivoivan tuen vieläkin passivoivampaan tukeen? Siinä sitä järjenjuoksua kerrakseen. Ei tämä korttitalo pysy pystyssä kovin kauaa millään perustulolla.

En ymmärrä miten perustulo passivoisi enemmän kuin tämä nykyinen järjestelmä missä tukien maksu katkeaa pahimmassa tapauksessa yli kuukaudeksi kun henkilö ottaa lyhyen palkkatyön vastaan

Sanon pitkän kokemuksen kautta, kaikki mahdollinen ja mahdoton läpikäyneenä, sivusta nähneenä, että nimenomaan tukien puute passivoi ihmisen.

Kun itse elin kädestä suuhun, ensin sitä kesti paremmin. Vähitellen mitään muuta elämään ei mahtunut kuin se, että yrittää selviytyä, energia menee pääosin tähän. Vastuullisuus ja tietoisuus siitä mitä normaali elämä on ja mitä tällainen elämä omalle lapselle tuottaa pitkällä aikavälillä, saa nupin vähitellen hajoamaan kenellä tahansa.

Mielenkiinto omasta panostuksesta yhteiskuntaa kohtaan katosi lopulta, tilalle alkoi tulemaan melko synkkiä ajatuksia ja tunteita. Fyysinenkin terveys meni lopulta.

Koko lähipiiri ja perhe kärsii myös, yhteiskunnalle tulee kalliiksi tällainen.

Tilanne, jossa olen ihmeen ja kumman kautta onnistunut säästämään hieman pahanpäivän varalle, (ei puhuta isoista summista) vapautti välittömästi huomattavasti energiaa miettiä sitä, mitä voisin tässä tilanteessa tehdä, etsimään eri vaihtoehtoja. Vaikka olen edelleen sairas, olen motivoituneempia ja toiveikkaampi eikä elämäni pyöri 24/7 pelkästään sen ympärillä miten selviää tämän viikon ja kuukauden kun se vararaha on.

Tätä ei tajua jos ei ole kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli haluat vaihtaa hyvin passivoivan tuen vieläkin passivoivampaan tukeen? Siinä sitä järjenjuoksua kerrakseen. Ei tämä korttitalo pysy pystyssä kovin kauaa millään perustulolla.

En ymmärrä miten perustulo passivoisi enemmän kuin tämä nykyinen järjestelmä missä tukien maksu katkeaa pahimmassa tapauksessa yli kuukaudeksi kun henkilö ottaa lyhyen palkkatyön vastaan

Sanon pitkän kokemuksen kautta, kaikki mahdollinen ja mahdoton läpikäyneenä, sivusta nähneenä, että nimenomaan tukien puute passivoi ihmisen.

Kun itse elin kädestä suuhun, ensin sitä kesti paremmin. Vähitellen mitään muuta elämään ei mahtunut kuin se, että yrittää selviytyä, energia menee pääosin tähän. Vastuullisuus ja tietoisuus siitä mitä normaali elämä on ja mitä tällainen elämä omalle lapselle tuottaa pitkällä aikavälillä, saa nupin vähitellen hajoamaan kenellä tahansa.

Mielenkiinto omasta panostuksesta yhteiskuntaa kohtaan katosi lopulta, tilalle alkoi tulemaan melko synkkiä ajatuksia ja tunteita. Fyysinenkin terveys meni lopulta.

Koko lähipiiri ja perhe kärsii myös, yhteiskunnalle tulee kalliiksi tällainen.

Tilanne, jossa olen ihmeen ja kumman kautta onnistunut säästämään hieman pahanpäivän varalle, (ei puhuta isoista summista) vapautti välittömästi huomattavasti energiaa miettiä sitä, mitä voisin tässä tilanteessa tehdä, etsimään eri vaihtoehtoja. Vaikka olen edelleen sairas, olen motivoituneempia ja toiveikkaampi eikä elämäni pyöri 24/7 pelkästään sen ympärillä miten selviää tämän viikon ja kuukauden kun se vararaha on.

Tätä ei tajua jos ei ole kokenut.

