Yhteinen tili ja omat ostokset
Summa ei ole iso (30 e) mutta kysymys on yhtäältä periaatteesta ja toisaalta siitä, että jos kyseessä on virhe, niin kuinka monta kertaa se pitää hyväksyä. Tämä on nimittäin ainakin toinen kerta kun näin on käynyt.
Eli meillä on miehen kanssa yhteinen tili, jolle talletamme kuukausittain saman summan rahaa asumis-, ruoka- ja yhteisen auton kuluja varten. Minä syön työpäivinä lounaan ulkona ja maksan sen itse (lounasseteleillä). Nyt olen ulkomailla ja huomasin äsken pankin sivuilla käydessäni, että mies on tänään käynyt ostamassa ruokakaupasta yhteisen tilin kortilla ruokaa noin 30 euron edestä.
Summa ei siis ole merkityksellinen, mutta itselleni kulujen tasapuolinen jakaminen on tärkeää. En ole alkanut saivarrella siitä, että kaikki hänen ruokakulunsa menevät yhteiseltä tililtä, kun taas minä maksan normaalisti omat lounaskuluni. Nyt kaikki hänen ostamansa tuotteet ovat kuitenkin olleet puhtaasti hänen käyttöönsä (ei ole kyse siitä, että hän olisi ostanut kuivatavaroita, ruokaöljyjä tms kun kaapit täydennettiin ihan äskettäin).
Tarjoan miehelleni ihan mielelläni lahjoja, konsertteja, jopa matkoja, mutta yhteisen tilin käyttäminen vastoin sovittua käytäntöä saa minut hämilleen ja vihaiseksikin.
Tuolla edellisellä kerralla, kun hän teki samoin, otin asian puheeksi ja hän loukkaantui, koska hän oli omasta mielestään vain ollut ajattelematon ja piti nöyryyttävänä sitä, että syytin häntä asiasta. Miten sinä toimisit nyt minun sijassani? Palaan kotiin vasta sunnuntaina ja ensi viikko on taas reissaamista, joten en haluaisi vähäistä yhteistä aikaa käyttää riitelyyn, mutta en myöskään halua antaa ymmärtää, että tämä on ok.
Kommentit (229)
Ei Jeesus, että pitää olla vaikeaa jollakin. En hetkeäkään jaksaisi tuommoista. Jos on yhteinen tili ja koti niin se on yhteinen konkurssi.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka haukutte aloittajaa rahan nipottajaksi, voisitteko kertoa miksi maksatte tuollaiset omien ostoksienne pienet summat yhteiseltä tililtä, vaikka teillä olisi varaa maksaa ne omalta tililtä?
Mikä saa teidät käyttämään yhteistä tiliä pieniin omiin ostoksiinne, joihin teillä itsellänne on hyvin varaa?
Ja tässä on kysymys siitä, että on yhteinen tili sekä omat tilit.
Jos muutaman kympin ostokset tulisi maksaa omalta tililtä, niin se tarkkoittaisi, että lähes kaikki ruokaostokset menisi omalta tililtä eikä toisen tarvitsisi maksaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne on se, että ap:n mies on vain ostanut omiin tarkoituksiinsa, kuten ennenkin, onko se teidän mielestä oikein käyttää rahaa yhteiseltä tililtä , vaikka summa olisi sen 30 euroa?
Jos olisi oikein, niin mitkä ovat perustelut? Ap:n mies olisi voinut ihan hyvin maksaa ostokset omalta tililtään, kun ne tulee vain hän käyttöönsä. Vastineeksi ap käyttää samat rahat omalta tililtään.
Onko ap edelleen niuhottaja? Jos on, niin miksi?
Tuo jos mikä on niuhotusta. 30e, mitä väliä? Asia olisi eri jos olisi kyse tuhansien eurojen ostoksista, mutta muutamia kymppejä. Kenties miehellä ei ollut muuta korttia mukana ja maksoi siksi tuolta tililtä. En ymmärrä ongelmaa.
