Lue keskustelun säännöt.
Miksi miniän on pakko pitää yhteyttä miehen vanhempiin?
19.11.2018 |
Lueskelin tuota "Miksi isän puolen isovanhemmat pitää etäisyyttä" -ketjua ja siellä moni syytti miniää hyvin pitkälti kaikesta; siitä kun hän ei pidä yhteyttä, siitä kun poikansa ei pidä yhteyttä jne. Mutta myös siitä, että miniä pitää enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa kuin appivanhempiin. No totta helkkarissa pitää! Onhan ne omat vanhemmat monelle paljon läheisempiä kuin miehen vanhemmat. Ja päinvastoin. Poikkeuksia toki on.
Mutta jäin miettimään tuon ketjun pohjalta sitä, että miksi miniän tehtävä olisi pitää yhteyttä aktiivisesti miehen vanhempiin? Miksi se on joku miniän velvollisuus?
Miksi se mies ei voi pitää yhtetyttä omiin vanhempiinsa? Mennä kyläilemään lasten kanssa, pyytää vanhempiaan kylään jne? Samaa mitä se vaimo tekee omien vanhempien kanssa.
Harvoin täälläkään näkee, että miestä syyllistetään kun se ei vaimon vanhemmille soittele ja jatkuvasti ole tekemisissä niiden kanssa.... On jotenkin helkkarin outo ja epäreilu asetelma näissä keskusteluissa, joten varmaan useilla myös tosielämässä. En vaan ihan oikeasti ymmärrä MIKSI?
Kommentit (239)
Rakenteellista sovinismia. Mieheltä ei lähtökohtaisesti odotetan yhtä paljon kuin naisilta ja nämä perinnöt patriarkaalisesta yhteikunnasta eivät kovin helposti muutu, kun naiset toisintavat niitä vaatimuksissaan toisille naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä perhe hoitaa yksikkönä suhteet vanhempiinsa. Eli kyläillään/pyydetään kylään pitkälti saman verran molempien vanhempia. Jos siis molempien vanhemmat ovat vielä terveitä.
Mitäköhän siitä tulisi jos mies alkaisi päättämään milloin esim. mennään anoppilaan? Nainen olisi edelleen tyytymätön.
Minä sanoin alunperin miehelle että hän hoitaa yhteydenpidon onaan sukuunsa, minä omaani.
No mies hoiti homman huunosti. Appivanhemmat haukkuivat minut ja lähettivät päivyrin hohon oli merkitty kaikki miehen suvun merkkipäivät ja osoitteet jne. Se oli ainoa lahja jonka heiltä ikinä sain. Häälahjakib oli vain miehen ninellä.
Silti en sihteeriksi ruvennut. Miehen suku.
Jos ei ole muuta yhteistä kuin "poika", niin miksi pitäisi pitää yhteyttä appivanhempiin. Oma anoppini vihasi minua koska vein hänen poikansa, anoppi ei saanut ruokaakaan laitetuksi jos ei poika käynyt syömässä, ja anoppi oli vasta 45 vuotias. Siis vain poika, ei miniä eikä lapsenlapsi. Jatkui sitä jonkun aikaa, ja liitto päätyi eroon koska poika ei päästänyt irti äidin esiliinan nauhoista.
Eron jälkeen äiti muuttikin poikansa ja tämän uuden vaimon luo asumaan.
Hahhhaaa - ihan sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin alunperin miehelle että hän hoitaa yhteydenpidon onaan sukuunsa, minä omaani.
No mies hoiti homman huunosti. Appivanhemmat haukkuivat minut ja lähettivät päivyrin hohon oli merkitty kaikki miehen suvun merkkipäivät ja osoitteet jne. Se oli ainoa lahja jonka heiltä ikinä sain. Häälahjakib oli vain miehen ninellä.
Silti en sihteeriksi ruvennut. Miehen suku.
No tää on sitte se seuraava asia mitä en ymmärrä :D Mitä hittoa ne alkaa kiukuttelemaan sille miniälle, kiukuttelis omalle pojalleen!
Selkeesti ei tosiaan ooteta, että ne miehet pystyis hoitamaan asioita...
Ja mitä tuohon tulee, että ei se naiselle kelpaa kuitenkaan, jos mies alkaa ilmoitella, koska mennään anoppilaan. Jos alusta asti selvästi sovitaan miten asiat hoidetaan ja kerrotaan suunnitelmista toiselle niin mikäs ongelma tuo on? Eihän kummankaan vanhempien luo tarvi aina koko perhe mennä. Saa se toinen omaa aikaa kun toinen kuskailee lapsia ja kyläilee.
