Lue keskustelun säännöt.
Ero lasten takia.
17.11.2018 |
En oikein tiedä mistä aloittaisin, tajusin itse tilanteen vasta nyt joten kai sitten siitä.
Mieheni ei ole loppuviikosta paljon ehtinyt olla kotona ja on nyt viikonloppuna poissa. Meillä on lasten kanssa ollut hauskaa ja koululaisen läksytkin meni nopeasti ilman stressiä. Olen siivonnut kaikessa rauhassa ja samalla leikkinyt lasten kanssa, astia sieltä sukka täältä ja on tullut siistiä. Lapsetkin auttoi.
Kaikin puolin on ollut stressitöntä ja rauhallista.
Meillä ei aina ole näin. Normaali iltana on tappelu läksyjen teosta ja kuinka paljon niitä pitäisi tehdä. Jatkuvaa pyykki ja tiski rumbaa.
Esikoinen tulee myöhään kotiin, ei viihdy täällä ja täytyy myöntää että minullekin päivän kohokohta on istua bussissa työmatkalla ihan rauhassa ja kuunnella musiikkia. Kotona tuntuu olevan liikaa työtä ja kaikki kireitä.
Se mitä tajusin on että syy on miehessäni. Hän vaatii jatkuvaa suorittamista ja aina parantamista. Totta kai täällä on aina siivottavaa mutta jos istuu hetkeksi alas tai käyttää aikaa lasten kanssa leikkimiseen on laiska. Asioita ei voi tehdä ihan rauhassa vaan tulosta pitää saada heti, vaikka se olisi vain siivoamista.
Koululainen on pari sivua muita jäljessä hänen täytyy ne tehdä merkattujen läksyjen lisäksi. Mies jatkuvasti tenttaa missä muut menee. Läksyjen jälkeen kuuluu siivota.
Seurauksena hän ei halua tulla kotiin tai tehdä läksyjä "koska ne ei koskaan lopu". Lapsen sanat.
Pienempi on myös ollut nämä pari päivää iloinen eikä se uhmaikäinen, tavaroita rikkova ja huomiota huutava. Hän on saanut leikkiä veljensä kanssa ja osallistua kotitöihin kun ei ole ollut kiire niitä tehdä.
Parisuhde meillä on hyvä. Rakastan miestäni mutta kun tajusin miten hän vaikuttaa lasten asenteeseen, koululaisen itsetuntoon ja kodin ilmapiiriin aloin väkisin miettiä olisiko meidän parempi olla ilman häntä.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Miten sulla voi olla hyvä ja rakastava suhde miehen kanssa, joka saa kaikki tuntemaan olonsa riittämättömäksi?
No todella! Kannattaisiko määritellä "hyvä suhde" uudestaan. Te olette perhe, eikö niin, ja kaikkien hyvinvointi vaikuttaa kaikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset etkä sinä, ap tunne oloanne hyväksi ja rentoutuneeksi kotonanne kun mies on paikalla, niin eihän sellaista voi edes kodiksi kutsua. Keskustelisin vakavasti miehen kanssa ja jos muutosta asiaan ei tapahdu hyvin äkkiä, eroaisin ehdottomasti.
Ei tuo tilanne voi olla mitenkään paha, koska AP kertoo tajunneensa tilanteen vasta nyt. Ja onko tuossa edes mitään "tilannetta". Lapsi on vaan tänään sattunut olemaan keskittyneempi tekemään läksyjä.
Mun mielestä on tarpeen,että lasta paistetaan läksyjen tekoon, jos hän on muita jäljessä. Ei siinä voi isää syyttää.
Olisiko stressi ja alkoholi miehellä?
Mun mies oli reissuhommissa, ja niissä otetaan joka ilta kämpille tultua. Pitkiä päiviä.
Hänestä tuli niillä reissuilla alkoholisti, joka kotiin tultua oli tosi kireänä, paljolti siitä että odotti että saa olla rauhassa ja ottaa kalsarikännit.
Oli saman kuuloinen perhe-elämä, ja minäkin erosin.