Voin ilmoittaa mielelläni tilinumeroni niille, joiden mielestä 30 eurolla ei ole mitään väliä!
30e tuskin on sinulle iso raha. Jos on, mene töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko mä ainoa jonka mielestä ap:n ihmetys on aiheellinen? Meillä on omat tilit ja yhteinen tili. Sikäli eri tilanne koska ei asuta yhdessä joten kumpikin hoitaa omat kulunsa asuntoonsa yms liittyen omalta tililtään. Yhteinen tili on yhteisiä menoja varten. Sieltä maksetaan matkat, yhteiset ulkonasyömiset, leffakäynnit jne. Kyllä meilläkin ihmeteltäisiin jos toinen olisi yhtäkkiä ostanut omia juttuja yhteisillä rahoilla. Joskus näin onkin käynyt erehdyksessä eikä ole vakavaa, ei todellakaan. Mutta ei ole tarkoitus että siitä tulee tapa.
Miksi erillään asuvilla on yhteinen tili? Silloinhan automaattisesti molemmat maksavat omat (mainitsemasi) matkat, leffat jne. Miksi kierrättää ne rahat ylimääräisen tilin kautta?
Siksi että esim matkat varataan yhdessä, siis samalla varauksella molemmat jolloin se myös maksetaan samalla maksulla. Ei tarvitse joka matkan yhteydessä veivata rahan kanssa vaan yhteisellä tilillä on isompi summa rahaa, matkustellaan aika paljon. Lisäksi meillä on yhteistä omaisuutta jonka kiinteät kulut menee maksuun yhteiseltä tililtä.
Yhteistä omaisuutta, mutta ei yhteistä kotia??
Aika hankala olisi meilläkin yhteinen koti, kun työpaikat eri paikkakunnilla. Yhteinen kesämökki on. -eri
Kyllä mun ainakin olisi tosi vaikea miettiä siellä ruokakaupassa, että mitkä ostokset maksan omalta tililtä ja mitkä yhteiseltä. Syönkö varmasti joka murusen itse ja WC-paperikin taidan ehtiä käyttämään ennen kuin toinen tulee kotiin! Haloo, jos puoliso olisi käynyt vaikka elokuvissa, ravintolassa, ostanut uuden paidan jne. voisin ymmärtää ap:n närkästyksen mutta ruokakaupan 30 € ostos, huhhu.
Aikoinaan kun muutin mieheni kanssa yhteen me pidettiin tarkkaa kirjaa rahoistamme, teimme jaon että mies maksaa vuokran tms. ja minä ruuat ja arkitavat. Isommat ostokset päätettiin yhdessä ja se maksoi kummalla oli rahaa, mutta kaikki kirjattiin ylös. Ystäväni oli juuri aikaisemmin joutunut siihen tilanteeseen, että oli maksanut kaikki juoksevat kulut ja mies ostanut huonekalut, kodinkoneet jne. Ja eron tullessa ystäväni ei saanut mitään. Olin siis hyvin tarkka siitä, että kaikki ostokset kirjattiin.
Kun mentiin naimisiin, tehtiin yhteinen tili johon kaikki meidän tulot tulevat. Rahasta ei riidellä, eikä mitään lupia kysellä omille ostoksille. Kumpikin tietää taloudellisen tilanteen ja osaa suhteuttaa omat ostoksensa siihen. Aina on rahaa säästössä ja ainoa rahaan liittyvä keskustelu viime vuosilta on ollut lasten kuukausirahan suuruus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne on se, että ap:n mies on vain ostanut omiin tarkoituksiinsa, kuten ennenkin, onko se teidän mielestä oikein käyttää rahaa yhteiseltä tililtä , vaikka summa olisi sen 30 euroa?
Jos olisi oikein, niin mitkä ovat perustelut? Ap:n mies olisi voinut ihan hyvin maksaa ostokset omalta tililtään, kun ne tulee vain hän käyttöönsä. Vastineeksi ap käyttää samat rahat omalta tililtään.
Onko ap edelleen niuhottaja? Jos on, niin miksi?
