Uusi tutkimus:digitaalisuus ja ilmiöoppiminen heikentävät oppimistuloksia

Vierailija kirjoitti:

En ihmettele. Kuuluin itse riskiryhmään peruskoulussa ja lukiossa ja kuulun tavallaan edelleen. Peruskoulussa ja lukiossa pysyin vielä mukana, koska opetus oli perinteistä. Ei omasta oppimisesta ja itsensä opetuksesta yksinkertaisesti pysty eikä jaksa ottaa vastuuta, jos elämässä on liikaa muita murheita eikä kukaan kotona tue eikä auta. Ainoastaan haukutaan. Meillä oli kotona väkivaltaa monessa muodossa, sadistista kiusaamista, alkoholismia, rakkaudettomuutta ja äärimmäistä ankaruutta. Jos olisin joutunut ottamaan vielä täysin vastuun omasta oppimisestani ja itseni opettamisesta, kun teininä olin muutenkin itsetuhoinen, vakavasti masentunut ja ahdistunut ja traumatisoitunut, olisin pudonnut täysin. Perinteisessä koulussa pärjäsin ihan kohtuullisesti, koska jaksoin keskittyä ja kuunnella tunneilla. Kotona en jaksanut tehdä enää mitään ja välttelin kotona olemista.

Aikuisena opiskelu korkeakoulussa on yhtä tuskaa uudistusten kanssa. Pärjään työelämässä ja teen töitä paljon elättääkseni itse itseni. Kelan reilu 200 euroa kuussa ei riitä mihinkään ja tulorajat on liian tiukat, joten ennemmin jätän tuet nostamatta ja elän palkkarahoilla. En vaan saa saatettua opintoja loppuun, koska kontaktiopetusta ei ole, selkeitä tehtäviä ja järjestystä ei ole, kukaan ei ohjaa ja auta isommissa töissä, osa opettajista ei vastaa viesteihin, sähköiset järjestelmät ovat sokkeloisia, vaikeita käyttää ja niitä on liikaa. Ja motivaatio on nollissa, koska en halua opettaa itse itseäni, vaan haluaisin oppia ns. viisaammilta, haluaisin nähdä muita opiskelijoita, haluaisin käydä luennoilla ja haluaisin, että päivissäni olisi oppimisen mukainen selkeä järjestys. Itse en vain osaa sellaista luoda.

Onko teillä koulussa saatavissa opinto-ohjausta, jonka avulla saisit opinnot loppuun?

Vierailija kirjoitti:

Juttu nyt vaan on niin, ettei esimerkiksi matematiikkaa opi mitenkään muuten kuin laskemalla. Ja jatkossa kun robotit hoitavat kaikki muut työt, jäljelle jää vain robottien tekeminen ja ohjelmoiminen, johon tarvitaan juuri matemaattisia ja logiikan taitoja eli juuri niitä, joita palstan superkielitaitoiset historia-uskontotieteilevät leonardodavincit hyihkyvät.  

Jos lujuuslaskija ei osaa oikeasti laskea ja mitoittaa, vaan on täysin ohjelmien varassa, niin ongelmissa ollaan.

Työkaveri aikoinaan löysi asiakkaan firman mitoitusohjelmassa olleen virheen, kun ihmetteli asiakkaalta tulleita speksejä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtuu, että nykyään uudistukset menevät pieleen. Sitten ihmetellään, että miksi epäonnistuttiin. Johtopäätös uudistajilla ja päättäjillä: Uudistettiin liian vähän!

Uudistajilla ei ole mitään käsitystä koulujen arjesta tai siellä olevien lasten ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://yle.fi/uutiset/3-9757539

Siis mikä toi ihmeen halli on tossa ekassa kuvassa? On kyllä oikein mahdollisimman epäviihtyisän näköinen

Niinpä?? Säälittää nykyajan koululaiset, kun joutuu tuollaisissa kolkoissa teollisuushalleissa oppimaan. Eikä ne mitään tunnu oppivankaan, kun kaikki aika menee koneiden näpräämiseen. Kyllä tässä olisi se perinteinen luokkahuone, kynät, kirjat ja opettaja opettajana eikä sivusta seuraajana, kaikista toimivin. Se tullaan näkemään tuloksien muodossa seuraavien vuosien aikana, kun yhä useampi maa pyyhältää pisa-tuloksissa ohi.

