Uusi tutkimus:digitaalisuus ja ilmiöoppiminen heikentävät oppimistuloksia

Ahahhaa! Tiesin tämän jo kauan sitten. Hämmentävää, miten maallikolle päivänselvät asiat tulevat muka yllätyksenä päättäjille ja asiatuntijoille.

Onkohan yksi syy lisääntyneiden keskittymishäiriöiden diagnosointiin sekin, että enää koulussa ei rauhoituta ja keskitytä, vaan ryhmäopitaan ja pelataan älylaitteilla. Tuo voi olla ihan hirveän raskasta esim. aistiherkille ja uusia asioita jännittäville lapsille. Miksi ei voida vain myöntää, että perinteiset oppimismuodot ihan oikeasti sopivat monille? Itse olin juuri sellainen päiväuneksiva add-tyyppinen lapsi, jolle se oma pulpetti ja omat kirjat ja ennakoitava opetuksen eteneminen sopivat tosi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tämä yhteiskunta menee ihan piloille, kun kaikesta halutaan tehdä työelämän kaltaista ja valtiotakin johtaa kuin yritystä. Itseohjautuvuus ja erilaiset työskentely-ympäristöt on ihan jees työpaikoilla, joissa työntekijällä on vastuuta tuloksesta, mutta miten voit laittaa alaikäisen lapsen täysvastuuseen omasta oppimisestaan? Kaikki ryhmätyötkin ovat ihan sukasta silloin, kun kaikki ryhmän jäsenet ovat amatöörejä, eikä kukaan vielä hallitse asiaa ja siksi kykene johtamaan ryhmää.

Perinteinen koulunkäynti oli tehokasta. Toistoa, toistoa, keskittymistä, toistoa. Miksi paperiset kirjat ovat niin huono vaihtoehto? Se ideahan kirjoissa ja muistiinpanoissahan on, että niiden avulla voi kerrata yhä uudestaan ja uudestaan. Miten tässä digimaailmassa oikein kerrataan mitään?

Niin, aivot toimii sillä tavalla että asioita täytyy toistaa kunnes ne painuvat pitkäaikaismuistiin. Siksi kielten opiskelu erityisesti on toistoa, toistoa ja toistoa. Aiemmassa jutussa luki, ettei sanakokeita enää ole, johon voi sanoa vain yhden sanan: älyvapaata.

"Myös Suomessa 90-luvulla toteutuneet reformit, joilla oppilaiden asemaa kohennettiin suhteessa opettajaan, alkavat näkyä tulosten hiipumisena, Sahlgren kirjoittaa.

Koulutuspolitiikka näyttää tutkijan mukaan jatkuvan samaan suuntaan vuonna 2016 voimaan astuvassa opetussuunnitelmassa: Oppilaan vaikutusvaltaa korostetaan, samoin kuin aiemmin on tehty Ruotsissa.

Sahlgrenin mukaan Suomen esimerkistä pitää päätellä, että oppilasjohtoinen opetusmalli sekä liian tasa-arvoinen suhde oppilaiden ja aikuisten välillä koulussa ovat riskejä."

Itä-Aasiahan on todella menestynyt koulutuksen suhteen ja siellä ei tällaista auktoriteettiongelmaa ole. Miksi Suomessa päätettiin muuttaa hyväksi havaittua systeemiä, me kun olimme Itä-Aasian kanssa maailman parhaimmistoa koulutuksessa. Minä ja moni muu näki heti, mitä tuhoa tämä uusi "itseohjautuva" eli laiska ja löyhä opetussuunnitelma tulee aiheuttamaan. Hyvä puoli on, että se havaittiin nyt eikä viiden vuoden päästä, eri asia on tehdäänkö asialle jotain ja koska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tämä yhteiskunta menee ihan piloille, kun kaikesta halutaan tehdä työelämän kaltaista ja valtiotakin johtaa kuin yritystä. Itseohjautuvuus ja erilaiset työskentely-ympäristöt on ihan jees työpaikoilla, joissa työntekijällä on vastuuta tuloksesta, mutta miten voit laittaa alaikäisen lapsen täysvastuuseen omasta oppimisestaan? Kaikki ryhmätyötkin ovat ihan sukasta silloin, kun kaikki ryhmän jäsenet ovat amatöörejä, eikä kukaan vielä hallitse asiaa ja siksi kykene johtamaan ryhmää.

