Lue keskustelun säännöt.
Yllätysraskaus 41 vuotiaan!!! Onni vai elämä pilalla?
14.11.2018 |
Olen 41 ja mies on 43. Eilen tein positiivisen raskaustestin. Molemmat ollaan todella järkyttyneitä! Meillä on 15 v. kaksoset, jotka on saatu useiden koeputkihedelmöityshoitojen tuloksena. Meidän ei pitänyt saada lapsia luomusti. Ilman ehkäisyä olemme olleet 17 vuotta! 10 v. sitten tämä olisi ollut hyvä uutinen, mutta nyt tuntuu kamalalta. Abortti tuntuu mahdottomalta, mutta niin vauvakin. Voi itku, miten paljon ahdistaa!!! Toisaalta mietin, että ei kai kukaan omaa lastaan kadu, aborttia kylläkin. Mutta me ollaan liian vanhoja saamaan lapsia. Meidän piti matkustella jne.
Onko muita ollut samassa tilanteessa? Miten selvisitte?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Jälkiviisaana voi ihmetellä, miksi ette käyttäneet ehkäisyä? Ehkäisyä käytetään vaihdevuosiin saakka jos ei haluta vauvoja.
Tiedän tapauksen, jossa lapsettomuushoidoilla lapset saanut pariskunta koki samanlaisen yllätysraskauden. Tekivät abortin. Niin turhaa mielestäni. Miksei sitä ehkäisyä käytetä?
En ole ap mutta vastaan kuitenkin. Ehkäisy on vaarallista (e-pillerit) tai epäkäytännöllistä (kondomi) tai kivuliasta ja ällöttävää (kierukka).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessa mä pidän tätä lasta ihmeenä kun ei näin pitänyt käydä, mutta mun on vaikea nähdä tämän asia hyviä puolia. Me ollaan just nyt miehen kanssa tosi onnellisia. Me ollaan eletty aivan kaksosten ehdoilla. Ei olla raaskittu jättää niitä hoitoonkaan juuri koskaan. Nyt kun ne on isoja käytiin 2017 kahdestaan reissussa ja se oli ihanaa. Molemmilla on harrastuksia ja ollaan elämään tyytyväisiä ja nyt sitten tämä!!!
Toisaalta varmasti rakastaisin lasta. Ja kaksoset myös. Tukiverkot on kunnossa kyllä. Mummot alkavat kyllä olla vanhoja. Välillä olen surrut tyhjää pesää etukäteen kun tuplat lähtee samaan aikaan pois kotoa. Nyt ei olisi sitä surua.
Miten tällaisen päätöksen voi tehdä???
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa mä pidän tätä lasta ihmeenä kun ei näin pitänyt käydä, mutta mun on vaikea nähdä tämän asia hyviä puolia. Me ollaan just nyt miehen kanssa tosi onnellisia. Me ollaan eletty aivan kaksosten ehdoilla. Ei olla raaskittu jättää niitä hoitoonkaan juuri koskaan. Nyt kun ne on isoja käytiin 2017 kahdestaan reissussa ja se oli ihanaa. Molemmilla on harrastuksia ja ollaan elämään tyytyväisiä ja nyt sitten tämä!!!
Toisaalta varmasti rakastaisin lasta. Ja kaksoset myös. Tukiverkot on kunnossa kyllä. Mummot alkavat kyllä olla vanhoja. Välillä olen surrut tyhjää pesää etukäteen kun tuplat lähtee samaan aikaan pois kotoa. Nyt ei olisi sitä surua.
Miten tällaisen päätöksen voi tehdä???
Ajattelemalla sitä noin 20 vuotta, jonka lapsen kasvatus kestää. Suloinen vauva on vauva vain muutaman kuukauden. Jos loppukin tuntuu yhtä hyvältä ajatukselta, go for it.
Ap, en halua olla pahanilmanlintu mutta 40v iässä moni slksnut raskaus päätty keskenmenoon. Mulla 9 keskenmenoa ikävuosina 40-43, viimein onnistui ja nyt mulla pieni vauva. Hormonihoidoissa olin koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksesta voi tunnistaa teidät...