Onko näissä "oppimisympäristöissä" unohdettu, että lapsi kokee sen oman pulpetin ja paikkansa turvalliseksi ja se tietenkin auttaa oppimista. Ei omista töistä ainakaan tulisi mitään jos pitäisi istua milloin missäkin pöydän reunalla tai kuutiolla... 

On meilläkin töissä nykyään näitä tiloja joissa voi löhötä säkkituolilla, mutta eipä siellä kukaan mitään töitä tee. Korkeintaan viettävät taukoja tai puhuvat siviilipuheluitaan. Kaikki työt tehdään edelleen siinä työpöydällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttu nyt vaan on niin, ettei esimerkiksi matematiikkaa opi mitenkään muuten kuin laskemalla. Ja jatkossa kun robotit hoitavat kaikki muut työt, jäljelle jää vain robottien tekeminen ja ohjelmoiminen, johon tarvitaan juuri matemaattisia ja logiikan taitoja eli juuri niitä, joita palstan superkielitaitoiset historia-uskontotieteilevät leonardodavincit hyihkyvät.  

Jos lujuuslaskija ei osaa oikeasti laskea ja mitoittaa, vaan on täysin ohjelmien varassa, niin ongelmissa ollaan.

Työkaveri aikoinaan löysi asiakkaan firman mitoitusohjelmassa olleen virheen, kun ihmetteli asiakkaalta tulleita speksejä.

Lujuuslaskenta insinööritoimistoissa on lähinnä kertolaskua. Ei juuri kukaan osaa mennä lujarin kautta niihin kaavoihin sisälle ja kertoa mitä siellä tapahtuu... Tahtoo siis sanoa, että se sun työkaveri huomasi sen virheen koska tuloksissa ei ollut mitään järkeä. Ei sen takia, että osaisi laskea sen paremmin kuin sen laskennan tehnyt tyyppikään. Se (luultavasti junnu) ei vaan ollut huomannut että nyt tulee vähän outoja tuloksia. 

Mutta siis olen siinä samaa mieltä, että paperilla ja kynällä noita laskuja pitää (ja näin myös tehdään) jauhaa sen verran että syntyy käsitys järkevistä arvoista. Ja jonkunlainen vainu mikä voisi olla pielessä jos tulokset heittävät johonki nsuuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Lainaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmiöoppiminen on hölynpölyä, siinä ei kukaan opi mitään. Digivälineet taas ovat monissa tilanteissa käteviä apuvälineitä mutta eivät mikään itseisarvo.

-lukiolainen, peruskoulussa uutta opsia nähnyt

Meillä juurikin ilmiöoppiminen on se johon panostetaan. Digitaalisuutta tulee käyttää aina, kun on mahdollista. Fyysisistä kirjoista yritetään päästä eroon. En voisi kuvitellakaan, että lapsen oppiminen jäisi nykyäään vain koulun kontolle. Lasta pitää koko ajan ohjata kotona ja seurata oppimista.

Kyllä meilläkin seurataan ja tarvittaessa ohjataan. Mielestäni kuitenkin yksi tärkeä asia on, että lapsi oppii itsenäisesti huolehtimaan omasta oppimisestaan. Jos vanhempu häärää koko ajan mukana koulutyössä, niin vastuu oppimisesta luisuu liiaksi vanhemman harteille. Hyvä tasapaino kannattaa löytää ja tarkkailla, ohjata vain tarvittaessa. Ja myös työntekoa ja ponnistelua lapsen on opittava. Oppimisen eteen pitää nähdä vaivaa, ei se voi olla vain kivaa koko ajan.

Mielestäni ennen vanhaan oppilaan oli helpompi kantaa vastuu koulusta. Tehtävät olivat selkeitä ja, jos teki töitä, niin sai parempia tuloksia. Työnteko palkittiin. Nykyään sanakokeitakin vältellään, koska se on vanhanaikaista ulkoa opettelemista.

Luokka on vanhanaikainen sana. Nyt puhutaan oppimisympäristöistä.

Oppimisympäristö ei näytä luokalta. Se on ”avointa tilaa, älyteknologiaa ja pulpettien vaihtumista säkkituoleihin”.

Peter Vesterbacka on jättänyt peliyhtiö Rovion ja siirtynyt brändijohtajaksi yritykseen, joka tekee ”kaikesta oppimisesta hauskaa”.

Kaikessa on parantamisen varaa.