Juuri näin! Huonon taloudellisen tilanteen jatkuminen liian pitkään vaikuttaa aivan kaikkeen! Ulkonäkö kärsii, koska vaatteet hajoavat ja uusia ei saa. Aikaa ja energiaa menee halpojen, käytännöllisten ja toisiinsa sopivien vaatteiden etsimiseen ja sen tyylikkyyden aikaansaaminen on hiton työlästä. Sama itselle ja lapselle, niin menee jo aikaa ja vaivaa kaksinverroin. Pohdittavaa eli metatyötä riittää. Samalla pitää tinkiä ravinnosta, herkullinen monipuolinen salaattiateria muuten maksaa monta euroa, mutta pakastepitsan saa parilla eurolla ja se on  nopea ja helppo. Kaalilaatikko on hyvää, mutta kuka sitä aina jaksaa? Ja lapsi ei ainakaan kovin usein.  Mitä tänään syötäisiin? Ja taas menee aikaa ja vaivaa ja metatyötä, nimittäin sitä pohtimista että mistä maukasta, halpaa ja monipuolista ruokaa? Televisio ja muut mediat pursuvat mielikuvamainoksia, jotka vaikuttavat alitajuisesti sillä mainostajilla on palkkalistoillaan maailman parhaat psykologit. Lisäksi media suoltaa elämäntapaohjelmia ja muita jotka kyllä inspiroivat, mutta mitä sillä inspiraatiolla tekee, jos resurssit puuttuvat? Masentaa, turhauttaa. 

Ihmetten miten täälläkin puolet ajattelee perustulon passivoivan. Itse tekisin mielellään alkuun lyhyitä työjaksoja ja sitä myötä ammatillisen itsetunnon kasvaessa hakeutuisin pikkuhiljaa vakityöhön, jolloin perustulo verotettaisiin lopulta kokonaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli haluat vaihtaa hyvin passivoivan tuen vieläkin passivoivampaan tukeen? Siinä sitä järjenjuoksua kerrakseen. Ei tämä korttitalo pysy pystyssä kovin kauaa millään perustulolla.

En ymmärrä miten perustulo passivoisi enemmän kuin tämä nykyinen järjestelmä missä tukien maksu katkeaa pahimmassa tapauksessa yli kuukaudeksi kun henkilö ottaa lyhyen palkkatyön vastaan

Sanon pitkän kokemuksen kautta, kaikki mahdollinen ja mahdoton läpikäyneenä, sivusta nähneenä, että nimenomaan tukien puute passivoi ihmisen.

Kun itse elin kädestä suuhun, ensin sitä kesti paremmin. Vähitellen mitään muuta elämään ei mahtunut kuin se, että yrittää selviytyä, energia menee pääosin tähän. Vastuullisuus ja tietoisuus siitä mitä normaali elämä on ja mitä tällainen elämä omalle lapselle tuottaa pitkällä aikavälillä, saa nupin vähitellen hajoamaan kenellä tahansa.

Mielenkiinto omasta panostuksesta yhteiskuntaa kohtaan katosi lopulta, tilalle alkoi tulemaan melko synkkiä ajatuksia ja tunteita. Fyysinenkin terveys meni lopulta.

Koko lähipiiri ja perhe kärsii myös, yhteiskunnalle tulee kalliiksi tällainen.

Tilanne, jossa olen ihmeen ja kumman kautta onnistunut säästämään hieman pahanpäivän varalle, (ei puhuta isoista summista) vapautti välittömästi huomattavasti energiaa miettiä sitä, mitä voisin tässä tilanteessa tehdä, etsimään eri vaihtoehtoja. Vaikka olen edelleen sairas, olen motivoituneempia ja toiveikkaampi eikä elämäni pyöri 24/7 pelkästään sen ympärillä miten selviää tämän viikon ja kuukauden kun se vararaha on.

Tätä ei tajua jos ei ole kokenut.

