Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset valittavat matalista palkoista ja työstään, mutta eivät kuitenkaan kouluttaudu muille aloille?
20.11.2018 |
Varta vasten pitää hakeutua lähihoitajaksi, sairaanhoitajaksi, sosionomiksi etc. ja sitten valittaa kaikesta siitä, mitä nuo alat pitävät sisällään, kuten kuormittavan vuorotyön, pakkotahtisen kiireen ja matalan palkkatason.
Ja puhun nyt siis niistä, joilla ei ole sen kummempaa erityiskiinnostusta noille aloille, mutta joku ammatti pitää valita ja sitten valitaan sote-ala. Ne, jotka hakeutuvat alalle, koska se kiinnostaa oikeasti, ovat eri asia ja silloin asialle on hyvä syy.
Miksi ei samalla vaivalla voisi valita jotain tekniikan alaa, jossa huomattavasti paremmat palkat, palkkakehitys ja työajat? Ei tarvitsisi aina valittaa.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ratkaisu huonoihin palkkoihin on aina olevinaan eri alalle kouluttautuminen? ...
Kiinnostaisi myös, miksi juuri naisten alat ovat niitä huonosti palkattuja.
Yksilötasolla ratkaisu huonoihin palkkoihin on todellakin alanvaihto. Isommassa mittakaavassa toki poliittiset päätökset, rakenteelliset muutokset, arvot jne. vaikuttavat.
Mutta jos yksittäinen ihminen mielii tässä elämässä vielä saada parempaa palkkaa, niin ei ole aikaa jäädä odottelemaan monia vuosia hitaita muutoksia.
"Naisten alat" ovat huonosti palkattuja pääsääntöisesti siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat suurimmaksi osaksi julkisen puolen töitä, jotka eivät sinänsä tuota rahaa, vaan päinvastoin kuluttavat sitä. Julkisen sektorin ihmisten palkat maksetaan verorahoista. Ns. miesten alat taas ovat pääsääntöisesti yksityisen puolen rahaa tuottavaa hommaa, liiketoimintaa.
No mistäs ne hienot liikemiehet (jotka saa 4 miljardia vuodessa tukia pisneksiinsä) saisi asiakkaita ja työntekijöitä ilman julkisia palveluja kuten peruskoulua ja sairaanhoitoa, kun harva osaisi lukea ja laskea ja suurin osa kuolisi johonkin kulkutautiin teini-iässä? Että onkos ne nyt niin tuottamattomia kun ajattelee vähän älykkäämmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska yhteiskuntaa on ennenkin muutettu vain valittamalla ja epäkohtia nostamalla. Yksilötasolla sairaanhoitajat ja lastentarhanopettajat voivat vaihtaa alaa, isolla tasolla se ei toimi, että kaikki vain vaihtavat alaa. Vaikka olisikin kiva nähdä tämä ap:n skenaario, kyllä tulisi näillä insinööreilläkin hoppu nostaa naisalojen palkkoja, kun ihmiset alkaisi kuolla tyhjiin sairaaloihin.
Tätä juuri tarkoitin aiemmin tasapainosta puhuessani. Kysynnän ja tarjonnan laki johtaa tasapainoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannustakaa niitä nuoria tyttöbändi, älkääkä vähätelkö heitä tai antako heidän itsensä tai kenenkään muunkaan vähätellä heitä itseään.
Meillä tyttö meni lukioon, mietti mitä aineita valitsisi kun vähän kaikki kiinnostaa. Päätyi sitten pitkään mustikkaan, fysiikkaa ja Kemiaan sekä biologiaan. Haluaa pitää musiikin ja kuvataiteet jatkossakin harrastuksena.
Tämä piristi, tyttöbändi ja pitkä mustikka :D
Sama juttu, meidänkin tyttöbändi valitsi pitkän mustikan, fysiikan, kemian ja luonnontieteet. Ihan hyvin ainakin tähän asti on nämä kaikki on sujuneet, katsotaan mitä flikasta ehkä joskus tulee. Yliopistoon kovasti tavoittelee opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
No kuka nuo mainitsemasi työt sitten tekee?
Jää nähtäväksi. Miksi sinä vaivaat sillä päätäsi?
