Lue keskustelun säännöt.
Ero lasten takia.
17.11.2018 |
En oikein tiedä mistä aloittaisin, tajusin itse tilanteen vasta nyt joten kai sitten siitä.
Mieheni ei ole loppuviikosta paljon ehtinyt olla kotona ja on nyt viikonloppuna poissa. Meillä on lasten kanssa ollut hauskaa ja koululaisen läksytkin meni nopeasti ilman stressiä. Olen siivonnut kaikessa rauhassa ja samalla leikkinyt lasten kanssa, astia sieltä sukka täältä ja on tullut siistiä. Lapsetkin auttoi.
Kaikin puolin on ollut stressitöntä ja rauhallista.
Meillä ei aina ole näin. Normaali iltana on tappelu läksyjen teosta ja kuinka paljon niitä pitäisi tehdä. Jatkuvaa pyykki ja tiski rumbaa.
Esikoinen tulee myöhään kotiin, ei viihdy täällä ja täytyy myöntää että minullekin päivän kohokohta on istua bussissa työmatkalla ihan rauhassa ja kuunnella musiikkia. Kotona tuntuu olevan liikaa työtä ja kaikki kireitä.
Se mitä tajusin on että syy on miehessäni. Hän vaatii jatkuvaa suorittamista ja aina parantamista. Totta kai täällä on aina siivottavaa mutta jos istuu hetkeksi alas tai käyttää aikaa lasten kanssa leikkimiseen on laiska. Asioita ei voi tehdä ihan rauhassa vaan tulosta pitää saada heti, vaikka se olisi vain siivoamista.
Koululainen on pari sivua muita jäljessä hänen täytyy ne tehdä merkattujen läksyjen lisäksi. Mies jatkuvasti tenttaa missä muut menee. Läksyjen jälkeen kuuluu siivota.
Seurauksena hän ei halua tulla kotiin tai tehdä läksyjä "koska ne ei koskaan lopu". Lapsen sanat.
Pienempi on myös ollut nämä pari päivää iloinen eikä se uhmaikäinen, tavaroita rikkova ja huomiota huutava. Hän on saanut leikkiä veljensä kanssa ja osallistua kotitöihin kun ei ole ollut kiire niitä tehdä.
Parisuhde meillä on hyvä. Rakastan miestäni mutta kun tajusin miten hän vaikuttaa lasten asenteeseen, koululaisen itsetuntoon ja kodin ilmapiiriin aloin väkisin miettiä olisiko meidän parempi olla ilman häntä.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Miten se ero muuttaa miehesi luonnetta? Vai onko tarkoituksena siis erota ja pitää lapset erossa isästään? Jos vaikka erossa lapset jäävätkin isälle. Eikö silloin tilanne pahene kun ap ei ole tasoittamassa tilannetta? En ymmärrä mikä automaatio on, että jos itse valitsee eron niin saa päättää missä lapset asuu.
Vuoroviikot varmasti tulisi mutta silloin minulla ja lapsilla olisi myös se paikka jossa saa vain olla eikä vain suorittaa.
Mitään syytä ei ole miksi huoltajuus ei säilyisi molemmilla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö keskustella miehen kanssa ja kertoa havainnoista?
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Jaahas nyt minä olen miehiä vihaava alkoholisti ja mieheni alistava psykopaatti. Ok.
Mitä tulee meidän suhteeseen se on aina ollut hyvä. Jos riitelemme osaamme asiat puhua jälkeen päin.
Olen miehelleni kyllä puhunut että välillä olisi mukava olla vain rennosti. Ihan niiden lastenkin kanssa. Hän ei ymmärrä, hän ei osaa olla. Lähtee kotoa suorittamaan jotain todella tärkeää kuten haalimaan ikeasta uutta rojua jos kotitöitä ei ole.Joku otti esille stressin ja alkoholismin. Niitä on molempia. Nykyään se yhdessä olo iltaisinkin on mennyt muutaman kerran siihen että hän on juonut liikaa ja haluaa nukkumaan. Olen silloin päätynyt siihen että tasainen arki kuitenkin voittaa tuon miinuksen. Nyt vain aloin nähdä sen arjen eri valossa kun ajattelin sitä myös lasten kautta.