Tuo jos mikä on niuhotusta. 30e, mitä väliä? Asia olisi eri jos olisi kyse tuhansien eurojen ostoksista, mutta muutamia kymppejä. Kenties miehellä ei ollut muuta korttia mukana ja maksoi siksi tuolta tililtä. En ymmärrä ongelmaa.
Voin ilmoittaa mielelläni tilinumeroni niille, joiden mielestä 30 eurolla ei ole mitään väliä!
30e tuskin on sinulle iso raha. Jos on, mene töihin.
Totta kai on. Käyn kyllä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka haukutte aloittajaa rahan nipottajaksi, voisitteko kertoa miksi maksatte tuollaiset omien ostoksienne pienet summat yhteiseltä tililtä, vaikka teillä olisi varaa maksaa ne omalta tililtä?
Mikä saa teidät käyttämään yhteistä tiliä pieniin omiin ostoksiinne, joihin teillä itsellänne on hyvin varaa?
Ja tässä on kysymys siitä, että on yhteinen tili sekä omat tilit.
Jos muutaman kympin ostokset tulisi maksaa omalta tililtä, niin se tarkkoittaisi, että lähes kaikki ruokaostokset menisi omalta tililtä eikä toisen tarvitsisi maksaa mitään.
Siis haluaisit laistaa kaikista pienistä omista ostoksista, joilla ei ole mitään tekemistä toisen puolison kanssa?
Haluat siis maksattaa omat ostoksesi puolisollasi?
Ja te kutsutte aloittajaa nipottajaksi?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun ainakin olisi tosi vaikea miettiä siellä ruokakaupassa, että mitkä ostokset maksan omalta tililtä ja mitkä yhteiseltä. Syönkö varmasti joka murusen itse ja WC-paperikin taidan ehtiä käyttämään ennen kuin toinen tulee kotiin! Haloo, jos puoliso olisi käynyt vaikka elokuvissa, ravintolassa, ostanut uuden paidan jne. voisin ymmärtää ap:n närkästyksen mutta ruokakaupan 30 € ostos, huhhu.
Aikoinaan kun muutin mieheni kanssa yhteen me pidettiin tarkkaa kirjaa rahoistamme, teimme jaon että mies maksaa vuokran tms. ja minä ruuat ja arkitavat. Isommat ostokset päätettiin yhdessä ja se maksoi kummalla oli rahaa, mutta kaikki kirjattiin ylös. Ystäväni oli juuri aikaisemmin joutunut siihen tilanteeseen, että oli maksanut kaikki juoksevat kulut ja mies ostanut huonekalut, kodinkoneet jne. Ja eron tullessa ystäväni ei saanut mitään. Olin siis hyvin tarkka siitä, että kaikki ostokset kirjattiin.
Kun mentiin naimisiin, tehtiin yhteinen tili johon kaikki meidän tulot tulevat. Rahasta ei riidellä, eikä mitään lupia kysellä omille ostoksille. Kumpikin tietää taloudellisen tilanteen ja osaa suhteuttaa omat ostoksensa siihen. Aina on rahaa säästössä ja ainoa rahaan liittyvä keskustelu viime vuosilta on ollut lasten kuukausirahan suuruus.
Haloo järki käteen ja lopeta tuo saivartelu. Kyseessä oli, että ap:n mies käytti tiliä ihan selvästi vain omiin ostoksiin, ja sillä selvä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaikki rahat ovat yhteisiä. Mies tienaa ja minä tuhlaan. Näin on sovittu. Jokainen järjestää asiansa haluamallaan tavalla. AP ei kuulosta kovinkaan älykkäältä ja mies lähtee kohta. Bye-bye:DDDD
Toivottavasti lähtee. Minä en ainakaan katselisi miestä, joka ei saa edes lounasta ostettua omilla rahoillaan. Tuollaiset lompakkoloiset saavatkin häippästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka haukutte aloittajaa rahan nipottajaksi, voisitteko kertoa miksi maksatte tuollaiset omien ostoksienne pienet summat yhteiseltä tililtä, vaikka teillä olisi varaa maksaa ne omalta tililtä?