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Koska yhteiskuntaa on ennenkin muutettu vain valittamalla ja epäkohtia nostamalla. Yksilötasolla sairaanhoitajat ja lastentarhanopettajat voivat vaihtaa alaa, isolla tasolla se ei toimi, että kaikki vain vaihtavat alaa. Vaikka olisikin kiva nähdä tämä ap:n skenaario, kyllä tulisi näillä insinööreilläkin hoppu nostaa naisalojen palkkoja, kun ihmiset alkaisi kuolla tyhjiin sairaaloihin.
Tai sitten miehet hoitaisi nekin hommat, kuten kaikki muutkin matalapalkkaiset ei-naisvaltaiset työt :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska tyttöjen ja naisten itsetunto on huonompi, edelleen. Ei uskota omiin mahdollusuuksiin,ajatellaan että nainen on hoivaaja. Tämä näkyy esim päiväkodeissa niin että tytöille ehdotetaan nukkeleikkejä ja pojille rakentelua, on ihan tutkittu Helsinginkin yliopistossa. Miehet ja pojat ajattelevat keskimäärin olevansa parempia kuin tytöt, ehkä johtuu kasvatuksesta?
Olen lastetarhanope, ja pyrin vaikuttamaan lasten asenteisiin. Omassa ryhmässä eivät pojat määrää ja saa erikoiskohtelua.
No olen kahden tytön ja yhden pojan äiti. Työskennellyt päiväkodeissa ja lasu-puolella. Kommenttisi on aivan järjetön. Tytöt hakeutuvat ITSE nukkeleikkeihinsä, hama helmiensä ja piirustustensa pariin.. Pojat hakeutuvat ITSE rakentelemaan, keksimään ja painimaan. Näin vaikka on koitettu sekoittaa pakkaa. ( poikkeuksia tietenkin on, mutta ne on yksilötasolla)
Pk:ssa yttöjä pidetään sylissä enemmän. Hellitään enemmän. Kehutaan enemmän. Tyttöjen käytös sopii just tuollaisiin laitosolosuhteisiin paremmin eli tytöt saavat jatkuvasti parempaa palautetta. Poikia moititaan enemmän, heidän käytöstään huokaillaan, vaikka se on usein puhdasta energiaa, mikä pitäisi saada vaan purkautumaan.
Enemmän olisin huolissani poikien saamasta neg palautteesta.
Ja samat ”villimmät hauskuuttajat” sitten terrorisoivat koulussa opetusta, pärjäävät tyttöjä huonommin ja siitäkin syyllistävät kaikkia muita, etenkin tyttöjä. Just.
Olen itse ollut lastentarhanopettajana 20 vuotta ja kokemukseni on, että tyttöjä ja poikia pidetään yhtä paljon sylissä, luonnollisesti. Ja ainakaan omassa ryhmässä ei ole tiukkoja sukupuoliroolijakoja, tytöt ja pojat leikkivät yhdessä, luonnollisesti.
Eikö mielessäsi ole kertaakaan käynyt että sinä aikuisena voit, ja sinun pitää, vaikuttaa ryhmän dynamiikkaan ja sekoittaa pakkaa niin että tytöt saavat myös remuta ja pojat piirrellä? Jos lapset eivät itse osaa hakeutua monipuoliseen tekemiseen, sinun tehtäväsi on auttaa heitä. Nyt vaan vahingollisesti ylläpidät noilla ennakkoluuloillasi keinotekoista ja vahingollista, ahdasta sukupuoliroolimallia. Mutta ehkä et olekaan opettaja, opettajan työtähän tuokin on huomata ja siihen puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mielestäsi sairaanhoitajat ansaitsevat alhaiset palkat joilla hädin tuskin tulee toimeen?
Miksi maksaa enempää jos työhön tulijoita riittää? Eikä julkisella voida muutenkaan maksaa yhtä hyvin, kuin yksityisellä parhaimmillaan. Nämä on ihan tiedossa olevia asioita. Silti halukkaita on aina vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus voisi ihan vain miettiä, että onko se titteli ja suuri palkka joku tavoite ja ihanan elämän mitta?
