Mitä mieltä olette uskovaisista

No ainakin, että ihmisiä ovat kaikessa  siinä missä muutkin. ( siis kaikkine ominen inhimillisine heikkouksineen ja vahvuuksineen)

Parhaimmillaan se näkyy elämässä itsevarmuutena ja rauhana, jota on hankala muulla tavalla selittää. Usein tällaiset ihmiset myös menestyvät elämässään ja osaavat hyvin käsitellä ihmisiä ja eri tilanteita. Ja sekös ei-uskovaisia niin ärsyttääkin, ja yritetään luoda median kautta kuvaa täysistä hörhöistä ;)

En tee suuria oletuksia ihmisostä pelkän uskovaisuuden perusteella.

Minulla on muutama enemmän tai vähemmän uskovainen ystävä.

Itse olen ateisti.

Suurin osa ihan mukavaa väkeä, ainoat jotka ärsyttävät ovat nämä jotka omaa elämänkatsomusta väittävät ainoaksi oikeaksi. En itsekään omaa elämänkatsomusta ala vaatimaan kaikille pakolliseksi, niin nämä ikuisella kadotuksella toisia uhkailevat idiootit rasittavat kyllä todella paljon.

Enpä osaa itsestäni mitään sanoa muuta, kuin elämällä on perusta, kallio, johon voi elämänsä rakentaa ja nojata. Se tuo sisäisen rauhan. Muuten olen kuin kuka tahansa kengän kuluttaja. Paitsi jätän monet sellaiset riennot väliin, joihin ei uskovat osallistuu.

Vähän yksinkertaista sakkia yleensä noi uskovaiset kun uskovat satuihin.

Ne jotka tunnetaan uskovaisina taitavat olla mitei kaikki rasittavia uskonsa tuputtajia. Mitenpä muutoin (lähipiiriä lukuunottamatta) heidän uskovaisuuteensa kiinitettäisiin huomiota?

Ei sitä varmaan päälle tiedä kuka on uskovainen, ellei ole kyse kiihkouskovaisesta.

 

Pidän yliluonnolliseen uskovia vähän reppanoina pelkureina, jotka eivät osaa seisoa omilla jaloillaan ja kantaa vastuuta/syyllisyyttä omista teoistaan ja elämänvalinnoistaan.

Aina löytyy korkeampi voima jolla on viimeinen vastuu ja anteeksianto. Selkärangatonta.

Minusta se kyllä näkyy käytöksessä ilman tuputtamistakin. Esim. työssä reiluus ja oikeudenmukaisuus ja juuri tuo aikaisemmin mainittu rauha. Itse olen aina pitänyt rehellisyyttä hyvänä asiana ja toki rehellinen voi olla ei-uskovakin ja uskova valehdella myös.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette niistä ihmisistä, jotka tunnetaan uskovina? Onko se positiivinen vai negatiivinen asia ja miten se näkyy heidän elämässään?

Olen itse julkipakana ja tiedän ja tunnen jonkin verran uskovaisia tyyppejä, joista yksi on ammattinsa puolesta jopa pappi. Semmoiset fiksut uskovaiset, joiden kanssa voi puhua muustakin kuin Jeesuksesta eivät minua häiritse etenkin jos heidän kanssa voi puhua normalisti muustakin kuin säästä tai uskonnosta. Aika monet uskovaiset ovat poliittisesti varsin konservatiivisiä mutta se ei sinällään haittaa kunhan heillä ei ole semmoista käännyttämismentaliteettia. Huvittavaa miten osa uskovaista edelleen kyseenalaista esimerkiksi biologisen evoluution. On aika masentavaa jos jotkut lukevat Raamattua tai Koraania kuin luonnontieteellistä teosta.

Kuulun itse raittiiden ihmisten muodostamaan vähemmistöön Suomessa, mutta ei minulla suoranaista tarvetta puuttua muiden ihmisten kaljoitteluun tai tupakointiin kunhan se ei häiritse omaa elämääni. Oma ystävä- ja tuttavapiirini on varsin "kuivahenkistä", joten ei se sinällään vaikuta sosiaaliseen elämääni. En ole luonteeltani mikään hiljainen hissukka, joten ei minua kiinnosta kuunnella humalaisten örinöitä ja pidän huolen siitä että minun ei tarvitse kärsiä tupakansavusta tai siitä että tupakantumppeja ja kaljatölkkejä olisi ympäri piha-aluetta.

Olen uskovainen ja ihan jees tyyppi. En tuputa uskoa muille. Tällaisia ovat muutkin tuntemani uskovaiset!