Aivomies kirjoitti:
Minäkin harkitsen eroa lasten takia. Vaimo on vihainen ja kärttyisä, eikä kovin hyvin hallitse käytöstään, huutaa, kiroilee, tiuskii, piikittelee kaikkia. Tunnelma kotona on kireä aina kun hän on läsnä ja lapsetkin kireitä, varuillaan, huomionkipeitä ja kiukkuisia. Lapset ovat kuin eri ihmisiä, kun olen heidän kanssaan keskenään. En pidä siitä, miten huonoa käytösmallia lapset vaimosta saavat. Enkä siitä, että minun on usein puututtava tilanteisiin ja siitä syntyy riitoja. Enkä hänen toisinaan typerästä kasvatustyylistään, tai kasvatuksen idean puuttumisesta oikeastaan. Enkä varsinkaan siitä, että vuosien mittaan näistä asioista ei ole saatu sopua eikä parannusta, pikemminkin päin vastoin. Jos ja kun hän vihaa lapsiaan ja minäkin olen vain rasite ja virhe, niin menköön menojaan.
Niinpä on se rasite suhteessa mies tai nainen ei kannata jatkaa jos toista ei kiinnosta perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset etkä sinä, ap tunne oloanne hyväksi ja rentoutuneeksi kotonanne kun mies on paikalla, niin eihän sellaista voi edes kodiksi kutsua. Keskustelisin vakavasti miehen kanssa ja jos muutosta asiaan ei tapahdu hyvin äkkiä, eroaisin ehdottomasti.
Ei tuo tilanne voi olla mitenkään paha, koska AP kertoo tajunneensa tilanteen vasta nyt. Ja onko tuossa edes mitään "tilannetta". Lapsi on vaan tänään sattunut olemaan keskittyneempi tekemään läksyjä.
Mun mielestä on tarpeen,että lasta paistetaan läksyjen tekoon, jos hän on muita jäljessä. Ei siinä voi isää syyttää.
Hankalan ihmisen kanssa elävä tottuu siihen niin, ettei pitkään aikaan tajua ettei se ole enää normaalia.
Tämä on se "sammakon keittäminen", ihmettelee jossain kohtaa että milloin tästä on tullut tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ei Purjo-Korianterilta saa vaatia mitään, se traumatisoituu muusta kuin kännykän tai tabletin näpräämisestä".
Kaikenlaisia velliperseitä ja hapentuhlaajia maa päällään kantaa.
Alatumputtajat ovat sitä mieltä, että lapsilta ei voi odottaa läksyjensä tekoa tai että kotitöitä ei tarvitse tehdä? Näistähän ap nillittää miehestään.
Hyvät kaksoisstandardit taas palstan valailla.
Millä tavoin parisuhde on hyvä, jos olet sitä kieltä että on parempi kun mies on poissa?
Ette keskustele ongelmakohdista miehen kanssa ollenkaan?
Mies pomottaa koko perhettä ja parisuhde mielestäsi hyvä?
Toisaalta tämä on sinun tarinasi, miehen versio on varmasti toisenlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan lasten takia kannattaa joskus erota. Isäni oli varsinainen mussolini ja alkoholisti. Kuritti mielivaltaisesti meitä lapsia. Emme yleensä edes tienneet, miksi. Tilanne kotona oli pienelle lapselle erittäin ahdistava ja turvaton.
Onneksi äitini erosi, ennen kuin tulimme muutoinkin haastavaan teini-ikään. Eron jälkeen kotona oli paljon rauhallisempaa, kun ei tarvinnut enää pelätä isän mielivaltaista käytöstä, huutamista ja raivoamista milloin mistäkin asiasta. Toki toipuminen erosta vei aikansa. Ehkä jotain traumoja piilee vieläkin jossain mielen perukoilla isän käyttäytymisen seurauksena. Vaikka vanhemmalla iällä ymmärsin paremmin myös isän kasvatusmetodeja hänen omaa, vaikeaa taustaansa vasten. Eihän sitä lapsena tietenkään tajunnut, pelkäsi vain.
Ero on joskus se ainoa oikea vaihtoehto, vaikka useimmat perustelevatkin jäämistä huonoon avioliittoon nimenomaan "lasten vuoksi". Toki jokaisen tilanne on erilainen, eikä yleispätevää neuvoa voi kenellekään antaa. Mutta jos lapset kärsivät, asettaisin aina etenkin pienempien lasten edun parisuhteen edelle.
Vierailija kirjoitti:
"Ei Purjo-Korianterilta saa vaatia mitään, se traumatisoituu muusta kuin kännykän tai tabletin näpräämisestä".
Kaikenlaisia velliperseitä ja hapentuhlaajia maa päällään kantaa.
Purjo-Korianteria ei kannata koko ajan vertailla muihin. Perheen isä tuskin ilahtuisi, jos häntä verrattaisiin naapurin täydelliseen Mauri-Ylermiin, jolla on hyvä palkka ja asema töissä, hieno talo ja auto, lisäksi paljon aikaa lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vaimoni vaatii lapsia tekemään läksynsä ja vaatii minua tekemään kotitöitä. Ero lienee ainoa vaihtoehto".