Arviointikäytännöissä: ”Arvioinnissa pitäisi voida kuulla muitakin kuin opettajia, esimerkiksi harrastusten valmentajia.” (Sitran Uusi koulutus –loppuraportti)

Opetuksessa: ”Jos puhutaan tulevaisuuden taidoista niin perinteinen malli, jossa opettaja puhuu ja oppilaat kuuntelevat ja tekevät muistiinpanoja, se ei opeta työelämässä tarvittavia taitoja.” (Helsingin opetusviraston johtaja Liisa Pohjolainen.)

Työvälineissä: ”Insinöörikansa Suomi on toistaiseksi aika heikosti hyödyntänyt digitalisaatiota oppimisessa. Koulu on melkein ainoita paikkoja, missä lapset ja nuoret eivät käytä älypuhelimia.” (Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen)

Tietokäsityksissä: ”Opiskellessaan virtuaalisissa ympäristöissä ja sosiaalisen median avulla, oppijat rakentavat ja tuottavat tietoa, joka on moniulotteisempaa kuin itse opiskeltava sisältö.” (Peruskoulu 3.0 –hanke)

Oppimisessa: ”Oppimisesta tulee entistä enemmän sulautuvaa (blended learning) ja hybridistä, kun opettajan ja oppilaiden välinen kontaktiopetus sekä oppilaiden keskinäinen oppiminen yhdistyvät digitaalisten oppimisympäristöjen kanssa.” (Helsingin kaupungin koulutuksen ja oppimisen digistrategia)

Opettajissa: Opettajat ovat ”entistä enemmän valmentajia” (Sitran Uusi koulutus -raportti), ”oppimisen aktivoijia ja ohjaajia” (Helsingin kaupungin koulutuksen ja oppimisen digistrategia), jotka ”väistävät luokan edestä oppilaiden keskelle, tutkimusryhmän asiantuntijajäseneksi”. (Helsingin Sanomat)

Hallituksella on kärkihanke, joka ”päivittää Suomen koulut 2020-luvulle”, työkaluina digitalisaatio, uudet oppimisympäristöt ja uusi pedagogiikka.

Opetussuunnitelma uudistettiin vuosi sitten. Tietotekniikkaa käytetään jatkossa kaikissa oppiaineissa ja kaikilla vuosiluokilla.

On oppikirjattomia kouluja.”Ne ovat lähteneet kehittämään sitä, miten opetusta ja oppimista voisi hoitaa ilman oppikirjoja”, opetusviraston johtaja Liisa Pohjolainen sanoo.”Ettei olisi enää paperisia kirjoja eikä kirjoitettaisi niin paljon paperille.”Pulpetittomissa kokeilukouluissa ei ole pulpettirivejä ja ”oppimisympäristö laajenee koulurakennuksesta ympäröivään yhteiskuntaan”. Kouluttomassa koulussa ei ole oppitunteja, lukujärjestyksiä tai luokkia. Oppiminen on ”työpajamaista, projektioppimista” ja se keskittyy ”todellisen elämän ilmiöihin”.

Uusien koulujen avainsanat ovat joustavuus ja muunneltavuus. Moderneille kouluille tunnusomaista on avoin tila, älyteknologia ja pulpettien vaihtuminen esimerkiksi säkkituoleihin.

https://yle.fi/uutiset/3-9757539

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/suuri-digiloikka-lapsille-koul…

Tässä oli kattavasti esitelty koulutuspolitiikassa vallalla olevat aatteet, jotka tulevat johtamaan katastrofiin. Mahtavatko päättäjät itse aidosti uskoa tähän hömppään? Useimmat ideat ovat niin pöhköjä, että maallikkokin sen huomaa. Ilmeisesti opetushallinnossa ei osata nähdä tämän bs:n läpi sitä, ettei keisarilla ole vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Ryhmätöistä olen aina oppinut heikoiten. Oman ryhmän aihe tulee suht hyvin opittua, tai ainakin se osa mistä itse haki tietoa. Mutta sitten kun pitäisi kuunnella muiden ryhmien alustukset... Noviisi ei osaa hahmottaa, mikä on olennaista ja esitykset ovat liian täynä kaikkea tai epäolennaista. Esittäjiä jännittää ja esitykset pölötetään nopeasti läpi. Tärkeitä kohtia esi osata painottaa ja ne hukkuvat kaiken muun sekaan. 10 minuutissa käydään läpi valtava asiamäärä ja sitten lyhyt keskustelu ja heti perään toinen alustus. Näistä oppitunneista ei jää yleensä mitään miekeen. Ovat raskaita, sekavia, puuduttavia ja asiat kaadetaan oppijoiden niskaan. Kukaan ei jaksa parin ekan alustuksen jälkeen enää kuunnella eikä osallistua keskusteluun. Sitten kurssi on käyty.