Minä en halua mennä isollakaan palkalla stressaavaan työhön, jossa on jatkuva kiire, iso vastuu, matkustelua, pakko pitää ranskaksi PowerPoint -esitys, ylipitkät päivät, jatkuva tavoitettavana olemisen olotila, minglata ventovieraiden kanssa, esitelmöidä ja kokoustaa tylsistä asioista ja nukkua yöt huonosti sydämensä rytmihäiriöitä kuulostellen.
Minulle riittää ihan tavallinen palkka, jolla elää. Ja työ ilman ahdistusta ja vastuita. Käy vain töissä, sulkee oven takanaan ja tekee kaikkea kivaa vapaa-ajallaan.
Ei KAIKKI naiset valita, minäkään en valita pienestä palkasta. T. Tekniikan tohtori 8200e brutto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ap, kuka ne sairaanhoito, siivous, opetus, lastenhoito ym hommat tekee, jos kaikki kouluttautuvat muille aloille? Sinäkö?
Eli suurin syy miksi kukaan tekee noita töitä on se, että "siksi kun kukaan muu ei tee". Ei kyllä ihme kun saikuetaan, jos pyrki valitsemaan ammattinsa tuolla perusteella...
Vierailija kirjoitti:
Joskus voisi ihan vain miettiä, että onko se titteli ja suuri palkka joku tavoite ja ihanan elämän mitta?
Minä en halua mennä isollakaan palkalla stressaavaan työhön, jossa on jatkuva kiire, iso vastuu, matkustelua, pakko pitää ranskaksi PowerPoint -esitys, ylipitkät päivät, jatkuva tavoitettavana olemisen olotila, minglata ventovieraiden kanssa, esitelmöidä ja kokoustaa tylsistä asioista ja nukkua yöt huonosti sydämensä rytmihäiriöitä kuulostellen.
Minulle riittää ihan tavallinen palkka, jolla elää. Ja työ ilman ahdistusta ja vastuita. Käy vain töissä, sulkee oven takanaan ja tekee kaikkea kivaa vapaa-ajallaan.
Ja se on ihan täysin ok! Eikä sinun tarvitse sitä valintaa mitenkään puolustella. Se, että väittää yhteiskunnan luovan painetta moiseen on yksilön heikkoutta. Jollekin palkka tai titteli on tavoiteltavaa, antaa heidän tavoitella sitä. Sinulle se ei ole, ole tyytyväinen siihen että olet tyytyväinen tilanteesi. Helppoa, vai mitä?
t: tuollainen, jonka kuvailit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus voisi ihan vain miettiä, että onko se titteli ja suuri palkka joku tavoite ja ihanan elämän mitta?
Minä en halua mennä isollakaan palkalla stressaavaan työhön, jossa on jatkuva kiire, iso vastuu, matkustelua, pakko pitää ranskaksi PowerPoint -esitys, ylipitkät päivät, jatkuva tavoitettavana olemisen olotila, minglata ventovieraiden kanssa, esitelmöidä ja kokoustaa tylsistä asioista ja nukkua yöt huonosti sydämensä rytmihäiriöitä kuulostellen.
Minulle riittää ihan tavallinen palkka, jolla elää. Ja työ ilman ahdistusta ja vastuita. Käy vain töissä, sulkee oven takanaan ja tekee kaikkea kivaa vapaa-ajallaan.
Teet nyt niinkuin hoitajat ja vaadit tuota vastaavan palkan, mutta vaivan ja vastuun pysyessä samana.
Pitkä matikka, fysiikka ja kemia avaavat ovia paremmin palkattuihin töihin, sukupuolesta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ratkaisu huonoihin palkkoihin on aina olevinaan eri alalle kouluttautuminen? Jos jotain työtä tarvitaan, eikö sen palkan pitäisi olla riittävä?
Voihan se olla, että nuorena kouluttautuu jollekin alalle ja silloin se pienehkö palkka riittääkin, mutta myöhemmin ymmärtää ettei sillä oikein elätetä lasta. Silloin voi olla huomattavasti vaikeampi kouluttautua uudelleen.Kiinnostaisi myös, miksi juuri naisten alat ovat niitä huonosti palkattuja.
Eräs tuttu sairaanhoitaja on yksin elättänyt 3 lasta. Aina valittanut pientä palkkaansa. Vuositulot ei lähelläkään pienituloista, vaan 35 000 - 40 000€/vuosi. Jostain syystä Tehy on saanut Sari Sairaanhoitajan kuvittelemaan, että heillä on poikkeuksellisen pieni palkka vaativuuteen nähden.