Mikä saa teidät käyttämään yhteistä tiliä pieniin omiin ostoksiinne, joihin teillä itsellänne on hyvin varaa?
Ja tässä on kysymys siitä, että on yhteinen tili sekä omat tilit.
Jos muutaman kympin ostokset tulisi maksaa omalta tililtä, niin se tarkkoittaisi, että lähes kaikki ruokaostokset menisi omalta tililtä eikä toisen tarvitsisi maksaa mitään.
Siis haluaisit laistaa kaikista pienistä omista ostoksista, joilla ei ole mitään tekemistä toisen puolison kanssa?
Haluat siis maksattaa omat ostoksesi puolisollasi?
Ja te kutsutte aloittajaa nipottajaksi?
Mitä ihmeen laistamista? Jos ruokaostoksia tekee pienissä erissä (helppo kantaa tai kuljettaa pyörällä töistä tullessa), niin ne ostokset kattavat kaiken ostettavan ruuan. Kuukaudessa niistä muutamista kymmenistä kertyy helposti 500 ja enempi. En ymmärrä, miksei ruokaostoksiin tarkoitettua tiliä saa käyttää ruokaostoksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka haukutte aloittajaa rahan nipottajaksi, voisitteko kertoa miksi maksatte tuollaiset omien ostoksienne pienet summat yhteiseltä tililtä, vaikka teillä olisi varaa maksaa ne omalta tililtä?
Mikä saa teidät käyttämään yhteistä tiliä pieniin omiin ostoksiinne, joihin teillä itsellänne on hyvin varaa?
Ja tässä on kysymys siitä, että on yhteinen tili sekä omat tilit.
Jos muutaman kympin ostokset tulisi maksaa omalta tililtä, niin se tarkkoittaisi, että lähes kaikki ruokaostokset menisi omalta tililtä eikä toisen tarvitsisi maksaa mitään.
Siis haluaisit laistaa kaikista pienistä omista ostoksista, joilla ei ole mitään tekemistä toisen puolison kanssa?
Haluat siis maksattaa omat ostoksesi puolisollasi?
Ja te kutsutte aloittajaa nipottajaksi?
Mitä ihmeen laistamista? Jos ruokaostoksia tekee pienissä erissä (helppo kantaa tai kuljettaa pyörällä töistä tullessa), niin ne ostokset kattavat kaiken ostettavan ruuan. Kuukaudessa niistä muutamista kymmenistä kertyy helposti 500 ja enempi. En ymmärrä, miksei ruokaostoksiin tarkoitettua tiliä saa käyttää ruokaostoksiin.
Kyse oli ruokaostoksista pelkästään omiin tarkoituksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun ainakin olisi tosi vaikea miettiä siellä ruokakaupassa, että mitkä ostokset maksan omalta tililtä ja mitkä yhteiseltä. Syönkö varmasti joka murusen itse ja WC-paperikin taidan ehtiä käyttämään ennen kuin toinen tulee kotiin! Haloo, jos puoliso olisi käynyt vaikka elokuvissa, ravintolassa, ostanut uuden paidan jne. voisin ymmärtää ap:n närkästyksen mutta ruokakaupan 30 € ostos, huhhu.
Aikoinaan kun muutin mieheni kanssa yhteen me pidettiin tarkkaa kirjaa rahoistamme, teimme jaon että mies maksaa vuokran tms. ja minä ruuat ja arkitavat. Isommat ostokset päätettiin yhdessä ja se maksoi kummalla oli rahaa, mutta kaikki kirjattiin ylös. Ystäväni oli juuri aikaisemmin joutunut siihen tilanteeseen, että oli maksanut kaikki juoksevat kulut ja mies ostanut huonekalut, kodinkoneet jne. Ja eron tullessa ystäväni ei saanut mitään. Olin siis hyvin tarkka siitä, että kaikki ostokset kirjattiin.