Mun elämä olisi pilalla eli meno keskeytykseen olisi edessä. En halua enää ottaa riskiä siitä että lapsi ei olisikaan terve tai että itse en olisi terve. Nykyisin pienen kasvattaminen vaatii ihan älyttömän henkisen ja taloudellisen panostuksen. Haluaisin nauttia vapaa-ajasta jonka suo jo isommat lapset. Nauttisin hyvästä parisuhteesta mutta ilman vauvaa.
Ei, en näkisi enää itseäni pienen vauvan äitinä. En vain jaksaisi enää päiväkotiarkea, pientä koululaista, valvottuja öitä ja uhmakiukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea raskaudesta! Itse sain 39 vuotiaana vauvan pian vuosi sitten ja ihanaa on ollut. Olen ottanut asiat rennosti, nuorena äitinä stressasin ihan eri tavalla. Minulla 12v esikoinen. Olen ollut onnellinen, onnellisempi kuin ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa mä pidän tätä lasta ihmeenä kun ei näin pitänyt käydä, mutta mun on vaikea nähdä tämän asia hyviä puolia. Me ollaan just nyt miehen kanssa tosi onnellisia. Me ollaan eletty aivan kaksosten ehdoilla. Ei olla raaskittu jättää niitä hoitoonkaan juuri koskaan. Nyt kun ne on isoja käytiin 2017 kahdestaan reissussa ja se oli ihanaa. Molemmilla on harrastuksia ja ollaan elämään tyytyväisiä ja nyt sitten tämä!!!
Toisaalta varmasti rakastaisin lasta. Ja kaksoset myös. Tukiverkot on kunnossa kyllä. Mummot alkavat kyllä olla vanhoja. Välillä olen surrut tyhjää pesää etukäteen kun tuplat lähtee samaan aikaan pois kotoa. Nyt ei olisi sitä surua.
Miten tällaisen päätöksen voi tehdä???
Aikuinen ihminen tekee päätöksensä ihan itse.
Täällä joku väittää että moni katuu aborttiaan. En tunne yhtään sellaista. Osa on pitånyt huolen ettå ei tule yhtään lasta koko elämän aikana. Ovat tyytyväisiä että keskeyttivät raskauden.
Sitå vasten tunnen monta naista jotka katuvat sitå että eivät keskeyttåneet raskautta. Elämästä on tullut raskasta kun terveys kärsi lapsen teosta ja mies ei kantanutkaan vastuutaan vaan lähti vaikka muuta vannoi siinä kohtaa kun raskaus selvisi, työ on saattanut päättyä äitiyslomaan ja lapsi on ollut alusta asti erityistarpeinen tai vammainen.
Jokainen nainen päättää itse miten menettelee ja toivoo ettå valitsi oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi tuo onnen, läheisyyden ja rakkauden. Se rakkaus omaa lasta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku väittää että moni katuu aborttiaan. En tunne yhtään sellaista. Osa on pitånyt huolen ettå ei tule yhtään lasta koko elämän aikana. Ovat tyytyväisiä että keskeyttivät raskauden.
Sitå vasten tunnen monta naista jotka katuvat sitå että eivät keskeyttåneet raskautta. Elämästä on tullut raskasta kun terveys kärsi lapsen teosta ja mies ei kantanutkaan vastuutaan vaan lähti vaikka muuta vannoi siinä kohtaa kun raskaus selvisi, työ on saattanut päättyä äitiyslomaan ja lapsi on ollut alusta asti erityistarpeinen tai vammainen.
Jokainen nainen päättää itse miten menettelee ja toivoo ettå valitsi oikein.
Minä kadun aborttia joka päivä elämäni loppuun asti. Kaksi lasta sain sen jälkeen. Mutta siitä huolimatta kaduttaa, että tapoin esikoiseni. Ja en ole uskovainen. Mietin häntä joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku väittää että moni katuu aborttiaan. En tunne yhtään sellaista. Osa on pitånyt huolen ettå ei tule yhtään lasta koko elämän aikana. Ovat tyytyväisiä että keskeyttivät raskauden.
Sitå vasten tunnen monta naista jotka katuvat sitå että eivät keskeyttåneet raskautta. Elämästä on tullut raskasta kun terveys kärsi lapsen teosta ja mies ei kantanutkaan vastuutaan vaan lähti vaikka muuta vannoi siinä kohtaa kun raskaus selvisi, työ on saattanut päättyä äitiyslomaan ja lapsi on ollut alusta asti erityistarpeinen tai vammainen.