Ymmärrättekö miten naurettavia te olette??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei Purjo-Korianterilta saa vaatia mitään, se traumatisoituu muusta kuin kännykän tai tabletin näpräämisestä".
Kaikenlaisia velliperseitä ja hapentuhlaajia maa päällään kantaa.
Alatumputtajat ovat sitä mieltä, että lapsilta ei voi odottaa läksyjensä tekoa tai että kotitöitä ei tarvitse tehdä? Näistähän ap nillittää miehestään.
Hyvät kaksoisstandardit taas palstan valailla.
Kyllähän lapselta saa odottaa läksyjen tekemistä ja kotitöiden tekoa. Siinä vaan on hirveän suuria eroja miten sen tekee. Tekeekö huutamalla, uhkailemalla, vaatimalla täydellistä jälkeä just nyt kun minä sanon. Vai ihan rauhassa, tukea antaen ja yhdessä tehden.
Mun ystävälläni on ap. hyvin samalta kuulostava exä kuin sulla. Tuo exä kokee jotenkin että koko maailma on hänen harteillaan ja hänen täytyy koko ajan vahtia kaikkia ja kaikkea, ja kykenee näkemään vain tekemättömät teot, ja ainoastaan toisten osalta. Itseltään ei lopulta kuitenkaan vaadi samanlaista suorittamista, kun ei siihen muiden vahtimiselta oikein aikaa ja energiaakaan olisi. Tämä tietysti vielä lisää lasten tunnetta epäreiluudesta - tai eihän se mikään tunne ole, se on todellinen havainto.
Tilanne on sitten se, että kaverillani ollessaan nämä lapset on ihan täyspäisiä tyyppejä jotka tekee osuutensa hommista, hoitavat koulunsa jne ihan ok. Ja sitten exällä ollessaan on jatkuvasti ihan nyrkkitappelutasoista meininkiä, karkailua etc.
Ja edelleen tuo exä on sitä mieltä että hän vaan pitää kuria ja tämä kaveri lepsuilee, ja siksi lapset on tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos suinkin on mahdollista eroa! Minulla oli samanlainen isä. Mikään ei riittänyt. Vaikka olisin päätynyt presidentiksi, joku toinen olisi ollut jonkun suuremman maan pressa, eikä saavutykseni olisi ollut mitään.
Meitä on 4 lasta. Kaikki olemme sairastuneet mt-ongelmiin. Parasta oli, kun vanhemmat vihdoin erosivat kun olimme aikuisuuden kynnyksellä. Sai vihdoin olla rauhassa. Mutta vauriot olivat jo syntyneet.
Oletteko keskustelleet miehen kanssa asiasta? Onko keskusteluyhteyttä muutoinkaan huollettu ja pidetty yllä? Ero voi toki helpottaa mutta asiat voi korjata muutoinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos suinkin on mahdollista eroa! Minulla oli samanlainen isä. Mikään ei riittänyt. Vaikka olisin päätynyt presidentiksi, joku toinen olisi ollut jonkun suuremman maan pressa, eikä saavutykseni olisi ollut mitään.
Meitä on 4 lasta. Kaikki olemme sairastuneet mt-ongelmiin. Parasta oli, kun vanhemmat vihdoin erosivat kun olimme aikuisuuden kynnyksellä. Sai vihdoin olla rauhassa. Mutta vauriot olivat jo syntyneet.
Todella ikävä kuulla. Onneksi omat vanhempani erosivat, ennen kuin suurempaa vahinkoa ehti syntyä. (Kirjoitin tähän ketjuun aiemmin mussolini-isästäni). Meitä oli kolme, nuorin pääsi vähimmällä, oli vielä niin pieni, ettei muista kaikkia tapahtumia.
Olen monesti ihan kauhulla miettinyt, mikä mahtaisi olla meidän lasten tilanne nyt, jos äiti ei olisi eronnut. Varmasti aika erilainen. Hyvin olemme kaikki pärjänneet, vaikka menneisyys joskus tietyissä tilanteissa välillä kummitteleekin takaraivossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei Purjo-Korianterilta saa vaatia mitään, se traumatisoituu muusta kuin kännykän tai tabletin näpräämisestä".
Kaikenlaisia velliperseitä ja hapentuhlaajia maa päällään kantaa.