Kun mentiin naimisiin, tehtiin yhteinen tili johon kaikki meidän tulot tulevat. Rahasta ei riidellä, eikä mitään lupia kysellä omille ostoksille. Kumpikin tietää taloudellisen tilanteen ja osaa suhteuttaa omat ostoksensa siihen. Aina on rahaa säästössä ja ainoa rahaan liittyvä keskustelu viime vuosilta on ollut lasten kuukausirahan suuruus.
Haloo järki käteen ja lopeta tuo saivartelu. Kyseessä oli, että ap:n mies käytti tiliä ihan selvästi vain omiin ostoksiin, ja sillä selvä.
Edelleenkään, kukaan ei vielä tiedä, mitä mies on ostanut ja miksi. Voi olla yhtä hyvin yhteistä kuin omaakin.
Aloittaja on varmasti paras pitkiin aikoihin näkemäni esimerkki siitä, että jos tietynlaisella ihmisellä on elämässä asiat liian hyvin, hän alkaa tarvittaessa kehittää ongelmia vaikka täysin tyhjästä. Voi hyvä tavaton sentään.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on varmasti paras pitkiin aikoihin näkemäni esimerkki siitä, että jos tietynlaisella ihmisellä on elämässä asiat liian hyvin, hän alkaa tarvittaessa kehittää ongelmia vaikka täysin tyhjästä. Voi hyvä tavaton sentään.
Samaa mietin jo aikaisemmin. Olen tehnyt työtä, jossa tuonkaltainen ihmistyyppi on aika ajoin tullut eteen. Joskus olisi tehnyt mieli sanoa tämä kirjoittamasi joillekin heistä, mutta en tietysti sitä tehnyt. Sitten tuntui vastakohtana todella surulliselta kun joillain oli todella paljon isoja ja vaikeita asioita. Elämä ei ole reilua.
Ymmärrän aloittajaa, vaikka pientä ylireagointiakin on. Meillä yhteiseltä tililtä voi ostaa ruuat, vaikka toinen ei olisikaan kotona. Riitaa on kuitenkin tullut useasti siitä, että mies käyttää yhteistä tiliämme esimerkiksi omien kaljojen, työeväiden ja tupakan ostamiseen tuhlattuaan ensin rahat omalta tililtään. Kun rahat omalta tililtä loppuvat, hän luottaa siihen, että taloustililtä voi kyllä ostaa, jos omat rahat sattuvat loppumaan.
Kyse ei ole suurista summista, mutta suututtaa se silti. Mies on aina ollut meistä holtittomampi rahan käyttäjä ja häneltä loppuu rahat nimenomaan tästä syystä, ei siksi, että tulot olisi niin pienet, ettei rahat yksinkertaisesti riittäisi kaikkiin pakollisiin menoihin. Jos miehellä ei esimerkiksi omien pakollisten laskujen jälkeen jäisi rahaa työeväisiin, olisi tietenkin ok, että maksaisi ne taloustililtä.
Asiasta on riidelty niin monesti, että nykyään taloustilin kortti on pääasiassa vain minulla, ennen se oli miehen lompakossa. Enää ei ole tarvinnut asiasta riidellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka haukutte aloittajaa rahan nipottajaksi, voisitteko kertoa miksi maksatte tuollaiset omien ostoksienne pienet summat yhteiseltä tililtä, vaikka teillä olisi varaa maksaa ne omalta tililtä?
Mikä saa teidät käyttämään yhteistä tiliä pieniin omiin ostoksiinne, joihin teillä itsellänne on hyvin varaa?
Ja tässä on kysymys siitä, että on yhteinen tili sekä omat tilit.
Jos muutaman kympin ostokset tulisi maksaa omalta tililtä, niin se tarkkoittaisi, että lähes kaikki ruokaostokset menisi omalta tililtä eikä toisen tarvitsisi maksaa mitään.
Siis haluaisit laistaa kaikista pienistä omista ostoksista, joilla ei ole mitään tekemistä toisen puolison kanssa?
Haluat siis maksattaa omat ostoksesi puolisollasi?