Juuri näin! Huonon taloudellisen tilanteen jatkuminen liian pitkään vaikuttaa aivan kaikkeen! Ulkonäkö kärsii, koska vaatteet hajoavat ja uusia ei saa. Aikaa ja energiaa menee halpojen, käytännöllisten ja toisiinsa sopivien vaatteiden etsimiseen ja sen tyylikkyyden aikaansaaminen on hiton työlästä. Sama itselle ja lapselle, niin menee jo aikaa ja vaivaa kaksinverroin. Pohdittavaa eli metatyötä riittää. Samalla pitää tinkiä ravinnosta, herkullinen monipuolinen salaattiateria muuten maksaa monta euroa, mutta pakastepitsan saa parilla eurolla ja se on  nopea ja helppo. Kaalilaatikko on hyvää, mutta kuka sitä aina jaksaa? Ja lapsi ei ainakaan kovin usein.  Mitä tänään syötäisiin? Ja taas menee aikaa ja vaivaa ja metatyötä, nimittäin sitä pohtimista että mistä maukasta, halpaa ja monipuolista ruokaa? Televisio ja muut mediat pursuvat mielikuvamainoksia, jotka vaikuttavat alitajuisesti sillä mainostajilla on palkkalistoillaan maailman parhaat psykologit. Lisäksi media suoltaa elämäntapaohjelmia ja muita jotka kyllä inspiroivat, mutta mitä sillä inspiraatiolla tekee, jos resurssit puuttuvat? Masentaa, turhauttaa. 

Näin juuri. Puhumattakaan siitä, mitä yhteiskunta VAATII erityisesti lapsiperheiltä.

On ihan selvää, että lapsen elämä kärsii ja lähtee luisuun, jos hän näkee jatkuvasti stressaantuneen ja pahantuulisen vanhemman, ja on aina se, joka jää asioista paitsi; syntymäpäivistään, kaverin kutsumisesta kylään, harrastuksista, kulttuurisen pääoman saamisesta, hyvästä ravinnosta, matkustelusta.

Valitettavasti oma lapseni ei ole niin yksinkertainen, että ei ymmärtäisi näitä asioita vaikka on melko pieni (7v).

En voi mitenkään käsittää, miksi yhteiskunta on näin tyhmä, kun luulee, että rankaisemalla väärissä asioissa saavutetaan jotain!!

Ja kyllä, jos olisi ollut taikapeili, lapsi olisi jäänyt ehdottomasti tekemättä. En edes kauhukuvissa koskaan osannut ajatella miten hirveää tämä voisi olla, jos asiat ei mene niin kuin pitää. -27

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ratkeaa kun annetaan töitä kaikille ja maksetaan työstä palkkaa mikä riittää elämiseen, ei tartte tukia.

Annetaan töitä? Miten se töiden antaminen tapahtuu? Oletko niin hyvinvointiyhteiskunnan laitostama, että kuvittelet, että valtio tai kunnat tai joku muu yhteiskunnan elin jossakin jotenkin jakelee työpaikkoja? Työpaikathan syntyvät siitä, että ihmiset itse pyrkivät hankkimaan elantonsa itselleen. Ja joidenkin hankkeet osoittautuvat niin menestyksellisiksi, että niihin tarvitaan toisia ihmisiä avuksi. 

Nykyinen hyvinvointiyhteiskunta selvästikin laitostaa ihmiset niin, että he kuvittelevat, että itse ei tarvitse ponnistella mitenkään, vaan riittää että kuljetaan vaan ohjatusti laitoksesta toiseen ja otetaan vastaan automaattisesti jostain tuntemattomasta lähteestä tuleva elatusraha. Aloitetaan lapsilisällä, päiväkodilla, sitten peruskoululla. Sen jälkeen lukioon/ammattikouluun, korkeakouluihin jne. Sitten tämän passausputken jälkeen kuvitellaankin että, yhteiskunta osoittaa valmistellun työpaikankin, ja yllätys onkin suuri kun sitä sitä ei automaattisesti tulekaan. Sitten ajatellaan, että ellei "anneta" työpaikkaa, pitää jokun alkaa maksamaan elatusrahaa kotiin. Oma vastuu oman elantonsa hankkimisessa unohtuu täydellisesti.

Tosiasiahan on, että loppujen lopuksi sitä ollaan tällä kivipallolla avaruudessa ihan oman onnemme nojassa, eikä kukaan eikä mikään takaa mitään työpaikkoja eikä tukiaisia, vaan itse se on keksittävä keinot saada ruoka suuhunsa. Toki tähän yhteiskunnat ovat rakentaneet kaikenlaisia yhteisiä turvaverkkoja, mutta lähtökohtaisesti vastuu on kuitenkin jokaisella itsellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ratkeaa kun annetaan töitä kaikille ja maksetaan työstä palkkaa mikä riittää elämiseen, ei tartte tukia.