Alatumputtajat ovat sitä mieltä, että lapsilta ei voi odottaa läksyjensä tekoa tai että kotitöitä ei tarvitse tehdä? Näistähän ap nillittää miehestään.
Hyvät kaksoisstandardit taas palstan valailla.
Kyllähän lapselta saa odottaa läksyjen tekemistä ja kotitöiden tekoa. Siinä vaan on hirveän suuria eroja miten sen tekee. Tekeekö huutamalla, uhkailemalla, vaatimalla täydellistä jälkeä just nyt kun minä sanon. Vai ihan rauhassa, tukea antaen ja yhdessä tehden.
Mun ystävälläni on ap. hyvin samalta kuulostava exä kuin sulla. Tuo exä kokee jotenkin että koko maailma on hänen harteillaan ja hänen täytyy koko ajan vahtia kaikkia ja kaikkea, ja kykenee näkemään vain tekemättömät teot, ja ainoastaan toisten osalta. Itseltään ei lopulta kuitenkaan vaadi samanlaista suorittamista, kun ei siihen muiden vahtimiselta oikein aikaa ja energiaakaan olisi. Tämä tietysti vielä lisää lasten tunnetta epäreiluudesta - tai eihän se mikään tunne ole, se on todellinen havainto.
Tilanne on sitten se, että kaverillani ollessaan nämä lapset on ihan täyspäisiä tyyppejä jotka tekee osuutensa hommista, hoitavat koulunsa jne ihan ok. Ja sitten exällä ollessaan on jatkuvasti ihan nyrkkitappelutasoista meininkiä, karkailua etc.
Ja edelleen tuo exä on sitä mieltä että hän vaan pitää kuria ja tämä kaveri lepsuilee, ja siksi lapset on tuollaisia.
Ja kun nainen tekee samaa on hän perheen suuri metatyöläinen ja projektipäällikkö, jolle kummarretaan palstalla ylistäen.
Mistä te miehen syyllistäjät edes olette varmoja siitä, ettei ap ole alkoholisti-lapset syö koulussa-äippä?
Siinä missä näette miehen alistajapsykopaattina?
Tällä palstalla on niin syvään juurrutettu miehen syyllistäminen, että uskotte kaiken mitä täällä kirjoitetaan yksipuolisesti?
Mies puhutteluun. Oma isäni on tuollainen ankeuttaja, ei tahallaan paha mutta kyllä se jatkuva päsmäröinti ja nipottaminen sekä joskus hirveät raivarit ihan turhista jutuista syö itsetuntoa vielä näin aikuisenakin.
Vierailija kirjoitti:
Mistä te miehen syyllistäjät edes olette varmoja siitä, ettei ap ole alkoholisti-lapset syö koulussa-äippä?
Siinä missä näette miehen alistajapsykopaattina?
Tällä palstalla on niin syvään juurrutettu miehen syyllistäminen, että uskotte kaiken mitä täällä kirjoitetaan yksipuolisesti?
En näe asiaa mies- tai naiskysymyksenä. Lasten on tottakai parempi olla sen vanhemman seurassa, jonka läsnäolon kokee turvalliseksi. Onhan maailman sivu ollut myös tilanteita, jolloin lapsi traumatisoituu hirviöäidin vaikutuspiirissä. Ei alistaminen tai huono käytös katso sukupuolta.
Tällä palstalla ei voi tietenkään koskaan olla varmuutta siitä, onko alkuperäisen kirjoittajan kertomus totta vai tarua. Ja aina on se toinen osapuoli, jonka kertomus voi olla täysin päinvastainen. Mutta näillä mennään, niillä vähillä tiedoilla, joita ap. on kertomuksellaan jakanut. En lähtökohtaisesti kyseenalaistaisi kirjoittajan ongelmia, ellei kyseessä ole selvä provo. Ja sekin riski on tietysti olemassa aina kaikissa, mille tahansa keskustelupalstoille, nimettömänä kirjoitetuissa viesteissä.
Miten se ero muuttaa miehesi luonnetta? Vai onko tarkoituksena siis erota ja pitää lapset erossa isästään? Jos vaikka erossa lapset jäävätkin isälle. Eikö silloin tilanne pahene kun ap ei ole tasoittamassa tilannetta? En ymmärrä mikä automaatio on, että jos itse valitsee eron niin saa päättää missä lapset asuu.
"Ei Purjo-Korianterilta saa vaatia mitään, se traumatisoituu muusta kuin kännykän tai tabletin näpräämisestä".
Kaikenlaisia velliperseitä ja hapentuhlaajia maa päällään kantaa.