Jokainen nainen päättää itse miten menettelee ja toivoo ettå valitsi oikein.Minä kadun aborttia joka päivä elämäni loppuun asti. Kaksi lasta sain sen jälkeen. Mutta siitä huolimatta kaduttaa, että tapoin esikoiseni. Ja en ole uskovainen. Mietin häntä joka päivä.
Tapoit esikoisesi? Eikö tuosta saa jo linnaa jos tappaa lapsen?
Sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku väittää että moni katuu aborttiaan. En tunne yhtään sellaista. Osa on pitånyt huolen ettå ei tule yhtään lasta koko elämän aikana. Ovat tyytyväisiä että keskeyttivät raskauden.
Sitå vasten tunnen monta naista jotka katuvat sitå että eivät keskeyttåneet raskautta. Elämästä on tullut raskasta kun terveys kärsi lapsen teosta ja mies ei kantanutkaan vastuutaan vaan lähti vaikka muuta vannoi siinä kohtaa kun raskaus selvisi, työ on saattanut päättyä äitiyslomaan ja lapsi on ollut alusta asti erityistarpeinen tai vammainen.
Jokainen nainen päättää itse miten menettelee ja toivoo ettå valitsi oikein.Minä kadun aborttia joka päivä elämäni loppuun asti. Kaksi lasta sain sen jälkeen. Mutta siitä huolimatta kaduttaa, että tapoin esikoiseni. Ja en ole uskovainen. Mietin häntä joka päivä.
Sama. Minä kadun myös, ja ikävöin jotain, jota ei koskaan tullut olemaan.
Minulla on kyllä lapsiakin, ja tiedän hyvin, että siinä tilanteessa en kyennyt muuhun ratkaisuun, mutta silti olen pahoillani, että niin tein.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tuo onnen, läheisyyden ja rakkauden. Se rakkaus omaa lasta kohtaan.
Lapsi tuo runnotun kehon, unenpuutteen, riidat miehen kanssa, jatkuvan huolen ja homssuisen lysähtäneen olemuksen sekä toisen luokan kansalaisen statuksen.
Olen ehtinyt ajatella tätä vasta pari päivää. Tuntuu hullulta, että aamulla lapsi tuntui mahdottomalta ajatuksesta. Iltapäivällä ahdistus helpotti ja ajattelin, ettei lapsi ehkä olekaan niin kamala ajatus. Nyt taas tuntuu, että en mitenkään voi saada lasta. En ymmärrä miten voin tehdä päätöksen?! Tuleeko varmuutta ikinä? Pakko hän tämä on päättää joskus ja sittenkin epäröin. Mä en kestä!
Tuntuu, että mitä tahansa päätetään, elämä on pilalla.
Ap, kuten tuo ylläolevakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku väittää että moni katuu aborttiaan. En tunne yhtään sellaista. Osa on pitånyt huolen ettå ei tule yhtään lasta koko elämän aikana. Ovat tyytyväisiä että keskeyttivät raskauden.
Sitå vasten tunnen monta naista jotka katuvat sitå että eivät keskeyttåneet raskautta. Elämästä on tullut raskasta kun terveys kärsi lapsen teosta ja mies ei kantanutkaan vastuutaan vaan lähti vaikka muuta vannoi siinä kohtaa kun raskaus selvisi, työ on saattanut päättyä äitiyslomaan ja lapsi on ollut alusta asti erityistarpeinen tai vammainen.
Jokainen nainen päättää itse miten menettelee ja toivoo ettå valitsi oikein.Minä kadun aborttia joka päivä elämäni loppuun asti. Kaksi lasta sain sen jälkeen. Mutta siitä huolimatta kaduttaa, että tapoin esikoiseni. Ja en ole uskovainen. Mietin häntä joka päivä.
Tapoit esikoisesi? Eikö tuosta saa jo linnaa jos tappaa lapsen?
Sairasta.
Abortti on laillista Suomessa. Hyvä niin, vaikka minä siitä kärsinkin loppuelämäni. Itse päätin niin. Turha itkeä.
Kävisin seulonnat mutta jos kaikki ok, olisi vauva ihana juttu.