Kai teillä on oppikirjat käytössä? Esitykset tukevat itsenäistä opiskelua eivätkä korvaa sitä. Ryhmässä tekeminen, esitysten valmistelu ja pitäminen sekä myös kriittinen seuraaminen ovat tärkeitä työelämätaitoja ja niitä pitää koulussa harjoitella

Näin käy kun maisterinaiset päästetään päättämään, varmaan suurin osa viellä lapsettomn sinkkuja (matkustelu&viini) :D Voin kuvitella, että noissa lautakunnissa ei paljoa miehiä ole ollut.. vaikka tarvetta olisi ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmiöoppiminen on hölynpölyä, siinä ei kukaan opi mitään. Digivälineet taas ovat monissa tilanteissa käteviä apuvälineitä mutta eivät mikään itseisarvo.

-lukiolainen, peruskoulussa uutta opsia nähnyt

Meillä juurikin ilmiöoppiminen on se johon panostetaan. Digitaalisuutta tulee käyttää aina, kun on mahdollista. Fyysisistä kirjoista yritetään päästä eroon. En voisi kuvitellakaan, että lapsen oppiminen jäisi nykyäään vain koulun kontolle. Lasta pitää koko ajan ohjata kotona ja seurata oppimista.

Kyllä meilläkin seurataan ja tarvittaessa ohjataan. Mielestäni kuitenkin yksi tärkeä asia on, että lapsi oppii itsenäisesti huolehtimaan omasta oppimisestaan. Jos vanhempu häärää koko ajan mukana koulutyössä, niin vastuu oppimisesta luisuu liiaksi vanhemman harteille. Hyvä tasapaino kannattaa löytää ja tarkkailla, ohjata vain tarvittaessa. Ja myös työntekoa ja ponnistelua lapsen on opittava. Oppimisen eteen pitää nähdä vaivaa, ei se voi olla vain kivaa koko ajan.

Mielestäni ennen vanhaan oppilaan oli helpompi kantaa vastuu koulusta. Tehtävät olivat selkeitä ja, jos teki töitä, niin sai parempia tuloksia. Työnteko palkittiin. Nykyään sanakokeitakin vältellään, koska se on vanhanaikaista ulkoa opettelemista.

Luokka on vanhanaikainen sana. Nyt puhutaan oppimisympäristöistä.

Oppimisympäristö ei näytä luokalta. Se on ”avointa tilaa, älyteknologiaa ja pulpettien vaihtumista säkkituoleihin”.

Peter Vesterbacka on jättänyt peliyhtiö Rovion ja siirtynyt brändijohtajaksi yritykseen, joka tekee ”kaikesta oppimisesta hauskaa”.

Kaikessa on parantamisen varaa.

Arviointikäytännöissä: ”Arvioinnissa pitäisi voida kuulla muitakin kuin opettajia, esimerkiksi harrastusten valmentajia.” (Sitran Uusi koulutus –loppuraportti)

Opetuksessa: ”Jos puhutaan tulevaisuuden taidoista niin perinteinen malli, jossa opettaja puhuu ja oppilaat kuuntelevat ja tekevät muistiinpanoja, se ei opeta työelämässä tarvittavia taitoja.” (Helsingin opetusviraston johtaja Liisa Pohjolainen.)

Työvälineissä: ”Insinöörikansa Suomi on toistaiseksi aika heikosti hyödyntänyt digitalisaatiota oppimisessa. Koulu on melkein ainoita paikkoja, missä lapset ja nuoret eivät käytä älypuhelimia.” (Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen)

Tietokäsityksissä: ”Opiskellessaan virtuaalisissa ympäristöissä ja sosiaalisen median avulla, oppijat rakentavat ja tuottavat tietoa, joka on moniulotteisempaa kuin itse opiskeltava sisältö.” (Peruskoulu 3.0 –hanke)