Vierailija kirjoitti:
Rakenteellista sovinismia. Mieheltä ei lähtökohtaisesti odotetan yhtä paljon kuin naisilta ja nämä perinnöt patriarkaalisesta yhteikunnasta eivät kovin helposti muutu, kun naiset toisintavat niitä vaatimuksissaan toisille naisille.
Meinasin myös sanoa, että nuo ihmiset eivät luultavasti itsekään ihan tajua mitä sanovat.
Tällaiset enimmäkseen asenteissa olevat ongelmat mulle tulee mieleen, kun ihmiset kyselevät mihin feminismiä muka tarvitaan enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä. Joissain perheissä tilanne taitaa kuitenkin olla se, että mies ei pidä yhteyttä vanhempiinsa (ei katso tarpeelliseksi) eikä siten synny isovanhempien ja lastenlasten välille läheistä suhdetta. Ja kun läheistä suhdetta ei ole, ei ole isovanhemmista lastenhoitajaksikaan. Näissä perheissä nainen on kuitenkin se, joka kaipaisi kahdenkeskistä aikaa puolisonsa kanssa tai muuten vaan lapsivapaata, jolloin saisi kuitenkin olla kotona eli lapset olisivat mummolassa. Mies ei tällaista vapaata kaipaa, joten miehelle asiassa ei ole mitään ongelmaa.
Meillä aikuiset huolehtivat itse suhteensa omiin vanhempiinsa eikä asiassa ole koskaan ollut mitään ongelmaa.
Ei tarvitse, mies saa hoitaa ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä perhe hoitaa yksikkönä suhteet vanhempiinsa. Eli kyläillään/pyydetään kylään pitkälti saman verran molempien vanhempia. Jos siis molempien vanhemmat ovat vielä terveitä.
Ei todellakaan! Vanhempani ovat narsisteja. En halua nähdä heitä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä perhe hoitaa yksikkönä suhteet vanhempiinsa. Eli kyläillään/pyydetään kylään pitkälti saman verran molempien vanhempia. Jos siis molempien vanhemmat ovat vielä terveitä.
Jaa että 300 km päässä käydään kyläilemässä yhtä usein kuin 2 km päässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä ap:n kanssa että tämä tapa on ihmeellinen. Ja hyvin usein, jos miniä jättää yhteydenpidon miehensä huoleksi, vastuuta siitä yritetään kammeta miniälle sen miehen suvun toimesta. Mikä siis on ihan älytöntä. Eikö ne halua olla suoraan yhteydessä omaan poikaansa? Tuo jonkun kalenteriesimerkki on aika äärimmäinen, mutta asia tehdään joka tapauksessa selväksi tuhansin pikkuvihjauksin ja olettamuksin. Mies ohitetaan hänen oman sukunsa toimesta.
Meillä on molemmilla huonot suvut ja huonot vanhemmat (kurja lapsuus). Jo seurustelun alussa sovittiin että kumpikin hoitaa oman hullun sukunsa, ettei se toisen suku enää siinä kuormita lisää. Mun vanhemmat on todella pahansuopia ja isä umpinarsisti. Anoppi taas läheisriippuvainen marttyyri.
No sopimus piti, mutta se ei käynyt anoppilan väelle. Edelleen pommittivat minua viestein ja puheluin, ja kun mies soitti sinne takaisin niin haukkuivat minua. Kun mies ei muistanut jotain Irma-tädin synttäriä, minut haukuttiin taas. Kun mies ei alkanut syntyärijuhlakeräystä hoitamaan äidilleen, taas minut haukuttiin.
En vittu soikoon kestä! MINÄ EN OLE VELVOLLINEN vieraaseen sukuun hoitamaan vieraitten ihmisten lahjoja ja rahankeräyksiä.
Anoppi ei jotenkin vieläkään usko asiaa. Tämä sopimus (oman suvun hoitamisesta) on sanottu useaan kertaan. Silti appilassa valitus että naisen kuuluu hoitaa suvun asiat kun eihän miehiltä voi odottaa mitään!
Miten niin miehiltä ei voi odottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet on vapaamatkustajia tässä asiassa. Kaikki vaan naisen vastuulle! Röyhkeintä ehkä se että koko miehen suvun yhteysenpitovelvoitteen ja synttärimuistamusen lisäksi naisen pitää huolehtia myös MIEHEN OMISTA kummilapsista.