Ja te kutsutte aloittajaa nipottajaksi?
Mitä ihmeen laistamista? Jos ruokaostoksia tekee pienissä erissä (helppo kantaa tai kuljettaa pyörällä töistä tullessa), niin ne ostokset kattavat kaiken ostettavan ruuan. Kuukaudessa niistä muutamista kymmenistä kertyy helposti 500 ja enempi. En ymmärrä, miksei ruokaostoksiin tarkoitettua tiliä saa käyttää ruokaostoksiin.
Kyse oli ruokaostoksista pelkästään omiin tarkoituksiin.
Eihän ollut. Jos on jotain tarjouksia, saatan ostaa reissussa olevalle, vaikken itse söisi kyseistä ruoka-ostoksia lainkaan. Monia tuotteita ostan varastoon tai pakkaseen, ja ne saatetaan syödä vasta viikkojen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun ainakin olisi tosi vaikea miettiä siellä ruokakaupassa, että mitkä ostokset maksan omalta tililtä ja mitkä yhteiseltä. Syönkö varmasti joka murusen itse ja WC-paperikin taidan ehtiä käyttämään ennen kuin toinen tulee kotiin! Haloo, jos puoliso olisi käynyt vaikka elokuvissa, ravintolassa, ostanut uuden paidan jne. voisin ymmärtää ap:n närkästyksen mutta ruokakaupan 30 € ostos, huhhu.
Aikoinaan kun muutin mieheni kanssa yhteen me pidettiin tarkkaa kirjaa rahoistamme, teimme jaon että mies maksaa vuokran tms. ja minä ruuat ja arkitavat. Isommat ostokset päätettiin yhdessä ja se maksoi kummalla oli rahaa, mutta kaikki kirjattiin ylös. Ystäväni oli juuri aikaisemmin joutunut siihen tilanteeseen, että oli maksanut kaikki juoksevat kulut ja mies ostanut huonekalut, kodinkoneet jne. Ja eron tullessa ystäväni ei saanut mitään. Olin siis hyvin tarkka siitä, että kaikki ostokset kirjattiin.
Kun mentiin naimisiin, tehtiin yhteinen tili johon kaikki meidän tulot tulevat. Rahasta ei riidellä, eikä mitään lupia kysellä omille ostoksille. Kumpikin tietää taloudellisen tilanteen ja osaa suhteuttaa omat ostoksensa siihen. Aina on rahaa säästössä ja ainoa rahaan liittyvä keskustelu viime vuosilta on ollut lasten kuukausirahan suuruus.
Haloo järki käteen ja lopeta tuo saivartelu. Kyseessä oli, että ap:n mies käytti tiliä ihan selvästi vain omiin ostoksiin, ja sillä selvä.
Edelleenkään, kukaan ei vielä tiedä, mitä mies on ostanut ja miksi. Voi olla yhtä hyvin yhteistä kuin omaakin.
Siltikään en katselisi tuollaista pihiä äijää, joka ei voi edes tarjota yhteistä hyvää jonkin 30 euron edestä, vaan summa pitää ottaa yhteiseltä tililtä .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun ainakin olisi tosi vaikea miettiä siellä ruokakaupassa, että mitkä ostokset maksan omalta tililtä ja mitkä yhteiseltä. Syönkö varmasti joka murusen itse ja WC-paperikin taidan ehtiä käyttämään ennen kuin toinen tulee kotiin! Haloo, jos puoliso olisi käynyt vaikka elokuvissa, ravintolassa, ostanut uuden paidan jne. voisin ymmärtää ap:n närkästyksen mutta ruokakaupan 30 € ostos, huhhu.
Aikoinaan kun muutin mieheni kanssa yhteen me pidettiin tarkkaa kirjaa rahoistamme, teimme jaon että mies maksaa vuokran tms. ja minä ruuat ja arkitavat. Isommat ostokset päätettiin yhdessä ja se maksoi kummalla oli rahaa, mutta kaikki kirjattiin ylös. Ystäväni oli juuri aikaisemmin joutunut siihen tilanteeseen, että oli maksanut kaikki juoksevat kulut ja mies ostanut huonekalut, kodinkoneet jne. Ja eron tullessa ystäväni ei saanut mitään. Olin siis hyvin tarkka siitä, että kaikki ostokset kirjattiin.