Oppimisessa: ”Oppimisesta tulee entistä enemmän sulautuvaa (blended learning) ja hybridistä, kun opettajan ja oppilaiden välinen kontaktiopetus sekä oppilaiden keskinäinen oppiminen yhdistyvät digitaalisten oppimisympäristöjen kanssa.” (Helsingin kaupungin koulutuksen ja oppimisen digistrategia)

Opettajissa: Opettajat ovat ”entistä enemmän valmentajia” (Sitran Uusi koulutus -raportti), ”oppimisen aktivoijia ja ohjaajia” (Helsingin kaupungin koulutuksen ja oppimisen digistrategia), jotka ”väistävät luokan edestä oppilaiden keskelle, tutkimusryhmän asiantuntijajäseneksi”. (Helsingin Sanomat)

Hallituksella on kärkihanke, joka ”päivittää Suomen koulut 2020-luvulle”, työkaluina digitalisaatio, uudet oppimisympäristöt ja uusi pedagogiikka.

Opetussuunnitelma uudistettiin vuosi sitten. Tietotekniikkaa käytetään jatkossa kaikissa oppiaineissa ja kaikilla vuosiluokilla.

On oppikirjattomia kouluja.”Ne ovat lähteneet kehittämään sitä, miten opetusta ja oppimista voisi hoitaa ilman oppikirjoja”, opetusviraston johtaja Liisa Pohjolainen sanoo.”Ettei olisi enää paperisia kirjoja eikä kirjoitettaisi niin paljon paperille.”Pulpetittomissa kokeilukouluissa ei ole pulpettirivejä ja ”oppimisympäristö laajenee koulurakennuksesta ympäröivään yhteiskuntaan”. Kouluttomassa koulussa ei ole oppitunteja, lukujärjestyksiä tai luokkia. Oppiminen on ”työpajamaista, projektioppimista” ja se keskittyy ”todellisen elämän ilmiöihin”.

Uusien koulujen avainsanat ovat joustavuus ja muunneltavuus. Moderneille kouluille tunnusomaista on avoin tila, älyteknologia ja pulpettien vaihtuminen esimerkiksi säkkituoleihin.

https://yle.fi/uutiset/3-9757539

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/suuri-digiloikka-lapsille-koul…

Tässä oli kattavasti esitelty koulutuspolitiikassa vallalla olevat aatteet, jotka tulevat johtamaan katastrofiin. Mahtavatko päättäjät itse aidosti uskoa tähän hömppään? Useimmat ideat ovat niin pöhköjä, että maallikkokin sen huomaa. Ilmeisesti opetushallinnossa ei osata nähdä tämän bs:n läpi sitä, ettei keisarilla ole vaatteita.

Ruotsissa näkyy jo tämän kivan kautta oppimisen jäljet. 

Nykyinen suomalainen koulutuspolitiikka on vain heikentänyt oppimistuloksia 2000-luvun alusta lähtien.

https://yle.fi/uutiset/3-7943916

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttu nyt vaan on niin, ettei esimerkiksi matematiikkaa opi mitenkään muuten kuin laskemalla. Ja jatkossa kun robotit hoitavat kaikki muut työt, jäljelle jää vain robottien tekeminen ja ohjelmoiminen, johon tarvitaan juuri matemaattisia ja logiikan taitoja eli juuri niitä, joita palstan superkielitaitoiset historia-uskontotieteilevät leonardodavincit hyihkyvät.  

Jos lujuuslaskija ei osaa oikeasti laskea ja mitoittaa, vaan on täysin ohjelmien varassa, niin ongelmissa ollaan.

Työkaveri aikoinaan löysi asiakkaan firman mitoitusohjelmassa olleen virheen, kun ihmetteli asiakkaalta tulleita speksejä.

Lujuuslaskenta insinööritoimistoissa on lähinnä kertolaskua. Ei juuri kukaan osaa mennä lujarin kautta niihin kaavoihin sisälle ja kertoa mitä siellä tapahtuu... Tahtoo siis sanoa, että se sun työkaveri huomasi sen virheen koska tuloksissa ei ollut mitään järkeä. Ei sen takia, että osaisi laskea sen paremmin kuin sen laskennan tehnyt tyyppikään. Se (luultavasti junnu) ei vaan ollut huomannut että nyt tulee vähän outoja tuloksia. 

Mutta siis olen siinä samaa mieltä, että paperilla ja kynällä noita laskuja pitää (ja näin myös tehdään) jauhaa sen verran että syntyy käsitys järkevistä arvoista. Ja jonkunlainen vainu mikä voisi olla pielessä jos tulokset heittävät johonki nsuuntaan. 