Perinteinen koulunkäynti oli tehokasta. Toistoa, toistoa, keskittymistä, toistoa. Miksi paperiset kirjat ovat niin huono vaihtoehto? Se ideahan kirjoissa ja muistiinpanoissahan on, että niiden avulla voi kerrata yhä uudestaan ja uudestaan. Miten tässä digimaailmassa oikein kerrataan mitään?

Niin, aivot toimii sillä tavalla että asioita täytyy toistaa kunnes ne painuvat pitkäaikaismuistiin. Siksi kielten opiskelu erityisesti on toistoa, toistoa ja toistoa.

Jos siis asiat hutaistaan läpi kerran, aivot eivät saa viestiä että "tämä on nyt tärkeä juttu" eivätkä siirrä asiaa pitkäaikaismuistiin. Siksi nopea pänttääminen juuri ennen koetta johtaa usein asioiden unohtamiseen kokeen jälkeen.

"Ilmiöoppimisessa" ei välttämättä saada sitä ensimmäistäkään hutaisua kunnolla kun pitäisi itse olla niin oma-aloitteinen. Kuinka moni lapsi sitä on jos ei ole pakko ja asia on tylsä?

Kun ElliPetteri seitsemänveelle lyödään tabletti käteen ja sanotaan että katsele sieltä matikkapeli, opettele yhteenlaskun perusteet ja määrää itelles myös omavalintainen määrä kotitehtäviä, metsään mennään. Ihminen on luonnostaan laiska ja mukavuudenhaluinen. ElliPetteri voi oppitunnilla ehkä sitä peliä vähän vilkaistakin, mutta siihen se jää. Reilu kymmenen vuotta leikitään ja pelaillaan, sitten pitäisi osaamisen olla sillä tasolla että aletaan opiskelemaan työelämää varten. Jo nyt on julkisuuteen tullut vähemmän imartelevia esimerkkejä kuinka peruskoulun päättäneet eivät osaa laskea tai lukea, puhumattakaan siitä että edes yleissivistys olisi sillä tasolla että rahkeet riittäisivät jatko-opintoihin.

En kaipaa karttakeppiä sormille, mutta mielelläni palaisin niihin aikoihin kun opettajan tehtävä oli opettaa, ei vain kannustaa opettelemaan.

En ole asiaan kauheasti perehtynyt, koska lapsi ei ole vielä kouluiässä. Mutta minä tyhmä olen luullut, että ilmiöoppiminen olisi semmoista koululuokan ulkopuolella tapahtuvaa oppimista. Tyyliin keväällä ilmojen lämmetessä mennään ulos katsomaan kasvillisuutta, käytettäisiin museoita, mahdollisesti opintoretkiä muihin kaupunkeihin ja ehkä jopa ulkomaille. Ihan vain yöpyminen koulussa voitaisiin käyttää hyväksi ilmiöoppimisessa.

En ollut ikinä ajatellut, että kyseessä on itseohjautuvaa opiskelua. Harhaanjohtava sana! Toivottavasti tilanne muuttuu 7 vuodessa takaisin perusteisiin. Itse kyllä aion olla lapsen kanssa paljon läsnä opintojen ohella, koska tykkään oppia ja opettaa. Mutta perusteet pitää tulla koulusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttu nyt vaan on niin, ettei esimerkiksi matematiikkaa opi mitenkään muuten kuin laskemalla. Ja jatkossa kun robotit hoitavat kaikki muut työt, jäljelle jää vain robottien tekeminen ja ohjelmoiminen, johon tarvitaan juuri matemaattisia ja logiikan taitoja eli juuri niitä, joita palstan superkielitaitoiset historia-uskontotieteilevät leonardodavincit hyihkyvät.  