Mikä on tuo mainitsemasi elämiseen riittävä palkka? Kuuluuko siihen jokaiselle lapselle oma huone, entä perheen asuntoon sauna? Täytyykö siitä palkasta riittää jokaiselle lätkä- ja hevosharrastus? 

Itse näen tämän nykypäivän suurimpana ongelmana: jokaiselle pitäisi taata sama elintaso tuloista ja omista valinnoista huolimatta. 

Kuule, kyllä monen pienituloisen tarvitsee laskea roposiaan, että ne riittäisivät ruokaan ja muihin todella välttämättömiin menoihin. Harva heistä haikailee jonkin huikean elintason perään.

Vierailija kirjoitti:

Ei toimeentulotuen ole tarkoitus aktivoida tai passivoida. Se pitää hengissä kun riittäviä muita tuloja ei ole. Toimeentulotuki on aina viimesijainen etuus, kenenkään ei ole sillä tarkoitus pidempiaikaisesti elää kuin aivan poikkeustapauksissa, esimerkiksi odottaessa jonkin toisen tuen päätöstä, jossa kestää.

Toimeentulotukeen on alettu suhtautua kuin automaattisesti maksettavaan aikuisten lapsilisään, joka oletetaan itsestään selväksi taskurahaksi. Se on kuitenkin todellakin viimesijainen etuus, jonka tarkoitus on estää nälkään ja kylmään kuoleminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ratkeaa kun annetaan töitä kaikille ja maksetaan työstä palkkaa mikä riittää elämiseen, ei tartte tukia.

Annetaan töitä? Miten se töiden antaminen tapahtuu? Oletko niin hyvinvointiyhteiskunnan laitostama, että kuvittelet, että valtio tai kunnat tai joku muu yhteiskunnan elin jossakin jotenkin jakelee työpaikkoja? Työpaikathan syntyvät siitä, että ihmiset itse pyrkivät hankkimaan elantonsa itselleen. Ja joidenkin hankkeet osoittautuvat niin menestyksellisiksi, että niihin tarvitaan toisia ihmisiä avuksi. 

Nykyinen hyvinvointiyhteiskunta selvästikin laitostaa ihmiset niin, että he kuvittelevat, että itse ei tarvitse ponnistella mitenkään, vaan riittää että kuljetaan vaan ohjatusti laitoksesta toiseen ja otetaan vastaan automaattisesti jostain tuntemattomasta lähteestä tuleva elatusraha. Aloitetaan lapsilisällä, päiväkodilla, sitten peruskoululla. Sen jälkeen lukioon/ammattikouluun, korkeakouluihin jne. Sitten tämän passausputken jälkeen kuvitellaankin että, yhteiskunta osoittaa valmistellun työpaikankin, ja yllätys onkin suuri kun sitä sitä ei automaattisesti tulekaan. Sitten ajatellaan, että ellei "anneta" työpaikkaa, pitää jokun alkaa maksamaan elatusrahaa kotiin. Oma vastuu oman elantonsa hankkimisessa unohtuu täydellisesti.

Tosiasiahan on, että loppujen lopuksi sitä ollaan tällä kivipallolla avaruudessa ihan oman onnemme nojassa, eikä kukaan eikä mikään takaa mitään työpaikkoja eikä tukiaisia, vaan itse se on keksittävä keinot saada ruoka suuhunsa. Toki tähän yhteiskunnat ovat rakentaneet kaikenlaisia yhteisiä turvaverkkoja, mutta lähtökohtaisesti vastuu on kuitenkin jokaisella itsellään.

Mielenkiintoinen vuodatus. Kerrotko vielä, miten se oman vastuun ottaminen ja elannon hankkiminen ilman työpaikkaa TAI yhteiskunnan tukea käytännössä tapahtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toimeentulotuen ole tarkoitus aktivoida tai passivoida. Se pitää hengissä kun riittäviä muita tuloja ei ole. Toimeentulotuki on aina viimesijainen etuus, kenenkään ei ole sillä tarkoitus pidempiaikaisesti elää kuin aivan poikkeustapauksissa, esimerkiksi odottaessa jonkin toisen tuen päätöstä, jossa kestää.

