Neiti Etsivä - kuka luki nuorena?
Olen uudelleen alkanut lukemaan esiteini-ikäisenä lukemiani kirjoja, mm. Neiti Etsiviä. Ovat juuri niin mukaansa tempaavia kuin muistin. Ihana lukea vanhanajan seikkailukirjoja, joiden tarinoissa ei ole nettiä eikä somea.
Olen myös googletellut Neiti Etsivä kirjasarjan tietoja. Kävi ilmi, että tämä kirjasarja on ollut äärettömän suosittu ympäri maailmaa ja alunperin ensimmäiset kirjat kirjoitettiin Jenkeissä jo 30-luvulla. Carolyn Keene nimen takana on useita eri haamukirjoittajia.
Youtubesta löytyy myös Nancy Drew äänikirjoja, samalla voi vetreyttää englantiaan.
Ihania kuvituksia myös noissa vanhoissa kirjoissa:
https://www.google.fi/search?q=the+mystery+of+lilac+inn&source=lnms&tbm…
Kommentit (48)
Tämä palsta on täynnä Neiti Etsiviä.
Oli juttu mikä tahansa, tieto kaivetaan esiin.
Lempparini oli Etsiväkaksoset ja kolme etsivää. Tulee nytkin melkein tippa linssiin kun muistelen miten kyseltiin uusia kirjoja kirjastontädeiltä. Ja sitten kun se tuli hyllyyn ja sen sai napattua itselleen! Ah.
Ahmimisvaiheessa luin Tiinat, Neiti etsivät, Salaisuus-sarjan, viisikot, sos, roit, Vernet jne... Mahtavaa! liekehtivät jalanjäljet... Kävelevä linnunpelätin...
Ohimennen selattiin suosikkia, luettiin lucky lukea ja asterixia, mutta lainauksen kautta kotiin sänkyyn lukemaan kolmea etsivää.
Pääsisipä takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Lukeeko lapset vielä näitä?
Eka/ toka-luokkalaisena tytär luki viisikoita ja piti niistä. Aika pian lapset kasvaa niistä pois. Onhan ne juonet ja muinainen maailma ihan kökköjä.
Olisi kiva saada tähän keskusteluun eloa. Minä luin varhaitseinivuosinani myös Neiti Etsiviä, vaikka olen väärää sukupuolta.
Tottakai luin nuo kaikki, mitä kirjastosta löytyi. Toisen kunnan kirjastosta löytyi lisää. Ilahduin viime vuonna, kun joku teini luki ruuhkabussissa Neiti etsivää. Ihan tuli vanhat ajat mieleen.
Tulihan noita luettua joskus lapsena, ikää ole ehkä 10-13 vuoden välillä. Jotkut oli aika jännittäviäkin. Kyllästyin lopulta siihen, kun neiti " kävi suihkussa ja puuteri nenänsä" joka välissä, olin ihan että wtf...
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä se Neiti Etsivä oli tosi ärsyttävä ja tylsä. Itse pidin Alfred Hitchcock ja Kolme etsivää sarjasta.
Minä luin ihan sujuvasti näitä molempia sarjoja.
Todellakin ja rupesin nyt miettiin, että miten paljon sitä on peruskouluikäsenä lukenut: nää etsiväsarjat, Lindgrenin kirjat, Narniat, tyttökirjoja vaikka miten monta sarjaa, yksittäisiä suosikkikirjoja moneen kertaan, lisäks sarjakuvat... Taatusti enemmän kuin omat neljä lasta yhteensä. He eivät myöskään innostuneet näistä mun suosikeista vaan on lukeneet uudempia kirjoja.
Minä! Seiskaluokan tutustumispäivänä piti kertoa luokalle jostakin harrastuksestaan, ja kerroin lukevani paljon, mm. Neiti Etsiviä. Opettaja sanoi siihen sitten, että nehän ovat jo vähän lasten kirjoja. Jaa.
Joo, on tullut luettua Neiti Etsivät, Sos , viisikot ym. Maalla asuttiin ja siihen aikaan muuten kirjastotäti päätti, milloin voisi ehkä lukea aikuistenpuolelta jotakin:) Sitten päästiin Herriotin maalaiselämään ym. Lähinnä tässä mustalla huumorilla on hauskaa se, että lukuintoa riitti, mutta ymmärrätte pointin? Nyt lukuinnostus heikentynyt ja yritetään saada lapsia lukemaan!
Vierailija kirjoitti:
Minä! Seiskaluokan tutustumispäivänä piti kertoa luokalle jostakin harrastuksestaan, ja kerroin lukevani paljon, mm. Neiti Etsiviä. Opettaja sanoi siihen sitten, että nehän ovat jo vähän lasten kirjoja. Jaa.
Harmittaa puolestasi! Opettajien ammattitaito, ihmissuhdetaidot ja tilannetaju ovat usein heikkoja :(
Luin nuorena paljon Neiti Etsivä-kirjoja v.1975-77. Myös Lotta, Tiina, Viisikko, Kolme etsivää-kirjasarjaa ja joku Ranskaan sijoittuva nuorisoetsiväkirjasarja en muista enää nimeä mutta siinä oli yksi tyttö Marie tai Mary ja muutama poika, se oli tosi jännä kirjasarja.
Ördög kirjoitti:
Olisi kiva saada tähän keskusteluun eloa. Minä luin varhaitseinivuosinani myös Neiti Etsiviä, vaikka olen väärää sukupuolta.
Jep, jatketaan.. Minä siis luin 1980-luvun alussa myös äitini vanhoja, 50-luvulla ilmestyneitä Neiti Etsiviä (NE ja kadonnut testamentti, NE kummitustalossa, NE maksaa velkansa, NE kohtaa Kolmion). USA:ssa nämä opukset oli julkaistu jo 1930-luvun alussa.
Noissa vanhoissa NE-painoksissa esiintyi, kuten mainitsen, usein mustaihoisia, joita aina kuvattiin laiskoiksi, siivottomiksi, epäluotettavksi, viinaan meneviksi ja niin edelleen. Alkuperäiskirjoissa he puhuivat tyypillistä murretta, tähän tapaan: "I was just all fed up bein a caih-taker. It aint such an excitinlife, Miss, and while Is done sowed all my wild oats, I still sows a little rye now an then." En muista suomentajan kääntäneen heidän puhettaan mitenkään erikoisella tavalla.
Vanhojen NE-kirjojen arveluttavuuksista on kirjoitettu paljon, mm. tässä.
https://electricliterature.com/the-not-so-hidden-r**ism-of-nancy-drew/ (** = ac)
Luin kaikki neiti etsivät, viisikot , yms. Sekä merja jalon ja muiden heppakirjoja. Olin ala-aste ikäinen.
Sitten oli siihen aikaan mielestäni joku Nikke tms kirjasarja, se oli hullunhauska silloin.
Vierailija kirjoitti:
Sitten oli siihen aikaan mielestäni joku Nikke tms kirjasarja, se oli hullunhauska silloin.
Tämäkö? On mielettömän hauska edelleen, ja sitä paitsi erinomainen oppiväline jos haluaa oppia ranskaa!
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nikke_(kirjasarja)
Minä opin niistä kirjoista, että jos piileskelet rikollisilta ja aivastuttaa, niin painamalla kielen kitalakeen aivastus ei tule :D Ja se muuten toimii! Rikollisilta en ole joutunut piileskelemään, mutta konstista oli hyötyä kun pikkuveli juuri nukahtanut ja tunsi että nyt muuten tulee aivastus.