Jos lujuuslaskija ei osaa oikeasti laskea ja mitoittaa, vaan on täysin ohjelmien varassa, niin ongelmissa ollaan.

Työkaveri aikoinaan löysi asiakkaan firman mitoitusohjelmassa olleen virheen, kun ihmetteli asiakkaalta tulleita speksejä.

Lujuuslaskenta insinööritoimistoissa on lähinnä kertolaskua. Ei juuri kukaan osaa mennä lujarin kautta niihin kaavoihin sisälle ja kertoa mitä siellä tapahtuu... Tahtoo siis sanoa, että se sun työkaveri huomasi sen virheen koska tuloksissa ei ollut mitään järkeä. Ei sen takia, että osaisi laskea sen paremmin kuin sen laskennan tehnyt tyyppikään. Se (luultavasti junnu) ei vaan ollut huomannut että nyt tulee vähän outoja tuloksia. 

Mutta siis olen siinä samaa mieltä, että paperilla ja kynällä noita laskuja pitää (ja näin myös tehdään) jauhaa sen verran että syntyy käsitys järkevistä arvoista. Ja jonkunlainen vainu mikä voisi olla pielessä jos tulokset heittävät johonki nsuuntaan. 

Nythän on niin, että lukiossa ollaan todella moderneja. Kaikki laskennat tehdään tietokoneilla. Eräs vaikutusvaltainen visionääri hehkuttaa, että esim. integraalikaavoja ynnä muita kaavoja ei tule opetella ulkoa, vaan mietitään mihin matematiikkaa voisi soveltaa. Yliopistossa ollaan taas todella vanhanaikaisia. Meillä lasketaan paperilla kynää käyttäen ja usein peruslaskinkin on kielletty.

Nythän on käynyt niin, että yläasteelle tultaessa joudutaan kertaamaan ja paikkaamaan alakoululaisten heikkoa matematiikan osaamista. Lukiossa joudutaan paikkaamaan yläasteelaisten huonoa matematiikan osaamista. Yliopistossa joudutaan paikkaamaan opiskelijoiden huonoa matematiikan osaamista. Miksi näin? Appsit, joilla alakoululaiset pelaavat matematiikkapelejä, piti tehdä oppimisesta hauskaa ja tehokasta. Miksi tämä näkyy vain huonontuneina tuloksina?

Laskin on kielletty vain tenteissä eikä sillä yleensä edes tekisi mitään. Kotitehtävissä ja vastaavissa tarvitaan matlabia, maplea, mathematicaa tai vastaavaa. Ei kaikissa tehtävissä mutta monissa hieman kurssista riippuen

eri

Missä laskin on kielletty? Peruskoulun yläasteella on edelleen käytössä.

Taisi puhua lukiosta

Lukiossa ei kauheasti tarvitse matlabia osata

wolfram olisi perusmatikkaan muutenkin parempi kuin matlab

Kieltämättä varmaan minäkin olisin vahvasti alisuoriutunut suuressa osassa aineita jos olisi pistetty itse valkkaamaan kotitehtävät. Nyt tein vain sen kun oli pakko ja alisuoriuduin lievästi.

Sairas idea, että pieni alakoululainen tai murrosiän hormoneissa kärvistelevä lapsi jotenkin automaattisesti osaisi ottaa aikuisen ihmisen vastuun omasta oppimisestaan. Itseohjautuvuus ei onnistu kaikilta aikuisiltakaan, mutta lasten pitäisi opettaa itse itseään, asettaa tavoitteet ja arvioida mitä on opittu, ja  mitä tarvitaan lisää.

Ja ne laitteet, kun nykylapsi on aikuinen, laitteet ja apsit ovat ihan erilaiset, ihan turhaa käyttää aikaa koneiden kanssa näpräämiseen. Jokainen osaa kirjoittaa kysymyksen googleen, mutta ilman mitään pohjaosaamista se että google varmaan löytää kaiken tiedon, ei auta mitään missään asiassa.

Pitäisi tehdä tutkimus, jossa vertailtaisiin 1970- , 1980-, 1990-, 2000- ja 2010-luvun pitkän matematiikan yo-kokeiden vaikeustasoa.