Pidän ihmisistä, jotka uskovat omalla tavallaan ja eivät ole valmiita sitoutumaan mihinkään yhteen uskontoon ja sen tulkintaan, jota ryhmittymä pitää ainoana oikeana. Uskontoon kuuluminen on minulle este solmia syvempää suhdetta henkilön kanssa. Uskonnon nimissä on tehty niin paljon pahaa, että en pidä aivopesuun suostumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se kyllä näkyy käytöksessä ilman tuputtamistakin. Esim. työssä reiluus ja oikeudenmukaisuus ja juuri tuo aikaisemmin mainittu rauha. Itse olen aina pitänyt rehellisyyttä hyvänä asiana ja toki rehellinen voi olla ei-uskovakin ja uskova valehdella myös.

Miten reiluus ja oikeudenmukaisuus on uskosta kiinni?

Kuitenkin yksi suurimmista syrjintäperusteista on ollut eri uskomukset.

Nainen956 kirjoitti:

Pidän yliluonnolliseen uskovia vähän reppanoina pelkureina, jotka eivät osaa seisoa omilla jaloillaan ja kantaa vastuuta/syyllisyyttä omista teoistaan ja elämänvalinnoistaan.

Aina löytyy korkeampi voima jolla on viimeinen vastuu ja anteeksianto. Selkärangatonta.

Minusta sattumaan uskominen vaatii yhtä paljon uskoa, kuin siihen, että kaikki on luotu. Loppuosasta osittain samaa mieltä. Tunnen kaksi aivan kamalaa uskovaa, molemmat luonnehäiriöisiä. Käyttävät uskoa toisten kyykyttämiseen. Sitten tunnen myös aivan ihania ja sydämellisiä uskovia, kuten mummoni. Eli uskoviin ja ei uskoviin mahtuu niin monenlaista väkeä, ettei ketään pitäisi tuomita sen perusteella uskooko, vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se kyllä näkyy käytöksessä ilman tuputtamistakin. Esim. työssä reiluus ja oikeudenmukaisuus ja juuri tuo aikaisemmin mainittu rauha. Itse olen aina pitänyt rehellisyyttä hyvänä asiana ja toki rehellinen voi olla ei-uskovakin ja uskova valehdella myös.

Miten reiluus ja oikeudenmukaisuus on uskosta kiinni?

Kuitenkin yksi suurimmista syrjintäperusteista on ollut eri uskomukset.

Voi, taidat olla todella yksinkertainen ihminen. Eihän tuossa väitettykään noiden ominaisuuksien olevan uskosta kiinni. Nuo piirteet monesti vain uskovaisella löytyvät, niinkuin monta muutakin hyvää ominaisuutta. Rautalangasta vielä sinulle, m o n e s t i, ei aina.

Vierailija kirjoitti:

Uskonnon nimissä on tehty niin paljon pahaa

Tekisi mieli oksentaa joka kerta kuin kuulen tämän, se kertoo niin paljon sanojastaan. Ainakaan kristinusko ei väitä ihmisen olevan täydellinen (uskovankaan), vaan ihminen on vajavainen ja tekee virheitä. Se kannustaakin parannukseen. Kyllä pahoja tekoja tehdään ihan ihmisten omista syistä. Jos ne laitetaan uskonnon piikkiin, on vika silti ihmisessä eikä siinä uskonnossa. Paitsi is-la-missa, jossa suoraan kehotetaan tappamaan vääräuskoiset .

Vierailija kirjoitti:

Vähän yksinkertaista sakkia yleensä noi uskovaiset kun uskovat satuihin.

Samaa voisi sanoa sinusta kun luulet tietäväsi että ne on varmasti satuja.

Näkemykseni mukaan he tekevät usein talousrikoksia, manipuloivat uskonsisariaan ja halveksivat vääräuskoisia jotka joutuvat helvettiin. Mutta tämähän on vain yleistys. On hyviäkin uskovaisia.

Vierailija kirjoitti:

Nainen956 kirjoitti:

Pidän yliluonnolliseen uskovia vähän reppanoina pelkureina, jotka eivät osaa seisoa omilla jaloillaan ja kantaa vastuuta/syyllisyyttä omista teoistaan ja elämänvalinnoistaan.

Aina löytyy korkeampi voima jolla on viimeinen vastuu ja anteeksianto. Selkärangatonta.

Minusta sattumaan uskominen vaatii yhtä paljon uskoa, kuin siihen, että kaikki on luotu. Loppuosasta osittain samaa mieltä. Tunnen kaksi aivan kamalaa uskovaa, molemmat luonnehäiriöisiä. Käyttävät uskoa toisten kyykyttämiseen. Sitten tunnen myös aivan ihania ja sydämellisiä uskovia, kuten mummoni. Eli uskoviin ja ei uskoviin mahtuu niin monenlaista väkeä, ettei ketään pitäisi tuomita sen perusteella uskooko, vai ei.

Miksi pitäisi uskoa sattumaan? Sattumanvaraiset tapahtumat ovat ihan faktuaalisesti demonstroitavissa, ei niiden olemassaoloon tarvitse uskoa.

Sitä en myöskään ymmärrä miten ss liittyy tähän keskusteluun?