Yllätysraskaus 41 vuotiaan!!! Onni vai elämä pilalla?

Voi, minäkin olen 41 ja haluaisin lapsen! 

Mitä tuosta järkytyt? Ole onnellinen. Minun äitini oli 42v. kun sai minut ja kertoi kuinka minä olen pitänyt hänet nuorena.

En enää tuossa iässä haluaisi lasta. Kun olet kuusissakymmenissä, on lapsi vasta hädintuskin aikuinen, nuori sellainen. Et kertonut miehesi ikää, mutta valitettavasti iäkkäiden lapset usein jäävät orvoiksi liian nuorina.

Minulla on tosin henkkoht trauma, äitini kuoli ollessani 12 -vuotias ja pelkäsin, että omalle lapselleni käy samoin. 

Millä viikolla olet? Jos ihan alussa niin voisit ottaa ainakin viikon miettimisaikaa. Ja ehkä ehtisit käydä jollain psykologillakin juttelemassa? Minusta ainakin Mehiläisestä ja Terveystalosta voi saada nopeasti ajan yksityiselle, jos rahat riittävät.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuosta järkytyt? Ole onnellinen. Minun äitini oli 42v. kun sai minut ja kertoi kuinka minä olen pitänyt hänet nuorena.

No kyllä mäkin järkyttyisin, jos pitäisi aloittaa uudestaan kun ensimmäiset on saanut liki aikuisiksi. Mulla tosin on sterilisaatio, en luota tuuriin.

hiton vaikea tilanne! ymmärrän..

Mutta veikkaanpa että mitä vähän tuosta taustasta kerroit, niin tulet kovasti katumaan jos aboritn teet. Jos asia olisi sulle pelkästään kielteinen, niin ei sun tarviais sitä edes pohtia.

Matkustella voi muuten lapsenkin kanssa, meidän perhe on todella paljon omatoimimatkaillut tuon muksun kanssa. ja kyllä se tulokas on aikuinen kun eläkkeelle pääset, silloin sitä aikaa vasta onkin.

tsemppiä!

Tuo lapsihan on todellinen ihme. Sen on varmasti tarjoitettu syntyvän ja tuovan paljon iloa ja onnea elämääsi. Vaikka isovanhemmat ovat vanhoja, onhan teillä ne kaksoset jotka ovat juuri siinä iässä että arvostavat ylimääräistä taskurahaa pikkusisaruksen vahtimisesta!

Vierailija kirjoitti:

Olen 41 ja mies on 43. Eilen tein positiivisen raskaustestin. Molemmat ollaan todella järkyttyneitä! Meillä on 15 v. kaksoset, jotka on saatu useiden koeputkihedelmöityshoitojen tuloksena. Meidän ei pitänyt saada lapsia luomusti. Ilman ehkäisyä olemme olleet 17 vuotta! 10 v. sitten tämä olisi ollut hyvä uutinen, mutta nyt tuntuu kamalalta. Abortti tuntuu mahdottomalta, mutta niin vauvakin. Voi itku, miten paljon ahdistaa!!! Toisaalta mietin, että ei kai kukaan omaa lastaan kadu, aborttia kylläkin. Mutta me ollaan liian vanhoja saamaan lapsia. Meidän piti matkustella jne.

Onko muita ollut samassa tilanteessa? Miten selvisitte?

Ihanaa :) meillä mies täyttää 38 ja vasta eka suunnitteilla. Itse ottaisin tuon ihanana ihmeenä. Rakkauden hedelmä

Kakosille kivat, jos ovat menossa korkeakouluun ja odottavat vanhemmilta tukea, ja yhtäkkiä vanhempien kaikki raha ja aika menee jonkin vauvan hoitoon, joka voisi yhtä hyvin melkeinpä olla kaksosten oma lapsi. Jäävät aika etäisiksi tulevalle lapselle, jos juuri lentävät pesästä eivätkä välitä pitää yhteyttä.

Jaa, etteikö kukaan kadu noin vanhana synnytettyä yllätysvauvaa. Joopa joo! Tuttavapiirissä sattui kolme, kaikki ottivat lapsen vastaan ja sitten se rutina alkoi. Koko kaveriköörin olisi pitänyt huomioida aina reissuilla ja muutenkin, että heillä on pieniä lapsia ja meillä muilla jo aikuiset lapset, kun olimme nuorena ne tehneet. Raskausarvet ja muut vaivat kiukuttivat, paino ei palautunut ja iho jäi löysäksi, valvominen kulutti ja mitä näitä vaivoja nyt olikaan.

Sitten kun lapsen saa maailmalle, pääsekin jo itse eläkkeelle.

Kyllä ehkäisy olisi tosiaan kannattanut, minun mielestäni.

Mutta kukin tyylillään!

Tee abortti jos ajattelet että elämä on pilalla. Lapsi ei ansaitse sellaista perhettä, jossa hän ei ole toivottu.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastaajille. Juttelimme mieheni kanssa illalla ja oikeastaan ensimmäistä kertaa puhuimme ääneen raskauden keskeytyksestä. Löytäneet raskaudessa ja lapsessa oikeastaan yhtään hyvää puolta. Olemme omistautuneet lapsillemme 15 vuotta nyt haluaisimme "olla rauhassa" kun viimein alkaa helpottaa. Haaveilemme rauhallisista koti-illoista, elokuvissa,teatterissa ja laskettelemassa käymisestä, retkeilystä ja matkustelusta silloin tällöin. Emme todellakaan näe enää itseämme pienen lapsen vanhempina.