Nykysukupolven edustajat ovat tehokkaita, mutta kärsimättömiä. Kaikki täytyy perustella miksi tehdään näin. Eivät tee mitään, jos heitä ei saa vakuuttuneiksi. Pienestäkin työstä pitäisi saada valtavasti kiitosta. Aika on heille arvokasta. Vaihtavat työtä tai tehtävää, jos se ei enää jaksa monitoida eikä heitä saa innostumaan.

Ei yhtään yllätä että asiasta vastuuta kantavat tahot, ministeri ja OPH:n ylijohtaja eivät näe ongelmaa. Korjausliike tullaan tekemään vasta kun katastrofi on kärjistynyt ja oppimistulokset vedetty kokonaan pohjamutiin. Samalla on tullut tuhottua useiden ikäluokkien tulevaisuus.

Hirveää. Näissä digi-uudistuksissa on paljon pielessä. Keskeisimpänä ongelman luojana näen ajattelun, että koska ympäristö on muttunut digitaalusemmaksi, myös ihminen olisi muuttunut digitaalisemmaksi.

Luojan kiitos olen itse opiskellut kasvatustieteitä ja ollut hyvä koulussa, samoin mieheni. Voimme itse opettaa lapsiamme ja mm. pitää ärsykesaasteen (älylaitteet) minimissä. Kehittyvän ihmisen (lapsi, teini) aivot tarvitsevat rauhaa, toistoa, pysyvyyttä ja turvaa kyetäkseen kehittymään siksi itseohjautuvaksi. Aikuisena.

Mikähän pommi meillä on käsissämme kun nykyiset ekaluokkalaiset ovat 18v? Ellei kelkan suuntaa vaihdeta. Eikä sitä vaihdeta, koska sehän tarkoittaisi virheen myöntämistä. Lapsista viis.

Jos minulta vaadittaisiin työpaikalla itseohjautuvuutta, tekisin niin vähän kuin mahdollista. Se kyllä tulisi ajan mittaan puremaan omaan nilkkaan, mutta eihän ihminen sitä siinä hetkessä ajattele. On ihan luonnollista pyrkiä vähimpään vaivannäköön.

Tämä kun sitten toteutetaan koululaisten kohdalla, niin.. no, sanotaan näin että kymmenen vuoden kuluttua on lukion opettajilla helppoa kun 10% ikäluokasta pääsee ylipäätään sisään.

Vierailija kirjoitti:

Lainaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmiöoppiminen on hölynpölyä, siinä ei kukaan opi mitään. Digivälineet taas ovat monissa tilanteissa käteviä apuvälineitä mutta eivät mikään itseisarvo.

-lukiolainen, peruskoulussa uutta opsia nähnyt

Meillä juurikin ilmiöoppiminen on se johon panostetaan. Digitaalisuutta tulee käyttää aina, kun on mahdollista. Fyysisistä kirjoista yritetään päästä eroon. En voisi kuvitellakaan, että lapsen oppiminen jäisi nykyäään vain koulun kontolle. Lasta pitää koko ajan ohjata kotona ja seurata oppimista.

Kyllä meilläkin seurataan ja tarvittaessa ohjataan. Mielestäni kuitenkin yksi tärkeä asia on, että lapsi oppii itsenäisesti huolehtimaan omasta oppimisestaan. Jos vanhempu häärää koko ajan mukana koulutyössä, niin vastuu oppimisesta luisuu liiaksi vanhemman harteille. Hyvä tasapaino kannattaa löytää ja tarkkailla, ohjata vain tarvittaessa. Ja myös työntekoa ja ponnistelua lapsen on opittava. Oppimisen eteen pitää nähdä vaivaa, ei se voi olla vain kivaa koko ajan.

Mielestäni ennen vanhaan oppilaan oli helpompi kantaa vastuu koulusta. Tehtävät olivat selkeitä ja, jos teki töitä, niin sai parempia tuloksia. Työnteko palkittiin. Nykyään sanakokeitakin vältellään, koska se on vanhanaikaista ulkoa opettelemista.

