Kun ihminen muuttaa ihan toiselle murrealueelle, miten käy murteen?
Savonmurteella Etelänpohjanmaalla, eteläpohjanmaanmurteella Hämeessä, oulunmurteella Helsingissä vuodesta, vuosikymmenestä toiseen? Onhan näitä puolison tai työn vuoksi muuttaneita, miten heidän puheelleen käy, kiinnostaa!
Kommentit (27)
Asun Helsingissä ja täällä on oikein murteiden sulatusuuni slangilla höystettynä. Oma murre vesittyy kyllä vuosien aikana, ei kuitenkaan mihinkään slangin vaan kirjakielen suuntaan. Sitten taas jos on parikin viikkoa kotiseudulla, murre alkaa palailemaan takaisin melko nopeasti. Ja olen siis savolainen.
Oulun seutu - Savo - Oulun seutu. Tulos: en puhu puhtaasti mitään murretta.
Tosin mulla vaikuttaa kovasti se, että olen muuttanut takaisin Oulun seudulle alakouluikäisenä, jolloin puhetyyli muokkautuu helpoiten. Savon murre on käytännössä jäänyt kokonaan pois, mutta en ole oppinut puhumaan "oikeaa" Oulun murrettakaan.
Puhun aika tavalla yleiskieltä ilman murretta, mutta mä ja sä. Kun menen Etelä-Karjakaan kotiseuduilleni, puhe muuttuu mie ja sie.
Mie puhun karjalan murteella, ainakin suurimmaksi osaksi. Uudeltamaalta olen kotoisin mutta lapsuudessa suku puhui kannaksen murteella (evakkoja Terijoelta), joten se tarttui helposti🙂
Itsellä valitettavasti katoaa. Mies pk-seudulta, perhe Kainuusta. Wappi-ryhmässä perheen kesken kirjoitetaan murteella, pk-seudulla murretta ei muuten tule käytettyä, kuin joskus vahingossa jotain murresanoja. Töissä käytän pääasiassa englantia. Siskoni ei oikein tykkää, jos vahingossa sanon vaikka "meexä? Lähex tulee?" :D
Vierailija kirjoitti:
On aika henkilökohtaista. Osa pitää oman murteensa, osalla murre vaihtuu. En tiedä onko kielitieteilijöillä antaa tarkkaa vastausta asiaan.
On antaa, ja se on suunnilleen sama kuin sinun! Toisista murteista luovutaan herkemmin (esim. Savon murre), toiset säilyvät todennäköisemmin (esim. Etelä-Pohjanmaan murre). Monet myös yhdistelevät murteita puhuessaan.
Äitini muutti Jyväskylästä 30 v sitten Tampereelle. Jyväskylän murre on jäänyt pois, paitsi silloin kun juttelee lapsuudenkavereidensa kanssa. Kovin voimakasta Tampereen murretta ei ole hänellä, eikä kyllä mullakaan. Veljeeni sen sijaan tarttuu kaikki tosi nopeasti!
Veli ja minä olemme asuneet koko ikämme Tampereella.
Mulla on murteet sekottunu. Olen Satakunnasta kotoisin, opiskelin Tampereella ja anoppini on pohojanmaalta vahvalla murteellaan. Eli kukaan ei saa mitään selvää puheestani :D!
Opit käyttämään ymmärtämään uutta murretta kuin vierasta kieltä.
Saatat omaksua sanoja, mutta tuskin ryhdyt puhumaan uudella intonaatiolla. Se olisi teeskentelyä.
Jos heimolaisia ei ole, siistit ehkä omaa murrettasi yleiskieliseksi.
Voisi tästä puhua enemmänkin, aihe on kiintoisa. Mutta kun palkkaa ei tule, pakko lopettaa tähän.
Mä muutin opiskeleen Tampereen seudulta Kuopioon ja ei käynyt kyllä mitään ainakaan mulle, ei tarttunut savo yhtään. Tosin oli hauska huomata, kuinka itse en ollut ajatellut puhuvani millään murteella mutta Kuopioon muutettuani kaikki kysyivät multa, että olenko Tampereelta kotoisin. Kuulemma kuuli niin puheesta :) Nyt olen jo takaisinkin muuttanut kotiseudulle.