Ap
Kun mies toimii näin, on mies saamaton vätys ja lapsiaan laiminlyövä sohvaperuna.
t.av-mammat
Miksi mies huolehtii esikoisesi koulunkäynnistä?
Tiedän, että sinulla on suunnitelma miten kurotte lapsesi koulunkäyntiviiveen kiinni. Millainen suunnitelmasi on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et. Lasten on parempi kasvaa ydinperheessä kuin yh.
Se ei ole ydinperhe jossa ollaan isän tyrannimaisen vallan alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te miehen syyllistäjät edes olette varmoja siitä, ettei ap ole alkoholisti-lapset syö koulussa-äippä?
Siinä missä näette miehen alistajapsykopaattina?
Tällä palstalla on niin syvään juurrutettu miehen syyllistäminen, että uskotte kaiken mitä täällä kirjoitetaan yksipuolisesti?
En näe asiaa mies- tai naiskysymyksenä. Lasten on tottakai parempi olla sen vanhemman seurassa, jonka läsnäolon kokee turvalliseksi. Onhan maailman sivu ollut myös tilanteita, jolloin lapsi traumatisoituu hirviöäidin vaikutuspiirissä. Ei alistaminen tai huono käytös katso sukupuolta.
Tällä palstalla ei voi tietenkään koskaan olla varmuutta siitä, onko alkuperäisen kirjoittajan kertomus totta vai tarua. Ja aina on se toinen osapuoli, jonka kertomus voi olla täysin päinvastainen. Mutta näillä mennään, niillä vähillä tiedoilla, joita ap. on kertomuksellaan jakanut. En lähtökohtaisesti kyseenalaistaisi kirjoittajan ongelmia, ellei kyseessä ole selvä provo. Ja sekin riski on tietysti olemassa aina kaikissa, mille tahansa keskustelupalstoille, nimettömänä kirjoitetuissa viesteissä.
Lässynlässyn. Naiset ovat lapsilleen kaikkein vaarallisimpia ihmisiä maailmassa, sekä erittäin taitavia uhriutujia , manipuloijia ja säälin kerääjiä.
Uskoni ihmisiin on mennyt tällä palstalla kokonaan. Rinkirunkatkaa ihan vapaasti miesvihakerhossanne.
Olen pahoillani puolestasi. Ilmeisesti olet todellakin nyt hieman liikaa palstaillut, usko ihmisiin on mennyt, mielenrauha hävinnyt, ja se nyt sitten ilmenee tällaisena hieman aggressiivisena kirjoituksena. Suosittelen hankkimaan muitakin harrastuksia ihan elävästä elämästä, ja jättämään tämän palstan lukemisen vähemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko stressi ja alkoholi miehellä?
Mun mies oli reissuhommissa, ja niissä otetaan joka ilta kämpille tultua. Pitkiä päiviä.
Hänestä tuli niillä reissuilla alkoholisti, joka kotiin tultua oli tosi kireänä, paljolti siitä että odotti että saa olla rauhassa ja ottaa kalsarikännit.Oli saman kuuloinen perhe-elämä, ja minäkin erosin.
Miksi joka asiaan pitää liittää alkoholi? Muitakin ongelmia on kuin juominen.
Miten lapset pärjäisivät isäviikoilla, jos eroaisitte. Isä kuitenkin vaatisi yhteishuoltajuuden. Olisiko parempi jäädä yhteen ja suojella lapsia isältään. Mieluummin saada isä tajuamaan oma käytöksensä ja muuttamaan sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko stressi ja alkoholi miehellä?
Mun mies oli reissuhommissa, ja niissä otetaan joka ilta kämpille tultua. Pitkiä päiviä.
Hänestä tuli niillä reissuilla alkoholisti, joka kotiin tultua oli tosi kireänä, paljolti siitä että odotti että saa olla rauhassa ja ottaa kalsarikännit.Oli saman kuuloinen perhe-elämä, ja minäkin erosin.
Miksi joka asiaan pitää liittää alkoholi? Muitakin ongelmia on kuin juominen.
Siksi koska Suomessa alkoholismi on liian yleistä ja aiheuttaa vain lisää ongelmia sekä juojalle itselleen että perheelle.
Kyllä ero voi olla hyväkin ratkaisu ja tässä tapauksessa kuulostaa siltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te miehen syyllistäjät edes olette varmoja siitä, ettei ap ole alkoholisti-lapset syö koulussa-äippä?