Kyllästynyt sh kirjoitti:
Sairaanhoitajan työ on erittäin vaativaa ja haastavaa mutta myös palkitsevaa. Joka päivä oppii jotain uutta ja omaa ammattitaitoa joutuu pitämään yllä koska koko ajan on uusia menetelmiä ja alalla ei koskaan ole valmis. Tästä huolimatta tai ehkä tästäkin johtuen moni ei ymmärrä kuinka rankkaa sairaanhoitajan työ on muuta kuin oman kokemuksen kautta.
Vuorotyö, kiire ja alituinen stressi sekä huono palkkaus ajaa ihmisen loppuun. Sairaanhoitajan työtä kyllä mukamas arvostetaan mutta missä arvostus näkyy? Tähän voisi lisätä hierarkisuus joka on edelleen monissa paikoissa valloillaan, ylimielisiä ja ilkeitä osastonhoitajia, ylihoitajista puhumattakaan. Omaiset, potilaat ja lääkärit saa kohdella hoitajia miten sattuu, ketään ei kiinnosta.
Ja pisteena i.n päälle aina joku jolla hirveä tarve haukkua hoitajia ja mutu tuntumalla heittää "faktoja" meidän koulutuksesta, työstä, ammattitaidosta sekä palkasta.
Kyllä, asiaa!
Hoitotyö vaatii valtavasti tietoa ja osaamista, paljon tietoteknistä osaamista ja laitteiden hallintaa samalla kun pidetään ihmisiä hengissä. Työ on ylikuormitettua ja työajat ovat useimmilla ikävät.
Useimmat varmasti hakeutuvat hoitoalalle, koska siihen on aito kiinnostus. Opiskelujen jälkeen vaan monelle iskee hoitotyön karu arki päin näköä. Työ on liian rankkaa, hallittava tietomäärä on valtava ja palkkapäivänä iskee epäusko - tämäkö on raadannan arvostus? Palkkaa vaaditaan lisää, koska palkka ei vastaa työn vaativuutta!
P.S. Haluaisitko sinä insinööri, kun tulet leikkaukseen, sinun nukutusta valvoo joku kadunmies, koska työtä voi hoitaa "yleistiedolla"? Ehkä lapsesi ollessa teho-osastolla keuhkokuumeen vuoksi, sinä tulet pitämään lasta hengissä?
Vierailija kirjoitti:
Koska ne alat ei kiinnosta!
En ole koskaan ollut hyvä matematiikassa enkä fysiikassa tai kemiassa. En vain ole tajunnut niitä tai niiden logiikkaa.
Ei kiinnosta koneet, elektroniikka, sähkö, rakentaminen, talous eikä teollisuus. Miksi mennä aloille, joille ei ole taipumusta yhtään?
Mua on lapsesta lähtien kiinnostanut kielet, taide, kulttuurit, yhteiskunta ja psykologia. Harmi, ettei niitä arvosteta rahallisesti tässä yhteiskunnassa.
Ja joo, leikin tarhassa nukeilla ja laitoin leikkiruokaa koska autot nyt eivät vain sattuneet kiinnostamaan. Eikä niitä kukaan mulle mitenkään tyrkyttänyt. Valitsin leikkini ihan itse.
Tarkoitinkin juuri sitä, että jos ei ole millekään alalle sen kummempaa, erityistä kiinnostusta tai taipumusta, niin miksi niistä samalla viivalla olevista vaihtoehdoista valitaan aina ne sote-alat? Tilanteessa, jossa vain pitää teh joku valinta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Joskus voisi ihan vain miettiä, että onko se titteli ja suuri palkka joku tavoite ja ihanan elämän mitta?
Minä en halua mennä isollakaan palkalla stressaavaan työhön, jossa on jatkuva kiire, iso vastuu, matkustelua, pakko pitää ranskaksi PowerPoint -esitys, ylipitkät päivät, jatkuva tavoitettavana olemisen olotila, minglata ventovieraiden kanssa, esitelmöidä ja kokoustaa tylsistä asioista ja nukkua yöt huonosti sydämensä rytmihäiriöitä kuulostellen.