Tää on just sitä rakenteellista sovinismia.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä ap:n kanssa että tämä tapa on ihmeellinen. Ja hyvin usein, jos miniä jättää yhteydenpidon miehensä huoleksi, vastuuta siitä yritetään kammeta miniälle sen miehen suvun toimesta. Mikä siis on ihan älytöntä. Eikö ne halua olla suoraan yhteydessä omaan poikaansa? Tuo jonkun kalenteriesimerkki on aika äärimmäinen, mutta asia tehdään joka tapauksessa selväksi tuhansin pikkuvihjauksin ja olettamuksin. Mies ohitetaan hänen oman sukunsa toimesta.
Joissain perheissä ja suvuissa pidetään normaalina, että perheen ihmissuhteiden hoitaminen kuuluu naiselle. Anoppi voi siis olla itsekin ollut se, joka huolehtii yhteydenpidon niin omiin sukulaisiinsa kuin miehensä sukulaisiinkin. Eihän näissä keskusteluissa koskaan tule edes ilmi, että appi olisi joskus soittanut miniälleen, kutsunut poikansa perhettä kylään, pyytänyt lapsenlapsia viikonlopuksi tms vaan aina se on anoppi, joka niin tekee. Jos on tehdäkseen. Kääntöpuoli tästä tavasta näkyy, jos pariskunta eroaa. Mies kokee jääneensä hyvin yksinäiseksi, koska vaimon ja lasten myötä hävisivät kaikki muutkin ihmissuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän siitä tulisi jos mies alkaisi päättämään milloin esim. mennään anoppilaan? Nainen olisi edelleen tyytymätön.
Tottakai sovitaan yhdessä ,koska mies menee lapsien kanssa vanhempiensa luo. Kyllä se ainakin minulle on monesti ollut helpotus kun saa olla esim. Viikonloppuna yksin kotona ja saa tehdyksi juttuja joita lasten kanssa ei voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä ap:n kanssa että tämä tapa on ihmeellinen. Ja hyvin usein, jos miniä jättää yhteydenpidon miehensä huoleksi, vastuuta siitä yritetään kammeta miniälle sen miehen suvun toimesta. Mikä siis on ihan älytöntä. Eikö ne halua olla suoraan yhteydessä omaan poikaansa? Tuo jonkun kalenteriesimerkki on aika äärimmäinen, mutta asia tehdään joka tapauksessa selväksi tuhansin pikkuvihjauksin ja olettamuksin. Mies ohitetaan hänen oman sukunsa toimesta.
Joissain perheissä ja suvuissa pidetään normaalina, että perheen ihmissuhteiden hoitaminen kuuluu naiselle. Anoppi voi siis olla itsekin ollut se, joka huolehtii yhteydenpidon niin omiin sukulaisiinsa kuin miehensä sukulaisiinkin. Eihän näissä keskusteluissa koskaan tule edes ilmi, että appi olisi joskus soittanut miniälleen, kutsunut poikansa perhettä kylään, pyytänyt lapsenlapsia viikonlopuksi tms vaan aina se on anoppi, joka niin tekee. Jos on tehdäkseen. Kääntöpuoli tästä tavasta näkyy, jos pariskunta eroaa. Mies kokee jääneensä hyvin yksinäiseksi, koska vaimon ja lasten myötä hävisivät kaikki muutkin ihmissuhteet.
Ei se silti ole mikään syy ryöpyttää miniää jonka perheedsä on toisenlainen käytäntö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän siitä tulisi jos mies alkaisi päättämään milloin esim. mennään anoppilaan? Nainen olisi edelleen tyytymätön.
Tottakai sovitaan yhdessä ,koska mies menee lapsien kanssa vanhempiensa luo. Kyllä se ainakin minulle on monesti ollut helpotus kun saa olla esim. Viikonloppuna yksin kotona ja saa tehdyksi juttuja joita lasten kanssa ei voi tehdä.
No onko sinulle sitten Ok että lähtiessäsi omien vanhempiesi luo mies sanoo että mene sinä vain lasten kanssa minä jään kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän siitä tulisi jos mies alkaisi päättämään milloin esim. mennään anoppilaan? Nainen olisi edelleen tyytymätön.
Tottakai sovitaan yhdessä ,koska mies menee lapsien kanssa vanhempiensa luo. Kyllä se ainakin minulle on monesti ollut helpotus kun saa olla esim. Viikonloppuna yksin kotona ja saa tehdyksi juttuja joita lasten kanssa ei voi tehdä.
No onko sinulle sitten Ok että lähtiessäsi omien vanhempiesi luo mies sanoo että mene sinä vain lasten kanssa minä jään kotiin?
En ole tuo jolta kysyit mutta minulle ainakin on, en näe mitään syytä miksi miehen pitäisi aina lähteä mukaan, eikä se usein lähdekään.
Niinpä. Mies hoitaa oman sukunsa, vaimo omansa.