Luokka on vanhanaikainen sana. Nyt puhutaan oppimisympäristöistä.

Oppimisympäristö ei näytä luokalta. Se on ”avointa tilaa, älyteknologiaa ja pulpettien vaihtumista säkkituoleihin”.

Peter Vesterbacka on jättänyt peliyhtiö Rovion ja siirtynyt brändijohtajaksi yritykseen, joka tekee ”kaikesta oppimisesta hauskaa”.

Kaikessa on parantamisen varaa.

Arviointikäytännöissä: ”Arvioinnissa pitäisi voida kuulla muitakin kuin opettajia, esimerkiksi harrastusten valmentajia.” (Sitran Uusi koulutus –loppuraportti)

Opetuksessa: ”Jos puhutaan tulevaisuuden taidoista niin perinteinen malli, jossa opettaja puhuu ja oppilaat kuuntelevat ja tekevät muistiinpanoja, se ei opeta työelämässä tarvittavia taitoja.” (Helsingin opetusviraston johtaja Liisa Pohjolainen.)

Työvälineissä: ”Insinöörikansa Suomi on toistaiseksi aika heikosti hyödyntänyt digitalisaatiota oppimisessa. Koulu on melkein ainoita paikkoja, missä lapset ja nuoret eivät käytä älypuhelimia.” (Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen)

Tietokäsityksissä: ”Opiskellessaan virtuaalisissa ympäristöissä ja sosiaalisen median avulla, oppijat rakentavat ja tuottavat tietoa, joka on moniulotteisempaa kuin itse opiskeltava sisältö.” (Peruskoulu 3.0 –hanke)

Oppimisessa: ”Oppimisesta tulee entistä enemmän sulautuvaa (blended learning) ja hybridistä, kun opettajan ja oppilaiden välinen kontaktiopetus sekä oppilaiden keskinäinen oppiminen yhdistyvät digitaalisten oppimisympäristöjen kanssa.” (Helsingin kaupungin koulutuksen ja oppimisen digistrategia)

Opettajissa: Opettajat ovat ”entistä enemmän valmentajia” (Sitran Uusi koulutus -raportti), ”oppimisen aktivoijia ja ohjaajia” (Helsingin kaupungin koulutuksen ja oppimisen digistrategia), jotka ”väistävät luokan edestä oppilaiden keskelle, tutkimusryhmän asiantuntijajäseneksi”. (Helsingin Sanomat)

Hallituksella on kärkihanke, joka ”päivittää Suomen koulut 2020-luvulle”, työkaluina digitalisaatio, uudet oppimisympäristöt ja uusi pedagogiikka.

Opetussuunnitelma uudistettiin vuosi sitten. Tietotekniikkaa käytetään jatkossa kaikissa oppiaineissa ja kaikilla vuosiluokilla.

On oppikirjattomia kouluja.”Ne ovat lähteneet kehittämään sitä, miten opetusta ja oppimista voisi hoitaa ilman oppikirjoja”, opetusviraston johtaja Liisa Pohjolainen sanoo.”Ettei olisi enää paperisia kirjoja eikä kirjoitettaisi niin paljon paperille.”Pulpetittomissa kokeilukouluissa ei ole pulpettirivejä ja ”oppimisympäristö laajenee koulurakennuksesta ympäröivään yhteiskuntaan”. Kouluttomassa koulussa ei ole oppitunteja, lukujärjestyksiä tai luokkia. Oppiminen on ”työpajamaista, projektioppimista” ja se keskittyy ”todellisen elämän ilmiöihin”.

Uusien koulujen avainsanat ovat joustavuus ja muunneltavuus. Moderneille kouluille tunnusomaista on avoin tila, älyteknologia ja pulpettien vaihtuminen esimerkiksi säkkituoleihin.

https://yle.fi/uutiset/3-9757539

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/suuri-digiloikka-lapsille-koul…

Tuli kyllä bullshit bingon joka ikinen rivi täyteen...