Oletko itse insinööri vai DI? Ja suuntautunut nimenomaan esim. koneensuunnitteluun?

Kyllä noita yliopistossa opetettiin ja ko. alan opiskelijat niitä osasivat, vielä 90-luvulla. Onko rimaa laskettu jo sielläkin?

Jotenkin tämä yhteiskunta menee ihan piloille, kun kaikesta halutaan tehdä työelämän kaltaista ja valtiotakin johtaa kuin yritystä. Itseohjautuvuus ja erilaiset työskentely-ympäristöt on ihan jees työpaikoilla, joissa työntekijällä on vastuuta tuloksesta, mutta miten voit laittaa alaikäisen lapsen täysvastuuseen omasta oppimisestaan? Kaikki ryhmätyötkin ovat ihan sukasta silloin, kun kaikki ryhmän jäsenet ovat amatöörejä, eikä kukaan vielä hallitse asiaa ja siksi kykene johtamaan ryhmää.

Perinteinen koulunkäynti oli tehokasta. Toistoa, toistoa, keskittymistä, toistoa. Miksi paperiset kirjat ovat niin huono vaihtoehto? Se ideahan kirjoissa ja muistiinpanoissahan on, että niiden avulla voi kerrata yhä uudestaan ja uudestaan. Miten tässä digimaailmassa oikein kerrataan mitään?

Lapsi on yläasteella ja kirjat onneksi edelleen käytössä. Kirjoihin liittyviä lisätehtäviä tehdään välillä ko. kirjojen kustantajan verkkoympäristössä.

Onpa yllätys.

Pelasin minäkin tietokoneella lapsena koko ajan, mutta en todellakaan halunnut sitä samaa kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin surullista. Uudistuksia tehtiin osin siksi, että pojat pärjää heikommin "tytöille rakennetussa" peruskoulussa. Pitää olla kiinnostavaa myös pojille, tekemistä ja toimintaa, pitää saada toteuttaa omia kiinnostuksia.

No, ketkä kärsii uudistuksista? Pojat.

Näinpä. Niin ilkeä olen, että koen huvittavana kun tämä läsähtää nyt niiden urpojen naamalle, jotka muutama vuosi sitten lässytti kuinka "monotoninen ulkoaoppiminen ja kirjasta teorian pänttääminen sopii mielikuvituksettomille tyttölapsille, jotka ei kuitenkaan opi ja ymmärrä asioita käytännössä. Poikalapset taas vaativat virikkeitä ja haluavat oivaltaa asiat (kuten fysiikan ja matematiikan lait, sekä evoluutioteorian ja vuoristojen syntytavan...) itse, sillä jokaisen pojan sisällä on oman elämänsä Jaques Costeau.."

Poikien puolesta harmittaa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Ryhmätöistä olen aina oppinut heikoiten. Oman ryhmän aihe tulee suht hyvin opittua, tai ainakin se osa mistä itse haki tietoa. Mutta sitten kun pitäisi kuunnella muiden ryhmien alustukset... Noviisi ei osaa hahmottaa, mikä on olennaista ja esitykset ovat liian täynä kaikkea tai epäolennaista. Esittäjiä jännittää ja esitykset pölötetään nopeasti läpi. Tärkeitä kohtia esi osata painottaa ja ne hukkuvat kaiken muun sekaan. 10 minuutissa käydään läpi valtava asiamäärä ja sitten lyhyt keskustelu ja heti perään toinen alustus. Näistä oppitunneista ei jää yleensä mitään miekeen. Ovat raskaita, sekavia, puuduttavia ja asiat kaadetaan oppijoiden niskaan. Kukaan ei jaksa parin ekan alustuksen jälkeen enää kuunnella eikä osallistua keskusteluun. Sitten kurssi on käyty.

Tuohan on oppimisen tarkoitus. Opitaan hankkimaan tietoa silloin kun sitä tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin surullista. Uudistuksia tehtiin osin siksi, että pojat pärjää heikommin "tytöille rakennetussa" peruskoulussa. Pitää olla kiinnostavaa myös pojille, tekemistä ja toimintaa, pitää saada toteuttaa omia kiinnostuksia.

No, ketkä kärsii uudistuksista? Pojat.