Minulle riittää ihan tavallinen palkka, jolla elää. Ja työ ilman ahdistusta ja vastuita. Käy vain töissä, sulkee oven takanaan ja tekee kaikkea kivaa vapaa-ajallaan.
Kas, hengenheimolainen. :) Mä aikanaan ammattia valitessa päätin puhtaasti työllistävyyden perusteella, ja se (ja palstatermein julkkarin suojatyöpaikka) on mahdollistanut kaikenlaisen rönsyilyn. Olen viestissä 11 mainitsemieni sitoumusten jälkeen päässyt toteuttamaan itseäni ihan uudella tavalla, joten menin jossakin luovuuden puuskassa hankkimaan yliopistokoulutuksen.
Olen nyt nelikymppinen, ja valmistumassa uudelle alalle vain huomatakseni, kuinka paljon enemmän se vaatii; palkattomia ylitöitä, kireitä deadlineja, pätkää ja projektia, kilpailua kynnet verillä eli kaikkea sellaista, mitä ei-uraihmisellä ei yksinkertaisesti ole työelämälle annettavana, koska ei ole pakko. Eihän se vaan käy, elämä on edelleen duunin ulkopuolella. Tällä hetkellä on menossa jonkinlainen käymistila, downshiftailen tk-eläkkeellä olevan puolisoni seurana ja teen töitä sen verran, että tullaan mukavasti toimeen, seuraavaa siirtoa miettiessä. (Terkkuja vaan tutuille.)
Eritellään eri ihmistyypit:
Ihminen joka tekee sitä työtä johon kyvyt ja taidot riittää, työ on mielekästä. Ihminen on tiedostanut palkkatason ja siitä huolimatta hakeutunut alalle, koska arvostaa työtä enemmän kuin palkkaa tai statusta. Tässä voi olla kyse niin sairaanhoitajasta kuin toimitusjohtajastakin, riippuu mikä työ ihmistä kiinnostaa. Vahva ihminen.
Sairaanhoitaja, joka on kateellinen uraohjuksille ja moittii johtajien kovia palkkoja, kun itsekin pystyisi tehdä sitä tai tätä, mutta silti jostain kumman syystä on hakeutunut hoitoalalle (ei uskonut omiin kykyihinsä tai jostain muusta syystä ei hakeutunut muulle alalle). Heikko ihminen.
Uraohjus, jota ei edes palkka tai status kiinnosta, mutta yhteiskunnan paineen alaisena hakeutunut moisiin tehtäviin. Valittaa oravanpyörästä. Heikko myös.
Eikö olisi siis paras että jokainen tekisi sitä työtä mikä oikeasti kiinnostaa, minkä palkka vastaa omia odotuksia, ja nämä kaksi asiaa jotenkin tasapainoilevat keskenään. Ei ole lainkaan mahdotonta. Jos hoitoala kiinnostaa, hakeutukoon lääkäriksi. Jos taas vastuu pelottaa, hoitajapuolelle. Suomessa on kuitenkin hyvät mahdollisuudet mille tahansa uralle.
Kysyttävää?
Vierailija kirjoitti:
Pitkä matikka, fysiikka ja kemia avaavat ovia paremmin palkattuihin töihin, sukupuolesta riippumatta.
...mutta ne ovat helkkarin tylsiä.
Jos jotakuta kiinnostaa, niin ihan OK että niistä maksetaankin niille.
Siksi kun joku kokki ei herätä ihmisissä yhtä paljoa myötätuntoa, ehkä jopa inhoa jos kehtaa valittaa ammatinvalintakysymyksestä. Rutiköyhä, pyyteettömästi kutsumusammatissaan yötä päivää ahertavat sisar hento valkoinen taas saa säälipisteet kaikilta.
Tämä tuo lisää ääniä sille poliitikolle joka ensimmäisenä ehtii varata sairaanhoitajien asian omaan kampanjaansa.
Jos eniten säälipisteitä keräävä ammatti olisi vaikka särmääjä niin poliitikot olisivat kilpaa ajamassa heidän etuaan ja lehtien sivut täyttyisivät sadoista nyyhkytarinoista kuinka jonkun on vaan peltilevyt taiteltava ja kuinka nälkärajalla siinä sinnitellään.