Nuoruuteni sähköiset opetusvälineet olivat piirtoheitin ja ATK-tunti kerran viikossa. Pidin silti eniten siitä, että opettaja kirjoitti tauluun. Kun silmä seuraa ilmestyvää tekstiä ja samalla käsi kopioi sen vihkoon, oli jokin mahdollisuus että asia jäi mieleen.

Meillä oli huippupisteet Pisa-tutkimuksissa. Miksi lähdettiin korjaamaan ehjää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmiöoppiminen on hölynpölyä, siinä ei kukaan opi mitään. Digivälineet taas ovat monissa tilanteissa käteviä apuvälineitä mutta eivät mikään itseisarvo.

-lukiolainen, peruskoulussa uutta opsia nähnyt

Meillä juurikin ilmiöoppiminen on se johon panostetaan. Digitaalisuutta tulee käyttää aina, kun on mahdollista. Fyysisistä kirjoista yritetään päästä eroon. En voisi kuvitellakaan, että lapsen oppiminen jäisi nykyäään vain koulun kontolle. Lasta pitää koko ajan ohjata kotona ja seurata oppimista.

Kyllä meilläkin seurataan ja tarvittaessa ohjataan. Mielestäni kuitenkin yksi tärkeä asia on, että lapsi oppii itsenäisesti huolehtimaan omasta oppimisestaan. Jos vanhempu häärää koko ajan mukana koulutyössä, niin vastuu oppimisesta luisuu liiaksi vanhemman harteille. Hyvä tasapaino kannattaa löytää ja tarkkailla, ohjata vain tarvittaessa. Ja myös työntekoa ja ponnistelua lapsen on opittava. Oppimisen eteen pitää nähdä vaivaa, ei se voi olla vain kivaa koko ajan.

Mielestäni ennen vanhaan oppilaan oli helpompi kantaa vastuu koulusta. Tehtävät olivat selkeitä ja, jos teki töitä, niin sai parempia tuloksia. Työnteko palkittiin. Nykyään sanakokeitakin vältellään, koska se on vanhanaikaista ulkoa opettelemista.

Luokka on vanhanaikainen sana. Nyt puhutaan oppimisympäristöistä.

Oppimisympäristö ei näytä luokalta. Se on ”avointa tilaa, älyteknologiaa ja pulpettien vaihtumista säkkituoleihin”.

Peter Vesterbacka on jättänyt peliyhtiö Rovion ja siirtynyt brändijohtajaksi yritykseen, joka tekee ”kaikesta oppimisesta hauskaa”.

Kaikessa on parantamisen varaa.

Arviointikäytännöissä: ”Arvioinnissa pitäisi voida kuulla muitakin kuin opettajia, esimerkiksi harrastusten valmentajia.” (Sitran Uusi koulutus –loppuraportti)

Opetuksessa: ”Jos puhutaan tulevaisuuden taidoista niin perinteinen malli, jossa opettaja puhuu ja oppilaat kuuntelevat ja tekevät muistiinpanoja, se ei opeta työelämässä tarvittavia taitoja.” (Helsingin opetusviraston johtaja Liisa Pohjolainen.)

Työvälineissä: ”Insinöörikansa Suomi on toistaiseksi aika heikosti hyödyntänyt digitalisaatiota oppimisessa. Koulu on melkein ainoita paikkoja, missä lapset ja nuoret eivät käytä älypuhelimia.” (Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen)

Tietokäsityksissä: ”Opiskellessaan virtuaalisissa ympäristöissä ja sosiaalisen median avulla, oppijat rakentavat ja tuottavat tietoa, joka on moniulotteisempaa kuin itse opiskeltava sisältö.” (Peruskoulu 3.0 –hanke)

Oppimisessa: ”Oppimisesta tulee entistä enemmän sulautuvaa (blended learning) ja hybridistä, kun opettajan ja oppilaiden välinen kontaktiopetus sekä oppilaiden keskinäinen oppiminen yhdistyvät digitaalisten oppimisympäristöjen kanssa.” (Helsingin kaupungin koulutuksen ja oppimisen digistrategia)

Opettajissa: Opettajat ovat ”entistä enemmän valmentajia” (Sitran Uusi koulutus -raportti), ”oppimisen aktivoijia ja ohjaajia” (Helsingin kaupungin koulutuksen ja oppimisen digistrategia), jotka ”väistävät luokan edestä oppilaiden keskelle, tutkimusryhmän asiantuntijajäseneksi”. (Helsingin Sanomat)

Hallituksella on kärkihanke, joka ”päivittää Suomen koulut 2020-luvulle”, työkaluina digitalisaatio, uudet oppimisympäristöt ja uusi pedagogiikka.