Siinä missä näette miehen alistajapsykopaattina?
Tällä palstalla on niin syvään juurrutettu miehen syyllistäminen, että uskotte kaiken mitä täällä kirjoitetaan yksipuolisesti?
En näe asiaa mies- tai naiskysymyksenä. Lasten on tottakai parempi olla sen vanhemman seurassa, jonka läsnäolon kokee turvalliseksi. Onhan maailman sivu ollut myös tilanteita, jolloin lapsi traumatisoituu hirviöäidin vaikutuspiirissä. Ei alistaminen tai huono käytös katso sukupuolta.
Tällä palstalla ei voi tietenkään koskaan olla varmuutta siitä, onko alkuperäisen kirjoittajan kertomus totta vai tarua. Ja aina on se toinen osapuoli, jonka kertomus voi olla täysin päinvastainen. Mutta näillä mennään, niillä vähillä tiedoilla, joita ap. on kertomuksellaan jakanut. En lähtökohtaisesti kyseenalaistaisi kirjoittajan ongelmia, ellei kyseessä ole selvä provo. Ja sekin riski on tietysti olemassa aina kaikissa, mille tahansa keskustelupalstoille, nimettömänä kirjoitetuissa viesteissä.
Lässynlässyn. Naiset ovat lapsilleen kaikkein vaarallisimpia ihmisiä maailmassa, sekä erittäin taitavia uhriutujia , manipuloijia ja säälin kerääjiä.
Uskoni ihmisiin on mennyt tällä palstalla kokonaan. Rinkirunkatkaa ihan vapaasti miesvihakerhossanne.
Olen pahoillani puolestasi. Ilmeisesti olet todellakin nyt hieman liikaa palstaillut, usko ihmisiin on mennyt, mielenrauha hävinnyt, ja se nyt sitten ilmenee tällaisena hieman aggressiivisena kirjoituksena. Suosittelen hankkimaan muitakin harrastuksia ihan elävästä elämästä, ja jättämään tämän palstan lukemisen vähemmälle.
Niin, tämä on kyllä hieman säälittävä tapaus. Tunnistan usein kirjoitustyylistä ja samoista fraaseista, joita hän viljelee. Vihainen tapaus, joka näkee miesvihaa joka puolella. Elävässä elämässä ei vissiin juuri ole ihmiskontakteja, koska ehtii kommentoimaan joka toiseen ketjuun. Haukkuu usein naisia siiderivalaiksi, mätisäkeiksi tms. Reppana.
Ohis
Harvoin sanon, mutta pakkaa kamat ja lapset ja muuta. Alistaja tuo mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaankaan kannata. Se että mies on ollut hetken poissa ja olo on silloin ollut mukavaa ei anna oikeaa kuvaa siitä mitä elämä on sitten kun oikeasti on yh. Kannat yksin vastuun kaikesta, et pysty lähtemään mihinkään kun lapset ovat sinun vastuullasi 7/24, rahaakin yksinhuoltajuus vaatii enemmän kuin perhe-elämä.
Perhe-elämää se yksinhuoltajuuskin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et. Lasten on parempi kasvaa ydinperheessä kuin yh.
Se ei ole ydinperhe jossa ollaan isän tyrannimaisen vallan alla.
Mies on tyranni kun av-mamma makaa sohvalla rentoillen ja lasten koulunkäyntikin on mitä on?
Mieti näin. Oletko itse yksi lapsista? Kerta mies määrää siivouksestakin. On Hyvä että isä osallistuu ja vanhemmat vaatii lapsiltaan. Jos se on liikaa silloin sinun äitinä ja aikuisena pitää leskustella miehen kanssa asiasta ja olla päättämässä kuinka toimintaa muutetaan.
Esikoisesi joka ei ole miehen lapsi on tottunut nykyiseen perhe elämään. Että on isä. Kun eroat ja löydät uuden Sepon. Se ei ole enään koskaan sama asia. Hän menettää isäpuolensa elämästään.
Lapset valittavat. Itse en koskaan tehnyt läksyjä. Vaikka äiti pisti istumaan kirjan nenässä tunteja. Oispa kysytty silloin mitä tekisin mieluummin. Mielestäni minulta vain vaadittiin muttei annettu mitään (Telkkaria).