Tiedän henkilöitä jotka asuneet kymmeniä vuosia poissa "omalta murrealueeltaan", mutta murteen voi edelleen heidän puheestaan tunnistaa. Ja tiedän tapauksia joiden murre on hiipunut vuosikymmenten myötä. Eli on ihan tapauskohtaista. Toiset ihan tietoisesti vaalivat murrettaan ja toiset tietoisesti pyrkivät siitä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Mä muutin opiskeleen Tampereen seudulta Kuopioon ja ei käynyt kyllä mitään ainakaan mulle, ei tarttunut savo yhtään. Tosin oli hauska huomata, kuinka itse en ollut ajatellut puhuvani millään murteella mutta Kuopioon muutettuani kaikki kysyivät multa, että olenko Tampereelta kotoisin. Kuulemma kuuli niin puheesta :) Nyt olen jo takaisinkin muuttanut kotiseudulle.
Sama kokemus. En ikinä kokenut puheessani olevan mitään murretta (myös Pirkanmaalta kotoisin) ennen kuin olin vuoden toisaalla ja siellä ihmiset tunnisti puheesta mistä päin on. Itse en kyllä tunnista puheesta (jos ei otetaan lukuun kunnolla Tamperelaisittain puhujia) niitä jotka on kotoisin Pirkanmaalta.
12 jatkaa. Yhtään sellaista en ole tavannut joka olisi vaihtanut murretta (esim. pohjanmaan murteesta savon murteeksi). Puhetyyli on tullut yleiskielisemmäksi jossa on piirteitä alkuperäisen kotiseudun ja uuden kotiseudun puhetavoista, jos siis vanha murre on "hiipunut".
Olen asunut Helsingissä viime kesästä asti, enkä juurikaan kuule omaa murrettani missään (Oulun seutu), joten puheestani ei nykyään edes erota etten ole Helsingistä kotoisin. Kuitenkin kotona käydessäni ja sukulaisten kanssa jutellessani vaihdan heti takaisin Oulun murteeseen tiedostamatta sitä itsekään. Taitaa silti olla aika henkilökohtaista.
Turkulainen kaverini opiskeli kaksi vuotta Rovaniemellä ja säilytti kyllä turkulaisen nuottinsa. Joitain yksittäisiä sanoja hän poimi hupimielessä opiskelupaikkakunnaltaan. Kertoi muuten joutuvansa harva se ilta tappelemaan, jos lähti viihteelle. Paikallisia ärsytti hänen puhetapansa, ja vielä kun oli isokokoinen oli joku aina testauttamassa voimiaan. Kaverini ei lainkaan kaivannut takaisin Rovaniemelle.
Oulussa ensimmäiset 30 vuotta ja nyt 20 vuotta Helsingissä.
Murre on heikentynyt, mutta kuulemma vielä tietyt painotukset kertoo, että olen toiselta paikkakunnalta.
Stadin slangi ei tartu, mutta toki tietyt sanat oppii puhekielen kautta.
Eli treffit sovitaan Stokkan kellon alle, ei Stockkmannin kellon alle.
Joskus asiaa tutkittiin. Naiset omaksuvat uuden murteen nopeasti siinä missä miehillä menee vuosia tai vuosikymmeniä. Ja sitten on tietysti niitä jotka eivät omaksu sitä ollenkaan.
Ei käy välttämättä mitään. Muutin lännestä itä-suomeen ”mie-sie” murrealueelke ja asuin 16 vuotta siellä. Ei tarttunut mutre, puhun edelleen ”kotipaikkakuntakieltä”
Vierailija kirjoitti:
Tiedän henkilöitä jotka asuneet kymmeniä vuosia poissa "omalta murrealueeltaan", mutta murteen voi edelleen heidän puheestaan tunnistaa. Ja tiedän tapauksia joiden murre on hiipunut vuosikymmenten myötä. Eli on ihan tapauskohtaista. Toiset ihan tietoisesti vaalivat murrettaan ja toiset tietoisesti pyrkivät siitä eroon.
Mutta se, että mirteen alkuperän tunnistaa vusikymmeniä muuton jälkeen EI silti tarkoita, ettei henkilön puhetapa ja puhetyyli ja murre olisi muuttunut samojen vuosikymmenten aikana.
Murteet eivät ole mitään off/on tai joko/tai kieliä. Ne ovat jotain, mikä liikkuu isomman kielialueen sisällä ja sitä, että jonkinlaisia vaikutteita tartuu elämän aikana, ei voi eetää, vaikka haluaisikin.
On aika henkilökohtaista. Osa pitää oman murteensa, osalla murre vaihtuu. En tiedä onko kielitieteilijöillä antaa tarkkaa vastausta asiaan.