Opetussuunnitelma uudistettiin vuosi sitten. Tietotekniikkaa käytetään jatkossa kaikissa oppiaineissa ja kaikilla vuosiluokilla.

On oppikirjattomia kouluja.”Ne ovat lähteneet kehittämään sitä, miten opetusta ja oppimista voisi hoitaa ilman oppikirjoja”, opetusviraston johtaja Liisa Pohjolainen sanoo.”Ettei olisi enää paperisia kirjoja eikä kirjoitettaisi niin paljon paperille.”Pulpetittomissa kokeilukouluissa ei ole pulpettirivejä ja ”oppimisympäristö laajenee koulurakennuksesta ympäröivään yhteiskuntaan”. Kouluttomassa koulussa ei ole oppitunteja, lukujärjestyksiä tai luokkia. Oppiminen on ”työpajamaista, projektioppimista” ja se keskittyy ”todellisen elämän ilmiöihin”.

Uusien koulujen avainsanat ovat joustavuus ja muunneltavuus. Moderneille kouluille tunnusomaista on avoin tila, älyteknologia ja pulpettien vaihtuminen esimerkiksi säkkituoleihin.

https://yle.fi/uutiset/3-9757539

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/suuri-digiloikka-lapsille-koul…

Tässä oli kattavasti esitelty koulutuspolitiikassa vallalla olevat aatteet, jotka tulevat johtamaan katastrofiin. Mahtavatko päättäjät itse aidosti uskoa tähän hömppään? Useimmat ideat ovat niin pöhköjä, että maallikkokin sen huomaa. Ilmeisesti opetushallinnossa ei osata nähdä tämän bs:n läpi sitä, ettei keisarilla ole vaatteita.

Ruotsissa näkyy jo tämän kivan kautta oppimisen jäljet. 

Nykyinen suomalainen koulutuspolitiikka on vain heikentänyt oppimistuloksia 2000-luvun alusta lähtien.

https://yle.fi/uutiset/3-7943916

Eikä tässä vielä kaikki. armeijan P koessa parhaat tulokset koskaan on saaneet vuonna 1978 syntyneet. Eli ne jotka tänä vuonna täyttää 40 ja jonka lapset on nyt ala koulussa. Tämän jälkeen tulokset ovat menneet alas.

Vierailija kirjoitti:

Jos minulta vaadittaisiin työpaikalla itseohjautuvuutta, tekisin niin vähän kuin mahdollista. Se kyllä tulisi ajan mittaan puremaan omaan nilkkaan, mutta eihän ihminen sitä siinä hetkessä ajattele. On ihan luonnollista pyrkiä vähimpään vaivannäköön.

Tämä kun sitten toteutetaan koululaisten kohdalla, niin.. no, sanotaan näin että kymmenen vuoden kuluttua on lukion opettajilla helppoa kun 10% ikäluokasta pääsee ylipäätään sisään.

Ensimmäiseen lauseesesi kommentti, että duunaripuhetta. Ne jotka eivät ole itseohjautuvia tarvitsevatkin pomottajan itselleen. Ehkä meillä on sitten tukevaisuudessa paljon tyhmiä, ohjausta ja käskytystä vaativia duunareita?

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli huippupisteet Pisa-tutkimuksissa. Miksi lähdettiin korjaamaan ehjää?

Itseasiassa ne huippupisteet tulivat "huijaamalla". Ja pisteet alenivat heti kun muut maat julkisesti toivoivat että Suomi hoitaisi asiat samalla tavalla kuin muutkin maat.