Päädyimme siis keskeytykseen ja nyt olemme helpottuneita. Minä tietenkin jännitän aborttia ja kaikkea mitä siihen liittyy. Ja tietysti sitä, että alanko katua. Olen taitava jossittelussa.

Ap

Surullista... Mutta varmaan olette miettineet tarpeeksi monelta kantilta. Itse en tuohon pystyisi.

Jos on tehty kovalla vaivalla, rahalla ja keinohedelmöityksellä kaksi lasta, tuntuisi hyvin oudolta tappaa se kolmas joka olisi "omin luvin" tulossa. Että "pystyn rakastamaan Lissua ja Laria, mutta en tätä Margareettaa".

Ymmärrän että vannoutuneet velat tekevät abortteja, mutta ihminen joka on jo äiti?

Vierailija kirjoitti:

Kakosille kivat, jos ovat menossa korkeakouluun ja odottavat vanhemmilta tukea, ja yhtäkkiä vanhempien kaikki raha ja aika menee jonkin vauvan hoitoon, joka voisi yhtä hyvin melkeinpä olla kaksosten oma lapsi. Jäävät aika etäisiksi tulevalle lapselle, jos juuri lentävät pesästä eivätkä välitä pitää yhteyttä.

Kaksoset saattavat myös rakastaa "iltatähteä" aivan suunnattomasti. Monessa perheessä käy niinkin, että se iltatähti on sisarusten erityinen lemmikki.

Miten saadaan yllättäen vauva? Ja miten voit olla raskaana siitä tietämättä? 

Minä sain yllätysvauvan, kun olin 42 v. Jokseenkin samanlainen tilanne kuin sinulla, että pitkään ilman ehkäisyä, kolme ekaa lastamme saimme nopeasti ja sitten hiljaisuus siinä asiassa. Olin juuri vaihtanut työpaikkaa ja koeaikaa oli 3 kk jäljellä, menin lääkärille ihan tarkastukseen, kun menkat oli oudot, väsytti ja epäilin vaihdevuosia. Olin 5 kuukaudella raskaana. Ei ollut vaihtoehtoja, enkä tosin harkinnutkaan, ainoa mikä pelotti oli työkuviot ja oma terveys (verenpainetauti). Työnantaja otti homman hyvin, jäin äitiyslomalle ja palasin takaisin 14 kk kuluttua, mies jäi kotiin kunnes lapsi täytti 3 v. Auto meni vaihtoon, ja asunto. Asunto nyt olisi mennyt joka tapauksessa vaihtoon, vanha oli pieni jo kolmelle lapselle.

Lapsi on nyt 7-vuotias koululainen, meidän prinsessa. En ole kokenut varsinkaan matkustelua yhden lapsen kanssa millään lailla hankalaksi. Enkä elämää muutenkaan. Olen virkeä, lapsi sai ajattelemaan verenpaineen hoitoa, lapsen syntymän jälkeen ostin juoksurattaat. Olen terve, juoksen koiran kanssa lenkillä ja luontaisesti yökyöpelinä jaksan valvoakin. Nautin tyttären jutuista, jaksan istua barbileikeissä ja tehdä nukketeatteria. Mies tekee lyhennettyä työaikaa, arki pelaa. Ihanaa nauraa lapsen kanssa.

Siskoni on saanut vauvan 40-veenä. Ruoka-aineallergioita on, muuten on ihana taapero.

En vaan itse pystyisi keskeytykseen, mutta itse teet omat ratkaisusi ja tiedät omat voimavarasi.

Minkälaisia lapsia nuo sinun kaksoset ovat olleet? Rauhallisia, vilkkaita? Mulla on 2 lasta jotka molemmat olleet voimakastahtoisia ja raskas uhmaikä jne. Jos kolmas tulisi, se olisi todennäköisesti samaa maata enkä kyllä jaksais.

Kyllä tosi moni katuu lasten tekoa. Oletko valmis huolehtimaan taas 18-vuotta lapsesta?

Olet 59, kun hän on täysi-ikäinen ja ehkä lentää pesästä.

Miten kukaan voi edes harkita oman lapsensa murhaamista (abortti), sikiökö ei ole ihminen vai?? Vastatkaa abortin kannattajat mulle milloin elämä alkaa??

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tosi moni katuu lasten tekoa. Oletko valmis huolehtimaan taas 18-vuotta lapsesta?

Olet 59, kun hän on täysi-ikäinen ja ehkä lentää pesästä.

Minä olen 57v ja nuorin muuttaa tammikuussa kotoa. Täyttää 18 nyt joulun alla.

Onhan tässä ollut jo vapaata elämää monta vuotta. Ei ole tarvinnut hoitaa ja vaippaa vaihdella moniin vuosiin. Ihan itse tuo on jo takapuolensa pessyt.

Enkä kyllä tunne itseäni edes vanhaksi. 8 vuotta vielä työelämääkin jäljellä. Joten se vapaus saa senkin puolesta odottaa aika pitkään.

Mutta hyvä kun ap teki jonkun päätöksen. Ainoa, mitä ihmettelen, miksi ovat eläneet kaksosten ehdoilla. Minä en ole koskaan uhrautunut lasten puolesta niin, että olisin elänyt sitku elämää. Eli odottanut vain, että lapset kasvaa ja sitten voi elää. Ollaan eletty ihan koko aika täysillä.