Nyt kuulostaa siltä että sinä olet itse lapsi ja haluat mennä sieltä mistä aita on matallin. Miehesi ei välttämättä edes tiedosta aiheuttamaansa mielipahaa. Usein itse teemme asioista monimutkaisemmat.
Mieheni perheessä on ollut tuollaista. Appiukko on vaikea persoona, vaativa, äkkijyrkkä, suorittaa asioita ja vaatii sitä muilta. Ei kuitenkaan väkivaltainen tai mitenkään tarkoituksellisen julma, yrittää omalla tavallaan parhaansa. Vaikea tausta hänellä.
Olen usein miettinyt, miksi anoppi ei ole eronnut. Toisaalta en tiedä olisiko se ollut parempi sitten loppujen lopuksi. Monta lasta ja kaikki. Monimutkaisia asioita.
Miehen perheessä näkemäni perusteella hyvä olisi, jos vaikea persoona ei hallitsisi perhettä liikaa. Anoppilassakin se oli aikoinaan vähän mennyt liian pitkälle - appi dominoi liikaa, häntä yritettiin miellyttää jotta ei pahoittaisi mieltään. Nykyään - erilaisten kriisien jälkeen - anoppi ja lapset suhtautuvat erilailla, ei olekaan maailmanloppu jos appia joku harmittaa. Antaa harmittaa.
Uskoisin että teilläkin keskustelu esim terapeutin avulla voisi parantaa tilannetta.
Miksi vierität syyn otsikossa lapsille? Ero lasten TAKIA?
Kiitoksia teille jotka kerroitte omia kokemuksia. Olen koittanut keksiä syitä miksi kouluikäinen lapseni on muuttunut niin kauhean pessimistiseksi eikä näytä koskaan olevan innoissaan tai iloinen. Toivon todella että syy olisi jokin muu kuin tämän.
Mitä tulee toimintatapoihin täällä ja kuka määrää niin mieheni on ottanut tavan jyrätä ylitseni, jopa sen esikoisen koulua koskien. Tapani ovat usein vääriä mutta kysyttäessä ei kerro miten minun sitten pitäisi toimia. Monelta osin olen vain luovuttanut.
Kuten heti kerroin tajusin tilanteen vasta ja nyt tuon miten monelta osin en enää jaksa yrittää koska teen kuitenkin hänestä väärin tai huonosti.
Mieheni tuli kotiin tänään. Istuin juomassa kahvia ja lukemassa uutisia. Hän aloittaa sillä mitä lapset ovat syöneet aamupalaksi. Hedelmiä, jugurttia ja leipää. Ei riitä. Hän alkaa tuhisten tehdä lisää aamupalaa.
Minä vain istun tekemättä mitään eli juon sitä kahvia ja luen uutisia. No mitä menisin tekemään? Vessa pitää pestä. Yhdeksältä sunnuntai aamuna siis.
En tietenkään hyppinyt riemusta kun hän tulee kotiin ja ensimmäisenä tavallaan alleviivaa viikonlopun pohdintojani. Hänen selityksensä on että minulla on toinen mies.
Toisinaan tuota että pettäisin on esiintynyt vitsillä, vielä enemmän näin pikkujoulujen alla. Tällä kertaa tuo ei tainnut olla vitsi.
En nyt vain jaksaisi yhtään.
Ap
Jaahas nyt minä olen miehiä vihaava alkoholisti ja mieheni alistava psykopaatti. Ok.
Mitä tulee meidän suhteeseen se on aina ollut hyvä. Jos riitelemme osaamme asiat puhua jälkeen päin.
Olen miehelleni kyllä puhunut että välillä olisi mukava olla vain rennosti. Ihan niiden lastenkin kanssa. Hän ei ymmärrä, hän ei osaa olla. Lähtee kotoa suorittamaan jotain todella tärkeää kuten haalimaan ikeasta uutta rojua jos kotitöitä ei ole.
Joku otti esille stressin ja alkoholismin. Niitä on molempia. Nykyään se yhdessä olo iltaisinkin on mennyt muutaman kerran siihen että hän on juonut liikaa ja haluaa nukkumaan. Olen silloin päätynyt siihen että tasainen arki kuitenkin voittaa tuon miinuksen. Nyt vain aloin nähdä sen arjen eri valossa kun ajattelin sitä myös lasten kautta.
Ap