Toimeentulotukeen on alettu suhtautua kuin automaattisesti maksettavaan aikuisten lapsilisään, joka oletetaan itsestään selväksi taskurahaksi. Se on kuitenkin todellakin viimesijainen etuus, jonka tarkoitus on estää nälkään ja kylmään kuoleminen.

Kyllä sitä on ihan sallittua hakea jo pikkuista ennen, kuin nälkäkuolema kolkuttelee. Saamisen ehdoissa ei uskoakseni puhuta hengenvaarasta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toimeentulotuen ole tarkoitus aktivoida tai passivoida. Se pitää hengissä kun riittäviä muita tuloja ei ole. Toimeentulotuki on aina viimesijainen etuus, kenenkään ei ole sillä tarkoitus pidempiaikaisesti elää kuin aivan poikkeustapauksissa, esimerkiksi odottaessa jonkin toisen tuen päätöstä, jossa kestää.

Entä sitten kun palkka ei riitä pakollisiin menoihin?

Niin tietysti tuolloin myös toimeentulotukea voi saada ja yhä useampi saakin, mutta silloinhan tästä passivoittamisesta on vieläkin typerämpää puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ratkeaa kun annetaan töitä kaikille ja maksetaan työstä palkkaa mikä riittää elämiseen, ei tartte tukia.

Annetaan töitä? Miten se töiden antaminen tapahtuu? Oletko niin hyvinvointiyhteiskunnan laitostama, että kuvittelet, että valtio tai kunnat tai joku muu yhteiskunnan elin jossakin jotenkin jakelee työpaikkoja? Työpaikathan syntyvät siitä, että ihmiset itse pyrkivät hankkimaan elantonsa itselleen. Ja joidenkin hankkeet osoittautuvat niin menestyksellisiksi, että niihin tarvitaan toisia ihmisiä avuksi. 

Nykyinen hyvinvointiyhteiskunta selvästikin laitostaa ihmiset niin, että he kuvittelevat, että itse ei tarvitse ponnistella mitenkään, vaan riittää että kuljetaan vaan ohjatusti laitoksesta toiseen ja otetaan vastaan automaattisesti jostain tuntemattomasta lähteestä tuleva elatusraha. Aloitetaan lapsilisällä, päiväkodilla, sitten peruskoululla. Sen jälkeen lukioon/ammattikouluun, korkeakouluihin jne. Sitten tämän passausputken jälkeen kuvitellaankin että, yhteiskunta osoittaa valmistellun työpaikankin, ja yllätys onkin suuri kun sitä sitä ei automaattisesti tulekaan. Sitten ajatellaan, että ellei "anneta" työpaikkaa, pitää jokun alkaa maksamaan elatusrahaa kotiin. Oma vastuu oman elantonsa hankkimisessa unohtuu täydellisesti.

Tosiasiahan on, että loppujen lopuksi sitä ollaan tällä kivipallolla avaruudessa ihan oman onnemme nojassa, eikä kukaan eikä mikään takaa mitään työpaikkoja eikä tukiaisia, vaan itse se on keksittävä keinot saada ruoka suuhunsa. Toki tähän yhteiskunnat ovat rakentaneet kaikenlaisia yhteisiä turvaverkkoja, mutta lähtökohtaisesti vastuu on kuitenkin jokaisella itsellään.

Byrokratia tekee itsensä työllistämisestä vcaan niin helvetin vaikeaa! Kun pitäisi olla todistuksia ja kortteja ja passeja joka lähtöön, mitään ei voi tehdä ilman lupia tai kirjanpitoa jne. Jokaisen pitäisi osata tehdä kaikkea, jokaisella pitäisi olla ajokortti, hygieniapassi, tulityökortti yms. jos sen elannon haluaa raapia hanttihommista. Yritpäs pistää pystyyn vaikka vaan kahvila tai kioski, niin huomaat ettei ole asiakkaita koska kaikki on aina auki kaupungeissa, maaseudulla taas ei ole asiakkaita, mutta vaatimukset ovat yhtä lähes kovia kuin kaupungeissakin. Tupakan ja alkoholin myyntiin tarvitaan lupia, kohta varmaan karkkeihinkin. Ja milläs ne pikkukiskat muka muuten pystyssä pysyvät? Veikkauskin vaatii tulosta ja vie asiakkaat nettiin samalla. Menee konkkaan kaikki, koska ei vaan kannata. Ja sitten porukka itkee perään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toimeentulotuen ole tarkoitus aktivoida tai passivoida. Se pitää hengissä kun riittäviä muita tuloja ei ole. Toimeentulotuki on aina viimesijainen etuus, kenenkään ei ole sillä tarkoitus pidempiaikaisesti elää kuin aivan poikkeustapauksissa, esimerkiksi odottaessa jonkin toisen tuen päätöstä, jossa kestää.