Kun mentiin naimisiin, tehtiin yhteinen tili johon kaikki meidän tulot tulevat. Rahasta ei riidellä, eikä mitään lupia kysellä omille ostoksille. Kumpikin tietää taloudellisen tilanteen ja osaa suhteuttaa omat ostoksensa siihen. Aina on rahaa säästössä ja ainoa rahaan liittyvä keskustelu viime vuosilta on ollut lasten kuukausirahan suuruus.
Haloo järki käteen ja lopeta tuo saivartelu. Kyseessä oli, että ap:n mies käytti tiliä ihan selvästi vain omiin ostoksiin, ja sillä selvä.
Edelleenkään, kukaan ei vielä tiedä, mitä mies on ostanut ja miksi. Voi olla yhtä hyvin yhteistä kuin omaakin.
Siltikään en katselisi tuollaista pihiä äijää, joka ei voi edes tarjota yhteistä hyvää jonkin 30 euron edestä, vaan summa pitää ottaa yhteiseltä tililtä .
Ap vielä pihimpi, kun yhteisiä asioita ei voi ostaa hänen tililtään eikä yhteiseltä tililtä.
Voi elämän kevät mikä ketju. Luojan kiitos aloittaja tai komppaajat eivät kuulu edes ystäväpiiriini! Sitä myötähäpeän määrää...😳😳
Meillä eri tilit, yhteinen elämä, yksi yhteinen lapsi ja se ostaa kuka ehtii. Yleensä mieheni kysyy multa listaa mitä tarvitaan (koska olen tarkemmin perillä niistä) mutta ostaa täysin vapaasti myös ”listan ulkopuolelta”. Minä ruokin ja ostan myös miehen edellisen liiton lapsille ruuat meidän viikolla, sekä vaatteita yms semmosta kun tarvis eikä tulis mieleenkään vinkua mieheltä niitä takas.
En ole jaksanut lukea kaikkea mutta mielenkiinnosta: miten ap toimitte itse ruoan teon suhteen? Teettekö yhdessä, erikseen, yhteiset vai omat sapuskat?
Ei pidä alkaa suhteeseen jos on nuin tarkka omista rahoistaan - ”suhde” on tuhoon tuomittu jo alkujaan. Siperia opettaa kyllä. Ei ihme että nykyään erotaan kokoajan..
Oletetaan, että minä olisin tuo mies. Haluaisin ostaa juustoa itselleni omilla rahoilla. Pieni pala maksaa vaikka 3 euroa, mutta tarjouksessa olisi isompi pala 6 euroa, haluan ostaa tarjouksen koska kannattaa.
Pitääkö minun ostaa kallis pieni pala omalla rahalla vai edullisempi iso pala yhteisillä rahoilla yhteiseen käyttöön ?
Jos ostan omalla rahalla ison palan niin syönkö sen yksin vai annanko kumppanille? Maksaako kumppani silloin osan? Vai maksanko silti yksin vaikka kumppani syö sitä juustoa? Jne...
Kysymys on, että mitä tapahtuu lopulle juustolle jos ostan järkevän ison palan omilla rahoillani?
Samoin on pyykkipulveri loppu ja täytyy pestä pyykkiä. Riittää moneen pyykkiin, myös kumppanin. Ostanko pulverin yhteisillä rahoilla ja juuston omillani? Kaksi eri ostosta eri korteista? Jne...
Eihän aina ole järkevää ostaa vain itselleen. Vai eikö järkeä saa käyttää vaan ykkösprioriteetti on se, että omat ostokset omalla rahalla ja vain sen verran kun itse syö?
Jos on useampi ostos niin jokainen arvotetaan ja arvotaan yksilökohtaisesti ettei vaan menisi väärältä momentilta.