Näinpä. Niin ilkeä olen, että koen huvittavana kun tämä läsähtää nyt niiden urpojen naamalle, jotka muutama vuosi sitten lässytti kuinka "monotoninen ulkoaoppiminen ja kirjasta teorian pänttääminen sopii mielikuvituksettomille tyttölapsille, jotka ei kuitenkaan opi ja ymmärrä asioita käytännössä. Poikalapset taas vaativat virikkeitä ja haluavat oivaltaa asiat (kuten fysiikan ja matematiikan lait, sekä evoluutioteorian ja vuoristojen syntytavan...) itse, sillä jokaisen pojan sisällä on oman elämänsä Jaques Costeau.."

Poikien puolesta harmittaa kyllä.

Oli siellä meitä muitakin poikien puolustajia. Jotka olivat sitä mieltä, että pojat tarvivat kovaa kuria eivätkä mitään oivalluksen aiheuttamia elämyksiä. 

Surullista.

Miten luetaan kokeisiin jos kirjaa ja kynää ja paperia ei ole? Itse esim jo yläasteelta aina yliopistoon opiskelin kokeisiin siten, että luin kirjaa ja kirjoitin (käsin, kyllä!) vihkoon keskeisiä asioita ja sitten edellisenä iltana kertasin vihkon muistiinpanot (ja muut mahdolliset kurssimateriaalit). Hyvin meni koulut, koska opin ja muistan kirjoittamalla. Usein kokeessa ihan tuli mieleeni että aivan, kirjoitin tämän asian sille kolmannelle vihkon sivulle ylänurkkaan oikealla. Miten tällaisille kaltaisilleni oppijoille köy? Vai onko siis niin, ette ole enää kokeita?

Olihan tää tiedossa. "se yksi sieltä Ruotsista (tällä kertaa) lähtee ensin ja meidän nilkit painaa perässä..." Eli Ruotsissahan oli tälläinen bullshit-ops käytössä jo 10 vuotta sitten. Tajusivat, ettei tämä toimi ja kopsasivat ideoita Suomen vanhasta opsista, kun taas Suomi kopioi Ruotsin käyttämään ja huonoksi todettua. Eikös se Tukholmalainen opetuspuolen proffa sanonut, että tää Suomen ops:han on ihan samanlainen kuin heidän vanha ja huonoksi todettu, kun sillä luetettiin se ruotsinkielinen versio siitä. Ihmetteli, miksi suomalaiset haluaa kopioida sen, kun he taas hakevat meiltä nyt mallia.

Grahn-Laasonen ei toki ole tähän syyllinen, mutta on epäonnistuinen opetusministeri miesmuistiin. Nainen, joka on ihana ja yhteistyökykyinen, kyvytön pitämään hallinnonalansa puolia ja hymyssä suin jaksaa 150 kertaa toistaa typeryyksiä tyyliin "teemme paremmin halvemmalla". Amiskoulutus on tuhottu, nyt keksi, että viskari pitäisi olla pakollinen. Laittaisi nyt sen keskiasteen ensin kuntoon takaisin ennen kuin alkaisi puuhastella täysin turhan viskariasian kanssa. G-L on hyväksynyt kaikki koulutusleikkaukset erityisesti ammattikouluihin ja yliopistoihin, koska on yhteistyökykyinen ja mukava nainen herrajengin mielestä. Ministeripaikka jatkossakin taattu, kun kehtaa vielä puolustaa noita älyttömyyksiä. Kyllä on ikävä niitä ministereitä, jotka oli oikein kiusankappaleita oman hallinnonalansa puolesta tyyliin Eeva Kuuskoski, joka piti huijata kokouksesta ulos, kun muuten hänen sektoriltaan ei olisi saanut pennin hyörylää pois. Hankala akka näes...

En tajua, miten Kokoomus ns. kykypuolueena kehtaa leikata koulutuksesta. Ahon hallituskin julmuudestaan huolimatta katsoi eteenpäin ja panosti tutkimukseen, vaikka Suomi oli konkurssin partaalla. Sieltä se nousu sitten tulikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhmätöistä olen aina oppinut heikoiten. Oman ryhmän aihe tulee suht hyvin opittua, tai ainakin se osa mistä itse haki tietoa. Mutta sitten kun pitäisi kuunnella muiden ryhmien alustukset... Noviisi ei osaa hahmottaa, mikä on olennaista ja esitykset ovat liian täynä kaikkea tai epäolennaista. Esittäjiä jännittää ja esitykset pölötetään nopeasti läpi. Tärkeitä kohtia esi osata painottaa ja ne hukkuvat kaiken muun sekaan. 10 minuutissa käydään läpi valtava asiamäärä ja sitten lyhyt keskustelu ja heti perään toinen alustus. Näistä oppitunneista ei jää yleensä mitään miekeen. Ovat raskaita, sekavia, puuduttavia ja asiat kaadetaan oppijoiden niskaan. Kukaan ei jaksa parin ekan alustuksen jälkeen enää kuunnella eikä osallistua keskusteluun. Sitten kurssi on käyty.