Toimeentulotukeen on alettu suhtautua kuin automaattisesti maksettavaan aikuisten lapsilisään, joka oletetaan itsestään selväksi taskurahaksi. Se on kuitenkin todellakin viimesijainen etuus, jonka tarkoitus on estää nälkään ja kylmään kuoleminen.

Ei se ole mikään lisä tai taskurahaa. Jos ihmisen tulot eivät elämiseen riitä eikä rahaa ole niin jollain pitää elää. Älä viitsi trollata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ratkeaa kun annetaan töitä kaikille ja maksetaan työstä palkkaa mikä riittää elämiseen, ei tartte tukia.

Annetaan töitä? Miten se töiden antaminen tapahtuu? Oletko niin hyvinvointiyhteiskunnan laitostama, että kuvittelet, että valtio tai kunnat tai joku muu yhteiskunnan elin jossakin jotenkin jakelee työpaikkoja? Työpaikathan syntyvät siitä, että ihmiset itse pyrkivät hankkimaan elantonsa itselleen. Ja joidenkin hankkeet osoittautuvat niin menestyksellisiksi, että niihin tarvitaan toisia ihmisiä avuksi. 

Nykyinen hyvinvointiyhteiskunta selvästikin laitostaa ihmiset niin, että he kuvittelevat, että itse ei tarvitse ponnistella mitenkään, vaan riittää että kuljetaan vaan ohjatusti laitoksesta toiseen ja otetaan vastaan automaattisesti jostain tuntemattomasta lähteestä tuleva elatusraha. Aloitetaan lapsilisällä, päiväkodilla, sitten peruskoululla. Sen jälkeen lukioon/ammattikouluun, korkeakouluihin jne. Sitten tämän passausputken jälkeen kuvitellaankin että, yhteiskunta osoittaa valmistellun työpaikankin, ja yllätys onkin suuri kun sitä sitä ei automaattisesti tulekaan. Sitten ajatellaan, että ellei "anneta" työpaikkaa, pitää jokun alkaa maksamaan elatusrahaa kotiin. Oma vastuu oman elantonsa hankkimisessa unohtuu täydellisesti.

Tosiasiahan on, että loppujen lopuksi sitä ollaan tällä kivipallolla avaruudessa ihan oman onnemme nojassa, eikä kukaan eikä mikään takaa mitään työpaikkoja eikä tukiaisia, vaan itse se on keksittävä keinot saada ruoka suuhunsa. Toki tähän yhteiskunnat ovat rakentaneet kaikenlaisia yhteisiä turvaverkkoja, mutta lähtökohtaisesti vastuu on kuitenkin jokaisella itsellään.

Mielenkiintoinen vuodatus. Kerrotko vielä, miten se oman vastuun ottaminen ja elannon hankkiminen ilman työpaikkaa TAI yhteiskunnan tukea käytännössä tapahtuu?

No eihän kenelläkään syntymäoikeutena ole valmiina mitään työpaikkaa odottamassa. Jokaisen on tehtävä sellaisen saamiseksi erilaisia asioita pitkäjänteisesti. On joko luotava se työpaikka itse itselleen tai muu vastaava keino jolla saa elannon itselleen tai sitten on hakeuduttava jonkun toisen tarjoamaan työpaikkaan. On määrätietoisesti jo nuoruudesta lähtien alettava hankkimaan ja kehittämään sellaisia tietoja, taitoja ja valmiuksia, joiden avulla kykenee jatkossa elättämään itsensä. On tarvittaessa mentävä sinne, missä töitä on tarjolla. Pitää lähteä siitä, että on omalla vastuulla elättää itsensä tavalla tai toisella, eikä olettaa, että olisi muiden vastuulla elättää sinut.

Kenelle voi oikeasti tulla yllätyksenä, että vastikkeeton muiden kukkarolla eläminen passivoi?