Tuohan on oppimisen tarkoitus. Opitaan hankkimaan tietoa silloin kun sitä tarvitaan.

80 % kurssiin käytetystä ajasta oli tyhjäkäyntiä ja sekamelskaa. Tunnit olisi tietysti voinut käyttää itsenäiseen opiskeluun, mutta eihän siinä pysty keskittymään, kun ryhmien alustukset käynnissä ja piti vaikuttaa mukamas aktiiviselta kuuntelijalta. Kenelläkään ei ollut pahemmin muuta tavoitetta kuin selvitä kunnialla omasta osuudestaan. Kokonaisuus jäi todella pirstaleiseksi aina, sekavaksi mössöksi. Asipita ei ollut aikaa prosessoida ja ymmärtää kun ryhmätöiden tulokset suurinpiirtein oksennettiin päälle vauhdilla. Ja eikös oppimisen tavoitteena pitäisi olla juuri kokonaisuuksien ymmärtäminen, eikä vain pienen kaistaleen ylioppiminen jostakin asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttu nyt vaan on niin, ettei esimerkiksi matematiikkaa opi mitenkään muuten kuin laskemalla. Ja jatkossa kun robotit hoitavat kaikki muut työt, jäljelle jää vain robottien tekeminen ja ohjelmoiminen, johon tarvitaan juuri matemaattisia ja logiikan taitoja eli juuri niitä, joita palstan superkielitaitoiset historia-uskontotieteilevät leonardodavincit hyihkyvät.  

Jos lujuuslaskija ei osaa oikeasti laskea ja mitoittaa, vaan on täysin ohjelmien varassa, niin ongelmissa ollaan.

Työkaveri aikoinaan löysi asiakkaan firman mitoitusohjelmassa olleen virheen, kun ihmetteli asiakkaalta tulleita speksejä.

Lujuuslaskenta insinööritoimistoissa on lähinnä kertolaskua. Ei juuri kukaan osaa mennä lujarin kautta niihin kaavoihin sisälle ja kertoa mitä siellä tapahtuu... Tahtoo siis sanoa, että se sun työkaveri huomasi sen virheen koska tuloksissa ei ollut mitään järkeä. Ei sen takia, että osaisi laskea sen paremmin kuin sen laskennan tehnyt tyyppikään. Se (luultavasti junnu) ei vaan ollut huomannut että nyt tulee vähän outoja tuloksia. 

Mutta siis olen siinä samaa mieltä, että paperilla ja kynällä noita laskuja pitää (ja näin myös tehdään) jauhaa sen verran että syntyy käsitys järkevistä arvoista. Ja jonkunlainen vainu mikä voisi olla pielessä jos tulokset heittävät johonki nsuuntaan. 

Nythän on niin, että lukiossa ollaan todella moderneja. Kaikki laskennat tehdään tietokoneilla. Eräs vaikutusvaltainen visionääri hehkuttaa, että esim. integraalikaavoja ynnä muita kaavoja ei tule opetella ulkoa, vaan mietitään mihin matematiikkaa voisi soveltaa. Yliopistossa ollaan taas todella vanhanaikaisia. Meillä lasketaan paperilla kynää käyttäen ja usein peruslaskinkin on kielletty.

Nythän on käynyt niin, että yläasteelle tultaessa joudutaan kertaamaan ja paikkaamaan alakoululaisten heikkoa matematiikan osaamista. Lukiossa joudutaan paikkaamaan yläasteelaisten huonoa matematiikan osaamista. Yliopistossa joudutaan paikkaamaan opiskelijoiden huonoa matematiikan osaamista. Miksi näin? Appsit, joilla alakoululaiset pelaavat matematiikkapelejä, piti tehdä oppimisesta hauskaa ja tehokasta. Miksi tämä näkyy vain huonontuneina tuloksina?